Ennakointi, status quo -ajattelu ja yhteiskuntien tulevat sosiotekniset regiimit

Jari Kaivo-oja

Tulevaisuuksien ennakoinnissa ja tulevaisuudentutkimuksen piirissä on panostettu paljon skenaarioanalyysiin ja vaihtoehtoisten tukevaisuuksien arviointiin. Usein puhutaan tulevaisuuksien tutkimuksesta, koska eri vaihtoehtojen esittely ja arviointi nähdään hyvin perustelluksi. Kun esimerkiksi poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä, he ovat kiinnostuneita eri vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä hyödyistä, haitoista ja riskeistä. Usein tämä vaihtoehtoja erittelevä ja jäsentelevä ajattelumalli nähdään perusteltuna rationaalisen järjen käytön näkökulmasta.

Kun tulevaisuudesta tehdään päätöksiä, aika harvoin yksi yksittäinen toimija tai ihminen tekee yksinään päätöksiä. Toki on myös tilanteita, joissa yksittäiselle toimijalle on annettu erittäin paljon valtaa ja vastuuta. Diktaattoreita on edelleen maailmassa ja heillä on myös erittäin paljon valtaa. Tällä hetkellä maailmassa on 49 diktaattoria. Maailmassa on nykyään myös monia erittäin vauraita ihmisiä, joilla on todella paljon vaikutusvaltaa ja myös mandaatti tehdä isoja merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä. Maailmassa arvioitiin vuonna 2016 olevan noin 62 ihmistä, jotka ovat yhdessä rikkaampia kuin puolet maailman koko väestöstä. Vielä 2010 tämä vastaava luku oli vielä ”vain” 388 ihmistä. Varallisuus on keskittynyt maailmassa hyvin epätasaisesti. Jos mietimme asiaa laadukkaan päätöksenteon kannalta, kysymys mahdollisesta uudesta status quosta on tästäkin näkökulmasta arvioituna keskeinen. Se, mitä nämä 62 ihmistä ajattelevat tänään tulevaisuuden status quosta, ei ole täysin yhdentekevää kenellekään meistä.

Varallisuus ja tulot ovat jakaantuneet maailmassa varsin epätasaisesti. Jos ajatellaan tulevaisuutta diktaattorin tai upporikkaan miljardöörin näkökulmasta, myös diktaattorin tai megavauraan päättäjänkin kannattaa miettiä tulevaisuuden vaihtoehtoja, koska mikään päätös ei ole täysin riskitön heille itselleen ja päätökset vaikuttavat monen eri sidosryhmän tulevaisuuteen. Myös itse päättäjän ja hänen lähipiirinsä tulevaisuus riippuu päätösten laadukkuudesta suhteessa tulevaisuuden toivottaviin kehitysprosesseihin – kuten sellaisiin kestävän kehityksen prosesseihin, joissa talouskasvun onnellisuus- ja hyvinvointivaikutukset lisääntyvät. Myös filantropian eli yhteiskunnallisen hyväntekemisen alalla voi olla hyötyä status quon luonteen ja sisällön pohdinnasta. Siksi näemme erilaisia neuvonantajia ja asiantuntijoita näissä yleishyvää tai yhteiskunnan poliittista päätöksentekoa edistävissä yhteyksissä. Olisi hyvä pyrkiä läpinäkyvyyteen näissäkin yhteyksissä, koska vallan ja vastuun kysymykset eivät ole yhdentekeviä.

Mitä pidemmän aikavälin päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää on hahmottaa ja jäsennellä eri vaihtoehtojen vaikutukset huolella ennen päätöksentekoa. Jotta päättäjä voisi tehdä viisaita tulevaisuustietoisia päätöksiä, hänen täytyy miettiä eri sidosryhmien intressejä ja niiden painoarvoa tulevaisuuden eri skenaarioissa. Päätöksentekijän täytyisi myös miettiä eri trendien ja prosessien keskinäistä vuorovaikutusta – joka usein tapahtuu ristivaikutuksien analyyttisen tutkimuksen kautta. Tällöin päädytään – mikäli päättäjä on riittävän älykäs – miettimään eri intressien tasapainoa – eli eri intressiryhmien status quo- ratkaisua. Status quo on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”tila jossa”. Usein status quon ymmärretään tarkoittavan asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse millään tavalla muuttaa. Status quota voidaan pitää täydellisenä vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille. Vallankäytössä status quon ymmärretään merkitsevän tilaa, jossa alkuperäinen tila tai asema pysyy muuttumattomana painostuksesta huolimatta. Tämä yleinen käsitys voi olla ongelmallinen asia tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Toisaalta se on selvä haaste tulevaisuudentutkimukselle. Onhan niinkin, että status quo voi kääntyä radikaalin muutoksen kautta uudeksi status quoksi. Tästä on kysymys esimerkiksi Iso-Britannian Brexit-prosessissa. Status quon ollessa täydellinen, ei ennakointia juuri välittömästi tarvita, koska mitään ei tarvitse muuttaa. Toisaalta ennakoinnin yhteydessä voidaan nähdä aina tarve uuden tulevaisuuden status quo -tilan määrittelemiseksi.

Status quo nähdään usein muuttumattomuuden tilana, jossa mikään olennainen asia ei muutu. Samat asiat toistuvat samoina – eri ajasta toiseen aikaan. Tämä on varsin yleinen ja vallitseva käsitys yhteiskunnallisesta status quo -ratkaisuista. Meillä on olemassa lukuisia mekanismeja, jotka pyrkivät ylläpitämään järjestelmiä tasapainossa ja yleisessä status quon edellyttämässä järjestyksessä. Frank Geelsin 3-tasomallissa, tämä oletus nähdään lähtökohtana yhteiskuntien olemassa oleville sosioteknisille regiimeille.

Jos pysähdymme miettimään asioita tarkemmin historian valossa, voimme huomata, että jopa yhteiskunnallinen status quokin muuttuu ajassa. Esimerkiksi se, mikä oli yhteiskunnallinen status quo Urho Kaleva Kekkosen vahvasti johtamassa Suomessa joskus 1970-luvulla, ei ole status quo 100-vuotista itsenäisyyttään juhlivassa Suomessa. Nykytilanteessa monissa Euroopan jäsenmaissa erilaiset populistiset liittoutumat pyrkivät kyseenalaistamaan nykyisen status quo-tilan – tai toisaalta ne pyrkivät ehkä myös palauttamaan aikaisemmin vallinneen tai oletetun status quo-tilan. Tässäkin mielessä status quon pohdinta on tärkeää.

Yhteiskunta ja talouden rakenteet muuttuvat – ja näin myös eri systeemien tasapainotilatkin muuttuvat. Myös systeemiset taustamekanismit, jotka johtavat status quo -ratkaisuun yhteiskunnassa, muuttuvat ajassa. Kun muutokset tapahtuvat nopeasti, käy myös status quon määrittely vaikeaksi ja haasteellisemmaksi.

Politiikka nykymuodossaan perustuu edelleen hyvin pitkälle status quon etsimiseen, löytämiseen ja päätöksiin status quosta. Usein uuden status quo -ratkaisun löytäminen on vaikeaa ja tuskallista – kuten esimerkiksi Suomessa ns. sote-uudistusta koskeva päätöksenteko on meille konkreettisesti osoittanut. Tämä on hyvä muistaa, kun puhutaan tieteen ja politiikan yhteispelistä ja erityisesti yhteiskuntaa palvelevasta strategisesta tutkimustoiminnassa. Esimerkiksi Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen ohjelma on hyvä esimerkki tämän tyyppisestä tutkimuksen ja politiikan yhteistyöstä ja tutkimuksesta. Tulevaisuuspolku vanhasta status quosta johonkin uuteen status quo -ratkaisuun vaatii syvällistä ymmärtämystä erilaisista päätöksenteon sidosryhmien intresseistä ja tavoitteista.

Jos ajattelemme tulevaisuudentutkimusta, sen voidaan nähdä sosioteknisten regiimien muutoksen ennakointina ja tutkimuksena. Viime kädessä tulevaisuudentutkimuskin on usein status quon löytämistä palvelevaa tutkimusta – ainakin poliittisen päätöksenteon yhteydessä. Tässä yhteydessä muutoksien voidaan esittää syntyvän (1) globaalin maiseman (global landscape) muutoksesta, johon yleensä liitetään megatrendien ja trendien tutkimus. Toinen muutoksen tuottajataso on (2) ruohonjuuritason mikrotoiminta ja ns. niche-taso, joka myös tuottaa uusia elementtejä yhteiskunnan sosiotekniseen regiimiin. Esimerkiksi kaikki yritysten start-up -yritystoiminta liittyy niche-tason toimintaan. Nämä kaksi tasoa on tunnistettavissa myös Frank Geelsin paljon käytetyssä heuristisessa mallissa. Tätä 3-tasomallia käytetään nykyään usein jäsentävänä lähtökohtana, kun puhutaan strategisesta tutkimustoiminnasta ja sen jäsentelystä.

On hyvä muistaa, että politiikan kentässä viime kädessä vastuu status quo -ratkaisuista kuuluu poliittisille päättäjille, jotka edustavat erilaisia maailmankuvia ja eri sidosryhmien intressejä. Silti tulevaisuudentutkimus voi tarjota toimivia ennakointi- ja taustietoja ja näkemyksiä, jotka helpottavat päätöksentekijöitä usein varsin tuskallisissa status quo -määrittelyissä. Politiikka-analyysien ja ennakointitutkimuksen parempi integraatio vaatii osaamista ja halua monitieteelliseen tutkimukseen. Se vaatii myös kiinnostusta status quon peruselementtien tunnistamiseen erilaisissa yhteiskunnallisen päätöksenteon yhteyksissä.

Usein status quon uusi päivitetty määrittely vaatii mahdollisuuksien analyysien (feasibility analysis) ja toivottavuusanalyysien (desirability analysis) taidokasta integraatiota. Tässä yhteydessä tarvitaan usein myös tietoa arvioiduista todennäköisyyksistä (probability analysis) ja riskeistä (risk analysis). Nämä ennakointianalyysit ovat tulevaisuudentutkimuksen keskeistä osaamisaluetta ja niiden työstäminen edellyttää aktiivista tutkimusta ja selvitystyötä. Harhat status quon tulevasta kehityksestä ja sen sisällöstä voivat olla kohtalokkaita koko ihmiskunnalle – ja myös yksittäisille ihmisryhmille. Siksi myös tulevaisuudentutkijoiden on syytä olla kiinnostuneita status quo ­-analyyseistä.  Status quon kyseenalaistaminen ja mahdollisen uuden status quon hahmottaminen kuuluu tulevaisuudentutkimuksen tutkimuskenttään.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

 

Taustakirjallisuutta

Dean, Mark, Kıbrıs, Özgür & Masatlioglu, Yusufcan (2017) Limited attention and status quo bias. Journal of Economic Theory, Volume 169, May 2017, p. 93–127.

Dunn, E.W. Aknin, L.B. & Norton, M.I. (2008) Spending money on others promotes happiness. Science. Vol. 319, No. 5870, March 21. p. 1687, f. PMID 18356530.

Geels, Frank W. (2007) Analysing the breakthrough of rock ‘n’ roll (1930–1970) Multi-regime interaction and reconfiguration in the multi-level perspective. Technological Forecasting and Social Change, Volume 74, Issue 8, sp 1411–1431.

Geels, Frank W. (2010) Ontologies, socio-technical transitions (to sustainability), and the multi-level perspective. Research Policy, Volume 39, Issue 4, p. 495–510

Geels, Frank W. (2011) The multi-level perspective on sustainability transitions: Responses to seven criticisms. Environmental Innovation and Societal Transitions, Volume 1, Issue 1, p. 24–40.

Harless, Patrick (2016) Solidarity in preference aggregation: Improving on a status quo. Games and Economic Behavior, Volume 95, January 2016, p. 73–87.

McCully, George (2008) Promethean Fire: The Archetype (Chapter I). Philanthropy Reconsidered: Private Initiatives, Public Good, Quality of Life (A Catalogue for Philanthropy Publication). Bloomington, IN, USA: AuthorHouse (self-published). p. 1–21.

Tetlock, Philip E & Gardner, Dan (2015) Superforecasting. The Art and Science of Prediction. Crown Publishers. New York.

Wimer, David L. & Vining, Aidan R. (2017) Policy Analysis: Concepts and Practices. 6th Edition. Routledge. New York.


Photo: Jari Kaivo-oja

Mainokset

Tulevaisuus ja ilkeiden asioiden maailma: Miten empatia, sympatia ja yhteisöllisyys kehittyvät tulevaisuudessa?

Jari Kaivo-oja:

Eräitä asioita, joille voidaan nyt nähdä vahvaa tulevaisuutta ihmisten käyttäytymisessä, ovat yhteisöllisyys, sympatia ja empatia. Empatiakyvykkyys – tai sen puute – on nousemassa monissa organisaatioissa keskusteluiden keskiöön. Useissa organisaatioissa on alettu systemaattisesti kehittämään johdon ja työntekijöiden empatiataitoja osana työelämän kehitystyötä. Empatiakyvyt nousevat esille myös isojen korporaatioiden johtamisen ja politiikan päätösten yhteydessä yhä voimallisemmin.

Nämä sosiaalisille yhteisöille asiat – yhteisöllisyys, sympatia ja empatia – ovat arvorationaalisen käyttäytymisen avainresursseja, joiden pohjalta yksittäiset kansalaiset voivat ponnistella kohti ihmisarvoista tulevaisuutta arjessaan ja todellisuudessaan.

Tiedämme nykyisin, että maailman on täynnä ilkeitä asioita, skandaaleja, hirveyksiä, terroristi-iskuja ja katastrofeja. Viimeisin terroristi-isku Barcelonassa 17.8. sekä joukkopuukotus Turussa 18.8. olivat jälleen kerran konkreettisia muistutuksia näistä ilkeistä asioista, joiden keskelle tavalliset kansalaiset voivat joutua täysin yllättäen.

Eri kulttuurien välillä on nähtävissä jatkuvasti arvokonflikteja, moraalikonflikteja ja muita kulttuurisia jännitteitä. Se, pystytäänkö näitä konflikteja ratkaisemaan tulevaisuudessa rakentavasti, riippuu paljolti kyvyistämme empatiaan ja toisten ihmisten ajatusten ja toimintatapojen ymmärtämiseen.

Sanotaan, että huonot uutiset ovat medialle aina niitä parhaita uutisia. Voimme tästä perspektiivistä käsin odottaa loogisesti, että media tulee jatkossakin välittämään tehokkaasti ikäviä uutisia, jotka voivat saada meidät ehkä tuntemaan empatiaa ja sympatiaa kotisohvillamme. Voimme myös turtua kaikkeen maailman pahuuteen kotisohvillemme.

Empatialla, sympatialle ja näiden taitojen hallintatarpeelle on olemassa vankka pohja myös tulevaisuudessa, jos ihmisten aidoille tunteille ja tarpeille annetaan tilaa todellisuudessa. Arjen ihmisyys rakentuu sosiaalisille suhteille, yhteisöllisyydelle, sympatialle ja empatialle. Kuten Turun yliopistossa vaikuttava vertailevan uskontotieteen professori Matti Kamppinen on eri yhteyksissä alleviivannut, on ihminen lopulta luonteeltaan sosiaalinen eläin, joka voi tuntea lojaalisuutta ja empatiaa lajitovereitaan kohtaan – huolimatta monista arvojen ja kulttuurien eroista. Toki ihminen voi tuntea muitakin – lähinnä negatiivisia tunteita lajitovereitaan kohtaan.

Sympatiaa ihminen tuntee silloin, kun hän lähettää postikortin tai viestin Facebookissa toiselle ihmiselle tämän menetyksen hetkellä. Empatiaa taas ihminen tuntee silloin, kun hän lähettää postikortin tai FB-viestin toiselle ihmiselle, joka on kokenut saman menetyksen elämässään. Kummatkin tunteet ovat yleisinhimillisiä ja pohjautuvat meidän tunneilmaisun kapasiteettiin. Empatia voi olla kognitiivista empatiaa, tunnetasoista empatiaa ja somaattista empatiaa. Voidaan myös puhua empatiakapasiteetista, jota eri ihmisillä on enemmän tai vähemmän.

Empatialle ja sympatialle on olemassa siis laajaa kulttuurillista pohjaa, mutta on olemassa myös se ikävä mahdollisuus, että empatiakykymme vajoaa alas ja emme enää välitä ikävien uutisten ja tapahtumien virrasta. Sympatia on kykyä jakaa toisen tunteita ja kykyä mennä toisen tunnetilaan. Empatia on taasen kykyä nimetä ja eritellä toisen ihmisen tunteita ja tarpeita sekä kykyä ymmärtää toisen näkökulma asioihin. On myös mahdollista, että voimme jopa täysin turtua maailman pahuuteen ja ikäviin uutisiin. Monelle ihmiselle ovat tuttuja ne omat henkilökohtaiset psykologiset tuntemukset, kun mahdollisesti kieltäydymme kylmästi yleishyvää ajavien kansalaisjärjestöjen avustuspyynnöistä metro- ja juna-asemilla. Tällöin emme ole täysin maksimaalisen sympatia- ja empatiakykyisiä. Huono omatunto voi olla joskus selkeä seuraus empatiakyvyn puutteesta.

Voimme tulevaisuudentutkimuksen termein nähdä ainakin kaksi perusskenaarioita, (1) räjähdysmäisen empatian kasvun kauheuksien ja ilkeiden asioiden laajentuvassa maailmassa tai (2) empatian romahduksen ilkeiden asioiden laajentuvassa maailmassa. Sama todellisuuden ja kulttuurimme ajuri voi johtaa meitä samaan aikaan täysin eri kulttuurikehityksen suuntaan.

Tämä tilanne on eräs nykyajan isoja systeemisiä paradokseja. Näin on laajemminkin havaittavissa monien muidenkin ilmiöiden yhteydessä. Syy-seuraus-suhteiden logiikka ei ole aina kovin itsestään selvää. Asioita pitäisi voida arvioida kriittisesti oikeassa kompleksissa kontekstissaan. Onhan myös esitetty ajatuksia siitä, että systeemisen kompleksisuuden hallinnan puute voi jopa johtaa todella laajamittaiseen kriisiin. Näin on esittänyt ja ennakoinut mm. kompeksisuusajattelun guru John Casti, joka esitti hienon puheenvuoron Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kesäkonferenssissa kesäkuussa 2017.

Mistä empatiaa syntyy? Miten päädytään empatiavajeeseen yhteiskunnassa? Nämä isot kysymykset eivät ole kovin helppoja vastata. Usein empatia, sympatia ja yhteisöllisyys liitetään pehmoiluun, pehmeisiin arvoihin ja solidaarisuuden tunteisiin. Empatian puute taasen liitetään usein koviin arvoihin ja solidaarisuuden puutteeseen. Terrorismi-iskujen yhteydessä joudumme pohtimaan yhä enemmän empatiaa, sympatiaa ja yhteisöllisyyttä osana solidaarisuuden tunteiden avointa osoittamista. Tämä nähtiin toukokuisen Manchesterin terrorismi-iskun yhteydessäkin, jolloin britit ja monikulttuurillisten yhteisöjen jäsenet osoittivat eri tavoin yhteisöllisyyttä ja kokoontuivat juomaan teetä yhdessä. Usein terroristi-iskujen tekijät luokitellaan ihmisiksi, joilta puuttuu täysin kyky empatiaan. Voimme varsin loogisesti ajatella, että jos ihmisillä olisi enemmän kykyä empaattisuuteen, he eivät tekisi toisilleen ikäviä asioita ja tuottaisi tuhoavia ja julmia tekoja.

Sosiopaatit ja psykopaatit ovat ihmisiä, joilla on erittäin vähäinen empatiakyky. Aikoinaan, tarkemmin sanottuna vuonna 1940, Josif Stalin esitti aikakirjoihin jääneen ajatuksensa: ”Yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan kuolema tilastomerkintä”. Tätä Stalinin lausuntoa voidaan pitää eräänlaisena laajan empatiapuutteen manifestina. Voimme helposti turtua hirveyksiin ja pakottaa itsemme tunnekylmyyteen. Varmasti esimerkiksi sodissa ja vakavissa kriiseissä ihmiset joutuvatkin pakottamaan itsensä tunnekylmyyteen selvitäkseen epävakaissa olosuhteissa. Rajan vetäminen sosiopaattien, psykopaattien ja ns. normaalien ihmisten välillä voi olla erittäin vaikeaa sodan ja kaaoksen kaltaisissa olosuhteissa, vaikka se ei ole muutenkaan helppoa – edes psykologian ammattilaisille normaaliolosuhteissa.

Kuka tahansa voi kriisiolosuhteissa menettää empatiakyvyn. Onhan eräitä Suomen kansallisia sankarihahmoja, kuten Antti Rokkaa, epäilty psykopaateiksi – ainakin tietyissä sotatilanteissa. Systeemien kaaostilanteet ja terroristi-iskut muokkaavat käyttäytymistämme myös empatian tuntemisen laajuuden osalta. Jos tunnemme liikaa sympatiaa vaarallisissa tilanteissa, se voi olla jopa vaarallista itsellemme.

Ihmisillä on helpompi tuntea empatiaa lähellä koettujen asioiden osalta. Jos asiat koetaan itselle kaukaisiksi, niiden osalta on vaikea kokea syvää empatiaa. Henkinen etäisyys ongelmiin vaikuttaa kykyymme empatian tunteisiin. Jos haluamme edistää yhteiskunnassa empatiaa ja sympatiaa, on meidän kyettävä jäsentämään asiat sosiaalisesti läheisiksi ja arkipäiväisiksi. Muussa tapauksessa vieraannumme monista maailman tosiasioista ja menetämme empatiakykyämme.

Empatia ei ole automaation tavalla toteutuva asia yksilöiden ja ryhmien käyttäytymisen tasolla. Usein ihmisten käyttäytymisen yhteydessä otetaan esille ns. Dunbarin luku. Dunbarin luku on teoreettinen kognitiivinen raja ihmisten lukumäärälle, johon keskiverto ihmisyksilö voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. Usein tämä tarkoittaa myös raja-arvoa yksilön kokemalle voimakkaalle sympatialle ja empatialle. Keskivertoihminen ei ehkä kykene kokemaan aitoa sympatiaa ja empatiaa laajempien itselle tuntemattomien ihmisjoukkojen osalta. Tämäkin tosiasia on syytä muistaa.

Kaikista ei siis ole Äiti Teresaksi (ts. Pyhäksi Teresa Kalkuttalaiseksi), vaikka se voisi ehkä olla erittäin hyvä ja toivottava asia koko maailmalle ja maailmanrauhalle. Meillä on olemassa lakeja ja säädöksiä, jotka määrittelevät, säätelevät ja ohjaavat laajamittaisempaa empatiaa ja sympatiaa yhteiskunnassa. Suurempi määrä ihmisiä (eli yli 150 ihmistä) tarvitsee tavallisesti rajoitetumpia sääntöjä ja lakeja, joita noudatetaan pääsääntöisesti laajemmassa ihmisten joukossa. Isommat ihmismassat tarvitsevat normeja ollakseen vakaita sosiaalisissa suhteissaan ja luodakseen laajemmin empatiakykyisiä ryhmiä ja yhteisöjä. Länsimaissa nämä asiat liitetään yleensä oikeusvaltion periaatteisiin.

Jos otamme Dunbarin luvun ja rajoitetun empatiakyvyn ongelman vakavasti, meidän kannattaisi tietoisesti tukea oikeusvaltioita ja niiden ylläpitämiä yleisempiä arvoperiaatteita. On hyvä muistaa, että alkujaan oikeusvaltion idea kehittyi vastaamaan juuri suoraan mielivaltaiseen ja ennalta ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön. Laajamittainen empatiakyky ja oikeusvaltioperiaatteiden tinkimätön noudattaminen ovat aina kulttuurinen vastavoima mielivallalle ja ennustamattomalle hallinnolle.

Oikeusoppineen Antero Jyrängin määritelmän mukaan oikeusvaltion määritelmään sisältyy kuusi ainesosaa: (1) valtio on organisoitu oikeussäännöin; (2) sekä valtioelinten ja viranomaisten että kansalaisten on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti; (3) valtioelimet ja viranomaiset ovat sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin; (4) yksilön oikeusasemasta eli oikeuksista ja velvollisuuksista, voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa; (5) oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet; sekä (6) yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Oikeusvaltioperiaatteiden kurinalainen noudattaminen luo moraalista pohjaa oikeudenmukaisuudelle ja sen toteutumiselle eri yhteiskunnissa.

Nämä kuusi periaatetta voivat ehkä osaksi taata laajennetun empatian toteutumisen yhteiskunnassa – mutta ei aina universaalisti. Kaikissa yhteiskunnissahan ei suinkaan tunnisteta ja arvosteta oikeusvaltioperiaatteita. Arvorationaalisuus sen eri muodoissaan ja sen tuleva kehitys ovat yksi tulevaisuudentutkimuksen isoja tutkimushaasteita. Toteutunut empatia, sympatia ja muu yhteisöllisyys (esim. teen tai kahvin nauttiminen yhdessä) pitävät yhteiskuntia koossa ja toimintakykyisinä. Siksi on varsin tärkeää pohtia empatiaan liittyviä vaikeita ja kompleksisia kysymyksiä. Useat jo nyt selvästi havaitut heikot signaalit antavat syyn pohtia empatian ja sympatian merkitystä yhteiselle tulevaisuudellemme.

Kansalaisten empatia- ja sympatiakykyisyys tai niiden puute voi todella ratkaista sivilisaatiomme tulevaisuuden suunnan. Empatia ja sympatia ovat taitoja – ja niitä voidaan harjoitella ja kehittää osana kaikkea koulutusta ja valmennusta erilaisissa organisaatioissa ja yhteisöissä. Empatiakykyisyys voi olla keskeinen osa ennakointikykyisyyttä, jos arvioimme tätä asiaa kriittisesti – ja koko maailman todellisuus huomioon ottaen.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

 

TULEVAISUUDESSA ENERGIANTUOTANTO HAJAUTUU JA KULUTTAJAN ROOLI KASVAA – miten energiamurrosta voisi vauhdittaa?

Nina Nygrén

Valtioneuvosto julkaisi viime vuoden lopulla selonteon kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. Strategia on paikoin oikeansuuntainen, mutta kunnianhimoton, eikä huomioi riittävästi kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa energiantuotantoon, -kulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin. Strategia keskittyy lähes yksinomaan teollisen mittakaavan tuotantoon, vaikka paikallisilla energiansäästötoimilla ja uusiutuvan energian pientuotannolla voisi olla merkittävä rooli Suomen energiantuotannon kokonaisuudessa strategian täytäntöönpanoaikana¹. Pientuotannon kustannusten laskun, älykkään sähköverkon, kysyntäjouston ja energian varastoinnin (mm. sähköautojen akut) myötä kuluttajien rooli uusiutuvan energian pientuottajina ja energiankulutuspiikkien tasaajana voi mullistaa koko energiajärjestelmän, mutta miten tätä murrosta voisi vauhdittaa?

Olemme tutkineet uusiutuvan energian ja energiansäästön edelläkävijöitä useammassa tutkimushankkeessa. Edelläkävijät luovat uusia innovaatioita, investoivat niihin, hakevat patentteja ja perustavat yrityksiä. He toimivat malleina muille ja jakavat saamaansa tietotaitoa aktiivisesti. Edelläkävijöiden mukaan ainakin seuraavat toimenpiteet nopeuttaisivat uusiutuvan energian pientuotannon käyttöönottoa2:

1) Uusiutuvan energian pientuotannon käynnistymistä on tuettava, markkinaehtoisuus ei riitä

Hajautetun uusiutuvan energian tuotanto ei useinkaan ole edullisin valinta, mikäli asiaa tarkastellaan yksinomaan lyhyen aikavälin taloudellisin perustein. Jotta energiansäästötoimenpiteitä ja uusiutuvan energian pientuotantoa otettaisiin käyttöön, tarvitaan myös pientuottajille suunnattuja tukia. Nykyiset tuet on suunnattu teolliseen mittakaavaan, eivätkä sellaisena hyödytä energian pientuottajia. Pientuotantoa edistäisi esimerkiksi:

  • Kuluttajille ja pienyhteisöille suunnatut uusiutuvan energian tuotanto- tai investointituet
  • Hajautetusti tuotetun sähkön ja lämmön myynti lähikiinteistöihin verottomasti
  • Ylimääräisen tuotetun sähkön ja lämmön myynti verkkoon nettomittaroinnin ja nettolaskustuksen mukaisesti
  • Kotitalousvähennyksen laajentaminen koskemaan taloyhtiöiden energiajärjestelmien asennuksia ja energiansäästötoimenpiteitä
  • Edulliset lainat tai muut tuetut rahoitusmallit

2) Rohkeita kokeiluja on tuettava

Ennakkoluulottomat kokeilut auttavat synnyttämään uusia ratkaisuja, mutta ne sisältävät riskin eivätkä ole aina taloudellisesti kannattavia. Jotta kokeiluja tehtäisiin, ja ne skaalautuisivat suurempaan, teolliseen mittakaavaan, niitä on tuettava taloudellisesti. Yrityksillä ja yhteisöillä on energia- ja ilmastostrategian mukaan mahdollisuus investointitukeen, kun investointi on yli 5 milj. euroa, mutta tätä pienempiin hankkeisiin ei ole tarjolla kannustimia. Pienen mittakaavan kokeiluhankkeita olisi tuettava omalla tuki-instrumentilla.

3) Neuvontaa ja tiedotusta on lisättävä riittävästi

Jotta ihmiset valitsisivat totutun ratkaisun sijaan uuden vähäpäästöisemmän tai energiatehokkaamman ratkaisun, tarvitsevat he päätöksen tueksi puolueetonta tietoa oikeaan aikaan. Energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaan neuvontaa ja informaatio-ohjausta lisätään ja nyt onkin varmistettava että neuvontaa on saatavilla riittävästi ja monipuolisesti.

4) Tutkimus- ja kehitysrahoitus on turvattava

Energia-ala on murroksessa maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden, kehittyvien maiden energiankäytön lisääntymispaineiden, teknologian kehittymisen ja luonnonvarojen ehtymisen vuoksi. Laadukkaalla tutkimus- ja kehitystoiminnalla voidaan varmistaa, että Suomi pysyy muutoksessa mukana, hyötyy murroksesta ja saavuttaa edelläkävijän aseman energia-alalla.

5) Veroratkaisuilla on tuettava päästöjen vähentämistä nykyistä kunnianhimoisemmin

Lähivuosien kuluessa kansainväliset vaatimukset päästöjen rajoittamiseksi tulevat todennäköisesti lisääntymään ja päästöjen sääntely voimistumaan. Mitä paremmin haasteeseen vastataan jo nyt vähähiilisyyttä tukevilla veroratkaisuilla, sitä paremmassa asemassa olemme tulevina vuosina.

***

Ilmastonmuutos on niin suuri uhka ihmiskunnalle ja sen moninaiset vaikutukset ovat niin arvaamattomia, että päästöjen rajoittamiseen on suhtauduttava vakavasti. Siirtyminen paikallisesti tarjolla oleviin uusiutuviin energialähteisiin torjuu ilmastonmuutosta, toimii kansantalouden ja työllisyyden hyväksi ja edistää riippumattomuutta. Tuulivoima, aurinkoenergia, energiansäästö, liikenteen sähköistäminen ja liikennesuoritteen vähentäminen ovat kuitenkin jääneet strategiassa biopolttoaineteollisuuden tukemisen varjoon. Biopolttoaineiden tuotannon voimakkaaseen lisäämiseen taas liittyy suuria ongelmia, kuten metsäluonnon monimuotoisuuden väheneminen, metsän hiilinielujen pieneneminen3, puupolttoaineen alhainen jalostusarvo sekä valitun strategian yksipuolisuus.

Kunnianhimoisempi pitkän aikavälin tulevaisuudenvisio energian tuotannosta huomioisi kansainvälisen kehityksen ajurit ja teknologian nopean kehittymisen, ja ottaisi opiksi edelläkävijöiden neuvoista vauhdittaa energiamurrosta kohti hajautunutta uusiutuvan energian tuotantoa ja kuluttajan vahvempaa roolia. Toivoa sopii että energia- ja ilmastostrategiaa vielä viilataan siihen suuntaan.

Nina Nygrén
Projektitutkija
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
nina.nygren@utu.fi

 

1 Pöyry Management Consulting Oy 2017. Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali, kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2017.

2 Nygrén, N.A., Kontio, P., Lyytimäki, J., Varho, V. & Tapio P. 2015. Early adopters boosting the diffusion of sustainable small-scale energy solutions. Renewable & Sustainable Energy Reviews, 46: 79-87.

Koljonen, T., Soimakallio, S., Asikainen, A., Lanki, T., Anttila, P. ym. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 21/2017.

 

Kuva: Nina Nygrén

Ennakointi menestyksellisen start-up -yritystoiminnan ja uudistavan toimintakulttuurin edistäjänä Suomessa

Jari Kaivo-oja:

Tiedämme, että ennakointi voi auttaa aloittavia yrityksiä kahdella eri päätavalla. Ennakointi voi toimia katalyyttinä edistäen uusia ideoita ja innovaatioita. Usein tämä tapahtuu esimerkiksi työpajoissa, ideariihityyppisissä prosesseissa tai joukkoistamisprojekteissa. Ennakointi voi toimia start-up -yrityksissä siinä vaiheessa, kun yrityksellä on jo hallussaan uusia ideoita, inventioita tai innovaatioita. Tässä toisessa tapauksessa ennakointi voi auttaa aloittelevaa uutta yritystä uuden innovaation kaupallistamisessa markkinoilla. Katalyyttitoiminnot ja kaupallistamistoiminnot ovat ennakoinnin perushyödyntämismalleja.

Suomessa on varsin aktiivista start-up -yritystoimintaa ja se vahvistunut viime aikoina (http://startup100.net/). Tällä alueella on yhä tärkeämpää miettiä ennakoinnin hyödyntämistä ja merkitystä. Ilahduttavaa on myös se, että yrityksiä käynnistetään eri toimialoilla monipuolisesti (http://startup100.net/categories/), eikä pelkästään peliteollisuuteen. Miten sitten aloittelevien start-up -yritysten kannattaisi ennakoida liiketoimintaansa?

Yrityksille on tärkeää luoda käsitystä sen lyhyen ajan kehityksestä, keskipitkän aikavälin kehityksestä ja pitkän aikavälin visiosta. Aikahorisontti voi aina vaihdella yrityksen tarpeiden mukaisesti ennakointitoiminnan yhteydessä. Yleensä aloittelevalle yritykselle on alussa tärkeintä keskittyä menestymään lyhyellä aikaviiveellä ja pitämään yritys toimintakykyisenä. Usein puhutaan myös aloittelevien yritysten kuolemanlaaksosta. Tästä selviytyäkseen yrityksessä kannattaa ennakoida aktiivisesti. Myöhemmin aloitteleva yritys voi kehittyä kehittymään ennakointitoiminnassaan kypsemmäksi ja ottaa haltuunsa keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin vaativia liiketoiminta- ja kompetenssihaasteita.

Ennakointi

Ennakointi voi olla tulevaisuuden peilailua trendien, skenaarioiden tai heikkojen signaalien pohjalta. Tällöin start-up -yritys voi muodostaa jäsentyneen kuvan omasta toimintaympäristöstään ja mahdollisuuksistaan menestyä tässä toimintaympäristössä. Se voi muodostaa markkinoiden dynamiikasta oman käsityksensä sekä tunnistaa keskeiset toimijat ja verkostot oman toimintansa näkökulmasta. Erityisen tärkeää aloittelevalle yritykselle on ymmärtää innovaatioiden ekosysteemiä, jonka osana yritys pyrkii olemaan liiketoiminnallaan.

On ensiksi tärkeää ymmärtää ja ennakoida paikallista innovaatioiden ekosysteemiä. Tämän jälkeen yritys voi pyrkiä analysoimaan laajempaa alueellista innovaatioiden ekosysteemiä, kansallista innovaatioiden ekosysteemiä ja lopulta kansainvälistä innovaatioiden ekosysteemiä. Nykyään monet start-up -yritykset pyrkivät olemaan jo alusta lähtien kansainvälisiä (ns. ”born global” -yrityksiä) ja siksi näille yrityksille on tärkeää analysoida nämä kaikki innovaatioiden ekosysteemit huolella jo yrityksen toiminnan alkuvaiheessa.

Kuva 1. Ennakointi start-up -yrityksessä on kolmen asian yhteensovittamista. Ennakointi, strategiset valinnat ja kompetenssien integrointi.

Strategiset valinnat

Aloittelevalle yritykselle on heti sen toiminnan alusta lähtien tärkeää osata hyödyntää sekä muodollisia että epämuodollisia yhteyksiä ja verkostoja. Kun yrityksen toiminta alkuvaiheen jälkeen alkaa muodostumaan strategisemmaksi, se voi keskittyä analysoimaan, visioimaan ja suunnittelemaan omaa toimintaansa. Tämän pohjalta yrityksen johto ja sen vastuulliset toimijat voivat rakentaa mielekkään strategian yritykselle. Usein tähän vaiheeseen liittyy myös liiketoimintamallin innovointi ja kehittäminen.

Kompetenssien integrointi

Kun tämä strateginen vaihe on riittävän jäsentynyt yrityksen johdolle ja sidosryhmille, start-up -yritys voi keskittyä integroimaan kompetenssejaan yrityksessä. Yleensä se tapahtuu (1) rekrytoimalla yritykselle toimiva ja vastuullinen johtaja ja johtoryhmä, (2) koordinoimalla yrityksen keskeisiä sisäisiä toimintoja, kuten laskentatoimi, rahoitus, henkilöstöresurssit ja markkinointi sekä (3) kehittämällä yrityksen tieto- ja osaamispääomaa siten, että se suojaa oman immateriaalisen pääomansa. Immateriaalisella pääomalla tarkoitetaan yleensä yrityksen tuotemerkkejä, lisenssejä, sopimuksia ja patentteja.

Ennakointi start-up -yrityksessä koostuu näistä yllä kuvastusta kolmesta osiosta (ennakointi, strategiset valinnat ja kompetenssien integrointi). Jo nämä kolme vaihetta määrätietoisesti toteuttamalla start-up -yritys voi kehittyä huomattavasti ja nopeasti sen alkuvaiheen hapuiluvaiheesta. Tässä mielessä ennakointiin ei kannata liittää liikaa mystiikkaa. Ennakointi perustuu hyvin pitkälle sekä informaation ja tiedon käsittelylle että toimijoiden hyvälle keskinäiselle kommunikaatiolle.

Organisaatiokulttuurin kehittäminen on olennainen osa ennakointiosaamisen kehittämistä. Yleensä avoimuus, kiinnostus organisaatiota laajemmista asioista ja tietty uteliaisuus edistävät ennakoivaa organisaatiokulttuuria. Start-up -yritykselle on erittäin tärkeää olla proaktiivinen uusien muodollisten ja epämuodollisten verkostojen luomisessa. Tiedot, verkostot ja kyvykkyydet (kompetenssit) luovat lisäarvoa start-up -yrityksen toiminnalle.

Aloitteleva yritys voi välttyä monilta riskeiltä ja vääriltä valinnoilta panostamalla riittävästi oman ennakointikyvykkyytensä kehittämiseen. Kun yritys on päässyt aloittamisvaiheen yli, se voi keskittyä ennakointikykyjensä kehittämiseen maailmanluokan kypsyystasolle. Ennakointiosaaminen johtaa aina parempaan strategiseen johtamiseen ja innovaatiojohtamiseen – ja menestykseen markkinoilla verrattuna tilanteeseen, jossa ennakointia ei mietitä huolella ja eikä ennakoinnin metodeja ja toimintamalleja sovelleta aloittelevassa yrityksessä.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

 

Seitsemän syytä, miksi suomalaisten tulisi vähentää luonnonvarojen kulutustaan viidesosaan nykyisestä

Sanna Ahvenharju

Luonnonvarojen loppumista on ennustettu jo useampi vuosikymmen. Mitä se suomalaisten näkökulmasta tarkoittaa? Onko meillä varaa olla itsekkäitä?

1. Luonnonvara ovat rajalliset

Luonnonvaroja ovat muun muassa öljy ja kaasu, metallit ja mineraalit, puut ja kasvit, vesi, riista ja kala, maisema ja ekosysteemit. Opimme koko ajan hyödyntämään niitä tehokkaammin ja uudenlaisiin tarkoituksiin. Silti kokonaisuus on rajallinen, ellemme saa käyttöömme Maan ulkopuolelta tuotavia luonnonvaroja. Nyt esimerkiksi uusiutuvia luonnonvaroja kulutetaan vuodessa noin puolitoista kertaa sen verran kuin niitä vuoden aikana syntyy. Mikäli luonnonvarojen ylikuluttamista ei saada pysäytettyä, siitä aiheutuvat ympäristötuhot tekevät planeetastamme pikkuhiljaa elinkelvottoman.

2. Väkimäärä kasvaa

YK:n väestöennusteiden mukaan maapallolla on 9,7 miljardia ihmistä vuonna 2050. Ellei jotain mullistavaa tapahdu, meidän on syytä varautua siihen, että vuonna 2050 luonnonvaroja jakamassa on vielä 2,4 miljardia ihmistä enemmän kuin nyt.

3. Minimien lisäksi tulisi pohtia maksimeja

Ihmisoikeuksien kansainvälinen kehitys on viimeisen sadan vuoden aikana keskittynyt perusoikeuksien ja muiden minimien määrittelyyn. On aika siirtyä puhumaan siitä, kuinka paljon meillä kullakin on enintään oikeus saada jotakin. Kansainvälinen luonnonvarapaneeli on ehdottanut, että keskimääräinen luonnonvarojen kulutus per henkilö saisi olla korkeintaan 6–8 tonnia vuodessa vuonna 2050. Se vastaa noin viidesosaa suomalaisten nykyisestä kulutustasosta.

4. Se on oikeudenmukaista

YK:n mukaan tällä hetkellä rikkain miljardi maapallon väestöstä kuluttaa yli 70 prosenttia luonnonvaroista. Suomen osuus luonnonvarojen kulutuksesta on noin 0,33 prosenttia, vaikka väestömme osuus koko maapallon väestöstä on vain 0,07 prosenttia. Runsas viisi miljoonaa suomalaista kuluttaa nyt vähintään saman verran luonnonvaroja kuin 100 miljoonaa maailman köyhimmissä maissa asuvaa ihmistä. Pienenä maana meidän tulisi pyrkiä edistämään ajatusta kansainvälisesti oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta. Jos luonnonvarojen jakautuminen perustuu jatkossakin esimerkiksi taloudelliseen tai sotilaalliseen valtaan, tulevaisuudessa myös me voimme olla niitä, joille resursseja ei riitä.

5. Suomi on sitoutunut siihen

Suomen kestävän kehityksen toimikunta laati vuonna 2015 Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on luonnon kantokyvyn turvaaminen vuoteen 2050 mennessä.  Jos otamme huomioon myös muiden maapallon asukkaiden yhtäläiset oikeudet luonnonvarojen käyttöön, luonnon kantokyvyn mukainen elämäntapa ei Suomessa saisi ylittää kahdeksaa tonnia vuodessa. Ja tuossa luvussa on jo otettu huomioon kylmät elinolosuhteemme.

6. Talous kestäisi sen

Suomalaisten aiheuttaman luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen ei tarkoita kaiken kulutuksen vähentämistä ja Suomen talouden romauttamista. Se ei myöskään tarkoita, ettei teollisuutemme saisi käyttää suomalaisia luonnonvaroja. Teollisuuden vain tulisi kehittää ja tarjota luonnonvaroja tehokkaasti käyttäviä tuotteita ensisijaisesti niille maailman ihmisille, joilla on vielä toistaiseksi vähän. Suomalaisille puolestaan tulisi tarjota entistä enemmän sellaisia tuotteita ja palveluita, jotka eivät perustu luonnonvarojen kuluttamiseen.

7. Se ei edellytä paluuta luoliin

Keskiarvosuomalaisen materiaalikulutus on tällä hetkellä noin 40 tonnia vuodessa. Eräässä tutkimuksessa on arvioitu, että yksinelävä suomalainen voi jo nyt elää sosiaalisesti ja materiaalisesti tyydyttävää elämää 20 tonnin materiaalikulutuksella. Jyväskylässä tehdyssä kokeilussa puolestaan oli mukana perhe, jonka jäsenten materiaalikulutus laski 20 tonnista 15 tonniin ruokavaliota ja asunnon lämmitysjärjestelmää tuunaamalla. Kulutus oli jo valmiiksi alhaista johtuen siitä, ettei heillä ollut autoa, eivätkä he lentäneet lomille. Kulutusta olisi laskenut vielä lisää se, jos heidän harrastustensa edellyttämät sisähallit lämpenisivät uusiutuvalla energialla. Toisissa kokeiluperheissä syntyi jopa kymmenien tonnien säästöjä vähentämällä autoilua ja turhia asumisneliöitä.

Kahdeksan tonnin kulutustaso vuoteen 2050 mennessä on mahdollinen, eikä edellytä paluuta luolissa asumiseen. Kolmessakymmenessä vuodessa ehtii vielä tapahtua paljon kehitystä. Ei vain aurinkokennoja, robottiautoja tai muuta teknologista kehitystä, vaan muutoksia arvoissa ja toimintatavoissa. Jakaminen, yhteiskäyttö, kierrätys, kasvissyönti ja hyönteisravinto, kävellen tai pyöräillen tehdyt lomat. Kaikki nuo vievät meitä lähemmäs kahdeksan tonnin elämää.

Sanna Ahvenharju

Sanna Ahvenharju tekee väitöskirjaa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa suomalaisten vaikuttajien tulevaisuustietoisuudesta sekä heidän käsityksistään liittyen kestävään kuluttamiseen ja sitä edistäviin ohjauskeinoihin.

Blogikirjoitus on julkaistu myös Skolar.fi -sivustolla. Kaskas Median  yhdessä tutkijoiden kanssa kehittämä Skolar on viestintäkoulu tutkijoille.

Mittavat megahankkeet edellyttävät laadukasta ennakointia

Jari Kaivo-oja

Suomen kansantalous on asteittain elpymässä pitkästä matalasuhdanteesta ja finanssikriisistä. Elpymisestä kertovat monet uutiset miljardiluokan investointisuunnitelmista. Uutiset kertovat, että Metsä Group rakentaa biotuotetehdasta, TVO ja Fennovoima rakentavat uusia ydinvoimaloita ja Kemijärvelle suunnitellaan isoa sellutehdashanketta Kiinan presidentin tukemana. Monia muitakin isoja megahankkeita on suunnitteilla. Kemissä havitellaan isoa miljardiluokan biodiesellaitosta Kaidin toimesta. Pohjois-Suomessa halutaan noin kolmen miljardin euron junarataa Jäämerelle, Vaasassa halutaan Teslan kuuden miljardin euron akkutehdasta, ”gigatehdasta” ja Salossa ollaan innostuttu edistämään kolmen miljardin hintaista Hypeloopin testirataa (Tiedetuubi.fi).

Tässä ei ole vielä kaikki. Myös pääkaupunkiseudulla ollaan innostuttu. Rovion ex-johtaja Peter Vesterbacka on lähtenyt edistämään tunnelia Helsingin ja Tallinnan välille. Tämän megahankkeen arvioitu hintalappu on noin 10 miljardia euroa.

Jos talouskasvua halutaan edistää useiden vuosien matalasuhdanteen jälkeen, se eittämättä edellyttää mittavia investointeja ja uusia kunnianhimoisia hankkeita. Kun puhutaan isoista megahankkeista, on hyvä muistaa ennakoinnin eri menetelmät ja niiden ammattimainen hyödyntäminen. Ennakointimenetelmien avulla voimme laatia mm. skenaarioanalyysejä, teknologiakehityksen tiekarttoja, laadukkaita riskienhallintasuunnitelmia ja innovatiivisia liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmia. Näitä ennakoinnin mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää, kun näinkin isoja megahankkeita on suunnittelupöydällä.

Hankkeita kannattaa tarkastella avoimesti ja kriittisesti. Samalla voidaan poistaa turhia systeemisiä esteitä ja riskejä megahankkeiden osalta. Suunnittelu- ja toteutusprosessit voivat hyötyä paljon hyvistä ja ammattitaidolla toteutettavista ennakointiprosesseista. Erityisen tärkeää olisi kiinnittää huomio Public-Private -yhteistyön laatuun isoissa megahankkeissa. Mitä laadukkaammin Public-Private -hankkeiden yhteistyö on suunniteltu ja toteutettu, sitä laadukkaampia megahankkeita voimme odottaa näkevämme tulevaisuudessa.

Olin toukokuussa 2017 vierailemassa Vilnassa, Liettuassa ”Contemporary Issues in Business, Management and Education” -konferenssissa. Tässä konferenssissa kaksi huipputason vierailevaa asiantuntijaa Etelä-Afrikasta, Francois Joubert ja Leon Pretorius esittelivät laajasti viime aikaista isojen teollisten hankkeiden riskien hallintatutkimusta. Heidän keskeinen viestinsä konferenssin plenary-puheenvuorossa oli se, että isoissa teollisuusorganisaatioissa riskien hallintaan ja erityisesti riskien simulointiin kannattaa panostaa systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Väitöskirjan ”Risk Simulation in a Portfolio of Port and Rail Capital Projects” teemasta tehnyt Francois Joubert esitti, että jokainen iso hanke kannattaisi alusta lähtien analysoida huolellisesti ja laatia hankkeeseen liittyvä operatiivinen arvio ja siihen kytkeytyvä riskianalyysi järjestelmällisesti ja huolellisesti. Kun organisaatiossa on tehty useita isojen hankkeiden toiminta- ja riskianalyysejä, tästä seuraa vääjäämättä parempaa tietopohjaista ennakointia myös tulevien hankkeiden osalta. Samalla investointiportfolion hallinta paranee. Osaaminen riskien hallinnassa syvenee ja paranee laadullisesti. Myös riskien hallinta kehittyy asteittain organisaatiossa, kun sillä on hallussaan laajaa kokemusperäistä tietoa isojen hankkeiden riskeistä ja toteuttamisesta. Aikaisemmista epäonnistumisista voidaan myös oppia ja näin välttyä isoilta virheiltä.

Ennakointitoiminta riskianalyyseineen ja laadukas hanketoteutus ovat myös veronmaksajien etu isojen hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä. Jos ennakointiprosesseja ei hoideta huolella ja ammattitaidolla, siitä koituu ei-toivottuja riskejä ja yleensä myös erittäin kalliita epäonnistumisia. Periaate ”too big to fail” on lähes aina läsnä isoissa megahankkeissa. Usein toteutuvien riskien maksumiehiksi tulevat valtio ja kunnat eli julkinen sektori. Tämä on nähty myös finanssikriisin aikana monien hankkeiden yhteydessä – useiden vuosien ajan. Siksi ennakoinnin laadusta tinkiminen on pääsääntöisesti hölmöläisten hommaa. Maksu ennakoinnin laiminlyönnistä voi olla mittava.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

 

’Sustainable wellbeing’ becomes focus of attention at international sustainable development conference in Helsinki

Tadhg O’Mahony

The Helsinki Institute of Sustainability Science (HELSUS) was launched on Friday the 12th of May 2017 at Helsinki University with an event on ’Pathways to Sustainability Transformation’. The first Finnish event of the Sustainable Development Solutions Network (SDSN), the event included interesting speakers such as Jeffrey Sachs of Columbia University, Finnish President Tarja Halonen and Daniel Lang of Leuphana University. The keynotes pointed out the successful development models of the Nordics, including the appropriate balance of taxes and public services that lead to some of the most successful development outcomes globally (Sachs), and the contribution of sustainability science to society and global sustainability (Lang).

The afternoon event event on ’Towards Systemic Change’ featured a talk by Tuuli Hirvilammi of the University of Helsinki on moving away from a growth-driven model to ’sustainable wellbeing’. Complimenting this, the MAXWELL project at the FFRC wrapped up the event with a talk on ”Could sustainable wellbeing be the key to unlock transition? (O’Mahony and Jyrki Luukkanen). It recognised the huge potential of sustainable wellbeing to become the successful foundation of the low-carbon and sustainable transition, as a win-win for society and environment.

An interesting discussion followed that quizzed using ’sustainable wellbeing’ to remove the priority on consumption that has lead to so much damage to individuals, societies and the environment. It questioned whether we are already aware of the importance of the other domains of our lives outside of income and consumption? It is noted in cultural and marketing studies that the affluent, and increasingly also the elites and middle classes of the Global South, have personal identities that are increasingly defined by ’consumerism’.

It is evident from studies of consumption that material consumption continues to grow globally, pushing up environmental impacts such as greenhouse gas emissions. We may already be aware at the edge of our conciousness that our current lifestyles, and the development models that support them, are out-of-step with our own individual wellbeing, and that of society and environment. Nevertheless, it has yet to manifest in a susbstantial change towards improved wellbeing. We have not yet escaped this destructive cycle but aiming for sustainable wellbeing could be the key to transformation. It could allow us to address the maladies of our difficult times and become the seeds of a far brighter future ’living well together’ and in balance with the environment.

Dr. Tadhg O’Mahony, PhD BSc Dip
Marie Skłodowska-Curie Postdoctoral Fellow
Finland Futures Research Centre

 

Finland Futures Research Centre's Blog