Cobalt: What the price of a mineral can make us inquire about the future?

Mikkel Stein Knudsen & Jari Kaivo-oja:

How can strategic foresight help prepare Finland for a healthy economic future? One element is to detect market movements, which, now and down the line, might affect Finland’s economy and manufacturing. The cobalt market is one such market.

The price of cobalt is surging. The price of the mineral has more than quadrupled over the past 26 months from a historic low of 21,750 $/ton in February 2016 to an all time high of 95,250 $/ton in March 2018. On Friday April 13 2018, trading closed at 92,000 $/ton.

Fig. 1. Five years trading prices of Cobalt.  

This price development is remarkable for a number of reasons, and, as this blog post aims to show, it provides us with important questions and links to the global sustainable energy transition, to a healthy and competitive Finnish economy, and to possible geopolitical challenges of the future. We should pay more strategic attention to the monitoring of the global economy from the perspective of the Finnish manufacturing base. In the future we need strategic value mapping systems, of manufacturing, which include (1) independent models of value, (2) specific strategy and technology models and (3) growth models implicit in the life-cycle of the technology underlying the business model of the family of business models.

The blog post thus briefly covers five main questions:

  1. Why is the price of cobalt suddenly surging like it is?
  2. Why is the price development of cobalt important for Finland?
  3. Why might the cobalt market impose challenges for sustainable transition?
  4. Why does the cobalt market have geopolitical implications?
  5. How can we assess future implications of this issue?

The aim of the post here is not so much to provide answers, but rather to develop insights and key questions for additional research, which we believe would be of interest for the Government, Finnish policymakers, Finnish businesses, industrial stakeholders and academics across a range of fields. We should present a strategic important question: What is the role of Finnish manufacturing in global value creation and production networks?

The price of cobalt as a proxy for demand for electric vehicles?

The main driver of the dramatic price surge is linked by market participants to rising demand for electric vehicles (EVs) (Financial Times, 2018; The Economist, 2018). In the EV-sector lithium-ion (Li-ion) batteries are the preferred battery technology due to it’s energy density (Zubi et al., 2018), with cobalt used for lithium metal oxides. 75% of the global cobalt consumption is going into the battery sector (Fröhlich et al, 2017). As demand for EV’s increase, so does the demand for batteries, and so does the demand for cobalt.

The price of cobalt might therefore be a telling proxy for the general optimism surrounding the business ecosystem of electric vehicles – and the surging price of cobalt can be seen as an indicator that the car and battery industries, at least, are now betting big on EV markets. Of course, this price analysis is not only price indicator trend analysis, we should perform in the context of global economy. However, this is an interesting strategic case example with broader importance. We need to pay more attention to the price monitoring system of strategic resources relevant for the Finnish manufacturing base and economy.

Possible research ideas: Market development and global uptake of electric vehicles; linkages between EV sales and global cobalt consumption, the price monitoring system of strategic resources relevant for the Finnish manufacturing base and economy. 

Finland and the cobalt industry

The largest cobalt refinery in the world is located in Kokkola, and Finland is the second largest producer of the refined cobalt in the world after China. Current (2017) Finnish production is at 12,200 tons of Cobalt per year (GTK, 2018). Finland is not a marginal player in this field of global manufacturing…

While a large majority of the cobalt used for refining is imported (thereby possibly limiting profits added by the price surge), the value of the refined cobalt outputs have increased remarkably. If each ton of refined cobalt is worth $70,000 more than two years ago, an annual production of 12,200 tonnes of refined cobalt is worth $850m more.

The surging price of cobalt alone therefore by itself lifts Finnish exports by as much as €0,5bn in 2018 compared to 2016.

There are current plans of mining for cobalt at Terraframe (formerly Talvivaara) and near Kuusamo, although the developments are not quite without issues (Terraframe, 2017; Yle, 2018; Lapin Kansa, 2018).

Through mining and refining of cobalt as well as through a number of other aspects, this growing battery manufacturing value chain might be a key value-producing network for the Finnish economy of the near future. We need proactive industrial and manufacturing policy platform based on private-public governance. One important idea behind this blog post is that we need a more proactive industrial policy in Finland.

It has indeed already been noted that Finland is well positioned for this growth market (Aamulehti, 2017; Business Finland, 2017), and this month  (April 2018), the Ministry of Economic Affairs launched a new program for Batteries for Finland 2018-2020 in order to strengthen this agenda further (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2018). In addition to attracting new international mining investments, the plans aim at generating a higher value part of the battery manufacturing chain.

One important strategic aspect of economic trend research is that we can understand that relative advantages are variable dynamic factors. Therefore, they should be constantly monitored on the basis of global economic changes. Of course, prices changes are such factors.

Possible research ideas: Scenarios and a strategy architecture for Finnish cobalt mining and refining, Orchestration of the EV battery business ecosystem. 

Can lack of cobalt hinder a sustainable transition?

A sustainable global transition requires new technologies for energy production, transportation, etc. However, these new technologies are dependent on various metals, including cobalt. In 2016 Finnish researchers from VTT and the Geological Survey of Finland assessed this ‘Role of critical metals in the future markets of clean energy technologies’ in a peer-reviewed article (Grandell et al., 2016). Here availability of other metals (e.g. silver) is deemed even more critical, but for cobalt the researchers find that with assumptions of a global clean energy transformation, cumulative demand for cobalt for the period until 2050 can exceed known global resources by almost 200 pct.

In other words, positive scenarios for fast climate change action can be challenged by the lack of minerals. If the world transitions with the use of current technologies, there might simply not be enough cobalt available for the job.

It is not without reason that a recent published study concluded that “Cobalt, however, is a reason for major concerns in the Li-ion battery sector” (Zubi et al., 2018).

Possible research ideas: Critical metals as possible limiting factors for cleantech-technologies; Designing optimal policies for reducing dependence on critical metal; Substitutionality of critical metals in various technological fields.

Why does the cobalt market have geopolitical implications?

The main supplier of cobalt in the world is the Democratic Republic of Congo (DRC), which supplies more than 50% of the current global production of cobalt (Fröhlich et al., 2017). Having one dominant global supplier entails supply risks, increased by political and economic instability. In 1978, civil unrest in the DRC quickly increased the price of cobalt by 6.5 times (Bailey et al., 2017), the so called “Cobalt Crisis” (Shedd et al., 2017). Depending on the stability and development of the DRC, there might be concerns regarding continuous supply.

The second supply-related concern relates to the dominant position of China. A 2015-paper in Energy Policy stated that “Whereas experts in the minerals industry are mostly aware of China’s strong position, many stakeholders in and advocates for renewable technologies are not” (Stegen, 2015). This strong position certainly holds true for cobalt, leading to concerns of what might happen if China corners the cobalt market (The Economist, 2018). The Chinese company China Moly  was also in talks to take over Freeport Cobalt’s refinery in Kokkola, but the deal fell through in the summer of 2017 (Reuters, 2018).

If there is a global scarcity of certain minerals, and if one nation holds the key to these minerals, it is easy to imagine the availability might have important geopolitical implications (cf. Øverland et al., 2017).

Possible research ideas: Security and geopolitical implications of mineral resources for clean energy technologies; black swans and resilience research.

What can we say about the future?

Like with any other raw material, the price and the criticality of cobalt hinges on supply and demand. In the terms of minerals these fundamental variables can meaningfully be subdivided into specific variables (adapted from Martin et al., 2017):

Fig. 2. Determinants of price and criticality of minerals (inspiration from Martin et al., 2017)

The supply of cobalt available for the market will be driven both by the amount of cobalt resources and reserves naturally available, by the amount of cobalt that is recycled, and by the amount of cobalt actually produced. The production supply will be a function of price and profitability, but other issues like social and environmental concerns might also affect production constraints, e.g. in Finnish mining projects.

Similarly, demand for cobalt will be a function of the demand for technologies using cobalt, but also shaped by the technical and economic feasibility of using alternative raw materials or using alternative technological solutions (ie. substitutionality).

A thorough foresight or technological forecast study should therefore consider each of these variables individually, in the case of Finland or even globally. Given the potentially major role of cobalt for sustainable transition, for global geopolitical concerns or ‘just’ for the economy of Finland, this would however be a very interesting endeavour to pursue.

Possible research ideas: Scenarios for global cobalt demand; Scenarios for Finland’s mining industry.

References and additional information

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

Jari Kaivo-oja
Research Director, Adjunct Professor, Dr, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

This research work has been supported by the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395]. The blog text refers to the preliminary foresight and background analyses of the Manufacturing 4.0 project.

Photo: Tesla,

Scenarios as Stairways to Resilient Futures

Sirkka Heinonen:

Scenario thinking, planning and construction occupy a core sphere in futures studies. Scenarios were among the first futures research methods that were developed and applied, first for strategic and military purposes, then for companies, regions, cities, communities and governments.  However, there’s more to the story than meets the eye. The full potential of scenarios as empowering tools is not yet discovered.

Scenarios are a pioneering futures studies method – true

Ever since the beginning of the field of futures research and studies in early 1950s, the scenario construction has been applied. The method was introduced in Dutch Shell and RAND companies, used and developed by such major actors as Pierre Wack and Herman Kahn,, as well as by Gaston Berger in France. Kahn borrowed the term “scenario” from the theatre world and drama – it consists of a stage, plot, actors, sequence of action, for military and strategic purposes. Vuokko Jarva (2018) even developed a specific scenario drama method – scenarizing in dialogue – where the narrative is first and foremost a means of communication and aims at collective mobilization.

Through scenarios we can embrace uncertainties – true

Eleonora Masini (1993) takes scenarios as educational and informative policy tools – as “instruments which aid decision-makers by providing a context for planning and programming, lowering the level of uncertainty and raising the level of knowledge”. Vervoort et al. (2015, 62-63) perceive scenarios within a “worldmaking framework” for envisioning and pursuing better worlds. They propose scenarios as “worlds”, instead of just narratives – and instead of reducing uncertainty, it should be embraced through diverse, contrasting futures. Scenarios and futures studies help us to navigate in the uncertain world. It is necessary to embrace even unpleasant alternatives – otherwise one is ill prepared and unable to react when something unexpected happens (Wilenius 2017).

Scenarios are an eye-opening mindset – true

I like the expression that scenarios are vivid manuscripts of the future. Moreover, coherent manuscripts of various, alternative futures. Scenario thinking means basically thinking in alternatives. It also means anticipatory thinking in very different ways, not just following linear trajectories. Scenarios have a generic role of opening up imagination when stepping into the futures – finding the right stairways to scenario “heavens”.  They also have a special role in paving the way to stakeholders to prepare themselves to tomorrow’s worlds, by giving support to decision-making. Scenarios are themselves comprehensive futures processes (not just a method) – resulting in subsequent policy recommendations and measures to be taken (please see Chapter 4 for the recommendations given on the basis of our recent Neo-Carbon Energy scenarios (Heinonen et al. 2017).

Scenarios come in various colours – true

Scenario is probably by far the most frequently used futures technique, at least the best known and developed one. For Sohail Inayatullah (2008, 15) scenarios are the “tool par excellence of futures studies”. They open up the present, outline the range of uncertainty, and offer alternatives. However, we all know there is no such thing as a single scenario method. Instead a scenario technique toolbox, full of various types of scenarios and scenario processes. For various typologies, see e.g. Van Notten et al. (2003). Scenarios can be explorative or normative. Proponents of different scenario types can also been classified as the positivist or “probability” camp and the constructivist or “plausibility” camp (Vervoort et al. 2015). Yet another two category set of scenarios is: quantitative or qualitative. A combination of both is recently being applied in many scenario projects, and we can also call them hybrid scenarios. Examples of two recent scenario sets are Shell’s New Lens Scenarios “Mountains and Oceans” and Millennium Project’s Global Future of Work/Technology 2050 Scenarios  (Glenn et al. 2017). A key point in using these kinds of scenarios is to investigate the scenario contents and narratives further. The three Millennium Project scenarios, for instance, can be reflected in national workshops to enquire what implications such scenarios would have in the national level. Consequently, the “users” of the scenarios can come up with relevant recommendations for necessary measures to be taken.

Dator (2009) claims that all scenarios that so far have been or ever will be made fall into one of the four scenario archetypes: growth, collapse, discipline, and transformation. In Our Neo-Carbon-Energy project we chose to construct all four scenarios – Radical start-ups, Value-driven Techemoths, Green D-I-Y Engineers, and New Consciousness as transformative. In Dator’s terms Transformation is the most radically changed future, going beyond the basic assumptions of the other three archetypes: transformation arising either through dramatic technological change or through spiritual change, and often through their combination. By choosing this category we wanted the scenarios to be used as eye-openers to reflect on the coming tsunamis of change. There are several specific characteristics and experimental features adopted in the construction of Neo-Carbon Energy scenarios. By nature they are all radical, but possible, and to a varying degree probable, even though the probability of any scenario ever being realized is “vanishingly small” as Gordon and Glenn (2018) remind us.

Scenarios are about re-framing – true

We wanted to reframe the question of how a future energy system might look like, since it is a key to transformation.  Ramírez and Wilkinson (2016, 218–219) accentuate the importance of reframing, which as an approach is similar to consideration of alternative imageries of futures. They see the conventional framing as “a lens, device, or type of filter that both includes and excludes”. The Neo-Carbon Energy scenarios reframe a) energy systems by describing a transformation in the energy system itself – from their current state to a 100% renewable and decentralised system – and b) a transformation in social relationships from the current state to relatively autonomous and self-sufficient peer-to-peer communities. In the scenarios, the renewable energy system has enabled and empowered these peer-to-peer communities.

These Neo-Carbon Energy scenarios have been presented and communicated in various platforms and events to make them understandable for users. An incremental participatory approach was adopted to open up the platform of scenario construction process to interaction with various stakeholders (Ernst et al. 2018). The scenarios were subjected to several types of testing:

  • The process of five futures cliniques conducted were a fruitful source for inputs, insights, and continuous feedback to the scenarios. The total of over 160 participants from different backgrounds attended these cliniques. (See e.g. Ruotsalainen et al. 2016).
  • The scenarios were being tested by running a CLA game on them (Heinonen et al. 2017d; Heinonen et al. 2015)
  • The scenarios were also “x-rayed” in various case countries through an international survey and workshops in order to contextualize them in different geo-political, socio-technical or socio-cultural conditions, and in order to identify pioneers for the depicted scenario futures. (Lang et al. 2016; Karjalainen & Heinonen 2017; Heinonen at al. 2017e; Heinonen at al. 2016b; Heinonen 2017)
  • The scenarios were also tested by “bombarding” them with black swans in the last of the five futures cliniques. The results were further deepened through a cross-impact analysis the day after the clinique in a small expert workshop (Heinonen et al. 2017b; 2017c).

Thus, new inputs and feedback were incrementally accumulated for and by the research team. Gordon & Glenn (2018) advocate these kind of interactive scenarios as becoming the mainstream in future scenario construction. The scenarios can be tested with various interactive techniques. Rowe et al. (2017) even propose differentiating scenario planning and horizon scanning methodologies, and enhancing the latter by utilizing pre-developed scenarios. Wright and Cairns (2011, 24) consider it a guiding principle in scenario construction that new ideas can be added at any stage of the process.  Our narratives were intentionally written as rather “open”, to leave room for diverse interpretations – as a challenge for users to exercise their imagination. According to Ramirez and Wilkinson (2016, 44) effective narratives are “open stories”, helping their readers to generate meaning while they use them.

Scenarios are like beehives – collectively and interactively constructed in fluent communication.

Scenarios launch a learning and communication process towards action – true

Making scenarios, reading them, and using them for policy-making is a learning process. They serve their purpose if they lead into action. Masini (2006, 1166) advocates us to “learn to live with the future” through systematic futures thinking, directed to visioning and consequent acting. Not passively adjusting to the future, but of steering it into the direction we responsibly choose. She sees futures projects as “political and ethical positions that lead to action”. In a similar vein, Gordon & Glenn (2018) judge the best scenarios as describing plausible means for improvement and eliminating roadblocks to a desirable future, by providing better understanding of future risks and uncertainties.

Ringland (1998, 190) considers scenarios as a good management tool for creating novelty, i.e. new ideas and identifying opportunities presented by the new environment – as in the case of the Neo-Carbon Energy scenarios, novelty is the new energy infrastructure. She emphasizes the importance of communicating the scenarios in order to engage the individual or group. “Thinking inside” the scenarios cannot start before such communication. It is only by working with the scenarios that learning becomes possible. Accordingly, creating models of the future – scenarios – and trying to understand and experience them from inside is a “way of rehearsing change” (ibid., 49). Masini (2006, 1166) calls for rethinking futures studies – the whole field must according to her turn into “acting for the future”.

The value of scenarios is in their usability – true

Their value is embedded in their emancipatory power, usability and influence. Then again, the desirability and usability of scenarios may vary hugely according to the stakeholders’ interests and views – whose futures? Whose scenarios? There’s a lot to do regarding how we can not only construct, but also use scenarios. At their best, scenarios function as versatile testbeds, to be used for “futures reality checking” in light of organizational strategies (Van der Heijden 2005, 118). Our view of scenarios in Neo-Carbon Energy project displays them as alternative ways of imagining the futures as part of futures literacy.  The core aim and benefit of scenarios is futures preparedness – systematic and open futures capacity building. Riel Miller’s (2007, 343) concept of futures literacy encourages us to use the potential of the present more effectively, to develop the capacity for more imaginative storytelling required for scenarios  in order to realise our aspirations. More efforts could, however, be made to perceive scenarios as integral instruments for serious but transformative futures preparedness and mobilizing futures emancipation. The end result will be futures resilience – capacity to survive and even succeed in turbulent futures through collective learning-based futures literacy and action-orientated futures consciousness.

Sirkka Heinonen

The author is Professor in Futures Research and teaches in the Master’s Programme of Futures Studies at Turku School of Economics, University of Turku.


Dator, Jim (2009) “Alternative Futures at the Manoa School” Journal of Futures Studies. Vol14 (2), 1-18.

Ernst, Anna – Biss, Klaus H. – Shamon, Hawal – Schumann, Diana & Heinrichs, Heidi U (2018) Benefits and challenges of participatory methods in qualitative energy scenario development. Technological Forecasting & Social Change 127 (2018) 245–257.

Glenn, Jerome – Florescu, Elizabeth & the Millennium Project Team (2017) State of the Future 19.0. Millennium Project. Washington D.C.

Gordon, Theodore & Glenn, Jerome (2018) Interactive scenarios. In: Sokele, Mladen & Moutinho, Luiz Abel (eds) Innovative Research Methodologies in Management. Forthcoming.

Heinonen, Sirkka (2017) Pioneer analysis and international cultural changes. Application of positrend and negatrend analysis in the identification of cultural change. In: Heinonen, S. – Kuusi, O. & Salminen, H. (eds) How do we explore futures? ACTA FUTURA FENNICA nro 10, Helsinki, p. 241–251.

Heinonen, Sirkka – Honkapuro, Samuli – Karjalainen, Joni – Koljonen, Tiina – Ruotsalainen, Juho & Similä, Lassi (2017) Final Neo-Carbon Energy Countdown – Ready for Renewables. Finland Futures Research Centre FFRC eBook 11/2017.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Parkkinen, Marjukka – Ruotsalainen, Juho & Zavialova, Sofia (2017b) Surprising Energy Futures. Neo-Carbon Energy Futures Clinique V. FFRC eBOOK 4/2017, Finland Futures Research Centre, University of Turku. 150 p.

Heinonen, S. – Karjalainen, J. – Ruotsalainen, J. & Steinmüller, K. (2017c) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12.

Heinonen, Sirkka – Minkkinen, Matti – Karjalainen, Joni & Inayatullah, Sohail (2017d) Testing transformative energy scenarios through causal layered analysis gam ing, Technological Forecasting and Social Change 124: 101-113,

Heinonen, Sirkka – Vähäkari, Noora & Karjalainen, Joni (2017e) Neo-Carbon Energy World – What Opportunities for Chile? Neo-Carbon Energy Futures Clinique IV.  FFRC eBOOK 3/2017, Finland Futures Research Centre, University of Turku. 63 p.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni & Ruotsalainen, Juho (2016) Radical Transformation in a Distributed Society – Neo-Carbon Energy Scenarios 2050. NEO-CARBON ENERGY WP1 Working Paper 1/2016. Finland Futures Research Centre, 84 p.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Helle, Aino & Nisula, Sakari (2016b) Argentinian Energy Landscapes. Case study of the Neo-Carbon Energy Project. Finland Futures Research Centre eBook 12/2016.

Heinonen, Sirkka – Balcom Raleigh, Nicolas – Karjalainen, Joni – Minkkinen, Matti – Parkkinen, Marjukka & Ruotsalainen, Juho (2015) CLA GAME REPORT: Causal Layered Analysis Game on Neo-Carbon Energy Scenarios. FFRC eBOOK 12/2015. Finland Futures Research Centre, University of Turku. 112 p.

Van Der Heijden, Kees (2005) Scenarios: The art of strategic conversation. Chichester, John Wiley & Sons.

Inayatullah, Sohail (2009) Questioning scenarios. Journal of Futures Studies, Febr. 2009, 13 (3): 75–80.

Jarva, Vuokko (2017) Scenarizing in Dialogue. In: Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds.) (2017). How Do We Explore Our Futures? Acta Futura Fennica 10. Finnish Society for Futures Studies, Helsinki, 156–171.

Karjalainen, Joni & Heinonen, Sirkka (2017) Using deliberative foresight to envision a neo-carbon energy innovation ecosystem – a case study of Kenya. African Journal of Science, Technology, Innovation and Development, p. 1–17, DOI: 10.1080/20421338.2017.1366133. ISSN 2042-1338

Lang, Merja – Karjalainen, Joni & Heinonen, Sirkka (2016) Glocal Insights to Neo-Carbon Energy and Its Forerunners. Neo-Carbon Energy WP1 Working Paper 4/2016. Finland Futures Research Centre, 112 p.

Masini, Eleonora (2006) Rethinking futures studies. Futures 38 (2006) 1158–1168.

Masini, Eleonora (1993) Why Future Studies? London, Grey Seal Books.

Miller, Riel (2007) Futures literacy: A hybrid strategic scenario method. Futures 39 (2007), 341–362.

Ramirez, Rafael & Wilkinson, Angela (2016) Strategic Reframing. The Oxford Scenario Planning Approach. Oxford.

Ringland, Gill (1998) Scenario Planning. Managing for the Futures. Chichester.

Ruotsalainen, Juho – Karjalainen, Joni – Child, Michael & Heinonen, Sirkka (2017) Culture, values, lifestyles, and power in energy futures: A critical peer-to-peer vision for renewable energy. Energy Research & Social Science 34 (2017), 231–239.

Ruotsalainen, Juho – Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni & Parkkinen, Marjukka (2016) Peer-to-peer work in the digital meaning society 2050. European Journal of Futures Research 4(10).

Shell energy scenarios to 2050. Signals & Signposts. 

Wilenius, Markku (2017) Patterns of the future. Understanding the Next Wave of Global Change. World Scientific Publishing Europe. London.

Wright, George & Cairns, George (2011) Scenario Thinking. Practical Approaches to the Future. New York, 176 p.


Photos: Sirkka Heinonen

Kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisestä on kiristynyt Itämeren alueella

Jari Kaivo-oja:

Maailmanpankin Ease of Doing Business -trendianalyysi vuosilta 2004–2018 Itämeren alueella

Tässä blogiviestissä tarkastelen Maailmanpankin (2018) julkaiseman Ease of Doing Business -indeksin pohjalta liiketoimintaympäristöjen kehittymistä Itämeren maissa. Tarkastelu kattaa Pohjoismaat, Baltian maat, Puolan ja Saksan.

Ease of Doing Business- kuvaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta eri maissa ja eri alueilla. Nykyään tämä indeksi on laskettu 130 kansantaloudelle maailmassa. Eri maat pyrkivät yleensä kehittämään omaa liiketoimintaympäristöään mahdollisimman houkuttelevaksi ja kiinnostavaksi yrityksille. Ease of Doing Business on professori Simeon Djankovin Maailmanpankki-ryhmässä kehittelemä indeksi, joka kuvaa liiketoimintaympäristön laatua suhteessa yrittäjien keskeisiin tarpeisiin. Akateeminen tutkimus tämän indeksin kehittelyn yhteydessä tehtiin yhdessä Harvardin yliopiston professoreiden Oliver Hartin ja Andrei Shleiferin toimesta. Kuten hyvin Suomessa tiedämme, professori Oliver Hart vastaanotti Nobel-palkinnon yhdessä Bengt Holmströmin kanssa vuonna 2017. Harvardin professori Andrei Shleifer on taas maailman eniten siteerattu taloustieteilijä maailmassa. Hänen h-indeksinsä on 136 ja hänen i-10-indeksi on 272 eli kukaan muu ekonomisti ei ole saavuttanut vastaavan tasoista viittausten määrää. Häntä oli siteerattu huhtikuun 2018 alussa 261 229 kertaa. Häntä siteerataan nykyisin yleensä yli 19 000 kertaa vuodessa.  Meillä on siis varsin hyviä syitä nojautua heidän työnsä tuloksiin myös tulevaisuudentutkimuksen alalla, kun teemme trendianalyysejä talouskehityksen perustekijöistä maailmantaloudessa.

Korkeammat Ease of Do Business -indeksin ranking-arvot osoittavat parempia, yleensä yksinkertaisempia säännöksiä yrityksille ja voimakkaampia suojaoikeuksia yrittäjille. Jo Nobel-palkinnon saada, edesmennyt Douglas North, 1981, 1992, ks. Ménard & Shirley 2011) toi esille lukuisissa tutkimuksissaan sen, että institutionaalisilla säädöksillä on oma merkityksensä talouskehitykselle. Samoja asioita ovat korostanee sopimusteoreettisestä näkökulmasta myös professorit Oliver Hart ja Bengt Holmström. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi viimeisimpien tilastoanalyysiin pohjautuvien tutkimusarvioiden mukaan yritysten laadukas toimintasääntely johtaa alempaan kansalaisten köyhyystasoon kansantaloudessa. Tätäkin asiaa voidaan arvioida tilastollisten tunnuslukujen perusteella. Ei ole siis täysin yhdentekevää, miten EDB-indeksit kehittyvät maailmantaloudessa.

EDB-indeksin laskennassa otetaan huomioon seuraavat asiakokonaisuudet (10 eri asiakohtaa):

  • Yrityksen aloittaminen: Menettelyt, aika, kustannukset ja vähimmäispääoma uuden yrityksen avaamiseksi
  • Rakennuslupien käsittely: Varastotilojen rakentaminen, aika ja kustannukset
  • Sähköenergian saanti: Menettelyt, aika ja kustannukset, jotka yritykseltä edellytetään saadakseen pysyvän sähköyhteyden äskettäin rakennetulle varastolle
  • Kiinteistön rekisteröinti: Kiinteistöjen rekisteröintiä koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Lainoitus: Laillisten oikeuksien indeksi, luottotietoindeksin kattavuus
  • Vähemmistöosakkaiden ja sijoittajien suojaaminen: vastuiden laajuus, ohjaajavastuun laajuus ja osakkeenomistajien oikeudet
  • Verojen maksaminen: Maksettujen verojen määrä, tuntirahat, jotka on käytetty valmistellessaan veroilmoituksia ja kokonaisvero, joka maksetaan osuutena bruttovoitosta
  • Kauppa rajojen yli: Tarvittavien asiakirjojen määrä, viennin ja tuonnin kustannukset ja tarvittava aika
  • Sopimusten täytäntöönpano: Velkasopimuksen täytäntöönpanoa koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Maksukyvyttömyystilanteet: Aika, kustannukset ja takaisinperintäaste (%) konkurssimenettelyssä.

Liiketoimintatutkimuksen alalla EDB-indeksi on eräs keskeinen työkalu arvioida liiketoiminnan aloittamisen helppoutta maailmassa. Sitä on käytetty referoiduissa tutkimuksissa yli 3000 kertaa. Voidaan todeta, että juuri tämä indeksi on hyödyllinen työkalu arvioitaessa sitä, miten houkutteleva kunkin maan liiketoimintaympäristö todellisuudessa on. Maailmanpankin tutkimukset osoittavat, että EDB-indeksin korkeampi taso ja näin sen laskennassa taustalla olevat lukuisat eri muuttujat yhdessä parantavat ja edistävät talouskasvua kansantaloudessa. Tässä on hyvä syy seurata EDB-indeksin kehitystä.

Tässä blogissa on tarkastelussa indeksien arvot vuosilta 2004–2018. Tämä Maailmanpankin perusaineisto tarjoaa mahdollisuuden vertailla Itämeren alueen liiketoimintaympäristöjen viime aikaista kehitystä.

Tämän esityksen liitteessä olen raportoinut kaikille tarkastelluille Itämeren maille EDB-indeksin ja BKT-indeksin (nykyhinnoin) kehityksen vuosina 2004–2017 (ks. Kuvat 7.1–7.10). Tästä blogiliitteestä voimme nähdä sen, että BKT:n kehitys ja EDB-indeksin kehitys on pääsääntöisesti positiivisesti korreloitunutta keskenään Itämeren eri maissa. Ainoan poikkeuksen muodosti tässä perusdata-analyyssä Islanti, mutta poistamalla Islannin syvien lamavuosien tilastohavainnot olisi näiden muuttujien suhde myös positiivisesti korreloitunut Islannissa. Tietyllä tavalla nämä korrelaatiot antavat hyvän syyn kiinnittää huomiota EDB-pohjaiseen liiketoimintaympäristön kehittämiseen.

Tässä blogiviestissä arvioin yleisesti sitä, miten houkuttelevaksi eri maat ovat kehittäneet omaa liiketoimintaympäristöään. Ease of Doing Business -indikaattori on varsin monipuoliseen tietoon pohjautuva indeksi. Kuvassa 1 on esitetty EDB-indeksin kehitys Suomen osalta vuosina 2004–2018.

Kuva 1. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Suomessa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuva 1 kertoo siitä, että Suomessa on onnistuttu parantamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta erityisesti vuosina 2004–2006 ja myös vuosina 2007–2008. Vuoden 2008 jälkeen kehitys on ollut vakaata ja EDB-indeksi arvo on ollut noin 93.

Kuvassa 2 on kuvattu kaikkien Pohjoismaiden Ease of Doing Business- indeksin kehitys vuosina 2004–2018. Yleinen havainto on tämän kuvan perusteella se, että kaikki Pohjoismaat ovat kyenneet parantamaan liiketoimintaympäristönsä houkuttelevuutta vuosina 2004–2018. Edellytykset talouskasvulle ovat siis kohentuneet yleisesti arvioiden.

Kuva 2. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Pohjoismaissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Islannissa EDB-indeksin arvo on jäänyt alhaisimmalle tasolle, kun taas Ruotsi ja Norja ovat onnistuneet parhaiten kehittämään omien liiketoimintaympäristöjen houkuttelevuutta. Tällä hetkellä Ruotsi on kärkimaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Suomen on sijalla kolme. Olemme Suomessa polkeneet aika lailla paikalla tämän indeksikehityksen osalta vuodesta 2008 lähtien. Olemme silti Pohjoismaissa hiukan houkuttelevampi ja vetovoimaisempi liiketoimintaympäristö kuin Tanska tai Islanti.

Kuvassa 3 on raportoitu EDB-indeksien kehitys Baltian maissa. Kuva 3 kertoo selvästi sen, että toimintaympäristön kehitys Baltian maissa on aika lailla samalla tasolla jokaisessa Baltian maissa ja maiden väliset erot ovat todella pieniä. EDB- indeksillä arvioituna maiden järjestys on: Viro, Latvia ja Liettua. Suhteellisesti arvioituna eniten maan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta on kyennyt parantamaan Liettua.

Kuva 3. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Baltian maissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Virossa EDB-indeksin arvo on hieman yli 95, Liettuassa se on hieman yli 94 ja Latviassa se on hieman yli 93. EDB-indeksillä arvioituna Viron ja Liettuan liiketoimintaympäristö on asteen verran vetovoimaisempi kuin Suomen liiketoimintaympäristö.

Kuvassa 4 on raportoitu Saksan ja Puolan EDB-indeksikehitys vuosina 2004–2018. Kuva kertoo siitä, että Puolassa on kyetty kohentamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta paljon siitä, mitä se oli vuonna 2004. Hyppäys kehityksessä tapahtui vuosina 2009–2010. Puolan EDB-indeksi on nyt jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa.

Kuva 4. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Saksassa ja Puolassa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuvassa 5 olen laskenut kaikkien tässä tarkastelussa mukana olleiden maiden EDB-indeksien varianssi. Varianssi on koko tarkasteluajanjakson aikana pienentynyt eli keskinäiset erot Itämeren maiden EDB-indeksin arvossa ovat vähentyneet. Tämä selvä tulos kertoo siitä, että maiden keskinäinen kilpailu liiketoimintaympäristöjen välillä Itämeren alueella on koventunut ja maiden aikaisemmat erot liiketoimintaympäristöjen välillä ovat kaventuneet.

Kuva 5. Ease of Doing Business- indeksien maakohtaisen varianssin kehitys vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Voimme todeta, että Itämeren alueen maiden osalta kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisen osalta on kiristynyt. Erot liiketoimintaympäristön laadun osalta Itämeren maissa eivät ole enää niin isoja kuin ne olivat vielä vuonna 2004. Silloin Baltian maat olivat vielä selvästi jäljessä Pohjoismaita liiketoimintaympäristön laadun osalta. Tämä on hyvä tiedostaa Suomessakin. Nyt tilanne on tyystin erilainen.

Kuten kuva 5 osoittaa meille, iso muutos toimintaympäristössä tapahtui vuosina 2009–2010. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut maiden välisten erojen osalta vain vähän. Merkittävin muutos on tapahtunut Puolan liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, jossa tänään liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa. Muutos vuodesta 2004 on ollut varsin huomattava. Baltian maissa liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on tänään huomattavasti paremmalla tasolla kuin Puolassa tai Saksassa, kun sitä arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Pohjoismaissa houkuttelevin liiketoimintaympäristö on tällä hetkellä Ruotsissa.

Ilman uusia kehittämistoimenpiteitä Suomen liiketoimintaympäristön houkuttelevuus voi olla pian heikompi kuin missään Baltian maassa. Nyt Viro ja Latvia ovat jo ohittaneet Suomen, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksikehityksen pohjalta. Liettuan viimeisin laskettu EDB-arvo oli 93.05 kun Suomessa se oli 93.15. Ero on siis vain hiuksen hieno Suomen hyväksi.

On selvää, että EDB-indeksin arvon vähäinenkin parantaminen on nykytilanteessa erittäin haasteellista. Suomen kohdalla liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta voidaan varmasti parantaa arvioimalla systemaattisesti tapahtunutta kehitystä muissa maissa ja pohtimalla mahdollisuuksia parantaa houkuttelevuutta eri vaihtoehtoisissa tarkasteluissa. Voimme myös imitoida meitä parempia maita, kuten Uusi-Seelanti, Hong Kong, Etelä-Korea, Singapore, Iso-Britannia tai Yhdysvallat – tai ehkä kenties keksiä entistä parempia uusia yrittäjyyspalveluita. Viimeisimmässä EDB-arvioinnissa Suomi oli sijalla 13. Ennen Suomea on tällä hetkellä 12 maata. Jokaiselta näistä meitä edellä olevista maista voimme aina oppia jotakin uuttakin. Suomessa kannattaisi varmasti tarkastella kärkisijalla olevan Uuden-Seelannin EDB-toimintamalleja tarkemmin (ks. Kuva 6). Vuosina 2008–2009 Uudessa Seelannissa tehtiin jotain sellaista, mitä Suomessa kannattaisi analysoida hyvin huolellisesti. Vielä vuonna 2008 Suomi oli aika lähellä Uuden-Seelannin EDB-tilaa.

Kuva 6. Suomi vs. Uusi-Seelanti, Easy of Doing Business, vuodet 2004–2018 (Maailmanpankki 2018)

Kuten tästä blogiviestistä käy ilmi, EDB-indeksi perustuu kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Mahdolliset parannukset olisi hyvä suunnata huolellisen strategisen kustannus-hyöty -punninnan jälkeen valikoidusti näihin kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Kuten tiedämme, asiat ovat usein sellaisia, miltä ne ulkopuolisille näyttävät. Näin ne ovat etenkin sellaisissa datapohjaisissa trendianalyyseissä, jotka perustuvat taloustieteelliseen perustutkimukseen.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tätä tutkimustyötä ovat tukeneet Suomen strategisen tutkimuksen neuvosto [avustusnumero 313395]. Teksti liittyy Valmistus 4.0 -hankkeen alustaviin ennakointi- ja tausta-analyyseihin.


Djankov, Simeon (2009) The Regulation of Entry: A Survey. The World Bank Research Observer, Vol. 24(2), s. 183–203.

Djankov, Simeon (2016) The Doing Business Project: How It Started: Correspondence. Journal of Economic Perspectives, 30(1), s. 247–48.

Djankov, Simeon, La Porta, Rafael, Lopez-De-Silanes, Florencio, Shleifer, Andrei (2002) The Regulation of Entry, The Quarterly Journal of Economics, Vol. CXVII, Issue I, s. 1–36.

Djankov, Simeon, Dorina Georgieva, Dorina & Ramalho, Rita (2017) Business Regulations and Poverty. 

Dollar, David, Kleineberg Tatjana & Kraay, Aart (2016) Growth still is good for the poor. European Economic Review. 81(1), s. 68–85.

Eurostat (2018) Current prices, million euro. Gross domestic product at market prices.

Glaeser, Edward L., La Porta, Rafael, Lopez-de-Silanes, Florencio  & Shleifer, Andrei (2004) Do institutions cause growth? Journal of Economic Growth Vol. 9, Issue 3, s. 271–303.

Ménard, Claude & Shirley, Mary M. (2011) The Contribution of Douglass North to New Institutional Economics. Published in Economic Institutions, Rights, Growth, and Sustainability: The Legacy of Douglass North. Cambridge University Press: Cambridge.  

North, Douglas C. (1981) Structure and Change in Economic History. W. W. Norton & Co, New York.

North, Douglas C. (1992) Transaction Costs, Institutions, and Economic Performance. ICS Press, San Francisco, CA.

Shleifer, Andrei & Vishny, Robert W. (1994) Politicians and firms. Quarterly Journal of Economics, Vol. 109, Issue 4, s. 995–1025

World Bank (2018) DB18. Historical data – Complete data. Doing Business. Database.

The World Bank (2018) Doing Business. Measuring Business Regulations. 

The World Bank Group (2018) Comparing Business Regulation for Domestic Firms in 190 Economies.  


Liite 1: EDB-indeksi ja BKT:n relaatio vuosina 2004–2017 Itämeren maissa. Kuvat 7.1–7.10.



Onko syytä olla huolissaan?

Huomioita työpaikkojen toimialakohtaisten vajaakäyttöasteiden trendikehityksestä Suomen kansantaloudessa ja Euroopassa vuosina 2009–2017

Jari Kaivo-oja:

Tässä blogiviestissä erittelen työpaikkojen toimialakohtaisia vajaakäyttöasteita Suomessa ja Euroopassa. Toimialakohtaiset työpaikkojen vajaakäyttöasteet (Jobs Vacancy Rate, JVR) kertovat yhdestä tärkeästä näkökulmasta työmarkkinoiden yleisestä kehityksestä ja mahdollisista kohtaanto-ongelmista. Suomessa ollaan jo aika pitkään oltu huolestuneista tästä tärkeästä kysymyksestä. Esimerkiksi Aktiivisuus-mallin kehittämisessä voisi olla hyötyä työpaikkakehityksen yleiskehitystä kuvaavan JVR-mittariston systemaattisesta hyödyntämisestä.

Työpaikkojen vajaakäyttöaste lasketaan seuraavalla kaavalla:

Työpaikkojen vajaakäyttöaste (JVR) = Avoimien työpaikkojen lukumäärä / (Miehitettyjen virkojen määrä + Avoimien työpaikkojen määrä).

Tämä selkeä kaava auttaa meitä jäsentelenään työmarkkinoiden toimintaa eri toimialoilla ja myös koko kansantaloudessa. Kun työpaikkojen vajaakäyttöaste on korkea, on työmarkkinoilla paljon avoimia työpaikkoja suhteessa työvoiman kokonaiskysyntään suhteutettuna – eli suhteessa jo täytettyihin työpaikkoihin ja avoimiin työpaikkoihin toimialalla. Kun työpaikkojen vajaakäyttöaste on matala, työmarkkinoilla ko. toimialalla on vähemmän vetoa. Jos suhdeluku on taas negatiivinen, voidaan todeta, että toimialalla on heikko vetovoima suhteessa työvoimaan. Yleisesti ilmaisten: avoimia työpaikkoja on liian vähän tällaisessa tilanteessa.

Euroopassa ja EU-28-alueella oli JVR-arvo vuoden 2017 loppukvartaalilla oli 2.0. Myös Euro-alueella JVR-arvo oli 2.0. Tämä on hyvä muistaa arvioitaessa Suomen trendikehitystä Euroopassa. Suomen yleinen JVR-luku oli samana ajankohtana 1.8. Kuvassa 1 on esitetty EU-maiden koko JVR-analyysi viime vuoden 2017 lopulla. Maat kuten Ranska, Malta, Italia ja Tanska eivät raportoi omia JVR-asteitaan. Useimmat EU-maat sen kuitenkin tekevät. Alhaisimman JVR-luvun raportoi Kreikka, jonka JVR -luku on 0.1. Tämä luku on todella huono ja siis lähes nolla arvoltaan. Kreikan työmarkkinat ovatkin olleet pitkään kriisissä. Pitkän ajan JVR-luvun keskiarvo on 0.9 Kreikassa. Työttömyys syö yhteiskunnan taloutta ja vakautta Kreikassa.

Kuva 1. Työpaikkojen vajaakäyttöaste (JVR), Ajankohta 2017Q4. Lähde: Eurostat 2017.

Tšekin tasavallan eli Tšekin JVR -tunnusluku oli 4.4, joka oli tämän vertailuajankohdan korkein luku Euroopassa. Tšekissä ja Suomessa on tällä hetkellä pienin köyhyys- ja syrjäytymisriski Euroopassa. Työpaikkoja on Tšekin tasavallassa paljon tarjolla. Korkeita JVR-lukuja voimme todeta olevan Unkarissa (2.4), Belgiassa (3.4), Hollannissa (2.6), Isossa-Britanniassa (2.6) sekä Saksassa (2.8). Suomessa kannattaisi olla kiinnostunut näiden maiden työmarkkinapolitiikasta, jos mielimme saavuttaa korkeamman JVR-tasoasteen. Ehkä Saksan sijaan Suomessa kannattaisi katsoa aikaisempaa enemmän Tšekin tasavallan suuntaan, koska siellä työmarkkinat näyttävät toimivat hyvin, kun asiaa arvioidaan JVR-analyysin pohjalta.

Suomen, Viron, Ruotsin ja Euroopan Unionin JVR-trendit

Kuvassa 2 on esitetty Suomen kvartaalittainen JVR-trendikehitys vuosina 2003–2017. Voimme nähdä, että Suomen JCR-kehitys on kaikkia esitettyjä vertailukohtia (Ruotsi, Viro ja Euroopan Unionin keskiarvo) alhaisempi tässä kuviossa. Näyttäisi myös siltä, että Suomen JVR-aikasarja on suhdanneherkempi kuin vastaavat JVR-tasokäyrät Ruotsissa ja Virossa.

Työmarkkinoiden vetovoima heilahtelee Suomessa voimakkaasti ja se näyttää käyvän vuosittaisen kvartaalin lopussa aina alhaisemmalla tasolla kuin Ruotsissa ja Virossa. Vuoden ensimmäisellä kvartaalilla pääsemme aika lailla samalle JVR-tasolle kuin Ruotsi, mutta sitten ”romahdamme”, kun asiaa arvioidaan JVR-tason ja -arvon pohjalta. Huolestuttavaa on sekin, että ”romahdamme” alle Viron JVR-arvon tason. Pidemmän päälle tämä on hyvin negatiivinen asia Suomen työmarkkinoiden houkuttelevuudelle. Se voi merkitä sitäkin, että yhä useampi suomalainen duunari pakkaa tavaransa ja muuttaa Viroon tai Ruotsiin.

Kuva 2. JVR:n trendi- ja suhdannekehitys vuosina 2003–2017 Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Euroopan Unionissa. Lähde: Eurostat 2017.

Kuvassa 3 on esitetty vielä erikseen Suomen JVR-aikasarja ja lineaarinen trendi. Se paljastaa, että vuosina 2003–2017 trendi on ollut laskeva ja lasku trendin osalta on ollut noin 0.5-yksikköä aikajaksolla. Tämä on tärkeä havainto työvoimapolitiikasta päättäville tahoille. Varmasti finanssikriisi ja sen yhteydessä harjoitettu kovan talouskurin politiikka on tämän Suomen laskevan JVR-trendin taustalla. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 1.5. Tämä on tietysti varsin huolestuttavaa. Tämä JVR-taso on sama kuin esimerkiksi Liettuassa ja Kroatiassa tällä hetkellä.

Kuva 3. Suomen JVR-aikasarjahavainnot ja lineaarinen trendi vuosina 2003–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Kun arvioidaan kokonaiskehitystä Suomessa, voimme esittää tarkempia arvoja eri toimialojen osalta. Esittelen ensiksi positiiviset JVR-trendit Suomen osalta.

Positiiviset työmarkkinoiden JVR-trendit Suomessa

Voimme aluksi tarkastella sellaisia toimialoja, joiden osalta voimme havaita nousevia JVR-trendejä. Näillä aloilla työvoiman aktiivista nousevaa pitkän aikavälin kysyntää on selvästi nähtävissä.

Ihmisen terveydenhuolto ja sosiaalityö. Suomessa ihmisten terveydenhuolto ja sosiaalityö ovat yhdessä toimiala, jossa JVR-arvot ovat olleet viime vuosina kasvussa. Tämä työmarkkina näyttäisi vetävän hyvin Suomessa. Kuten kuvasta 4 voidaan nähdä, vuoden 2009 negatiivista arvoista on edetty positiivisten lukujen puolelle. Hieman huolestuttavaa on nähdä, että vuoden 2017 lopussa JVR-arvo tippui lähelle nollatasoa, vaikka ennen sitä trendikehitys oli ollut varsin positiivinen. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa +0.7.

Kuva 4. Ihmisen terveydenhuolto ja sosiaalityö, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009-2017, Lähde: Eurostat 2018.

Maatalous, metsätalous ja kalastus. Kuvassa 5 on esitetty maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen JVR-arvojen kehitys vuosina 2009–2017. Usein esitetään, että alkutuotanto olisi trendinomaisesti laskeva kansantalouden sektori. Tämä JVR-analyysi tuottaa meille hieman erilaisen tilanneanalyysin. Kehitys on tällä toimialalla kehittynyt myönteisesti vuoden 2009 erittäin negatiivisista JVR-arvoista kohti positiivisia arvoja. Aika ajoin JVR-arvo on kyllä käynyt negatiivisella, mutta se on noussut positiiviselle puolelle aina vuoden 2013 jälkeen. Voidaan esittää, että alkutuotannossa työmarkkinat ovat aika suhdanneherkkiä ja esimerkiksi luonnonolosuhteet voivat vaikuttaa siten, työmarkkinat eivät ole vakaat tällä toimialalla. Silti lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 1.0. Tämä on myönteinen signaali.

Kuva 5. Maatalous, metsätalous ja kalastus, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Koulutus. Kuvassa 6 on esitetty koulutusalan JVR-arvot vuosille 2009–2017. Myös tällä toimialalla työmarkkinat ovat kehittyneet vetovoimaisemmiksi viime vuosien myötä. Tällä toimialalla toinen vuosikvartaali näyttää olevan iso ongelma. Silloin JVR-arvo on usein laskenut negatiiviseksi. Ilmeisesti kuntasektorilla opettajien rekrytointi tapahtuu siten, että se tuottaa notkahduksen koulutusalan JVR-arvoon. Silti yleiskehitys on ollut kohti positiivisia arvoja. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 0.9.

Kuva 6. Koulutus, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Taide, viihde ja virkistys. Kuvassa 7 on esitetty JVR-analyysi taide-, viihde- ja virkistystoimialalla. Tällä toimialalla kehitys on ollut hitaan myönteistä, mutta JVR-arvot ovat olleet yhä aika negatiivisia aika ajoin, mutta JVR-arvot ovat aika ajoin olleet myös yllättävästi vahvan positiivisia. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.2. Tämä luova toimiala on hyvin suhdanneherkkä toimiala. Jopa yhden vuosikvartaalin sisällä voidaan nähdä sekä negatiivisia että positiivisia JVR-arvoja. Työmarkkinat ovat epävakaat ja epävarmat tällä kulttuurin ja viihteen toimialalla.

Kuva 7. Taide, viihde ja virkistys, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva. Kuvassa 8 on raportoitu julkisen sektorin perustoimintojen JVR-trendikehitys (Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva) vuosien 2009–2017 osalta. Tälläkin toimialla lineaarinen trendisuora on ylöspäin kehittyvä, vaikka aika ajoin JVR-arvo on muuttunut negatiiviseksi. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa 0.8, kun vielä vuonna 2009 lähtötaso oli alle +0.5. Kehitys on ollut tässä mielessä myönteistä. Ilmeisesti ulkoiset uhkakuvat lisänneet panostuksia tälle toimialalle. Lineaarinen trendisuora lähestyy arvoa +0.6.

Kuva 8. Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Kuvassa 9 on esitetty JVR-analyysi hallinto- ja tukipalvelutoimintojen osalta. Kehitys tämän työmarkkinatrendin osalta on ollut nouseva, mutta edelleen JVR-arvot saavat pääsääntöisesti negatiivisia arvoja. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.5, kun vielä vuonna 2009 trendikehityksen lähtötaso oli noin -1.0. Aika ajoin JVR-arvo on pompahtanut arvon jopa + 0.5 tasolle, mitä voidaan pitää myönteisenä heikkona signaalina. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.5, mikä ei tietysti ole myönteinen havainto tämän trendin osalta.

Kuva 9. Hallinto- ja tukipalvelutoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Majoitus- ja ravitsemistoiminta. Kuvassa 10 on raportoitu JVR-trendikehitys majoitus- ja ravitsemustoiminnan osalta vuosina 2009–2017. Kuvasta 10 näemme, että tällä toimialalla JVR-tunnusluku on liikkunut alle nollan tasolla. Lisäksi vuosikvartaalien sisällä esiintyy erittäin voimakasta vaihtelua. Myös positiivisia JVR-lukuja on nähty aika ajoin (2. kvartaalilla vuonna 2010, JVR luku oli 1.0), mikä kertoo siitä, että tämä toimiala on kehittymässä astetta vetovoimaisemmaksi. Vuoden 2017 viimeinen havainto oli jälleen varsin korkea (+0.5) ottaen toimialan aikaisemman yleiskehityksen. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.6.

Kuva 10. Majoitus- ja ravitsemistoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Vesihuolto. Kuvassa 11 on esitetty vesihuoltoalan JVR-analyysi. Sekin on trendikehityksen osalta myönteinen, vaikkakin trendikehityksen lähtötaso oli nollan tasolla. Nyt trendisuora lähestyy +0.3 tasoa. Vesihuoltoalalla on mitä ilmeisemmin haasteena alan yleisen houkuttelevuuden lisääminen. Vaihtelut ovat JVR-tasossa yllättävän isoja. Tarkastelujaksolla 2009–2017 maksimiarvo on ollut yli +2.0, mutta sitten on nähty -2.5 JVR-tasoarvo. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa +0.4. Vesihuoltoalan houkuttelevuus on heikompi kuin sähkö- ja energia-alan, vaikka ala on varsin tärkeä kansalaisille.

Kuva 11. Vesihuolto, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Sähkön tuotanto, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima. Kuvassa 12 on raportoitu sähkön tuotanto-, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima-alan JVR-analyysi. JVR-arvoissa on nähtävissä hienoista myönteistä kehitystä. Sitten vuoden 2009 JVR-arvojen kehitys on ollut myönteistä, vaikka vuonna 2016 tapahtui ajanjakson isoin romahdus (-7.0) ensimmäisellä kvartaalilla. Muuten tämän toimialan kehitys on ollut pääsääntöisesti varsin positiivista ja voimme havaita useita vahvoja JVR-arvoja haarukassa +1.5–2 ajanjaksolla 2009–2017. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa +0.6.

Kuva 12. Sähkön tuotanto, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Muut palvelutoiminnot. Muiden palvelutoimintojen JVR-analyysi on esitetty kuvassa 13. Tämä analyysi paljastaa, että tämän toimialan trendisuora asettuu negatiiviseksi (noin tasolle -0.8). Tällä toimialalla vaihtelut ovat varsin suuria ja JVR-arvot ovat heilahdelleet välillä +1.4–6.0. Isot negatiiviset arvot heikentävät toimialan yleistä houkuttelevuutta huomattavasti. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa  -0.8, mikä on huono asia alan houkuttelevuuden kannalta.

Kuva 13. Muut palvelutoiminnot, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Tukku- ja vähittäiskauppa. Kuvassa 14 on esitetty tukku- ja vähittäiskaupan JVR-analyysit. Näiden toimialojen kehitys on varsin vakaata ja hiukan nousujohteista. Lineaariset trendit asettuvat aavistuksen verran nollan alapuolelle, mikä tarkoittaa sitä, että tämä toimiala ei ole houkuttelevuuden suhteen kovinta kärkeä Suomessa.

Kuva 14. Tukku- ja vähittäiskaupan JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Negatiiviset JVR-trendit Suomessa

Tarkastelemme seuraavaksi negatiivisia JVR-trendejä toimialoittain. Jos näitä negatiivisia trendejä ei kyetä kääntämään positiiviseen suuntaa työmarkkinoilla, nämä toimialat tulevaisuudessa kriisiytyvät hitaasti – tai joissain tapauksissa nopeastikin. Näihin trendikehityksen negatiivisiin suuntiin on syytä suhtautua vakavasti. Nämä toimialat ovat ongelmallisia Aktiivisuusmallin käytännön toteuttamisen kannalta, koska näyttää siltä, että näillä toimialoilla on vähemmän vetovoimaa työntekijöiden kannalta.

Teollisuus ja rakentaminen. Kuvassa 15 on ensiksi esitetty JVR-analyysi teollisuuden ja rakentamisen osalta. Tämä trendi on selvästi laskeva ja JVR-arvo on käynyt jopa negatiivisella puolella vuosien 2015–2017 aikana. Tästä voidaan olla varsin huolestuneita, kun ajatellaan Suomen teollisuuden ja rakennusalan tulevaisuutta. Lineaarinen trendisuora lähestyy JVR-arvoa -0.2.

Kuva 15. Teollisuus ja rakentaminen, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Kuvassa 16 on raportoitu ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan JVR-analyysi Suomessa. Trendikäyrä on laskeva, mitä voidaan pitää varsin huolestuttavana, ellei peräti hälyttävänä kehityksenä. JVR-arvot ovat heilahdelleet voimakkaasti negatiivisten ja positiivisten JVR-arvojen välillä. Toistaiseksi negatiivisin JVR-arvo (-1.4) voitiin todeta vuoden 2016 kolmannella kvartaalilla. Myös vuoden 2017 kolmannella kvartaalilla saavutettiin iso negatiivinen arvo (-1.2). Nämä JVR-arvoja koskevat havainnot ovat varsin huolestuttavia ja voivat johtaa pahimmassa tapauksessa osaavan tieteellis-teknisen henkilökunnan muuttoon pois Suomesta. Vuoden 2013 jälkeen lineaarisen trendikäyrän arvot siirtyivät negatiivisiksi. Ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan alalla lineaarinen trendisuora lähestyy nyt JVR-arvoa -0.4, mikä ei sekään ole hyvä ennakointiuutinen.

Kuva 16. Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Kiinteistötoiminta. Kuvassa 17 näemme visualisoinnin kiinteistöalan JVR-analyysistä. Tällä toimialalla trendisuora lähestyy JVR-arvoa -2.0. Vuoden 2016 lopulla kehitys on kääntynyt hieman myönteisemmäksi kiinteistöalalla ja tämän jälkeen saavutettiin muutamia positiivisia JVR-arvoja.

Kuva 17. Kiinteistötoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Rahoitus – ja vakuutustoiminta. Kuvassa 18 on esitetty JVR-analyysi rahoitus- ja vakuutustoimialan osalta. Tällä toimialalla kehitys on ollut vaihtelevaa ja välillä on nähtävissä positiivisia piikkejä, mutta välillä on myös nähty negatiivisia piikkejä. Trendikäyrä on aika vakaa ja se on asettunut JVR-arvon +0.5 -tasolle lähestyen arvoa +0.4.

Kuva 18. Rahoitus – ja vakuutustoiminta, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Informaatio ja kommunikaatio. Kuvassa 19 on esitetty informaatio- ja kommunikaatioalan JVR-analyysi. Yllättävää on havaita, että tällä yleensä muodikkaaksi koetulla toimialalla kehitys ei Suomessa ole ollut erityisen positiivista, vaan lineaarinen trendikäyrä on pääosin negatiivisella JVR-arvojen tasolla. Kehitys on ollut aika epävakaista ja kovin monia positiivisia JVR-arvoja ei ole kyetty tällä toimialalla Suomessa saavuttamaan. Positiiviset arvot ovat olleet JVR-tasolla +0.5. Lineaarinen trendikäyrä on saavuttamassa JVR-tason -0.9, mikä on yllättävän huono taso.

Kuva 19. Informaatio ja kommunikaatio, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Rakentaminen. Kuvassa 20 on esitetty erikseen rakentamisen toimialan JVR-analyysi. Selvästi negatiivinen trendi on havaittavissa ja negatiivinen lineaarinen trendikäyrä on lähestymässä JVR-arvoa -0.2. Rakennusala on varsin suhdanneherkkä toimiala. Rakennusalalla JVR-arvot saavuttavat yleensä varsin korkeita arvoja vuoden ensimmäisellä kvartaalilla. Vuoden 2014 jälkeen nämä vuoden alun kvartaaliarvot ovat olleet laskussa, mikä on ainakin alan työntekijöille huono uutinen. Toimialan lineaarinen trendisuora lähestyy arvoa -0.2.

Kuva 20. Rakentaminen, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Kuljetus ja varastointi. Kuljetus- ja varastointitoimialan JVR-analyysi on raportoitu kuvassa 21. Tämän toimialan JVR-analyysi kertoo negatiivisesta trendistä. Lineaarinen trendikäyrä on ohittanut tason nolla eli toimialan vetovoimaisuus ei ole kehittymässä kovin myönteisesti. Vuodet 2015–2017 ovat olleet varsin ongelmallisia kuljetus- ja varastointitoimialalle. Trendikäyrä on laskeva kuten kuva 21 kertoo. Toimialan lineaarinen trendisuora lähestyy arvoa -0.1.

Kuva 21. Kuljetus ja varastointi, JVR-analyysi, Suomi vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Liiketoiminta-ala. Kuvassa 22 on liiketoiminta-alan JVR-analyysi. Trendi on tälläkin toimialalla negatiivinen ja lineaarinen trendikäyrä on asettautumassa tasolle -0.3, mikä ei ole erityisen mairitteleva tulos toimialan kannalta.

Kuva 22. Liiketoiminta-ala, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017.

Muut palvelutoiminnot. Kuvassa 23 on raportoitu vielä kehitys muiden palvelutoimintojen osalta. Tällä toimialalla on vaikea todeta, onko toimialan trendi selvästi positiivinen tai negatiivinen. Trendi on lähinnä vakaa, eikä muutokset JVR-arvoissa ole selvästi nousujohteisia tai laskujohteisia. Trendi on kuitenkin pääsääntöisesti negatiivinen työntekijöiden kannalta, koska lineaarinen trendikäyrä on ”asettunut” -0.8 JVR-arvon tasolle.

Kuva 23. Muut palvelutoiminnot, JVR-analyysi, Suomi, vuodet 2009–2017. Lähde: Eurostat 2018.

Yhteenveto JVR-trendikehityksestä

Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto JVR-trendikehityksestä. Yleisenä kommenttina voimme todeta, että trendien kehitys eri toimialoilla on sekä nousevaa että laskevaa. Myös JVR-tasot vaihtelevat aika lailla toimialoittain. Aika useiden toimialojen kehitys vaikuttaisi olevan huomattavasti erilainen kuin usein medioissa ja julkisuudessa asia yleensä esitetään. Eittämättä eri toimialoilla, joilla trendikehitys on negatiivinen, on monia syitä pohtia oman toimialansa houkuttelevuutta aikaisempaa kriittisemmin. Negatiivinen trendi indeksoi tulossa olevaa kriisiä- enemmin tai myöhemmin. Toisaalta positiivisen kehityksen toimialoilla on syytä pohtia, miten myönteinen kehitys voidaan turvata.

Voimme myös todeta, että JVR-arvojen vaihtelu voi jopa yhden vuoden sisällä ja kvartaaleittain olla todella merkittävää. Tämä volatiliteetti-ilmiö voi olla vaikea asia erityisesti työntekijöille, koska työmarkkinoiden veto eri toimialoilla vaihtelee liiallisesti jopa yhdellä suhdanneaikajänteellä ja työntekijöillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia odotella seuraavaa nousuvaihetta työmarkkinoilla näillä työmarkkinoilla. Tämä voi osaltaan tuottaa kohtaanto-ongelmia työn kysynnän ja tarjonnan välillä eri toimialoilla.

Toisaalta tunnistimme tässä katsauksessa toimialoja, joilla kehitys on suhteellisen vakaata ja jopa ennustettavaa. Tällaisia positiivisen trendinäkymän ja aika vakaan kehityksen toimialoja olivat tässä tarkastelussa mm. sote-ala ja koulutusala. Vakaa, mutta ei kovin nouseva kehitys oli nähtävissä tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Yllättävän heikko JVR -trendikehitys oli nähtävissä tässä kokonaisarviossa kiinteistöalalla, informaatio- ja kommunikaatioalalla, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan alalla, hallintoalalla sekä kuljetus- ja varastointialalla.

Taulukkoon olen koonnut vielä yhteenvedon toimialakohtaisista JVR-arvojen trendikehityksestä Suomessa. Voimme päättää tämän työmarkkinoiden katsauksen tähän toimialoittaisten trendikehitysten vertailutaulukkoon.

Taulukko 1. Yhteenveto toimialakohtaisesta JVR-trendikehityksestä Suomessa.

Toimiala Trendin kehitys Lineaarinen trendi asettumassa JVT-tasolle
Maatalous, metsätalous ja kalastus Nouseva +1.0
Liiketoiminta-ala Laskeva -0.3
Teollisuus ja rakentaminen Laskeva -0.2
Sähkön tuotanto, kaasu-, höyry- ja tuuletusvoima Nouseva +0.6
Vesihuolto Nouseva +0.4
Rakentaminen Laskeva -0.2
Liiketoiminta Laskeva -0.3
Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus, majoitus ja ravitsemistoiminta Nouseva -0.2
Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus Nouseva 0
Kuljetus ja varastointi Laskeva -0.1
Majoitus- ja ravitsemistoiminta Nouseva -0.6
Informaatio ja kommunikaatio Laskeva -0.9
Rahoitus – ja vakuutustoiminta Laskeva +0.4
Kiinteistötoiminta Laskeva -2.0
Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Laskeva -0.4
Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Nouseva -0.5
Julkinen hallinto ja puolustus; pakollinen sosiaaliturva Nouseva +0.6
Koulutus Nouseva +0.8
Ihmisen terveydenhuolto ja sosiaalityö Nouseva +0.7
Taide, viihde ja virkistys Nouseva -0.2
Muut palvelutoiminnot Vakaa -0.8

Voisimme varmasti pohdiskella paljon enemmänkin sitä, ovatko nämä trendit johtamassa Suomea aikaisempaan parempaan hyvinvointiin ja menestykseen tulevaisuudessa? Yksityiskohtainen vastaaminen tähän kysymykseen vaatisi vielä lisäanalyysejä, mutta voimme tämän trendianalyysin pohjalta nähdä sen, että joidenkin toimialojen tuleva työmarkkinakehitys on varsin isojen haasteiden edessä. Suomalainen työelämä vaati uudelleen arviointia lähes kaikilla toimialoilla.

Vuonna 1998 kirjoitin Futura-lehteen artikkelin ”Tietoyhteiskuntakehityksen tuottama murros ja työn tulevaisuus”. Siinä peräsin politiikantekijöiltä laajempaa makrotaloudellista suunnitteluotetta yhteiskuntapolitiikkaan. Se, mitä nyt näemme näissä uusissa trendikehitysanalyyseissä, kertoo edelleen varsin samanlaisesta työvoimapoliittisesta ongelmakentästä, jota myös Pertti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila käsittelivät teoksissa ”Kansantalous 2021” ja ”Kansantalous 2028”. Murroksen hallintaan tarvittaisiin jälleen kerran nyt uusia työvoimapolitiikan työkaluja ja toimenpiteitä. Päivitetty pääosin tosiasioihin perustuva työelämän uusi skenaarioanalyysi ja sen mukainen strategia-ajattelu olisi tarpeen.

Mihinkään tyytyväisyyden tunteeseen emme voi tuudittautua tässä tilanteessa Suomessa. Kuten vuoden 2014 SITRA-raportti tiivisti asian: ”Vakaa työ murenee”. Miten päättäjämme tähän vakaan työn murenemiseen nyt suhtautuvat? Mitä he tekevät? Mitä itse kukin meistä tekee?

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto


Eurostat (2018) Job vacancy statistics by NACE Rev. 2 activity – quarterly data (from 2001 onwards) [jvs_q_nace2]. Last update 16.03.18, Job vacancies and occupied posts measure number of posts. The job vacancy rate (JVR) measures the proportion of total posts that are vacant, according to the definition of job vacancy above, expressed as a percentage as follows: Extracted on 17.03.18. JVR = number of job vacancies / (number of occupied posts + number of job vacancies). Source of data Eurostat. The quarter-on-quarter and year-on-year changes are expressed in percentage points. NACE_R2. All NACE activities (except activities of households as employers and as own use producers; activities of extra-territorial organisations and bodies). SIZECLAS. Total. INDIC_EM Job vacancy rate.

Heinilä, Tiina (2014) Vakaa työ murenee. Mistä aineksista rakentuisi positiivinen visio tulevaisuuden työstä? SITRA, Verkkosivut:

Kaivo-oja, Jari (1998) Tietoyhteiskuntakehityksen tuottama murros ja työn tulevaisuus. Futura 1/1998, s. 42–56. Verkkosivut:

SITRA (2017) Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta, Tekijät: Julia Jousilahti, Johannes Koponen, Minea Koskinen, Juha Leppänen, Risto Lätti, Roope Mokka, Aleksi Neuvonen, Johannes Nuutinen ja Henrik Suikkanen. Verkkosivut.

Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka (1996) Kansantalous 2021. ETLA. SITRA. Helsinki.

Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka (2005) Kansantalous 2028. ETLA. Taloustieto Oy. Julkaisu B204. Helsinki.


Kuvituskuva: Pixabay

Globaalitalouden kaupungistumiskehitys ja Suomen kaupungistumisprosessi tuoreiden trendianalyysien valossa

Jari Kaivo-oja

Tässä blogiviestissä tarkastelen Suomen kaupungistumista vuosina 1961–2016 ja vertailen sitä globaalin talouden kaikkien maiden yleiseen globaaliin kaupungistumiseen ja trendeihin. Vertailussa on mukana 221 valtiota, jotka ovat Maailmanpankin tietokannassa. Kaupungistumisen kehitysvaihe on tärkeä asia, kun arvioidaan eri yhteiskuntien kehitystä. Suomen kaupungistuminen alkoi 1200-luvulla Turussa ja siitä lähtien kaupungistumista on voitu tutkia ja analysoida Suomessa. Suomessa kaupunkien lukumäärä ja koko kasvoivat hitaasti. Kaupungistuminen sai uutta vauhtia 1800-luvun lopulla ja 1900-luku olisi merkittävää tasaisen edistyksen aikaa kaupungistumiselle Suomessa. Kuitenkin vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla. Vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin asuikin jo kaupungeissa.

Suomessa on keskusteltu kaupungistumisesta aika ajoin aktiivisesti – erityisesti nyt, kun isompien kaupunkien johtajat ovat ryhtyneet arvioimaan aluerakenneuudistusta. Monet tärkeät politiikan uudistamishankkeet, kuten suunnitellut aluehallinnon uudistus ja sote-uudistus liittyvät kaupungistumistrendin tulkintoihin ja ymmärrykseen kaupungistumisen merkityksestä kansakunnan tulevaisuudelle ja elinvoimalle. Siksi tässä blogiviestissä haluan tuoda kaupunkikehitystä koskevan trendianalyysin kautta oman näkemykseni aluekehittämiseen ja kaupunkipolitiikan yleiskeskusteluun. On tärkeää ymmärtää yleistä globaalia kaupungistumiskehitystä Suomen oman kaupungistumiskehityksen yhteydessä, koska Suomi on tiiviisti mukana globaalissa arvoverkostossa.

Miltä siis Suomen kaupungistumiskehitys näyttää suhteessa globaaliin kehitykseen? Kuvassa 1 on esitetty visualisointi maailmantalouden urbanisoitumiskehityksestä ja Suomen urbanisoitumiskehityksestä tilastolukujen (%) pohjalta. Tässä blogiviestissä kaupungistumista arvioidaan Maailmanpankin mittaamalla kaupungistumisasteella, eli kaupunkiväestön prosenttiosuudella kokonaisväestöstä.

Kuva 1. Urbanisoituminen maailmassa ja Suomen urbanisoituminen vuosina 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017).

Kuvasta 1 näemme, että Suomi on ylittänyt selkeästi 80 % tason kaupungistumisessa. Suomen tarkka kaupungistumistaso oli 84,36 % vuonna 2016. Muu maailma on noussut urbanisoitumiskehityksessä lähelle 55 % kaupungistumisen tasoa (54,3 %) eli ne ovat jotakuinkin samassa vaiheessa, kun Suomi oli 1970-luvulla. Näemme kuvasta myös sen, että Suomi on keskimääräistä kaupungistuneempi maa, kuin maailman keskiarvo lasketaan Maailmanpankin tilastokannan 221 maan tilastojen pohjalta. Tosin kolmen maan osalta tarkkoja tietoja ei ole tarjolla (Eritrea, St. Martin ja Kosovo).

Miltä ero Suomen ja globaalin talouden yleisen urbanisoitumiskehityksen välillä näyttää? Usein on varsin mielenkiintoista vertailla trendikehitystä suhteessa muihin trendikehityksen perusindikaattoreihin.

Kuvassa 2 on tehty vertaileva trendianalyysi Suomen kaupunkikehityksen trendin ja koko muun maailman trendin osalta vuosina 1960–2016.

Kuva 2. Ero Suomen ja maailman keskiarvoisen urbanisoitumisen välillä vuosina 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Kuva 2 – ja erityisesti kuva 3 – paljastavat astetta tarkemmin erittäin mielenkiintoisen piirteen Suomen ja maailman kaupungistumiskehityksen välillä. Havaitsemme kehityksessä historiallisen taitepisteen vuoden 1991 kohdalla. Trendi on vuonna 1991 selvästi taittunut. Tällaisten selkeiden historiallisten trendien taitepisteiden tunnistaminen on eräs trenditutkimuksen tärkeä osa-alue. Kuvassa 3 on visualisoitu taitepiste vuoden 1991 osalta tarkemmin. Kun ennakoidaan tulevaa kehitystä, on hyvä olla tietoinen trendien taitepisteistä ja niihin liittyvistä historiallisista muutoksista.

Kuva 3. Trendikehityksen taitekohta vuonna 1995 maailman kaupunkikehityksen ja Suomen kaupunkikehityksen osalta (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Tämän vuoden 1991 jälkeen ero on ollut pienenevä, kuten Kuva 4 selvästi meille osoittaa. Taustalla on luonnollisesti globalisaatiokehitys, joka etenee kaupungistumiskehityksen kanssa ”rinta rinnan”. Eräs ilmeinen johtopäätös tästä analyysistä on, että muut maailman kaupungit ovat nousemassa kilpailemaan voimakkaammin Suomen kaupunkien kanssa. Tämä on eräs globalisaation keskeinen piirre.

Kuva 4. Globaali kaupungistumiskehitys ja Suomen kaupungistumiskehitys, kaupungistumiskehityksen eron kapeneminen vuosien 1995–2016 aikana (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Tendenssi maailman ja Suomen kaupunkikehityksessä (ks. kuvat 3 ja 4) on siis se, että keskimäärin muu maailma kaupungistuu nopeammin joka vuosi verrattuna Suomen kaupungistumiskehitykseen. Suomen kaupunkikehityksen yleistendenssi on se, että se ei etene enää samalla vauhdilla kuin se vielä 1970-luvulla ja 1980-luvulla eteni, kun Suomi kypsyi maatalousyhteiskunnasta kaupungistuneeksi teollisuusyhteiskunnaksi.

Lopuksi voimme tarkastella trendikehitystä vuosihavaintojen erojen pohjalta. Tämäkin trendien analyysiin liittyvä perustarkastelu voi olla varsin hyödyllinen, kun tehdään tilastopohjaista trendianalyysiä. Mitä siis kuvasta 5 selviää meille?

Kuva 5. Erot vuosihavainnoissa, Suomi vs. globaali kaupungistuminen, Globaali kaupungistuminen ja Suomen kaupungistuminen, vuodet 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Kuva 5 paljastaa useita mielenkiintoisia asioita Suomen kaupunkikehityksestä. Harmaa Suomen kaupungistumisen trendikehitystä kuvaava vuosieroja kuvaava viiva kertoo sen, että Suomessa urbanisoitumiskehitys oli suhteellisen vahvaa aina vuoteen 1990 asti, kunnes kaupungistumisen muutosvauhti laski varsin dramaattisesti tämän vuoden jälkeen. Tässä vaiheessa ennen dramaattista muutosta vuosiero oli tasolla 0,7–0,8, mutta sen jälkeen vuosiero laski nopeasti tasolle 0,2–0,3 ja sitten vuoden 2002 jälkeen se laski vielä alle 0,2 tason. Emme Suomessa ole ehkä tarpeeksi kiinnittäneet huomiota tähän varsin merkittävään trendimuutokseen, joka liittyy yleiseen globaaliin kaupunkikehitykseen. On tärkeää peilailla Suomen kehitystä suhteessa globaaleihin trendeihin.

Voimme spekuloida tämän kaupungistumiskehityksen taitekohdan liittyneen 1990-luvun alun lamaan – joka olisi varsin ilmeinen selitys. Ehkäpä aika moni silloisen kasinokapitalismin nurjan puolen kokenut palasi takaisin ”maaseudun rauhaan” tai pienempiin kuntayhteisöihin, kun työttömyys nousi ennätyslukuihin 1990-luvun lamavuosina? Vuoden 1996 jälkeen myös ero Suomen ja muun maailman urbanisoitumisasteen eron osalta muuttui peräti negatiiviseksi arvoltaan. Tämä uusi Suomen kaupungistumiskehityksen globalisaatiokehitykseen liittyvä muutosvaihe on visualisoitu kuvassa 6.

Kuva 6. Kaupunkikehityksen trendien välinen muutos Suomi vs. muu maailma, vuodet 1992–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelma).

Tämä tilastollinen trendianalyysi tarjoaa oman mielenkiintoisen taustanäkökulman viime aikoina käytyyn aluepoliittiseen keskusteluun. Globalisaatiokehityksen myötä urbanisaatio etenee omalla painollaan. Suomi on suhteellisesti arvioituna jo varsin kaupungistunut maa, mutta ei aivan kärjessä maailman kaupungistumiskehityksessä. Esimerkiksi Belgian tason (97.9 %, sija 12 maailmassa) saavuttaminen Suomen kaupungistumiskehityksessä lienee täysin mahdotonta. Tulemme tulevaisuudessakin olemaan pitkien etäisyyksien maa, jos haluamme pitää maan asuttuna.

Maailmanpankin maavertailussa vuonna 2016 Suomi sijoittui sijalle 43 kaupunkikehityksen osalta (84,3 %). Tässä vertailussa perinteinen verrokkimaa Ruotsi sijoittui sijalle 39 (85,96 %), Tanska sijalle 33 (87,85 %), Islanti sijalle 17 (94,23 %) ja Belgia sijalle 12 (97,9 %). Belgialla on siis EU-alueen kärkisijoitus kaupungistumiskehityksen osalta, jos Monacoa ei lasketa EU-valtioksi. Monacon kaupungistumisaste on 100 %. Norja oli sijalla 51 (80,73 %) ja Yhdysvallatkin vasta sijalla 50 (81,79 %) eli Yhdysvallat sijoittui Suomen jälkeen tässä vuoden 2016 tilastollisessa vertailussa. OECD-maiden keskiarvo oli tässä vuoden 2016 vertailussa 80,5 % kaupunkikehityksen osalta, kun Suomen luku oli 84,3 %. Suomi on siis kaupungistuneempi maa kuin OECD-maat ovat keskimäärin.

Yllättävän monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa kaupungistuminen on edennyt jo varsin pitkälle. Esimerkiksi maat kuten Qatar ja Kuwait rakentavat talouskehityksensä voimakkaasti kaupungistumisen varaan. Tämä on syytä panna merkille omana kaupungistumisilmiönään. Talouskehityksen ja kaupungistumiskehityksen yhteyksien tieteelliseen arviointiin on Suomessa syytä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.

Kuvassa 7 on vielä esitetty oma vertailuanalyysi Suomen, Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen ja maailman kaupungistumisen yleiskehityksen osalta (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat). Tämä vertaileva benchmarking-analyysi kertoo sen, että Suomi ei ole ainakaan mitenkään dramaattisesti jäljessä kaupungistumisessa muiden Pohjoismaiden osalta. Suomi on myös hiukan edellä esimerkiksi Yhdysvaltoja ja Norjaa kaupungistumiskehityksessä, kun sitä arvioidaan Maailmanpankin tietokannan datan pohjalta. Se kertoo myös siitä – ehkä hieman yllättäen – että Islanti on Pohjoismaiden kaupungistunein maa, kun sitä mitataan kaupungeissa asuvan väestön määrällä suhteessa koko väestöön. Pohjoismaista Islanti on jopa ainoana Pohjoismaana verrattavissa Qatarin ja Kuwaitin kaupunkikehitysstrategiaan. Tulokset tästä Islannin kaupunkikeskeisestä politiikasta eivät ole olleet kovin huonoja, joten tähän ”Islanti-ilmiöön” on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Islannin talous kasvoi viime vuonna 7,2 prosenttia, ja kasvuprosentti oli yksi maailman korkeimmista. Erittäin korkea kaupungistumisaste on tuskin hillinnyt tätä kehitystä.

Kuva 7. Trendbenchmark-analyysi: Suomi, Pohjoismaat, Yhdysvallat ja maailman yleiskehitys kaupungistumiskehityksessä, vuodet 1960–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Tämä blogiviesti tarjoaa lukijoille erään ajankohtaisen, tilastollisten trendianalyysien pohjalta syntyvän näkökulman Suomen kaupungistumiskehitykseen. Suomessa ei voida juurikaan tehdä mitään sille, että muu maailma kaupungistuu nopeammin kuin Suomi. Tämä kehitys vaikuttaa varmasti kilpailun lisääntymiseen maailmantaloudessa ja myös eri kaupunkienkin välillä. Kun uusia työpaikkoja syntyy kaupunkeihin, se vetää ihmisiä kaupunkeihin korkeamman hyvinvoinnin piiriin. Tämä on varsin universaali trendi maailmassa.

Suomen kehitys on saavuttamassa sellaisen kaupungistumisen tason, jossa isoja prosentuaalisia vuosimuutoksia ei tapahdu voimakkaan kaupungistumisen suuntaan. Suomen tapauksessa on toki vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia edistää kaupunkikehitystä – kuten Itämeren alueen kaupunkien välinen yhteistyö, liikenne- ja väyläratkaisut sekä väestö- ja koulutuspolitiikka. Myös ns. älykkyyttä korostava Smart City ja Smart Specialisation -aluekehitys tarjoavat uusia innovatiivisia keinoja kehittää kaupunkeja kilpailukykyisemmiksi ja elinvoimaisemmiksi Suomessa.

Yleensä on hyödyllistä vertailla Suomen ja Ruotsin kehitystä kaupungistumisen osalta. Kuva 8 tarjoaa erään trendikehityksen analyysin näkökulman kaupunkikehitykseen Suomessa. Voimme pohdiskella sitä, voisiko Suomi ohittaa Ruotsin tulevaisuudessa kaupungistumiskehityksessä? Historiallinen tausta-analyysi kertoo siitä, että Suomi on kuronut umpeen voimakkaasti eroa Ruotsiin kaupungistumiskehityksessä ja tällä hetkellä kovin merkittävää eroa ei enää ole nähtävissä.

Kuva 8. Kaupungistuminen Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1960–2016. (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Kuvassa 9 on esitetty visualisointi erosta kaupungistumiskehyksessä (prosenttitasojen välillä) Ruotsin ja Suomen välillä vuosina 1961–2016. Näemme alla olevasta Kuvasta 9 selvästi sen, että ero kaventunut huomattavasti etenkin 1970-luvun jälkeen. Eron kaventuminen oli erityisen voimakasta vuosina 1971–1992. Vuonna 2016 ero Ruotsin ja Suomen välillä oli enää 1,6 prosenttiyksikköä.

Kuva 9. Ero kaupungistumiskehyksessä Ruotsin ja Suomen välillä vuosina 1961–2016 (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Voimme tietysti leikitellä hieman ajatuksella siitä, että yllä olevan Kuvan 9 kuvaama ero kaupungistumisessa saadaan kurottua täysin umpeen tulevaisuudessa. Jos oletamme tulevan trendikäyrän noudattelevan eksponentiaalista trendikäyräkehitystä, päädymme seuraavaan ennakoivaan trendikäyräskenaarioon ennen vuotta 2026.

Kuva 10. Eksponentiaalinen trendikehityksen ennakoiva skenaarioura Ruotsin ja Suomen kaupungistumiskehityksen eron kehityksen osalta (Maailmanpankin tilastotietokanta, 2017, kirjoittajan laskelmat).

Tämä trendikehityksen olettamus on kohtuullisen realistinen, jos aikaisempi pitkän aikavälin historiallinen kehitys otetaan huomioon – kuten yllä Kuvassa 10 on tehty. Ehkäpä kymmenen vuoden sisällä voisimme olla jotakuinkin samalla kaupungistumiskehityksen tasolla kuin Ruotsissa. Tämä muutos edellyttäisi kuitenkin kaupunkipolitiikan selkeää terävöittämistä Suomessa.

Ehkäpä Suomen isompien kaupunkien K21-johtajat ajavat nyt juuri tätä ajatusta omilla uusilla kaupunkipolitiikan aloitteillaan? Ilman mitään erityisiä kaupunkipoliittisia toimenpiteitä pieni ero Ruotsiin verrattuna tullee säilymään myös tulevaisuudessa.

Arvioin ja ennakoin, että jo Ruotsin kaupungistumistason saavuttaminen tulee olemaan jo varsin kova tavoitetila ja visio Suomen kaupunkipolitiikalle. Mahdollisuuksien rajoissa tämän vision saavuttaminen on noin kymmen vuoden sisällä, mutta se vaatii kyllä paljon rohkeita poliittisia avauksia ja toimenpiteitä.

Kovin monia riittävän rohkeita ja visionäärisiä avauksia ei ole vielä nähty politiikan kentässä. Talouskasvun ja kaupungistumisen välisten yhteyksien analyysi Suomessa vaatii vielä lisätutkimuksia ja lisäselvityksiä. Globalisaatiokehitys vaatii Suomelta tulevaisuudessa alueiden ja kaupunkien älykästä erikoistumista, tuotannon ja palvelutalouden uudelleen organisoitumista sekä uusien dynaamisten kyvykkyyksien kehittämistä julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa. Kaupungistumiskehitys on merkittävä elementti yhteiskunnan ja talouden uudelleen organisoitumisen prosessissa Suomessa.


Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Kirjoittaja on dosentti Helsingin (geotieteet, suunnittelumaantiede) ja Lapin yliopistoissa (yhteiskuntatieteet, ennakointi- ja innovaatiotutkimus). Dosentti Jari Kaivo-oja on European Integration Studies- journaalin suurlähettiläs, Strategisen tutkimuksen neuvoston ja Suomen Akatemian sekä Euroopan Komission Horizon 2020 -ohjelman tutkija. Hän on myös Opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän Osaamispaneelin jäsen.

Taustatutkimusta ja -lähteitä:

Kaivo-oja, Jari – Vähäsantanen, Saku – Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland. Business, Management and Education, Vol 15, No 1 (2017).

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel & Lauraeus, Theresa (2018) Reimagining Finland as a Manufacturing Base: The Nearshoring Potential of Finland in an Industry 4.0 Perspective. The 10th International Scientific Conference “Business and Management”, May 3–4, 2018, Vilnius Gediminas Technical University, Vilnius.

Worldbank (2017) Urban population (% of total). Statistics. Database 25.11.2017.


The Mexican Dream

Ulla Gordillo

The American Dream is a well-researched concept which promises that by hard work everyone will become a happily married homeowner, be better off than their parents having a safe job, retire comfortably, have savings to survive any crises, afford the kids’ education and have a good access to healthcare, but what would be its equivalent for Mexico?

We study the Mexican Dream for young adults, 25 to 35 year old Mexicans, with the objective of developing an understanding of the core values of young Mexican adults reflected in their consumer behavior in the financial sector. The study is made to improve the client base of Expertos Patrimoniales, a Mexican financial investment broker company of young adults also referred to as Generation Y or Millennials.

We use a cross-cultural consumer behavior framework by David Luna, in order to consider factors like culture, and value systems to uncover the Mexican Dream for young Mexican adults. To gather data for this study, six focus group discussions of key informants were carried out in specific areas, such as consumer behavior, futures images and Mexican culture among others. The results suggest that the core drivers of the Mexican Young adults, known as Generation Y, differ from the traditional cultural values in several ways; these results are used to create four images of the future in order to understand the young Mexican adults core drivers for the future:

  • Following the North Americans image describes a future based on the traditional Mexican values updated with a modern twist; where the women is a fulltime never demanding housewife and has full access to the money that her husband earns at work.
  • The Muddling Through image describes a future where the most important aspects of life go wrong, and it represents the Mexican Nightmare.
  • The Telenovela combines positive and negative aspects in an image of the future; the Mexican Dream seems to either last too little or be lacking on some of the most important areas of life.
  • The Going European image strives for a civilized individualism, and in which the young Mexican adults are seen by the Mexican society as rebellious and going against traditional values.

These scenarios have been mainly used by Expertos Patrimoniales to search for fitting investment options for the Millennials or Generation Y Mexicans, in order to expand their young adult customer base. In addition, these are useful to profile prospective clients and prepare for a sales meeting on financial services; the diagnostic pre questions made to the prospective clients provides information useful to understand which scenario fits their life and promote suitable investment alternatives.

I personally found both interesting and sad that the Mexican young adults consider, according to the study, the “Following the North American” the ideal future, however think that it is unrealistic and impossible to achieve for which they actively follow a path towards a, according to them ,“realistic future”, which is a variation of one of the three other scenarios.

Writer Ulla Gordillo graduated from FFRC’s Master’s Degree Programme in Futures Studies in 2015. She currently works as Marketing Director for Expertos Patrimoniales – Wealth Management Advisors in Mexico.

Research was done in collaboration between Expertos Patrimoniales and Finland Futures Research Centre. Read more from the article: Kontio, Ulla Gordillo & Tapio, Petri (2017) Four Mexican dreams: What will drive the Mexican millennial to invest? Futures, Volume 93, October 2017, Pages 89-101.

Median ja journalismin vuosi 2018

Juho Ruotsalainen:

Harvardin yliopiston NiemanLab julkaisee vuoden lopuksi eri media-alan ammattilaisten ennusteita[i] siitä, miten journalismi kehittyy seuraavan vuoden aikana. Vaikka ennusteet koskevat nimellisesti tiettyä vuotta, usein ne ulottuvat tätä pidemmälle (lähi)tulevaisuuteen. Koska fokus on kuitenkin seuraavassa vuodessa, tekstit ovat miellyttävän konkreettisia, uskottavia ja ajankohtaisia.

Tänä vuonna NiemanLab julkaisi ennusteet yli 180 asiantuntijalta. Näin suuri määrä tulevaisuuskuvia eri taustoista ja maista[ii] tarjoaa sellaisenaan valmiin ennakointiaineiston journalismin tulevaisuudesta. Niinpä luin tekstit läpi, poimin jokaisesta yhden tai useamman ennusteen ensi vuodelle, minkä jälkeen luokittelin ne sisältönsä perusteella. Yksittäiset ennusteet menevät usein metsään, mutta niistä koostetuilla luokilla on jo enemmän ennustusvoimaa.

Journalismin lähitulevaisuutta ennakoivia luokkia muodostui lopulta kahdeksan. Tässä pitkässä postauksessa esittelen luokat kiinnostavimpine ideoineen kokojärjestyksessä (lataa tekstin PDF tästä). Jokaisessa luokassa on niin suoria lainauksia kuin hyperlinkkejä ennusteisiin (sekä satunnaisiin muihin lähteisiin).

  1. Journalismin monipuolistuminen
  2. Post-truth
  3. Yhteistyö ja rajojen hämärtyminen
  4. Tilaukset, jäsenyydet ja uudet liiketoimintamallit
  5. Alustat ja uudet sovellukset
  6. Laatua määrän sijaan
  7. Tekoäly journalismissa
  8. Toimittajien ja yleisön lähentyminen

Jos jotain yleistä teksteistä nostaa, usein toistuvia teemoja ovat mediakulutuksen eriytyminen ja ”nicheytyminen”, mainostulojen korvaaminen tilauksilla ja tämän vaikutukset journalistisiin sisältöihin, sekä luottamuksen, journalismin laadun ja ”merkityksellisyyden” lisääminen. Kiinnostavasti samanlaisia keloja on Tampereen yliopiston vierailijaprofessori Jussi Pullisen vuoden 2018 journalismiennusteessa.[iii]

Olkaa hyvä! 

1. Journalismin monipuolistuminen

Ennusteiden suurin luokka on journalismin monipuolistuminen. Siihen olen sijoittanut 59 ennustetta. Jo sana diverse esiintyy eri muodoissaan teksteissä yhteensä 49 kertaa. Moni NiemanLabin käyttämä asiantuntija uskoo erityisesti formaattien monipuolistumiseen – esimerkiksi podcastien ja videoiden muodon kehittymiseen. Perinteinen artikkelimuoto rikotaan entistä useammin ja journalismia räätälöidään yhä enemmän kullekin alustalle – kuten Instagram Storiesiin – sopivaksi. Tämä tarkoittaa, että myös toimittajien osaamisvaatimukset monipuolistuvat.

Vuotta 2018 koskeva iso trendi on mediaympäristön monipuolistuminen eli hajautuminen yhtäältä Facebookin kaltaisiin massapalveluihin ja toisaalta suljetumpiin alustoihin ja erilaisiin kansalaisten vertaisverkostoihin (tätä käsitellään tarkemmin luvussa 5). Mediafuturisti Amy Webb kirjoittaa kehityksestä näin:

There will be a new emphasis on restricted peer-to-peer networks to detect harassment, share resources, and connect with sources. There will also be a push by some democratic governments around the world to divide internet access and to restrict certain content, effectively creating dozens of ‘splinternets.’

Alustojen ja formaattien monipuolistuminen avaa tilaa journalismin uusille tyyleille ja niiden taustalla vaikuttaville arvoille. #metoo-kampanja, LGBT:n valtavirtaistuminen ja laajemmin identiteettipolitiikka näkyvät Nieman-asiantuntijoiden veikkauksissa. Journalismissa kuuluviin pääsevien äänien uskotaan ja halutaan monipuolistuvan. Tästä kirjoittaa muiden muassa Zizi Papacharissi:

I am tired of seeing the same old faces dominate news and politics. I want to hear and see young, sensitized, informed, and clever people, from all perspectives and backgrounds, populate my infoscape. And especially, I want to hear what young intelligent women sound like.

…ja Andrew Ramsammy:

The white-male power dominated landscape will give way to color, of all shapes and sizes, in all manner of place and locale.

Tätä vuotta kauemmas ulotettuna trendi ei koske vain “vähemmistöjä” vaan koko journalistisen kulttuurin, arvojen, ideoiden ja käytäntöjen monipuolistumista:

Currently, we decide what gets covered by assuming that because we’re professionals we know exactly what to report (good old “editorial judgment”). […] In the future, we’ll be in constant conversation with the public to learn what information they need.

Sosiaalinen media ja mobiilit julkaisualustat liitetään usein erilaisiin identiteetti- ja arvokupliin – vaikka uudet tutkimukset viittaavat siihen, että some päinvastoin lisää käyttäjien seuraamia uutislähteitä. Algoritmien avulla tehtävä personointi on totuttu näkemään sisältöjen rajaamisena, mutta Tamara Charney (kuin myös Matt Boggie) uskoo, että tänä vuonna algoritmejä ja uutistarjonnan personointia käytetään näkökulmien laventamiseen ja uudenlaisen julkisen tilan luomiseen:

NPR, like The Washington Post and even Snap, have started using algorithms and personalization to make sure people are getting an expansive view. Instead of only giving people more of the things they like, we can use personalization to bring them multiple points of view or even updates and corrections to things they’ve seen or heard. … [T]his is the year where there should be a wider focus on using personalization to inform, educate, and foster common understanding.

Vaikka algoritmeja voidaan suunnitella julkista sfääriä tukeviksi, tänäkin vuonna personointimahdollisuudet kehittyvät esimerkiksi keinoälyn lisääntyvän käytön myötä. Alan Soon uskoo ”psykografisen mikrokohdentamisen” ulottuvan poliittisesta vaikuttamisesta journalismiin:

I believe this shift to psychographic, micro-targeted media will be the biggest evolution for publishers in the next 3 to 5 years. Every content generated will be targeted to specific needs and profiles, instead of a mass audience.

Personoinnin kehittyminen vaikuttaa luonnollisesti siihen, millaista journalismia tuotetaan ja millaiset mediat sitä tekevät. Yhä tarkemman personoinnin myötä erikoistuneet julkaisut yleistyvät, ja niche-journalismia tuottavat esimerkiksi “paikalliset ruohonjuuritason uutisekosysteemit” ja toimittajien perustamat mediayritykset.

Keskeinen syy journalismin monipuolistumiseen on teknologinen tai ”mediaekologinen”: journalismin kuluttamisen alustat ovat vuorovaikutteisia identiteettiteknologioita, ja päätelaitteet jo lähes kirjaimellisesti osa yksilön kehoa. Journalismi, toimittaja ja yleisö nivoutuvat yhä läheisemmin toisiinsa, mistä syystä journalismin ilmaisutyylit kehittyvät entistä epämuodollisemmiksi, vuorovaikutteisemmiksi ja keskustelevammiksi. Perinteinen uutisilmaisu saa uusia muotoja, mikä monipuolistaa journalismia. Aihetta käsittelee Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen raportti, ja tällaista journalismin tulevaisuutta ennakoivat myös mediatutkijat Mark Deuze ja Charlie Beckett.

Tänä vuonna keskusteleva ja vuorovaikutteinen journalistinen tyyli yleistyy erityisesti videoviestien myötä, uskoo Yvonne Leow. Hänen lisäkseen NiemanLabin ennusteissa aiheesta kirjoittaa mm. Mandy Velez:

News is about to get personal. […] One of the reasons I love my Apple Watch is because I feel like it’s meant just for me. […] Instead of building something and hoping readers will come, journalists should figure out a way to get closer to where they already are, and always have been. Right now, that’s in the nearest group chat or text convo.

2. Post-truth

Toiseksi suurimman luokan nimesin paremman puutteessa Post-truthiksi. Tähän ryhmään sijoitin yhteensä 36 ennustetta. Ne liittyvät valeuutisiin ja misinformaatioon, mutta myös jaettujen totuuksien ja keskinäisen luottamuksen murenemiseen, sekä journalismin (enimmäkseen oikeutettuun) kritiikkiin.

Osa Niemanin käyttämistä asiantuntijoista näkee “totuudenjälkeisyyden” rakenteellisena, internetiin ja digitaalisiin teknologioihin sinänsä liittyvänä ongelmana. Esimerkiksi Will Sommer uskoo huijausten ja salaliittoteorioiden entisestään yleistyvän nykyisessä ”mediainfrastruktuurissa” ja tuottavan yhä vaarallisempia seurauksia. Tilanne vain pahenee, jos keinoälyn avulla voidaan jo tänä vuonna tuottaa uskottavasti väärennettyä ääntä, videota ja valokuvia. Claire Wardle ennakoi, että toisaalta poliitikot voivat syyttää itselleen negatiivisia tallenteita entistä helpommin feikeiksi:

Computational techniques that allow realistic audio, still images, and video to be automatically manipulated or created are just in its infancy, but reporting on these technologies will begin to have a significant impact on people’s trust in audio and visual evidence. Politicians will claim negative clips of them were manipulated or fabricated. We won’t see a major successful hoax using this technology in 2018. But despite that, we will spend a lot of time writing about it, raising fear and potentially jeopardizing people’s trust in audio and visual materials.

Onneksi tietoisuus informaatiovaikuttamisesta ja “valeuutisista” kasvoi vuonna 2017, ja tänä vuonna niin kansalaiset, alustapalvelut, toimittajat ja uutisorganisaatiot etsivät ongelmaan ratkaisuja. Kestävien keinojen löytäminen vaatiikin kaikkien panoksen, kirjoittaa Craig Newmark:

If 2017 focused on raising awareness of phony news and media manipulation, I predict that 2018 will be the year of solutions from news organizations, tech platforms, and consumers. […] The good news is that we raised awareness of the misinformation issue over this past year and started the hard task of fixing it. Looking to 2018, we’ll need to build on this work to create truly sustainable solutions. The responsibility is with all of us.

Osa toimittajista erikoistuu informaatiovaikuttamisen ja erityisesti uusien tekoälyjen tuottaman sisällön seuraamiseen, uskoo Nicholas Diakopoulos:

Appropriate data and tooling in the hands of computational journalists would enable the creation of a new beat covering social influence campaigns.

Mis- ja disinformation torjuntakeinojen kehittämiseksi tarvitaan entistä tarkempaa tietoa siitä, miten ihmiset kuluttavat ”valeuutisia” ja miten he niihin suhtautuvat. Tähän tarvitaan paljon dataa, ja sen tarjoamisessa erityisesti Facebookilla on Alexios Mantzarliksen mukaan tulevina vuosina iso vastuu:

If we want real-world solutions, we need real-world data, however. We need to learn how people actually consume fake news and fact checks when they encounter them in their everyday life, or when they look them up to prove (or disprove) an argument. […] Facebook […] is performing what is probably the largest real-life experiment on combating misinformation with fact-checking. We need to know how it’s going so that we can make better decisions about what fact-checkers should (and shouldn’t) do.

Luottamus, trust, mainitaan ennusteissa eri muodoissaan jopa 122 kertaa ja on näin niiden useimmin käytettyjä sanoja. Totuuden jälkeisessä ajassa – jos sellaisesta voidaan puhua – ja sen torjumisessa onkin pohjimmiltaan kyse luottamuksesta. Jos ihmiset eivät luota toisiinsa eivätkä instituutioihin, jaettua käsitystä totuudesta on vaikea muodostaa. Jos media-alustat sirpaloituvat tänä vuonna edelleen, luottamuksen rakentamisesta tulee toimittajien tärkeimpiä haasteita.

Tänä vuonna toimittajat rakentavat luottamusta hyvin perustelluilla, avoimilla ja itsekriittisillä kannanotoilla etäännytetyn objektiivisuuden sijaan, erottamalla mielipiteet ja uutiset entistä selkeämmällä designilla, sekä vähentämällä uutisten (yli)tarjontaa ja keskittymällä laatuun ja ”oikeasti tärkeään”. Myös ”engagementin” lisäämistä tarvitaan, kirjoittaa José Zamora:

Engagement [fosters trust] by allowing the audience/community to be part of the reporting process through story ideas, sourcing, and commenting, resulting in higher impact journalism, in part because the community owns the stories.

Ennen muuta luottamusta lisätään kuitenkin kasvattamalla avoimuutta. Vaikka entistä suurempaa avoimuutta on vaadittu journalismiin jo pitkään, ehkä tänä vuonna juttujen tekoprosessin avaamisesta tulee normi. Erityisesti avoimuuden toivotaan lisääntyvän some-alustoilla – tämä koskee niin alustoja itseään kuin niillä julkaisevia medioita.  Avoimuus tarkoittaa paitsi lähteiden, toimitusprosessin ja aihevalintojen avoimuutta, myös toimittajien persoonien ”läpinäkyvyyttä”:

Academics like my friend Doreen Marchionni, now an editor at The Seattle Times, began to do experiments and build evidence that showed that transparency efforts (like explicitly showing how crowdsourcing efforts had contributed to a story) increased credibility, as did reporters that “put themselves out there” as more human, personable, and relatable. It’s not necessarily about disclosing who you voted for or your views on hot button issues, but rather helping people understand who you are and how you go about your daily work.

Yhdysvalloista muualle maailmaan säteilevässä alt-rightin ”fake news” –möyhkästä – tänä vuonna valeuutissyytökset voivat levitä yksittäisistä jutuista journalismiin sinänsä – on koitunut jotain hyvääkin. Juliette De Maeyer kirjoittaa sen seurauksena mahdollisesti yleistyvästä rakentavasta journalismikritiikistä:

The whole “fake news,” “post-truth” debacle has had at least one merit: bringing media criticism to the forefront, reinvigorating debates about the role of journalism in public life, galvanizing discussions about the failures, errors, glitches, and malfunctions — let’s be honest here, it’s rarely about the triumphs — of media in our democratic life.

Eri äänten ja tulkintojen kaaoksessa yleisöstä tulee entistä kriittisempää ja skeptisempää kaikkea mediasisältöä kohtaan, mikä toivottavasti nostaa sisältöjen tasoa. Oma lukunsa ovat suuret teknologiayritykset, joiden Corey Ford toivoo vihdoin tajuavan olevansa nykyajan ehkä tärkeimpiä mediayrityksiä ja omaksuvansa demokraattisen instituution roolin pelkän mainostulojen tavoittelun sijaan. Jennifer Brandel ja Mónica Guzmán puolestaan kirjoittavat kiinnostavasti siitä, miten mediayritykset käyttävät teknologian mahdollistamaa analytiikkaa yleisön sijaan itseensä:

These days we analyze the audience way more than we analyze ourselves. But in the future we’ll have the technology, ability and motivation to track who in our own editorial meetings speaks the most, gets their ideas approved the most often. We’ll look to the data to make sure we’re not favoring the usual suspects and that we’re giving others a fair shot at representation. […] With the help of data analysis applied to ourselves, we’ll become aware of how our power dynamics play out, and how we contribute to stoking fear and warping the public’s sense of the world.

3. Yhteistyö ja rajojen hämärtyminen

Kolmas ennusteluokka kuvaa yhteistyön yleistymistä journalismissa, sekä journalismin ja muun yhteiskunnan välisten rajojen hämärtymistä. Tähän luokkaan sijoitin 23 ennustetta. Ryhmän ennusteet kuvaavat eri tavoin sitä, miten mediayritykset yhä enemmän jakavat informaatiota ja tekevät  yhteistyötä niin toistensa, yleisönsä kuin muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyö voi parantaa paitsi journalismin laatua, myös lisätä sen vaikuttavuutta ja yhteiskunnallista merkittävyyttä. Samalla journalismin ja median rajat suhteessa muuhun yhteiskuntaan hämärtyvät. Toimittajat oppivat yhä enemmän muilta aloilta, ja toisaalta muut alat, kuten teknologiatyöntekijättuottavat entistä enemmän journalismia. Tulevaisuuden toimituspalaverien vakiokysymys saattaa olla ”kuka toimituksen ulkopuolelta voisi auttaa jutun laatimisessa?”; esimerkiksi ProPublica tekee tätä säännöllisesti jo nyt. Ehkä suurin muutos nykyiseen olisi, jos mediayritykset ja Facebookin kaltaiset teknologifirmat alkaisivat jakaa strategisesti merkittävää tietoa toistensa kanssa.

Craig Newmark uskoo, että tänä vuonna yleisöjen parviäly tiivistyy entistä aktiivisemmaksi voimaksi ja ryhtyy median vahtikoiraksi – huono journalismi ammutaan alas entistä useammin. Toisaalta toimittajien kansainvälinen parviäly tuo vaikuttavuutta ja uskottavuutta globaalille tutkivalle journalismille, kuten Panama Papers –projekti osoitti. Myös isojen tietoaineistojen ja arkistojen kuratointia joukkoistetaan.

Toimitusten välinen yhteistyö voi tänä vuonna viedä eteenpäin erityisesti keinoälyn journalistisia sovelluksia, sillä harvalla mediaorganisaatiolla on yksinään vielä riittävää keinoälyosaamista ja -resursseja. Erityisesti yliopistojen ja mediayritysten yhteistyö voi tällä alueella lisääntyä. Jakamisen ja yhteistyön lisääminen vaatii kuitenkin kulttuurin ja ajattelutapojen muutosta toimituksissa.

Yhteistyön ja jakamisen seurauksena journalismista voi tulla jopa jaettu yhteisresurssi, ”Commons”, uskoo Carlos Martínez de la Serna:

Looking at journalistic resources through the lens of the commons reveals “a new (i.e., newly recognized) cultural form that is unfolding in front of us,” using David Bollier’s expression, with profound implications for how news organizations, journalism schools, and foundations participate in the creation of shared resources as a new infrastructure for journalism. How might we design open-ended systems for news production built around common pooled resources to collectively address critical issues, such as verification or the digital divide? How might we harness collective action and social capital to protect and grow shared resources for journalism?

Commons-ajattelua voi soveltaa myös teknologiaan, ohjelmistoihin ja sovelluksiin. Näiden yhteisresurssit auttaisivat erityisesti pieniä ja aloittelevia mediaorganisaatioita, mikä vahvistaisi koko uutisekosysteemiä. Heather Bryant uskookin, että tänä vuonna kehitetään ja otetaan käyttöön yhteistyötä auttavia työkaluja, teknologioita, protokollia jne. Tällainen infrastruktuuri auttaisi resurssien tehokkaassa käytössä, päällekkäisyyksien karsimisessa, journalismin monipuolistamisessa, yleisön ja yhteisöjen saavuttamisessa, sekä mis- ja disinformaation torjumisessa. Erityisesti tänä vuonna voi yleistyä suurten massamedioiden ja pienten, erikoistuneiden medioiden välinen yhteistyö.

Kaiken kaikkiaan alojen välinen yhteistyö luo uudenlaisia, ”rajapinnoilla” toimivia hybridirooleja, uskoo Federica Cherubini:

Traditional roles that used to have clearly defined labels are going to be less and less the norm across the industry. Instead, roles that connect departments and specialties and act as translators — not of languages but of mindsets — will play an ever more important part in companies that are pushing forward their digital development. These are hybrid roles that are breaking down barriers by working at the intersection of various disciplines. They speak the language of journalism, engineering, and product management. They focus on how to improve collaboration and are part of multi-disciplinary teams.

4. Tilaukset, jäsenyydet ja uudet liiketoimintamallit

Neljänneksi suurin ennusteiden luokka kuvaa tilauksia, jäsenyysmalleja ja yleensä uusia tulonlähteitä. Siihen sijoitin 21 ennustetta. Viime vuonna alkoi osoittautua, että vain harva media saa riittävästi tuloja vain mainoksista. Moni pystytti maksumuurin ja otti käyttöön erilaisia jäsenyysmalleja. Trendi jatkunee lähitulevaisuudessa ja vahvistanee journalismin taloudellista perustaa. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin useat mediatalot saavat isomman osan tuloistaan tilauksista kuin mainoksista. Kun digitaalisissa tilauksissa ei ole printin kuluja, voittomarginaalit kasvavat. Tämä on hyväksi paitsi kestävälle tulorakenteelle, myös journalismille. Toimitukset keskittyvät tarjoamaan laadukkaita sisältöjä klikattavien ja mainostajia miellyttävien sijaan. Samalla mediat joutuvat todella miettimään, mistä yleisöt ovat valmiita maksamaan.

Jonkinlaisena alustojen ja mediayritysten välisenä kompromissina tänä vuonna nähdään kenties jonkin ison teknologia-alustan kokeilu, jossa alusta myy usean eri median sisältöihin oikeuttavaa nipputilausta. Tänä vuonna hype tilausten ympärillä saa kuitenkin kriittisempiä sävyjä. Kun yhä isompi osa journalismista on maksumuurin takana, journalismin kulutus muuttuu elitistisemmäksi ja eksklusiivisemmaksi, ja journalismi voi jopa muuttua maksavia ryhmiä miellyttäväksi.

Maksumuurit voivat tehdä erikoistuneesta niche-journalismista aiempaa yleisempää, sillä yleisöt maksavat vain sellaisesta sisällöstä mitä eivät muualta saa. Erikoistuminen ei tarkoita vain sisältöjä, vaan myös kohderyhmään vetoavaa muotoa ja tyyliä. Erikoistuminen puolestaan vaatii entistä tarkempaa tietoa kohdeyleisön tarpeista ja arvoista, ja tänäkin vuonna eri mittausmenetelmien kehitys jatkuu. Ehkä kuluvana vuotena nähdään uutisten Netflix, joka kerää yksityiskohtaista tietoa yleisöstään ja räätälöi hypererikoistunutta sisältöään tämän tiedon perusteella.

Tilausten ja erilaisten lukijamaksujen yleistyminen edellyttääkin toimitusten ja yleisön aiempaa paljon läheisempää suhdetta (ks. myös luku 8), väittää Jim Brady:

For almost all newspapers, subscriptions were a tiny revenue stream, and the attention given to readers was commensurate. […] In the new world, consumers who pay will expect their voice to be heard. And, those of us in media sure as hell better listen. And, no, this doesn’t mean taking reporting assignments from readers, though we should surely listen to them for good story ideas. And, no, it doesn’t mean changing anything we cover because it may upset paying customers. But it does mean that inviting readers in to provide feedback, to share ideas and to meet journalists can’t just be an occasional PR stunt.

Myös erilaiset lukijaa hyödyttävät palvelut siirtyvät palvelujournalismista ”oikeaan” journalismiin, ennakoi Ernst-Jan Pfauth:

For instance, the NYT Cooking app lets users browse, search and save the paper’s thousands of recipes. And its Wirecutter site shares consumer testing results in a highly usable, efficient format. But the approach can work for hard news stories too. And in 2018, we’ll start to see how. Journalists will be doing more updating, personalizing, and improving of access to content — and we’ll be publishing less.

Kaiken kaikkiaan medioiden liiketoiminnassa tätä vuotta leimaa uusien, toimivien ja kokeellistenkin tulovirtojen etsiminen. Uusilla tulonlähteillä mediat pyrkivät kasvattamaan itsenäisyyttään alustayrityksistä ja parantamaan valta-asemaansa suhteessa niihin, ja erityisesti etsitään laadukasta journalismia suosivia malleja. Uusia tulovirtoja ja säästöjä on odotettavissa ainakin audiosta, jäsenyysmalleista, yhdistymisistä, lisensoinnista, säätiörahoituksesta, kekseliäästä mobiilimainonnasta, natiivimainonnasta, eksklusiivisuudesta ja jopa oheistuotteista.

Oma lukunsa on, että riskirahoituksen toimimattomuus journalismin rahoitusmallina tulee entistä selvemmäksi. Viimeisen kahden vuoden aikana nähtyjen mediastartupien kaatumisten ja rajujen leikkausten myötä on käynyt yhä selvemmäksi, että journalismi ei ole ”nopeasti skaalautuva”, ”eksponentiaalisen kasvun” ala. Tänä vuonna tämä näkyy journalististen startupien uusina alasajoina sekä erityisesti siinä, että yhä harvemmat mediayritykset etsivät mahdollisimman suurta yleisöä. Pienet kohdeyleisöt ja nicheihin panostaminen vahvistuu tämänkin kehityksen seurauksena.

5. Alustat ja uudet sovellukset

Viides ennusteiden ryhmä liittyy teknologia-alustojen ja alustayritysten sekä uusien sovellusten kehitykseen. Ennusteita tässä ryhmässä on 15. Mediayritykset jakautuvat yhä selvemmin niihin, jotka panostavat alustajulkaisemiseen ja niihin, jotka suhtautuvat alustoihin varauksellisemmin. Yhdysvaltojen isoista medioista myönteisimmin alustoihin suhtautuu ehkä The Washington Post, joka kokeilee rohkeasti muun muassa Redditissä julkaisemista.

Algoritmin järjestämistä feedeistä siirrytään ehkä takaisin reaaliaikaisiin feedeihin – osin siksi, että reaaliaikaisuus mahdollistaa intiimimmän ja suoremman yhteyden käyttäjien välillä. Voi myös olla, että yksi tai useampi alusta alkaa vähentää uutisia feedissään, tai erottaa uutiset omaan osioonsa Snapchatin tapaan. Joka tapauksessa mediayritykset ottavat aiempaa aktiivisemman ja innovatiivisemman roolin suhteessa alustoihin, ja miettivät, millä eri tavoin alustoilla voi julkaista. Myös siihen, miten alustojen algoritmit toimivat ja millainen niiden julkisuuden portinvartija –rooli on kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Tämän vuoden yksi iso trendi on, että alustojen yhteiskunnallisista vaikutuksista ja mahdollisuuksita, niin myönteisistä kuin kielteisistä, tullaan entistä tietoisemmiksi. Toimittajat käsittelevät alustoja yhä enemmän ja entistä perusteellisemmin, uskoo Richard J. Tofel:

It is increasingly clear that the operation of the platforms, both from an antitrust perspective and even more importantly from the perspective of democratic governance, has received remarkably little scrutiny. […] This all puts enormous pressure on journalists to do their job in holding these enormous enterprises to the standards of decency, legality, and democratic practice that we are all entitled to expect of the nation’s most profitable companies.

Merkittävä myönteinen kehitysmahdollisuus on uutisten ja “digitaalisen kansalaisjulkisuuden” (digital publics) alusta-avusteinen yhteistyö. Uutismediat oppivat hyödyntämään internetin tuomia ”verkostovaikutuksia” – eli ideoiden nopeaa skaalautumista #metoo-kampanjan tavoin – entistä paremmin. Mitä enemmän alusta/verkostopalvelulla on käyttäjiä, sitä hyödyllisempi se on käyttäjille, ja tämä logiikka alkaa näkyä yhä vahvemmin myös uutisissa. Verkostovaikutukset sekä uutismedioiden ja uudentyyppisten ad hoc –kansanliikkeiden yhteistyö voivat lisätä kansalaisyhteiskunnan vaikutusvaltaa merkittävästi, uskoo Jennifer Choi:

The #MeToo movement has been for me an unexpected, most perfect, and poignant nexus of high-quality journalism and the public discourse, namely on social media. Powerful, compelling investigative reporting culminated in (and worked in tandem with) the shifting of a longstanding public narrative inclined to shame survivors and cover for perpetrators.

Toinen iso trendi on alustojen monipuolistuminen, eriytyminen ja sulkeutuminen. Moni käyttäjistä, varsinkin nuoremmista, alkaa kyllästyä sosiaalisen median massapalveluihin ja siirtyy suljetumpiin sovelluksiin ja chat-ryhmiin. Taylor Lorenz tiivistää kehityksen niin hienosti, että lainaan häntä muita pidemmän pätkän:

Tweeting out your opinions only to be shouted down by Nazis has caused many users to abandon posting on open social networks and instead spend more time in closed networks and group chats. This means less time scrolling through your Facebook or Instagram feed and more time posting in Facebook Groups or connecting with friends via Messenger. It means abandoning the quest to respond to every confused man on Twitter and instead DMing with groups of people who matter. It means maintaining several small, interest-based Instagram accounts or Finstas, rather than a single, public-facing persona.

As users migrate to these closed systems, they’re also shifting away from the type of broad-based algorithmic feeds packed with news and media content that were the hallmark of first-generation social media. This isn’t to say that people are consuming less media; they aren’t. However, I predict that media consumption will become a more separate, intentional behavior.

Platforms seem to be anticipating this shift. Snapchat announced it would split the chat function from its media portal in November. Facebook has tested a content-only news feed devoid of status updates by friends and launched Watch, a video portal that contains highly produced content from publishers and media partners.

[…] It does mean producing the type of premium content users will subscribe to and seek out. It means spending less time trying to reach the widest audience on the web and more time building intentional, dedicated audiences. It also, unfortunately, means developing closer relationships with social platforms that still control the means of distribution via media portals like Facebook Watch or Snapchat Discover.

Alustojen mustana joutsenena lähitulevaisuudessa jokun merkittävä kiinalainen tai intialainen alusta voi lyödä läpi länsimaissa. Frédéric Filloux uskoo erityisesti kiinalaiseen Toutiao-jättiin:

Also on my watch list: the China giant Toutiao, which carries a staggering engagement time of 74 minutes per day (50 percent more than Facebook and 3.5× time spent on Snapchat), thanks to its AI engine. Toutiao, leaning on its $11 billion valuation, wants to move aggressively into the West. I’ll also keep an eye on messaging apps: They tend to overtake social engagement, and therefore could become an essential vector for news. But, as history repeats itself, expect difficulties with monetization.

6. Laatua määrän sijaan

Kuudes ennusteiden ryhmä liittyy journalismin laadun korostumiseen ja tätä edesauttavaan fokusoitumiseen ja erikoistumiseen. Tähän ryhmään sijoitin 12 ennustetta. Renée Kaplan uskoo, että tänä vuonna ylenmääräinen hype alkaa karsiutua ja journalismissa keskitytään olennaiseen: ”If 2017 reached peak innovation strategizing, pivoting, and iterating, then 2018 may very well be the year of pause, pare back, and hyper-focus.” Ryhmän ennusteista syntyykin vaikutelma, että pahin ”mediamurros” alkaa olla takana. Mediayritykset uskaltavat sanoa yhä useammin ”ei”, mikä avaa tilaa mahdollisuuksille ja toimiviksi havaittujen mallien kehittämiseen.

Tänä vuonna mediat keskittyvät rakentamaan suhdetta sitoutuneisiin osayleisöihin, mikä näkyy suoraan journalistisissa sisällöissä.  Kuten aiemmissa ennusteissa on usein tullut esiin, toimituksilla on yhä vähemmän syitä tuottaa mahdollisimman paljon sisältöä – varsinkaan muiden medioiden kanssa päällekkäistä – laadun kustannuksella. Mediayrityksiä karsiutuu pois, ja jäljelle jäävät julkaisevat entistä vähemmän täytejuttuja. Tiedot varmennetaan entistä huolellisemmin, mediayritykset osoittavat aktiivisesti että niihin voi luottaa, ja pitkän ajan suunnittelu korvaa lyhyen tähtäyksen ja pikavoittojen tavoittelun. Myös yleisö alkaa väsyä informaatiotulvaan ja ”turhaan” tietoon ja etsii informatiivista laatusisältöä, jonka avulla mediayritykset rakentavat yleisöönsä aiempaa merkityksellisempää ja sitoutuneempaa suhdetta.

Almar Latour uskoo yleisön etsivän erityisesti huolelliseen kuratointiin ja tiedonkeruuseen perustuvaa yhteenvetoa ja analyysiä:

Following one of the most intense years of news coverage in recent memory, mixed with the ongoing tectonic shocks of technology, more news consumers will likely tire of the machine-gun salvo of incremental factoids wrapped in large-font breathlessness. Readers are more likely to crave calm distillation of meaningful themes and trends. That marks an opportunity for at least a few news organizations: to focus limited resources on thoughtful summary and analysis […]. Some news outlets are already moving in that direction — by way of personable, thoughtful newsletters with a finite number of items, for example, or by being more selective when issuing news alerts.

Rick Berke puolestaan tiivistää kehityksen näin:

“Value” may be the watchword for journalism in 2018. Readers are being overwhelmed by a blizzard of news from more outlets than ever before. At the same time, more news organizations, desperate for survival as ad revenue shrivels, are shedding their timidity and charging for content. – – Watch for intensified pitches stressing the value proposition: Exclusive “news that you can only get here.” Trustworthy journalists. Reporters who have deep sourcing and deep knowledge of a crucial beat.

7. Tekoäly journalismissa

Seitsemäs luokka ennustaa tekoälyn journalististen sovellusten kasvuvauhdin kiihtyvän tänä vuonna. Tähän ryhmään luokittelin 11 ennustetta. Tekoälyä sovelletaan niin uutisjakelun entistä tarkempaan personointiin – algoritmit voivat tuntea ihmisen tarpeet ja mieltymykset paremmin kuin tämä itse – kuin journalistiseen työhön. Jos puhe tekoälystä käsittelee journalismissa(kin) usein sitä, kuinka paljon tekoälyt lisäävät työttömyyttä, tänä vuonna keskustelu kääntyy siihen, miten tekoälyt voivat korvaamisen sijaan tukea ja parantaa toimittajien työtä. John Keefe uskoo, että tänä vuonna julkaistaan isoja, koneoppimista soveltavia juttuja – sellaisia, joita ihmiset eivät yksin kykenisi tekemään:

In the months ahead, some of those journo-programmers — and probably some grad students looking for strong, unique projects — will break big stories using machine learning. These will be important truths and facts invisible to humans alone. […]  Over the past year, conversations around AI and journalism often ventured into worries about artificial intelligence being deployed to replace reporters. But in the new year, we’ll be talking about how often reporters deployed artificial intelligence to land big stories.

Teknologiayritysten välinen kilpailu vie tekoälyn kehitystä nopeasti eteenpäin – erityisesti sovelluksia odotetaan konenäöstä ja –kuulosta,  automatisoidusta kuratoinnista, faktantarkistuksesta, misinformaation torjunnasta sekä tekstinymmärryksestä (natural language processing).   Samalla toimittajien täytyy yhä tarkemmin tietää, mitä tekoäly on, mihin se nykyisellään kykenee, ja millä eri tavoin Facebook, Snapchat, Alphabet/Google, Amazon, Alibaba, Tencent ja muut teknologiayritykset tekoälyä kehittävät ja soveltavat. Tekoälyn nopea kehitys jakaa toimittajia yhä jyrkemmin niihin, jotka tuntevat tekoälyn ja jopa osaavat hyödyntää sitä ja niihin, jotka tuntevat tekoälyn huonosti. Erityisesti koodaajatoimittajille avautuu uusia työmahdollisuuksia.

Jonkinlaisena musta joutsen –tyyppisenä yllättävänä tapahtumana Francesco Marconi ennakoi, että tänä vuonna tekoälyistä tulee uutisten suurin kuluttajaryhmä:

Machines, not humans, will become the biggest consumers of news in 2018. This shift will be driven by the growing impact of smart devices and the internet of things in the information ecosystem. […] For example, one machine can create stories out of data, send that story to a second machine, which then personalizes that story and only then disseminates it to a human. But machine-to-machine journalism can also achieve tangible outcomes beyond informing individual news consumers. For example, an automated financial story about stocks can change another machine’s investment patterns, or an AI lawyer can assess how libelous an automated article can be across different jurisdictions. Journalists will need to examine how these machines speak to each other and how they develop connection with one another — perhaps even emotional ones.

8. Toimittajien ja yleisön lähentyminen

Viimeinen, 11 ennusteen luokka kuvaa toimittajien ja yleisön lähentymistä. Perinteisesti vallinnut ajattelu, jossa toimittajat erottavat itsensä yleisön ulko- ja yläpuolelle, alkaa murentua. Yleisö otetaan vakavasti esimerkiksi ottamalla heiltä entistä enemmän vastaan juttuideoita ja kuuntelemalla heitä juttujen tekovaiheessa. Toimittajien ja yleisön välinen yhteys vahvistuu ja toimittajista tulee ”yhteyden rakentajia”, kuvaa Andrew Haeg. Tässäkin kehityksessä on taustalla mainostulojen korvautuminen tilaus-, jäsenyys- ja tapahtumatuloilla, ja uudet mediayritykset ovat sen edelläkävijöitä:

We are taught not to be part of the public, but to stand apart from the public. To paraphrase Edna St. Vincent Millay, journalists can love humanity, but hate people. This year, a meaningful number of journalists will understand that their deeply encoded aloofness to the public is really the mutation that’s afflicting journalism — and they will begin to rethink and recode their work as both reporters and relationship-builders. Business imperatives will require it. The momentum will continue to rapidly shift away from ad-based models for supporting journalism to memberships and subscriptions. Each piece of content we create, then, becomes less a bid for eyeballs and more an opportunity to create trust, loyalty, and a feeling of being served by journalism.

Rationaalisuutta perinteisesti korostaneen uutiskulutuksen sijaan vahvistuu affektiivinen suhde uutisiin ja niitä tuottaviin medioihin. Yleisön ja toimitusten välinen suhde muuttuu “emotionaaliseksi” ja yhteisölliseksi, kirjoittavat Millie Tran ja Stine Bauer Dahlberg:

We know from research one of the primary reasons people pay for news now is for coverage of a specific topic they care about. In 2018, the reason people pay for news will be less transactional and less about the tangible exchange of goods, but instead based on the ~emotional~ relationship a news organization has with its audience. And that emotional connection is built on trust, transparency, and community. People are increasingly spending money with companies and organizations that are radically transparent, that they connect with, want to belong to, or align with the world they want to live in. And younger people who pay for news are more motivated than older news payers by a desire to support to a news organization’s mission and purpose. If this year was about transparency of the journalistic process and how we do our job, next year it will be about transparency of values and why we do our job.

Kaiken kaikkiaan toimitusten ja yleisön väliset, vuorovaikutteiset kytkennät (feedback loop) vahvistuvat. Tämän seurauksena toimittajat tuntevat yleisönsä entistä paremmin, ja toisinpäin.

Juho Ruotsalainen
Väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

– – – – –

[i] Tarkkaan ottaen kyseessä eivät ole ”ennusteet”, sillä kirjoittajat eivät voi tietää, edes karkealla todennäköisyydellä, toteutuvatko heidän ennusteensa vai eivät. Koska NiemanLab kuitenkin kutsuu tekstejä ennusteiksi (predictions), käytän termiä myös tässä kirjoituksessa. Tulevaisuudentutkimuksessa puhutaan ennustamisen sijaan ennakoinnista: kartoitetaan useita mahdollisia tulevaisuuksia sen sijaan että ennustettaisiin yhtä tulevaisuutta (vrt. sääennusteet, talousennusteet).

[ii] Suurin osa kirjoittajista on kuitenkin yhdysvaltalaisia, joten myös ennusteissa on Yhdysvallat-painotus.

[iii] Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa olemme aiemmin tehneet journalismin ja median heikkojen signaalien keruuta ja luokittelua 2015 päättyneessä Medeia-hankkeessa (hankkeen loppuraportti löytyy täältä). Tutkimuksessa muodostamamme luokat muistuttavat yllättävänkin paljon NiemanLabin ennusteista tekemiäni. Kolme vuotta sitten ennakoimme, että 1) erikoistunut niche-journalismi yleistyy, 2) mediat tekevät entistä enemmän yhteistyötä ja journalismi hyödyntää verkon ”joukkoälyä”, 3) uutismedioiden ja alustojen yhteisöt yleistyvät, 4) toimittajat työskentelevät entistä useammin muilla toimialoilla ja tuovat näihin journalistista osaamista, 5) Facebookin ja The New York Timesin kaltaiset verkon keskukset keräävät koko ajan suuremman osan verkkoliikenteestä itselleen, ja 6) journalismin kulutusta ja tuotantoa määrittää yhä enemmän yksilöiden identiteetit ja identiteetinrakennus.


Finland Futures Research Centre's Blog