Pandemia väylänä kokonaiskestävään murrokseen

Katriina Siivonen:

Ihmisten vaikutus luontoon on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Se uhkaa sysätä maapallon tasapainottomaan tilaan, jonka seurauksena ihmisille mahdolliset elinolosuhteet ovat uhanalaiset. Tämä ilmenee maailmanlaajuisina kestävyysongelmina: luonnontilaisten alueiden supistumisena ja biodiversiteettikatona, ilmaston lämpenemisenä ja saasteina, jotka yhdistyvät globaaliin ja paikalliseen sosiaaliseen epätasa-arvoon. Nämä ongelmat vaikuttavat osaltaan myös pandemioiden syntyyn ja leviämiseen. Akuutin koronapandemian aiheuttaman kriisin rinnalla meillä on siten ratkaistavana myös kestävyyskriisi. Toisiinsa limittyvistä ekologisista, taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista selviytymiseksi tarvitsemme politiikan, hallinnon, talouden, tieteen sekä ihmisten ja yhteisöjen yhteistoimia.

Muutosta kohti kokonaiskestävyyttä ei tapahdu ilman ihmisten ja yhteisöjen osuutta eli kulttuurista muutosta. Kulttuuri on tietoja, taitoja, tapoja ymmärtää maailmaa ja toimia maailmassa. Se vaikuttaa sekä arjen toimissa että taloudessa, politiikassa ja hallinnossa. Kaikkialla tarvitaan ihmisiä, jotka alkavat ajatella toisin, ymmärtää entistä vahvemmin ihmisen luonnon osana ja myös toimia sen mukaisesti. Uusinnetuilla kulttuurisilla luontosuhteilla on edellytyksiä toimia kestävyysmurroksen ajurina.

Tällaiseen kulttuuriseen muutokseen koronapandemia voi avata väyliä, koska pandemialta suojautuminen on muuttanut hetkellisesti ihmisten toimintatapoja. Tämä on tehnyt maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset rakenteet ja ihmistoimien haitalliset vaikutukset luontoon aiempaa vahvemmin ja laajemmin näkyviksi, mikä antaa edellytyksiä ymmärtää ja muuttaa suhdettamme luontoon.

Kolme ikkunaa koronan aiheuttamiin kulttuurisiin muutoksiin

Nostan esille kolme keskeistä kulttuurista ajattelu- ja toimintatapaa, jotka koronapandemiassa eläminen on sysännyt liikkeeseen. Ne ovat: elämän, luonnon ja tiedon epävarmuus, turvallisuuden tarve sekä hitauden, hoivan ja lähituotannon tärkeys. Pandemiaa levittävät virukset ovat luonnonilmiöitä, jotka kykenevät yllättämään ihmiset ja pakottavat huomaamaan elämän epävarmuuden, kuten nyt on tapahtunut. Erityisesti kriisioloissa ihmiset kaipaavat turvaa, varmaa tietoa viruksesta ja vaikuttavia toimia. Tieteellisen tiedon luonne epävarmana ja koko ajan korjautuvana on aiheuttanut huolta, vaikka juuri se takaa uuden tiedon saatavuuden nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Epävarmoissa pandemiaoloissa hyvinvoinnin turvaaminen on korostanut oman lähipiirin sairaanhoidon, heikommassa asemassa olevien hoivan ja lähituotannon toimivuuden merkitystä globalisoituneessa maailmassa. Samalla matkustamisen voimakas väheneminen ja elämän hidastuminen ovat osoittaneet arvonsa tuottaessaan aiemmasta poikkeavaa hyvinvointia osalle ihmisistä ja luonnosta.

Näihin ajattelu- ja toimintamuotoihin liittyvät tapamme ymmärtää luontoa ja toimia sen osana, eli kulttuurinen luontosuhteemme. Niissä on muutoksen siemen, jonka pandemian erityisolot ovat saaneet itämään ja ne voivat muodostua ajureiksi muutokseen kohti kokonaiskestävyyttä.

Pandemian ja siltä suojautumisen luoma muutostila ei vie kuitenkaan väistämättä kestävämpään maailmaan. Se voi johtaa myös lyhytnäköiseen oman turvan hakemiseen ja luonnosta ja ihmisten tasa-arvoisista elinmahdollisuuksista piittaamattomuuteen.

Kulttuuripolitiikka ja tutkimus kokonaiskestävän muutoksen tukena

Jotta ihmiset omassa elämässään voivat muokata kulttuurisia muutoksen siemeniä kestävyysmurroksen ajureiksi, tarvitaan kaikkiaan kulttuurisesti kestävää eli muutokseen osallistavaa politiikkaa. Kulttuuripolitiikalla vahvistetaan ihmisten epävarmuuden sietokykyä ja kulttuurin muutosjoustavuutta, resilienssiä. Jokainen meistä vaikuttaa arkisilla toimillaan maapallon toiselle puolelle. Siksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä sellaisten kulttuuripoliittisten toimien luomiseksi, jotka tukevat ekologista maailmankansalaisuutta eli yhteistä huolenpitoa luonnosta ja ihmisistä kaikkialla maailmassa.

Arkisten ja poliittisten toimien tueksi tarvitaan tutkimusta siitä, miten maailmankuvalliset ja toiminnalliset kulttuuriset ilmiöt voivat entistä paremmin toimia muutoksen ajureina ja kestävän tulevaisuuden rakentajina.

Blogi perustuu ohessa pdf-tiedostona löytyvään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksistani siitä, miten koronapandemia voi edesauttaa kulttuurista muutosta kohti kestävyyttä. Sama teksti on julkaistu myös Kestävyyspaneelin blogina. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi julkaisuksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Katriina Siivonen
FT, varajohtaja, yliopistonlehtori, dosentti

Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja
https://www.kestavyyspaneeli.fi/

 

Kuvituskuva: Mika Baumeister on Unsplash

Koronakriisi haastaa kaupungistumisen paradigman

Laura Pouru, Hanna Lakkala & Noora Vähäkari:

Kaupungistumisen paradigma on pitkään määritellyt aluekehitystä ja siitä käytävää keskustelua. Kaupungistuminen globaalina megatrendinä onkin jatkunut pitkään ja muovannut yhteiskuntia niin Suomessa kuin maailmalla. Signaaleja kaupungistumisen nousevasta vastatrendistä on kuitenkin ollut havaittavissa kasvavaan tahtiin viime aikoina. Esimerkiksi Ranskassa on havaittu kaupungistumisen pysähtyneen ja Suomessa citymaalaisuus-ilmiö kasvaa. Viimeistään nyt meneillään oleva globaali COVID19-pandemia kyseenalaistaa vaihtoehdottomuuden kaupungistumiselle.

Monipaikkaisuudesta uusi normaali?

Kun kaupungit palveluineen suljetaan, laajemman elintilan ja luonnonläheisyyden tarve korostuu. Kaupunkien pandemia-alttiutta vasten maaseutu näyttäytyy turvallisena. Pako kakkoskoteihin ja mökeille on ollut Euroopan laajuinen ilmiö, ja Suomessakin tätä liikehdintää on suitsittu poikkeuksellisen järeästi, sulkemalla maan väkirikkaimman maakunnan rajat.

Koronakriisi on osoittanut meille kaupunkiasumisen haavoittuvuuden: kaupungin hyödyiksi katsotut asiat kääntyvät itseään vastaan pandemian aikana. Eristämistoimenpiteinä toteutettujen palvelujen sulkemisen jälkeen “kiinni oleva” kaupunki menettää suuren osan vetovoimastaan. Sen sijaan omavaraisempi, tilava, luonnonläheinen arki maaseudulla saa uudenlaista vetovoimaa. 

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovatkin nostaneet esiin monipaikkaisuuden kasvaneen merkityksen ihmisten arjessa. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus ovat olleet esillä jo ennen epidemiaa, mutta viimeistään koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat osoittaneet, miten moni suomalainen elää monipaikkaista arkea. Kriisi on myös tehnyt näkyväksi, miten monipaikkaisuutta ei ole osattu huomioida suomalaisessa yhteiskuntasuunnittelussa, ja esimerkiksi kunnallispalvelut on mitoitettu harhaanjohtavien asukastilastojen avulla. Koronakriisin edesauttama työskentelykulttuurin digiloikka tulee jatkossa mahdollistamaan monipaikkaisuuden yhä useammalle. Töitä voi tehdä ja kouluakin käydä yhä useammin etänä. Jos monipaikkaisuudesta tulee uusi normaali, mitä se tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja aluerakenteelle?

Tulevaisuus ei tule menneisyyden jatkumona

Koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen disruptio on nostanut esiin myös monipuolisen ennakoinnin tarpeen. Viime viikolla julkaistu Kansallinen ennakointi 2020 -tutkimus osoittaa, että Suomessa julkisen hallinnon tekemä ennakointi on usein ollut kapea-alaista ja keskittynyt hahmottamaan todennäköistä tulevaisuutta yllätysten, uusien mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen näkemisen sijaan. Etenkin kunnissa ja maakunnissa ennakointi perustuu vahvasti tilastojen seurantaan. Tällaisessa ennakoinnissa ei ole tilaa luoville vaihtoehdoille, yllätyksille tai systeemitason epäjatkuvuuksille. Toisaalta koronakriisi on nostanut esiin myös kysymyksen ennakointityön laadusta: keskittyykö konsulttivetoinen ennakointityöskentely liiaksi tuottamaan mukavia ja haluttavia tulevaisuuskuvia? Jos ennakointia tehdään toimeksiantajan toiveista eikä avoimista lähtökohdista, saattaa käsittelystä karsiutua haastavimmat villit kortit ja skenaariot.

Onko Suomen aluerakenteen tulevaisuutta osattu siis tarkastella tarpeeksi avoimesti, mutta toisaalta myös kriittisesti? Onko vaihtoehtoisille, vallitsevan diskurssin kyseenalaistaville näkemyksille annettu tilaa? Onko esimerkiksi monipaikkaisuuden moniulotteisia vaikutuksia ymmärretty? Mikä on maaseudun, pienempien paikkakuntien ja Suomen laajan maantieteellisen pinta-alan rooli vuoden 2035 hiilineutraalissa tulevaisuudessa? 

Tulevaisuudentutkimus tarjoaa aluekehityskeskusteluun muutakin kuin megatrendejä. Tulevaisuus ei tule itsestäänselvänä menneen kehityksen jatkumona, vaan se rakennetaan nykypäivän päätöksillä, valinnoilla ja teoilla. Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta keskusteltaessa on pystyttävä tarkastelemaan tulevaisuutta avoimesti ja heittämään romukoppaan olemassa olevat rajoittavat olettamukset siitä, mikä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on mahdollista ja mikä ei. Kriisi nostaa esiin uusia tarpeita. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa mahdollisuuden kriittisesti ja luovasti tarkastella vallitsevia ajattelumalleja ja paradigmoja. Tulevaisuudentutkimus antaa työkaluja tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä vahvistaa aktiivista toimijuutta tulevaisuuden tekemiseksi. 

Laura Pouru, YTM (maantiede), FM (tulevaisuudentutkimus), projektipäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hanna Lakkala, FM (maantiede), projektipäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Noora Vähäkari, FM (aluetiede), tutkimuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

⇒ Seuraa twitter-tiliämme Aluekehityssignaaleja, jonne kokoamme alueiden kehitykseen liittyviä signaaleja Suomesta ja maailmalta. 

– – –
Kuvituskuva: pixabay.com
– – –

Diverse foresight helps in facing surprising futures

Matti Minkkinen, Laura Pouru & Aleksi Neuvonen:

The state of emergency caused by the coronavirus crisis has raised many kinds of discussions and reflections on the future throughout the society. We see new calculations and models of virus progression every day, and risks and uncertainties are considered by both decision makers and citizens. It can be said that the crisis has momentarily opened up the future: at the moment, the future does not seem like a self-evident continuation of the past, but instead many things are now open to us as uncertain and possible.

Foresight helps in responding to the changing world

The corona crisis highlights the importance of foresight. Foresight can be defined as organized, explicit work on the future that provides an understanding of alternative futures and strengthens decision-making. Foresight is, of course, necessary in the midst of a crisis. However, it is even more important to anticipate possible crisis situations and to act proactively so that crises do not develop.

As the world changes rapidly, the importance of foresight becomes even more pronounced. If the events in China’s Wuhan Wildlife Market can shake the world with their consequences, what kind of upheavals can the future hold? Changes do not happen one at a time, but simultaneously: the climate, work, democracy and many other things are all changing.

Finland has an internationally acclaimed national foresight system. It includes, for example, the Government’s report on the Future, the ministries’ futures reviews, foresight work carried out at the regional level, the Parliament’s Committee for the Future and various thematic foresight concentrations. Foresight is conducted in Finland by a wide range of actors and networks in the public sector, companies and the third sector. Indeed, national foresight can be seen as an ecosystem rather than a system. The National Foresight 2020 project mapped the situation of Finland’s national foresight ecosystem through surveys, interviews and workshops, and proposes measures to develop the ecosystem. How should the Finnish foresight system be developed in order to meet the challenges of the 2020s?

The many faces of foresight

The research project discovered that considering the rapidly changing circumstances, the foresight work conducted in the Finnish foresight system is one-sided. For instance, futures information is mainly collected from one’s close environment, and for the majority of actors, foresight is based on forecasting likely developments rather than exploring new opportunities or surprises. There are exceptions, but a large number of organizations consider relatively narrow future horizons in their foresight work. If we look straight ahead towards the probable future, will we notice the events in the Wuhan Market? Would it be worth looking at the world more like a horse, with eyes on both sides of the head?

There is no one correct perspective on foresight. Foresight work requires several different perspectives and methods depending on the situation. Let’s go back to the coronavirus as an example. Once the crisis has erupted, short and medium-term forecasts and modeling are needed. In the longer term, a broad radar is needed to sense where the next Wuhan Market events could be. In the coming years, we will probably listen with more sensitive ears to epidemiologists’ interpretations of the world than in the last ten years. But at the same time, one should be able to identify new phenomena that have not yet been experienced. However, in addition to being prepared, we also need positive visions of the kind of future society that we want to build. We must also be able to look beyond the crisis.

Different approaches to foresight can be illustrated with six foresight frames (Minkkinen, Auffermann & Ahokas 2019). The predictive and planning frames are needed in day-to-day operations and to meet the challenges of the near future. For example, the regional foresight work on labor, education and competence needs largely looks at probable developments. Scenaric and visionary frames look further into the future and take into account more uncertainties and alternative options. For example, the joint scenario work of the Finnish ministries seeks to outline alternative development paths for major transformations, such as the changing working life.

In an unpredictable and rapidly changing world, an increasingly critical and transformative approach to foresight is needed. In order for national foresight to meet the challenges of the 2020s and beyond, actors need to be able to constantly question and renew their own perceptions of the future. However, uncertainty also means that new opportunities open up for making the future. For example, innovations related to ecological sustainability can open up new paths, even if the future at the end of the road is not clear.

Strengthening the national foresight ecosystem

In our research material, only a small number of actors placed a strong emphasis on surprises, experiments and proactively influencing their operating environment in their foresight work. The same actors also tended to favor more unusual methods (such as games) and sources of information (such as information collected from citizens). However, it is particularly this kind of broad view of foresight that needs to be increased in national decision-making, in addition to forecasts, scenarios, and planning.

The national foresight ecosystem needs all the foresight approaches described above. Actors who do foresight in different ways can find their places in the system and complement each other’s foresight work by networking. The Finnish National Foresight Network coordinated by the Prime Minister’s office is already doing valuable work in bringing various foresight actors together. In the foresight ecosystem updated for the 2020’s, better dialogue, information flow and coordination are needed to ensure that the foresight objectives and approaches of the different subsystems best serve national foresight as a whole. In addition, the link between conducted foresight work and policy-making needs to be strengthened through new approaches. The relatively weak international links of the ecosystem also need to be strengthened. The growth soil of the ecosystem can be nurtured by democratizing foresight work and developing futures literacy as a general capacity within society. In this way, Finland can be better prepared before the next crisis situation comes knocking on the door.

Matti Minkkinen (MA), Project Researcher, PhD Researcher, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Laura Pouru (MA, M.Soc.Sc), Project Manager, PhD Researcher, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Aleksi Neuvonen (PhD), Senior Advisor, Demos Helsinki

– – –
Pouru, Laura – Minkkinen, Matti – Auffermann, Burkhard – Rowley, Christopher – Malho, Maria & Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. 91 s. ISSN 2342-6799, ISBN PDF 978-952-287-948-6.
– – –

Photo by kazuend on Unsplash

An Emerging Technology Challenge: Digital Twins

Mikkel Stein Knudsen and Jari Kaivo-oja:

With Digital Twins, organisations can not only create mirrors of real-world objects and processes but integrate physical and virtual worlds through bidirectional flows of information. With real-time simulations and intelligent algorithms, Digital Twins shifts the focus of data-driven operations from ex-post monitoring to ex-ante predictions and optimization in increasingly complex environments. Digital Twins are said to revolutionize the manufacturing industry, but it may also have major impacts on future studies and the general ways organisations anticipate the future. A Digital Twin development can be a new advanced form of scenario planning.

Finland Futures Research Centre takes part in the project Manufacturing  4.0  (2018–2020) for the Strategic Research Council at the Academy of Finland. Our contribution includes technological foresight related to the identification of promising technologies for the future manufacturing landscape in Finland. The concept of digital twins has featured heavily in our early scanning, as one of the most enterprising new advanced manufacturing technologies.

As the embodiment of Cyber-Physical Systems, Digital Twins has become one of the most hyped technologies of the so-called Industry 4.0. According to a comment in Nature in September 2019, “Digital twins – precise, virtual copies of machines or systems – are revolutionizing industry” (Tao & Qi, 2019). Many major companies already use digital twins, while half of all corporations may use them by 2021 (Gartner). For example, in Finland, Nokia is focusing strongly on Digital Twin challenges.

Digital twins are part of a vast shift in the world’s economy towards ‘mirror worlds’ as a new dimension of human life based on and fuelled by data. The emergence of these mirror worlds will bring about a distinct economy, and require new markets, infrastructure, institutions, businesses, and geopolitical arrangements, according to a recent special report in The Economist.

What are Digital Twins?

In its original form, a Digital Twin is the virtual model of a process, product or service, or ‘a digital representation that mirrors a real-life object, process or system’ (Panetta, 2018). While no general and precise definition of the features and scopes of Digital Twins has been reached (Cimino et al., 2019), a consensus appears of certain characteristics distinguishing ‘real’ Digital Twins from related virtual replications.

Kritzinger et al., 2018 operate with concepts of Digital Models, Digital Shadows, and Digital Twins (see figure 1). What sets Digital Twins apart is the real-time automatic dataflow in both directions between the physical and digital objects.


Fig. 1. From Digital Model to Digital Twin (own representation, after Kritzinger et al., 2018)

Talkhestani et al., 2019 elaborates this further including four necessary features in their definition of a Digital Twin: (1) A Digital Twin has to be a digital representation of a physical asset, including as realistic as possible models and all available data on the physical asset. (2) The data has to contain all process data, acquired during operation as well as organizational and technical information created during the development of the asset. (3) A Digital Twin has to always be in sync with the physical asset. (4) It has to be possible to simulate the Digital Twin of the behavior of the physical asset.

Fig 2. The conceptualisation of Digital Twin.

Summarily, as seen in Figure 2, we conceptualize digital twins as possessing five constitutive features separating them from other virtual models: They need to have counterparts or equivalents in the physical world (be it a person, an organ, a product, a machine, a traffic system, or an organisational environment/infrastructure). They need to provide a fair (= as precise as possible) representation of its equivalent characteristics. They must be updated automatically and continuously (in real-time, or close-to-real-time). It must be possible to simulate the environment of the real-world counterpart on the digital twin (achieving what Qi et al. deem ‘integration between entity DT and scenario DT’). Finally, there must be synchronization directly from the digital twin to its counterpart, so that the physical asset can also mirror new directions or alterations happening virtually to the digital twin.

Digital twins in systems theory and modeling

Until now, digital twins can roughly be separated into two categories (Zhidchenko et al., 2018). Either, they assist with the analysis of very complex systems (like transportation systems), or they provide real-time analysis of relatively small systems (like a vehicle). For complex systems, digital twins are means of providing a safe space for simulation of various potential developments and impacts. The idea of digital twins is thus born out of being a (much cheaper) virtual replacement of the identical twin spacecraft NASA always produced to have suitable test spaces. By using digital twins, it becomes possible to perform simulations using the real-time characteristics of their physical counterparts, even while these are in operation. This has enormous potential to limit operational risks, as well as for optimization issues.

However, the distinction between the two categories of digital twins is increasingly blurred. Digital twins for real-time analysis is being applied to more and more complex systems. If future digital twins, as seems likely, acquire functionalities – enabled by artificial intelligence and machine learning – which allow them to interact with other digital twins in a ubiquitous environment, even digital twins of simple systems will themselves be entities forming complex systems.

Personal Digital Twins

Digital twins are also moving out of the manufacturing halls and on its way into, well, you. Signals regarding digital twins for health are already appearing manifold. Last month, The Economist reported on ambitious cardiac-research plans to create digital twins of human patients’ hearts. Digital twins are also potentially important enablers for personalised medicine through “high-resolution models of individual patients that are computationally treated with thousands of drugs to find the drug that is optimal for the patient (Björnsson et al., 2020).

In Finland, novel ideas of personal digital twins also appear in the context of the national AuroraAI-programme, which aims for Finland to ‘enter the AI age in a human-centric and ethically sustainable way’. A YouTube-video from the projects illustrates how you can ‘Let your digital twin empower you’. Futurist Osmo Kuusi has been a key contributor to development (cf. Kaivo-oja et al., 2019). Various technologies in the EU Foresight report “100 Radical Innovation Breakthroughs for the Future – The Radical Innovation Breakthrough Inquirer” indicate the high technical feasibility of digital twins.

Finding Finland’s niches

Manufacturing 4.0 believes Finland has the potential to be a leader in the Digital Twin-revolution, e.g. by developing and applying Digital Twins in strong niche markets. Department of Futures Technologies at the University of Turku has developed world-class digital models utilizing virtual reality/augmented reality, now commercialised through the spin-off company CTRL Reality. Researchers demonstrated their model of a virtual forest at the Finland Futures Research Centre’s Futures Fair in December 2017; this model was recently highlighted in the journal Nature calling for the world to Make more digital twins.

Other projects in Finland related to national strengths involve the environmental impacts of mining and mobile cranes. Usage of Digital Twins is also high on the agenda for the development and modernizations of ports in Pori and Rauma and as an element of the further take-off of the Robocoast-cluster. In Turku, digital twins are integral to the vision of creating a Smart and Wise Turku. Smart City Digital Twins is a major global research and investment area, and Finnish pioneer cities like Turku lead the way. Relying on a massive amount of data collected at high-speed from millions of sensors, there are finally also clear links between the rollout of digital twins and new demands for 5G and 6G networks.

What Digital Twins mean for futures studies?

The rapid trajectory of Digital Twins links with the disciplines of foresight and futures studies in several ways. First, it is in itself a trend to follow, analyse and speculate about the consequences of. It is also an embodiment of megatrends such as digitalisation, personalisation, and altered human-machine interactions.

At the same time, the very idea and definition of a digital twin as a vehicle of simulating the future makes digital twins an inherently futures-related technology. Futures studies-researchers and foresight practitioners must learn to utilize this as an important new tool in their toolbox. As one of its founding ideas, digital twins can provide a “safe simulation environment” to test future novelties, new products, new services, new organizational structures, new medicines, and smart infrastructures. This safety-oriented futures approach may be the most desirable way to use and apply digital twins systems thinking, and it could develop into a great futurist tool. How digital twins can supplement the identification of weak signals would seem like another fruitful avenue of investigation for future futures research.

Simultaneously, the theoretical baggage of futurists and system thinkers may be useful in shaping the field of digital twins. At present, the field seems primarily occupied by engineers and technology optimists, who may not always be aware of potential blind spots in their simulation models. A push might be needed to functionally integrate weak signals and wild cards into the simulations of digital twins. This will be another great topic for futures researchers in the years to come.

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku    

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.

– – –

The project ‘Manufacturing 4.0’ has received funding from the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395]. The project “Platforms of Big Data Foresight (PLATBIDAFO)” has received funding from the European Regional Development Fund (project No 01.2.2-LMT-K-718-02-0019) under a grant agreement with the Research Council of Lithuania (LMTLT).

 

References and additional information:

Cimino, Chiara et al. (2019). “Review of digital twin applications in manufacturing”. Computers in Industry, 113. DOI.

Grieves, Michael & Vickers, John (2017). “Digital Twin: Mitigating Unpredictable, Undesirable Emergent Behavior in Complex Systems”. In Kahlen, FJ. – Flumerfelt, S. & Alves, A. (eds.) Transdisciplinary Perspectives on Complex Systems. Springer, Cham. DOI.

Kaivo-oja, Jari et al. (2019). ”Digital Twins Approach and Future Knowledge Management Challenges: Where We Shall Need System Integration, Synergy Analyses and Synergy Measurements?”. In Uden, L. – Tinh, IH. & Corchado, J. (eds.) Knowledge Management in Organizations. KMO 2019. Communications in Computer and Information Science, 1027. Springer, Cham. DOI.

Kritzinger, W. et al. (2018). ”Digital Twin in manufacturing: A categorical literature review and classification.”. IFAC-PapersOnLine, 51(11), 1016–1022. DOI.

Lu, Y. et al. (2020). “Digital Twin-driven smart manufacturing: Connotation, reference model, applications and research issues.” Robotics and Computer-Integrated Manufacturing, 61. DOI.

Qi, Q. et al. (2019). “Enabling technologies and tools for digital twin”. Journal of Manufacturing Systems, in press. DOI.

Saracco, Roberto (2019). “Digital Twins: Bridging Physical Space and Cyberspace”. Computer, 52(12), 58–64. DOI.

Talkhestani, B.A. et al. (2019). ”An architecture of an Intelligent Digital Twin in a Cyber-Physical Production System.” at – Automatisierungstechnik, 67(9), 762-782. DOI.

Tao, Fei & Qi, Qinglin (2019). ”Make more digital twins”. Nature. DOI.

Zhidchenko, V. et al. (2018). ”Faster than real-time simulation of mobile crane dynamics using digital twin concept”. Journal of Physics: Conference Series, 1096.

Warnke, Philine – Cuhls, Kerstin – Schmoch, Ultich – Daniel, Lea – Andreescu, Liviu – Dragomir, Bianca – Gheorghiu, Radu – Baboschi, Catalina – Curaj, Adrian – Parkkinen, Marjukka & Kuusi, Osmo (2019). 100 Radical Innovation Breakthroughs for the Future – The Radical Innovation Breakthrough Inquirer. Foresight-report. European Commission. Brussels. DOI.

Cover picture: Pixabay.com

Autokannan ensirekisteröintien trendit Suomessa vuosina 1970–2019

Jari Kaivo-oja:

Suomessa rekisteröitiin tammikuussa 2020 16 335 uutta ajoneuvoa, joista henkilöautoja oli 12 471. Ensirekisteröinnit laskivat 11 prosenttia edellisvuoden vastaavaan kuukauteen verrattuna. Uusia henkilöautoja rekisteröitiin tammikuussa 10 798, mikä on 8 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Henkilöautoista 15,2 prosenttia oli dieselkäyttöisiä. Tässä ennakointiblogissa tarkastelen Tilastokeskuksen ja Traficomin tilastojen perusteella Suomen autokannan ensirekisteröintien trendejä noin 50 vuoden ajanjaksolla, vuosina 1970–2019.

Tulokset kertovat siitä, että henkilöautojen ja pakettiautojen rekisteröintien trendit ovat olleet Suomessa tarkasteluajanjaksolla nousevia, mutta kuorma-autojen ja linja-autojen rekisteröintien trendit ovat olleet laskevia.  Trendianalyysien tulokset herättävät tietysti kysymyksen siitä, olisiko liikennepolitiikassa ollut jotain sellaisia tausta- ja ajuritekijöitä, jotka ovat hidastaneet kuorma-autojen ja linja-autojen ensirekisteröintejä Suomessa? Toki voidaan myös yleisesti pohdiskella sitäkin, onko ensi rekisteröitymisten taso ollut riittävän korkea Suomessa. Tämä pitkän aikavälin viidenkymmen vuoden tilastollinen trendianalyysi tarjoaa empiirisen taustatiedon tämän asian tietopohjaiseksi arvioimiseksi.

Ensirekisteröinnit vaikuttavat Suomessa autokannan uudistumiseen. Ensirekisteröinti tapahtuu silloin, kun uusi auto rekisteröidään Suomessa ensimmäisen kerran. Käytettynä maahantuodut autot eivät sisälly ensirekisteröintitilastoihin. Traficom seuraa erityisesti henkilöautokannan tilaa osana liikenteen turvallisuuden ja kestävyyden seurantaa. Suomessa myydään hyvin erilaisia autoja kuten pakettiautoja, kuorma-autoja ja linja-autoja. Tässä blogissa tarkastellaan eri autotyyppejä.

Yleisesti tiedetään, että ajoneuvokannan uudistuminen edistää liikenneturvallisuutta. Uudet ajoneuvot ovat vanhempia ajoneuvoja turvallisempia. Lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että kuoleman tai loukkaantumisen todennäköisyys on uusissa autoissa jopa 10–40 prosenttia pienempi kuin kymmenen vuotta vanhoissa autoissa. Turvallisuusseikat puoltavat tarkemman huomion kiinnittämistä autokannan ensirekisteröinteihin.

Uudet autot ovat vanhoja autoja vähäpäästöisempiä, jolloin ajoneuvokannan uudistumisella ja vaihtoehtoisia käyttövoimia hyödyntävien autojen osuudella autokannasta on merkitystä myös Suomea sitovien ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Em. syistä johtuen tämä autokannan ensirekisteröintien trendikatsaus on mielenkiintoinen ja tarjoaa historiallisen perspektiivin autokannan uudistumiseen. Toki tässäkin liikennepoliittisessa asiassa on monia muuttujia, joiden tutkimus ja vaikutukset vaatisivat lisäpanostuksia ja tarkempaa huomiota.

Tämänkin blogiviestin yhteydessä on hyvä tiedostaa se, että Suomeen tuodaan käytettyjä autoja ja niiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Suuri osa näistä autoista on bensiini- ja diesel-käyttöisiä autoja. Käytettynä tuodaan Suomeen vuosittain keskimäärin noin 30 000–40 000 henkilöautoa, joten myös käytettynä maahantuoduilla autoilla on suuri merkitys autokantaamme ja sen uudistumiseen.

Kuvassa 1 on esitetty kuva koko autokannan ensirekisteröinneistä vuosina 1970–2019. Lineaarinen trendi on ollut Suomessa maltillisen nouseva, mutta ensirekisteröinneissä on ollut aikamoista vaihtelua.  Kuvassa näkyy selvästi, että 1980-luvulla koettiin ensirekisteröinneissä iso määrällinen kasvu, joka huipentui vuosiin 1989–1990, jota seurasi iso romahdus ensirekisteröinneissä. Pohjakosketus ensirekisteröinneissä tapahtui vuonna 1993, jolloin ensirekisteröitiin vain 61 058 autoa. Tämän jälkeen ensirekisteröinnit elpyivät jotakuinkin 1980-luvun alun rekisteröintitasolle. Finanssikriisin aikana koko autokannan rekisteröinnit ovat olleet alavireisiä suhteessa pitkän aikavälin lineaariseen trendiin.

Kuva 1. Koko autokannan ensirekisteröinnit vuosina 1970–2019 (Yhteensä). Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Kuvassa 2 on esitetty henkilöautojen ensirekisteröintien trendit vuosina 1970–2019. Tämä ensirekisteröintien trendikehitys on aika lailla samanlainen kuin koko autokannan trendikehitys. Henkilöautojen ensirekisteröinnit ovat seurailleet aika samansuuntaisesti yleistä talouskehitystä Suomessa. Tässä mielessä henkilöautojen ensirekisteröinnit on varsin hyvä indikaattori kansalaisten arkitalouden kehityksen osalta. Hyvinä aikoina uusia autoja on aina haluttu ostaa. Huonojen aikojen myötä uusien autojen hankinnoista on jouduttu tinkimään. Ovatko suomalaiset joutuneet jopa tinkimään liikaakin uusien autojen hankinnoista?  Onko autoilun ympäristöystävällisyys ja turvallisuus kärsineet näitä lamailmiöstä?

Kuva 2. Henkilöautojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Kuvassa 3 on esitetty pakettiautojen ensirekisteröintien trendikehitys vuosina 1970–2019. Tässäkin kuvassa 3 on nähtävissä Suomen kansantalouden ”iso tarina” viime vuosikymmeninä. 1970- ja 1980-luku olivat nousevien ensirekisteröintien aikaa pakettiautojen hankintojen osalta. Voidaan todeta, että Suomi koki ”pakukuumeen” 1980-luvun lopussa. Vuonna 1989 rekisteröitiin peräti 30 248 pakettiautoa. Suuren talouslaman pohjalla pakettiautoja rekisteröitiin vain 3 364 kappaletta. Pakettiautojen ensirekisteröinnit romahtivat todella dramaattisesti. Rekisteröinnit elpyivät tämän jälkeen hieman yli 10 000 pakettiauton rekisteröinnin tasolle. Vuosina 2000–2009 rekisteröitiin keskimäärin 135 000 pakettiautoa ja 2010–2019 rekisteröitiin keskimäärin noin 130 000 pakettiautoa vuodessa. 1990-luvun keskimääräinen pakettiautojen rekisteröintitaso jäi noin hieman yli 10 000 pakettiautoon. Finanssikriisi alensi pakettiautojen rekisteröintejä keskimäärin noin 5 000 pakettiautolla vuodessa. Voimme nähdä kuvasta 3 senkin, että 1990-luvun lopulla Suomessa palattiin 1980-alun trendikehityksen lineaariselle trendisuoralle pakettiautojen rekisteröinneissä.

Kuva 3. Pakettiautojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus 2020.

Kuvassa 4 on esitetty kuorma-autojen ensirekisteröintien trendi vuosina 1970–2019. Tämä kuva kertoo laskevasta kuorma-autojen ensirekisteröintien trendikehityksestä Suomessa. Finanssikriisi näyttää heikentäneen voimakkaasti kuorma-autojen ensirekisteröintejä. Vaikutus on ollut voimakkaampi kuin pakettiautojen ensirekisteröintien tapauksessa. Voimme spekuloida silläkin ajatuksella, että pakettiautot ovat yhä enemmässä määrin korvanneet kuorma-autoja yritysten liikennöinnissä finanssikriisin aikana. Myös pakettiautojen yksityisen vuokraustoiminnan yleistyminen on varmasti vaikuttanut trendikehitykseen.

Kuva 4. Kuorma-autojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Kuvassa 5 on esitetty linja-autojen ensirekisteröintien trendi vuosina 1970–-2019. Tämä kuva 5 kertoo laskevasta linja-autojen ensirekisteröintien trendikehityksestä Suomessa. Lasku on ollut vuoden 1970 noin 700 rekisteröintien tasosta noin 500 linja-auton ensirekisteröinnin tasolle. Se, onko tämä ollut tukemassa kestävän kehityksen liikennepolitiikkaa, on haastava kysymys. Laskeva trendi kertonee ehkä siitä, linja-autoja on tarvittu vähemmän alueellisen joukkoliikenteen tarpeisiin. Myös väestön keskittyminen kaupunkikeskuksiin ja tuonti ulkomailta voivat olla havaitun laskevan trendin taustalla.

Kuva 5. Linja-autojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Tämä autokannan uudistumista käsittelevä blogiviesti kertoo yleisistä autojen rekisteröintien lineaarisista trendeistä. Voimme yhteenvetona todeta, että henkilöautojen ja pakettiautojen rekisteröintien trendit ovat olleet Suomessa tarkasteluajanjaksolla nousevia, mutta kuorma-autojen ja linja-autojen rekisteröintien trendit ovat olleet laskevia. Tämä tulos herättää tietysti kysymyksen siitä, olisiko liikennepolitiikassa ollut jotain sellaisia tausta- ja ajuritekijöitä, jotka ovat hidastaneet kuorma-autojen ja linja-autojen ensirekisteröintejä Suomessa. Toki voidaan myös yleisesti pohdiskella sitäkin, onko ensi rekisteröitymisten taso ollut riittävän korkea Suomessa. Tämä pitkän aikavälin viidenkymmen vuoden trendianalyysi tarjoaa empiirisen taustatiedon tämän asian arvioimiseksi.

Kuvassa 6 on esitetty vuoteen 1970 pohjautuva indeksipohjainen kuva trendikehityksestä. Se kertoo selvästi, että henkilöautojen ensirekisteröintikehitys on ollut korkeammalla tasolla kuin muiden autotyyppien rekisteröintikehitys. Tämä tulos antaa hyvän syyn pohdiskella sitä, onko järkevää toimia siten, että pakettiautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen uusien ensirekisteröintien taso on alhaisemmalla tasolla kuin henkilöautojen ensirekisteröintien taso.

Kuva 6. Eri autotyyppien ensirekisteröintien indeksikehitys (1970=100) Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen kannalta pitkän aikavälin trendikehityksen arviointi on empiiristä perustutkimusta ja perusanalyysia, jota voidaan käyttää luotettavana lähtökohtana muille tarkemmille ennakointianalyyseille. Tämä suppea autojen ensirekistöintien trendianalyysi on esimerkki tämän tyyppisestä ennakoinnin perustutkimuksesta, josta voi olla hyötyä myös liikennepolitiikan pitkän linjan kriittisille arvioinneille.

Autokannan uudistumisen arvioinnissa korostuvat ympäristöpoliittiset tekijät ja liikennepolitiikan yleiset turvallisuustekijät. Kummankin politiikka-alueen osalta olisi varmaan syytä kriittisempään pohdiskeluun Suomessa.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähde:

Tilastokeskus ja Traficom (2020) Autojen ensirekisteröinnit ajoneuvolajeittain.

Kuvituskuva: pixabay.com

CELEBRATING FUTURES MEANS CELEBRATING LIFE

Sirkka Heinonen:

Futures thinking has finally become an academic discipline (in a few universities) while its pragmatic and light version – called foresight – has emerged as a critical strategic field for governments, cities, organisations and companies. Futures education is entering schools at all levels, even if only with the first baby steps. Futures communication could be described as an area and empowering approach through which you can highlight the essence and need for futures thinking and creation i.e. futures literacy. The awareness and visibility of futures literacy can be strengthened through various campaigns and celebrations.

World Future Day

For several consecutive years now, the Millennium Project has organized the World Future Day on March 1st, now hosted by The Millennium Project in collaboration with:

Again this year anyone can celebrate futures and attend the World Future Day via the Zoom. This celebratory event consists of volunteers, mostly from the Millennium Project network, facilitating futures discussions at 12 noon in their own time zone. You can come join the conversation whenever you want. Updates will be available online. This is a very globally inclusive, participatory, discussant, inter-cultural and inter-generational celebration of futures which can engage new actors in the field of futures studies, foresight and anticipation.

world-future-day

Finnish Futures Day Extended to Futures Week

Since the International Futures Day falls on a Sunday this year, celebrations are moved to the 6th of March in several locations, such as here in Finland. The goal of Futures Day is to alert the large masses of Finns for one day to discuss what kind of futures we want to create. The Futures Day concept works like the originally Finnish grassroot innovation Restaurant Day i.e. anyone in their community can organise their own Futures Day with the materials provided on the website  (the Finnish site). You can even post your own event on the Future Day website.

The Finnish Futures Day is actually extended for the whole Futures Week through events that inspire people to conversations about dreams and fears of the future they face. This is in order to strengthen futures awareness and make futures thinking visible. The Finnish National Foresight network also organises a Foresight Friday event on “Shaping the Future: Between Continuities and Disruptions”.

tulevaisuuspaiva2020-small

40 years of Finnish Society for Futures Studies – celebrating futures the whole year of 2020

The Finnish Society of Futures Studies (FSFS) is actively involved in organising and attending Futures Day events, extending futures celebrations for the whole year. This is because the Society, established in 1980 with Professor Pentti Malaska as its first President, is now celebrating its 40 years anniversary. These events will make futures thinking, its forms, means and goals, visible to the public, not only to the society’s 700 members.

Examples of futures events in 2020 – besides regular annual seminars, are TOP TEN seminar on Future and Power, seminar on theoretical and philosophical foundations of futures studies, summer seminar on our joint futures and actors making them, as well as a special issue of FUTURA journal (4/2019) on the past 40 years with interviews of 25 acknowledged futures researchers active within the FSFS.

Celebrating the history of futures activities and communicating it to younger generations is quintessential – both in learning about the very diverse paths that can lead to systematic futures work and in encouraging younger actors to enrichen the field and boldly open up new avenues and angles. A call for videos of visualising futures, especially scenarios, will also be opened soon.

tutu-seura-40

100 years of University of Turku

Futures celebrations are intensified with the celebration of the 100th Anniversary of the University of Turku. With the Finland Futures Research Centre (FFRC) as its department and with the new futures basics course TULEVA that is obligatory for all master’s programme students at its School of Economics the University of Turku can be metaphorically called “Futures University”.

uniturku100

In June the 21st international FFRC conference will be organised on ‘Learning Futures – Futures of Learning’ in Helsinki in co-operation with the Finnish National Agency for Education (EDUFI). The conference includes a special session “Millennium Forum”, organised by FEN (Foresight European Network) and the Helsinki Node of the Millennium Project, the latter one celebrating its twenty years of activity. There you can simultaneously celebrate learning and learn to celebrate – both are equally educational.

Futures Studies as Life Supporting System

The above mentioned examples of campaigns and celebrations aim at enhancing the awareness and visibility of futures thinking and futures studies. Such futures communication is needed not only for making wider circles in society conscious of the potential and benefits of futures work, but also for nudging more stakeholders to concretely use futures and foresight material and results in their strategic processes.

Serious futures work becomes a synonym for survival strategies. My claim is that every organisation, government, company, NGO etc needs a futures strategy to cope and succeed. In a nutshell, futures strategy means traditional strategy enhanced by longer time-frame, systemic view, holistic approach, out-of-the-box thinking, aided with peripheral vision (Day & Shoemaker 2006) and other futures methodology (Glenn & Gordon 2009; Heinonen, Kuusi & Salminen eds 2017). Accordingly, futures literacy and foresight skills become a necessary prerequisite for survival – they embody a life-supporting system if their results are harnessed to tackle the mega-challenges hovering above humankind’s head like Damocles’ sword. This allegory highlights that with great fortune and power comes also great danger. Humankind thinks of itself sitting in the king’s throne, in power over nature, in control of technology. This no longer applies – there are existential risks looming above us by a hair’s strength such as climate change, cyberterrorism, pandemics, artificial super intelligence.

In the Millennium project Future of Work/Technology 2050 scenarios (Glenn 2019), a key distinguishing feature of different assumptions about how artificial intelligence evolves from the current specific or niche applications-competent artificial intelligence (Artificial Narrow Intelligence ANI) towards that of capable of solving a wide range of tasks similar to humans competence (Artificial General Intelligence AGI) and still further towards artificial intelligence that becomes superior to humans’ performance in most tasks (Artificial Super Intelligence ASI). What if ASI then realises and decides that humans are detrimental to life on earth and draws certain conclusions?

From the point of view of biology, the purpose of life is to produce as many offspring as possible i.e. to reproduce and maintain the population. From the point of view of many religions, the purpose of life is to live in contact with Higher Being and to use his or her own special skills for the benefit of others. The purpose of Futures Studies has already been crystallised by Ossip K. Flechtheim (1966) to combat great global problems such as poverty, war, inequality. Wendel Bell (1997, 111) saw as the overriding purpose of futures studies “to maintain or improve human well-being and the life-sustaining capacities of the Earth” with nine sub-purposes all tightly bundled together under this umbrella.

Therefore, a relevant question for all participants of the Futures Day, Week or Year is to also address such mega-questions as purpose of life and how futures studies could concentrate on them more efficiently – how to use the special foresight skills to benefit fellow humans, other species, and the planet? The mega-challenge of climate change is deeply intertwined with this endeavour. Electricity production based on even 100% renewable energy is already technically possible (Breyer et al. 2016). However, because of institutional obstacles, fossil industry lobbying, and political indecision, the transition is slow. However, when there’s a will, there’s a way. The Club of Rome published its Climate Emergency Plan (2019), there are scenarios for pathways to emission-free futures (e.g. Heinonen & Karjalainen 2019), and there are pioneers such as Greta Thunberg.

Both the speed and scale for action in face of global challenges matter. In futures field, we can adopt 100% futures consciousness, if we only choose so. Every step, event, campaign and working/learning process celebrating futures thinking and futures literacy is noteworthy. In memory of Bell’s line of integrative prospective thinking: we have to reason, choose and act, correspondingly. Everybody is invited to these empowering futures celebrations.

Sirkka Heinonen
Ph.D., Professor Emerita
Finland Futures Research Centre
University of Turku

– –

References

Bell, Wendell (1997). Foundations of Futures Studies. Human Science for a New Era. Volume I: History, Purposes and Knowledge. Transaction Publishers, New Jersey.

Breyer, Christian; Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho (2016). New consciousness: A societal and energetic vision for rebalancing humankind within the limits of planet Earth. Technological Forecasting and Social Change.

Club of Rome Climate Emergency Plan. A Collaborative Call for Action. By members of the Club of Rome: Sandrine Dickson-Déclève, Ian Dunlop, Andres Wijkman with support from Martin Hedberk & Till Kellerhof, 16 p.

Day, George & Schoemaker, Paul (2006). Peripheral Vision: Detecting the Weak Signals That Will Make or Break Your Company. Harvard Business School Press.

Flechtheim, Ossip K.  (1996). History and Futurology. Meisenheim-am-Glan, Germany. Verlag Anton Hain.

Glenn, Jerome (2019) Work/Technology 2050 – scenarios and actions. Orders.

Glenn, Jerome & Gordon, Theodore (eds) (2009). Millennium Project Futures Research Methodology Version 3.0. 

Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2019). Electrification in Peer-to-Peer Society – New Narrative for Sustainable Futures. FFRC eBook 1/2019.  Order print copies.

Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2019b) Pioneer Analysis as a Futures Research Method for Analysing Transformations. In: Poli R., Valerio M. (eds) Anticipation, Agency and Complexity. Anticipation Science, vol 4. Springer, Cham.

Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds) (2017).  How Do We Explore Our Futures? Methods of Futures Research. Acta Futura Fennica 10, Finnish Society for Futures Studies. Helsinki.

Nurmela, Juha & Viherä, Marja-Liisa (2019). Miten minusta tuli tulevaisuudentutkija? – 25 aktiivia tutkijaa kertoo (How I became a futures researcher – stories by 25 active futures researchers). FUTURA 4/2019, 5-34.

 

Article photo by Sirkka Heinonen.

Wikipedia – alihyödynnetty tiedeviestinnän resurssi

Minna Santaoja:

Tutkimusrahoituksessa painotetaan yhä enemmän tiedon popularisointia ja jalkauttamista, vaikuttavuutta, avoimuutta ja yhdessä luomista. Tutkijoista onkin kehkeytynyt taitavia viestijöitä eri foorumeilla. Yksi luonteva kanava – Wikipedia – on toistaiseksi tiedeviestinnässä alihyödynnetty, vaikka Wikipedia on Suomessakin käytetyimpien verkkosivustojen joukossa. Onkin tärkeää, että Wikipediasta löytyisi monipuolisesti ja kattavasti ajankohtaista tutkimustietoa. Tätä puutetta paikkaamaan järjestimme Tieteiden yössä 16. tammikuuta Ympäristötiede Wikipediaan -editointitapahtuman.

Tieteiden yössä Lauttasaaren kartanolle Helsinkiin kokoontui 40-päinen joukko tutkijoita perehtymään Wikipedian muokkaamiseen. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seuran kautta alkuun lähtenyt tapahtuma houkutteli järjestäjiksi myös Ympäristötiedon foorumin, Koneen säätiön sekä Maj ja Tor Nesslingin säätiön. Hakkerihenkiset eväät osallistujille sponsoroi Kotipizza, jonka vastuullisuustyöstä kuulimme lyhyen alustuksen tilaisuuden aluksi. Tapahtuma kasvoi niin että Helsingin lisäksi editointitapahtumat järjestettiin samanaikaisesti Jyväskylässä, Joensuussa, Turussa ja Kuopiossa.

Tilaisuuden aluksi Kaskas Median Kira Keini johdatti ja innosti osallistujia Wikipedian muokkaamiseen. Editointitapahtumaan osallistuminen ei edellyttänyt aikaisempaa kokemusta Wikipedian tekemisestä, vaan saimme kullekin paikkakunnalle Wikimedia Suomen kautta kokeneet wikipedistit neuvomaan artikkeleiden muokkauksessa. Wikipedian muokkaaminen onnistuu helpoiten visuaalisessa muokkaimessa, jonka käyttö onnistuu mainiosti oma-aloitteisestikin, Wikipediasta löytyvien ohjeiden avulla, sivun ylälaidassa olevaa Muokkaa-valikkoa klikkaamalla. Ryhtyessämme järjestämään tapahtumaa minulla ei ollut kokemusta Wikipedian teosta. Opettelin päivittämistä luomalla tapahtumalle Wikiprojekti-sivun, olemassa olevia sivuja jäljitellen. Huomasin myös, että Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seuralla ei ollut vielä Wikipedia-sivua, joten otin varaslähdön editointitapahtumaan junassa Tampereelta Helsinkiin ja loin sivun. Nälkä kasvoi syödessä ja listasin itselleni aiheita, joita voisin tapahtumassa työstää.

Ennen editointitapahtumaa teimme järjestäjien kesken hakuja Wikipediasta ja listasimme Wikiprojektisivulle ympäristötutkimuksen aiheita, joista joko puuttui kokonaan Wikipedia-artikkeli tai olemassa oleva artikkeli kaipasi päivitystä. Jo muutamilla hauilla tuli selväksi, että suomenkielisessä Wikipediassa on merkittäviä puutteita ympäristötutkimuksen osalta. Editointitapahtuman ideana ei ollut, että osallistujat valitsevat välttämättä aiheensa etukäteen laaditulta listalta, vaan katsovat itse mitä omista tutkimusteemoista Wikipediasta löytyy ja miltä osin on puutteita. Tapahtumasta muodostui ilahduttavan monitieteinen, sillä osallistujien joukossa oli niin luonnontieteilijöitä kuin yhteiskuntatieteilijöitä. Illan aikana Wikipediaan luotiin artikkelit muun muassa ekologisesta kompensaatiosta, ilmastoviestinnästä, luontopaneelista, metsäsuhteesta ja uhanalaisuusindeksistä, ja päivitettiin esimerkiksi kansalaistiedettä, paljakkakilpiäistä ja planetaarista ruokavaliota koskevia artikkeleita.

Wikipediassa on joitakin piirteitä, joista on hyvä olla perillä Wikipediaa tiedeviestinnässä hyödynnettäessä. Wikipediaa ylläpitää voittoa tavoittelematon Wikimedia Foundation, jolla on monia muitakin wikiprojekteja, monilla eri kielillä. Esimerkiksi Commons-arkistosta voi etsiä Wikipedia-artikkeleilleen kuvitusta, joka on vapaasti käytettävissä. Tutkimuksesta on mahdollista viestiä eri kielillä eri Wikipedioissa, ja artikkeleita on myös mahdollista kääntää eri kielistä. Wikipedia ei ole uuden tutkimuksen julkaisukanava, vaan tutkimustiedon on oltava julkaistu ensin muualla. Lähteiden merkitseminen on Wikipediassa yhtä tärkeää kuin tieteellisissäkin teksteissä, puutteellisesti viitteistetyt artikkelit voidaan merkitä tyngäksi. Wikipedia on vapaan sisällön tietosanakirja, joka perustuu vapaaehtoisten aktiivisuuteen – kuka tahansa voi siis tehdä Wikipediaa. Wikimedia Suomen Susanna Ånäs mainitsikin alustuksessaan, että Wikipediaan ei välttämättä kannata kirjoittaa aiheesta, joka on kovin lähellä sydäntä, ellei kestä sitä, että muut muokkaavat artikkelia. Mikäli muokkauksista syntyy erimielisyyksiä, nämä selvitetään keskustelemalla. Yhtä artikkelia voi muokata vain yksi henkilö kerrallaan, sillä samanaikaisesti tehdyt muokkaukset eivät tallennu. Tietosanakirjaluonteen vuoksi tieto säilyy Wikipediassa paremmin kuin esimerkiksi sosiaalisen median, blogien tai tiedotteiden jatkuvassa virrassa.

Suomenkielisen Wikipedian muokkaajat kilpailevat leikkimielisesti tehtyjen muokkausten määrästä viikoittain valittavassa aiheessa. Wikipedistit tarttuivat ympäristöaiheeseen ja viikon 3 kilpailun aiheena oli ympäristötiede. Aloittelevana wikipedistinä, luomalla kuusi uutta artikkelia ja täydentämällä kahta olemassa olevaa, sijoituin kilpailussa toiseksi! Pisteiden kertymistä tehtyjen muokkausten perusteella viikon kilpailun sivulla oli hauska seurata. Wikipediassa on mahdollista meritoitua myös järjestettävissä kuvitus- ja viitteistystalkoissa.

Editointitapahtuman tavoitteena oli lisätä ympäristötutkijoiden wikitietoja ja –taitoja. Tapahtuman ole tarkoitus jäädä kertaluontoiseksi, vaan vastaavia muokkaustapahtumia on mahdollista järjestää kevyellä organisoinnilla eri aiheista tai tutkimushankkeiden tiimoilta, eri paikkakunnilla ja yliopistoissa. Ympäristötiede Wikipediaan -projekti jatkaa elämäänsä Wikipediassa, ja editointitapahtuma toimi toivottavasti lähtölaukauksena tutkitun ympäristötiedon lisäämiselle ja Wikipedian hyödyntämiselle tiedeviestinnässä laajemmin.

HT Minna Santaoja
Koneen säätiön tutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seuran sihteeri

 

Slow futures research – a contradiction?

Minna Santaoja:

The 24th international research colloquium of the Finnish Society for Environmental Social Sciences (YHYS) was held in November in Jyväskylä, with the title “Wisdom in crisis”. The title referred to the situation where, in order to address the pressing environmental crises, humanity has to start using both natural and social resources more wisely. As it was stated in the conference call, the post-truth era calls for the study of the construction of truth-claims and hierarchies between knowledge systems, collaboration between researchers from different disciplines as well as other societal actors, and an increased emphasis on research ethics. While limiting climate change and achieving sustainability transformations require changes in attitudes, values, norms and politics and thus social science research, a recent study found that only 0.12% of all research funding has been spent on the social science of climate mitigation.

In addition to keynote lectures, the conference programme consisted of six thematic working groups. I took part in workshop called “Phronesis in environmental social sciences: where are we and where should we go?”, convened by Dr Teea Kortetmäki. Phronesis is one of three Aristotelian intellectual virtues, alongside techne and episteme. While episteme refers to analytical, scientific knowledge and techne to technical knowledge or know-how, phronesis goes beyond these and is often translated as practical wisdom. Phronesis integrates reflexive analysis and discussion of values and interests with other forms of knowledge, and for Aristoteles it was the most important of intellectual virtues, balancing instrumental rationality and value-rationality – or matters of fact and matters of concern, as formulated e.g. by philosopher Isabelle Stengers.

The workshop kicked off from Bent Flyvbjerg’s (2001, 2012) discussions on phronetic social science. According to Flyvbjerg, social sciences have been misguided in trying to imitate natural scientific method, reducing social science and theory to either episteme or techne. Flyvbjerg aims at “restoring social science to its classical position as a practical, intellectual activity aimed at clarifying the problems, risks and possibilities we face as humans and societies, and at contributing to social and political praxis” (2001, 4). Flyvbjerg aims at returning social science to society, so it could deliver on the promise to speak truth to power, improve decision-making and enhance social life (2012), and emphasizes practical wisdom to address and act on social problems in particular contexts. In Flyvbjerg’s view, phronetic social science is often conducted in collaboration with partners from outside the academy, which highlights power relations. In this way, phronetic social science would be transdisciplinary.

In the workshop call, Teea Kortetmäki brought forth a possible risk in emphasizing the societal relevance of research: if it means letting go of the aims of rigorous universal theorising and generalizability, research may risk increased politicisation and reduced scientific quality and credibility. Research funding is increasingly associated with societal relevance, expected to manifest in popularisation, media appearances, non-reviewed reports and public-academia-interaction, which leave less time for ”truly scientific endeavours”. The concern whether phronesis happens at the cost of top-notch scientific publications and scientific quality resonates with recent discussions on scientific overproduction. As more or less small-scale case studies are clogging the scientific publishing machine, Teea Kortetmäki asked whether new, separate publication channels would be needed for more theoretical, long-term research. A similar two-lane publication strategy has been proposed also by emerita professor Uta Frith, former president of the British Science Association. She was, however, even more radical in suggesting that researchers should be restricted to publishing one scholarly paper a year (Frith 2019) – doing more by doing less.

There is a relentless increase in scientific papers published per year, which unavoidably suggests a trade-off between quality and quantity. This correlates partly with the increased number or researchers, but individual researchers have dramatically increased their output. According to Frith and many others, this ‘publish or perish’ culture has a corrupting effect on both scientists and on science itself. There is little space to cultivate broader interests, and the situation is taking a severe toll on the well-being and mental health of researchers, who feel the publishing pressure under their skin. The free-market academia also leads to many talented people leaving the game, resulting in decreased diversity. French philosopher Isabelle Stengers (2018), for one, has written a manifesto for slow science, offering a path to an alternative science that turns away from destructive collaboration with neoliberal capital and helps to build a better world. In other words, a science that is less navel-gazing and concerned with research careers and competition, and more focused on finding meaning in societal engagement.

This was also the direction the discussion took in the phronesis workshop. If we take the environmental and social crises as starting point, this brings an urgency for research and societal impact. According to the IPCC reports, we have just a few years left to change the functioning logic of the planetary eco-social systems to avoid catastrophic outcomes. What, and how, can social science research do in this situation? I think the participants were unanimous in that phronetic social science is a good thing, but it cannot be expected to bring any immediate solutions. For instance, Bent Flyvbjerg’s own textbook example of phronetic research was his case study on the city planning in Aalborg, Denmark. However, the case study took him some 15 years, so it might not be the ideal model for phronetic science even for the promoters of slow science, in the current situation.

Thinking of what and how to do phronetic social research, I read the book ‘Taisteleva tutkimus’ by Suoranta and Ryynänen (2014). In English this line of research is called activist, militant or radical research and engaged scholarship, drawing e.g. on the Freirean pedagogy of the oppressed. Suoranta and Ryynänen write, in reference to Santos (1999) that especially in wealthy Western countries social sciences are not anymore the source of creative thinking renewing the society, but the ideas come from elsewhere: from global South and outside universities. This is hard to hear for a researcher whose motivation in becoming an academic was to make the world a better place. Becoming an activist-researcher is one way to go, one way to find meaning in research and try to combine the academic and societal demands.

In my short talk in the workshop I asked, however, somewhat provocatively, whether climate change (and climate anxiety), and perceived need for more or less direct impact, is colonizing our thinking already too much. Does all research have to have something to say to environmental crises? This seems also a perilous path, since in the end we cannot know in advance the applicability of different research innovations and how they might eventually contribute to finding solutions to pressing problems. Focusing all research efforts and funding too straightforwardly to tackling climate change might sideline other valuable areas of research contributing to understanding the human condition. Like arts, sciences have also value in providing aesthetic experiences, understanding and material for reflection. As it was formulated by one of the workshop participants – what are we trying to save?

What about phronesis and futures research then? In futures studies we play the funding and publishing game as well, and often the intrinsic logic of academic universe seems to demand too much attention away from the research itself. At a first glance, the demand for slow science would seem ill suited to futures research. Shouldn’t futurists be always one, or preferably several steps ahead, hurrying into the future rather than slowing down? Time is of essence in futures studies, understanding the past and present to look into the future. Futurists are interested in both the emerging, the new that is just over the horizon, and the longue dureé, the long-term developments in societies. The idea of phronetic social science would actually seem to fit quite naturally with much of futures research and the underlying sustainability ethos. Futures research is often co-created with various societal groups and actors, thinking together the possible, probable and desirable futures and generating capabilities for active participation in those futures. At the same time there is rigorous theorizing going on. For the wellbeing of researchers and research itself, perhaps we could entertain more the idea of slow futures research and keep the entrepreneurial university at an arm’s length – easier said than done.

Dr Minna Santaoja

Postdoctoral Researcher
Finland Futures Research Centre, University of Turku

References

Flyvbjerg, Bent (2001) Making social science matter. Why social inquiry fails and how it can succeed again. Cambridge University Press, UK, 204 p.

Flyvbjerg, Bent – Landman Todd & Schram, Sanford (2012) Introduction: New Directions in Social Science, in Flyvbjerg, Landman, and Schram (eds.) Real Social Science: Applied Phronesis, Cambridge UK: Cambridge University Press, p. 1–14.

Frith, Uta (2019) Fast Lane to Slow Science. Trends in Cognitive Sciences, 24:1, 1–2.

Overland, Indra & Sovacool, Benjamin K. (2020) The misallocation of climate research funding, Energy Research & Social Science, 62, 101349, https://doi.org/10.1016/j.erss.2019.101349

Stengers, Isabelle (2018) Another science is possible. A manifesto for slow science. Polity Press.

Suoranta, Juha & Ryynänen, Sanna (2014) Taisteleva tutkimus. Into kustannus.

– – –

Picture: University of Jyväskylä, YHYS colloquium 2019.

University of Turku helps to map global Research Infrastructures to foster international research collaboration

Mikkel Stein Knudsen & Jari Kaivo-oja:

Finland Futures Research Centre, University of Turku, has mapped global Research Infrastructures in the Energy sector for the large international Horizon 2020 project RISCAPE. The final report of the project provides a global landscape analysis of RIs. The report was launched with the European Commission in Brussels 9th of December 2019.

Research Infrastructures forms an important part of European research policy

Research Infrastructures has become a key term for European research policy, as demands for modern research increases. In many scientific disciplines, scientists, research groups and even institutions today struggle to individually provide world-class research tools, and instead a pooling of resources is needed, either for large ‘Big Science’ facilities or for distributed networks of facilities creating a shared base for excellent research.

In Europe, this type of single or shared organisation forms important parts of the current research Horizon 2020 programme as well as the upcoming research framework programme Horizon Europe. A number of initiatives exists to streamline and integrate Research Infrastructures within the European Research Area, most importantly the so-called European Strategy Forum on Research Infrastructures (ESFRI).

Until now, however, there has been little attention on how these European institutions compare themselves to similar institutions outside the European Union. This is what the RISCAPE project, supported by the European Commission, has aimed at tackling, as the project has provided the first global mapping of international research infrastructures across eight scientific research fields. Among the multinational and multidisciplinary consortium, the University of Turku has mapped important global research facilities within the energy field.

Southwest Finland important for European Research Infrastructures

The spearheads of RIs in Europe are the European Research Infrastructure Consortium (ERIC), which is a particular and full legal entity in Europe. In November 2019, Euro-BioImaging became the 21st official ERIC in Europe, and the first ERIC based in Southwest Finland. Euro-BioImaging has 15 founding member countries, and the Statutory Seat of the ERIC is located in Turku. Åbo Akademi University and the University of Turku in close collaboration with the Ministry of Education and Culture and the Academy of Finland have supported the preparatory phase since 2014.

For the RISCAPE-project, Finland Futures Research Centre at the University of Turku has worked in close collaboration with other European Research Infrastructure Consortiums, and the coordinating partner University of Helsinki. The other existing ERIC in Finland, Helsinki-based ICOS ERIC, also partners in the project.

With the recent developments and the on-going work, universities in Southwest Finland in close cooperation with other Finnish institutions play pivotal roles in shaping high-level European and global research infrastructure policy. The strong national and regional involvement in this matter is likely to provide increased visibility and strong new opportunities for both researchers and businesses in the region.

At the Finland Futures Research Centre, we believe the current moment offers strong momentum for developments in this field in order to put University of Turku and Southwest Finland right at the square of the global map for Research Infrastructures. It is the duty of FFRC, UTU and other associated parties to follow through on this unique opportunity in the coming years.

RISCAPE-report available with more information

The results of the RISCAPE-project is available at the project website: www.riscape.eu.

For more specific information on energy research infrastructures, global research infrastructure developments, and information concerning UTU’s participation, please contact Mikkel Stein Knudsen (mikkel.knudsen@utu.fi) or Dr. Jari Kaivo-oja (jari.kaivo-oja@utu.fi).

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku    

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.

– – –

Picture: Launch event of final report, Maison Grand-Place, Brussels, 9.12.2019

Out of the cages: Here comes the cobots

Mikkel Stein Knudsen and Jari Kaivo-oja:

Forbes, The Guardian, and Financial Times have written about them. The US Department of Commerce lists it as one of 5 Manufacturing Technology Trends to Watch in 2019. Cobots – short for ‘collaborative robots’ – are increasingly entering into industrial manufacturing, profoundly changing the ways in which humans and robots interact.

As one research article puts it, “robots have long left the cages of industrial settings: They work together with humans – collaboratively” (Korn et al., 2018). Smart Cobots are a key technology informing the futures of manufacturing; our research topic in the large Strategic Research Council-project Manufacturing 4.0.

What are cobots?

Collaborative robots differ from traditional industrial robots precisely in the direct interaction with human workers. They are intended to e.g. handle a shared payload without the need for conventional safety cages or separating protective measures. They are generally small, lightweight, mobile and flexible units, and they enable – at least in theory – organisations to leverage the strengths and endurance of robots with the tacit knowledge and agile decision-making skills of humans. Both humans and robots have crucial advantages (Fast-Berglund et al., 2016) – while robots ace repetitive and monotonous tasks, humans remain the most flexible resource in the system. Humans still handling unexpected and unplanned tasks better that their automated co-workers. A human-robotic collaborative approach also proved superior in experimental research settings compared to a similar purely robotic process (Bloss, 2016).

With its focus on flexibility the paradigm of cobots aligns well paradigms of Industry 4.0 – driving at increased automation and increased efficiency in parallel with increasingly flexible production processes, small batch sizes and mass customization.

A sector on the up

Industry forecasts for the near future market for collaborative robots are wildly positive, from global revenues of $7.6 bn in 2027 to the exceptionally optimistic 2019-prediction from the Robotics Industries Association of a $34 billion cobot market by 2026. This will require exponential growth from the current global market of around $600 million in 2018, which in itself was 50% higher than the year before (Sharma, 2019). The academic research output on cobots is also rapidly growing, as the assessment of articles indexed in Web of Science (Figure 1) shows.

Fig 1. Articles indexed in Web of Science with “collaborative robot*” or cobot* as title or keyword (From Knudsen & Kaivo-oja, 2019)

Until now, Finland has not been at the centre of this research. Out of a total of 496 articles in Web of Science published since 2015 (search: 1.1.2019), only 3 are affiliated with Finland. In a ranking of countries based on this data, Finland places 32th. A recent report for the Ministry of Finance in Finland (Rousku et al, 2019) also identified this problem, as well as collaborative robots as a key growth market, asking (p. 46): “Can Finland afford not to take a slice of a market that generates new wealth and new vitality for business and society alike?” A very good question – indeed.

Cobots may provide answers to megatrends

One of the reasons the future could be bright for collaborative robots is that they can answer to a number of different societal megatrends. As the research paradigm on cobots matures and moves away from strictly technological concerns, these links between societal drivers and cobots should be explored in much further detail.

An example, already prominently suggested in the literature, is that cobots may reduce ergonomic challenges and improve occupational safety and health e.g. in factory settings. By reducing the physical workload for workers, cobots can also enable work environments more responsive to older employees – a highly significant advantage given the changing demographics of labour markets across most industrialized nations.

Key global trends to 2030
(from ESPAS, 2015)
Potential role of cobots
A richer and older human race characterised by an expanding global middle class and greater inequalities. Enabling inclusive labour markets more responsive to older employees, employees with disabilities.

Providing a work environment more responsive to human factors, ergonomic and OS&H concerns.

A more vulnerable process of globalisation led by an ’economic G3’. ‘Bringing manufacturing back home’; cobots as enabler of competitive manufacturing in high-cost environments.
A transformative industrial and technological revolution. A ‘gateway into factory automation’, enabler of semi-automated manufacturing choosing select elements of Industry 4.0 for optimized production process.
A growing nexus of climate change, energy and competition for resources. Improved resource efficiency, enabler of circular economy and remanufacturing
(Sarc et al., 2019; Huang et al., 2019).
Changing power, interdependence and fragile multilateralism.

In addition, collaborative robotics will be at the absolute forefront of the development of human-machine interactions, which will help shape important parts of our lives in the coming decades. Unlike most of our everyday interaction with machine learning-algorithms, our interaction with cobots has a distinct physical – see, feel and touch – element to it.

We therefore believe that understanding the topic of cobots, envisioning their deployment, and exploring both preferable and undesirable futures of and with cobots must be prominent future research topics.

Fig 2. Current frontiers of cobot research (based on Knudsen & Kaivo-oja, 2019).

Figure 2 shows some of the current frontiers of cobot research and technology, based on our initial literature review. For each of these pillars many research questions are rapidly arising, and they deserve our attention. Because robots are moving out of the cages and into a space near you.

Industrial robots have traditionally worked separately from humans, behind fences, but this is changing with the emergence of industrial cobots. Industrial robots have traditionally worked separately from humans, behind fences, but this is changing with the emergence of industrial cobots. To sum up, emerging cobot issue requires more attention in the field of Industry 4.0/Manufacturing 4.0. Cobots, or collaborative robots, are robots intended to interact with humans in a shared space or to work safely in close proximity. Service robots can be considered to be cobots as they are intended to work alongside humans. This “cobot approach” is very promising, because it focus on human-robot interaction from the beginning of industrial process planning. Typically, sensors and software are needed to assure good collaborative behaviour.

Summary

It is important to note that cognitive aspects and cognitive ergonomics are highly relevant for new digitalized work life. The IFR (Institute for Occupational Safety and Health of the German Social Accident Insurance) defines four types of collaborative manufacturing applications: (1) Co-existence Cobots: Human and robot work alongside each other, but with no shared workspace, (2) Sequential Collaboration Cobots: Human and robot share all or part of a workspace but do not work on a part or machine at the same time, (3) Co-operation Cobots: Robot and human work on the same part or machine at the same time, and both are in motion and (4) Responsive Collaboration Cobot: The robot responds in real-time to the worker’s motion.

All these types of cobots provide interesting possibilities and challenges for Industry 4.0/Manufacturing 4.0 activities. Are we ready to face these challenges?

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku    

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.

***

The project Manufacturing 4.0 has received funding from the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395]. The project “Platforms of Big Data Foresight (PLATBIDAFO)” has received funding from European Regional Development Fund (project No 01.2.2-LMT-K-718-02-0019) under grant agreement with the Research Council of Lithuania (LMTLT).

***

References

Picture copyright Universal Robots A/S, case Hofmann

Finland Futures Research Centre's Blog