IT IS NEVER TOO EARLY – NOR TOO LATE – TO START LEARNING FUTURES THINKING

Sirkka Heinonen:

We are living in a rapidly changing world, and the future holds more and more uncertainties, risks and surprises. In order to understand the complexity of the world and its futures, we need foresight at all levels of society – from basic education to universities, from businesses to whole industries, especially for decision-making, in public administration and government, as well as in the private sector. When considering, for example, the futures of education, it is necessary to evaluate how other sectors are changing and how the whole society will evolve.

The best thing about futures thinking is that anybody can develop his or her skills – anywhere and at any age! You can either explore the futures yourself or choose to study the field of Futures Studies. The foundation of the academic university-level Futures Studies lies in systematic thinking and complexity approach. Futures thinking, on the other hand, is a universal human attribute that has always existed in us. Only the time horizon, principles and methods of futures thinking have changed and developed over time. However, as an academic discipline, Futures Studies is based on completely different futures thinking than what was practiced in ancient times in Rome, Greece, and other civilizations such as Babylon, India and Mexico. Nevertheless, there are multiple commonalities between the two, such as the burning desire to learn more about the future and all information and insights related to it.

In fact, I wrote my licentiate thesis about time and future – in the light of the ancient Stoic philosopher Seneca’s production (Heinonen 1990). There were already over a hundred different specific techniques for exploring the future in ancient Rome – from bird watching to the observation of internals and the interpretation of futuristic signals and omens. The scientific study of the future is of more recent inception and originated in the United States and Europe in the 1940s. The most distinctive difference to the ancient futures thinking is that in contemporary futures studies the future is anticipated, not predicted. The future is no longer seen as a deterministic cloud that hovers over us, but rather as different development scenarios, stages of future drama, the plot and elements of which may be affected and adapted. Nowadays, more than thirty scientific methods are being used, of which there are methodological manuals published by both the international think tank, Millennium Project, (Glenn & Gordon 2009) and the Finnish Society for Futures Studies (Heinonen, Kuusi & Salminen 2017 [1]). The field of Futures Studies spread to Finland in the second half of the 1970s and the 1980s, and has since then developed into an active Society for Futures Studies with over 700 members, many of which work in the field of education.

The basic principles, approaches, tools and methods of futures thinking should be incorporated into our education system at all levels. This could be accomplished through combining futures thinking and learning into almost any subject. History, social studies, geography, biology and psychology are examples of subjects that fit particularly well for futures thinking. Brain researchers have interestingly indicated that the human brain uses the same part of the organ when remembering the past and when perceiving the future. In fact, my German Futures Research colleague Kerstin Cuhls uses mental time travel as a method to allow people to immerse themselves in the future by closing their eyes and observing the details and phenomena of the future through their thoughts and silence (Atance & Mahy 2016).

As stated, futures thinking can be incorporated into all school subjects, to varying degrees. In arts, portrayed themes may for example be about the future of housing, transportation or technologies. In music, students may learn about future-oriented productions or discuss the production and role of music in the future. In literature, the writing topics may be related to the future. In drama class, the students may write and perform a play or produce a short film about the future. Furthermore, it is possible to arrange Futures Study courses or a whole new subject on futures thinking itself, from primary school to high school. As has been done in some parts of Finland, it is particularly advisable to organize a future-oriented event on the International Future Day, which has been celebrated for several years, on the first day of March. The Finland Futures Research Centre has prepared educational materials to University, University of Applied Sciences, and High Schools levels. The materials include a lecture package with exercises for small groups (45 min + 45 min) as well as the main principles of future thinking and recommended reflections about scenarios on renewable energy and peer-to-peer society (Heinonen & Karjalainen 2018 [2]). The ultimate goal might be presenting scenarios as videos, which would require co-operation of futures researchers with video artists.

Future thinking can be systematically strengthened by everyone – resulting in futures literacy. Futures thinking empowers individuals, communities, as well as entire societies to steer the future, by creating desired futures through concrete action. UNESCO Foresight Expert Riel Miller often talks about futures literacy – the ability to use the future in the present. In other words, this means making use of future scenarios in decision-making. Furthermore, I have been recently developing the concept of futures resilience, which can be defined as the ability to cope with the uncertainties, challenges, threats, and surprises of the future. How important would it be to include such futures resilience as one of the comprehensive learning goals of our entire school system? This is an element that needs to be heavily featured in early childhood education. We have a longing for a wholesome human being – the fragmented present-day way of life must be replaced by a holistic approach and long-term thinking. Children should be educated in an environment that combines humans, nature, technology, physical and virtual worlds, learning from the past, as well as responsible, ubiquitous and proactive futures-oriented education. Especially in early childhood education, futures learning can and should take place in the form of play, exercise and enjoyment. On the other hand, it is never too late to start futures learning. Futures thinking is an age-neutral capacity and skill.

Sirkka Heinonen
Professor Emerita
Finland Futures Research Centre, Helsinki Office
sirkka.heinonen@utu.fi

 

© Picture: Maria Heinonen

 

References

Atance, Cristina M. & Mahy, Caitlin E.V. (2016). Episodic Future Thinking in Children. Methodological and Theoretical Approaches. In: Michaelian, K., Klein, S.B. & Szpunar, K.K. (eds) Seeing the Future. Theoretical Perspectives on Future-Oriented Mental Time Travel. Oxford University Press, 449 p.

Cuhls, Kerstin (2017). Mental time travel in foresight processes – cases and applications. Futures 86 (2017), pp.118-135. DOI: 10.1016/j.futures.2016.05.008

Glenn, Jerome & Gordon, Theodore (2009). Futures Research Methodology Version 3.0, Millennium Project. Washington D.C., cd.

Heinonen, Sirkka (2018). Futures thinking empowers us towards making the futures (In Finnish, Tulevaisuusajattelu voimaistaa tulevaisuuksien tekemiseen). Rihveli 2/2018. Helsinki teachers’ association, 16-25.

Heinonen, Sirkka (1990). Time and Future in Seneca (In Finnish, Aika ja tulevaisuus Senecan tuotannossa). Acta Futura Fennica No 1. Finnish Society for Futures Studies. Valtion Painatuskeskus, 153 p.

Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2018). Electrification in Peer-to-Peer Society – New Narrative for Finland’s Futures, (In Finnish, Sähköistyminen vertaisyhteiskunnassa – uusi tarina Suomen tulevaisuudelle). TUTU-Publications 1/2018, Finland Futures Research Centre, Turku. Forthcoming in English.

Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho (2013). Futures Clinique – method for promoting futures learning and provoking radical futures. European Journal of Futures Research (2013) 15:7, DOI 10.1007/s40309-013-0007-4, 11 p.

Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds.) (2017). How Do We Explore Our Futures? Acta Futura Fennica no 10, Finland Futures Research Centre. Helsinki.

Kuusi, Osmo, Bergman, Timo & Salminen, Hazel (toim.) (2013). How Do We Explore Our Futures? (In Finnish, Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica no 5, Finland Futures Research Centre. Helsinki.

– – –

[1] The original methods book was published in Finnish (Kuusi, Bergman & Salminen 2013).

[2] This teaching material will be published in English as well.

– – –

Futures Studies in Brazil: Launching event for the programme “Futures, Digital Transformation and Innovation”

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu:

Brazilian university UniCEUB, in cooperation with Finland Futures Research Centre (FFRC) and Finland University (FinUni), is launching a post-graduation lato sensu programme on Futures, Digital Transformation and Innovation called “Pós-graduação lato sensu em Futuro, Transformação Digital e Inovação to begin in September 2019 at UniCEUB, in Brasilia.

In the Brazilian higher education context, the lato sensu is a specialization programme for students with a bachelor’s degree. At the end of the programme, the student obtains a certificate, not a diploma. The lato sensu (from Latin “in a broad sense”) is different from a Master’s degree programme (Stricto Sensu – “in strict sense”): The majority of students work while studying and teaching is focused on practical skills, rather than scientific knowledge.

The course “Futures, Digital Transformation and Innovation” is a unique collaborative programme and a result of true international cooperation: FFRC is responsible for some of the modules, and will offer blended teaching (contact, face-to-face and on-line teaching). Local Brazilian teachers and researchers will lecture in other modules. At the end of the day, students will have access to a broad view of the topic at hand, and they will be able to acquire an international understanding of the topic beyond what any individual teacher can offer.

The launching event of the course was held at UniCEUB on 16 April 2019 with a seminar called “I Seminário Internacional Brasil Finlândia: Futuro, Transformação digital e inovação”. This was a joint effort between UniCEUB, Finland University and Finland Futures Research Centre. Finland University coordinates and acts as the commercial arm for transnational education services of University of Turku, Åbo Akademi, Tampere University, and University of Eastern Finland.

The audience in UniCEUB consisted of students and teaching staff of the university, as well as important decision-makers: members of government, staff members of ministries and the presidential office, as well as companies CEOs. (Photo by Caio Santana, UniCEUB)

FFRC project researcher Marianna Birmoser Ferreira-Aulu was a keynote speaker in the opening and closing of the event, and coordinator Sari Söderlund gave a talk in one of the parallel panel sessions. The audience present in the event in the capital city of Brasilia included important decision-makers. In addition to students and teaching staff of the university, staff members of the presidential office, ministry officials and CEOs of private companies were also present. More than 1,000 people had signed up to the event, which was broadcast live on UniCEUB’s pages.

In addition to Ferreira-Aulu’s keynote speech, three other keynote speakers opened the seminar: Former Supreme Court Justice and Minister Carlos Ayres Britto discussed the challenges that Brazil faces upon the digital transformations of the 21st century. Finnish Ambassador Jouko Leinonen presented his thoughts of education as a driver of social change. In Brazil, education is clearly seen as one of Finland’s main areas of interest. Professor Antônio Isidro Filho, from the federal University of Brasilia, spoke about digital transformation and innovation trends, and how to develop competencies for tomorrow.

I international Seminar Brazil-Finland: Future, Digital Transformation and Innovation” was held ad UniCEUB University in Brasilia, capital city of Brazil. (Photo by Caio Santana, UniCEUB)

Foresight Practices in Organizations

Coordinator Sari Söderlund’s panel talk introduced foresight in organizations. Participants got to learn about various foresight approaches, tools and methods. Söderlund discussed what foresight is, what is can offer to organizations, and how to introduce foresight to an integral part of strategic planning.

Brief introduction of Futures Studies as a scientific field

Project researcher Marianna Birmoser Ferreira-Aulu provided the audience with an overview of what Futures Studies is, and why it is an important emerging academic field. She explored how digital transformations are just one aspect of complex futures, and that not only individuals, but also societies should be futures literate in order to make better decisions on business, academia, government and personal lives. Some basic concepts of Futures Studies were presented: megatrends, trends, emerging issues, black swans and extreme events.

Project Researcher Marianna B. Ferreira-Aulu, from the University of Turku gave a talk on Futures Studies: Learning how to look at futures in a scientific way. (Photo by Niina Nyyssölä, FinUni)

The concept of emerging issues was introduced with the seed metaphor: when sewed in the right environment, with a fertile soil and suitable conditions, seeds can grow into large and heathy plants. Basic infrastructure could be comprehended as the water and the weather conditions the plant needs grow. Socio-political barriers and corruption could be seen as harmful chemicals; and highly educated, well-trained creative humans could be seen as the nutrients these seeds need not only to survive, but also to produce successful offspring.

Ferreira-Aulu’s seed metaphor was a soft approach to tackle tough issues on the current Brazilian socio-political setup without explicitly addressing the current administration. Are the Brazilian soils fertile enough for these new seeds to germinate? What is the role of the individual, the executive, and the government to enrich the soil, avoid harmful chemicals and make sure seedlings have proper irrigation? Not long after the seminar, the Brazilian government has announce large cuts to culture, education, science and innovation. These cuts are deeply concerning and ought to affect the Brazilian society in unprecedented ways. The scientific community is thirsty for knowledge and hungry for resources to be able to continue their work.

The seed metaphor has been used before in Ferreira-Aulu’s work, in other contexts: for example it can be seen amongst the material for FFRC’s Funzi course, prepared for the UNESCO Chair project, as well as is some material for the Manufacturing 4.0 research project. The metaphor is a good way to explain the Manufacturing 4.0  research project’s aims: to understand not only what is coming, but also how emerging technologies will affect businesses, the labour market, social policies, education, and the society as a whole.

The audience in the seminar was especially interested in learning more about capacity building for futures thinking. The concept of Futures Literacy was introduced based on the works by Laura Pouru and Markku Wilenius the Unesco Chair for Learning Society and Futures of Education.

After one month from the seminar, Ferreira-Aulu is still receiving several e-mails every week from members of the audience asking for more information and reading material so they can work of these skills and deepen their knowledge on the subject.

Education as a driver of social change

Finnish Ambassador in Brazil Jouko Leinonen said on his speech that in Brazil, he is often asked what the secret of the Finnish education system is. His answer is that there is no secret; Finland has made rational choices that worked. There was not any education revolution in Finland, but a slow evolution, as the country consistently and persistently works on the development of learning. Finland recognizes the importance of the teachers in the educational process, and invests in teachers training and labour conditions. Intentionally or not, Leinonen offered criticism to the current Brazilian administration without explicitly addressing it. In his speech, he mentioned that Finland has made a mutual decision between all political parties that education must be a priority of the state, and that the most qualified persons to make decisions on how the budget for education will be spent are the professionals of that specific area, not politicians. The grin on Leinonen’s face after stating this inevitably sent a message to the audience who is part of the current administration.

Finnish Ambassador Jouko Leinonen discusses how education became a driver of social change in the Finnish society. (Photo by Caio Santana, UniCEUB)

Nurturing the uniqueness of the individual for the progress of humanity

Minister Carlos Ayres Britto based his entire speech on the Brazilian constitution, basis of the nation’s society. First, he honoured the fellow speaker Finnish Ambassador Jouko Leinonen by citing one of the articles in the constitution that promotes cooperation between nations to the progress of humanity. Second, he argued that every individual is unique, as does the constitution (there is not volume one, volume two, volume three), and therefore, society needs to learn how to respect and honour individuality. In order to honour this individuality, the State has the responsibility of providing dignified life and existence for all its citizens. Ayres Britto argues that basic material welfare is intrinsic for the development of society, and quotes José Saramago, a Portuguese writer: “pornography is not obscene, hunger is obscene”.

Competencies for the 21th century

Professor Antônio Isidro Filho presented the competencies for the 21th century as an ecosystem that includes three main dimensions: The mind-set, the tool-set, and the skill-set. According to Isidro Filho, in order to be successful in the future, we need to develop our education to meet these needs. The mind-set of a highly qualified person in the 21st century is, according to him, someone who is futures oriented, who has good knowledge of sustainability issues, as well as empathy, trust and citizenship. The skill-set, or abilities needed for the 21st century are critical thinking, ability to communicate and collaborate with various parties, ability to be creative and innovative, as well as decision-making, solving wicked problems and life-long-learning. Finally, the tool-sets necessary to be able to use in the 21st century are data and information, digital communication, digital security, content creation and digital technologies. The main lesson learned from Isidro Filho’s talk that is in the 21st century, the value of the individual is its uniqueness, creativity and potentiality. From this presentation, it is clear that Isidro Filho’s work is in good synergy with the work being conducted at Finland Futures Research Centre, especially in regards to Manufacturing 4.0 project and with the Unesco Chair.

Videos of the event

All talks were held in Portuguese language, and were simultaneously interpreted to Brazilian Sign Language (BSL). The sessions were recorded, and videos are available on YouTube:

Opening session: https://www.youtube.com/watch?v=ULO-ILbAoaE

Project Researcher Marianna B. Ferreira-Aulu’s talk starts at minute 1:10:00. Before her, there was an opening speech by the rector of UniCEUB, then a talk by a military general, then Finnish Ambassador Joukko Leinonen, and a talk by Minister Ayres Britto, former Justice of the Supreme Federal Court of Brazil.

Closing session: https://www.youtube.com/watch?v=ZVWBbhglGNo&t=3027s

Ferreira-Aulu’s talk starts at minute 48:21. Before that, there was a ceremony of agreement of cooperation.

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu
Project Researcher
Finland Futures Research Centre, University of Turku

Signaaleja tulevaisuuden eläinsuhteista

Minna Santaoja:

Sain kutsun puhumaan tulevaisuuden eläinsuhteista Fincopan eläinkoekoulutusiltapäivään. Tämä kirjoitus pohjautuu tilaisuudessa pitämääni puheenvuoroon. Fincopa on yhteistyöfoorumi, jossa yliopistojen, teollisuuden, eläinsuojelujärjestöjen ja valtiohallinnon edustajat keskustelevat eettisten periaatteiden edistämisestä eläinkoetoiminnassa ja erityisesti vaihtoehtomenetelmien kehittämisestä.

Minulla ei ole asiantuntijuutta puhua erityisesti eläinkokeiden tulevaisuudesta, joten pohdin eläinsuhteidemme tulevaisuutta yleisemmin, eläinkokeet lähinnä sivulauseissa mainiten. Ennen tilaisuutta tutustuin juuri ilmestyneeseen Eläinkokeet Suomessa -kirjaan (Hirsjärvi ym. 2019), joka antaa erinomaisen ja moniäänisen tilannekatsauksen eläinkoetoiminnasta. Omassa tutkimuksessani olen törmännyt hyönteisiin eri näkökulmista, ja pohdinkin eläinsuhteitamme ensin hyönteisten kautta.

Ympäristöpolitiikan väitöskirjassani, jonka otsikko kuului ”Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina.” (Santaoja 2013) tarkastelin omistautuneita luontoharrastajia, muun muassa hyönteisharrastajia. Hyönteisharrastajien eläinsuhteiden tarkastelulle ei väitöskirjassa jäänyt tilaa, joten kirjoitin myöhemmin artikkelin ”Kiehtova toinen. Hyönteisharrastuksen järki ja tunteet.” (Santaoja 2015). Suhteemme toislajisiin eläimiin jäsentyvät usein enemmän tai vähemmän tiedostetun hierarkian mukaisesti. Pyramidin huipulla on ihminen, ja kaikki muut lajit ovat hänen jalkojensa juuressa. Tai tarkemmin katsoen huipulla ei olekaan ihminen lajina, vaan mies. Mikäli kuva olisi värillinen, voisimme nähdä vielä tarkemmin, että huipulla on parjattu keski-ikäinen, keskiluokkainen, valkoinen, länsimainen lihaa syövä mies. Naiset, muunsukupuoliset, rodullistetut ja muut ihmisryhmät ovat hierarkiassa alempana. Kaikkein alimpana ovat muun muassa hyönteiset.

Hyönteiset koetaan yleisesti kiusallisina, vastenmielisinä ja haitallisina. Hyönteisharrastajat eivät kuitenkaan ajattele näin, vaan omistavat ison osan vapaa-ajastaan lajien tutkimiseen. Hyönteisharrastajia motivoi hyönteisten estetiikka, niiden toisenlainen kauneus ja sen monimuotoisuus. Harrastus tarjoaa mahdollisen osallistua luontoa koskevan tiedon tuottamiseen ja sitä kautta luonnonsuojeluun. Harrastukseen kuuluu myös, ”poikien kesken”, tutkimuksellinen kilvoittelu asiantuntijuudesta. Suuri yleisö on herännyt hyönteisten keskeiseen rooliin osana luonnon monimuotoisuutta, kun olemme saaneet hiljattain lukea uutisia mittavista hyönteiskadoista. Hyönteisten mahdollinen kiusallisuus ei poista sitä seikkaa, että ihmiselämäkin maapallolla on riippuvainen monin tavoin hyönteisistä ja muusta monimuotoisuudesta. Uutiset mehiläiskadosta osuvat suoraan ihmisen elinmahdollisuuksiin: pölytyksestä riippuvaiseen ruoan tuotantoon. Jopa 90 prosenttia yleisimmistä viljelykasveista on riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Kiinassa pölyttäjien puute on jo arkipäivää ja hedelmäpuita pölytetään ihmistyövoimalla siveltimin. Ihminen vain on pölyttäjänä tehoton ja kallis. Tutkijat kehittelevätkin pölyttäjärobotteja, jotka voisivat korvata mehiläiset.

Ihmiset pölyttämässä siveltimillä kasveja mehiläisten tuhouduttua tuntuu oivalliselta antroposeenin kuvalta. Antroposeeni, ihmisen aikakausi, on tutkijoiden ehdottama nimitys teollistumisesta alkaneelle ajanjaksolle, jonka aikana ihmisestä on tullut maapalloa muokkaava geologinen voima. Antroposeenia käytetään kuvaamaan yhteiskunnallista ja ekologista hätätilaa. Antroposeeni-käsite on saanut osakseen kritiikkiä. Jos palautetaan mieleen lajien hierarkiaa kuvaava pyramidi, sen huipulla ei seiso geneerinen ihminen; vastuu ympäristötuhosta ei jakaudu tasaisesti.

Vuoden alussa käynnistyneessä, Koneen säätiön rahoittamassa AMPASE-hankkeessa tutkimme ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikkoja. Ampiaiset ovat hyönteiskunnan pahiksia, tai sellaisiksi ne yleisesti mielletään. Internetin meemeissä ampiaisista ei ole mitään iloa, ne vain pistävät piruuttaan. Mielikuvalla ampiaisista pahana on pitkät historialliset juuret, esimerkiksi 1800-luvun sadussa ampiainen huijaa mehiläistä ja lopulta syö tämän perheen. Kesä 2018 oli erityisen runsas ampiaiskesä ja sai monet hermostumaan ruokaa etsiviin pistiäisiin. Ilmastonmuutoksen myötä kohtaamiset tulevat yleistymään. Suomessa elää lukuisia ampiaislajeja, mutta niiden perusekologiastakin tiedetään vielä yllättävän vähän. Ampiaisillakin arvellaan olevan merkitystä pölyttäjinä, muttei tiedetä tarkasti millä kasveilla ne käyvät. Hankkeessa valjastamme avuksi kansalaisia havainnoimaan ampiaispesiä. Olemme kiinnostuneita myös siitä, minkälaisia neuvokkaita rauhanomaisen rinnakkainelon keinoja ihmiset ovat suhteessa ampiaisiin kehitelleet. Oma suosikkini ovat virkatut ampiaisten tekopesät, vaikka hyönteistutkijat ovatkin skeptisiä karkotuskeinon toimivuudesta. Tekopesät kertovat kuitenkin positiivisesta halusta sopeutua elämään ampiaisten kanssa.

Hyönteiset ovat viime vuosina nousseet julkiseen keskusteluun myös eri näkökulmasta, ekologisena ja eettisenä ruokana, yhtenä ratkaisuna ruokajärjestelmän ongelmiin. Kollegani Mari Nivan kanssa olemme seuranneet hyönteissyönnistä käytävää keskustelua mediassa ja kiinnitimme huomiota siihen, että hyönteiset eläiminä puuttuvat keskustelusta (Santaoja & Niva 2018). Hyönteisistä puhutaan massana ja raaka-aineena, puhutaan niiden kasvukaudesta kuten kasveilla. Julkisessa keskustelussa hyönteissyönti näyttäytyy trendikkäänä ja sen eettisyys ja ekologisuus otetaan annettuina, vaikka tutkimusten perusteella ekologiset väitteet tarvitsevat tuekseen vielä lisää tutkimusta. Hyönteisten vakiintumista lautasille hankaloittaa niitä kohtaan tuntemamme vastenmielisyys, vaikka hyönteisiä muualla maailmassa syödään herkkuna. Sosiaalisessa mediassa joku kysyi, onko parempi tappaa miljoona hyönteistä vai yksi hirvi. Kysyjä kannatti hirven tappamista. Vastaus riippuu siitä, ajatellaanko jokaisella eläinyksilöllä olevan samanlainen yksilöarvo lajista riippumatta, vai pidetäänkö hirven tappamista ”kehittyneempänä eläimenä” ongelmallisempana kuin hyönteisten.

Pohdin, onko hyönteisillä ja koe-eläimillä jotain yhteistä. Vastaukseni on, että on ja ei. Niin hyönteiset kuin koe-eläimetkin ovat ihmiskeskeisen eläinhierarkian paarialuokkaa. Koe-eläimistä ja hyönteisistä ei juuri käydä julkista keskustelua. Hyönteisten osalta eettinen keskustelu nähdään jopa naurettavana. Siinä missä keskustelu hyönteissyönnistä tuo kuitenkin hyönteiset näkyvillemme ja pakottaa miettimään omaa suhdetta niihin, koe-eläimet tuntuvat pysyvän piilossa. Näin toteaa myös Iiris Kasanen (2019) kotimaisen koe-eläinkirjan artikkelissaan.

Hyönteissyöntiä pohtiva artikkelimme syntyi osana Suomen akatemian rahoittamaa POPRASUS-hanketta, jossa tarkastelemme eri näkökulmista siirtymää kohti kestävämpää ruokavaliota. Hankkeessa olemme kiinnostuneita myös kasvissyönnistä ja veganismista. Nykyinen ruokajärjestelmämme on osoittautunut suurimmaksi syypääksi luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen ja eläintuotannon päästöt vauhdittavat merkittävästi ilmastonmuutosta. Yhtenä kiinnostavana tapaustutkimuksena tarkastelemme kollegan kanssa Sipsikaljavegaanit Facebook-ryhmää. Suomessa on viime vuosina ollut käynnissä ennennäkemätön kasvisruokabuumi (Jallinoja ym. 2019) ja on kiinnostavaa pohtia, mitä se kertoo eläinsuhteemme muutoksesta. Perinteisesti veganismin taustalla on vaikuttanut eläinoikeusajattelu. Kasvisruokabuumin taustalla ovat sen lisäksi, tai jopa sen sijaan, huoli ilmastonmuutoksesta, terveys- ja hyvinvointisyyt sekä kasvisruoan trendikkyys.  Sipsikaljavegaanit-ryhmä sai Animalian Pro Animalia -palkinnon vuonna 2016 rennon veganismin edistämisestä. Ryhmän kantavana ideana on ruoka- ja kehopositiivisuus. Veganismi ei näyttäydy askeettisena kieltäytymisenä vaan nautinnollisena herkutteluna, mikä innostaa sekasyöjiäkin kokeilemaan vegaaniruokia. Tästä todistavat ryhmän yli 56 000 jäsentä. Veganismista on tulossa valtavirtaa, mikä alkaa monin tavoin vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme tuotantoeläimiin.

Uskon, että sosiaalisella medialla on, huonoista puolistaan huolimatta, keskeinen rooli eläinsuhteiden muutoksissa. Sosiaalinen media mahdollistaa monipuolisen tiedonjakamisen, ja sellainenkin materiaali joka ei saa tilaa valtamedioissa pääsee näkyviin. Tästä esimerkkeinä vaikkapa eläinaktivistien tuotantotiloilta kuvaamat videot. Sosiaalinen media mahdollistaa myös yhteisöjen muodostumisen ja identiteetin rakentumisen. Netissä voi toteuttaa kevytaktivismia ja allekirjoittaa vetoomuksia. Parhaimmillaan some voi vahvistaa empatiaa toislajisia kohtaan, kun näemme vaikkapa videoita leikkivistä variksista. Netin luontoryhmät ovat suosittuja, esimerkiksi Suomen ötökät Facebook-ryhmässä on noin 9000 jäsentä. Joukossa on myös paljon naisia, kun hyönteisharrastus on perinteisesti ollut miesten temmellyskenttää. Some voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuksia tasavertaiseen osallistumiseen. Sosiaalinen media tuo eläimet lähelle esimerkiksi Norppa Liven tai kyykameran muodossa. Mutta samalla luontokokemuksen välineellistyminen voi luoda entistä enemmän etäisyyttä meidän ja toislajisten välille.

Tulevaisuuden tutkimuksen tehtävänä on erilaisin menetelmin hahmotella toivottavia ja ei-toivottavia, todennäköisiä ja epätodennäköisiä tulevaisuuskuvia ja niihin johtavia mahdollisia polkuja, jotta osaamme tässä hetkessä tehdä viisaita päätöksiä. Tulevaisuudentutkijat puhuvat usein megatrendeistä, jotka vaikuttavat läpileikkaavasti kaikkeen toimintaan. Megatrendejä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja automatisaatio. Tulevaisuuden tutkimuksessa on monia alalle tyypillisiä menetelmiä, yhtenä skenaarioiden laatiminen. Skenaariot voivat pohjata historiallisten kehityskulkujen, nykytilan ja nähtävissä olevien muutosten tarkasteluun. Aineisto voidaan kerätä asiantuntijoilta Delfoi-menetelmällä tai kohdennetusti tulevaisuusverstaissa. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuuluu myös niin sanottu horisontin skannaus, jossa voidaan etsiä heikkoja signaaleja tai mustia joutsenia, sellaisia vasta hädin tuskin havaittavia ilmiöitä jotka voimistuessaan voisivat muuttaa maailmaa merkittävästikin. Tulevaisuudentutkimus antaa myös luvan käyttää luovuutta, ja tieteiskirjallisuus ja –elokuvat voivat toimia tutkimuksen inspiraationa.

Aprillipäivänä 1. huhtikuuta törmäsin jonkinlaiseen signaaliin eläinkuvastamme ja sen mahdollisista muutoksista. Sosiaalisessa mediassa tuli aprillipäivänä vastaan lukuisia eläinaiheisia aprillipiloja. Helsingin poliisi kertoi hankkineensa huumemuulin huumekätköjä haistamaan. Metsähallitus vitsaili ryhtyneensä kouluttamaan mustikkakoiria, jotka löytäisivät parhaat mustikka-apajat jopa lumihangen alta. Iltalehti kertoi Hietaniemen uimarannalta löydetyn harvinaisen möhkäkalan. Suomen ötökät Facebook-ryhmässä kerrottiin pusuludehavainnosta, joka imee verta huulten ympäriltä. Aprillipäivänä Linnanmäen huvipuisto ilmoitti lanseeraavansa kesän 2019 uutuutena makkarahattaran. Tamperelainen Tullintorin kauppakeskus puolestaan julistautui koirakeskukseksi, jossa jatkossa voisi asioida vain koiran kanssa. Osuuspankki kertoi somessa avanneensa Tassupankki-palvelun, jossa lemmikit voisivat itsenäisesti hoitaa raha- ja vakuutusasioitaan.

Mitä nämä aprillipilat sitten voivat kertoa eläinsuhteistamme? Huumemuulit ja mustikkakoirat ovat jatkumoa eläinten käytölle erilaisissa työtehtävissä. Eläimet pitävät seuraa yksinäisille ja haistavat kasvaimia. Vitsit möhkäkalasta ja pusuluteesta leikittelevät luonnosta vieraantumisellamme ja puutteellisella lajintuntemuksella. Jutun luettuaan saattaa hetken miettiä, onko tämä sittenkin totta. Makkarahattara viittaa edellä mainittuun kasvisruokabuumiin ja sen vastustukseen – on myös heitä, joiden on saatava makkaransa, miksei vaikka hattaran muodossa. Onhan esimerkiksi lihamuki jo keksitty. Lemmikkieläimiä kohdellaan kuin ihmisiä, ne kulkevat mukana kaikkialle, niille on samoja palveluita kuin ihmisille. On koirahotelleja ja dieettiruokia. Miksei sitten pankkipalveluitakin. Aprillipilojen voi tulkita myös viestivän eläinten jo liian pitkälle menneestä inhimillistämisestä. Mutta nauravatko pilat myös eläimen toimijuudelle – onko viestinä, että eläin ei ole vakavasti otettava?

Aprillipilat heijastelevat yleisiä yhteiskunnan muutoksia, kuten kaikkialle ulottuvaa automaatiota ja hyvinvointipuheen mukanaan tuomaa itsen jatkuvaa seurantaa ja mittarointia. Eläinten näkökulmasta automaatio voi tuoda paljon hyvää. Tietokonemallit ja algoritmit voivat korvata eläinkokeita lisääntyvässä määrin. Toisinaan todellisuus on huumoria ihmeellisempää. Aalto-yliopistossa tehdään esimerkiksi tutkimusta koirien internetistä. Eläimen ja tietokoneen vuorovaikutusta tutkimalla pyritään kehittämään ratkaisuja lemmikkien yksinäisyyden helpottamiseksi. Koira voisi halutessaan vaikkapa katsella kissavideoita DogFlixistä tai ottaa yhteyttä koirakaveriinsa interaktiivisen lelun välityksellä. En malta olla kysymättä, mikä tässä tilanteessa oikeastaan on ongelma, ja onko siihen ratkaisu todella koirien internet. Vahvistaako tämän kaltainen kehitys eläinten luokkayhteiskuntaa, jossa toisilla on ihmistäkin paremmat oltavat, kun taas toisten kärsimys pyyhitään mielestä? Vai investoisiko joku siihen, että koe-eläimetkin pääsevät katselemaan kissavideoita?

Luokittelemme eläimiä monin tavoin, esimerkiksi rakastettaviin, vihattaviin ja syötäviin (Herzog 2011). Monet eläimet sijoittuvat kontekstista riippuen useampiin kategorioihin. Hyönteiset ovat ehkä ennen kaikkea vihattavia, mutta ovat siirtymässä myös syötävien kategoriaan, ja suojelun kohteina myös rakastettaviksi. Rotta saattaa olla niin rakastettu lemmikki, vihattu tuhoeläin kuin hyödyllinen koe-eläinkin, kuten Sari Ung-Lanki (2019) kirjoittaa, harvemmin ainakaan täälläpäin maailmaa syötävä herkku. Yksi antroposeenille esitetyistä vaihtoehtoisista käsitteistä on kapitaloseeni (Vadén 2017), joka painottaa ihmisen ajan varsinaisen ongelman olevan kapitalistisessa, pääoman kasautumiseen pyrkivässä talousjärjestelmässä, joka ulkoistaa ympäristövaikutukset ja monenlaisen kärsimyksen. Kapitaloseenin käsite tuntuu kuvaavan osuvasti muun muassa lääketeollisuuden logiikkaa, jossa yhä uusiin sairaudeksi määriteltyihin asioihin pyritään, koe-eläinten kustannuksella, kehittämään lääkkeitä yhtiöiden voiton maksimoimiseksi (Uotila 2019).

Yhdysvaltalainen teknologian tutkija ja feminismin teoreetikko Donna Haraway on ehdottanut antroposeenin tilalle chthuluseenin käsitettä. Chthulu viittaa muinaisiin luonnon harmonian jumaliin, kuten Gaiaan, ja tämä aikakausi on lajienvälisten yhteyksien luomisen aikakausi. Antroposeenin pakolaiset oppivat elämään kestävästi yhdessä, mutta se edellyttää kaltaisuuksien tunnistamista. Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari kirjoittaa maallistuneissa yhteiskunnissa ihmisen uskonnoksi nousseen humanismin, jossa elämän merkityksen muodostavat ihmisen yksilöarvo ja kokemusmaailma. Uudet humanismi-päätteiset ajatussuunnat pyrkivät päivittämään humanismia 2000-luvulle. Posthumanismi luopuu ihmisen korostamisesta ja palauttaa meidät muiden luontokappaleiden sekaan. Posthumanismi pehmentää myös järjen ylivertaisuutta ja antaa tilaa esimerkiksi empatialle. Toinen uusi humanismin muoto, jota on myös posthumanismin alle sijoitettu, on transhumanismi.

Transhumanistit ajattelevat että ihmisen kehitys on vielä kesken. Siinä missä evoluutio on jättänyt meidät vajavaisiksi, transhumanismin mukaan ihmisen kehoa ja mieltä voidaan jatkaa teknologian keinoin. Yuval Noah Hararin mukaan 2000-luvulle tultaessa ihmiskunta on voittanut sitä kautta aikain riivanneet suuret vitsaukset: sodan, nälän ja kulkutaudit. Kekseliäs ihminen tarvitsee uuden suuren projektin, ja se on Hararin mukaan kuolemattomuuden ja jumaluuden tavoittelu. Keskeisiä tässä projektissa ovat lääketiede, geenitekniikka ja tietojenkäsittelyn kehitys. Ihmisen elinikä on pidentynyt jo huimasti, ja Hararin mukaan seuraava luonteva askel on, että geenitekniikan keinoin pyrimme pysäyttämään solujen ikääntymisen, jolloin voisimme periaatteessa elää ikuisesti. Tarkoittaako ihmisen ikuisen elämän tavoittelu yhä lisää eläinkokeita? Onko ikuinen elämä riittävä syy eläinten kärsimyksen oikeuttamiseksi? Mikäli transhumanisteille ihminen ei ole sellaisenaan riittävä ja arvokas, on oletettavaa että toislajinen eläin on sitä vielä vähemmän.

Tulevaisuuden eläinsuhteista ei lopulta ole mielekästä sanoa mitään kovin yleistä. On pohdittava erikseen eri lajeja, eläinyksilöitä ja niitä tilanteita, joissa eläimiä kohtaamme. Kun kysymme suhdettamme eläimiin, kysymme samalla ihmisyyttämme. Mitä on olla ihminen, nyt ja tulevaisuudessa? Mikä on ihmisen paikka maailmassa? Mitä on hyvä elämä, ja mikä on sen suhde kuolemaan? Minkälainen sija empatialla ja moraalilla on ihmis- ja eläinkäsityksessämme? On selvää, että suhteemme toislajisiin on muututtava radikaalisti ja nopeasti, mikäli aiomme säilyttää planeetan elinkelpoisena myös itsellemme. Tulevaisuuden signaalit ovat ristiriitaisia, mutta niiden tiedostaminen antaa mahdollisuuden valintoihin. Tulevaisuus vaatii tekemistä, jossa ensimmäinen askel on sellaisten tulevaisuuksien kuvittelu, jotka eivät perustu toisen alistamiseen.

Päätän puheenvuoroni Eeva Kilven runoon kokoelmasta Animalia, vuodelta 1987, jossa hän puhuu voimakkaasti muun muassa koe-eläinten puolesta. Runo kuvaa hyvin, kuinka posthumanismin kaltaisissa ajatussuunnissa ei lopulta ole mitään kovin uutta.

Kun vain katsoo ja on hiljaa

ymmärtää vähitellen kaikkien mielen,

tajuaa mitä puut haluavat sanoa, mikä kasveja huolestuttaa,

kuulee kuinka harvinaiset marjat itkevät sukuaan.

Oppii lukemaan eläinten liikkeitä, katseita.

Miten harvoin me katsomme eläimiä silmiin.

Niiden silmissä on maailma

avarampi kuin kaikki selityksemme.

Me emme ole koskaan tehneet niille oikeutta,

yrittäneet todella oivaltaa millaista niiden elämä on.

Koko ajan ne ovat koettaneet olemuksellaan kertoa sitä meille,

pitäneet selvänä että haluamme kuulla.

Nuo kuuset eivät jätä minua rauhaan.

Ne tietävät kuolevansa ja haluavat sitä ennen jättää minulle tietonsa,

tehdä minusta perillisensä.

Hiljaa-katsominen avaa maailmojen rajat.

Kasvien kanssa, eläinten seurassa ei puhe sulje portteja.

 

HT, tutkijatohtori Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Tampere)

 

Lähteet

AMPASE-hanke, ”Amppari pamppari, mene pois! Ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikat”, 2019-2021, http://www.ampase.fi.

Harari, Yuval Noah (2017). Homo deus: Huomisen lyhyt historia. (Homo Deus. A Brief History of Tomorrow, 2015) Suom. Jaana Iso-Markku. Bazar 2017, 447 s.

Haraway, Donna (2015). Anthropocene, Capitalocene, Plantationocene, Chthulucene: Making Kin. Environmental Humanities 6, 159-165.

Herzog, Hal (2011). Some we love, some we hate, some we eat: Why It’s So Hard to Think Straight About Animals. P.S. Harper Collins.

Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim., 2019). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Jallinoja, P., Vinnari, M. & Niva, M. (2018). Veganism and plant-based eating: Analysis of interplay between discursive strategies and lifestyle political consumerism. In: Boström, M., Micheletti, M. and Oosterveer, P. (eds.) The Oxford handbook of political consumerism.

Kasanen, Iiris (2019). Teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Kilpi, Eeva (1987). Animalia. Runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö. Helsinki.

POPRASUS-hanke, Politiikka, käytännöt ja kestävän ruokavalion muutospotentiaali, http://sustainablediets.fi/.

Santaoja, Minna (2013). Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1853.

Santaoja, Minna. (2015). Kiehtova toinen – hyönteisharrastuksen järki ja tunteet. Alue ja Ympäristö 44:2, 3-14.

Santaoja, Minna & Niva, Mari. (2018). Hyönteissyönnin ekologia, etiikka ja estetiikka. niin&näin 3/2018.

Ung-Lanki, Sari (2019). Yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia eläinten asemaan yhteiskunnassa ja tieteessä. teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Uotila, Laura (2019). Terveys on hankala kauppatavara – nojaako lääketeollisuus liikaa eläinkokeisiin? Teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Vadén, Tere (2017). Antroposeenin ihminen kulkee unessa. Peruste. Yhteiskunnallinen verkkolehti.

Kuvituskuva: pixabay.com

Täydentäviä lisäkysymyksiä hallitusneuvottelijoille

Jari Kaivo-oja:

Varmasti lähes kaikille suomalaisille on käynyt selväksi, että Suomessa käydään hallitusneuvotteluita eduskuntavaalien jälkeen ja että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on esittänyt listan kysymyksiä eri puolueille. Puolueet ovat nyt vastaamassa esitettyihin kysymyksiin. Ehkä uusiakin kysymyksiä nousee esille. Antti Rinne esitti 11 pääkysymystä. Yhteensä kysymyksiä oli yhteensä jotakuinkin 36 kappaletta.

Ovatko nämä kysymykset riittävän relevantteja, jotta niistä avautuisi visionäärinen tulevaisuuskuva suomalaisille? Tätä laajempaa yhteiskuntapolitiikan kysymystä kannattaa pohtia huolella. Millaisia lisäkysymyksiä kannattaisi kysyä eri puolueilta ja niiden johtajilta tässä tilanteessa keväällä 2019, kun mietitään Suomen tulevaisuutta ja seuraavaa tulevaa hallituskautta?

Tämä politiikan kenttään ja yhteiskunnan tulevaisuuspolitiikkaan liittyvä laajempi kysymys inspiroi minua tekemään muutamia lisäkysymyksiä tulevaisuudentutkimuksen eri näkökulmista.

Mielestäni tieteen ja tutkimusmaailman piirissä on aina periaatteessa hyvä esittää vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, skenaarioita ja strategioita. Muutoksen hallinta nyt ja tulevaisuudessa ja erityisesti muutoksen toteuttaminen käytännössä edellyttävät laajaa tietoisuutta eri kehitysvaihtoehdoista. Tämä on nähty selvästi mm. sote-uudistusten ja työllisyyspolitiikan yhteydessä.

On siis olemassa hyviä syitä esittää vaihtoehtoisia tulevaisuuskysymyksiä. Joskus juuri ne tulevaisuutta koskevat kysymykset, joita ei koskaan esitetty ääneen, voivat olla jälkikäteen arvioituna niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Älkäämme jättäkö liikaa tilaa jälkiviisaudelle! Tämä on nimittäin eräs tulevaisuudentutkimuksen perustehtävistä. On syytä esittää hyviä kysymyksiä – mutta toki hyviä vastauksia. Demos Helsinki ehtikin jo vastaamaan Antti Rinteen kysymyksiin.

Tulevaisuutta koskevat kysymykset ohjaavat voimakkaasti tulevaisuuskeskustelua ja myös Suomen tulevan hallituksen politiikan agendaa ja päätöksentekoa seuraaville vuosille. Tässä mielessä hallitusneuvotteluiden yhteydessä käsiteltävät kysymykset eivät ole epäolennainen asia, joka voidaan ohittaa vain ohimenevänä mediasirkuksen osana. Hallitusneuvottelut ovat tilaisuus käydä avointa tulevaisuuskeskustelua – myös tavallisten kansalaisten kanssa.

1. Huoltosuhde ja väestöpolitiikka

Suomen väestöllinen ja taloudellinen huoltosuhde ovat muuttuneet siten, että huoltosuhde edellyttää lisääntyviä panostuksia sosiaali- ja terveyshuollon palveluihin. Alueelliset erot huoltosuhteiden osalta ovat olleet taas kasvussa (ks. Karkkola 2017, Aho ja Kaivo-oja 2019).

Miten tulette muuttamaan väestö- ja maahanmuuttopolitiikkaa ottaen huomioon väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen muodostaman merkittävän tulevaisuushaasteen kansakunnan tulevaisuuden osalta? Miten tämä haasteeseen vastaaminen näkyy alue-, perhe- ja maahanmuuttopolitiikassa?

2. Teollisuus- ja elinkeinopolitiikka

Suomen teollisuus ja elinkeinopolitiikka perustuu yhä voimakkaammin älykkään erikoistumisen strategian varaan. Globalisaation olosuhteissa on tärkeää löytää järkeviä erikoistumisen toimialoja ja edistää älykkään erikoistumisen strategian toteutusta (ks. Karppinen et al. 2019).

Miten Suomen älykkään erikoistumisen strategiaa tulisi toteuttaa seuraavan hallituskauden aikana? Miten pyritte kehittämään start-up -yritystoiminnan edellytyksiä Suomessa – eritysesti ottaen huomioon älykkään erikoistumisen strategian toteutuksen Suomessa?

Digitalisaatio ja high-tech-alat, alustatalous

Digitalisaatio on edelleen haaste koko Suomalaiselle yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Osaamistarpeet ovat muuttumassa ja tarvitsemme digitalisaatioalan monipuolisia osaajia niin keinoälyn, robotisaation, automatisaation, kvanttiteknologian ja Teollisuus 4.0 -osaamisen eri aloille.

Miten tulette toimimaan näiden haasteiden osalta siten, että Suomi on edelläkävijä neljännen teollisen vallankumouksen olosuhteissa ja Teollisuus 4.0 -haasteen osalta? Miten tulevaisuusvaliokunnan piirissä esitetyt Suomen sata uutta mahdollisuutta tullaan realisoimaan tulevina vuosina (Linturi & Kuusi 2018)?

Bioteollisuus ja bio-osaaminen

Monet metsäteollisuuden yritykset ovat löytämässä uusia mahdollisuuksia biotuotannosta ja bioteollisuudesta (Sunabacka 2014). Bio-osaamista on Suomessa kehitetty pitkään. Alalle investoidaan aktiivisesti ja uutta osaamista tarvitaan Suomen aseman varmistamiseksi yhtenä maailman biotalouden edelläkävijöistä.

Mikä on puolueenne biotalousstrategia ja miten paljon olette valmiitta panostamaan bioteollisuuden ja bio-osaamisen hyväksi seuraavan hallituskauden aikana?

Palvelutalous ja matkailuala

Palvelutalous on yhä tärkeämpi työpaikkojen luomisessa ja hyvän työllisyyden kestävässä ylläpitämisessä. Erityisesti matkailuala on Suomessa kehittynyt myönteisesti Suomessa.

Miten puolueenne tulee huolehtimaan siitä, että tämä palvelutalouden myönteinen kehitys jatkuisi Suomessa? Mitä konkreettisia toimenpiteitä tulette edistämään suomalaisen palvelutalouden hyväksi tulevalla hallituskaudelle?

Metalliteollisuus

Metalliteollisuus on yksi Suomen kansantalouden vahvoista perusteollisuusaloista. Metalliteollisuus toimii voimakkaasti kilpailluilla globaalin talouden markkinoilla.

Miten tulette toimimaan siten, että Teollisuus 4.0 -osaaminen tulee kehittymään Suomen metalliteollisuuden osalta?  Mitä konkreettisia toimenpiteitä tulette edistämään suomalaisen metalliteollisuuden hyväksi tulevalla hallituskaudelle?

3. Hyvinvointivaltion perustoiminnot

Koulutus

Viimeisten hallituskausien aikana koulutusjärjestelmästä on leikattu huomattavasti resursseja. Samaan aikaan tarve jatkuvaan oppimiseen on lisääntynyt mm. digitalisaatiokehityksen ja uudenlaisten koulutustarpeiden myötä. Niin peruskoulutus kuin ammatillinen ja korkean asteen koulutus ovat kärsineet näistä leikkauksista ja opetushenkilökuntaa on yhä vähemmän huolehtimassa ammatillisesta ja korkeammasta koulutuksesta.

Miten tulette huolehtimaan koulutusalan resurssoinnista tulevan hallituskauden aikana? Miten kehitätte digitaalista koulutusta Suomessa? Miten kohdennatte mahdolliset uudenlaiset koulutusalan resurssoinnit jatkuvaan oppimiseen? Mikä on koulutuksen uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana?

Terveydenhuolto ja kansanterveys

Sote-uudistusta on suunniteltu jo pitkään Suomessa. Keskeisenä haasteena Suomessa on ikääntyvä väestö ja sitä myötä lisääntymässä olevan terveydenhuollon kustannukset. Myös yleinen kansanterveys vaatisi lisäpanostuksia ja kehittämistä.

Miten tulette toimimaan siten, että ns. sote-uudistus terveydenhuollon osalta toteutuu seuraavan hallituskauden aikana? Millaisia sosiaalis-teknisiä uudistuksia haluatte toteuttaa sote-uudistuksen kokonaisuuden osana? Mikä on terveydenhuollon uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana? Miten vältätte sote-uudistuksen sisältämät mahdolliset terveyspalveluiden ristiriidat perustuslain kanssa?

Sosiaali- ja hyvinvointiasiat: mielenterveys, päihdetyö, syrjäytyminen, nuorisotyöttömyys

Sote-uudistusta on suunniteltu jo pitkään Suomessa. Keskeisenä haasteena Suomessa on ikääntyvä väestö ja sitä myötä lisääntymässä olevan terveydenhuollon kustannukset, mutta myös nuorison keskuudessa ovat monet sosiaaliset ongelmat olleet lisääntymässä. Mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, nuorisotyöttömyys ja syrjäytymiskehitys ovat olleet ongelmina jo pitkään. Sosiaalinen turvattomuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet.

Miten tulette toimimaan siten, että ns. sote-uudistus sosiaalipalveluiden osalta toteutuu seuraavan hallituskauden aikana? Millaisia sosiaalis-teknisiä uudistuksia haluatte toteuttaa sote-uudistuksen kokonaisuuden osana? Oletteko valmiita toteuttamaan perustulouudistuksen kaltaista uudistusta? Mikä on sosiaalialan uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana? Miten vältätte sote-uudistuksen sisältämät mahdolliset sosiaalialan ristiriidat peruslain kanssa? Miten suhtaudutte viime hallituskaudella säädettyyn aktiivimalliin? Tulisiko sitä kehittää uudella tavalla? Miten?

Kulttuuri

Kansalaisten hyvinvointi riippuu monipuolisista kulttuuripalveluista, kuten mm. kirjasto-, taide- ja teatterialan palveluista (KUPOLA 2019). Lukuisat tutkimukset ovat kertoneet kulttuurialan myönteisistä vaikutuksista kansalaisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Miten tulette toimimaan siten, että kansalaisten kulttuuripalvelut ovat riittäviä ja monipuolisia Suomessa? Millaisia kansallisesti merkittäviä kulttuurihankkeita tulette edistämään tulevan hallituskauden aikana?

4. Innovaatio-, tutkimus- ja kehittämistoiminta

Innovaatio-, tutkimus- ja kehittämistoiminta tukee suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Tutkimustoiminnan infrastruktuuri on tärkeä osa kansakunnan kilpailukykyä. Suomessa Suomen Akatemian ja Business Finlandin toiminta on kärsinyt isoista leikkauksista viime vuosien aikana (OECD 2017). Tämä on näkynyt jo aivovuotona Suomesta ulkomaille, kun tutkimusedellytyksiä on heikennetty eri aloilla (Lukkari 2018). Myöskään Suomessa koulutettuja ulkomaalaisia huippuosaajia ei ole kyetty hyödyntämään teollisuudessa ja elinkeinoelämässä täysmääräisesti. Nämä kaikki muutokset eivät ole lisänneet Suomen yleistä houkuttelevuutta korkean osaamisen ammattilaisille.

Miten tulette toimimaan siten, että kansakunnan innovaatiokyvykkyys ja innovaatio-osaaminen tulisi paranemaan tulevan hallituskauden aikana? Miten edistätte valtion ja elinkeinoelämän public-private-yhteistyötä innovaatiotoiminnassa? Tuletteko edistämään teknologiasiirtoa digitalisaation kannalta strategisilla toimialoilla kuten robotiikka, keinoälytutkimus, bio- ja materiaaliteknologia, avaruustutkimus tai kvanttitutkimus? Mikä on tavoitteenne T&K-panostusten osuudesta suhteessa bruttokansantuotteeseen? Miten kehitätte Suomen Akatemian, VTT:n, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja Business Finlandin rahoitusta toimiessanne hallituksessa? Miten kohdentaisitte panostuksia eri T&K-kohteisiin? Tekisittekö uusia avauksia T&K-alan ja start-up-yritystoiminnan kehittämiseksi Suomessa? Miten?

5. Kansainvälinen politiikka, Euroopan unioni ja EU:n puheenjohtajuuden hoitaminen

Euroopan unioni on tärkeä asia Suomelle, koska monet lait ja direktiivit säädetään Euroopan parlamentissa. Euroopan komissio suuntaa Euroopan suuntaa globaalissa maailmantaloudessa. Maailman suurin tutkimusohjelma Horizon Europe on suunnitteluvaiheessa (European Commission 2019a). Samaan aikaan Euroopan unionin haastavat ilmiöt kuten ilmastonmuutos, turvallisuusongelmat, maahanmuutto ja terrorismi. Iso-Britannian mahdollinen eroaminen Brexit-päätöksen vuoksi ei ole vahvistamassa Euroopan yhtenäisyyttä. Myös Euroopan unionin ulkovaltasuhteet ovat haasteellisessa tilanteessa johtuen kauppasotien ja populististen liikkeiden voimistumisen mahdollisuudesta. Erityisen haasteellisia asioita ovat suhteet BRICS-maihin ja kehitysmaihin, joiden suhteellinen painoarvo on ollut lisääntymässä maailmanpolitiikassa (Yifan 2018).

Miten eri tavoin linjaatte Suomen Eurooppa-politiikkaa Suomen puheenjohtajakauden osalta? Mitä Eurooppa-skenaarioita painotatte? (European Commission 2019b). Mitä laajempia politiikkakokonaisuuksia haluatte painottaa Suomen Eurooppa-politiikassa? Miten näette puolueessanne Euroopan ja BRICS-maiden yhteistyön kehittämisen näkymät? Mitä tekisitte niiden kehittämisen osalta? Miten Suomen maksuosuutta Euroopan unionissa tulisi muuttaa tai säätää, jos Iso-Britannian Brexit-päätös lopulta toteutuu?

Seuraavien 12 vuoden aikana ilmastopäästöt on vietävä lähelle nollaa. Oletteko sitoutuneet globaalisti ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen Suomen toimenpiteiden osalta? (IPCC 2018). Oletteko sitoutuneet siihen, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja sen jälkeen nopeasti hiilinegatiivinen? Hyväksyttekö tavoitteen Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostamisesta 0,7 prosenttiin suhteessa BKTL:oon? Minkä ajan kuluessa näette tämän mahdolliseksi toteuttaa? Mihin vuoteen mennessä tämä tavoite olisi syytä saavuttaa? Mitkä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (17 tavoitetta) ovat sellaisia, joiden osalta Suomen tulisi tulevaisuudessa profiloitua kansainvälisesti?

6. Kokonaisturvallisuus ja turvallisuusasiat

Kansainvälinen turvallisuusympäristö ei ole ollut erityisen vakaa viime vuosina. Tarvitaan kokonaisturvallisuuden ylläpitoa ja kehittämistä. Kokonaisturvallisuus on tavoite, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhat ovat hallittavissa. Kokonaisturvallisuuden kehittämisen kautta voidaan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvat. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat:

  • valtion johtaminen
  • kansainvälinen toiminta
  • Suomen puolustuskyky
  • sisäinen turvallisuus
  • talouden ja infrastruktuurin toimivuus
  • väestön toimeentuloturva ja toimintakyky
  • henkinen kriisinkestävyys.

Turvallisuuspolitiikka on varsin laaja-alainen politiikan kenttä. Miten edistäisitte näitä kokonaisturvallisuuden eri osa-alueita tulevan hallituskauden aikana?

  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen valtion johtamisessa?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen kansainvälisessä toiminnassa?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen Suomen puolustuskyvyn osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen sisäisen turvallisuuden osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen talouden ja infrastruktuurin osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen väestön toimeentuloturvan ja toimintakyvyn osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen henkisen kriisinkestävyyden osalta?

Näillä kokonaisturvallisuuden lisäkysymyksillä voitaisiin saada lisää näkemystä turvallisuuspolitiikan tuleviin tulevaisuuslinjauksiin.

Lopuksi

Tässä blogiviestissäni olen esittänyt täydentäviä kysymyksiä hallitusneuvottelijoille keväällä 2019. Varmasti voisimme esittää lisääkin relevantteja tulevaisuuskysymyksiä.

Ehkäpä Suomessa voitaisiin harjoittaa tulevaisuuskeskustelua enemmänkin vaalien yhteydessä. Tulevaisuusvaliokunta tekee hienoa työtä ja katsoo tulevaisuuteen pidemmällä aikajänteellä. Voisimme esimerkiksi toteuttaa demokratiaa vahvistavia kansalaisten tulevaisuuskuulemisia myös strategisen politiikkakeskustelun voimistamiseksi, aina kun uusi hallitus astuu tehtäväänsä hoitamaan.

Tällaisesta tulevaisuusorientoituneesta kansalaisaktiivisuudesta ei varmasti olisi haittaakaan politiikan kiinnostavuudelle ja demokratian toimivuudelle. Myös nuoria voitaisiin saada aktivoitumaan tällaisilla ajankohtaisilla tulevaisuuskuulemisilla. Ehkäpä eduskuntaan tarvittaisiin tulevaisuusasiamies hoitamaan tulevaisuuskuulumisia? Aikoinaan tämän suuntaisen esityksen teki Mika Mannermaa (Talouselämä 2007), kun hän ehdotti syntymättömien sukupolvien asiamiehen tehtävän perustamisesta. Tätä asiaa voi vieläkin pohtia – uudelleen. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että demokraattinen yhteiskuntamme edelleen toimii myös tulevaisuuden parhaaksi. Siksi tulevaisuuskeskustelua on syytä käydä aktiivisesti politiikan eri kentissä.

> Taustalukemista

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, Dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tutkimusprofessori, Kazimiero Simonavičiaus University, Vilna, Liettua

Tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja on tutkija Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Valmistus 4.0/Manufacturing 4.0 ja EL-TRAN-hankkeissa. Hän on myös tutkija Euroopan Komission Horisontti 2020-projektissa RISCAPE ja tutkija Suomen Akatemian IRIS-hankkeessa, jossa tutkitaan siirtymää uusiutuvien energialähteiden laajempaan käyttöön ja kehitetään uusia työkaluja ja menetelmiä energiajärjestelmän suunnitteluun Kuubassa.

 

Kuvituskuva: pixabay.com

Towards Data Smart Foresight – Exciting pivotal moments expected

Jari Kaivo-oja & Mikkel Stein Knudsen:

We have been told many news about data science. Some experts say that data science can call presidential races, reveal more about your buying habits than you would dare to tell your mother or wife, and predict just how many years those combined mega kebab hamburger pizzas have been shaving your life, and of trendsetting lifestyles – globally. Data scientists, the elite “python” men and women are today labelled “sexy” in various Harvard Review and MIT reviews articles. The famous slogan of W. Edwards Deming and Peter Drucker, “You can’t manage what you don’t measure”, is seen more and more relevant foundation for decision-makers (see e.g.  McAfee & Brynjolfsson 2012). However, it is not easy to verify “sex issues and sexuality” claims and that is why we should avoid overstatements of “sexy” Big Data.

We do not have to be “sexy” in all occupations of work, but we in the futures research community can develop foresight tools with Small or Big Data. We can develop new exciting ideas of foresight with data science and data analytics tools. The next level of your business and specialization in foresight analyses will probably happen with exciting data science tools that were not available only a few years ago.

The DPP paradigm and data smartness development

We all know that data is only “raw material” of information and knowledge. From data we can create information and knowledge – and finally even wisdom. Three key functions of foresight are Diagnosis, Prognosis and Prescriptions. The DPP paradigm is found for example in the For Learn -manual and in various discussions of European foresight programs. Of course, the analogy with medical sciences is obvious. Foresight specialist diagnose, prognose and deliver prescriptions like doctors do in the field of health and social care services. There is nothing mysterious in this professional practice. Also doctors and medical professionals apply Big Data tools and methods. Doctoral practice with diagnosis and prognosis is (also) based on Big Data-analytics. Such will also be the case for foresight specialists in the field of futures studies and applied foresight projects. Probably better foresight analyses can be provided to customers with Big Data than with Small Data.

Key deliverables of foresight are:

  • Desirability analytics
  • Probability analytics
  • Feasibility and impact analytics
  • Risk analytics
  • Strategic importance analytics
  • Network and stakeholder analytics
  • Spatial and global network analytics and
  • Decision model analytics (scenario multicriteria data for decision-making).

All key foresight deliverables can be based on Big Data analytics both in Numbers and Narratives data fields. Volume of big data from heterogeneous sources has considerably grown. Identification of the relevant data from the huge quantity of available Big Data lakes is still very challenging though, because Big Data can be very messy and cleaning it may take time and financial resources. It is obvious that more effort is needed in monitoring thematic data fields and deliver Big Data lakes to data scientists and foresight specialists.

Foresight synergy challenges with data analytics

Typically, foresight specialists and professionals deliver these kinds of knowledge intensive “goods” for organizations and decision-makers. They provide both soft and hard business and policy services. In many cases they also provide Knowledge Intensive Business Services (KIBS), which are tailored for private purposes. Data analytics can be applied both with qualitative and quantitative data. Current “science arena” of data analytics can be figured out in Fig. 1 (Kaivo-oja 2019). There are many challenges to use data science to transform information into insight and foresight. We can just mention well-known Narratives and Numbers approach in foresight research. Data analytics can enrich foresight with Numbers and Narratives analyses to the next level.

Figure 1. Data analytics field in the data science operations (Kaivo-oja 2019).

When we look at Fig. 1, it is important to underline potential synergies (1) between small data analytics and big data analytics and (2) between quantitative and qualitative research. These two synergy challenges are also huge challenge for futures of foresight research. We believe that the future true state-of-the-art foresight comes from the proper understanding and application of all four quadrants.

Towards Data Smart Foresight with Big Data ethics

As always, there are huge possibilities and treats in the field of big data analytics (Reinsel et al. 2017). Big Data flow increases volume, value, velocity, variety and veracity of data for organizations (Fig 2.) These 5 Vs are more and more relevant for decision-makers. Based on an IDC report prediction, the global data volume was predicted to grow exponentially from 4.4 zettabytes to 44 zettabytes between 2013 and 2020 (Hajirahimova & Aliyeva 2017).

Figure 2. Five Vs and Big Data.

Nowadays, people are more and more aware of privacy and social media risks. Even corporations are trying to be proactive in this field, like with the recent news of Google setting up an external advisory board for the responsible development of AI (Google, 2019b) or the publication of the Google AI Principles (Google, 2019a). Big Data-ethics will be critical topic of public and corporate ethics discussions. The following six principles are currently attributed to Big Data Ethics: (1) Ownership of small or big data – Individuals own their own data or sell their data with a contract. (2) Data Transaction Transparency – If individuals´ personal data is used, they should have transparent access to the algorithm design used to generate aggregate data sets, (3) Consent of data – If an individual or legal entity would like to use their personal data, one needs to be informed and explicitly expressed consent of what personal data moves to whom, when, how and for what purpose from the owner of the data, (4) Privacy of citizens – If data transactions occur all reasonable effort needs to be made to preserve privacy, (5) Currency – All individuals should be aware of financial transactions resulting from the use of their personal data and the scale of these transactions and (6) Openness – Aggregate data sets and data lakes should be freely available (see https://en.wikipedia.org/wiki/Big_data_ethics).

We can add other related ‘Big Issues for Big Data’ which needs to be added to the Big Data-ethics discussion (Raleigh, 2019): (7) Avoiding algorithm bias – Algorithm often unintendedly exacerbates underlying biases of real-world data and thereby harms specific populations (Dickson, 2018 provides numerous examples of this), (8) Data longetivity – As data gains value through use, its reliability over the long-term becomes more important; this creates emerging issues in cases of e.g. bankruptcy or decisions to discontinue management of data or data APIs.

On the other hand, data analytics can help us to manage some big risks like pandemic and climate change risks. Also, SMEs can have smarter business models and platforms with Big Data analytics. We are therefore also faced with dilemmas in which ethical boundaries might prevent us from achieving something we can intersubjectively agree as valuable (Wiren, 2019). Value search, value configuration and value delivery can be improved by the five Vs of Big Data. Also, governments and academia and civil society organizations can improve their services and value delivery to citizens by the services and good based on Big Data analytics. McKinsey (2018) argues that ‘Smart city applications can improve some key quality-of-life indicators by 10 to 30 percent’. In the case of Turku, using big data and ‘world class data science resources’ is now developed as a local strategic flagship project (Piippo, 2019).

Trend change from Business intelligence to Big Data analytics

The applications of Big Data foresight can be sometimes fascinating and sometimes alarming. We should be aware about possibilities and threats of Big Data analytics. In Fig 3, we can see that trends in the field of data analytics are changing, and we are moving from business intelligence to Big Data analytics, if we assess development with Google Trends database index numbers. Big Data analytics has been dominating people´s interest since 2014. Average Index number is 84 in years 2014–2019, while interest in business intelligence is decreasing near to 50 index levels (Average Index number 49,3 in years 2014–2019). Big Data started to gain more interest than business intelligence in 2013.

Figure 3. Business Intelligence Index and Big Data Index Trends in 2004-2019 with Linear Trend Lines (Index 0-100). Source: Monthly Global Data from Google Trends 24.3.2019. https://trends.google.fi/trends/?geo=FI).  

The importance of Big Data does not revolve around how much data an organization finally has in its files, but how an organization utilises the collected Big Data lakes. Every company and organization uses data in its own organizational way. Organization culture is have impacts on the use of Big Data in many ways. Leaders, management teams and workers have their own habits and beliefs of Big Data work like they have their habits in relation to business intelligence activities.

It is good to understand that there is an analogy between market square and the concept of platform. As we know, the market square enables producers and consumers to interact without external intermediaries. For producers, it would be time- and resource-consuming to find all customers and present offerings for everybody separately. Also for consumers, it would be similarly very inefficient to find various producers one by one. This situation is relevant for foresight and anticipation markets, where consumers and producers want to share knowledge intensive services and products in markets, business and networks. Big Data extends foresight market square in global settings.

The more efficiently a company uses its data lakes and adopts Big Data foresight, the more potential it has to grow, because of platform synergies and market square logic. The company and organizations can take data from various sources, but they have to think many issues before they can use data and information in in decision-making. Ethical codes of Big Data are highly relevant topics to discuss before making use of Big Data. Ethical thinking before serious action is always necessary in foresight and futures business.

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.
Research Professor (Kazimiero Simonavičiaus University, Platforms of Big Data Foresight, Foresight program)
Adjunct Professor (Planning and management sciences, University of Helsinki, Faculty of Science, Geosciences)
Adjunct Professor (Foresight and innovation research, University of Lapland, Department of Social Sciences)

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku                

References

Balcom Raleigh, Nicolas (2019). Current project insights: Potentials of big data for integrated territorial policy development in the European growth corridors. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

Dickson, Ben (2018). What is algorithmic bias? TechTalks. Web: https://bdtechtalks.com/2018/03/26/racist-sexist-ai-deep-learning-algorithms/

FOR LEARN (2019). Support to mutual learning between Foresight managers, practitioners, users and stakeholders of policy-making organisations in Europe. Institute for Prospective Technological Studies. Joint Research Centre. Web: http://forlearn.jrc.ec.europa.eu/index.htm

Google (2019a). Looking Back at Google’s Research Efforts in 2018. 15.1.2019. Web: https://ai.googleblog.com/2019/01/looking-back-at-googles-research.html

Google (2019b). An external advisory council to help the responsible development of AI. 26.3.2019. Web: https://www.blog.google/technology/ai/external-advisory-council-help-advance-responsible-development-ai/

Hajirahimova, Makrufa, Sh. and Aliyeva, Aybeniz S. (2017). About Big Data Measurement Methodologies and Indicators. International Journal of Modern Education and Computer Science. 9 (10), 1–9. Web: http://www.mecs-press.org/ijmecs/ijmecs-v9-n10/IJMECS-V9-N10-1.pdf

Kaivo-oja, Jari (2019). Introduction:  The Challenges of Big Data Foresight. Lecture in Turku Science Park. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

McAfee, Andrew and Brynjolfsson, Erik (2012) Big Data: The Management Revolution. Harvard Business Review, October 2012, Web: http://tarjomefa.com/wp-content/uploads/2017/04/6539-English-TarjomeFa-1.pdf

McKinsey Global Institute (2018). Smart Cities: Digital Solutions for a More Livable Future. Executive Summary, June 2018. Web: https://www.mckinsey.com/~/media/McKinsey/Industries/Capital%20Projects%20and%20Infrastructure/Our%20Insights/Smart%20cities%20Digital%20solutions%20for%20a%20more%20livable%20future/MGI-Smart-Cities-Executive-summary.ashx

Piippo, Tuomas (2019). Using world-class data science resources to create a smart and wise Turku. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

Reinsel, David; Gantz, John and Rydning, John (2017). Data Age 2025: The Evolution of Data to Life-Critical (PDF). Framingham, MA, US: International Data Corporation. Web: https://www.seagate.com/files/www-content/our-story/trends/files/idc-seagate-dataage-whitepaper.pdf

Wikipedia (2019). Big Data Ethics https://en.wikipedia.org/wiki/Big_data_ethics.

Wiren, Milla (2019). Strategic Positioning in Big Data Utilization. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

 

Photo: pixabay.com 

Futures studies – discipline of hope?

Minna Santaoja:

Having worked in the Finland Futures Research Centre (FFRC) over a year now, I have come to think of futures studies as a discipline of hope. My background is in environmental social sciences, which in general is a problem-oriented field. Much valuable critical work is done there, and much of that work is not only pointing out the problems but also proposing and actively searching solutions to them. Still, I think there is something unique in the futures studies approach that manages to bring about hope in ways that more traditional social science approaches don’t.

The hopefulness of futures studies comes from its unique relationship towards time and the active look forward that is present in all research carried out within the discipline. The strength comes about also from some of the founding principles of futures studies: 1) future cannot be known, 2) future is not predetermined, and 3) future can be affected. The methods specific for futures studies aim at sketching out different images and scenarios for future, which at best help us make more informed choices and decisions in the present and choose between the paths toward desirable and undesirable futures.

The hopefulness of futures studies comes through in various ways in all the different projects carried out at the FFRC, and I think the hopefulness is positively reflected in the working spirit within the centre as well. The umbrella of futures research brings together people from diverse backgrounds, which allows for transformative collaboration and thinking. Methods development to be able to know about future is constantly ongoing at FFRC and some of the developed methods are intriguing in how they allow the use of imagination and creativity in ways that many traditional scientific disciplines do not seem to permit. The wellbeing of the personnel is emphasized and I have found it quite unique that FFRC invests two whole days twice a year in form of the development days to bring all the personnel from the three offices together to share knowledge about ongoing projects and common topics.

Most of the projects carried out within the centre have somehow the idea of sustainability at their core, be it about energy systems, future food or about the futures images of young people. What brings a positive and dynamic atmosphere and a different feel from a strictly academic university department are the many practice-oriented projects carried out at FFRC. Aside from basic research, in many of the projects the FFRC researchers engage with different groups of actors in the society, trying to find solutions to problems together, developing future thinking and foresight skills.

But is the hope false, misplaced? Sometimes I cannot help thinking what is the worth of scanning the horizon for the unlikely and quirky, looking for weak signals, wild cards or black swans, when the megatrends such as ecological crises are screaming at our face. But then I remind myself that everything world-changing starts from small beginnings. While foresight is grounded in past developments and current needs, the problems we are facing today, climate change and the sixth mass extinction of species to name some, are wicked in nature. It means they are deeply rooted in many levels and sectors of the society, in the daily activities of individuals and organizations, and as such, there is no philosopher’s stone, no simple solution to the interconnected problems; they need to be worked on simultaneously. One of the values of futures research is to identify the improbable and study it, and by bringing it forward make it part of the solution.

When writing about hope, I am reminded of the 16-year-old Swedish climate activist Greta Thurnberg, who has emerged as the moral beacon of our time for the climate movement. In her powerful speech at the World Economic Forum in Davos in January, urging the world leaders to act upon climate change, she said: “I don’t want your hope. I don’t want you to be hopeful. I want you to panic. I want you to feel the fear I feel every day. And then I want you to act.” There is wisdom in the young activist’s words. Is hope, after all, misplaced, is it keeping us from action?

For research to maintain its credibility and objectivity it is necessary to keep a certain distance from the daily societal turmoil. However, the pressure is rising for the research community to get involved as well. Given the severity of the ecological crisis and the urgency for action, in light of the IPCC 1.5 degrees report for instance, many researchers feel they cannot just sit back and let the research speak for itself. In Finland, over 1200 researchers signed a letter of support for the children in school strike for climate. At the same time, the Academy of Finland has included sustainability in its funding criteria and a lively discussion has emerged on the sustainability of research practices. In the forthcoming Sustainability Science Days in Helsinki, sustainability in university strategies and compensating for air travel emissions e.g. when going to scientific conferences will be discussed. These are all signals that the research community is stepping up for sustainability.

In light of the above I wonder whether it is enough if futures studies presents itself as the discipline of hope – should it rather be the discipline of action? I think it is of critical importance that ethical discussion is inherent and ongoing in futures studies as well as in all disciplines. We need to ask ourselves whether the work we do, the methods we use and the way we communicate support societal transformation for a more sustainable future. Action can mean many things, and as outlined above, we need to work on all fronts for sustainability transition. But I think research and societal engagement IS action – action should be placed on scientific knowledge. So perhaps I reiterate: futures studies is the discipline of hope, developing tools for action towards sustainability.

Ph.D., Researcher Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Finland Futures Research Centre (Tampere office)

Photo: pixabay.com

KIINA-ILMIÖ YHÄ SELVEMMIN NÄHTÄVISSÄ YÖPYMISTRENDEISSÄ SUOMESSA JA EUROOPASSA

Jari Kaivo-oja:

Kansainvälisten matkailijoiden hotelliyöpymisten trendit Suomessa vuosina 1971–2017

Suomen kansantaloudelle matkailuala on yhä tärkeämpi ja merkittävämpi toimiala. Pitkän aikavälin kehityksen suunta on nähtävissä yöpymistilastojen perusteella. Ulkomaalaisten yöpymisissä on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Muun muassa finanssikriisi vaikutti monien maiden yöpymiskehitykseen merkittävästi. Suomessa yöpyvien vierailijoiden painopiste on siirtynyt itään ja Aasiaan. Erityisesti Venäjän, Kiinan ja Japanin suunnalta matkustetaan maahamme ja yövytään hotelleissamme.

Pitkällä aikavälillä ulkomaalaisten yöpymisten suhteellinen osuus on ollut hitaassa asteittaisessa kasvussa, kun taas suomalaisten prosentuaalinen osuus on ollut laskussa hotelliyöpymisissä (Kuva 1). Käänne alaspäin tapahtui 1990-luvun laman myötä. Sitä ennen suomalaisten yöpymisosuus oli nouseva, ollen käännepisteessä lähes 80 %.

Kuva 1. Suomalaisten ja ulkomaalaisten osuus yöpymisistä Suomessa vuosina 1971–2017. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Kun arvioidaan pitkän aikavälin kehitystä vuosina 1971–2017, voidaan todeta, että kaikkien yöpymisten kasvu on ollut yli kuusinkertainen vuodesta 1971. Myös suomalaisten matkailijoiden yöpymisten määrä on kuusinkertaistunut. Ulkomaalaisten yöpymisten määrä on yli viisinkertaistunut (ks. Kuva 2)

Kuva 2. Hotelliyöpymiset Suomessa 1971–2017. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Kuva 2 kertoo selvästi sen, että matkailualalla on koettu kolme eri murrosvaihetta. Ensiksi oli 1970-luvun alun öljykriisi. Tämän jälkeen 1990-luvun syvä lama katkaisi siihen asti jatkuneen voimakkaan kasvun matkailijoiden yöpymisissä. Yöpymistilastojen perusteella voidaan arvioida, että matkailuala kääntyi kasvuun jo vuoden 1992 jälkeen vaikka elettiin historiallisesti arvioiden poikkeuksellisen syvää talouslamaa. Tämä kasvuvaihe jatkui aina vuoteen 1997 asti, jolloin finanssikriisi käänsi yöpymiset hetkellisesti laskuun. Vuoden 2009 jälkeen kasvua oli nähtävissä parina vuotena – kunnes taas koettiin notkahdus yöpymisten määrässä. Vuonna 2017 kasvua oli taas nähtävissä, joka sitten jatkui vuonna 2018, joka oli ennätysvuosi kaikkien saatavissa olevien ennakkotilastotietojen mukaan.

Ulkomaalaisten yöpymisissä on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Isoja merkittäviä muutoksia ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymisten pitkän aikavälin prosenttiosuuden trendikehityksessä ovat olleet seuraavat muutosilmiöt:

  • Ruotsalaisten matkailijoiden osuuden lasku.
  • Tanskalaisten matkailijoiden osuuden lasku.
  • Norjalaisten matkailijoiden osuuden lasku erityisesti vuoden 1985 jälkeen.
  • Saksalaisten matkailijoiden osuuden laskeminen.
  • Yhdysvaltalaisten matkailijoiden osuuden lasku.
  • Venäläisten matkailijoiden osuuden kasvu.
  • Japanilaisten matkailijoiden osuuden kasvu.
  • Espanjalaisten matkailijoiden osuuden kasvu.
  • Kiinalaisten matkailijoiden osuuden kasvu erityisesti vuoden 1993 jälkeen.
  • Brittien ja irlantilaisten matkailijoiden osuuden kasvu erityisesti vuoden 1994 jälkeen.
  • Virolaisten matkailijoiden osuuden kasvu erityisesti vuoden 1993 jälkeen.

Kuva 3. Ulkomaalaisten yöpymiset Suomessa vuosina 1971–2017. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Yleisenä havaintona voidaan esittää, että Pohjoismaiden osuudet yöpymisissä ovat laskeneet ja prosentuaalisesti arvioituna Suomessa tapahtuvien yöpymisten painopiste on siirtynyt itään ja Aasiaan eli erityisesti Venäjän, Kiinan ja Japanin suuntaan. Euroopan osalta Iso-Britannia ja Irlanti ovat nostattaneet myös yöpymisten prosenttiosuuttaan. Positiivista pienimuotoisempaa yöpymisten kehitystä on myös tapahtunut Sveitsin, Puolan, Itävallan ja Australian kehityksen osalta (ks. Kuva 3).

Kuva 4. Ulkomaalaisten yöpymisten volyymikehitys eräiden keskeisten maiden osalta Suomessa. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

On hyvä alleviivata sitä, että tässä trendikehityksen arvioinnissa on kyse prosentuaalisesta osuuksissa tapahtuneesta muutoksesta (Kuva 5). Yöpymisvolyymit ovat vaihdelleet aika lailla tarkasteluajanjaksolla. Isoja määrällisiä vaihteluita on esiintynyt erityisesti venäläisten yöpymisissä Suomessa. Voimakas volyymikasvu on nähtävissä myös brittien ja irlantilaisten yöpymisvolyymissä. Taustalla on se, että Lapissa on onnistuttu herättämään brittien ja irlantilaisten kiinnostus Lappia kohtaan. Saksalaisten yöpymisvolyymi on taasen ollut vakaampaa (ks. Kuva 4).

Finanssikriisi vaikutti monien maiden yöpymiskehitykseen merkittävästi. Kuvassa 5 on esitetty oma datavisualisointi tämän trendikehityksen (muutokset vuosina 2007–2015) osalta. Voidaankin todeta, että finanssikriisi ei vaikuttanut negatiivisesti kaikkien maiden matkustamiseen ja yöpymiskehitykseen Suomessa. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen havainto.

Kuva 5. Prosentuaalinen muutos yöpymisissä vuosina 2007–2015, maakohtainen vertailu, %. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Matkailualalla on hyvä seurata maakohtaisia muutoksia yöpymiskehityksessä. Ne kertovat konkreettisesti siitä, miten Suomen kiinnostavuus on historiallisesti kehittynyt eri maissa. Tässä tapauksessa data-analyysi paljastaa trendikehityksen pääsuunnat. Hyvin paljon on viime aikoina puhuttu Kiina-ilmiöstä matkailualalla. Kuvassa 6 on esitetty vertailuanalyysi Yhdysvalloista ja Kiinasta tulevien matkailijoiden yöpymisvolyymeistä.

Kuva 6. Yhdysvalloista ja Kiinasta tulleiden matkailijoiden yöpymistrendit Suomessa, vuodet 1971–2015. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Kuva 6 selvästi paljastaa, että kiinalaisten yöpymiset ovat olleet nopeassa nousussa Suomessa. Yhdysvalloista tulevien matkailijoiden yöpymiset ovat kehittyneet vakaammin – ollen viime vuosina keskimäärin noin 200 000 yöpymisen tasolla. Vielä 1970-luvulla liikuttiin noin 100 000 yöpyjän vuositasolla Yhdysvalloista tulevien matkailijoiden yöpymisissä eli määrä on noin kaksinkertaistunut pitkällä aikavälillä. Kiinalaisten yöpyjien määrä oli suunnilleen tällä volyymitasolla vuonna 2013. Jää siis nähtäväksi, mille volyymitasolle kiinalaisten yöpymisten määrä asettuu tulevina vuosina. Näyttäisi siltä, että 200 000 yöpyjän taso tullaan rikkomaan ja menemään reippaasti sen yli tulevina vuosina, ellei Kiinan talouskasvussa tapahdu pahaa negatiivista talouskasvun käännettä. Ruotsin, Venäjän tai Saksan vuosiyöpymisten tasoon on vielä matkaa Kiinan yöpymisten osalta, mutta nämäkin maatasot lienee mahdollista saavuttaa ajan myötä.  On hyvä muistaa, että Eurooppa on kiinalaisten halutuin ulkomaan kohde. Näin ollen Suomen kilpailijoita ovat periaatteessa kaikki Euroopan maat, suosituimpia ovat Venäjä, Saksa, Italia, Ranska, Italia ja Iso-Britannia. Suomi on kiinalaisten mielissä osa pohjoismaista/skandinaavista aluetta: Ruotsi, Tanska, Viro ja Norja (ks. Visit Finland, 2019a & Kaivo-oja, 2018).

Kuva 7. Australialaisten yöpymiset Suomessa, 1993–2015. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Australia voi olla mielenkiintoinen maa Suomen matkailutoimialalle, vaikka se on maantieteellisesti kieltämättä kaukana Suomesta ja yöpymisten määrä on vielä nykyään alhaisella tasolla. Kiinnostus Suomea kohtaa on ollut hienoisessa nousussa Australiassa, jos asiaa mitataan yöpymisten lukumäärällä (Kuva 7). Tämä tieto voidaan nähdä eräänlaisena heikkona signaalina potentiaalisesta kiinnostuksesta ja mahdollisesta tulevasta kasvukehityksestä. Jos tämä potentiaalinen kiinnostus halutaan skaalata ja realisoida laajemmin, täytyy löytää proaktiivisia strategioita muutoksen toteuttamiseksi.

Tässä blogissa olen nyt käsitellyt eri maista tulevien matkailijoiden yöpymistrendejä Suomen kansallisella tasolla. On hyvä lopuksi todeta, että ulkomaiset matkailijat hakeutuvat eri Suomen alueille eri maista eri tavoin. Esimerkiksi Lapin ja pääkaupunkiseudun matkailu on luonteeltaan hyvin erilaista. Näin ovat myös yöpymisen maakohtaiset erotkin. Ehkä tähän matkailun trenditutkimuksen erityisteemaan on syytä palata myöhemmin.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähteet

Kaivo-oja, Jari (2018) Suomi matkakohteena vuosina 1995–2017. Matkustajien saapuminen Eurooppaan ja Suomeen: Perustrenditarkastelu uusimpien UNWTO-tilastoaineistojen pohjalta. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Blogi. Verkkosivu: https://ffrc.wordpress.com/tag/matkailu/

Visit Finland (2019a) Kiina. Verkkosivut: http://www.visitfinland.fi/markkinat/kiina/

Visit Finland (2019b) Number of night in hotels 1971–2017. Statistics Service Rudolf, Statistics Finland, Updated March 29, 2018.

Kuvituskuva: pixabay.com

Finland Futures Research Centre's Blog