Are we in the midst of a fourth industrial revolution? New Industry 4.0 insights from future technology analysis professionals

Mikkel Stein Knudsen and Jari Kaivo-oja:

The recent July 2018-issue of the highly influential futures studies journal Technological Forecasting & Social Change contained a special section dedicated to Industry 4.0. The issue is relevant to an increased understanding of the current trends and transformations of the manufacturing sector. Finland Futures Research Centre works with this theme in the project Manufacturing 4.0 supported by Academy of Finland’s Strategic Research Council. Discussion about Industry 4.0 is part of larger technological transformation process (Kaivo-oja et al. 2017). “Industry 4.0” was first coined at the Hannover Fair in 2011, seven years ago. All over the world, the term “Industry 4.0” has drawn great public attention from practitioners, academics, government officials and politicians. Some scientist as Reischauer (2018) see Industry 4.0 as policy-driven discourse to institutionalise particular innovation systems in manufacturing.

For use in the MFG4.0-project, and due to its general relevance, this blog post contains a summarizing review of the TFSC-special issue combined with other recent research on Industry 4.0. We hope this blog will be informative both to those already working with these themes and to those curious about the field. Awareness about Industry 4.0-strategy is an important development driver for both progressive SMEs and large corporations. Discussion in the TFSC Special Issues of Industry 4.0 underlines the idea that Industry 4.0 challenges do not hit only large corporations, and that the role of progressive SMEs and start-ups needs more scientific attention in the global Industry 4.0-process. Orchestration of innovation eco-systems requires broad networks and new dynamic capabilities in organizations.

Compared to previous Industry 1.0-3.0 revolutions Industry 4.0 revolution will include a novel and global dynamic element: The BRICS-countries will be now more active players in Industry 4.0 transformations than these countries were in previous industrial transformations. Especially the role of China in Industry 4.0-era will be a big political and economic issue (see Kaivo-oja & Lauraeus 2017a, 2017b). Industry 1.0 phase was founded on mechanisation, Industry 2.0 phase was based on electricity and Industry 3.0 phase was founded on information technology (IT) to human manufacturing. New Industry 4.0 era is expected to be founded on Cyber-Physical Systems (CPS) and the Internet of Things (IOT). Other key technologies are Cloud computing, Big Data analytics and Extended ICT.

The expected changes will lead to new integrated systems, where sensors, actuators, machines, robots, conveyors, etc. are connected to and exchange information automatically. Factories are expected to become conscious and intelligent enough to predict and maintain the machines and control the production process. Business models of Industry 4.0 imply complete communication network(s) between various companies, factories, suppliers, logistics, resources and customers. This kind of highly integrated and transparent industrial approach probably allows more efficient circular economy in the future (see de Sousa Jabbor 2018).

Both smart production and smart consumption are key benefits of Industry 4.0 approach. Industry 4.0 includes a new research agenda for sustainable business models, business model innovation and re-organization process of old supply chains of companies. Lean Industry 4.0 is expected to be a key challenge for SMEs and corporations. From this technology foresight analysis perspective, the reported technology roadmap in the computer and electronic product manufacturing industry is highly relevant reading for Industry 4.0 policy discussion (Lu & Weng 2018).

The difficult task of defining Industry 4.0

As noted, the term Industry 4.0 was coined in Germany by a government advisory council at the beginning of this decade. This origin does not seem disputed, but otherwise the definition of Industry 4.0 remains up for debate. It is notable, for example, that all articles in the TFSC-special section provide their own slightly different explanations of the term. One article (Sung, 2018) even argues that the inclusion of “4.0” in the umbrella-term refers to the fourth industrial upheaval post-WW2, while others follow the more widely used definition of 4.0 being the fourth industrial age after the age of steam, the age of electricity and the information age (Müller et al., 2018).

While exact definitions differ, common themes in the understanding of Industry 4.0 are easily distinguished. It revolves about new technologies, new digital possibilities, new modes of inter-connectivity etc. Jabbour et al. (2018) captures this by denoting four significant components of Industry 4.0: i. cyber-physical systems, ii. the internet of things, iii. cloud manufacturing, and iv. additive manufacturing. This is very similar to what Xu et al. (2018) recently described as enabling technologies in a comprehensive assessment of Industry 4.0: State of the art and future trends.

Figure 1: ‘Components’ and ‘enabling technologies’ in Industry 4.0.

Adding to the broader understanding of the concept of Industry 4.0, Müller et al. (2018) provide a qualitatively based examination of how key practitioners, representatives of manufacturing SMEs, perceive the term. This pragmatically highlights those elements of particular interest to manufacturing practitioners, and the empirical results reveal three main dimensions of Industry 4.0: (1) High-grade digitization of processes, most notably manufacturing processes, (2) Smart manufacturing through cyber-physical systems resulting in self-controlled production systems, (3) Inter-company connectivity between suppliers and customers within the value chain.

Figure 2: 3 dimensions of Industry 4.0 (adapted from Müller at al., 2018).

We believe these three dimensions would be interesting starting points for creating a refined Maturity Model of organizational Industry 4.0-readiness. This has already been attempted, see e.g. Schumacher et al., 2016, but a new model based on these three empirically backed dimensions might be both simpler and more precise. Müller et al. (2018) do not formalize a new maturity model in their article, but they do provide a four-stage model of manufacturing SMEs ranging from those deliberately not engaged (“we’ve always done things like this”) to full-scale adopters of Industry 4.0 (“we want to be the leader in our industry and can only achieve this through Industry 4.0”). Other identified firm categories were preliminary stage planners (“for us Industry 4.0 us imaginable in the next five to ten years”) and Industry 4.0 users (“more efficient usage of machines while achieving more with less employers”). Motivation level and strategic maturity level to be engaged in Industry 4.0 revolution vary much among German SMEs. Probably, in Finland we could get similar results.

Organizational responses to Industry 4.0

Through their qualitative interviews (with 68 high-level representatives of manufacturing SMEs) Müller et al. (2018) also importantly provides outlines for various strategies for adopting or not adopting elements of Industry 4.0 within business practices. We expect that this theme – identifying and exemplifying organizational Industry 4.0-strategies – will be a key future research topic for business, innovation and organizational research. Finally, the article illustrates dilemmas of smaller suppliers when the value chain become increasingly inter-connected. Increased transparency is not always in the interest of the minor companies, as pointed out by several informants in the study. This view is supported in a recent survey of UK-manufacturers, where, even if 80% of manufacturers believe that new digital technologies will improve the supply chain relationships up and down, several negative responses with fear of “supply chain bullying” can be found (PwC, 2018).

How Industry 4.0-developments affect supply chain relationships and especially affect suppliers might be a particularly pertinent research question in a Finnish context. Three-fourths of Finnish exports are intermediate goods (Ali-Yrkkö, 2017) – a share significantly higher than the EU-average – and changes (positive or negative) to the role of manufacturing supply companies can therefore have effects not only on the individual companies, but perhaps also on the national economy.

Linking Industry 4.0 with the sustainability agenda

Jabbour et al. (2018) examine links between Industry 4.0 and environmentally-sustainable manufacturing. Industry 4.0 and sustainability are argued to be two major trends of, and while they individually cannot be considered revolutionary, together then may “change worldwide production systems forever”. The technological possibilities of Industry 4.0 may help unlock the full potential of environmentally-sustainable manufacturing practices. Whether this will happen, the authors note, depend on eleven distinct critical success factors (CSF) further explained in the article. The CSF’s here are not studied empirically, but they provide research propositions for – as explicitly urged by the authors here – further examination in the synergies between two key societal and manufacturing megatrends. How to best harness these synergies should be of utmost importance to academics, policymakers and practitioners working with sustainable manufacturing and sustainable development, and we will likewise hope that the question of integrating sustainability-dimensions will occupy an important part of the Industry 4.0 research- and implementation agenda. This article together with the highly-cited contribution of Stock & Seliger (2016) provide important background material for this work.

Talkin’ Bout a Revolution?

Like Jabbour et al., Reischauer (2018) and Kim (2018) argue that “Industry 4.0” is not really an industrial revolution. Reischauer argues that, as much as signalling future changes, the particular discourse of “Industry 4.0” serves a policy-driven discourse to institutionalize a distinct now-almost hegemonic idea of innovation systems. Thus, the term itself was developed in the context of a “fluid entanglement of academia, business, and politics”, and the discourse further underpins this entanglement. The discourse hereby both exemplifies and underlines the further need for Triple-Helix Innovation modes (see e.g. Kaivo-oja, 2001, Santonen et al., 2011, Santonen et. al., 2014). It might be illuminating also to see our own MFG4.0 through this critical lens and to remind ourselves that the discourse is neither value- or policy-free.

Kim (2018) puts another critical spin on Industry 4.0. Industry 4.0 is a meso revolution needed by capitalism, because capitalism always needs ever-growing markets, and technology is just one arena for the ever-needed expansion of capitalism. Jumping from this critical view, he goes on to analyse the readiness for this particular meso revolution in South Korea, a topic also explored by Sung (2018). Perhaps surprisingly, both authors conclude that South Korea is a bad position to utilise potential opportunities provided by Industry 4.0. Finland, on the other hand, ranks second only to Singapore in a global competitiveness ranking for the fourth industrial revolution (Sung, 2018). This of course provides some ground for optimism regarding the MFG4.0-project and the general ability of Finland to capture new opportunities and benefits.

Morphological analysis for the future Industry 4.0 transformations

The Special Issue of TFSC also includes also an important methodological paper of Kwon et al. (2018). As we know the generation of new and creative ideas is vital to stimulating innovation, and morphological analysis is one appropriate innovation management method given its objective, impersonal, and systematic nature. In the Big Data-era, we can develop Industry 4.0 strategy on the basis of Big Data files, and the systematic structuring of data becomes vital for success. This methodological case study in the TFSC Special Issue focuses on Wikipedia’s case-specific characteristics using the online database for the development of morphological matrix, which incorporates the data on table of contents, hyperlinks, and categories. This provides interesting results. The feasibility is demonstrated through a case study of drone technology, and the validity and effectiveness was shown based on a comparative analysis with a conventional discussion-based approach. This methodological paper is a milestone study and requires our full scientific attention.

Japanese Industry 4.0 strategy?

Also in the Special Issue, Luo and Triulzi (2018) provide interesting insights about Japanese approach to Industry 4.0. They point out that the architecture of a firm’s network of transactions in its surrounding business ecosystem may affect its innovation performance.  A business ecosystem as a transaction network among firms has been a key issue for successful industrial cooperation in Japan.

The empirical results of Japanese study indicate that a firm’s participation in inter-firm transaction cycles, instead of sequential transactional relationships, is positively and significantly associated with its innovation performance for vertically integrated firms. Within cycles, vertically integrated firms have better innovation performances than vertically specialized firms. Vertically integrated firms that participate in cycles have the best innovation performances in the Japanese electronics sector. This empirical finding can be very relevant also for European firms and companies. The authors also underline that the organizations focusing on quality improvements and production efficiency improvements can be different organizations. Specialization in these fields may be a critical success factor in a national Industry 4.0 strategy. Only in few special cases, organizations are able to integrate these critical industrial functions in one unified organization. We can conclude that Industry 4.0 transformations need more discussions about Japanese historical Industry 1.0-4.0 know-how.

Industry 4.0 in Finland

Discussion about Industry 4.0 will surely continue. Manufacturing 4.0 consortium will contribute to this discussion in various ways and via various channels.

In April 2018, the Manufacturing 4.0 consortium provided the first ‘situation report’ for the Strategic Research Council. The report is (in Finnish).

Link to references

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

Jari Kaivo-oja
Research Director, Adjunct Professor, Dr, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku




From schools to peer-to-peer -learning. How to live in Learning Intensive Society?

Laura Pouru & Markku Wilenius:

About 40 representatives from academia, education administration and schools gathered to a morning session on the Future of Futures Literacy in Finland organized by UNESCO, Finnish National Board of Education and Finland Futures Research Centre on June 15th, 2018. The session explored futures of learning and ways of bringing futures literacy into the curriculum of Finnish education system.

What is Futures Literacy and Futures Literacy Laboratory?

Futures literacy refers to individual’s capability to use the future in the present. This is an increasingly valuable skill for people living in our complex and dynamic world. The capacity to observe and reflect upon how oneself and others “use the future” in the present can unlock great potentials for individuals, organizations, and society.

Futures literacy laboratory (FLL) is a learning experiment that aims at making participants more aware of their own anticipatory assumptions and their ways of using the future. Therefore the main goal is not to produce new knowledge to decision-making, but to inspire participants to become more conscious about the future. However, as the participants are guided through the Lab and offered kind of ‘sandbox’ where to play with new framings and anticipatory assumptions about the future, interesting new ideas are often produced as a by-product. In this blog post we are introducing some of the interesting themes that were brought up at the FLL sandbox, where the play material consisted of futures of futures literacy and learning in Finland.

Peer-to-peer learning in local communities

Firstly, the importance of local communities was strongly brought up in the discussions. Local communities were seen as the core unit where people live, communicate and learn. What are these communities and how are they formed, was a question raised during the lab. Are they “bubbles” of like-minded people or more heterogeneous fractals? Inhabitants of these local communities have well-being in physical, emotional and spiritual sense as their life’s core value. This means that, for example, “work is organized for life” instead of “life being organized for work”.

The local communities were also seen as the core setting where learning takes place, not anymore so much in schools but more in peer-to-peer networks. People can learn, for example, in heterarchical mentor-mentor –relationships, where both parties learn equally from each other instead of more traditional mentor-actor or master-apprentice relationships.

It was also noted that this kind of learning intensive society requires new kind of agency from the learners; everyone is responsible for their own learning and individual development. The question “Who owns the learning?” was emphasized in a sense that motivation and ownership of learning should always originate from inside the learner instead of outside from the teacher or other external motivations. In many visions school buildings had disappeared but teachers had not. In the learning intensive society teachers act as learning facilitators supporting individual learning. Teachers’ role as change agents was also seen crucial in the process of transforming our current learning system towards this new learning intensive society.

Future of futures literacy?

How about the future of futures literacy? Some participants believed that futures literacy will still be too abstract to integrate it to the national education curriculum, while others were optimistic that futures literacy would become a basic skill for everyone. The main concern seemed to be polarization: what if futures literacy becomes a skill that helps those who have it to succeed and those who don’t have it to be condemned to be less successful.

What we conclude is that if we are heading towards this kind of learning intensive society, where we own the responsibility of our own learning, futures literacy becomes even more essential. In this peer-to-peer-learning society futures literacy is like a compass that helps us to navigate and decide the direction we should focus our learning next. This is why we need to start building our individual, organizational and societal futures literacy skills today. This is something in which Finland can be a global forerunner, because we already have exceptionally strong tradition and institutions of futures studies and foresight in our country. Now we just need to mobilize this futures know-how and make it our shared capacity.

In practice we can start mobilizing our futures know-how by embedding futures literacy in all the levels of our current education system. Futures literacy can be taught in schools as phenomenon-based multidisciplinary courses, or elements of it can be integrated in the existing study topics, such as history, geography or the language studies. This way we can make “futures” more approachable as a topic that everybody knows is important but few have capacity to comprehend. Thinking of Finland, futures literacy could indeed become the new competitive edge for our learning institutions.


Futures literacy refers to a space of potential freedom inside our minds and hearts. Indeed, we can decide what kind of assumptions of the future we hold. Our hopes and our fears about future are very important vehicles in our journey towards future. Moreover, it is that mental space that creates opportunities for personal development and transformation. Simply put, our assumptions about future are the ways future exists in the present.

For the young people in particular, going through their formative years, it is critically important that they learn to discover their futures through their assumptions. To build a positive and constructive vision of future on personal, local and global level is by far the best asset they can have in our complex and fast changing world. By facilitating these discoveries we can make a great contribution to their lives. This is what futures literacy is all about.

The FLL was led by Head of Foresight Riel Miller from UNESCO and UNESCO Chair Markku Wilenius from Finland Futures Research Centre. Laura Pouru, Nicolas Balcom Raleigh, Ellinoora Leino-Richert, Marianna B. Ferreira-Aulu and Amos Taylor from the Finland Futures Research Centre organized and facilitated the group work sessions during the Lab. The session was organized as part of the research, development and education agenda of the UNESCO Chair in Learning Society & Futures of Education at the University of Turku.

Interested in Futures Literacy and Futures Literacy Laboratory as a learning method? See these:

Balcom Raleigh, N.A. – Pouru, L. – Leino-Richert, E. – Parkkinen, M. – Wilenus, M. (2018) Futures Literacy Lab for education – Imagining Complex Futures of Human Settlements at Finland Futures Academy Summer School 2017. FFRC eBOOK 3/2018.

Miller, R. (ed.) (2018) Transforming the Future: Anticipation in the 21st Century. Routledge. 

Laura Pouru
Project Manager, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Markku Wilenius
Professor, UNESCO Chair, Finland Futures Research Centre, University of Turku

From the left: Ellinoora Leino-Richert, Amos Taylor, Laura Pouru, Riel Miller, Marianna B. Ferreira-Aulu, Markku Wilenius and Nicolas Balcom Raleigh. (photo: Katariina Heikkilä)



Cobalt: What the price of a mineral can make us inquire about the future?

Mikkel Stein Knudsen & Jari Kaivo-oja:

How can strategic foresight help prepare Finland for a healthy economic future? One element is to detect market movements, which, now and down the line, might affect Finland’s economy and manufacturing. The cobalt market is one such market.

The price of cobalt is surging. The price of the mineral has more than quadrupled over the past 26 months from a historic low of 21,750 $/ton in February 2016 to an all time high of 95,250 $/ton in March 2018. On Friday April 13 2018, trading closed at 92,000 $/ton.

Fig. 1. Five years trading prices of Cobalt.  

This price development is remarkable for a number of reasons, and, as this blog post aims to show, it provides us with important questions and links to the global sustainable energy transition, to a healthy and competitive Finnish economy, and to possible geopolitical challenges of the future. We should pay more strategic attention to the monitoring of the global economy from the perspective of the Finnish manufacturing base. In the future we need strategic value mapping systems, of manufacturing, which include (1) independent models of value, (2) specific strategy and technology models and (3) growth models implicit in the life-cycle of the technology underlying the business model of the family of business models.

The blog post thus briefly covers five main questions:

  1. Why is the price of cobalt suddenly surging like it is?
  2. Why is the price development of cobalt important for Finland?
  3. Why might the cobalt market impose challenges for sustainable transition?
  4. Why does the cobalt market have geopolitical implications?
  5. How can we assess future implications of this issue?

The aim of the post here is not so much to provide answers, but rather to develop insights and key questions for additional research, which we believe would be of interest for the Government, Finnish policymakers, Finnish businesses, industrial stakeholders and academics across a range of fields. We should present a strategic important question: What is the role of Finnish manufacturing in global value creation and production networks?

The price of cobalt as a proxy for demand for electric vehicles?

The main driver of the dramatic price surge is linked by market participants to rising demand for electric vehicles (EVs) (Financial Times, 2018; The Economist, 2018). In the EV-sector lithium-ion (Li-ion) batteries are the preferred battery technology due to it’s energy density (Zubi et al., 2018), with cobalt used for lithium metal oxides. 75% of the global cobalt consumption is going into the battery sector (Fröhlich et al, 2017). As demand for EV’s increase, so does the demand for batteries, and so does the demand for cobalt.

The price of cobalt might therefore be a telling proxy for the general optimism surrounding the business ecosystem of electric vehicles – and the surging price of cobalt can be seen as an indicator that the car and battery industries, at least, are now betting big on EV markets. Of course, this price analysis is not only price indicator trend analysis, we should perform in the context of global economy. However, this is an interesting strategic case example with broader importance. We need to pay more attention to the price monitoring system of strategic resources relevant for the Finnish manufacturing base and economy.

Possible research ideas: Market development and global uptake of electric vehicles; linkages between EV sales and global cobalt consumption, the price monitoring system of strategic resources relevant for the Finnish manufacturing base and economy. 

Finland and the cobalt industry

The largest cobalt refinery in the world is located in Kokkola, and Finland is the second largest producer of the refined cobalt in the world after China. Current (2017) Finnish production is at 12,200 tons of Cobalt per year (GTK, 2018). Finland is not a marginal player in this field of global manufacturing…

While a large majority of the cobalt used for refining is imported (thereby possibly limiting profits added by the price surge), the value of the refined cobalt outputs have increased remarkably. If each ton of refined cobalt is worth $70,000 more than two years ago, an annual production of 12,200 tonnes of refined cobalt is worth $850m more.

The surging price of cobalt alone therefore by itself lifts Finnish exports by as much as €0,5bn in 2018 compared to 2016.

There are current plans of mining for cobalt at Terraframe (formerly Talvivaara) and near Kuusamo, although the developments are not quite without issues (Terraframe, 2017; Yle, 2018; Lapin Kansa, 2018).

Through mining and refining of cobalt as well as through a number of other aspects, this growing battery manufacturing value chain might be a key value-producing network for the Finnish economy of the near future. We need proactive industrial and manufacturing policy platform based on private-public governance. One important idea behind this blog post is that we need a more proactive industrial policy in Finland.

It has indeed already been noted that Finland is well positioned for this growth market (Aamulehti, 2017; Business Finland, 2017), and this month  (April 2018), the Ministry of Economic Affairs launched a new program for Batteries for Finland 2018-2020 in order to strengthen this agenda further (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2018). In addition to attracting new international mining investments, the plans aim at generating a higher value part of the battery manufacturing chain.

One important strategic aspect of economic trend research is that we can understand that relative advantages are variable dynamic factors. Therefore, they should be constantly monitored on the basis of global economic changes. Of course, prices changes are such factors.

Possible research ideas: Scenarios and a strategy architecture for Finnish cobalt mining and refining, Orchestration of the EV battery business ecosystem. 

Can lack of cobalt hinder a sustainable transition?

A sustainable global transition requires new technologies for energy production, transportation, etc. However, these new technologies are dependent on various metals, including cobalt. In 2016 Finnish researchers from VTT and the Geological Survey of Finland assessed this ‘Role of critical metals in the future markets of clean energy technologies’ in a peer-reviewed article (Grandell et al., 2016). Here availability of other metals (e.g. silver) is deemed even more critical, but for cobalt the researchers find that with assumptions of a global clean energy transformation, cumulative demand for cobalt for the period until 2050 can exceed known global resources by almost 200 pct.

In other words, positive scenarios for fast climate change action can be challenged by the lack of minerals. If the world transitions with the use of current technologies, there might simply not be enough cobalt available for the job.

It is not without reason that a recent published study concluded that “Cobalt, however, is a reason for major concerns in the Li-ion battery sector” (Zubi et al., 2018).

Possible research ideas: Critical metals as possible limiting factors for cleantech-technologies; Designing optimal policies for reducing dependence on critical metal; Substitutionality of critical metals in various technological fields.

Why does the cobalt market have geopolitical implications?

The main supplier of cobalt in the world is the Democratic Republic of Congo (DRC), which supplies more than 50% of the current global production of cobalt (Fröhlich et al., 2017). Having one dominant global supplier entails supply risks, increased by political and economic instability. In 1978, civil unrest in the DRC quickly increased the price of cobalt by 6.5 times (Bailey et al., 2017), the so called “Cobalt Crisis” (Shedd et al., 2017). Depending on the stability and development of the DRC, there might be concerns regarding continuous supply.

The second supply-related concern relates to the dominant position of China. A 2015-paper in Energy Policy stated that “Whereas experts in the minerals industry are mostly aware of China’s strong position, many stakeholders in and advocates for renewable technologies are not” (Stegen, 2015). This strong position certainly holds true for cobalt, leading to concerns of what might happen if China corners the cobalt market (The Economist, 2018). The Chinese company China Moly  was also in talks to take over Freeport Cobalt’s refinery in Kokkola, but the deal fell through in the summer of 2017 (Reuters, 2018).

If there is a global scarcity of certain minerals, and if one nation holds the key to these minerals, it is easy to imagine the availability might have important geopolitical implications (cf. Øverland et al., 2017).

Possible research ideas: Security and geopolitical implications of mineral resources for clean energy technologies; black swans and resilience research.

What can we say about the future?

Like with any other raw material, the price and the criticality of cobalt hinges on supply and demand. In the terms of minerals these fundamental variables can meaningfully be subdivided into specific variables (adapted from Martin et al., 2017):

Fig. 2. Determinants of price and criticality of minerals (inspiration from Martin et al., 2017)

The supply of cobalt available for the market will be driven both by the amount of cobalt resources and reserves naturally available, by the amount of cobalt that is recycled, and by the amount of cobalt actually produced. The production supply will be a function of price and profitability, but other issues like social and environmental concerns might also affect production constraints, e.g. in Finnish mining projects.

Similarly, demand for cobalt will be a function of the demand for technologies using cobalt, but also shaped by the technical and economic feasibility of using alternative raw materials or using alternative technological solutions (ie. substitutionality).

A thorough foresight or technological forecast study should therefore consider each of these variables individually, in the case of Finland or even globally. Given the potentially major role of cobalt for sustainable transition, for global geopolitical concerns or ‘just’ for the economy of Finland, this would however be a very interesting endeavour to pursue.

Possible research ideas: Scenarios for global cobalt demand; Scenarios for Finland’s mining industry.

References and additional information

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

Jari Kaivo-oja
Research Director, Adjunct Professor, Dr, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

This research work has been supported by the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395]. The blog text refers to the preliminary foresight and background analyses of the Manufacturing 4.0 project.

Photo: Tesla,

Scenarios as Stairways to Resilient Futures

Sirkka Heinonen:

Scenario thinking, planning and construction occupy a core sphere in futures studies. Scenarios were among the first futures research methods that were developed and applied, first for strategic and military purposes, then for companies, regions, cities, communities and governments.  However, there’s more to the story than meets the eye. The full potential of scenarios as empowering tools is not yet discovered.

Scenarios are a pioneering futures studies method – true

Ever since the beginning of the field of futures research and studies in early 1950s, the scenario construction has been applied. The method was introduced in Dutch Shell and RAND companies, used and developed by such major actors as Pierre Wack and Herman Kahn,, as well as by Gaston Berger in France. Kahn borrowed the term “scenario” from the theatre world and drama – it consists of a stage, plot, actors, sequence of action, for military and strategic purposes. Vuokko Jarva (2018) even developed a specific scenario drama method – scenarizing in dialogue – where the narrative is first and foremost a means of communication and aims at collective mobilization.

Through scenarios we can embrace uncertainties – true

Eleonora Masini (1993) takes scenarios as educational and informative policy tools – as “instruments which aid decision-makers by providing a context for planning and programming, lowering the level of uncertainty and raising the level of knowledge”. Vervoort et al. (2015, 62-63) perceive scenarios within a “worldmaking framework” for envisioning and pursuing better worlds. They propose scenarios as “worlds”, instead of just narratives – and instead of reducing uncertainty, it should be embraced through diverse, contrasting futures. Scenarios and futures studies help us to navigate in the uncertain world. It is necessary to embrace even unpleasant alternatives – otherwise one is ill prepared and unable to react when something unexpected happens (Wilenius 2017).

Scenarios are an eye-opening mindset – true

I like the expression that scenarios are vivid manuscripts of the future. Moreover, coherent manuscripts of various, alternative futures. Scenario thinking means basically thinking in alternatives. It also means anticipatory thinking in very different ways, not just following linear trajectories. Scenarios have a generic role of opening up imagination when stepping into the futures – finding the right stairways to scenario “heavens”.  They also have a special role in paving the way to stakeholders to prepare themselves to tomorrow’s worlds, by giving support to decision-making. Scenarios are themselves comprehensive futures processes (not just a method) – resulting in subsequent policy recommendations and measures to be taken (please see Chapter 4 for the recommendations given on the basis of our recent Neo-Carbon Energy scenarios (Heinonen et al. 2017).

Scenarios come in various colours – true

Scenario is probably by far the most frequently used futures technique, at least the best known and developed one. For Sohail Inayatullah (2008, 15) scenarios are the “tool par excellence of futures studies”. They open up the present, outline the range of uncertainty, and offer alternatives. However, we all know there is no such thing as a single scenario method. Instead a scenario technique toolbox, full of various types of scenarios and scenario processes. For various typologies, see e.g. Van Notten et al. (2003). Scenarios can be explorative or normative. Proponents of different scenario types can also been classified as the positivist or “probability” camp and the constructivist or “plausibility” camp (Vervoort et al. 2015). Yet another two category set of scenarios is: quantitative or qualitative. A combination of both is recently being applied in many scenario projects, and we can also call them hybrid scenarios. Examples of two recent scenario sets are Shell’s New Lens Scenarios “Mountains and Oceans” and Millennium Project’s Global Future of Work/Technology 2050 Scenarios  (Glenn et al. 2017). A key point in using these kinds of scenarios is to investigate the scenario contents and narratives further. The three Millennium Project scenarios, for instance, can be reflected in national workshops to enquire what implications such scenarios would have in the national level. Consequently, the “users” of the scenarios can come up with relevant recommendations for necessary measures to be taken.

Dator (2009) claims that all scenarios that so far have been or ever will be made fall into one of the four scenario archetypes: growth, collapse, discipline, and transformation. In Our Neo-Carbon-Energy project we chose to construct all four scenarios – Radical start-ups, Value-driven Techemoths, Green D-I-Y Engineers, and New Consciousness as transformative. In Dator’s terms Transformation is the most radically changed future, going beyond the basic assumptions of the other three archetypes: transformation arising either through dramatic technological change or through spiritual change, and often through their combination. By choosing this category we wanted the scenarios to be used as eye-openers to reflect on the coming tsunamis of change. There are several specific characteristics and experimental features adopted in the construction of Neo-Carbon Energy scenarios. By nature they are all radical, but possible, and to a varying degree probable, even though the probability of any scenario ever being realized is “vanishingly small” as Gordon and Glenn (2018) remind us.

Scenarios are about re-framing – true

We wanted to reframe the question of how a future energy system might look like, since it is a key to transformation.  Ramírez and Wilkinson (2016, 218–219) accentuate the importance of reframing, which as an approach is similar to consideration of alternative imageries of futures. They see the conventional framing as “a lens, device, or type of filter that both includes and excludes”. The Neo-Carbon Energy scenarios reframe a) energy systems by describing a transformation in the energy system itself – from their current state to a 100% renewable and decentralised system – and b) a transformation in social relationships from the current state to relatively autonomous and self-sufficient peer-to-peer communities. In the scenarios, the renewable energy system has enabled and empowered these peer-to-peer communities.

These Neo-Carbon Energy scenarios have been presented and communicated in various platforms and events to make them understandable for users. An incremental participatory approach was adopted to open up the platform of scenario construction process to interaction with various stakeholders (Ernst et al. 2018). The scenarios were subjected to several types of testing:

  • The process of five futures cliniques conducted were a fruitful source for inputs, insights, and continuous feedback to the scenarios. The total of over 160 participants from different backgrounds attended these cliniques. (See e.g. Ruotsalainen et al. 2016).
  • The scenarios were being tested by running a CLA game on them (Heinonen et al. 2017d; Heinonen et al. 2015)
  • The scenarios were also “x-rayed” in various case countries through an international survey and workshops in order to contextualize them in different geo-political, socio-technical or socio-cultural conditions, and in order to identify pioneers for the depicted scenario futures. (Lang et al. 2016; Karjalainen & Heinonen 2017; Heinonen at al. 2017e; Heinonen at al. 2016b; Heinonen 2017)
  • The scenarios were also tested by “bombarding” them with black swans in the last of the five futures cliniques. The results were further deepened through a cross-impact analysis the day after the clinique in a small expert workshop (Heinonen et al. 2017b; 2017c).

Thus, new inputs and feedback were incrementally accumulated for and by the research team. Gordon & Glenn (2018) advocate these kind of interactive scenarios as becoming the mainstream in future scenario construction. The scenarios can be tested with various interactive techniques. Rowe et al. (2017) even propose differentiating scenario planning and horizon scanning methodologies, and enhancing the latter by utilizing pre-developed scenarios. Wright and Cairns (2011, 24) consider it a guiding principle in scenario construction that new ideas can be added at any stage of the process.  Our narratives were intentionally written as rather “open”, to leave room for diverse interpretations – as a challenge for users to exercise their imagination. According to Ramirez and Wilkinson (2016, 44) effective narratives are “open stories”, helping their readers to generate meaning while they use them.

Scenarios are like beehives – collectively and interactively constructed in fluent communication.

Scenarios launch a learning and communication process towards action – true

Making scenarios, reading them, and using them for policy-making is a learning process. They serve their purpose if they lead into action. Masini (2006, 1166) advocates us to “learn to live with the future” through systematic futures thinking, directed to visioning and consequent acting. Not passively adjusting to the future, but of steering it into the direction we responsibly choose. She sees futures projects as “political and ethical positions that lead to action”. In a similar vein, Gordon & Glenn (2018) judge the best scenarios as describing plausible means for improvement and eliminating roadblocks to a desirable future, by providing better understanding of future risks and uncertainties.

Ringland (1998, 190) considers scenarios as a good management tool for creating novelty, i.e. new ideas and identifying opportunities presented by the new environment – as in the case of the Neo-Carbon Energy scenarios, novelty is the new energy infrastructure. She emphasizes the importance of communicating the scenarios in order to engage the individual or group. “Thinking inside” the scenarios cannot start before such communication. It is only by working with the scenarios that learning becomes possible. Accordingly, creating models of the future – scenarios – and trying to understand and experience them from inside is a “way of rehearsing change” (ibid., 49). Masini (2006, 1166) calls for rethinking futures studies – the whole field must according to her turn into “acting for the future”.

The value of scenarios is in their usability – true

Their value is embedded in their emancipatory power, usability and influence. Then again, the desirability and usability of scenarios may vary hugely according to the stakeholders’ interests and views – whose futures? Whose scenarios? There’s a lot to do regarding how we can not only construct, but also use scenarios. At their best, scenarios function as versatile testbeds, to be used for “futures reality checking” in light of organizational strategies (Van der Heijden 2005, 118). Our view of scenarios in Neo-Carbon Energy project displays them as alternative ways of imagining the futures as part of futures literacy.  The core aim and benefit of scenarios is futures preparedness – systematic and open futures capacity building. Riel Miller’s (2007, 343) concept of futures literacy encourages us to use the potential of the present more effectively, to develop the capacity for more imaginative storytelling required for scenarios  in order to realise our aspirations. More efforts could, however, be made to perceive scenarios as integral instruments for serious but transformative futures preparedness and mobilizing futures emancipation. The end result will be futures resilience – capacity to survive and even succeed in turbulent futures through collective learning-based futures literacy and action-orientated futures consciousness.

Sirkka Heinonen

The author is Professor in Futures Research and teaches in the Master’s Programme of Futures Studies at Turku School of Economics, University of Turku.


Dator, Jim (2009) “Alternative Futures at the Manoa School” Journal of Futures Studies. Vol14 (2), 1-18.

Ernst, Anna – Biss, Klaus H. – Shamon, Hawal – Schumann, Diana & Heinrichs, Heidi U (2018) Benefits and challenges of participatory methods in qualitative energy scenario development. Technological Forecasting & Social Change 127 (2018) 245–257.

Glenn, Jerome – Florescu, Elizabeth & the Millennium Project Team (2017) State of the Future 19.0. Millennium Project. Washington D.C.

Gordon, Theodore & Glenn, Jerome (2018) Interactive scenarios. In: Sokele, Mladen & Moutinho, Luiz Abel (eds) Innovative Research Methodologies in Management. Forthcoming.

Heinonen, Sirkka (2017) Pioneer analysis and international cultural changes. Application of positrend and negatrend analysis in the identification of cultural change. In: Heinonen, S. – Kuusi, O. & Salminen, H. (eds) How do we explore futures? ACTA FUTURA FENNICA nro 10, Helsinki, p. 241–251.

Heinonen, Sirkka – Honkapuro, Samuli – Karjalainen, Joni – Koljonen, Tiina – Ruotsalainen, Juho & Similä, Lassi (2017) Final Neo-Carbon Energy Countdown – Ready for Renewables. Finland Futures Research Centre FFRC eBook 11/2017.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Parkkinen, Marjukka – Ruotsalainen, Juho & Zavialova, Sofia (2017b) Surprising Energy Futures. Neo-Carbon Energy Futures Clinique V. FFRC eBOOK 4/2017, Finland Futures Research Centre, University of Turku. 150 p.

Heinonen, S. – Karjalainen, J. – Ruotsalainen, J. & Steinmüller, K. (2017c) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12.

Heinonen, Sirkka – Minkkinen, Matti – Karjalainen, Joni & Inayatullah, Sohail (2017d) Testing transformative energy scenarios through causal layered analysis gam ing, Technological Forecasting and Social Change 124: 101-113,

Heinonen, Sirkka – Vähäkari, Noora & Karjalainen, Joni (2017e) Neo-Carbon Energy World – What Opportunities for Chile? Neo-Carbon Energy Futures Clinique IV.  FFRC eBOOK 3/2017, Finland Futures Research Centre, University of Turku. 63 p.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni & Ruotsalainen, Juho (2016) Radical Transformation in a Distributed Society – Neo-Carbon Energy Scenarios 2050. NEO-CARBON ENERGY WP1 Working Paper 1/2016. Finland Futures Research Centre, 84 p.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Helle, Aino & Nisula, Sakari (2016b) Argentinian Energy Landscapes. Case study of the Neo-Carbon Energy Project. Finland Futures Research Centre eBook 12/2016.

Heinonen, Sirkka – Balcom Raleigh, Nicolas – Karjalainen, Joni – Minkkinen, Matti – Parkkinen, Marjukka & Ruotsalainen, Juho (2015) CLA GAME REPORT: Causal Layered Analysis Game on Neo-Carbon Energy Scenarios. FFRC eBOOK 12/2015. Finland Futures Research Centre, University of Turku. 112 p.

Van Der Heijden, Kees (2005) Scenarios: The art of strategic conversation. Chichester, John Wiley & Sons.

Inayatullah, Sohail (2009) Questioning scenarios. Journal of Futures Studies, Febr. 2009, 13 (3): 75–80.

Jarva, Vuokko (2017) Scenarizing in Dialogue. In: Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds.) (2017). How Do We Explore Our Futures? Acta Futura Fennica 10. Finnish Society for Futures Studies, Helsinki, 156–171.

Karjalainen, Joni & Heinonen, Sirkka (2017) Using deliberative foresight to envision a neo-carbon energy innovation ecosystem – a case study of Kenya. African Journal of Science, Technology, Innovation and Development, p. 1–17, DOI: 10.1080/20421338.2017.1366133. ISSN 2042-1338

Lang, Merja – Karjalainen, Joni & Heinonen, Sirkka (2016) Glocal Insights to Neo-Carbon Energy and Its Forerunners. Neo-Carbon Energy WP1 Working Paper 4/2016. Finland Futures Research Centre, 112 p.

Masini, Eleonora (2006) Rethinking futures studies. Futures 38 (2006) 1158–1168.

Masini, Eleonora (1993) Why Future Studies? London, Grey Seal Books.

Miller, Riel (2007) Futures literacy: A hybrid strategic scenario method. Futures 39 (2007), 341–362.

Ramirez, Rafael & Wilkinson, Angela (2016) Strategic Reframing. The Oxford Scenario Planning Approach. Oxford.

Ringland, Gill (1998) Scenario Planning. Managing for the Futures. Chichester.

Ruotsalainen, Juho – Karjalainen, Joni – Child, Michael & Heinonen, Sirkka (2017) Culture, values, lifestyles, and power in energy futures: A critical peer-to-peer vision for renewable energy. Energy Research & Social Science 34 (2017), 231–239.

Ruotsalainen, Juho – Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni & Parkkinen, Marjukka (2016) Peer-to-peer work in the digital meaning society 2050. European Journal of Futures Research 4(10).

Shell energy scenarios to 2050. Signals & Signposts. 

Wilenius, Markku (2017) Patterns of the future. Understanding the Next Wave of Global Change. World Scientific Publishing Europe. London.

Wright, George & Cairns, George (2011) Scenario Thinking. Practical Approaches to the Future. New York, 176 p.


Photos: Sirkka Heinonen

Kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisestä on kiristynyt Itämeren alueella

Jari Kaivo-oja:

Maailmanpankin Ease of Doing Business -trendianalyysi vuosilta 2004–2018 Itämeren alueella

Tässä blogiviestissä tarkastelen Maailmanpankin (2018) julkaiseman Ease of Doing Business -indeksin pohjalta liiketoimintaympäristöjen kehittymistä Itämeren maissa. Tarkastelu kattaa Pohjoismaat, Baltian maat, Puolan ja Saksan.

Ease of Doing Business- kuvaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta eri maissa ja eri alueilla. Nykyään tämä indeksi on laskettu 130 kansantaloudelle maailmassa. Eri maat pyrkivät yleensä kehittämään omaa liiketoimintaympäristöään mahdollisimman houkuttelevaksi ja kiinnostavaksi yrityksille. Ease of Doing Business on professori Simeon Djankovin Maailmanpankki-ryhmässä kehittelemä indeksi, joka kuvaa liiketoimintaympäristön laatua suhteessa yrittäjien keskeisiin tarpeisiin. Akateeminen tutkimus tämän indeksin kehittelyn yhteydessä tehtiin yhdessä Harvardin yliopiston professoreiden Oliver Hartin ja Andrei Shleiferin toimesta. Kuten hyvin Suomessa tiedämme, professori Oliver Hart vastaanotti Nobel-palkinnon yhdessä Bengt Holmströmin kanssa vuonna 2017. Harvardin professori Andrei Shleifer on taas maailman eniten siteerattu taloustieteilijä maailmassa. Hänen h-indeksinsä on 136 ja hänen i-10-indeksi on 272 eli kukaan muu ekonomisti ei ole saavuttanut vastaavan tasoista viittausten määrää. Häntä oli siteerattu huhtikuun 2018 alussa 261 229 kertaa. Häntä siteerataan nykyisin yleensä yli 19 000 kertaa vuodessa.  Meillä on siis varsin hyviä syitä nojautua heidän työnsä tuloksiin myös tulevaisuudentutkimuksen alalla, kun teemme trendianalyysejä talouskehityksen perustekijöistä maailmantaloudessa.

Korkeammat Ease of Do Business -indeksin ranking-arvot osoittavat parempia, yleensä yksinkertaisempia säännöksiä yrityksille ja voimakkaampia suojaoikeuksia yrittäjille. Jo Nobel-palkinnon saada, edesmennyt Douglas North, 1981, 1992, ks. Ménard & Shirley 2011) toi esille lukuisissa tutkimuksissaan sen, että institutionaalisilla säädöksillä on oma merkityksensä talouskehitykselle. Samoja asioita ovat korostanee sopimusteoreettisestä näkökulmasta myös professorit Oliver Hart ja Bengt Holmström. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi viimeisimpien tilastoanalyysiin pohjautuvien tutkimusarvioiden mukaan yritysten laadukas toimintasääntely johtaa alempaan kansalaisten köyhyystasoon kansantaloudessa. Tätäkin asiaa voidaan arvioida tilastollisten tunnuslukujen perusteella. Ei ole siis täysin yhdentekevää, miten EDB-indeksit kehittyvät maailmantaloudessa.

EDB-indeksin laskennassa otetaan huomioon seuraavat asiakokonaisuudet (10 eri asiakohtaa):

  • Yrityksen aloittaminen: Menettelyt, aika, kustannukset ja vähimmäispääoma uuden yrityksen avaamiseksi
  • Rakennuslupien käsittely: Varastotilojen rakentaminen, aika ja kustannukset
  • Sähköenergian saanti: Menettelyt, aika ja kustannukset, jotka yritykseltä edellytetään saadakseen pysyvän sähköyhteyden äskettäin rakennetulle varastolle
  • Kiinteistön rekisteröinti: Kiinteistöjen rekisteröintiä koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Lainoitus: Laillisten oikeuksien indeksi, luottotietoindeksin kattavuus
  • Vähemmistöosakkaiden ja sijoittajien suojaaminen: vastuiden laajuus, ohjaajavastuun laajuus ja osakkeenomistajien oikeudet
  • Verojen maksaminen: Maksettujen verojen määrä, tuntirahat, jotka on käytetty valmistellessaan veroilmoituksia ja kokonaisvero, joka maksetaan osuutena bruttovoitosta
  • Kauppa rajojen yli: Tarvittavien asiakirjojen määrä, viennin ja tuonnin kustannukset ja tarvittava aika
  • Sopimusten täytäntöönpano: Velkasopimuksen täytäntöönpanoa koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Maksukyvyttömyystilanteet: Aika, kustannukset ja takaisinperintäaste (%) konkurssimenettelyssä.

Liiketoimintatutkimuksen alalla EDB-indeksi on eräs keskeinen työkalu arvioida liiketoiminnan aloittamisen helppoutta maailmassa. Sitä on käytetty referoiduissa tutkimuksissa yli 3000 kertaa. Voidaan todeta, että juuri tämä indeksi on hyödyllinen työkalu arvioitaessa sitä, miten houkutteleva kunkin maan liiketoimintaympäristö todellisuudessa on. Maailmanpankin tutkimukset osoittavat, että EDB-indeksin korkeampi taso ja näin sen laskennassa taustalla olevat lukuisat eri muuttujat yhdessä parantavat ja edistävät talouskasvua kansantaloudessa. Tässä on hyvä syy seurata EDB-indeksin kehitystä.

Tässä blogissa on tarkastelussa indeksien arvot vuosilta 2004–2018. Tämä Maailmanpankin perusaineisto tarjoaa mahdollisuuden vertailla Itämeren alueen liiketoimintaympäristöjen viime aikaista kehitystä.

Tämän esityksen liitteessä olen raportoinut kaikille tarkastelluille Itämeren maille EDB-indeksin ja BKT-indeksin (nykyhinnoin) kehityksen vuosina 2004–2017 (ks. Kuvat 7.1–7.10). Tästä blogiliitteestä voimme nähdä sen, että BKT:n kehitys ja EDB-indeksin kehitys on pääsääntöisesti positiivisesti korreloitunutta keskenään Itämeren eri maissa. Ainoan poikkeuksen muodosti tässä perusdata-analyyssä Islanti, mutta poistamalla Islannin syvien lamavuosien tilastohavainnot olisi näiden muuttujien suhde myös positiivisesti korreloitunut Islannissa. Tietyllä tavalla nämä korrelaatiot antavat hyvän syyn kiinnittää huomiota EDB-pohjaiseen liiketoimintaympäristön kehittämiseen.

Tässä blogiviestissä arvioin yleisesti sitä, miten houkuttelevaksi eri maat ovat kehittäneet omaa liiketoimintaympäristöään. Ease of Doing Business -indikaattori on varsin monipuoliseen tietoon pohjautuva indeksi. Kuvassa 1 on esitetty EDB-indeksin kehitys Suomen osalta vuosina 2004–2018.

Kuva 1. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Suomessa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuva 1 kertoo siitä, että Suomessa on onnistuttu parantamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta erityisesti vuosina 2004–2006 ja myös vuosina 2007–2008. Vuoden 2008 jälkeen kehitys on ollut vakaata ja EDB-indeksi arvo on ollut noin 93.

Kuvassa 2 on kuvattu kaikkien Pohjoismaiden Ease of Doing Business- indeksin kehitys vuosina 2004–2018. Yleinen havainto on tämän kuvan perusteella se, että kaikki Pohjoismaat ovat kyenneet parantamaan liiketoimintaympäristönsä houkuttelevuutta vuosina 2004–2018. Edellytykset talouskasvulle ovat siis kohentuneet yleisesti arvioiden.

Kuva 2. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Pohjoismaissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Islannissa EDB-indeksin arvo on jäänyt alhaisimmalle tasolle, kun taas Ruotsi ja Norja ovat onnistuneet parhaiten kehittämään omien liiketoimintaympäristöjen houkuttelevuutta. Tällä hetkellä Ruotsi on kärkimaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Suomen on sijalla kolme. Olemme Suomessa polkeneet aika lailla paikalla tämän indeksikehityksen osalta vuodesta 2008 lähtien. Olemme silti Pohjoismaissa hiukan houkuttelevampi ja vetovoimaisempi liiketoimintaympäristö kuin Tanska tai Islanti.

Kuvassa 3 on raportoitu EDB-indeksien kehitys Baltian maissa. Kuva 3 kertoo selvästi sen, että toimintaympäristön kehitys Baltian maissa on aika lailla samalla tasolla jokaisessa Baltian maissa ja maiden väliset erot ovat todella pieniä. EDB- indeksillä arvioituna maiden järjestys on: Viro, Latvia ja Liettua. Suhteellisesti arvioituna eniten maan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta on kyennyt parantamaan Liettua.

Kuva 3. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Baltian maissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Virossa EDB-indeksin arvo on hieman yli 95, Liettuassa se on hieman yli 94 ja Latviassa se on hieman yli 93. EDB-indeksillä arvioituna Viron ja Liettuan liiketoimintaympäristö on asteen verran vetovoimaisempi kuin Suomen liiketoimintaympäristö.

Kuvassa 4 on raportoitu Saksan ja Puolan EDB-indeksikehitys vuosina 2004–2018. Kuva kertoo siitä, että Puolassa on kyetty kohentamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta paljon siitä, mitä se oli vuonna 2004. Hyppäys kehityksessä tapahtui vuosina 2009–2010. Puolan EDB-indeksi on nyt jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa.

Kuva 4. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Saksassa ja Puolassa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuvassa 5 olen laskenut kaikkien tässä tarkastelussa mukana olleiden maiden EDB-indeksien varianssi. Varianssi on koko tarkasteluajanjakson aikana pienentynyt eli keskinäiset erot Itämeren maiden EDB-indeksin arvossa ovat vähentyneet. Tämä selvä tulos kertoo siitä, että maiden keskinäinen kilpailu liiketoimintaympäristöjen välillä Itämeren alueella on koventunut ja maiden aikaisemmat erot liiketoimintaympäristöjen välillä ovat kaventuneet.

Kuva 5. Ease of Doing Business- indeksien maakohtaisen varianssin kehitys vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Voimme todeta, että Itämeren alueen maiden osalta kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisen osalta on kiristynyt. Erot liiketoimintaympäristön laadun osalta Itämeren maissa eivät ole enää niin isoja kuin ne olivat vielä vuonna 2004. Silloin Baltian maat olivat vielä selvästi jäljessä Pohjoismaita liiketoimintaympäristön laadun osalta. Tämä on hyvä tiedostaa Suomessakin. Nyt tilanne on tyystin erilainen.

Kuten kuva 5 osoittaa meille, iso muutos toimintaympäristössä tapahtui vuosina 2009–2010. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut maiden välisten erojen osalta vain vähän. Merkittävin muutos on tapahtunut Puolan liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, jossa tänään liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa. Muutos vuodesta 2004 on ollut varsin huomattava. Baltian maissa liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on tänään huomattavasti paremmalla tasolla kuin Puolassa tai Saksassa, kun sitä arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Pohjoismaissa houkuttelevin liiketoimintaympäristö on tällä hetkellä Ruotsissa.

Ilman uusia kehittämistoimenpiteitä Suomen liiketoimintaympäristön houkuttelevuus voi olla pian heikompi kuin missään Baltian maassa. Nyt Viro ja Latvia ovat jo ohittaneet Suomen, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksikehityksen pohjalta. Liettuan viimeisin laskettu EDB-arvo oli 93.05 kun Suomessa se oli 93.15. Ero on siis vain hiuksen hieno Suomen hyväksi.

On selvää, että EDB-indeksin arvon vähäinenkin parantaminen on nykytilanteessa erittäin haasteellista. Suomen kohdalla liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta voidaan varmasti parantaa arvioimalla systemaattisesti tapahtunutta kehitystä muissa maissa ja pohtimalla mahdollisuuksia parantaa houkuttelevuutta eri vaihtoehtoisissa tarkasteluissa. Voimme myös imitoida meitä parempia maita, kuten Uusi-Seelanti, Hong Kong, Etelä-Korea, Singapore, Iso-Britannia tai Yhdysvallat – tai ehkä kenties keksiä entistä parempia uusia yrittäjyyspalveluita. Viimeisimmässä EDB-arvioinnissa Suomi oli sijalla 13. Ennen Suomea on tällä hetkellä 12 maata. Jokaiselta näistä meitä edellä olevista maista voimme aina oppia jotakin uuttakin. Suomessa kannattaisi varmasti tarkastella kärkisijalla olevan Uuden-Seelannin EDB-toimintamalleja tarkemmin (ks. Kuva 6). Vuosina 2008–2009 Uudessa Seelannissa tehtiin jotain sellaista, mitä Suomessa kannattaisi analysoida hyvin huolellisesti. Vielä vuonna 2008 Suomi oli aika lähellä Uuden-Seelannin EDB-tilaa.

Kuva 6. Suomi vs. Uusi-Seelanti, Easy of Doing Business, vuodet 2004–2018 (Maailmanpankki 2018)

Kuten tästä blogiviestistä käy ilmi, EDB-indeksi perustuu kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Mahdolliset parannukset olisi hyvä suunnata huolellisen strategisen kustannus-hyöty -punninnan jälkeen valikoidusti näihin kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Kuten tiedämme, asiat ovat usein sellaisia, miltä ne ulkopuolisille näyttävät. Näin ne ovat etenkin sellaisissa datapohjaisissa trendianalyyseissä, jotka perustuvat taloustieteelliseen perustutkimukseen.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tätä tutkimustyötä ovat tukeneet Suomen strategisen tutkimuksen neuvosto [avustusnumero 313395]. Teksti liittyy Valmistus 4.0 -hankkeen alustaviin ennakointi- ja tausta-analyyseihin.


Djankov, Simeon (2009) The Regulation of Entry: A Survey. The World Bank Research Observer, Vol. 24(2), s. 183–203.

Djankov, Simeon (2016) The Doing Business Project: How It Started: Correspondence. Journal of Economic Perspectives, 30(1), s. 247–48.

Djankov, Simeon, La Porta, Rafael, Lopez-De-Silanes, Florencio, Shleifer, Andrei (2002) The Regulation of Entry, The Quarterly Journal of Economics, Vol. CXVII, Issue I, s. 1–36.

Djankov, Simeon, Dorina Georgieva, Dorina & Ramalho, Rita (2017) Business Regulations and Poverty. 

Dollar, David, Kleineberg Tatjana & Kraay, Aart (2016) Growth still is good for the poor. European Economic Review. 81(1), s. 68–85.

Eurostat (2018) Current prices, million euro. Gross domestic product at market prices.

Glaeser, Edward L., La Porta, Rafael, Lopez-de-Silanes, Florencio  & Shleifer, Andrei (2004) Do institutions cause growth? Journal of Economic Growth Vol. 9, Issue 3, s. 271–303.

Ménard, Claude & Shirley, Mary M. (2011) The Contribution of Douglass North to New Institutional Economics. Published in Economic Institutions, Rights, Growth, and Sustainability: The Legacy of Douglass North. Cambridge University Press: Cambridge.  

North, Douglas C. (1981) Structure and Change in Economic History. W. W. Norton & Co, New York.

North, Douglas C. (1992) Transaction Costs, Institutions, and Economic Performance. ICS Press, San Francisco, CA.

Shleifer, Andrei & Vishny, Robert W. (1994) Politicians and firms. Quarterly Journal of Economics, Vol. 109, Issue 4, s. 995–1025

World Bank (2018) DB18. Historical data – Complete data. Doing Business. Database.

The World Bank (2018) Doing Business. Measuring Business Regulations. 

The World Bank Group (2018) Comparing Business Regulation for Domestic Firms in 190 Economies.  


Liite 1: EDB-indeksi ja BKT:n relaatio vuosina 2004–2017 Itämeren maissa. Kuvat 7.1–7.10.



Onko syytä olla huolissaan?

Huomioita työpaikkojen toimialakohtaisten vajaakäyttöasteiden trendikehityksestä Suomen kansantaloudessa ja Euroopassa vuosina 2009–2017

Jari Kaivo-oja:

Tässä blogiviestissä erittelen työpaikkojen toimialakohtaisia vajaakäyttöasteita Suomessa ja Euroopassa. Toimialakohtaiset työpaikkojen vajaakäyttöasteet (Jobs Vacancy Rate, JVR) kertovat yhdestä tärkeästä näkökulmasta työmarkkinoiden yleisestä kehityksestä ja mahdollisista kohtaanto-ongelmista. Suomessa ollaan jo aika pitkään oltu huolestuneista tästä tärkeästä kysymyksestä. Esimerkiksi Aktiivisuus-mallin kehittämisessä voisi olla hyötyä työpaikkakehityksen yleiskehitystä kuvaavan JVR-mittariston systemaattisesta hyödyntämisestä.

Työpaikkojen vajaakäyttöaste lasketaan seuraavalla kaavalla:

Työpaikkojen vajaakäyttöaste (JVR) = Avoimien työpaikkojen lukumäärä / (Miehitettyjen virkojen määrä + Avoimien työpaikkojen määrä).

Tämä selkeä kaava auttaa meitä jäsentelenään työmarkkinoiden toimintaa eri toimialoilla ja myös koko kansantaloudessa. Kun työpaikkojen vajaakäyttöaste on korkea, on työmarkkinoilla paljon avoimia työpaikkoja suhteessa työvoiman kokonaiskysyntään suhteutettuna – eli suhteessa jo täytettyihin työpaikkoihin ja avoimiin työpaikkoihin toimialalla. Kun työpaikkojen vajaakäyttöaste on matala, työmarkkinoilla ko. toimialalla on vähemmän vetoa. Jos suhdeluku on taas negatiivinen, voidaan todeta, että toimialalla on heikko vetovoima suhteessa työvoimaan. Yleisesti ilmaisten: avoimia työpaikkoja on liian vähän tällaisessa tilanteessa.

Euroopassa ja EU-28-alueella oli JVR-arvo vuoden 2017 loppukvartaalilla oli 2.0. Myös Euro-alueella JVR-arvo oli 2.0. Tämä on hyvä muistaa arvioitaessa Suomen trendikehitystä Euroopassa. Suomen yleinen JVR-luku oli samana ajankohtana 1.8. Kuvassa 1 on esitetty EU-maiden koko JVR-analyysi viime vuoden 2017 lopulla. Maat kuten Ranska, Malta, Italia ja Tanska eivät raportoi omia JVR-asteitaan. Useimmat EU-maat sen kuitenkin tekevät. Alhaisimman JVR-luvun raportoi Kreikka, jonka JVR -luku on 0.1. Tämä luku on todella huono ja siis lähes nolla arvoltaan. Kreikan työmarkkinat ovatkin olleet pitkään kriisissä. Pitkän ajan JVR-luvun keskiarvo on 0.9 Kreikassa. Työttömyys syö yhteiskunnan taloutta ja vakautta Kreikassa.

Kuva 1. Työpaikkojen vajaakäyttöaste (JVR), Ajankohta 2017Q4. Lähde: Eurostat 2017.

Tšekin tasavallan eli Tšekin JVR -tunnusluku oli 4.4, joka oli tämän vertailuajankohdan korkein luku Euroopassa. Tšekissä ja Suomessa on tällä hetkellä pienin köyhyys- ja syrjäytymisriski Euroopassa. Työpaikkoja on Tšekin tasavallassa paljon tarjolla. Korkeita JVR-lukuja voimme todeta olevan Unkarissa (2.4), Belgiassa (3.4), Hollannissa (2.6), Isossa-Britanniassa (2.6) sekä Saksassa (2.8). Suomessa kannattaisi olla kiinnostunut näiden maiden työmarkkinapolitiikasta, jos mielimme saavuttaa korkeamman JVR-tasoasteen. Ehkä Saksan sijaan Suomessa kannattaisi katsoa aikaisempaa enemmän Tšekin tasavallan suuntaan, koska siellä työmarkkinat näyttävät toimivat hyvin, kun asiaa arvioidaan JVR-analyysin pohjalta.

Suomen, Viron, Ruotsin ja Euroopan Unionin JVR-trendit

Kuvassa 2 on esitetty Suomen kvartaalittainen JVR-trendikehitys vuosina 2003–2017. Voimme nähdä, että Suomen JCR-kehitys on kaikkia esitettyjä vertailukohtia (Ruotsi, Viro ja Euroopan Unionin keskiarvo) alhaisempi tässä kuviossa. Näyttäisi myös siltä, että Suomen JVR-aikasarja on suhdanneherkempi kuin vastaavat JVR-tasokäyrät Ruotsissa ja Virossa.

Työmarkkinoiden vetovoima heilahtelee Suomessa voimakkaasti ja se näyttää käyvän vuosittaisen kvartaalin lopussa aina alhaisemmalla tasolla kuin Ruotsissa ja Virossa. Vuoden ensimmäisellä kvartaalilla pääsemme aika lailla samalle JVR-tasolle kuin Ruotsi, mutta sitten ”romahdamme”, kun asiaa arvioidaan JVR-tason ja -arvon pohjalta. Huolestuttavaa on sekin, että ”romahdamme” alle Viron JVR-arvon tason. Pidemmän päälle tämä on hyvin negatiivinen asia Suomen työmarkkinoiden houkuttelevuudelle. Se voi merkitä sitäkin, että yhä useampi suomalainen duunari pakkaa tavaransa ja muuttaa Viroon tai Ruotsiin.

Kuva 2. JVR:n trendi- ja suhdannekehitys vuosina 2003–2017 Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Euroopan Unionissa. Lähde: Eurostat 2017.

Kuvassa 3 on esitetty vielä erikseen Suomen JVR-aikasarja ja lineaarinen trendi. Se paljastaa, että vuosina 2003–2017 trendi on ollut laskeva ja lasku trendin osalta on ollut noin 0.5-yksikköä aikajaksolla. Tämä on tärkeä havainto työvoimapolitiikasta päättäville tahoille. Varmasti finanssikriisi ja sen yhteydessä harjoitettu kovan talouskurin politiikka on tämän Suomen laskevan JVR-trendin taustalla. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 1.5. Tämä on tietysti varsin huolestuttavaa. Tämä JVR-taso on sama kuin esimerkiksi Liettuassa ja Kroatiassa tällä hetkellä.

Kuva 3. Suomen JVR-aikasarjahavainnot ja lineaarinen trendi vuosina 2003–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Kun arvioidaan kokonaiskehitystä Suomessa, voimme esittää tarkempia arvoja eri toimialojen osalta. Esittelen ensiksi positiiviset JVR-trendit Suomen osalta.

Positiiviset työmarkkinoiden JVR-trendit Suomessa

Voimme aluksi tarkastella sellaisia toimialoja, joiden osalta voimme havaita nousevia JVR-trendejä. Näillä aloilla työvoiman aktiivista nousevaa pitkän aikavälin kysyntää on selvästi nähtävissä.

Ihmisen terveydenhuolto ja sosiaalityö. Suomessa ihmisten terveydenhuolto ja sosiaalityö ovat yhdessä toimiala, jossa JVR-arvot ovat olleet viime vuosina kasvussa. Tämä työmarkkina näyttäisi vetävän hyvin Suomessa. Kuten kuvasta 4 voidaan nähdä, vuoden 2009 negatiivista arvoista on edetty positiivisten lukujen puolelle. Hieman huolestuttavaa on nähdä, että vuoden 2017 lopussa JVR-arvo tippui lähelle nollatasoa, vaikka ennen sitä trendikehitys oli ollut varsin positiivinen. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa +0.7.

Kuva 4. Ihmisen terveydenhuolto ja sosiaalityö, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009-2017, Lähde: Eurostat 2018.

Maatalous, metsätalous ja kalastus. Kuvassa 5 on esitetty maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen JVR-arvojen kehitys vuosina 2009–2017. Usein esitetään, että alkutuotanto olisi trendinomaisesti laskeva kansantalouden sektori. Tämä JVR-analyysi tuottaa meille hieman erilaisen tilanneanalyysin. Kehitys on tällä toimialalla kehittynyt myönteisesti vuoden 2009 erittäin negatiivisista JVR-arvoista kohti positiivisia arvoja. Aika ajoin JVR-arvo on kyllä käynyt negatiivisella, mutta se on noussut positiiviselle puolelle aina vuoden 2013 jälkeen. Voidaan esittää, että alkutuotannossa työmarkkinat ovat aika suhdanneherkkiä ja esimerkiksi luonnonolosuhteet voivat vaikuttaa siten, työmarkkinat eivät ole vakaat tällä toimialalla. Silti lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 1.0. Tämä on myönteinen signaali.

Kuva 5. Maatalous, metsätalous ja kalastus, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Koulutus. Kuvassa 6 on esitetty koulutusalan JVR-arvot vuosille 2009–2017. Myös tällä toimialalla työmarkkinat ovat kehittyneet vetovoimaisemmiksi viime vuosien myötä. Tällä toimialalla toinen vuosikvartaali näyttää olevan iso ongelma. Silloin JVR-arvo on usein laskenut negatiiviseksi. Ilmeisesti kuntasektorilla opettajien rekrytointi tapahtuu siten, että se tuottaa notkahduksen koulutusalan JVR-arvoon. Silti yleiskehitys on ollut kohti positiivisia arvoja. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 0.9.

Kuva 6. Koulutus, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Taide, viihde ja virkistys. Kuvassa 7 on esitetty JVR-analyysi taide-, viihde- ja virkistystoimialalla. Tällä toimialalla kehitys on ollut hitaan myönteistä, mutta JVR-arvot ovat olleet yhä aika negatiivisia aika ajoin, mutta JVR-arvot ovat aika ajoin olleet myös yllättävästi vahvan positiivisia. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.2. Tämä luova toimiala on hyvin suhdanneherkkä toimiala. Jopa yhden vuosikvartaalin sisällä voidaan nähdä sekä negatiivisia että positiivisia JVR-arvoja. Työmarkkinat ovat epävakaat ja epävarmat tällä kulttuurin ja viihteen toimialalla.

Kuva 7. Taide, viihde ja virkistys, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva. Kuvassa 8 on raportoitu julkisen sektorin perustoimintojen JVR-trendikehitys (Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva) vuosien 2009–2017 osalta. Tälläkin toimialla lineaarinen trendisuora on ylöspäin kehittyvä, vaikka aika ajoin JVR-arvo on muuttunut negatiiviseksi. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 0.8, kun vielä vuonna 2009 lähtötaso oli alle +0.5. Kehitys on ollut tässä mielessä myönteistä. Ilmeisesti ulkoiset uhkakuvat lisänneet panostuksia tälle toimialalle. Lineaarinen trendisuora lähestyy arvoa +0.6.

Kuva 8. Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Kuvassa 9 on esitetty JVR-analyysi hallinto- ja tukipalvelutoimintojen osalta. Kehitys tämän työmarkkinatrendin osalta on ollut nouseva, mutta edelleen JVR-arvot saavat pääsääntöisesti negatiivisia arvoja. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.5, kun vielä vuonna 2009 trendikehityksen lähtötaso oli noin -1.0. Aika ajoin JVR-arvo on pompahtanut arvon jopa + 0.5 tasolle, mitä voidaan pitää myönteisenä heikkona signaalina. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.5, mikä ei tietysti ole myönteinen havainto tämän trendin osalta.

Kuva 9. Hallinto- ja tukipalvelutoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Majoitus- ja ravitsemistoiminta. Kuvassa 10 on raportoitu JVR-trendikehitys majoitus- ja ravitsemustoiminnan osalta vuosina 2009–2017. Kuvasta 10 näemme, että tällä toimialalla JVR-tunnusluku on liikkunut alle nollan tasolla. Lisäksi vuosikvartaalien sisällä esiintyy erittäin voimakasta vaihtelua. Myös positiivisia JVR-lukuja on nähty aika ajoin (2. kvartaalilla vuonna 2010, JVR luku oli 1.0), mikä kertoo siitä, että tämä toimiala on kehittymässä astetta vetovoimaisemmaksi. Vuoden 2017 viimeinen havainto oli jälleen varsin korkea (+0.5) ottaen toimialan aikaisemman yleiskehityksen. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.6.

Kuva 10. Majoitus- ja ravitsemistoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Vesihuolto. Kuvassa 11 on esitetty vesihuoltoalan JVR-analyysi. Sekin on trendikehityksen osalta myönteinen, vaikkakin trendikehityksen lähtötaso oli nollan tasolla. Nyt trendisuora lähestyy +0.3 tasoa. Vesihuoltoalalla on mitä ilmeisemmin haasteena alan yleisen houkuttelevuuden lisääminen. Vaihtelut ovat JVR-tasossa yllättävän isoja. Tarkastelujaksolla 2009–2017 maksimiarvo on ollut yli +2.0, mutta sitten on nähty -2.5 JVR-tasoarvo. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa +0.4. Vesihuoltoalan houkuttelevuus on heikompi kuin sähkö- ja energia-alan, vaikka ala on varsin tärkeä kansalaisille.

Kuva 11. Vesihuolto, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Sähkön tuotanto, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima. Kuvassa 12 on raportoitu sähkön tuotanto-, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima-alan JVR-analyysi. JVR-arvoissa on nähtävissä hienoista myönteistä kehitystä. Sitten vuoden 2009 JVR-arvojen kehitys on ollut myönteistä, vaikka vuonna 2016 tapahtui ajanjakson isoin romahdus (-7.0) ensimmäisellä kvartaalilla. Muuten tämän toimialan kehitys on ollut pääsääntöisesti varsin positiivista ja voimme havaita useita vahvoja JVR-arvoja haarukassa +1.5–2 ajanjaksolla 2009–2017. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa +0.6.

Kuva 12. Sähkön tuotanto, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Muut palvelutoiminnot. Muiden palvelutoimintojen JVR-analyysi on esitetty kuvassa 13. Tämä analyysi paljastaa, että tämän toimialan trendisuora asettuu negatiiviseksi (noin tasolle -0.8). Tällä toimialalla vaihtelut ovat varsin suuria ja JVR-arvot ovat heilahdelleet välillä +1.4–6.0. Isot negatiiviset arvot heikentävät toimialan yleistä houkuttelevuutta huomattavasti. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa  -0.8, mikä on huono asia alan houkuttelevuuden kannalta.

Kuva 13. Muut palvelutoiminnot, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Tukku- ja vähittäiskauppa. Kuvassa 14 on esitetty tukku- ja vähittäiskaupan JVR-analyysit. Näiden toimialojen kehitys on varsin vakaata ja hiukan nousujohteista. Lineaariset trendit asettuvat aavistuksen verran nollan alapuolelle, mikä tarkoittaa sitä, että tämä toimiala ei ole houkuttelevuuden suhteen kovinta kärkeä Suomessa.

Kuva 14. Tukku- ja vähittäiskaupan JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Negatiiviset JVR-trendit Suomessa

Tarkastelemme seuraavaksi negatiivisia JVR-trendejä toimialoittain. Jos näitä negatiivisia trendejä ei kyetä kääntämään positiiviseen suuntaa työmarkkinoilla, nämä toimialat tulevaisuudessa kriisiytyvät hitaasti – tai joissain tapauksissa nopeastikin. Näihin trendikehityksen negatiivisiin suuntiin on syytä suhtautua vakavasti. Nämä toimialat ovat ongelmallisia Aktiivisuusmallin käytännön toteuttamisen kannalta, koska näyttää siltä, että näillä toimialoilla on vähemmän vetovoimaa työntekijöiden kannalta.

Teollisuus ja rakentaminen. Kuvassa 15 on ensiksi esitetty JVR-analyysi teollisuuden ja rakentamisen osalta. Tämä trendi on selvästi laskeva ja JVR-arvo on käynyt jopa negatiivisella puolella vuosien 2015–2017 aikana. Tästä voidaan olla varsin huolestuneita, kun ajatellaan Suomen teollisuuden ja rakennusalan tulevaisuutta. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.2.

Kuva 15. Teollisuus ja rakentaminen, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Kuvassa 16 on raportoitu ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan JVR-analyysi Suomessa. Trendikäyrä on laskeva, mitä voidaan pitää varsin huolestuttavana, ellei peräti hälyttävänä kehityksenä. JVR-arvot ovat heilahdelleet voimakkaasti negatiivisten ja positiivisten JVR-arvojen välillä. Toistaiseksi negatiivisin JVR-arvo (-1.4) voitiin todeta vuoden 2016 kolmannella kvartaalilla. Myös vuoden 2017 kolmannella kvartaalilla saavutettiin iso negatiivinen arvo (-1.2). Nämä JVR-arvoja koskevat havainnot ovat varsin huolestuttavia ja voivat johtaa pahimmassa tapauksessa osaavan tieteellis-teknisen henkilökunnan muuttoon pois Suomesta. Vuoden 2013 jälkeen lineaarisen trendikäyrän arvot siirtyivät negatiivisiksi. Ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan alalla lineaarinen trendisuora lähestyy nyt JVR-arvoa -0.4, mikä ei sekään ole hyvä ennakointiuutinen.

Kuva 16. Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Kiinteistötoiminta. Kuvassa 17 näemme visualisoinnin kiinteistöalan JVR-analyysistä. Tällä toimialalla trendisuora lähestyy JVR-arvoa -2.0. Vuoden 2016 lopulla kehitys on kääntynyt hieman myönteisemmäksi kiinteistöalalla ja tämän jälkeen saavutettiin muutamia positiivisia JVR-arvoja.

Kuva 17. Kiinteistötoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Rahoitus – ja vakuutustoiminta. Kuvassa 18 on esitetty JVR-analyysi rahoitus- ja vakuutustoimialan osalta. Tällä toimialalla kehitys on ollut vaihtelevaa ja välillä on nähtävissä positiivisia piikkejä, mutta välillä on myös nähty negatiivisia piikkejä. Trendikäyrä on aika vakaa ja se on asettunut JVR-arvon +0.5 -tasolle lähestyen arvoa +0.4.

Kuva 18. Rahoitus – ja vakuutustoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Informaatio ja kommunikaatio. Kuvassa 19 on esitetty informaatio- ja kommunikaatioalan JVR-analyysi. Yllättävää on havaita, että tällä yleensä muodikkaaksi koetulla toimialalla kehitys ei Suomessa ole ollut erityisen positiivista, vaan lineaarinen trendikäyrä on pääosin negatiivisella JVR-arvojen tasolla. Kehitys on ollut aika epävakaista ja kovin monia positiivisia JVR-arvoja ei ole kyetty tällä toimialalla Suomessa saavuttamaan. Positiiviset arvot ovat olleet JVR-tasolla +0.5. Lineaarinen trendikäyrä on saavuttamassa JVR-tason -0.9, mikä on yllättävän huono taso.

Kuva 19. Informaatio ja kommunikaatio, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Rakentaminen. Kuvassa 20 on esitetty erikseen rakentamisen toimialan JVR-analyysi. Selvästi negatiivinen trendi on havaittavissa ja negatiivinen lineaarinen trendikäyrä on lähestymässä JVR-arvoa -0.2. Rakennusala on varsin suhdanneherkkä toimiala. Rakennusalalla JVR-arvot saavuttavat yleensä varsin korkeita arvoja vuoden ensimmäisellä kvartaalilla. Vuoden 2014 jälkeen nämä vuoden alun kvartaaliarvot ovat olleet laskussa, mikä on ainakin alan työntekijöille huono uutinen. Toimialan lineaarinen trendisuora lähestyy arvoa -0.2.

Kuva 20. Rakentaminen, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Kuljetus ja varastointi. Kuljetus- ja varastointitoimialan JVR-analyysi on raportoitu kuvassa 21. Tämän toimialan JVR-analyysi kertoo negatiivisesta trendistä. Lineaarinen trendikäyrä on ohittanut tason nolla eli toimialan vetovoimaisuus ei ole kehittymässä kovin myönteisesti. Vuodet 2015–2017 ovat olleet varsin ongelmallisia kuljetus- ja varastointitoimialalle. Trendikäyrä on laskeva kuten kuva 21 kertoo. Toimialan lineaarinen trendisuora lähestyy arvoa -0.1.

Kuva 21. Kuljetus ja varastointi, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Liiketoiminta-ala. Kuvassa 22 on liiketoiminta-alan JVR-analyysi. Trendi on tälläkin toimialalla negatiivinen ja lineaarinen trendikäyrä on asettautumassa tasolle -0.3, mikä ei ole erityisen mairitteleva tulos toimialan kannalta.

Kuva 22. Liiketoiminta-ala, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017.

Muut palvelutoiminnot. Kuvassa 23 on raportoitu vielä kehitys muiden palvelutoimintojen osalta. Tällä toimialalla on vaikea todeta, onko toimialan trendi selvästi positiivinen tai negatiivinen. Trendi on lähinnä vakaa, eikä muutokset JVR-arvoissa ole selvästi nousujohteisia tai laskujohteisia. Trendi on kuitenkin pääsääntöisesti negatiivinen työntekijöiden kannalta, koska lineaarinen trendikäyrä on ”asettunut” -0.8 JVR-arvon tasolle.

Kuva 23. Muut palvelutoiminnot, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Yhteenveto JVR-trendikehityksestä

Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto JVR-trendikehityksestä. Yleisenä kommenttina voimme todeta, että trendien kehitys eri toimialoilla on sekä nousevaa että laskevaa. Myös JVR-tasot vaihtelevat aika lailla toimialoittain. Aika useiden toimialojen kehitys vaikuttaisi olevan huomattavasti erilainen kuin usein medioissa ja julkisuudessa asia yleensä esitetään. Eittämättä eri toimialoilla, joilla trendikehitys on negatiivinen, on monia syitä pohtia oman toimialansa houkuttelevuutta aikaisempaa kriittisemmin. Negatiivinen trendi indeksoi tulossa olevaa kriisiä- enemmin tai myöhemmin. Toisaalta positiivisen kehityksen toimialoilla on syytä pohtia, miten myönteinen kehitys voidaan turvata.

Voimme myös todeta, että JVR-arvojen vaihtelu voi jopa yhden vuoden sisällä ja kvartaaleittain olla todella merkittävää. Tämä volatiliteetti-ilmiö voi olla vaikea asia erityisesti työntekijöille, koska työmarkkinoiden veto eri toimialoilla vaihtelee liiallisesti jopa yhdellä suhdanneaikajänteellä ja työntekijöillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia odotella seuraavaa nousuvaihetta työmarkkinoilla näillä työmarkkinoilla. Tämä voi osaltaan tuottaa kohtaanto-ongelmia työn kysynnän ja tarjonnan välillä eri toimialoilla.

Toisaalta tunnistimme tässä katsauksessa toimialoja, joilla kehitys on suhteellisen vakaata ja jopa ennustettavaa. Tällaisia positiivisen trendinäkymän ja aika vakaan kehityksen toimialoja olivat tässä tarkastelussa mm. sote-ala ja koulutusala. Vakaa, mutta ei kovin nouseva kehitys oli nähtävissä tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Yllättävän heikko JVR -trendikehitys oli nähtävissä tässä kokonaisarviossa kiinteistöalalla, informaatio- ja kommunikaatioalalla, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan alalla, hallintoalalla sekä kuljetus- ja varastointialalla.

Taulukkoon olen koonnut vielä yhteenvedon toimialakohtaisista JVR-arvojen trendikehityksestä Suomessa. Voimme päättää tämän työmarkkinoiden katsauksen tähän toimialoittaisten trendikehitysten vertailutaulukkoon.

Taulukko 1. Yhteenveto toimialakohtaisesta JVR-trendikehityksestä Suomessa.

Toimiala Trendin kehitys Lineaarinen trendi asettumassa JVT-tasolle
Maatalous, metsätalous ja kalastus Nouseva +1.0
Liiketoiminta-ala Laskeva -0.3
Teollisuus ja rakentaminen Laskeva -0.2
Sähkön tuotanto, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima Nouseva +0.6
Vesihuolto Nouseva +0.4
Rakentaminen Laskeva -0.2
Liiketoiminta Laskeva -0.3
Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus, majoitus ja ravitsemistoiminta Nouseva -0.2
Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus Nouseva 0
Kuljetus ja varastointi Laskeva -0.1
Majoitus- ja ravitsemistoiminta Nouseva -0.6
Informaatio ja kommunikaatio Laskeva -0.9
Rahoitus – ja vakuutustoiminta Laskeva +0.4
Kiinteistötoiminta Laskeva -2.0
Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Laskeva -0.4
Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Nouseva -0.5
Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva Nouseva +0.6
Koulutus Nouseva +0.8
Ihmisen terveydenhuolto ja sosiaalityö Nouseva +0.7
Taide, viihde ja virkistys Nouseva -0.2
Muut palvelutoiminnot Vakaa -0.8

Voisimme varmasti pohdiskella paljon enemmänkin sitä, ovatko nämä trendit johtamassa Suomea aikaisempaan parempaan hyvinvointiin ja menestykseen tulevaisuudessa? Yksityiskohtainen vastaaminen tähän kysymykseen vaatisi vielä lisäanalyysejä, mutta voimme tämän trendianalyysin pohjalta nähdä sen, että joidenkin toimialojen tuleva työmarkkinakehitys on varsin isojen haasteiden edessä. Suomalainen työelämä vaati uudelleen arviointia lähes kaikilla toimialoilla.

Vuonna 1998 kirjoitin Futura-lehteen artikkelin ”Tietoyhteiskuntakehityksen tuottama murros ja työn tulevaisuus”. Siinä peräsin politiikantekijöiltä laajempaa makrotaloudellista suunnitteluotetta yhteiskuntapolitiikkaan. Se, mitä nyt näemme näissä uusissa trendikehitysanalyyseissä, kertoo edelleen varsin samanlaisesta työvoimapoliittisesta ongelmakentästä, jota myös Pertti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila käsittelivät teoksissa ”Kansantalous 2021” ja ”Kansantalous 2028”. Murroksen hallintaan tarvittaisiin jälleen kerran nyt uusia työvoimapolitiikan työkaluja ja toimenpiteitä. Päivitetty pääosin tosiasioihin perustuva työelämän uusi skenaarioanalyysi ja sen mukainen strategia-ajattelu olisi tarpeen.

Mihinkään tyytyväisyyden tunteeseen emme voi tuudittautua tässä tilanteessa Suomessa. Kuten vuoden 2014 SITRA-raportti tiivisti asian: ”Vakaa työ murenee”. Miten päättäjämme tähän vakaan työn murenemiseen nyt suhtautuvat? Mitä he tekevät? Mitä itse kukin meistä tekee?

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto


Eurostat (2018) Job vacancy statistics by NACE Rev. 2 activity – quarterly data (from 2001 onwards) [jvs_q_nace2]. Last update 16.03.18, Job vacancies and occupied posts measure number of posts. The job vacancy rate (JVR) measures the proportion of total posts that are vacant, according to the definition of job vacancy above, expressed as a percentage as follows: Extracted on 17.03.18. JVR = number of job vacancies / (number of occupied posts + number of job vacancies). Source of data Eurostat. The quarter-on-quarter and year-on-year changes are expressed in percentage points. NACE_R2. All NACE activities (except activities of households as employers and as own use producers; activities of extra-territorial organisations and bodies). SIZECLAS. Total. INDIC_EM Job vacancy rate.

Heinilä, Tiina (2014) Vakaa työ murenee. Mistä aineksista rakentuisi positiivinen visio tulevaisuuden työstä? SITRA, Verkkosivut:

Kaivo-oja, Jari (1998) Tietoyhteiskuntakehityksen tuottama murros ja työn tulevaisuus. Futura 1/1998, s. 42–56. Verkkosivut:

SITRA (2017) Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta, Tekijät: Julia Jousilahti, Johannes Koponen, Minea Koskinen, Juha Leppänen, Risto Lätti, Roope Mokka, Aleksi Neuvonen, Johannes Nuutinen ja Henrik Suikkanen. Verkkosivut.

Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka (1996) Kansantalous 2021. ETLA. SITRA. Helsinki.

Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka (2005) Kansantalous 2028. ETLA. Taloustieto Oy. Julkaisu B204. Helsinki.


Kuvituskuva: Pixabay

Globaalitalouden kaupungistumiskehitys ja Suomen kaupungistumisprosessi tuoreiden trendianalyysien valossa

Jari Kaivo-oja

Tässä blogiviestissä tarkastelen Suomen kaupungistumista vuosina 1961–2016 ja vertailen sitä globaalin talouden kaikkien maiden yleiseen globaaliin kaupungistumiseen ja trendeihin. Vertailussa on mukana 221 valtiota, jotka ovat Maailmanpankin tietokannassa. Kaupungistumisen kehitysvaihe on tärkeä asia, kun arvioidaan eri yhteiskuntien kehitystä. Suomen kaupungistuminen alkoi 1200-luvulla Turussa ja siitä lähtien kaupungistumista on voitu tutkia ja analysoida Suomessa. Suomessa kaupunkien lukumäärä ja koko kasvoivat hitaasti. Kaupungistuminen sai uutta vauhtia 1800-luvun lopulla ja 1900-luku olisi merkittävää tasaisen edistyksen aikaa kaupungistumiselle Suomessa. Kuitenkin vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla. Vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin asuikin jo kaupungeissa.

Suomessa on keskusteltu kaupungistumisesta aika ajoin aktiivisesti – erityisesti nyt, kun isompien kaupunkien johtajat ovat ryhtyneet arvioimaan aluerakenneuudistusta. Monet tärkeät politiikan uudistamishankkeet, kuten suunnitellut aluehallinnon uudistus ja sote-uudistus liittyvät kaupungistumistrendin tulkintoihin ja ymmärrykseen kaupungistumisen merkityksestä kansakunnan tulevaisuudelle ja elinvoimalle. Siksi tässä blogiviestissä haluan tuoda kaupunkikehitystä koskevan trendianalyysin kautta oman näkemykseni aluekehittämiseen ja kaupunkipolitiikan yleiskeskusteluun. On tärkeää ymmärtää yleistä globaalia kaupungistumiskehitystä Suomen oman kaupungistumiskehityksen yhteydessä, koska Suomi on tiiviisti mukana globaalissa arvoverkostossa.

Miltä siis Suomen kaupungistumiskehitys näyttää suhteessa globaaliin kehitykseen? Kuvassa 1 on esitetty visualisointi maailmantalouden urbanisoitumiskehityksestä ja Suomen urbanisoitumiskehityksestä tilastolukujen (%) pohjalta. Tässä blogiviestissä kaupungistumista arvioidaan Maailmanpankin mittaamalla kaupungistumisasteella, eli kaupunkiväestön prosenttiosuudella kokonaisväestöstä.

Kuva 1. Urbanisoituminen maailmassa ja Suomen urbanisoituminen vuosina 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017).

Kuvasta 1 näemme, että Suomi on ylittänyt selkeästi 80 % tason kaupungistumisessa. Suomen tarkka kaupungistumistaso oli 84,36 % vuonna 2016. Muu maailma on noussut urbanisoitumiskehityksessä lähelle 55 % kaupungistumisen tasoa (54,3 %) eli ne ovat jotakuinkin samassa vaiheessa, kun Suomi oli 1970-luvulla. Näemme kuvasta myös sen, että Suomi on keskimääräistä kaupungistuneempi maa, kuin maailman keskiarvo lasketaan Maailmanpankin tilastokannan 221 maan tilastojen pohjalta. Tosin kolmen maan osalta tarkkoja tietoja ei ole tarjolla (Eritrea, St. Martin ja Kosovo).

Miltä ero Suomen ja globaalin talouden yleisen urbanisoitumiskehityksen välillä näyttää? Usein on varsin mielenkiintoista vertailla trendikehitystä suhteessa muihin trendikehityksen perusindikaattoreihin.

Kuvassa 2 on tehty vertaileva trendianalyysi Suomen kaupunkikehityksen trendin ja koko muun maailman trendin osalta vuosina 1960–2016.

Kuva 2. Ero Suomen ja maailman keskiarvoisen urbanisoitumisen välillä vuosina 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Kuva 2 – ja erityisesti kuva 3 – paljastavat astetta tarkemmin erittäin mielenkiintoisen piirteen Suomen ja maailman kaupungistumiskehityksen välillä. Havaitsemme kehityksessä historiallisen taitepisteen vuoden 1991 kohdalla. Trendi on vuonna 1991 selvästi taittunut. Tällaisten selkeiden historiallisten trendien taitepisteiden tunnistaminen on eräs trenditutkimuksen tärkeä osa-alue. Kuvassa 3 on visualisoitu taitepiste vuoden 1991 osalta tarkemmin. Kun ennakoidaan tulevaa kehitystä, on hyvä olla tietoinen trendien taitepisteistä ja niihin liittyvistä historiallisista muutoksista.

Kuva 3. Trendikehityksen taitekohta vuonna 1995 maailman kaupunkikehityksen ja Suomen kaupunkikehityksen osalta (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Tämän vuoden 1991 jälkeen ero on ollut pienenevä, kuten Kuva 4 selvästi meille osoittaa. Taustalla on luonnollisesti globalisaatiokehitys, joka etenee kaupungistumiskehityksen kanssa ”rinta rinnan”. Eräs ilmeinen johtopäätös tästä analyysistä on, että muut maailman kaupungit ovat nousemassa kilpailemaan voimakkaammin Suomen kaupunkien kanssa. Tämä on eräs globalisaation keskeinen piirre.

Kuva 4. Globaali kaupungistumiskehitys ja Suomen kaupungistumiskehitys, kaupungistumiskehityksen eron kapeneminen vuosien 1995–2016 aikana (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Tendenssi maailman ja Suomen kaupunkikehityksessä (ks. kuvat 3 ja 4) on siis se, että keskimäärin muu maailma kaupungistuu nopeammin joka vuosi verrattuna Suomen kaupungistumiskehitykseen. Suomen kaupunkikehityksen yleistendenssi on se, että se ei etene enää samalla vauhdilla kuin se vielä 1970-luvulla ja 1980-luvulla eteni, kun Suomi kypsyi maatalousyhteiskunnasta kaupungistuneeksi teollisuusyhteiskunnaksi.

Lopuksi voimme tarkastella trendikehitystä vuosihavaintojen erojen pohjalta. Tämäkin trendien analyysiin liittyvä perustarkastelu voi olla varsin hyödyllinen, kun tehdään tilastopohjaista trendianalyysiä. Mitä siis kuvasta 5 selviää meille?

Kuva 5. Erot vuosihavainnoissa, Suomi vs. globaali kaupungistuminen, Globaali kaupungistuminen ja Suomen kaupungistuminen, vuodet 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Kuva 5 paljastaa useita mielenkiintoisia asioita Suomen kaupunkikehityksestä. Harmaa Suomen kaupungistumisen trendikehitystä kuvaava vuosieroja kuvaava viiva kertoo sen, että Suomessa urbanisoitumiskehitys oli suhteellisen vahvaa aina vuoteen 1990 asti, kunnes kaupungistumisen muutosvauhti laski varsin dramaattisesti tämän vuoden jälkeen. Tässä vaiheessa ennen dramaattista muutosta vuosiero oli tasolla 0,7–0,8, mutta sen jälkeen vuosiero laski nopeasti tasolle 0,2–0,3 ja sitten vuoden 2002 jälkeen se laski vielä alle 0,2 tason. Emme Suomessa ole ehkä tarpeeksi kiinnittäneet huomiota tähän varsin merkittävään trendimuutokseen, joka liittyy yleiseen globaaliin kaupunkikehitykseen. On tärkeää peilailla Suomen kehitystä suhteessa globaaleihin trendeihin.

Voimme spekuloida tämän kaupungistumiskehityksen taitekohdan liittyneen 1990-luvun alun lamaan – joka olisi varsin ilmeinen selitys. Ehkäpä aika moni silloisen kasinokapitalismin nurjan puolen kokenut palasi takaisin ”maaseudun rauhaan” tai pienempiin kuntayhteisöihin, kun työttömyys nousi ennätyslukuihin 1990-luvun lamavuosina? Vuoden 1996 jälkeen myös ero Suomen ja muun maailman urbanisoitumisasteen eron osalta muuttui peräti negatiiviseksi arvoltaan. Tämä uusi Suomen kaupungistumiskehityksen globalisaatiokehitykseen liittyvä muutosvaihe on visualisoitu kuvassa 6.

Kuva 6. Kaupunkikehityksen trendien välinen muutos Suomi vs. muu maailma, vuodet 1992–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Tämä tilastollinen trendianalyysi tarjoaa oman mielenkiintoisen taustanäkökulman viime aikoina käytyyn aluepoliittiseen keskusteluun. Globalisaatiokehityksen myötä urbanisaatio etenee omalla painollaan. Suomi on suhteellisesti arvioituna jo varsin kaupungistunut maa, mutta ei aivan kärjessä maailman kaupungistumiskehityksessä. Esimerkiksi Belgian tason (97.9 %, sija 12 maailmassa) saavuttaminen Suomen kaupungistumiskehityksessä lienee täysin mahdotonta. Tulemme tulevaisuudessakin olemaan pitkien etäisyyksien maa, jos haluamme pitää maan asuttuna.

Maailmanpankin maavertailussa vuonna 2016 Suomi sijoittui sijalle 43 kaupunkikehityksen osalta (84,3 %). Tässä vertailussa perinteinen verrokkimaa Ruotsi sijoittui sijalle 39 (85,96 %), Tanska sijalle 33 (87,85 %), Islanti sijalle 17 (94,23 %) ja Belgia sijalle 12 (97,9 %). Belgialla on siis EU-alueen kärkisijoitus kaupungistumiskehityksen osalta, jos Monacoa ei lasketa EU-valtioksi. Monacon kaupungistumisaste on 100 %. Norja oli sijalla 51 (80,73 %) ja Yhdysvallatkin vasta sijalla 50 (81,79 %) eli Yhdysvallat sijoittui Suomen jälkeen tässä vuoden 2016 tilastollisessa vertailussa. OECD-maiden keskiarvo oli tässä vuoden 2016 vertailussa 80,5 % kaupunkikehityksen osalta, kun Suomen luku oli 84,3 %. Suomi on siis kaupungistuneempi maa kuin OECD-maat ovat keskimäärin.

Yllättävän monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa kaupungistuminen on edennyt jo varsin pitkälle. Esimerkiksi maat kuten Qatar ja Kuwait rakentavat talouskehityksensä voimakkaasti kaupungistumisen varaan. Tämä on syytä panna merkille omana kaupungistumisilmiönään. Talouskehityksen ja kaupungistumiskehityksen yhteyksien tieteelliseen arviointiin on Suomessa syytä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.

Kuvassa 7 on vielä esitetty oma vertailuanalyysi Suomen, Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen ja maailman kaupungistumisen yleiskehityksen osalta (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat). Tämä vertaileva benchmarking-analyysi kertoo sen, että Suomi ei ole ainakaan mitenkään dramaattisesti jäljessä kaupungistumisessa muiden Pohjoismaiden osalta. Suomi on myös hiukan edellä esimerkiksi Yhdysvaltoja ja Norjaa kaupungistumiskehityksessä, kun sitä arvioidaan Maailmanpankin tietokannan datan pohjalta. Se kertoo myös siitä – ehkä hieman yllättäen – että Islanti on Pohjoismaiden kaupungistunein maa, kun sitä mitataan kaupungeissa asuvan väestön määrällä suhteessa koko väestöön. Pohjoismaista Islanti on jopa ainoana Pohjoismaana verrattavissa Qatarin ja Kuwaitin kaupunkikehitysstrategiaan. Tulokset tästä Islannin kaupunkikeskeisestä politiikasta eivät ole olleet kovin huonoja, joten tähän ”Islanti-ilmiöön” on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Islannin talous kasvoi viime vuonna 7,2 prosenttia, ja kasvuprosentti oli yksi maailman korkeimmista. Erittäin korkea kaupungistumisaste on tuskin hillinnyt tätä kehitystä.

Kuva 7. Trendbenchmark-analyysi: Suomi, Pohjoismaat, Yhdysvallat ja maailman yleiskehitys kaupungistumiskehityksessä, vuodet 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Tämä blogiviesti tarjoaa lukijoille erään ajankohtaisen, tilastollisten trendianalyysien pohjalta syntyvän näkökulman Suomen kaupungistumiskehitykseen. Suomessa ei voida juurikaan tehdä mitään sille, että muu maailma kaupungistuu nopeammin kuin Suomi. Tämä kehitys vaikuttaa varmasti kilpailun lisääntymiseen maailmantaloudessa ja myös eri kaupunkienkin välillä. Kun uusia työpaikkoja syntyy kaupunkeihin, se vetää ihmisiä kaupunkeihin korkeamman hyvinvoinnin piiriin. Tämä on varsin universaali trendi maailmassa.

Suomen kehitys on saavuttamassa sellaisen kaupungistumisen tason, jossa isoja prosentuaalisia vuosimuutoksia ei tapahdu voimakkaan kaupungistumisen suuntaan. Suomen tapauksessa on toki vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia edistää kaupunkikehitystä – kuten Itämeren alueen kaupunkien välinen yhteistyö, liikenne- ja väyläratkaisut sekä väestö- ja koulutuspolitiikka. Myös ns. älykkyyttä korostava Smart City ja Smart Specialisation -aluekehitys tarjoavat uusia innovatiivisia keinoja kehittää kaupunkeja kilpailukykyisemmiksi ja elinvoimaisemmiksi Suomessa.

Yleensä on hyödyllistä vertailla Suomen ja Ruotsin kehitystä kaupungistumisen osalta. Kuva 8 tarjoaa erään trendikehityksen analyysin näkökulman kaupunkikehitykseen Suomessa. Voimme pohdiskella sitä, voisiko Suomi ohittaa Ruotsin tulevaisuudessa kaupungistumiskehityksessä? Historiallinen tausta-analyysi kertoo siitä, että Suomi on kuronut umpeen voimakkaasti eroa Ruotsiin kaupungistumiskehityksessä ja tällä hetkellä kovin merkittävää eroa ei enää ole nähtävissä.

Kuva 8. Kaupungistuminen Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1960–2016. (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Kuvassa 9 on esitetty visualisointi erosta kaupungistumiskehyksessä (prosenttitasojen välillä) Ruotsin ja Suomen välillä vuosina 1961–2016. Näemme alla olevasta Kuvasta 9 selvästi sen, että ero kaventunut huomattavasti etenkin 1970-luvun jälkeen. Eron kaventuminen oli erityisen voimakasta vuosina 1971–1992. Vuonna 2016 ero Ruotsin ja Suomen välillä oli enää 1,6 prosenttiyksikköä.

Kuva 9. Ero kaupungistumiskehyksessä Ruotsin ja Suomen välillä vuosina 1961–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Voimme tietysti leikitellä hieman ajatuksella siitä, että yllä olevan Kuvan 9 kuvaama ero kaupungistumisessa saadaan kurottua täysin umpeen tulevaisuudessa. Jos oletamme tulevan trendikäyrän noudattelevan eksponentiaalista trendikäyräkehitystä, päädymme seuraavaan ennakoivaan trendikäyräskenaarioon ennen vuotta 2026.

Kuva 10. Eksponentiaalinen trendikehityksen ennakoiva skenaarioura Ruotsin ja Suomen kaupungistumiskehityksen eron kehityksen osalta (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Tämä trendikehityksen olettamus on kohtuullisen realistinen, jos aikaisempi pitkän aikavälin historiallinen kehitys otetaan huomioon – kuten yllä Kuvassa 10 on tehty. Ehkäpä kymmenen vuoden sisällä voisimme olla jotakuinkin samalla kaupungistumiskehityksen tasolla kuin Ruotsissa. Tämä muutos edellyttäisi kuitenkin kaupunkipolitiikan selkeää terävöittämistä Suomessa.

Ehkäpä Suomen isompien kaupunkien K21-johtajat ajavat nyt juuri tätä ajatusta omilla uusilla kaupunkipolitiikan aloitteillaan? Ilman mitään erityisiä kaupunkipoliittisia toimenpiteitä pieni ero Ruotsiin verrattuna tullee säilymään myös tulevaisuudessa.

Arvioin ja ennakoin, että jo Ruotsin kaupungistumistason saavuttaminen tulee olemaan jo varsin kova tavoitetila ja visio Suomen kaupunkipolitiikalle. Mahdollisuuksien rajoissa tämän vision saavuttaminen on noin kymmen vuoden sisällä, mutta se vaatii kyllä paljon rohkeita poliittisia avauksia ja toimenpiteitä.

Kovin monia riittävän rohkeita ja visionäärisiä avauksia ei ole vielä nähty politiikan kentässä. Talouskasvun ja kaupungistumisen välisten yhteyksien analyysi Suomessa vaatii vielä lisätutkimuksia ja lisäselvityksiä. Globalisaatiokehitys vaatii Suomelta tulevaisuudessa alueiden ja kaupunkien älykästä erikoistumista, tuotannon ja palvelutalouden uudelleen organisoitumista sekä uusien dynaamisten kyvykkyyksien kehittämistä julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa. Kaupungistumiskehitys on merkittävä elementti yhteiskunnan ja talouden uudelleen organisoitumisen prosessissa Suomessa.


Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Kirjoittaja on dosentti Helsingin (geotieteet, suunnittelumaantiede) ja Lapin yliopistoissa (yhteiskuntatieteet, ennakointi- ja innovaatiotutkimus). Dosentti Jari Kaivo-oja on European Integration Studies- journaalin suurlähettiläs, Strategisen tutkimuksen neuvoston ja Suomen Akatemian sekä Euroopan Komission Horizon 2020 -ohjelman tutkija. Hän on myös Opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän Osaamispaneelin jäsen.

Taustatutkimusta ja -lähteitä:

Kaivo-oja, Jari – Vähäsantanen, Saku – Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland. Business, Management and Education, Vol 15, No 1 (2017).

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel & Lauraeus, Theresa (2018) Reimagining Finland as a Manufacturing Base: The Nearshoring Potential of Finland in an Industry 4.0 Perspective. The 10th International Scientific Conference “Business and Management”, May 3–4, 2018, Vilnius Gediminas Technical University, Vilnius.

Worldbank (2017) Urban population (% of total). Statistics. Database 25.11.2017.


Finland Futures Research Centre's Blog