Fires in Amazonia: No accident. More fires are coming soon.

Marianna B. Ferreira-Aulu & Gabriela Zuquim

Intense forest fires in Amazonia made the headlines in August 2019. For those who study the region, this environmental crisis came as no surprise. The fires are the result of a long-term obliviousness of national governments towards the environment, intensified by the weakening of Brazilian environmental agencies (IBAMA and ICMBio) and the relaxation of surveillance actions and fines for environmental crimes.

The forest fire dynamics

The blackening of the skies in Sao Paulo in August 2019 was the result of massive slash-and-burn cutting of the Amazon rainforest. The smoke from thousands of man-made fires caught the attention of the world when it reached the mega city. When images of the intense smoke went viral, the news broke everywhere. However, slash-and-burn fires like these happen every dry season in the region and have always been a concern. This year however, the damage is alarming to everyone.

The deforestation of the Amazon rainforest is monitored by two programs of the National Institute for Space Research (INPE): PRODES, which produces an annual report, and DETER, which is a daily deforestation and fire alert system, that is not as precise, but generates almost real time information, aiming to help local officers to act quickly in combating criminal deforestation and fires. It also serves as an indication of deforestation trends.

In July 2019 DETER detected a 278% increase in deforestation trend in comparison with the same period last year.[i] So this year the fires destroyed a much larger area and hinted that the situation may further escalate in the next few years.

According to Tasso Azevedo, coordinator of the project Mapbiomas, there is more fire and smoke coming even sooner. Based on data from satellite images of INPE, significant deforestation continued during July and August and if the trend continues, the cleared areas will be burned soon after, probably during October.[ii] Azevedo explains the slash-and-burn agriculture technique: first, the large trees are cut down and cleared away, then tractors with chains clear the lower vegetation, which is then left to sundry for a few months. Once the cut vegetation is dry, fires are lit to clear the forest. [iii]

The monitoring of the rainforest is particularly important because all fires in Amazonia are anthropogenic. Because there is abundant water stored in the Amazonian rainforest ecosystem[iv], there are no natural forest fires in the rainforest. Thus, many of the Amazonian species have not evolved to tolerate fire events. In some ecosystems such as savannahs, cycles of fires can be natural and species have developed adaptations to survive under these conditions.

The fires are not only dangerous for the ecosystem, but many of them are also illegal. Investigations by the Brazilian federal police show that many of the August fires in Amazonia were lit by criminal organizations, and environmental crimes were only “the tip of the iceberg”, as several other crimes were also committed, such as slave-work, corruption, violence and land-grabbing.[v]

Deforestation along BR-319, Amazonas State , Brazil. Photo: Gabriela Zuquim
Deforestation along BR-319, Amazonas State , Brazil (c) Gabriela Zuquim

Fire the messenger

For the first time in recent Brazilian history, large-scale degradation of the Amazon is being backed by an official government. When INPE published the deforestation trends data for July 2019, there was an immediate reaction from President Jair Bolsonaro to discredit the data. The president accused INPE to be working for the interest of some NGO, and suggested that the data is therefore biased. Minister of Environment Ricardo Salles also suggested that the methodology used by INPE is incorrect. Such allegations forced INPE’s director Ricardo Galvão to explain the science behind the numbers, and publicly criticize the President and his current government’s policies, which caused him to be ousted.[vi]

Firing the director of a research institute for publishing scientific data that displeases the current government is deeply concerning; freedom of speech is intrinsic for democracy. The monitoring system used by INPE in Amazonia is scientifically recognized around the world, and the methodology is internationally reviewed. According to Dr. Douglas Morton, Chief of the Biospheric Sciences Laboratory in NASA, although INPE’s data is inconvenient to the current government, the data is unquestionable, and Dr. Galvão’s dismissal is alarming[vii].

This particular dismissal is not the only policy to “kill the messenger” currently in action in Brazil. Since Bolsonaro took office in January 2019, the State has not only cut funding for science and education, but also publicly discredited researchers. In April, Bolsonaro announced an annual budget cut of 30% for all federal universities[viii]. Thus far, 11,811 study grants for masters and doctoral students have been cut since January, and no new grants will be awarded for the remainder of the year through Capes, the federal study grant system, culminating to the cancellation of several research projects due to the lack of funding[ix].

Scenarios for the future of Amazonia

In 2017, Ferreira-Aulu (the 1st author of this text) published – in her Master’s thesis – alternative future scenarios for Volta Grande do Xingu[x], a region on the East of the Brazilian Amazonia, where the Belo Monte Dam is being built. The paper was published in the midst of a political turmoil in Brazil, soon after former president Dilma Rousseff was impeached and before Bolsonaro announced his candidature to president. Four scenarios for 2020 were presented:

  1. Continuation was a scenario not much different from the then-present in 2017, where Brazil would continue being governed democratically, but governmental policies would be driven by economic growth heedless of socio-environmental impacts.
  2. The Black Swan scenario played with the idea of an unlikely future where the Belo Monte Dam is stopped and the Xingu River revitalised. Brazil’s administration’s main goals would be to fight corruption at all levels, working towards a more transparent and just society. Following this line of thought, major infrastructure projects implicated in the money-laundering scheme would be revised, and their security suspension annulled, Belo Monte included.
  3. The Perfect Storm scenario envisioned a disastrous situation rising from a set of failed circumstances. A future where many potential hazards come to be. The scenario depicted an authoritarian government with no concern for environmental issues. A future where state officials omit themselves from regular inspections, where censorship towards the civil society -mainly NGOs and the academic community- would be applied, and where armed forces violently terminate protests. In this scenario, investigations on corruption and money laundering would be shut down due to lack of funding to the federal police. The perfect Storm described a future where deforestation rises at an unprecedented rate, illegal logging instigate acts of violence and several plant species completely disappear. Soil desertification intensifies and the Amazon biome gets closer to reaching its tipping point with an unlikely return.
  4. And last, as a ccounterpoint the Perfect Storm, the Lucidity scenario, pictured a preferred future where decision-making would be evidence-based, and facts would prevail over political power. In this utopian-like scenario, the Brazilian administration would be strongly engaged to sustainable development and democratic participation. There would be a large investment in science and education, and empowered environmental organs. A new agenda of sustainability would be produced democratically, including proposals from specialists and participation of the civil society. Even the most preferred scenario is not perfect. In the lucidity scenario, Brazil suffers from a decline in economic growth. The scenario played with the idea that Brazil would be ran by a progressive government, and that conservative parties would constantly attack the administration arguing that the private sector is being weakened by public bureaucratic processes. The administration’s counterargument in this scenario would be that sustainable development has a long-term approach, and that electorates should take into consideration the long-term benefits that the current administration is providing not only for this trimester, but for a lifetime, and for future generations.

It is 2019 and it seems Brazilian conservation policy is moving towards the Perfect Storm. Although the thesis published in 2017 did not discuss forest fires per se, it did discuss the future of the Amazonian forest. It was and is clear that the future of the forest is strongly determined by the environmental agenda of the government. Today, the country is ruled by a president that disregards scientific facts and tries to silence scientists. The Minister of Environment is a climate change denier, who also claims that Brazil is not far from “zero illegal deforestation”[xi].

Is the disregard of environmental issues due to being oblivious, or deceptive politics? One thing is for sure. The Lucidity scenario seems even more farfetched today than it did in 2017.

Marianna B. Ferreira-Aulu
Finland Futures Research Centre, University of Turku

Gabriela Zuquim
Ecology and Evolution Biology, Biodiversity Unit of the University of Turku

– – –
Article photo: Fire in Tapajós region, Pará State, Brazil. Photo: Hanna Tuomisto

– – –

[i] G1 (2019) Areas with deforestation alerts in Amazonia has a 278% increase compared to previous year. 7 August 2019

[ii] Azevedo, Tasso (2019) The worst fire is yet to come. 30 August 2019

[iii] Azevedo, Tasso, The worst fire is yet to come. 30 August 2019

[iv] Artaxo, Paulo in Matheus Pimentel (2019) Forest fires in Amazonia are not natural. 8 September 2019

[v] Girardi, Giovana (2019) Investigations reveal organized crime and millionaire gains behind deforestation. O Estado de S.Paulo. 31 August 2019,investigacoes-revelam-quadrilhas-e-ganho-milionario-por-tras-do-desmate,70002990544

[vi] G1 (2019) Exoneration of INPE’s director is officially published. 7 August 2019

[vii] Barrucho, Luis (2019) Exoneration of Inpe’s director ir alarming – says chief of laboratory from NASA. 7 August 2019, BBC News Brasil in London

[viii] Saldaña, Paulo (2019) Ministry of Education extend budged cut to all federal universities. 30 April 2019, Jornal Folha de São Paulo.

[ix] Pimental, Metheus (2019) Short- and Long-term efects of the study grants for science. 9 September 2019, Nexo Jornal

[x] Ferreira-Aulu, Marianna (2017) Is There A Future After The Belo Monte Dam? Building Futures Scenarios For The Volta Grande Do Xingu In Amazonia, Brazil

[xi] Phillips, Dom. (2019) Brazil environment minister to meet US climate denier group before UN summit. 13 September 2019. The Guardian.

Ilmastoahdistus ja toivo – vai sittenkin rohkea epätoivo?

Minna Santaoja:

Savonlinnassa kymmenettä kertaa järjestetyillä luontoelokuvafestivaaleilla oli tänä vuonna yhtenä teemana ilmastoahdistus. Sain kutsun keskustelemaan aiheesta yhdessä ohjaaja Carmen Baltzarin, Greenpeace Suomen ilmasto- ja energiavastaava Kaisa Kososen sekä ilmastoaktivisti Aino Faleniuksen kanssa. Keskustelua johdatteli Outi Silfverberg Ympäristötiedon foorumilta.

Ilmastoahdistuksesta on keskusteltu Suomessa monilla tahoilla parin vuoden ajan. Keskustelun käynnistymiseen on vaikuttanut keskeisesti tutkija Panu Pihkalan 2017 ilmestynyt teos ”Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo”. Pihkalan mukaan ilmastonmuutoksen kaltaisen eksistentiaalisen kriisin herättämistä tunteista keskustellaan liian vähän. Ympäristöahdistus on tunteena ja terminä vielä jokseenkin hahmoton ja pitää sisällään monenlaisia kokemuksia. Pihkala onkin tehnyt pioneerityötä luodessaan käsitteistöä ympäristötunteille. Syksyllä 2019 häneltä ilmestyy toinen kirja otsikolla ”Mieli maassa? Ympäristötunteet”, jossa pohditaan muun muassa ympäristösurua ja ympäristöraivoa.

Muutama viikko sitten ahdistusta lisäsivät Brasilian Amazonin sademetsän ennennäkemättömän laajat metsäpalot, jotka tuntuivat tekevän kaikki muut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehtävät toimet merkityksettömiksi. Palojen mittakaava tuntui hetkeksi ravistelevan monet ihmiset toimintaan. Toiminta onkin monella taholla todettu ympäristöahdistuksen parhaaksi lääkkeeksi. Sosiaalisen median keskusteluissa toiminnan mahdollisuuksia löytyy monia. Kuluttajana voimme boikotoida brasilialaisia tuotteita ja tuotteita, joiden tuotannossa on käytetty Brasiliasta peräisin olevaa soijarehua. Ympäristöjärjestöt kokoavat nimiä vetoomuksiin, ottavat vastaan lahjoituksia ympäristösuojelutyön tekemiseksi ja kannustavat ottamaan yhteyttä ministereihin ja europarlamentaarikkoihin. Poliitikot julistavat tilanteen kestämättömyyttä ja lupaavat ottaa asian esille kansainvälisissä huippukokouksissa. Helsingin Brasilian suurlähetystön edessä osoitetaan mieltä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei ole yksin kuluttaja-kansalaisen vastuulla, mutta kaikkia tahoja tarvitaan – myös yksittäisten ihmisten toimia. Mutta entä jos toimet eivät tunnu riittävän? Amazon oli hetken otsikoissa ja katosi sitten, mutta ongelma ei ole kadonnut.

Savonlinnassa keskustelun pohjaksi nähtiin Carmen Baltzarin ohjaama elokuva Maailman onnellisin maa. Elokuvassa kolme milleniaalia istuu ilmastoterapeutin vastaanotolla ja pohtii globaaleja ongelmia, jotka kietoutuvat monin tavoin oman elämän valintoihin. Miten esimerkiksi lasten hankintaa voi perustella tässä maailman tilassa? Greenpeacen Kaisa Kosonen on pohtinut kysymystä kolme vuotta sitten ilmestyneessä Vihreän Langan haastattelussa. Kosonen näki ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa sellaisia toivonpilkahduksia, jotka loivat luottamusta tulevaisuuteen. Lapsen saaminen kasvattaa perheen ympäristökuormaa, mutta olen ajatellut että ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu on merkityksetöntä, ellemme usko hyvän elämän mahdollisuuteen myös lapsillemme. Savonlinnan keskustelussa Kaisa Kosonen sanoi lasten tuovan elämään valtavasti iloa.

Ilmastoahdistus näyttää olevan nuorille sukupolvikokemus, joka luo ilmastoterapeutin kaltaisia uusia ammattikuntia. Kirjoitin Yliopistopedagogiikka-lehdessä siitä, kuinka korkeakouluissa ohjausta tekevillä tulisi olla valmiuksia ympäristökysymysten käsittelyyn opiskelijoiden kanssa. Nuori ilmastoaktivisti Aino Falenius kuvasi kyynelsilmin kokemustaan ympäristöliikkeessä: kuinka toivoa ensin näytti olevan, mutta ehkä ei sitten ollutkaan. Hän oli kietonut harteilleen supersankarin tapaan mielenosoituksissa käyttämänsä banderollin, jonka teksti sanoi: ”If you don’t act like adults, we will.”

Ilmastonmuutoksesta ja ympäristöahdistuksesta puhuttaessa esiin nousee poikkeuksetta kysymys toivosta – onko meillä enää toivoa? Ahdistuksen tavoin toivokin on epämääräinen käsite ja kaipaa tarkennusta. Mikäli toivolla ajatellaan jonkinlaista perusteetonta toiveikkuutta siitä että kaikki voisi jatkua ennallaan ja ihmiskunnan suuri kertomus rakentua edelleen talouskasvun ja yhä kiihtyvän kulutuksen varaan, toivoa ei ole. Panu Pihkala on muotoillut toivon tarkoittavan elämän merkityksellisyyttä. Merkityksellisyyskin elämän tavoitteena tuntuu jotenkin juhlalliselta ja korkealentoiselta. Olen itse ajatellut toivon tarkoittavan jonkinlaisen ihmisarvoisen elämän mahdollisuutta myös tulevaisuudessa; että pahimmat dystopiat eivät toteutuisi.

Kirjoitin keväällä blogissa tulevaisuuden tutkimuksesta ”toivon tieteenä”. Luettuani dramaturgi Ilja Lehtisen kesällä ilmestyneen kirjoituksen Toivottomuuden puolesta jäin pohtimaan tulevaisuuden tutkimuksen eetosta. Lehtinen käy kirjoituksessaan läpi muun muassa toivon ja tulevaisuuden käsitteiden historiaa ja etymologiaa päätyen siihen, että pakonomainen toivosta kiinni pitämisemme on yhdenlainen kristillisen pelastususkon ilmentymä. Lehtinen kirjoittaa toivosta luopumisesta mahdollisuutena uuteen alkuun. Toivottomuus ei merkitse nihilismiä ja toimettomuutta. Lehtinen tekee monia oivaltavia huomioita suhteestamme tulevaisuuteen ja suosittelen kirjoitusta kaikille tulevaisuuden tutkimuksen perusteiden kriittisestä pohdinnasta kiinnostuneille. Lukemiseen kannattaa varata aikaa, sillä Lehtisen teksti ei ole nopeasti nielaistava. Teksti herättää kysymyksen siitä, osallistuuko tulevaisuuden tutkimus perusteettoman tulevaisuususkon ylläpitämiseen vieden huomiota elettävältä elämältä tässä ja nyt, sijoittaen toivon paremmasta aina johonkin muualle, ulottumattomiin.

Toivo kaipaa joka tapauksessa tarkempaa erittelyä. Joidenkin asioiden suhteen toivoa on, toisten suhteen ei. Toivoa ei Kaisa Kososen mukaan esimerkiksi ole enää korallien pelastamisesta, vaikka monenlaiset teknologiset kehityskulut esimerkiksi luovat toivoa siirtymästä uusiutuvaan energiaan. Toivon erittely auttaa konkretisoimaan elämää ilmastonmuutoksen kanssa. Fossiiliseen energiaan perustuvan talousjärjestelmän väistämättä romahtaessa ennen pitkää, enemmän tai vähemmän hallitusti, on toivoa pienissä mittakaavoissa, uudessa paikallisuudessa. Ympäristökriisissä on paljolti kyse mielikuvituksen ja kulttuurin kriisistä. Jotta on motivaatiota toimia ponnekkaasti tulevaisuuden puolesta, on kyettävä näkemään jonkinlainen positiivinen tulevaisuus. Ja se ei ole kaikille sama. Introverttinä minua esimerkiksi ahdistaa se että elämä ilmastonmuutoksen värittämässä todellisuudessa näyttää välttämättä yhteisölliseltä. En ole varma ahdistaako ajatus yhteisöllisyydestä sinänsä, vaan se että se tuntuu olevan niin kaukana pispalalaisen rivitaloyhtiömme nykyarjesta, jossa yhteinen päätöksenteko uudesta lipputangon nupistakin tuntuu vaativalta.

Samanaikaisesti Savonlinnan luontoelokuvafestivaalin kanssa ilmestyi suomeksi ilmastoaktivisti Greta Thunbergin perheen kirja ”Sydämen asioita – perhe ja planeetta kriisissä”. Hankin kirjan käsiini Savonlinnan kirjakaupasta ja luin sitä viikonlopun kaikkina vapaahetkinä. Kirja vaikutti minuun syvästi ja tulen sen vuoksi muistamaan Savonlinnan festivaalin erityisen merkityksellisenä. Oli huikeaa lukea, minkälaisten vaikeuksien kautta Greta on noussut globaalin ilmastoliikkeen keulakuvaksi. Kirja punoo oivaltavalla tavalla länsimaissa yleistyneen henkisen pahoinvoinnin, mielenterveysongelmat ja ympäristöahdistuksen yhteen globaalin ympäristökriisin kanssa. Gretan perheen kokemukset osoittavat, ettei mikään ole sen tervehdyttävämpää kuin toimiminen merkityksellisten asioiden puolesta, ja se että ympärillä on ihmisiä jotka tämän ymmärtävät. Greta ei puhu toivosta; sen sijaan hän on peräänkuuluttanut paniikkia ilmastonmuutostoimien kiireellisyyden ymmärtämiseksi. Sen sijaan että riipumme ahdistuneessa toivossa, on hedelmällisempää heittäytyä Ilja Lehtisenkin kaipaamalla tavalla rohkeaan epätoivoon, joka saattaa kirkastaa elämän merkityksen, kauneuden ja haurauden.

Kirjoitus tuntuu kaipaavan vielä loppukohotusta. Otan sellaisena esiin Yle Areenan Ilmastouutiset. Ohjelmassa toimittaja pyrkii kutistamaan vuosipäästönsä kestävälle kahden tonnin tasolle ja pohtii mustan huumorin sävyttämänä minkälaisia esteitä tämän saavuttamisessa on. Katsoin ohjelman jaksot potiessani akuuttia ahdistusta lentämisestä, ja mieleeni jäivät erityisesti ohjelman matkustamiseen liittyvät oivallukset. Eräässä ohjelman jaksossa toimittaja päättää matkustaa mahdollisimman kauas lähtemisen sijaan mahdollisimman lähelle – oman itsensä sisään. Hän istuu viikon yksin pahvilaatikossa hiljaa meditoiden ja summaa kokemustaan kertoen saavuttaneensa sen mitä viikon lomamatkalta parhaimmillaan on odotettavissa: eksoottisia elämyksiä, rauhaa ja oivalluksia omasta arjesta. Sen sijaan että ahdistumme lentämisen vähentämisestä, voi ilmastonmuutos tehdä matkustamisesta uudelleen eeppistä. Maata pitkin maailman ääriin matkustaminen vaatii valmistautumista ja suunnittelua ihan eri tavalla kuin ”pikaruokamatkustaminen” lentäen.

Ilmastonmuutoksen on annettava tuntua. Se voi tuntua ahdistuksena, raivona, pohjattomana suruna, neuvottomuutena, vahingonilona, toiveikkuutena. Se voi ilmetä itkuna ja nauruna, vetäytymisenä ja tarmokkuutena. Etäännyttäminen ei toimi.

HT, tutkijatohtori Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Tampere)



The Basic Challenges of Futures-Oriented Policy Analysis and Planning

Jari Kaivo-oja: 

Nowadays, the daily life of politics seems to be turbulent, fragmented and busy. This leaves the scientist in doubt as to whether policy approaches are coherent and rational. The big challenge of policymaking is that it must be planned and programmed in some way. In the field of futures studies, as a critical pre-condition of futures-oriented policy analysis is the identification of alternatives. However, before alternatives can be identified, there is an obvious need to verify, define and detail the problem. Problem-centricity is an important part of future-oriented policy analysis.

When the problem is defined a social planner typically establishes evaluation criteria like (1) technical feasibility, (2) economic and financial possibilities, (3) political viability and (4) administrative operability. There is no sense to present future-oriented alternatives if we do not define a relevant problem or problems. For futures or foresight researcher this is good to remember. Too often wild alternative futures visions and scenarios are presented without asking very basic boring questions: Why? What is the problem?

For real policymakers, just identification of alternatives is not enough. There are often many experts who can list problems and alternatives, but nothing happens after they have listed problems and alternatives. Futurists know well this strategic problem, where there is no link between visions and missions. There is also needs to evaluate alternative policies and display alternatives and distinguish among them. Finally, policymakers must have to monitor implementation policies and plans. Impacts can be expected if there are implementation plans and programs.

In Figure 1 we can see the key elements of the policy planning process. As we can see there are six critical phases as already noted above.

Figure 1. Policy Analysis Process.

It is good to understand policy analysis process can be managed with these six critical steps. Too often only some phases of policy analysis process are managed professionally. This kind of partial management approach can create more problems for society and organizations than was originally expected to be the outcome. Especially we need to pay more attention to the problem definition phase and to interactive links of policy analysis process (red, green violet and black arrows in Fig. 1). The too linear planning process is not working. Also, the planning process is a learning process.

The problem definition phase can be based on various methods. Typical basic methods are identification and gathering data, library search methods, interviews, quick surveys, basic data analysis and communicating the analysis. More advanced methods are political analysis, creation of valid operational definitions, system analysis, quick decision analysis, back-of-the-envelope calculations or issue paper or white policy papers with first cut analyses.

In phase 2, in establishing evaluation criteria, the basic approaches and methods of futures studies methods are relevant. Feasibility, desirability, probability analyses, strategic importance analysis, risk analysis are such typical future-oriented methods and tools.

In the policy analysis process third phase, identifying alternatives typically are linked to scenario analysis. Scenario analyses can be based on various methods. Typical methods are no-action analysis, quick surveys, literature review, real-world experiences, Delphi expert panel studies, development of key typologies, analogy thinking, metaphor development, synectics, brainstorming, comparison with ideal, feasible manipulations, modifying existing solutions and workshop methods.  In this phase futures and foresight methods are useful.

The fourth phase of policy analysis process focuses on evaluating alternative policies. Also in this fourth phase futures studies methods are very useful. Such methods like extrapolation, theoretical econometric forecasting, simulation models, intuitive forecasting, discounting, sensitivity analysis, allocation formulas, quick decision analysis, political feasibility analysis, implementation analysis, storyline scenario writing is widely applied and tested methods.

The fifth phase of policy analysis process includes displaying alternatives and distinguishing among them. Formal methods like paired comparisons, satisficing, lexicographic ordering, nondominated alternatives method, standard alternative method, matrix display systems, and scenario writing provides relevant methodological arsenal.

Direct and indirect actions of policymaking are listed in Table 1. Some actions involve monetary policies, others involve non-monetary policies.  Both positive and negative incentives are needed for policy actions.

Table 1. Types of policy actions (O´Hare 1989, p. 670).

In the final phase, in the sixth phase, decisionmakers want to see monitoring reports of implemented policies. In this phase of policy analysis process key methods are before-and-after comparisons, with-and-without comparisons, actual-versus-planned performance, experimental models, quasi-experimental models, and cost-benefit oriented approaches.

We can note that there are various methods that can be helpful in the policy analysis process. Impactful policy planning requires a lot of professionalism in knowledge management and in the use of various policy analysis methods.

It is important to understand that policy decisions require high-quality decision making and integrated knowledge management tools. The legitimacy and confidence of the public in decision-making is based on the fact that changes in laws and policies are justified from a foresight perspective. Too many political and economic reforms are already outdated when they are communicated.

Personally, I see that there is a lot of synergy between futures/foresight studies and policy analysis process. I assess that the synergy level could be more positive and stronger, but this change requires much closer collaboration between policymakers and futures/foresight researchers. My normative conclusion is that this is a desirable mission for policymakers, futures specialists and researchers. The management of Policy Analysis Process is a key issue for the Strategic Research Council (SRC) at the Academy of Finland.

Jari Kaivo-oja

Research Director, Dr, Adjunct Professor, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku
Research Professor, Kazimiero Simonavičiaus University, KSU, Vilnius, Lithuania

Research Director Jari Kaivo-oja is working for the Strategic Research Council (SRC) at the Academy of Finland, which provides funding to long-term and program-based research aimed at finding solutions to the major challenges facing Finnish society. Dr Kaivo-oja is works in two SRC projects, the Manufacturing 4.0 ( and the EL-TRAN, Transition to a Resource-efficient and Climate Neutral Electricity System, (

Key references

O´Hare, Michael (1989) A Typology of Governmental Actions. Journal of Policy Analysis and Management, Vol. 8, Issue 4, s. 670.

Patton, Carl L. – Sawicki, David S. & Clark, Jennifer F.  (2013) Basic Methods of Policy Analysis and Planning. Routledge. London.




Sirkka Heinonen:

We are living in a rapidly changing world, and the future holds more and more uncertainties, risks and surprises. In order to understand the complexity of the world and its futures, we need foresight at all levels of society – from basic education to universities, from businesses to whole industries, especially for decision-making, in public administration and government, as well as in the private sector. When considering, for example, the futures of education, it is necessary to evaluate how other sectors are changing and how the whole society will evolve.

The best thing about futures thinking is that anybody can develop his or her skills – anywhere and at any age! You can either explore the futures yourself or choose to study the field of Futures Studies. The foundation of the academic university-level Futures Studies lies in systematic thinking and complexity approach. Futures thinking, on the other hand, is a universal human attribute that has always existed in us. Only the time horizon, principles and methods of futures thinking have changed and developed over time. However, as an academic discipline, Futures Studies is based on completely different futures thinking than what was practiced in ancient times in Rome, Greece, and other civilizations such as Babylon, India and Mexico. Nevertheless, there are multiple commonalities between the two, such as the burning desire to learn more about the future and all information and insights related to it.

In fact, I wrote my licentiate thesis about time and future – in the light of the ancient Stoic philosopher Seneca’s production (Heinonen 1990). There were already over a hundred different specific techniques for exploring the future in ancient Rome – from bird watching to the observation of internals and the interpretation of futuristic signals and omens. The scientific study of the future is of more recent inception and originated in the United States and Europe in the 1940s. The most distinctive difference to the ancient futures thinking is that in contemporary futures studies the future is anticipated, not predicted. The future is no longer seen as a deterministic cloud that hovers over us, but rather as different development scenarios, stages of future drama, the plot and elements of which may be affected and adapted. Nowadays, more than thirty scientific methods are being used, of which there are methodological manuals published by both the international think tank, Millennium Project, (Glenn & Gordon 2009) and the Finnish Society for Futures Studies (Heinonen, Kuusi & Salminen 2017 [1]). The field of Futures Studies spread to Finland in the second half of the 1970s and the 1980s, and has since then developed into an active Society for Futures Studies with over 700 members, many of which work in the field of education.

The basic principles, approaches, tools and methods of futures thinking should be incorporated into our education system at all levels. This could be accomplished through combining futures thinking and learning into almost any subject. History, social studies, geography, biology and psychology are examples of subjects that fit particularly well for futures thinking. Brain researchers have interestingly indicated that the human brain uses the same part of the organ when remembering the past and when perceiving the future. In fact, my German Futures Research colleague Kerstin Cuhls uses mental time travel as a method to allow people to immerse themselves in the future by closing their eyes and observing the details and phenomena of the future through their thoughts and silence (Atance & Mahy 2016).

As stated, futures thinking can be incorporated into all school subjects, to varying degrees. In arts, portrayed themes may for example be about the future of housing, transportation or technologies. In music, students may learn about future-oriented productions or discuss the production and role of music in the future. In literature, the writing topics may be related to the future. In drama class, the students may write and perform a play or produce a short film about the future. Furthermore, it is possible to arrange Futures Study courses or a whole new subject on futures thinking itself, from primary school to high school. As has been done in some parts of Finland, it is particularly advisable to organize a future-oriented event on the International Future Day, which has been celebrated for several years, on the first day of March. The Finland Futures Research Centre has prepared educational materials to University, University of Applied Sciences, and High Schools levels. The materials include a lecture package with exercises for small groups (45 min + 45 min) as well as the main principles of future thinking and recommended reflections about scenarios on renewable energy and peer-to-peer society (Heinonen & Karjalainen 2018 [2]). The ultimate goal might be presenting scenarios as videos, which would require co-operation of futures researchers with video artists.

Future thinking can be systematically strengthened by everyone – resulting in futures literacy. Futures thinking empowers individuals, communities, as well as entire societies to steer the future, by creating desired futures through concrete action. UNESCO Foresight Expert Riel Miller often talks about futures literacy – the ability to use the future in the present. In other words, this means making use of future scenarios in decision-making. Furthermore, I have been recently developing the concept of futures resilience, which can be defined as the ability to cope with the uncertainties, challenges, threats, and surprises of the future. How important would it be to include such futures resilience as one of the comprehensive learning goals of our entire school system? This is an element that needs to be heavily featured in early childhood education. We have a longing for a wholesome human being – the fragmented present-day way of life must be replaced by a holistic approach and long-term thinking. Children should be educated in an environment that combines humans, nature, technology, physical and virtual worlds, learning from the past, as well as responsible, ubiquitous and proactive futures-oriented education. Especially in early childhood education, futures learning can and should take place in the form of play, exercise and enjoyment. On the other hand, it is never too late to start futures learning. Futures thinking is an age-neutral capacity and skill.

Sirkka Heinonen
Professor Emerita
Finland Futures Research Centre, Helsinki Office


© Picture: Maria Heinonen



Atance, Cristina M. & Mahy, Caitlin E.V. (2016). Episodic Future Thinking in Children. Methodological and Theoretical Approaches. In: Michaelian, K., Klein, S.B. & Szpunar, K.K. (eds) Seeing the Future. Theoretical Perspectives on Future-Oriented Mental Time Travel. Oxford University Press, 449 p.

Cuhls, Kerstin (2017). Mental time travel in foresight processes – cases and applications. Futures 86 (2017), pp.118-135. DOI: 10.1016/j.futures.2016.05.008

Glenn, Jerome & Gordon, Theodore (2009). Futures Research Methodology Version 3.0, Millennium Project. Washington D.C., cd.

Heinonen, Sirkka (2018). Futures thinking empowers us towards making the futures (In Finnish, Tulevaisuusajattelu voimaistaa tulevaisuuksien tekemiseen). Rihveli 2/2018. Helsinki teachers’ association, 16-25.

Heinonen, Sirkka (1990). Time and Future in Seneca (In Finnish, Aika ja tulevaisuus Senecan tuotannossa). Acta Futura Fennica No 1. Finnish Society for Futures Studies. Valtion Painatuskeskus, 153 p.

Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2018). Electrification in Peer-to-Peer Society – New Narrative for Finland’s Futures, (In Finnish, Sähköistyminen vertaisyhteiskunnassa – uusi tarina Suomen tulevaisuudelle). TUTU-Publications 1/2018, Finland Futures Research Centre, Turku. Forthcoming in English.

Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho (2013). Futures Clinique – method for promoting futures learning and provoking radical futures. European Journal of Futures Research (2013) 15:7, DOI 10.1007/s40309-013-0007-4, 11 p.

Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds.) (2017). How Do We Explore Our Futures? Acta Futura Fennica no 10, Finland Futures Research Centre. Helsinki.

Kuusi, Osmo, Bergman, Timo & Salminen, Hazel (toim.) (2013). How Do We Explore Our Futures? (In Finnish, Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica no 5, Finland Futures Research Centre. Helsinki.

– – –

[1] The original methods book was published in Finnish (Kuusi, Bergman & Salminen 2013).

[2] This teaching material will be published in English as well.

– – –

Futures Studies in Brazil: Launching event for the programme “Futures, Digital Transformation and Innovation”

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu:

Brazilian university UniCEUB, in cooperation with Finland Futures Research Centre (FFRC) and Finland University (FinUni), is launching a post-graduation lato sensu programme on Futures, Digital Transformation and Innovation called “Pós-graduação lato sensu em Futuro, Transformação Digital e Inovação to begin in September 2019 at UniCEUB, in Brasilia.

In the Brazilian higher education context, the lato sensu is a specialization programme for students with a bachelor’s degree. At the end of the programme, the student obtains a certificate, not a diploma. The lato sensu (from Latin “in a broad sense”) is different from a Master’s degree programme (Stricto Sensu – “in strict sense”): The majority of students work while studying and teaching is focused on practical skills, rather than scientific knowledge.

The course “Futures, Digital Transformation and Innovation” is a unique collaborative programme and a result of true international cooperation: FFRC is responsible for some of the modules, and will offer blended teaching (contact, face-to-face and on-line teaching). Local Brazilian teachers and researchers will lecture in other modules. At the end of the day, students will have access to a broad view of the topic at hand, and they will be able to acquire an international understanding of the topic beyond what any individual teacher can offer.

The launching event of the course was held at UniCEUB on 16 April 2019 with a seminar called “I Seminário Internacional Brasil Finlândia: Futuro, Transformação digital e inovação”. This was a joint effort between UniCEUB, Finland University and Finland Futures Research Centre. Finland University coordinates and acts as the commercial arm for transnational education services of University of Turku, Åbo Akademi, Tampere University, and University of Eastern Finland.

The audience in UniCEUB consisted of students and teaching staff of the university, as well as important decision-makers: members of government, staff members of ministries and the presidential office, as well as companies CEOs. (Photo by Caio Santana, UniCEUB)

FFRC project researcher Marianna Birmoser Ferreira-Aulu was a keynote speaker in the opening and closing of the event, and coordinator Sari Söderlund gave a talk in one of the parallel panel sessions. The audience present in the event in the capital city of Brasilia included important decision-makers. In addition to students and teaching staff of the university, staff members of the presidential office, ministry officials and CEOs of private companies were also present. More than 1,000 people had signed up to the event, which was broadcast live on UniCEUB’s pages.

In addition to Ferreira-Aulu’s keynote speech, three other keynote speakers opened the seminar: Former Supreme Court Justice and Minister Carlos Ayres Britto discussed the challenges that Brazil faces upon the digital transformations of the 21st century. Finnish Ambassador Jouko Leinonen presented his thoughts of education as a driver of social change. In Brazil, education is clearly seen as one of Finland’s main areas of interest. Professor Antônio Isidro Filho, from the federal University of Brasilia, spoke about digital transformation and innovation trends, and how to develop competencies for tomorrow.

I international Seminar Brazil-Finland: Future, Digital Transformation and Innovation” was held ad UniCEUB University in Brasilia, capital city of Brazil. (Photo by Caio Santana, UniCEUB)

Foresight Practices in Organizations

Coordinator Sari Söderlund’s panel talk introduced foresight in organizations. Participants got to learn about various foresight approaches, tools and methods. Söderlund discussed what foresight is, what is can offer to organizations, and how to introduce foresight to an integral part of strategic planning.

Brief introduction of Futures Studies as a scientific field

Project researcher Marianna Birmoser Ferreira-Aulu provided the audience with an overview of what Futures Studies is, and why it is an important emerging academic field. She explored how digital transformations are just one aspect of complex futures, and that not only individuals, but also societies should be futures literate in order to make better decisions on business, academia, government and personal lives. Some basic concepts of Futures Studies were presented: megatrends, trends, emerging issues, black swans and extreme events.

Project Researcher Marianna B. Ferreira-Aulu, from the University of Turku gave a talk on Futures Studies: Learning how to look at futures in a scientific way. (Photo by Niina Nyyssölä, FinUni)

The concept of emerging issues was introduced with the seed metaphor: when sewed in the right environment, with a fertile soil and suitable conditions, seeds can grow into large and heathy plants. Basic infrastructure could be comprehended as the water and the weather conditions the plant needs grow. Socio-political barriers and corruption could be seen as harmful chemicals; and highly educated, well-trained creative humans could be seen as the nutrients these seeds need not only to survive, but also to produce successful offspring.

Ferreira-Aulu’s seed metaphor was a soft approach to tackle tough issues on the current Brazilian socio-political setup without explicitly addressing the current administration. Are the Brazilian soils fertile enough for these new seeds to germinate? What is the role of the individual, the executive, and the government to enrich the soil, avoid harmful chemicals and make sure seedlings have proper irrigation? Not long after the seminar, the Brazilian government has announce large cuts to culture, education, science and innovation. These cuts are deeply concerning and ought to affect the Brazilian society in unprecedented ways. The scientific community is thirsty for knowledge and hungry for resources to be able to continue their work.

The seed metaphor has been used before in Ferreira-Aulu’s work, in other contexts: for example it can be seen amongst the material for FFRC’s Funzi course, prepared for the UNESCO Chair project, as well as is some material for the Manufacturing 4.0 research project. The metaphor is a good way to explain the Manufacturing 4.0  research project’s aims: to understand not only what is coming, but also how emerging technologies will affect businesses, the labour market, social policies, education, and the society as a whole.

The audience in the seminar was especially interested in learning more about capacity building for futures thinking. The concept of Futures Literacy was introduced based on the works by Laura Pouru and Markku Wilenius the Unesco Chair for Learning Society and Futures of Education.

After one month from the seminar, Ferreira-Aulu is still receiving several e-mails every week from members of the audience asking for more information and reading material so they can work of these skills and deepen their knowledge on the subject.

Education as a driver of social change

Finnish Ambassador in Brazil Jouko Leinonen said on his speech that in Brazil, he is often asked what the secret of the Finnish education system is. His answer is that there is no secret; Finland has made rational choices that worked. There was not any education revolution in Finland, but a slow evolution, as the country consistently and persistently works on the development of learning. Finland recognizes the importance of the teachers in the educational process, and invests in teachers training and labour conditions. Intentionally or not, Leinonen offered criticism to the current Brazilian administration without explicitly addressing it. In his speech, he mentioned that Finland has made a mutual decision between all political parties that education must be a priority of the state, and that the most qualified persons to make decisions on how the budget for education will be spent are the professionals of that specific area, not politicians. The grin on Leinonen’s face after stating this inevitably sent a message to the audience who is part of the current administration.

Finnish Ambassador Jouko Leinonen discusses how education became a driver of social change in the Finnish society. (Photo by Caio Santana, UniCEUB)

Nurturing the uniqueness of the individual for the progress of humanity

Minister Carlos Ayres Britto based his entire speech on the Brazilian constitution, basis of the nation’s society. First, he honoured the fellow speaker Finnish Ambassador Jouko Leinonen by citing one of the articles in the constitution that promotes cooperation between nations to the progress of humanity. Second, he argued that every individual is unique, as does the constitution (there is not volume one, volume two, volume three), and therefore, society needs to learn how to respect and honour individuality. In order to honour this individuality, the State has the responsibility of providing dignified life and existence for all its citizens. Ayres Britto argues that basic material welfare is intrinsic for the development of society, and quotes José Saramago, a Portuguese writer: “pornography is not obscene, hunger is obscene”.

Competencies for the 21th century

Professor Antônio Isidro Filho presented the competencies for the 21th century as an ecosystem that includes three main dimensions: The mind-set, the tool-set, and the skill-set. According to Isidro Filho, in order to be successful in the future, we need to develop our education to meet these needs. The mind-set of a highly qualified person in the 21st century is, according to him, someone who is futures oriented, who has good knowledge of sustainability issues, as well as empathy, trust and citizenship. The skill-set, or abilities needed for the 21st century are critical thinking, ability to communicate and collaborate with various parties, ability to be creative and innovative, as well as decision-making, solving wicked problems and life-long-learning. Finally, the tool-sets necessary to be able to use in the 21st century are data and information, digital communication, digital security, content creation and digital technologies. The main lesson learned from Isidro Filho’s talk that is in the 21st century, the value of the individual is its uniqueness, creativity and potentiality. From this presentation, it is clear that Isidro Filho’s work is in good synergy with the work being conducted at Finland Futures Research Centre, especially in regards to Manufacturing 4.0 project and with the Unesco Chair.

Videos of the event

All talks were held in Portuguese language, and were simultaneously interpreted to Brazilian Sign Language (BSL). The sessions were recorded, and videos are available on YouTube:

Opening session:

Project Researcher Marianna B. Ferreira-Aulu’s talk starts at minute 1:10:00. Before her, there was an opening speech by the rector of UniCEUB, then a talk by a military general, then Finnish Ambassador Joukko Leinonen, and a talk by Minister Ayres Britto, former Justice of the Supreme Federal Court of Brazil.

Closing session:

Ferreira-Aulu’s talk starts at minute 48:21. Before that, there was a ceremony of agreement of cooperation.

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu
Project Researcher
Finland Futures Research Centre, University of Turku

Signaaleja tulevaisuuden eläinsuhteista

Minna Santaoja:

Sain kutsun puhumaan tulevaisuuden eläinsuhteista Fincopan eläinkoekoulutusiltapäivään. Tämä kirjoitus pohjautuu tilaisuudessa pitämääni puheenvuoroon. Fincopa on yhteistyöfoorumi, jossa yliopistojen, teollisuuden, eläinsuojelujärjestöjen ja valtiohallinnon edustajat keskustelevat eettisten periaatteiden edistämisestä eläinkoetoiminnassa ja erityisesti vaihtoehtomenetelmien kehittämisestä.

Minulla ei ole asiantuntijuutta puhua erityisesti eläinkokeiden tulevaisuudesta, joten pohdin eläinsuhteidemme tulevaisuutta yleisemmin, eläinkokeet lähinnä sivulauseissa mainiten. Ennen tilaisuutta tutustuin juuri ilmestyneeseen Eläinkokeet Suomessa -kirjaan (Hirsjärvi ym. 2019), joka antaa erinomaisen ja moniäänisen tilannekatsauksen eläinkoetoiminnasta. Omassa tutkimuksessani olen törmännyt hyönteisiin eri näkökulmista, ja pohdinkin eläinsuhteitamme ensin hyönteisten kautta.

Ympäristöpolitiikan väitöskirjassani, jonka otsikko kuului ”Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina.” (Santaoja 2013) tarkastelin omistautuneita luontoharrastajia, muun muassa hyönteisharrastajia. Hyönteisharrastajien eläinsuhteiden tarkastelulle ei väitöskirjassa jäänyt tilaa, joten kirjoitin myöhemmin artikkelin ”Kiehtova toinen. Hyönteisharrastuksen järki ja tunteet.” (Santaoja 2015). Suhteemme toislajisiin eläimiin jäsentyvät usein enemmän tai vähemmän tiedostetun hierarkian mukaisesti. Pyramidin huipulla on ihminen, ja kaikki muut lajit ovat hänen jalkojensa juuressa. Tai tarkemmin katsoen huipulla ei olekaan ihminen lajina, vaan mies. Mikäli kuva olisi värillinen, voisimme nähdä vielä tarkemmin, että huipulla on parjattu keski-ikäinen, keskiluokkainen, valkoinen, länsimainen lihaa syövä mies. Naiset, muunsukupuoliset, rodullistetut ja muut ihmisryhmät ovat hierarkiassa alempana. Kaikkein alimpana ovat muun muassa hyönteiset.

Hyönteiset koetaan yleisesti kiusallisina, vastenmielisinä ja haitallisina. Hyönteisharrastajat eivät kuitenkaan ajattele näin, vaan omistavat ison osan vapaa-ajastaan lajien tutkimiseen. Hyönteisharrastajia motivoi hyönteisten estetiikka, niiden toisenlainen kauneus ja sen monimuotoisuus. Harrastus tarjoaa mahdollisen osallistua luontoa koskevan tiedon tuottamiseen ja sitä kautta luonnonsuojeluun. Harrastukseen kuuluu myös, ”poikien kesken”, tutkimuksellinen kilvoittelu asiantuntijuudesta. Suuri yleisö on herännyt hyönteisten keskeiseen rooliin osana luonnon monimuotoisuutta, kun olemme saaneet hiljattain lukea uutisia mittavista hyönteiskadoista. Hyönteisten mahdollinen kiusallisuus ei poista sitä seikkaa, että ihmiselämäkin maapallolla on riippuvainen monin tavoin hyönteisistä ja muusta monimuotoisuudesta. Uutiset mehiläiskadosta osuvat suoraan ihmisen elinmahdollisuuksiin: pölytyksestä riippuvaiseen ruoan tuotantoon. Jopa 90 prosenttia yleisimmistä viljelykasveista on riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Kiinassa pölyttäjien puute on jo arkipäivää ja hedelmäpuita pölytetään ihmistyövoimalla siveltimin. Ihminen vain on pölyttäjänä tehoton ja kallis. Tutkijat kehittelevätkin pölyttäjärobotteja, jotka voisivat korvata mehiläiset.

Ihmiset pölyttämässä siveltimillä kasveja mehiläisten tuhouduttua tuntuu oivalliselta antroposeenin kuvalta. Antroposeeni, ihmisen aikakausi, on tutkijoiden ehdottama nimitys teollistumisesta alkaneelle ajanjaksolle, jonka aikana ihmisestä on tullut maapalloa muokkaava geologinen voima. Antroposeenia käytetään kuvaamaan yhteiskunnallista ja ekologista hätätilaa. Antroposeeni-käsite on saanut osakseen kritiikkiä. Jos palautetaan mieleen lajien hierarkiaa kuvaava pyramidi, sen huipulla ei seiso geneerinen ihminen; vastuu ympäristötuhosta ei jakaudu tasaisesti.

Vuoden alussa käynnistyneessä, Koneen säätiön rahoittamassa AMPASE-hankkeessa tutkimme ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikkoja. Ampiaiset ovat hyönteiskunnan pahiksia, tai sellaisiksi ne yleisesti mielletään. Internetin meemeissä ampiaisista ei ole mitään iloa, ne vain pistävät piruuttaan. Mielikuvalla ampiaisista pahana on pitkät historialliset juuret, esimerkiksi 1800-luvun sadussa ampiainen huijaa mehiläistä ja lopulta syö tämän perheen. Kesä 2018 oli erityisen runsas ampiaiskesä ja sai monet hermostumaan ruokaa etsiviin pistiäisiin. Ilmastonmuutoksen myötä kohtaamiset tulevat yleistymään. Suomessa elää lukuisia ampiaislajeja, mutta niiden perusekologiastakin tiedetään vielä yllättävän vähän. Ampiaisillakin arvellaan olevan merkitystä pölyttäjinä, muttei tiedetä tarkasti millä kasveilla ne käyvät. Hankkeessa valjastamme avuksi kansalaisia havainnoimaan ampiaispesiä. Olemme kiinnostuneita myös siitä, minkälaisia neuvokkaita rauhanomaisen rinnakkainelon keinoja ihmiset ovat suhteessa ampiaisiin kehitelleet. Oma suosikkini ovat virkatut ampiaisten tekopesät, vaikka hyönteistutkijat ovatkin skeptisiä karkotuskeinon toimivuudesta. Tekopesät kertovat kuitenkin positiivisesta halusta sopeutua elämään ampiaisten kanssa.

Hyönteiset ovat viime vuosina nousseet julkiseen keskusteluun myös eri näkökulmasta, ekologisena ja eettisenä ruokana, yhtenä ratkaisuna ruokajärjestelmän ongelmiin. Kollegani Mari Nivan kanssa olemme seuranneet hyönteissyönnistä käytävää keskustelua mediassa ja kiinnitimme huomiota siihen, että hyönteiset eläiminä puuttuvat keskustelusta (Santaoja & Niva 2018). Hyönteisistä puhutaan massana ja raaka-aineena, puhutaan niiden kasvukaudesta kuten kasveilla. Julkisessa keskustelussa hyönteissyönti näyttäytyy trendikkäänä ja sen eettisyys ja ekologisuus otetaan annettuina, vaikka tutkimusten perusteella ekologiset väitteet tarvitsevat tuekseen vielä lisää tutkimusta. Hyönteisten vakiintumista lautasille hankaloittaa niitä kohtaan tuntemamme vastenmielisyys, vaikka hyönteisiä muualla maailmassa syödään herkkuna. Sosiaalisessa mediassa joku kysyi, onko parempi tappaa miljoona hyönteistä vai yksi hirvi. Kysyjä kannatti hirven tappamista. Vastaus riippuu siitä, ajatellaanko jokaisella eläinyksilöllä olevan samanlainen yksilöarvo lajista riippumatta, vai pidetäänkö hirven tappamista ”kehittyneempänä eläimenä” ongelmallisempana kuin hyönteisten.

Pohdin, onko hyönteisillä ja koe-eläimillä jotain yhteistä. Vastaukseni on, että on ja ei. Niin hyönteiset kuin koe-eläimetkin ovat ihmiskeskeisen eläinhierarkian paarialuokkaa. Koe-eläimistä ja hyönteisistä ei juuri käydä julkista keskustelua. Hyönteisten osalta eettinen keskustelu nähdään jopa naurettavana. Siinä missä keskustelu hyönteissyönnistä tuo kuitenkin hyönteiset näkyvillemme ja pakottaa miettimään omaa suhdetta niihin, koe-eläimet tuntuvat pysyvän piilossa. Näin toteaa myös Iiris Kasanen (2019) kotimaisen koe-eläinkirjan artikkelissaan.

Hyönteissyöntiä pohtiva artikkelimme syntyi osana Suomen akatemian rahoittamaa POPRASUS-hanketta, jossa tarkastelemme eri näkökulmista siirtymää kohti kestävämpää ruokavaliota. Hankkeessa olemme kiinnostuneita myös kasvissyönnistä ja veganismista. Nykyinen ruokajärjestelmämme on osoittautunut suurimmaksi syypääksi luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen ja eläintuotannon päästöt vauhdittavat merkittävästi ilmastonmuutosta. Yhtenä kiinnostavana tapaustutkimuksena tarkastelemme kollegan kanssa Sipsikaljavegaanit Facebook-ryhmää. Suomessa on viime vuosina ollut käynnissä ennennäkemätön kasvisruokabuumi (Jallinoja ym. 2019) ja on kiinnostavaa pohtia, mitä se kertoo eläinsuhteemme muutoksesta. Perinteisesti veganismin taustalla on vaikuttanut eläinoikeusajattelu. Kasvisruokabuumin taustalla ovat sen lisäksi, tai jopa sen sijaan, huoli ilmastonmuutoksesta, terveys- ja hyvinvointisyyt sekä kasvisruoan trendikkyys.  Sipsikaljavegaanit-ryhmä sai Animalian Pro Animalia -palkinnon vuonna 2016 rennon veganismin edistämisestä. Ryhmän kantavana ideana on ruoka- ja kehopositiivisuus. Veganismi ei näyttäydy askeettisena kieltäytymisenä vaan nautinnollisena herkutteluna, mikä innostaa sekasyöjiäkin kokeilemaan vegaaniruokia. Tästä todistavat ryhmän yli 56 000 jäsentä. Veganismista on tulossa valtavirtaa, mikä alkaa monin tavoin vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme tuotantoeläimiin.

Uskon, että sosiaalisella medialla on, huonoista puolistaan huolimatta, keskeinen rooli eläinsuhteiden muutoksissa. Sosiaalinen media mahdollistaa monipuolisen tiedonjakamisen, ja sellainenkin materiaali joka ei saa tilaa valtamedioissa pääsee näkyviin. Tästä esimerkkeinä vaikkapa eläinaktivistien tuotantotiloilta kuvaamat videot. Sosiaalinen media mahdollistaa myös yhteisöjen muodostumisen ja identiteetin rakentumisen. Netissä voi toteuttaa kevytaktivismia ja allekirjoittaa vetoomuksia. Parhaimmillaan some voi vahvistaa empatiaa toislajisia kohtaan, kun näemme vaikkapa videoita leikkivistä variksista. Netin luontoryhmät ovat suosittuja, esimerkiksi Suomen ötökät Facebook-ryhmässä on noin 9000 jäsentä. Joukossa on myös paljon naisia, kun hyönteisharrastus on perinteisesti ollut miesten temmellyskenttää. Some voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuksia tasavertaiseen osallistumiseen. Sosiaalinen media tuo eläimet lähelle esimerkiksi Norppa Liven tai kyykameran muodossa. Mutta samalla luontokokemuksen välineellistyminen voi luoda entistä enemmän etäisyyttä meidän ja toislajisten välille.

Tulevaisuuden tutkimuksen tehtävänä on erilaisin menetelmin hahmotella toivottavia ja ei-toivottavia, todennäköisiä ja epätodennäköisiä tulevaisuuskuvia ja niihin johtavia mahdollisia polkuja, jotta osaamme tässä hetkessä tehdä viisaita päätöksiä. Tulevaisuudentutkijat puhuvat usein megatrendeistä, jotka vaikuttavat läpileikkaavasti kaikkeen toimintaan. Megatrendejä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja automatisaatio. Tulevaisuuden tutkimuksessa on monia alalle tyypillisiä menetelmiä, yhtenä skenaarioiden laatiminen. Skenaariot voivat pohjata historiallisten kehityskulkujen, nykytilan ja nähtävissä olevien muutosten tarkasteluun. Aineisto voidaan kerätä asiantuntijoilta Delfoi-menetelmällä tai kohdennetusti tulevaisuusverstaissa. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuuluu myös niin sanottu horisontin skannaus, jossa voidaan etsiä heikkoja signaaleja tai mustia joutsenia, sellaisia vasta hädin tuskin havaittavia ilmiöitä jotka voimistuessaan voisivat muuttaa maailmaa merkittävästikin. Tulevaisuudentutkimus antaa myös luvan käyttää luovuutta, ja tieteiskirjallisuus ja –elokuvat voivat toimia tutkimuksen inspiraationa.

Aprillipäivänä 1. huhtikuuta törmäsin jonkinlaiseen signaaliin eläinkuvastamme ja sen mahdollisista muutoksista. Sosiaalisessa mediassa tuli aprillipäivänä vastaan lukuisia eläinaiheisia aprillipiloja. Helsingin poliisi kertoi hankkineensa huumemuulin huumekätköjä haistamaan. Metsähallitus vitsaili ryhtyneensä kouluttamaan mustikkakoiria, jotka löytäisivät parhaat mustikka-apajat jopa lumihangen alta. Iltalehti kertoi Hietaniemen uimarannalta löydetyn harvinaisen möhkäkalan. Suomen ötökät Facebook-ryhmässä kerrottiin pusuludehavainnosta, joka imee verta huulten ympäriltä. Aprillipäivänä Linnanmäen huvipuisto ilmoitti lanseeraavansa kesän 2019 uutuutena makkarahattaran. Tamperelainen Tullintorin kauppakeskus puolestaan julistautui koirakeskukseksi, jossa jatkossa voisi asioida vain koiran kanssa. Osuuspankki kertoi somessa avanneensa Tassupankki-palvelun, jossa lemmikit voisivat itsenäisesti hoitaa raha- ja vakuutusasioitaan.

Mitä nämä aprillipilat sitten voivat kertoa eläinsuhteistamme? Huumemuulit ja mustikkakoirat ovat jatkumoa eläinten käytölle erilaisissa työtehtävissä. Eläimet pitävät seuraa yksinäisille ja haistavat kasvaimia. Vitsit möhkäkalasta ja pusuluteesta leikittelevät luonnosta vieraantumisellamme ja puutteellisella lajintuntemuksella. Jutun luettuaan saattaa hetken miettiä, onko tämä sittenkin totta. Makkarahattara viittaa edellä mainittuun kasvisruokabuumiin ja sen vastustukseen – on myös heitä, joiden on saatava makkaransa, miksei vaikka hattaran muodossa. Onhan esimerkiksi lihamuki jo keksitty. Lemmikkieläimiä kohdellaan kuin ihmisiä, ne kulkevat mukana kaikkialle, niille on samoja palveluita kuin ihmisille. On koirahotelleja ja dieettiruokia. Miksei sitten pankkipalveluitakin. Aprillipilojen voi tulkita myös viestivän eläinten jo liian pitkälle menneestä inhimillistämisestä. Mutta nauravatko pilat myös eläimen toimijuudelle – onko viestinä, että eläin ei ole vakavasti otettava?

Aprillipilat heijastelevat yleisiä yhteiskunnan muutoksia, kuten kaikkialle ulottuvaa automaatiota ja hyvinvointipuheen mukanaan tuomaa itsen jatkuvaa seurantaa ja mittarointia. Eläinten näkökulmasta automaatio voi tuoda paljon hyvää. Tietokonemallit ja algoritmit voivat korvata eläinkokeita lisääntyvässä määrin. Toisinaan todellisuus on huumoria ihmeellisempää. Aalto-yliopistossa tehdään esimerkiksi tutkimusta koirien internetistä. Eläimen ja tietokoneen vuorovaikutusta tutkimalla pyritään kehittämään ratkaisuja lemmikkien yksinäisyyden helpottamiseksi. Koira voisi halutessaan vaikkapa katsella kissavideoita DogFlixistä tai ottaa yhteyttä koirakaveriinsa interaktiivisen lelun välityksellä. En malta olla kysymättä, mikä tässä tilanteessa oikeastaan on ongelma, ja onko siihen ratkaisu todella koirien internet. Vahvistaako tämän kaltainen kehitys eläinten luokkayhteiskuntaa, jossa toisilla on ihmistäkin paremmat oltavat, kun taas toisten kärsimys pyyhitään mielestä? Vai investoisiko joku siihen, että koe-eläimetkin pääsevät katselemaan kissavideoita?

Luokittelemme eläimiä monin tavoin, esimerkiksi rakastettaviin, vihattaviin ja syötäviin (Herzog 2011). Monet eläimet sijoittuvat kontekstista riippuen useampiin kategorioihin. Hyönteiset ovat ehkä ennen kaikkea vihattavia, mutta ovat siirtymässä myös syötävien kategoriaan, ja suojelun kohteina myös rakastettaviksi. Rotta saattaa olla niin rakastettu lemmikki, vihattu tuhoeläin kuin hyödyllinen koe-eläinkin, kuten Sari Ung-Lanki (2019) kirjoittaa, harvemmin ainakaan täälläpäin maailmaa syötävä herkku. Yksi antroposeenille esitetyistä vaihtoehtoisista käsitteistä on kapitaloseeni (Vadén 2017), joka painottaa ihmisen ajan varsinaisen ongelman olevan kapitalistisessa, pääoman kasautumiseen pyrkivässä talousjärjestelmässä, joka ulkoistaa ympäristövaikutukset ja monenlaisen kärsimyksen. Kapitaloseenin käsite tuntuu kuvaavan osuvasti muun muassa lääketeollisuuden logiikkaa, jossa yhä uusiin sairaudeksi määriteltyihin asioihin pyritään, koe-eläinten kustannuksella, kehittämään lääkkeitä yhtiöiden voiton maksimoimiseksi (Uotila 2019).

Yhdysvaltalainen teknologian tutkija ja feminismin teoreetikko Donna Haraway on ehdottanut antroposeenin tilalle chthuluseenin käsitettä. Chthulu viittaa muinaisiin luonnon harmonian jumaliin, kuten Gaiaan, ja tämä aikakausi on lajienvälisten yhteyksien luomisen aikakausi. Antroposeenin pakolaiset oppivat elämään kestävästi yhdessä, mutta se edellyttää kaltaisuuksien tunnistamista. Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari kirjoittaa maallistuneissa yhteiskunnissa ihmisen uskonnoksi nousseen humanismin, jossa elämän merkityksen muodostavat ihmisen yksilöarvo ja kokemusmaailma. Uudet humanismi-päätteiset ajatussuunnat pyrkivät päivittämään humanismia 2000-luvulle. Posthumanismi luopuu ihmisen korostamisesta ja palauttaa meidät muiden luontokappaleiden sekaan. Posthumanismi pehmentää myös järjen ylivertaisuutta ja antaa tilaa esimerkiksi empatialle. Toinen uusi humanismin muoto, jota on myös posthumanismin alle sijoitettu, on transhumanismi.

Transhumanistit ajattelevat että ihmisen kehitys on vielä kesken. Siinä missä evoluutio on jättänyt meidät vajavaisiksi, transhumanismin mukaan ihmisen kehoa ja mieltä voidaan jatkaa teknologian keinoin. Yuval Noah Hararin mukaan 2000-luvulle tultaessa ihmiskunta on voittanut sitä kautta aikain riivanneet suuret vitsaukset: sodan, nälän ja kulkutaudit. Kekseliäs ihminen tarvitsee uuden suuren projektin, ja se on Hararin mukaan kuolemattomuuden ja jumaluuden tavoittelu. Keskeisiä tässä projektissa ovat lääketiede, geenitekniikka ja tietojenkäsittelyn kehitys. Ihmisen elinikä on pidentynyt jo huimasti, ja Hararin mukaan seuraava luonteva askel on, että geenitekniikan keinoin pyrimme pysäyttämään solujen ikääntymisen, jolloin voisimme periaatteessa elää ikuisesti. Tarkoittaako ihmisen ikuisen elämän tavoittelu yhä lisää eläinkokeita? Onko ikuinen elämä riittävä syy eläinten kärsimyksen oikeuttamiseksi? Mikäli transhumanisteille ihminen ei ole sellaisenaan riittävä ja arvokas, on oletettavaa että toislajinen eläin on sitä vielä vähemmän.

Tulevaisuuden eläinsuhteista ei lopulta ole mielekästä sanoa mitään kovin yleistä. On pohdittava erikseen eri lajeja, eläinyksilöitä ja niitä tilanteita, joissa eläimiä kohtaamme. Kun kysymme suhdettamme eläimiin, kysymme samalla ihmisyyttämme. Mitä on olla ihminen, nyt ja tulevaisuudessa? Mikä on ihmisen paikka maailmassa? Mitä on hyvä elämä, ja mikä on sen suhde kuolemaan? Minkälainen sija empatialla ja moraalilla on ihmis- ja eläinkäsityksessämme? On selvää, että suhteemme toislajisiin on muututtava radikaalisti ja nopeasti, mikäli aiomme säilyttää planeetan elinkelpoisena myös itsellemme. Tulevaisuuden signaalit ovat ristiriitaisia, mutta niiden tiedostaminen antaa mahdollisuuden valintoihin. Tulevaisuus vaatii tekemistä, jossa ensimmäinen askel on sellaisten tulevaisuuksien kuvittelu, jotka eivät perustu toisen alistamiseen.

Päätän puheenvuoroni Eeva Kilven runoon kokoelmasta Animalia, vuodelta 1987, jossa hän puhuu voimakkaasti muun muassa koe-eläinten puolesta. Runo kuvaa hyvin, kuinka posthumanismin kaltaisissa ajatussuunnissa ei lopulta ole mitään kovin uutta.

Kun vain katsoo ja on hiljaa

ymmärtää vähitellen kaikkien mielen,

tajuaa mitä puut haluavat sanoa, mikä kasveja huolestuttaa,

kuulee kuinka harvinaiset marjat itkevät sukuaan.

Oppii lukemaan eläinten liikkeitä, katseita.

Miten harvoin me katsomme eläimiä silmiin.

Niiden silmissä on maailma

avarampi kuin kaikki selityksemme.

Me emme ole koskaan tehneet niille oikeutta,

yrittäneet todella oivaltaa millaista niiden elämä on.

Koko ajan ne ovat koettaneet olemuksellaan kertoa sitä meille,

pitäneet selvänä että haluamme kuulla.

Nuo kuuset eivät jätä minua rauhaan.

Ne tietävät kuolevansa ja haluavat sitä ennen jättää minulle tietonsa,

tehdä minusta perillisensä.

Hiljaa-katsominen avaa maailmojen rajat.

Kasvien kanssa, eläinten seurassa ei puhe sulje portteja.


HT, tutkijatohtori Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Tampere)



AMPASE-hanke, ”Amppari pamppari, mene pois! Ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikat”, 2019-2021,

Harari, Yuval Noah (2017). Homo deus: Huomisen lyhyt historia. (Homo Deus. A Brief History of Tomorrow, 2015) Suom. Jaana Iso-Markku. Bazar 2017, 447 s.

Haraway, Donna (2015). Anthropocene, Capitalocene, Plantationocene, Chthulucene: Making Kin. Environmental Humanities 6, 159-165.

Herzog, Hal (2011). Some we love, some we hate, some we eat: Why It’s So Hard to Think Straight About Animals. P.S. Harper Collins.

Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim., 2019). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Jallinoja, P., Vinnari, M. & Niva, M. (2018). Veganism and plant-based eating: Analysis of interplay between discursive strategies and lifestyle political consumerism. In: Boström, M., Micheletti, M. and Oosterveer, P. (eds.) The Oxford handbook of political consumerism.

Kasanen, Iiris (2019). Teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Kilpi, Eeva (1987). Animalia. Runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö. Helsinki.

POPRASUS-hanke, Politiikka, käytännöt ja kestävän ruokavalion muutospotentiaali,

Santaoja, Minna (2013). Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1853.

Santaoja, Minna. (2015). Kiehtova toinen – hyönteisharrastuksen järki ja tunteet. Alue ja Ympäristö 44:2, 3-14.

Santaoja, Minna & Niva, Mari. (2018). Hyönteissyönnin ekologia, etiikka ja estetiikka. niin&näin 3/2018.

Ung-Lanki, Sari (2019). Yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia eläinten asemaan yhteiskunnassa ja tieteessä. teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Uotila, Laura (2019). Terveys on hankala kauppatavara – nojaako lääketeollisuus liikaa eläinkokeisiin? Teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Vadén, Tere (2017). Antroposeenin ihminen kulkee unessa. Peruste. Yhteiskunnallinen verkkolehti.


Täydentäviä lisäkysymyksiä hallitusneuvottelijoille

Jari Kaivo-oja:

Varmasti lähes kaikille suomalaisille on käynyt selväksi, että Suomessa käydään hallitusneuvotteluita eduskuntavaalien jälkeen ja että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on esittänyt listan kysymyksiä eri puolueille. Puolueet ovat nyt vastaamassa esitettyihin kysymyksiin. Ehkä uusiakin kysymyksiä nousee esille. Antti Rinne esitti 11 pääkysymystä. Yhteensä kysymyksiä oli yhteensä jotakuinkin 36 kappaletta.

Ovatko nämä kysymykset riittävän relevantteja, jotta niistä avautuisi visionäärinen tulevaisuuskuva suomalaisille? Tätä laajempaa yhteiskuntapolitiikan kysymystä kannattaa pohtia huolella. Millaisia lisäkysymyksiä kannattaisi kysyä eri puolueilta ja niiden johtajilta tässä tilanteessa keväällä 2019, kun mietitään Suomen tulevaisuutta ja seuraavaa tulevaa hallituskautta?

Tämä politiikan kenttään ja yhteiskunnan tulevaisuuspolitiikkaan liittyvä laajempi kysymys inspiroi minua tekemään muutamia lisäkysymyksiä tulevaisuudentutkimuksen eri näkökulmista.

Mielestäni tieteen ja tutkimusmaailman piirissä on aina periaatteessa hyvä esittää vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, skenaarioita ja strategioita. Muutoksen hallinta nyt ja tulevaisuudessa ja erityisesti muutoksen toteuttaminen käytännössä edellyttävät laajaa tietoisuutta eri kehitysvaihtoehdoista. Tämä on nähty selvästi mm. sote-uudistusten ja työllisyyspolitiikan yhteydessä.

On siis olemassa hyviä syitä esittää vaihtoehtoisia tulevaisuuskysymyksiä. Joskus juuri ne tulevaisuutta koskevat kysymykset, joita ei koskaan esitetty ääneen, voivat olla jälkikäteen arvioituna niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Älkäämme jättäkö liikaa tilaa jälkiviisaudelle! Tämä on nimittäin eräs tulevaisuudentutkimuksen perustehtävistä. On syytä esittää hyviä kysymyksiä – mutta toki hyviä vastauksia. Demos Helsinki ehtikin jo vastaamaan Antti Rinteen kysymyksiin.

Tulevaisuutta koskevat kysymykset ohjaavat voimakkaasti tulevaisuuskeskustelua ja myös Suomen tulevan hallituksen politiikan agendaa ja päätöksentekoa seuraaville vuosille. Tässä mielessä hallitusneuvotteluiden yhteydessä käsiteltävät kysymykset eivät ole epäolennainen asia, joka voidaan ohittaa vain ohimenevänä mediasirkuksen osana. Hallitusneuvottelut ovat tilaisuus käydä avointa tulevaisuuskeskustelua – myös tavallisten kansalaisten kanssa.

1. Huoltosuhde ja väestöpolitiikka

Suomen väestöllinen ja taloudellinen huoltosuhde ovat muuttuneet siten, että huoltosuhde edellyttää lisääntyviä panostuksia sosiaali- ja terveyshuollon palveluihin. Alueelliset erot huoltosuhteiden osalta ovat olleet taas kasvussa (ks. Karkkola 2017, Aho ja Kaivo-oja 2019).

Miten tulette muuttamaan väestö- ja maahanmuuttopolitiikkaa ottaen huomioon väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen muodostaman merkittävän tulevaisuushaasteen kansakunnan tulevaisuuden osalta? Miten tämä haasteeseen vastaaminen näkyy alue-, perhe- ja maahanmuuttopolitiikassa?

2. Teollisuus- ja elinkeinopolitiikka

Suomen teollisuus ja elinkeinopolitiikka perustuu yhä voimakkaammin älykkään erikoistumisen strategian varaan. Globalisaation olosuhteissa on tärkeää löytää järkeviä erikoistumisen toimialoja ja edistää älykkään erikoistumisen strategian toteutusta (ks. Karppinen et al. 2019).

Miten Suomen älykkään erikoistumisen strategiaa tulisi toteuttaa seuraavan hallituskauden aikana? Miten pyritte kehittämään start-up -yritystoiminnan edellytyksiä Suomessa – eritysesti ottaen huomioon älykkään erikoistumisen strategian toteutuksen Suomessa?

Digitalisaatio ja high-tech-alat, alustatalous

Digitalisaatio on edelleen haaste koko Suomalaiselle yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Osaamistarpeet ovat muuttumassa ja tarvitsemme digitalisaatioalan monipuolisia osaajia niin keinoälyn, robotisaation, automatisaation, kvanttiteknologian ja Teollisuus 4.0 -osaamisen eri aloille.

Miten tulette toimimaan näiden haasteiden osalta siten, että Suomi on edelläkävijä neljännen teollisen vallankumouksen olosuhteissa ja Teollisuus 4.0 -haasteen osalta? Miten tulevaisuusvaliokunnan piirissä esitetyt Suomen sata uutta mahdollisuutta tullaan realisoimaan tulevina vuosina (Linturi & Kuusi 2018)?

Bioteollisuus ja bio-osaaminen

Monet metsäteollisuuden yritykset ovat löytämässä uusia mahdollisuuksia biotuotannosta ja bioteollisuudesta (Sunabacka 2014). Bio-osaamista on Suomessa kehitetty pitkään. Alalle investoidaan aktiivisesti ja uutta osaamista tarvitaan Suomen aseman varmistamiseksi yhtenä maailman biotalouden edelläkävijöistä.

Mikä on puolueenne biotalousstrategia ja miten paljon olette valmiitta panostamaan bioteollisuuden ja bio-osaamisen hyväksi seuraavan hallituskauden aikana?

Palvelutalous ja matkailuala

Palvelutalous on yhä tärkeämpi työpaikkojen luomisessa ja hyvän työllisyyden kestävässä ylläpitämisessä. Erityisesti matkailuala on Suomessa kehittynyt myönteisesti Suomessa.

Miten puolueenne tulee huolehtimaan siitä, että tämä palvelutalouden myönteinen kehitys jatkuisi Suomessa? Mitä konkreettisia toimenpiteitä tulette edistämään suomalaisen palvelutalouden hyväksi tulevalla hallituskaudelle?


Metalliteollisuus on yksi Suomen kansantalouden vahvoista perusteollisuusaloista. Metalliteollisuus toimii voimakkaasti kilpailluilla globaalin talouden markkinoilla.

Miten tulette toimimaan siten, että Teollisuus 4.0 -osaaminen tulee kehittymään Suomen metalliteollisuuden osalta?  Mitä konkreettisia toimenpiteitä tulette edistämään suomalaisen metalliteollisuuden hyväksi tulevalla hallituskaudelle?

3. Hyvinvointivaltion perustoiminnot


Viimeisten hallituskausien aikana koulutusjärjestelmästä on leikattu huomattavasti resursseja. Samaan aikaan tarve jatkuvaan oppimiseen on lisääntynyt mm. digitalisaatiokehityksen ja uudenlaisten koulutustarpeiden myötä. Niin peruskoulutus kuin ammatillinen ja korkean asteen koulutus ovat kärsineet näistä leikkauksista ja opetushenkilökuntaa on yhä vähemmän huolehtimassa ammatillisesta ja korkeammasta koulutuksesta.

Miten tulette huolehtimaan koulutusalan resurssoinnista tulevan hallituskauden aikana? Miten kehitätte digitaalista koulutusta Suomessa? Miten kohdennatte mahdolliset uudenlaiset koulutusalan resurssoinnit jatkuvaan oppimiseen? Mikä on koulutuksen uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana?

Terveydenhuolto ja kansanterveys

Sote-uudistusta on suunniteltu jo pitkään Suomessa. Keskeisenä haasteena Suomessa on ikääntyvä väestö ja sitä myötä lisääntymässä olevan terveydenhuollon kustannukset. Myös yleinen kansanterveys vaatisi lisäpanostuksia ja kehittämistä.

Miten tulette toimimaan siten, että ns. sote-uudistus terveydenhuollon osalta toteutuu seuraavan hallituskauden aikana? Millaisia sosiaalis-teknisiä uudistuksia haluatte toteuttaa sote-uudistuksen kokonaisuuden osana? Mikä on terveydenhuollon uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana? Miten vältätte sote-uudistuksen sisältämät mahdolliset terveyspalveluiden ristiriidat perustuslain kanssa?

Sosiaali- ja hyvinvointiasiat: mielenterveys, päihdetyö, syrjäytyminen, nuorisotyöttömyys

Sote-uudistusta on suunniteltu jo pitkään Suomessa. Keskeisenä haasteena Suomessa on ikääntyvä väestö ja sitä myötä lisääntymässä olevan terveydenhuollon kustannukset, mutta myös nuorison keskuudessa ovat monet sosiaaliset ongelmat olleet lisääntymässä. Mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, nuorisotyöttömyys ja syrjäytymiskehitys ovat olleet ongelmina jo pitkään. Sosiaalinen turvattomuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet.

Miten tulette toimimaan siten, että ns. sote-uudistus sosiaalipalveluiden osalta toteutuu seuraavan hallituskauden aikana? Millaisia sosiaalis-teknisiä uudistuksia haluatte toteuttaa sote-uudistuksen kokonaisuuden osana? Oletteko valmiita toteuttamaan perustulouudistuksen kaltaista uudistusta? Mikä on sosiaalialan uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana? Miten vältätte sote-uudistuksen sisältämät mahdolliset sosiaalialan ristiriidat peruslain kanssa? Miten suhtaudutte viime hallituskaudella säädettyyn aktiivimalliin? Tulisiko sitä kehittää uudella tavalla? Miten?


Kansalaisten hyvinvointi riippuu monipuolisista kulttuuripalveluista, kuten mm. kirjasto-, taide- ja teatterialan palveluista (KUPOLA 2019). Lukuisat tutkimukset ovat kertoneet kulttuurialan myönteisistä vaikutuksista kansalaisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Miten tulette toimimaan siten, että kansalaisten kulttuuripalvelut ovat riittäviä ja monipuolisia Suomessa? Millaisia kansallisesti merkittäviä kulttuurihankkeita tulette edistämään tulevan hallituskauden aikana?

4. Innovaatio-, tutkimus- ja kehittämistoiminta

Innovaatio-, tutkimus- ja kehittämistoiminta tukee suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Tutkimustoiminnan infrastruktuuri on tärkeä osa kansakunnan kilpailukykyä. Suomessa Suomen Akatemian ja Business Finlandin toiminta on kärsinyt isoista leikkauksista viime vuosien aikana (OECD 2017). Tämä on näkynyt jo aivovuotona Suomesta ulkomaille, kun tutkimusedellytyksiä on heikennetty eri aloilla (Lukkari 2018). Myöskään Suomessa koulutettuja ulkomaalaisia huippuosaajia ei ole kyetty hyödyntämään teollisuudessa ja elinkeinoelämässä täysmääräisesti. Nämä kaikki muutokset eivät ole lisänneet Suomen yleistä houkuttelevuutta korkean osaamisen ammattilaisille.

Miten tulette toimimaan siten, että kansakunnan innovaatiokyvykkyys ja innovaatio-osaaminen tulisi paranemaan tulevan hallituskauden aikana? Miten edistätte valtion ja elinkeinoelämän public-private-yhteistyötä innovaatiotoiminnassa? Tuletteko edistämään teknologiasiirtoa digitalisaation kannalta strategisilla toimialoilla kuten robotiikka, keinoälytutkimus, bio- ja materiaaliteknologia, avaruustutkimus tai kvanttitutkimus? Mikä on tavoitteenne T&K-panostusten osuudesta suhteessa bruttokansantuotteeseen? Miten kehitätte Suomen Akatemian, VTT:n, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja Business Finlandin rahoitusta toimiessanne hallituksessa? Miten kohdentaisitte panostuksia eri T&K-kohteisiin? Tekisittekö uusia avauksia T&K-alan ja start-up-yritystoiminnan kehittämiseksi Suomessa? Miten?

5. Kansainvälinen politiikka, Euroopan unioni ja EU:n puheenjohtajuuden hoitaminen

Euroopan unioni on tärkeä asia Suomelle, koska monet lait ja direktiivit säädetään Euroopan parlamentissa. Euroopan komissio suuntaa Euroopan suuntaa globaalissa maailmantaloudessa. Maailman suurin tutkimusohjelma Horizon Europe on suunnitteluvaiheessa (European Commission 2019a). Samaan aikaan Euroopan unionin haastavat ilmiöt kuten ilmastonmuutos, turvallisuusongelmat, maahanmuutto ja terrorismi. Iso-Britannian mahdollinen eroaminen Brexit-päätöksen vuoksi ei ole vahvistamassa Euroopan yhtenäisyyttä. Myös Euroopan unionin ulkovaltasuhteet ovat haasteellisessa tilanteessa johtuen kauppasotien ja populististen liikkeiden voimistumisen mahdollisuudesta. Erityisen haasteellisia asioita ovat suhteet BRICS-maihin ja kehitysmaihin, joiden suhteellinen painoarvo on ollut lisääntymässä maailmanpolitiikassa (Yifan 2018).

Miten eri tavoin linjaatte Suomen Eurooppa-politiikkaa Suomen puheenjohtajakauden osalta? Mitä Eurooppa-skenaarioita painotatte? (European Commission 2019b). Mitä laajempia politiikkakokonaisuuksia haluatte painottaa Suomen Eurooppa-politiikassa? Miten näette puolueessanne Euroopan ja BRICS-maiden yhteistyön kehittämisen näkymät? Mitä tekisitte niiden kehittämisen osalta? Miten Suomen maksuosuutta Euroopan unionissa tulisi muuttaa tai säätää, jos Iso-Britannian Brexit-päätös lopulta toteutuu?

Seuraavien 12 vuoden aikana ilmastopäästöt on vietävä lähelle nollaa. Oletteko sitoutuneet globaalisti ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen Suomen toimenpiteiden osalta? (IPCC 2018). Oletteko sitoutuneet siihen, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja sen jälkeen nopeasti hiilinegatiivinen? Hyväksyttekö tavoitteen Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostamisesta 0,7 prosenttiin suhteessa BKTL:oon? Minkä ajan kuluessa näette tämän mahdolliseksi toteuttaa? Mihin vuoteen mennessä tämä tavoite olisi syytä saavuttaa? Mitkä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (17 tavoitetta) ovat sellaisia, joiden osalta Suomen tulisi tulevaisuudessa profiloitua kansainvälisesti?

6. Kokonaisturvallisuus ja turvallisuusasiat

Kansainvälinen turvallisuusympäristö ei ole ollut erityisen vakaa viime vuosina. Tarvitaan kokonaisturvallisuuden ylläpitoa ja kehittämistä. Kokonaisturvallisuus on tavoite, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhat ovat hallittavissa. Kokonaisturvallisuuden kehittämisen kautta voidaan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvat. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat:

  • valtion johtaminen
  • kansainvälinen toiminta
  • Suomen puolustuskyky
  • sisäinen turvallisuus
  • talouden ja infrastruktuurin toimivuus
  • väestön toimeentuloturva ja toimintakyky
  • henkinen kriisinkestävyys.

Turvallisuuspolitiikka on varsin laaja-alainen politiikan kenttä. Miten edistäisitte näitä kokonaisturvallisuuden eri osa-alueita tulevan hallituskauden aikana?

  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen valtion johtamisessa?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen kansainvälisessä toiminnassa?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen Suomen puolustuskyvyn osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen sisäisen turvallisuuden osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen talouden ja infrastruktuurin osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen väestön toimeentuloturvan ja toimintakyvyn osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen henkisen kriisinkestävyyden osalta?

Näillä kokonaisturvallisuuden lisäkysymyksillä voitaisiin saada lisää näkemystä turvallisuuspolitiikan tuleviin tulevaisuuslinjauksiin.


Tässä blogiviestissäni olen esittänyt täydentäviä kysymyksiä hallitusneuvottelijoille keväällä 2019. Varmasti voisimme esittää lisääkin relevantteja tulevaisuuskysymyksiä.

Ehkäpä Suomessa voitaisiin harjoittaa tulevaisuuskeskustelua enemmänkin vaalien yhteydessä. Tulevaisuusvaliokunta tekee hienoa työtä ja katsoo tulevaisuuteen pidemmällä aikajänteellä. Voisimme esimerkiksi toteuttaa demokratiaa vahvistavia kansalaisten tulevaisuuskuulemisia myös strategisen politiikkakeskustelun voimistamiseksi, aina kun uusi hallitus astuu tehtäväänsä hoitamaan.

Tällaisesta tulevaisuusorientoituneesta kansalaisaktiivisuudesta ei varmasti olisi haittaakaan politiikan kiinnostavuudelle ja demokratian toimivuudelle. Myös nuoria voitaisiin saada aktivoitumaan tällaisilla ajankohtaisilla tulevaisuuskuulemisilla. Ehkäpä eduskuntaan tarvittaisiin tulevaisuusasiamies hoitamaan tulevaisuuskuulumisia? Aikoinaan tämän suuntaisen esityksen teki Mika Mannermaa (Talouselämä 2007), kun hän ehdotti syntymättömien sukupolvien asiamiehen tehtävän perustamisesta. Tätä asiaa voi vieläkin pohtia – uudelleen. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että demokraattinen yhteiskuntamme edelleen toimii myös tulevaisuuden parhaaksi. Siksi tulevaisuuskeskustelua on syytä käydä aktiivisesti politiikan eri kentissä.

> Taustalukemista

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, Dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tutkimusprofessori, Kazimiero Simonavičiaus University, Vilna, Liettua

Tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja on tutkija Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Valmistus 4.0/Manufacturing 4.0 ja EL-TRAN-hankkeissa. Hän on myös tutkija Euroopan Komission Horisontti 2020-projektissa RISCAPE ja tutkija Suomen Akatemian IRIS-hankkeessa, jossa tutkitaan siirtymää uusiutuvien energialähteiden laajempaan käyttöön ja kehitetään uusia työkaluja ja menetelmiä energiajärjestelmän suunnitteluun Kuubassa.



Finland Futures Research Centre's Blog