What Will be the Future of Global Tourism? The Futures of Tourism, Innovation and Sustainability in a Global Perspective – BOOK REVIEW

Jari Kaivo-oja:

Eduardo Fayos-Solà & Chris Cooper (editors) (2019) The Future of Tourism. Innovation and Sustainability.  Springer. Springer Nature Switzerland AG. 337 pages.  

Various specialists in the fields of tourism business, tourism destinations, and global tourism businesses meet challenges of responsible tourism and real-life needs to analyse tourism business from different perspectives with a multidisciplinary and critical approach.

In general, we can note that innovation management and sustainability management, are two grand future challenges in the field of global tourism business. The role of global governance is a critical issue in relation to sustainable development and innovation processes. Surely, these kinds of key vital challenges have been in the background discussions when the authors have written such a comprehensive milestone book “The Future of Tourism. Innovation and Sustainability”.

Nowadays we cannot expect that “business as usual” (BAU-scenarios) and “normal times” approaches will lead us automatically to a more sustainable world. Certainly, we will not achieve a sustainable economy without our own specific strategies and policies. There has been a long historical time period to assess whether the market would lead us to sustainable development. The tourism business has always had many challenges in terms of sustainability.

There is need to have a paradigm shift in global tourism governance and in the field of tourism and hospitality management practices, whether they are “best practices”, “good practices” or “emerging practices”. Nowadays all practices need critical discussions and focused discussion about alternative futures of tourism. Typically, modern futures studies have focused on: (1) desirability analyses, (2) probability analyses, (3) feasibility analyses, (4) risk analyses and (5) strategic importance and (6) prioritisation analyses. Decision-makers need to perform these kinds of analyses in their daily business and administrative decisions. This book is useful for current needs of decision-makers of tourism business.  The aim of the book is to serve as a compass for the future.   

The President, Dr. Eduardo Fayos-Solà (the Ulyess Foundation) and Professor Chris Cooper (Leeds Becker University) have edited the new book “The Future of Tourism – Innovation and Sustainability”. Editors are highly ranked experts and experienced specialists in the field of tourism research and tourism R&D activities. Key focus themes of this comprehensive book are innovation and sustainability.  The book has three parts, Part I, “Tourism Futures and Technological Facets of Innovation”, Part II, “Cultural Paradigms and Innovation” and Part III, “Tourism Governance Innovation”. All parts have six sub-chapters covering the headlines of three parts of the book. The book includes contributions from 35 tourism researchers and specialists. This book includes contributions from very broad set of experts with dynamic capabilities.  

Part I has a very strong technological focus on innovation

This approach of innovation emphasis means that other categories of innovation, business model innovation, and social innovation are not very much discussed although some discussions are presented in sub-chapters of “Resources Eco-efficiency, Sustainability and Innovation in Tourism” (by Margarita Robaina and Mara Madaleno), “The Deepening Effects of the Digital Revolution” (by Carlos Romero Dexeus) and “Tourism and Science: Research, Knowledge Dissemination and Innovation” (Natarajan Ishwaran and Maharaj Vijay Reddy). Other sub-chapters “Tourism and Economics: Technologically Enabled Transactions” (Larry Yu and Philippe Duverger), “Case Studies in Technological Innovation” (Chris Cooper, Eduardo Fayos-Solà, Jafar Jafari, Claudia Lisboa, Cipriano Marin, Yolanda Perdomo, and Zoritsa Urosevic).   

In Chapter 1 editors discuss the challenges of innovation and the future of tourism. They admit that it is almost impossible to cover all endogenous main variables of tourism activity. They also note: “If the concept were to be strictly, narrowly understood, it would imply an almost impossible introspective task of primarily considering the endogenous main variables of tourism activity in destinations worldwide, somehow disregarding global scenarios, trends, and paradigm shifts. Much more adequate and interesting seems to explore the subject from a high watchtower observing and analysis Tourism in the Future.” (Fayos-Solà & Cooper, p. 1). From this special perspective, they underline innovation perspective and emerging issues and grand challenges of tourism business. This is in a way advantage – but also disadvantage of the book. As all specialists in the field of foresight and futures research know, it is not easy to analyse tourism futures without foresight tools and methods like trend analysis tools, scenario analyses, Weak Signal and Wild Card analyses. This is also a relevant point when we trying to cope with COVID-19 crisis. Data analyses, foresight methods, strategic planning and vision building “go hand in hand”.

Part II has a very strong cultural approach to innovation research

In Part II, the paradoxes of postmodernism are discussed in sub-chapter “Paradoxes of Postmodern Tourists and Innovation in Tourism Marketing” (Enrique Bigne and Alain Decrop). Ethical challenges and questions are discussed in sub-chapter “The Future of Ethics in Tourism” (David A. Fennel). In sub-chapter “Cultural Paradigm Inertia and Urban Tourism” (Chiara Ronchild), the topic of cultural paradigm inertia is widely discussed. A highly important issue of walkability is analysed in sub-chapter “Urban Tourism and walkability” (Salvador Anton Clave).  In a Sub-chapter “Intelligence and Innovation for City Tourism Sustainability”, Jaume Mata analyses the key topic of the book, city tourism sustainability, broadly. Again, in final sub-chapter case studies are reported in “Case Studies in Sociocultural Innovation” (Chris Cooper, Francois Bedard, Benoit Dugnay, Donald Hawkins, Mohamed Reda Khomsi, Jaume Mata and Yolanda Perdomo). Personally, I expected more assessments of sustainable transport and mobility, such as bicycling and rail transportation, in this section.

Part III “Tourism Governance Innovation” has strong governance emphasis

The first sub-chapter “Measuring Tourism: Methods, Indicators, and Needs” is probably the most interesting part from methodological perspective. It is a very interesting contribution to further tourism research discussions. The second sub-chapter “Tourism Destination Re-positioning and Strategies” (Alan Fyall) provides a very updated discussion about one classical research topic of tourism research, tourism destination and destination strategy analyses. The third sub-chapter “Competition for Tourism Destination Policy and Governance: The Century of Local Power” (Maya Damayanti, Noel Scott and Lisa Ruhanen) pays more attention to local tourism destination policy and governance. This sub-chapter is actual and highly relevant for local tourism planners and strategists. Sub-chapter “Focusing on Knowledge Exchange: The Role of Trust in Tourism Networks” (Conor McTierman, Rhodri Thomas and Stephanie Jameson) provides interesting insights into knowledge management in organisations. Knowledge exchange and trust in innovation management are classical research themes in the field of innovation research and from this special perspective this sub-chapter is a very relevant part of the book. Again, a case study section is presented. Sub-chapter “Case Studies in Tourism Governance” (Chris Cooper, David Betbesë, Bertil Vlintbom, and Beatriz Përe-Aguilar) is a final case study section in this comprehensive book.

Actually, it is never easy to make a high-quality case study, but in the context of this special book authors do it professionally. The case studies are presented in an interesting and instructive way and lessons could be learned from this in the field of foresight research in general.

The book “The Future of Tourism – Innovation and Sustainability” includes sub-chapter with conclusions “Conclusion: The Futures of Tourism -Innovation for Inclusive Sustainable Development” (Eduardo Fayos-Solä and Chris Cooper).  To sum up, this comprehensive book is certainly useful reading for tourism professionals, but also for researchers in the field. Perhaps one additional chapter on key trends and scenario studies in the tourism industry would have been good to include. Nonetheless, the book contains a lot of future-oriented topics and focuses on the key challenges facing the future of the tourism industry. Therefore, the book can also be recommended as training material for the tourism field specialists and as a background reading for tourism and hospitality researchers. Clearly, writing this milestone book has been a big effort and surely deserves a full professional attention in the field.

Of course, many things have changed with the COVID-19 crisis in the tourism industry. Perhaps a new edition of the book should be taken soon to assess the tourism industry in the post-COVID19 crisis period? Many tourism trends need now more critical analyses and full re-evaluation. Certainly, the challenges of sustainability and the challenges of innovation policy are now seen in a slightly different way than in this book. Also, many presented trend analyses and scenarios analyses of global tourism industry must be updated.

Jari Kaivo-oja

Research Director, Adjunct Professor, Dr., Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

Research Director, Dr Jari Kaivo-oja is a reviewer of the Journal of Tourism Futures, Journal of Tourism Futures | Emerald Publishing. He follows inbound and outbound trends of the Finnish tourism and hospitality business. 

– – –

Photo by Laurentiu Morariu on Unsplash

The Pandemic Triggered a Futures Tsunami

Professor Emerita Sirkka Heinonen:

Systematic thinking about futures has been practiced in our society at various levels – in the academic world and in educational institutions, in the field of public administration at the state, regional and municipal levels, as well as in companies and non-governmental organisations. However, it is the pandemic that has now unlocked the heavy gates to the futures realm – opened the eyes of actors to see the critical nature of foresight and the exponentially growing need for futures work.

Anticipating the future is no longer a luxury in ivory towers or a proactive preoccupation for the few, but simply a categorical imperative for us all to survive in a turbulent world. My blog title is ambiguous – first, it means this wide-ranging and dramatic “reawakening to the futures” triggered by a tsunami-like pandemic – all organisations should have a strategy for the future. A forward-looking futures strategy means that, in addition to and on top of a normal strategy, a longer-term strategy is developed that looks at issues and causal chains broadly and using peripheral vision. Let us look at what is happening in the world around us and in the operating environment beyond our own domain. The long term can boldly reach even a hundred years from now (Heinonen et al. 2018).

Organisations need to create future trajectories, firstly, on how to cope with the conditions of a pandemic and on what all the entangled effects it will have in the short and long term. Second, the blog title suggests that the future will come as a surprise – i.e. it is pregnant with wild cards and black swans. Surprises are the new normal (Heinonen et al 2017). Like a tsunami, traditional practices and accustomed ways may turn upside down or towards totally new paths. Such a tsunami of the future can also mark the beginning of a new “good” – the budding seeds of development are strengthened with flexibility and perseverance. At its worst, a future tsunami could mean that the “futures Angst” suppresses hope for the future (Interview of Steinmüller). Concerns about illness, death, and livelihoods can blur the future into non-existence. This should be prevented in every way, and education, research and scientific communication have a serious role to act here. (Ministry of Education and Culture)

We cannot avoid uncertainties and surprises, we cannot control them, but instead we can use futures knowledge to anticipate them, to prepare for them, to make them less harmful and to become futures resilience. The actual surprises may still be coming and rise from the multifaceted effects of the pandemic on society. A pandemic is like an earthquake – its aftermath is at least equally unpredictable.

A Pandemic is Testing Future Resilience

The pandemic caused by the corona virus shook and will shake Finland and the whole world for a long time to come. It acts as an epochal divider in the pre-pandemic and post-pandemic periods. The progression of the pandemic and its consequences, as well as the measures and attitudes triggered by the crisis, appear to be quite different in different countries. A pandemic tests society’s futures resilience – how well society is able to react to a situation, decide on relevant measures and emerge from a crisis. Futures resilience is first and foremost about how society emerges from a pandemic-induced crisis and how the factors that led to it are identified and managed. Second, and at least as important element in futures resilience, is to learn from what has happened and from the cause-and-effect chains of events for the future – through systematic forward thinking and holistic proactivity, and anticipation of uncertainties and risks.

The pandemic converges with the basic principles of thinking about the future – it stops us to reflect things in a broader and longer perspective, and calls into question many things: efficiency thinking, global production chains, free movement, air travel, and eating habits – to name a few.

This pandemic struck like a tsunami, it took us by surprise, although in several foresight studies and scenarios, a pandemic has been brought forward as a standard example of a surprising event that, when realised, has dramatic effects. However, scenarios generally have not delved deeper into the consequences of a pandemic for society. But now the pandemic itself has also caused a “scenario tsunami” – scenarios about the pandemic, its effects and survival have been constructed around the world. The newly released COVID-19 scenarios of the Millennium Project (Millennium Project COVID Scenarios Team 2020) were commissioned by the United States Red Cross. They can be modified and used for deliberation of coronavirus scenarios in different contexts and countries. The set of traditional three scenarios (BAU, pessimistic and optimistic) is based on the results of the four delphis (MP RealTime Delphis), which are annexed to the report. The confidence of the general public and the cohesion of society turned out to be the alleged necessary criteria for surviving the pandemic with decency. The risk in the combat against the virus is to compromise freedoms – especially that of assembly and mobility. At both national and global levels, there is a need for strong and wise leadership that distinguishes between what is known, what is assumed, and what is mere disinformation or purposeful misleading.

For the first time, the summer seminar of the Finnish Society for Futures Studies (FSFS) “The Future on the Watershed” was organised completely virtual. As part of the FSFS’s 40th anniversary, a short film competition was also held to visualise life after the pandemic. The winner was the dream-like work “Isolation 3.20” by Amanda Gutierrez and Tuomo Tiisala, which evoked diverse thoughts and images. As a kind of sparring (outside of the competition) from the organising team, I made my own video manifesto about life after the pandemic “We will Survive”. Visualisation of foresight material is becoming an important channel for futures communication and interaction. I call for bold efforts for visualisation of scenarios, for example in the form of videos.

A Place to Stop and Rethink

With the limitations caused by a pandemic, it is good to stop to think about what you consider important in life. This pause also gives way to the cultural model of slow life. Not everything needs to be done efficiently and on a tight schedule. A slow life model forced by a pandemic leads many to virus-free summer cottage living. The periphery can become a refuge for densely populated city dwellers. Indeed, one of the effects of the pandemic may be linked to the rethinking of rural / urban stances and the dismantling of the dichotomy. The importance of the natural environment such as forests, parks and coasts is gaining momentum. Reducing physical contact for fear of limitations and infection has opened windows and doors to nature and physical exercise. If outdoor activities in nature remain a permanent form, even for those who did not do so much before the pandemic, one can even talk about the effects on public health. There will also be new demand for space design and landscaping. For urban planning, the pandemic will be an interesting and urgent challenge – how to add green spaces to the urban structure and how to enable citizens to move around in natural sites and urban spaces, even in the conditions of a viral epidemic. As the latest “discovery” washed ashore in the pandemic tsunami, i.e. as a recent new research topic, the forms, ways and innovations of using a safe urban space for a pandemic or other emergency come to mind. The same applies to the possibilities offered by the use of geographic information systems (GIS) and artificial intelligence (AI).

During the coronavirus pandemic and its worrying economic and social impacts, humanity has received its first global “timeout”. We should rethink all institutions. Can we use the time of this stop wisely? Let us think about what does not change and what we do not want to change? Humans are social animals. Our need for human interaction and connection to natural will not diminish. Solidarity, helping and caring are the qualities that make a human being truly human.

This blog post is based on a longer statement I was invited to write to the Committee for the Future of Finnish Parliament where I also included a PESTEC table on the effects of the corona pandemic. The Committee for the Future has compiled all the expert opinions it has requested on the good and bad consequences of the coronary pandemic in the short and long term published in June 2020.

Sirkka Heinonen
Professor Emerita
Member of the Club of Rome
Chair of the Helsinki Node of the Millennium Project

– – –

References

Heinonen, Sirkka (2020) The pandemic tests the futures resilience of Finnish society – Peeks into the consequences of the corona pandemic in the short and long term, p. 21–30. In: Report of the Parliamentary Committee for the Future TuVJ 1/2020 The good and bad effects of the corona pandemic in the short and long term. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) One hundred years of blame or clay – why and how to anticipate one hundred years? Futura 1/2018, 5–18. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5:12.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at the Finnish Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Ministry of Education and Culture (2020) Researchers’ views on the effects of the corona epidemic and the measures needed. Ministry of Education and Culture, 3 April 2020. Sirkka Heinonen / FFRC one of the authors.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organizer’s PR contribution video to the Call for short Films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Tsunami photo: Smim Bipi at Pixabay.com

Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin

Sirkka Heinonen:

Systemaattista tulevaisuusajattelua on yhteiskunnassamme harjoitettu monella tasolla – niin akateemisessa maailmassa ja oppilaitoksissa, julkishallinnon alalla valtio-, maakunta- ja kuntatasoilla kuin yritysten ja kansalaisjärjestöjen parissa. Pandemia kuitenkin on räjäyttänyt pankin – avannut toimijoiden silmät näkemään tulevaisuuden ennakoinnin kriittisen luonteen ja eksponentiaalisesti kasvaneen tulevaisuustyön tarpeen.

Tulevaisuuden ennakointi ei enää ole harvojen ylellisyyttä tai kaukoviisasta harrastustoimintaa, vaan yksinkertaisesti kategorinen välttämättömyys selvitäksemme turbulentissa maailmassa. Otsikkoni on kaksimielinen – ensinnäkin se tarkoittaa tätä laaja-alaista ja dramaattista ”tulevaisuusherätystä”, jonka pandemia laukaisi tsunamin lailla – kaikilla organisaatioilla tulisi olla tulevaisuusstrategia.  Tulevaisuusstrategia merkitsee sitä, että normaalin strategian ohella ja päälle laaditaan pidemmän tähtäyksen strategia, jossa tarkastellaan asioita ja syy-seurausketjuja laaja-alaisesti ja ääreisnäköä käyttäen. Katsotaan, mitä ympäröivässä maailmassa ja toimintaympäristössä tapahtuu, muillakin kuin omalla toimialueella. Pitkä aikaväli voi rohkeasti kurkottaa sadankin vuoden päähän (Heinonen et al 2018).

Organisaatioiden tulee luodata tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ensinnäkin siitä, miten pandemian oloissa selvitään ja mitä kaikkia vyyhteen kietoutuneita vaikutuksia sillä on lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Toisekseen otsikko viittaa siihen, että tulevaisuus on yllätyksiä – i.e. villejä kortteja ja mustia joutsenia – täynnä. Yllätykset ovat uusi normaali (Heinonen et al 2017). Tsunamin lailla saattavat perinteiset käytänteet ja totutut tavat kääntyä pääalelleen tai uusille poluille. Tällainen tulevaisuustsunami voi merkitä myös uuden ”hyvän” alkua – kehityksen orastavat siemenet saadaan kasvuun joustavuudella ja sinnikkyydellä. Pahimmillaan tulevaisuustsunami voi merkitä sitä, että ”tulevaisuusangst” tukahduttaa tulevaisuustoivon (Interview of Steinmüller). Huolestuminen sairastumisesta, kuolemasta ja toimeentulosta voi hämärtää tulevaisuuden olemattomiin. Tätä pitäisi ehkäistä kaikin tavoin ja koulutuksella, tutkimuksella ja tiedeviestinnällä on tässä toiminnan paikka. (OKM)

Emme voi välttää epävarmuuksia ja yllätyksiä, emme voi kontrolloida niitä, sen sijaan voimme kehittää tulevaisuusosaamisen avulla niiden ennakointia, niihin valmistautumista, niiden muokkaamista vähemmän haitallisiksi ja niiden sietokykyä. Varsinaiset yllätykset voivat vielä olla tuloillaan ja nousta pandemian moninaisista vaikutuksista yhteiskuntaan. Pandemia on kuin maanjäristys – sen jälkijäristykset ovat arvaamattomia.

Pandemia testaa tulevaisuusresilienssiä

Koronaviruksen aiheuttama pandemia ravisutti ja ravisuttaa vielä pitkään Suomea ja koko maailmaa. Se toimii epokaalisena vedenjakajana aikaan ennen ko pandemiaa (pre-pandemic) ja aikaan sen jälkeen (post-pandemic). Pandemian eteneminen ja sen seurausvaikutukset sekä kriisin laukaisemat toimenpiteet ja suhtautuminen näyttäytyvät varsin erilaisina eri maissa. Pandemia testaa yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – sitä, miten hyvin yhteiskunta pystyy reagoimaan tilanteeseen, päättämään relevanteista toimenpiteistä ja nousemaan kriisistä. Tulevaisuusresilienssissä on kyse ensinnäkin siitä, miten ja millaisena yhteiskunta tulee ulos pandemiakriisistä sekä miten siihen johtaneita tekijöitä tunnistetaan ja miten sitä pystyttiin hillitsemään. Toisekseen, ja vähintään yhtä tärkeää, tulevaisuusresilienssissä on oppia tapahtuneesta ja tapahtumien syy-seurausketjuista tulevaisuuden varalle – systemaattisen tulevaisuusajattelun ja holistisen proaktiivisuuden sekä epävarmuuksien ja riskien ennakoinnin avulla.

Pandemia tangeeraa tulevaisuusajattelun perusperiaatteiden kanssa – se pysäyttää ajattelemaan asioita laajemmalla ja pidemmällä perspektiivillä sekä kyseenalaistaa monia asioita: tehokkuusajattelun, globaalit tuotantoketjut, vapaan liikkuvuuden, lentoliikenteen ja ravintotottumukset.

Pandemia iski tsunamin lailla, se yllätti, vaikka useissa tulevaisuudentutkimuksissa ja skenaarioissa pandemia on ollut vakioesimerkki yllättävästä tapahtumasta, joka sattuessaan aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia. Kuitenkaan skenaarioissa ei yleensä ole pureuduttu syvällisemmin siihen mitä seurauksia pandemiasta on yhteiskunnalle. Pandemia on myös saanut aikaan skenaariotsunamin – kautta maailman on laadittu skenaarioita pandemiasta, sen vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Millennium-hankkeen juuri julkaistut covid19-skenaariot (Millennium Project Covid Scenarios Team 2020) tehtiin Yhdysvaltojen Punaisen Ristin toimeksiannosta. Niitä voi modifioiden heijastaa ja hyödyntää eri maiden koronavirusskenaarioiden laadintaan. Perinteisen kolmen skenaarion setti (BAU, pessimistinen ja optimistinen) perustuu neljän osadelfoin tuloksiin, jotka ovat raportin liitteessä. Pandemiasta kunnialla selviämisen ehdoksi nousi tarvittavina kriteereinä suuren yleisön luottamus ja yhteiskunnan koheesio. Riskinä taistelussa virusta vastaan on joutuminen tinkimään vapauksista – erityisesti kokoontumis- ja liikkumisvapaudesta. Kansallisella ja globaalillakin tasolla tarvitaan vahvaa ja viisasta johtajuutta, joka erottaa sen, mitä tiedetään, siitä, mitä arvellaan ja siitä, mikä on silkkaa disinformaatiota tai harhaanjohtamista.

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisena pidetyssä kesäseminaarissa ”Tulevaisuus vedenjakajalla” pohdittiin arkea pandemian puristuksessa ja siitä pinnalle pääsemisen keinoja. Seuran 40-vuotisjuhlavuoden osana järjestettiin myös lyhytelokuvakilpailu pandemian jälkeisen elämän visualisointina. Voittajaksi nostettiin unenomainen ajatuksia ja mielikuvia esiin nostattanut Amanda Gutierrezin ja Tuomo Tiisalan teos ”Isolation 3.20”. Kilpailun ulkopuolella ja eräänlaiseksi sparraukseksi tein oman videomanifestini pandemian jälkeisestä elämästä ”We will survive”. Ennakointiaineistojen visualisointi on nousemassa tärkeäksi tulevaisuusviestinnän ja vuorovaikutuksen kanavaksi. Peräänkuulutan rohkeasti skenaarioiden visualisointia vaikkapa juuri videoiden muotoon.

Pysähtymisen ja uudelleen ajattelun paikka

Pandemian aiheuttamien rajoitusten myötä on hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä pitää elämässä tärkeänä. Pysähdys antaa sijaa myös hitaan elämän (slow life) kulttuuriselle mallille. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä tehokkaasti ja tiukalla aikataululla. Hitaan elämän malli pandemian pakottamana johdattaa monet mökkeilyn pariin virusvapaalle. Periferiasta voi tulla turvapaikka tiheään asutuille kaupunkilaisille. Eräs pandemian vaikutuksista voikin kytkeytyä maaseutu/kaupunki-ajattelun uudelleen mietintään ja kahtia-asettelun purkamiseen. Luonnonympäristön, kuten metsän, puistojen ja rantojen, merkitys korostuu. Rajoitusten ja tartunnan pelosta fyysisten kontaktien vähentäminen on avannut ikkunat ja ovet luontoon ja liikuntaan. Jos luonnossa liikkuminen jää pysyväksi muodoksi niillekin, jotka eivät ennen pandemiaa niin paljon sitä harrastaneet, voidaan puhua jopa kansanterveydellisistä vaikutuksista. Viherrakentamiselle tulee myös uutta kysyntää. Kaupunkisuunnittelulle pandemiasta tulee kiintoisa haaste – miten lisätä kaupunkirakenteeseen viheralueita ja miten mahdollistaa kaupunkilaisille liikkuminen luontokohteissa ja kaupunkitilassa myös virusepidemian olosuhteissa. Uusimpana pandemian mainingeissa rantaan huuhtoutuneena ”löydöksenä” eli tuoreena tutkimusteemana nousevatkin mieleen pandemian tai muiden poikkeustilojen suhteen turvallisen kaupunkitilan käytön muodot, tavat ja innovaatiot sekä paikkatietoaineistojen ja tekoälyn hyödyntämisen tarjoamat mahdollisuudet tähän.

Ihmiskunnan aikalisä

Koronaviruspandemian ja sen aiheuttamien huolestuttavien talousvaikutusten aikana ihmiskunta on saanut ensimmäisen globaalin ”aikalisänsä”. Meidän tulisi ajatella uudelleen kaikki instituutiot. Osaammeko käyttää tämän pysähdyksen suoman ajan viisaasti? Miettikäämme, mikä ei muutu ja minkä emme haluakaan muuttuvan? Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Meidän tarpeemme inhimilliseen vuorovaikutukseen ja luonnonyhteyteen ei vähene. Solidaarisuus, auttaminen ja hoiva ovat ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Tämä blogiteksti perustuu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksiani ja PESTEC-taulukko koronapandemian vaikutuksista lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat asiantuntijalausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi raportiksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Sirkka Heinonen
Emeritaprofessori
Rooman klubin jäsen

– – –

Lähteet

Heinonen, Sirkka (2020) Pandemia testaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – Kurkistuksia koronapandemian seurauksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Teoksessa: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti TuVJ 1/2020 Koronapandemian hyvät ja huonot vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, s. 21–30.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at Finland Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) Sata vuotta syteen tai saveen – miksi ja miten ennakoida sadan vuoden tähtäimellä? Futura 1/2018, 5–18.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12. https://doi.org/10.1007/s40309-017-0117-5

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020) Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 3.4.2020.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organiser’s PR contribution video to the Call for short films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Kuvituskuva: C Drying on Unsplash

Koronakriisi ja ennakointitoiminnan lyhyen ja pitkän aikahorisontin haasteet

 

Jari Kaivo-oja:

COVID-19 -kriisin taustalla olivat ilkeät ongelmat ja kestämätön visio ja missio

Toimintaympäristön koko ajan kiihtyvä muutos ja monimutkaisten, niin sanottujen pirullisten ongelmien (wicked problems) lisääntyminen ovat saaneet monet sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin organisaatiot hyödyntämään tulevaisuuden ennakointia kehittämistyössään ja toiminnoissaan. Useat ns. pirullisista ongelmista liittyvät selvästi ongelmiin kestävänä kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Globalisaation myötä ilkeät ongelmat näyttävät vain pahenevan monilla aloilla, vaikka esimerkiksi Suomi on moni tavoin hyötynyt globalisaatiosta ja kansainvälisestä kaupasta. Monet alueet ja valtiot ovat joutuneet ns. ”globalisaatioloukkuun”, jossa ilkeät ongelmat dominoivat alueellista ja paikallista kehitystä (ks. Martin & Schumann 1996). Työllisyys ja kansalaisten hyvinvointi ovat koko ajan uhattuina globalisaatioloukun uhatessa. Myös riskiyhteiskuntakeskustelu on taas saamassa uutta ”polttoainetta” tämän suuntaisen hallitsemattoman ja kestämättömän globalisaatiokehityksen myötä (ks. esim. Eräsaari 2019). Mikään alue tai kansantalous ei ole globalisaatioloukun osalta toiminnoilleen immuuni. Riskit ylittävät kansalliset rajat, kuten jo Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus osoitti. Saman ilmiön olemme nyt nähneet koronakriisin kohdalla vielä isommassa mittakaavassa. Kun listasimme vuonna 2011 Euroopan unionin i-Know-hankkeessa villejä kortteja, saatoimme todeta sen, että monet ihmisen potentiaalisesti aiheuttamat villit kortit liittyvät globaalin talouden kestämättömään kehitykseen ja hyvinvointiyhteiskuntapolitiikan mahdollisuuksien asteittaiseen rapautumiseen.

On hyvä muistaa, että i-Know -projektissa kansainvälinen tutkimusryhmä varoitti globaalin pandemian uhasta ja arvioi sen vakavimmaksi villiksi kortiksi. Olin mukana tässä Euroopan komission Blue Sky -ohjelman i-Know -hankkeessa kolme vuotta. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että ennakointi toimi mallikkaasti toimittaessaan Euroopan komissiolle selkeän tieteelliseen ja kriittiseen analyysiin perustuvan ennakkovaroituksen (Popper 2020). On syytä muistaa, että annoimme varoituksia myös muista merkittävistä villeistä korteista. Tässä mielessä i-Know -hankkeen raportointi on edelleen hyödyllistä luettavaa.

Suomikin voi joutua isolle ”vaaran vyöhykkeelle” suhteessa globaaleihin uhkiin, villeihin kortteihin ja globalisaatioloukkuun. Suomi on jo joutunutkin keskelle laajenevaa koronakriisiä, mutta globalisaatio tuottaa myös muitakin uhkia Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle. Erityisesti 1990-luvun alun talouslama, finanssikriisi ja nyt koronakriisin laukaisema talouskriisi ovat heikentäneet Suomen taloudellista asemaa ja mahdollisuuksiamme säilyä hyvinvointiyhteiskuntana. Globalisaatioloukku on selkeä uhka tämän Suomen taloushistorian pohjalta arvioituna. Taloudellinen ja strateginen pelivaramme on pienentynyt ja kestävyysvajekeskustelun voi odottaa jatkuvan pitkään (Erkkilä 2020). On hyvä tietää, että ”Growth and Jobs” – strategia ei toiminut Euroopassa johtuen finanssikriisin tuottamista vaikutuksista (ks. Kaivo-oja, Haukioja & Karppinen 2017). Globalisaatioloukku on uhannut ja uhkaa siis koko Eurooppaa. Olisikin syytä pohtia sitä, miten globaalia hallintaa voisi kehittää toimivammaksi kansainvälisen yhteistyön kautta.

Monet tuotantoprosessit ja kulutukseen liittyvät prosessit kansantaloudessa eivät ole kestävällä tavalla suunniteltuja ja toteutettuja. Eittämättä näin oli myös koronaviruksen riistäytymisen tapauksessakin (ks. WHO:n 2020 virallinen raportti). Kuka tuotti koronaviruksen ja mihin tarpeisiin? Tämä kysymys on varmasti olennainen kysymys ja tätä kysymystä tultaneen käsittelemään pitkään eri tahoilla. On hyvä muistaa, että myös koronaviruksen taustalla oli oma visionsa ja missionsa. Ne eivät olleet vain kovin kestävällä tavalla mietittyjä tässä tapauksessa.

Niin kutsuttu ”thinkers and doers” -mallion tunnistettu uudeksi haasteeksi myös yritys- ja ennakointitoiminnan yhteydessä.

Ei ole yhdentekevää, millaisia visioita ajattelemme ja tuotamme (thinkers-ongelma) ja millaisia missioita haluamme toteuttaa (doers-ongelma). Jos visiot eivät kohtaa missioita, se tuottaa omat ongelmansa organisaatioille. Jo tämän ”thinkers and doers” -ongelman vuoksi tarvitaan toimivia dialogeja ja vuoropuheluja ajattelijoiden ja toimijoiden välillä. Tämä ajattelijoita ja tekijöitä käsittelevä haaste koskee myös koronakriisin jälkeisen ajan visioita ja missioita.

Ilman dialogeja emme löydä helposti yhteisymmärrystä keinoista (keinorationaalisuus) ja tavoitteista (päämäärärationaalisuus) – saati arvorationaalisuudesta, joka yhdistää nämä kaksi rationaalisen ulottuvuutta. Vaihtoehtona on usein hätiköity ”paniikkinappulan” käyttö ilman kovin harkitsevaa ja pitkäjänteistä päätöksentekoa. On tärkeää pohtia monialaista ennakointitoimintaa ja eri toimijoiden välistä kommunikaatiota ja yhteistyötä aikaisempaa huolellisemmin. Tässä Kansallisen ennakointiverkoston potentiaalinen rooli voi olla ratkaisevan tärkeä. Meillä on kyllä kaikenlaisia erilaisia verkostoja, mutta osaammeko käyttää niiden piirissä olevaan asiantuntemusta tehokkaasti? Asia ei liene täysin selkeä kaikille tahoille, koska esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö esitti kansallista ”nyrkkiä” ratkaisuna koronakriisin hallinnan ongelmiin. Tämä ehdotus tyrmättiin myöhemmin valtioneuvoston toimesta, mutta kuitenkaan Kansallista ennakointiverkostoa ei kutsuttu koolle kriisistä huolimatta.

Ennakointitoiminnan toimivuus ja vaikuttavuus

Kun puhutaan ennakointijärjestelmästä ja sen kehittämisestä, on hyvä nähdä lyhyt aikajänne, keskipitkä aikajänne ja pitkä aikajänne lähtökohtana ennakoinnille. Ennakointiin liittyvät aina tiedonhallinnan haasteet organisaatioissa. Organisaatioiden tiedonhallintastrategian tulisi olla logistisesti ja saumattomasti yhtenevä ennakointijärjestelmän kanssa. Mielellään ideaalitapauksessa sen tulisi toimia myös reaaliaikaisesti (”just in time”) siten, että taktinen toiminta, strateginen ajattelu ja visionäärinen päätöksenteko tukeutuvat uusimpaan dataan, informaatioon ja tietoon. Tämä tarkoittaa käytännössä laadukasta tiedolla johtamista. Vaihtoehtoisten skenaarioiden laadinta ja villien korttien tunnistaminen tulisi olla ennakointitoiminnan keskiössä unohtamatta uusia VUCA-johtamisen haasteita.

Näin toimien voimme loogisesti ajatellen odottaa toimivuutta (viable system) ja merkittävää ennakointitoiminnan tuplavaikuttavuutta (double foresight impacts), kun SWOT-analyysi voidaan toteuttaa ennakointitiedon pohjalta laadukkaammin kuin siinä tapauksessa, jossa luotettavaa ennakointitietoa ei ole saatavilla.

Ennakoinnista ei ole juurikaan hyötyä, jos tiedonhallinta ei toimi asianmukaisella tavalla ennakointitoimien osalta. Erityisesti ennakoinnin tulisi tukea päätöksentekoa tulevaisuuden kannalta merkittävissä strategisissa päätöksentekotilanteissa. Esimerkiksi post-korona-ajan investointien suuntaaminen tulisi perustua laadukkaaseen ja monipuoliseen ennakointitoimintaan. Muussa tapauksessa otamme tarpeettomia ja harkitsemattomia riskejä tulevaisuusinvestointien onnistumisen osalta. Jos ja kun riskejä otetaan, ne tulee ottaa tietoisesti. Sama periaate koskee riskien välttelyä.

Suuntaammeko investoinnit kestävään kehitystä tukeviin hankkeisiin vai ei niin kestävän kehityksen hankkeisiin? Tämä kysymys on eittämättä olennainen ja keskeinen kysymys. Tätä asiaa ovat julkisuudessa käsitelleet Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka Demos Helsingistä blogitekstissään. Toki on tärkeää kehittää arviointia sen suhteen, miten investoinnit oikeasti ohjautuvat toivotulla kestävällä tavalla Suomessa ja laajemmin Euroopassa koronakriisin jälkeisessä tilanteessa.

Ennakointijärjestelmää ja strategista suunnittelua ja visionääristä varautumista tulee johtaa. Se ei tapahdu satunnaisilla ja siiloutuneilla ”ihan kiva tietää” -projekteilla, jotka Suomessakin ovat varsin yleisiä. Tarvitaan pitkäjänteisempää, kunnianhimoisempaa ja monialaisempaa ennakointia. Kun minä usein kuulen – ja minulle se  kerrotaankin – että ”strategia täytyy päivittää”, päättelen, että ennakointitoiminta ei ole täysin ajan tasalla organisaatiossa tai yrityksessä. Käytännössä tämä tilanne tarkoittaa sitä, että organisaatio ei pääse hyödyntämään ensimmäisen toimijan etuja (first mover advantages). Tämä ei ole tietystikään toivottavaa organisaatioiden kilpailukyvyn ja tulevan menestymisen kannalta. Tässä mielessä ennakointitoiminnan kehittämiseen sisältyy aina vahvoja kansallisia intressejä.

Tämä opetus on hyvä pitää mielessä myös korona-ajan päätöksenteossa, jossa avautuu myös uusia mahdollisuuksia ja markkinoita, toki myös uusia uhkia ja riskejä. Kummankin osalta ennakoinnista koituu ennakointitoiminnan tuplavaikutukset (double impacts). Nämä vaikutukset syntyvät siitä, että uhkiin varaudutaan ja myös mahdollisuuksiin tartutaan.

Kuvassa 1 olen esittänyt tiedonhallinnan ja ennakointiaikahorisontin kokonaisuuden. Tämä kuva tuo esille sen, että ennakointia olisi hyvä tehdä monella eri tasolla. Useinhan ennakointi tehdään omista hallinnollisista siiloista käsin, ymmärtämättä laajempia kokonaisuuksia.

Kuva 1. Ennakointi ja kompetenssit. Aikajänne ja tiedonhallinta ennakointitoiminnan osalta.

Lyhyen välin ennakointi – VUCA-haaste ennakoinnissa

Lyhyen aikavälinen ennakointiin liittyen on syytä kehittää ennakointia huomioimaan toimintaympäristön epävakaisuus, epävarmuus, kompleksisuus ja monimerkityksellisyys. VUCA-termillä viitataan epävakaaseen, epävarmaan, monimutkaiseen ja monitulkintaiseen (Volatile, Uncertain, Complex, Ambiguous) toimintaympäristöön, jossa erilaisten tilanteiden ka tapahtumien ennakointi on hyvin vaikeaa. Ensimmäisen kerran VUCA-malli nousi esille 1990-luvun lopulla sotilasorganisaatioiden johtamisen yhteydessä, mutta nyt se on todettu relevantiksi yhteiskunnassa laajemminkin, erityisesti menestyvissä yrityksissä. Voidaan esittää laajaan tutkimustoimintaankin liittyen, että organisaatiot, jotka eivät läpäise VUCA-ennakointitestiä, voivat huomata olevansa entisiä organisaatioita. Yksilöiden ja organisaatioiden kyky toimia jatkuvien ja nopeiden muutoksien VUCA-maailmassa on nousemassa yhä keskeisemmäksi menestystä määrittäväksi tekijäksi (ks. esim. Kaivo-oja 2012, Kaivo-oja & Lauraéus 2017, Kaivo-oja, Lauraeus & Knudsen 2020).

Tutkimuksellisen arviomme mukaan monet ilmiöt ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin liittyy aitoa epävarmuutta ja isoja riskejä, joita yhden organisaation on vaikea hallita ilman järjestelmällistä ennakointiajattelua. Epävakaasta, epävarmasta monimutkaisesta ja monitulkintaisesta toimintaympäristöstä on tullut realiteetti, jonka vaikutukset näyttäytyvät entistä voimakkaammin kaikkien organisaatioiden toiminnassa, myös eittämättä eduskunnan ja julkisen hallinnon kaikessa toiminnassa. Maailman muutostahti on jo nyt nopeaa, ja tulevaisuudessa se todennäköisesti kiihtyy vielä entistään ja uusia villejä kortteja ilmaantuu ruuhkaksi asti päätöksentekijöiden pöydille. Voimme jopa puhua turbulenssijohtamisen paineesta suhteessa yhteiskunnan keskeisiin päätöksentekijöihin.

VUCA-maailman tuomiin haasteisiin joudutaan tulevaisuuden yhteiskunnan kehittämisessä ja organisaatioissa tarttumaan entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Pään laittaminen pensaaseen ei auta tämän haasteen kohtaamisessa. Jatkuvasti yhdessä ja yhteistyössä kehittyen ja kehittäen organisaatioissa on syytä tarttua VUCA-johtamisen haasteisiin entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Yksilöiden ja organisaatioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että meidän on opittava entistä tehokkaammin hyväksymään ja hyödyntämään epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Tämän tueksi tarvittavien VUCA-taitojen opiskelu ja omaksuminen nousevat keskiöön organisaatioissa kaikkialla yhteiskunnassa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa väliaikaisten poikkeuksellisten olojen sääntöjen ja lakien säätämisen joustavaa ammattitaitoa ja uusien toimintatapojen ketterää omaksumista eduskunnassa.

Luottamus eduskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on varmistettava tämän tyyppisellä uudella VUCA-ajattelumallilla, jossa kyetään tekemään työtä ja kehittämään yhteiskuntaa epävakaisuuden, epävarmuuden, kompleksisuuden ja monimerkityksellisyyden maailmassa. Tämä on ”uutta normaalia”, josta niin paljon keskusteltu COVID-19 -kriisinkin yhteydessä.

Kuva 2. VUCA-ajattelu ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa (Kaivo-oja & Lauraéus 2017).

Kuvassa 2 on esitetty VUCA-malli ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa. Epävakaisuutta voidaan hallita ketteryydellä. Epävarmuutta voidaan hallita informaatiolla ja tiedolla. Kompleksisuutta voidaan hallita uudelleen järjestelyillä. Monimerkityksellisyyttä voidaan taas hallita kokeilukulttuurilla ja kokeiluilla. Kaikkia näitä keinoja täytyy osata käyttää tehokkaasti ennakointitoiminnan yhteydessä.

Asioiden hallintaan helpottaa, että tarjolla on asianmukaista tietoa trendeistä, strategisista skenaarioista ja villeistä korteista sekä heikoista signaaleista. Tämän jälkeen tarvitaan päätöksentekijöiden osalta trendioppimista, skenaario-oppimista, heikko signaalioppimista ja lopulta villikorttioppimista. Kun päätöksentekijöille esitetään ennakointitietoa, on syytä korostaa oppimiskykyisyyden merkitystä. Ihmisen oppimiskyvyn merkitystä on pitkään korostettu tulevaisuudentutkimuksen yhteydessä. Monilla oppimiseen ja tiedonhallintaan liittyvillä asioilla on yhteys ennakointitiedon hyödyntämiseen. Oma erityishaasteensa on skenaario-oppiminen – ei pelkästään skenaarioiden tuottaminen ja esittäminen (ks. esim. Clark & Mayer 2012).

Tiedon hallinta korostuu nykyään monilla osa-alueilla, kuten strategisessa johtamisessa, liiketoimintamallien kehittelyssä, asiakkuuksien hallinnassa, palvelujen tuotteistaminen ja siihen liittyvässä kustannuslaskennassa, lean-johtamisessa, palvelumuotoilussa, palveluiden, toimintamallien ja prosessien kuvaamisessa ja kehittämisessä, laadunhallinnan kehittämisessä, datan ja massadatan hyödyntämisessä, muutoksen johtamisessa asiantuntijaorganisaatioissa ja liiketoiminnan konsultointipalveluissa. Näitä kaikkia osaamisia tarvitaan pyrittäessä toipumaan asteittain koronakriisistä.

Pidemmän aikavälin ennakointi: Älykkään erikoistumisen strategia ja kilpailukyvyn parantaminen

Kilpailukyvyn osalta on olemassa lukuisia osa-alueita, joita tulisi kehittää ja parantaa Suomessa.  Kilpailukykyvertailuissa kärjessä on ollut viime aikoina Singapore. Olisikin syytä vertailla politiikkatoimenpiteitä Suomen ja Singaporen osalta, esimerkiksi Suomen ja Singaporen ennakointijärjestelmien toimintoja. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Singaporen ja suur-Helsinki-Tallinna -kaupungin toimintastrategioihin ja niiden analyyttiseen vertailuun. Suomen lähialueilla Suomen ja Baltian sekä Suomen ja muiden Pohjoismaiden ennakointiyhteistyötä tulisi vahvistaa, mikäli suur-Helsinki-Tallinna -aluetta halutaan kehittää maailmanluokan innovaatiokeskittymäksi, joka kykenee houkuttelemaan eri sidosryhmien yhteistyöhön ja investointeihin, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa Kaliforniassa on onnistuttu laajasti tekemään. Toki Suomen kaikilla suurilla kaupungeilla Turulla,  Tampereella, Oululla, Espoolla ja Vantaalla on vastaavia kehittämishaasteita. Unohtaa ei sovi myöskään maaseudun alueiden kehittämishaasteita koronakriisin jälkeisenä aikana.

Suomea edellä kilpailukyvyssä ovat Singapore, Yhdysvallat, Hong Kong, Hollanti, Sveitsi, Japani, Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia ja Tanska. Kilpailukyvyn kehittämisen osalta näistä maista kannattaa ottaa oppia, koska ne tekevät joitakin asioita paremmin kuin Suomi (ks. Kaivo-oja, Knudsen & Lauraeus 2020). Pidemmän aikavälin ennakointihaasteet liittyvät strategiseen ja visionääriseen johtamiseen organisaatioissa. Pitkän aikavälin johtamiseen liitetään nykyään erityisesti kestävän kehityksen johtamisen strategiahaasteet. Yleisimmin VUCA-haasteet liittyvät organisaatioiden ja ihmisyhteisöjen palautumiskykyyn eli resilienssiin, jonka merkitys on laajasti tunnistettu mm. kestävän kehityksen tutkimuksen yhteydessä. Resilienssitekijöiden analyysi ja arviointi on myös osa älykkään erikoistumisen strategiaa Euroopan unionin alueella. Muut keskeiset S3-avaintekijät ovat kilpailukyky, innovaatiotoiminnan aktiivisuus ja yritysten uudistuminen (ks. Entrepreunial Discovery Process, EDP, ks. Kaivo-oja 2017, Karppinen et al. 2019).

Koronakriisistä toipumisessa tullaan testaamaan erityisesti Suomen kansantalouden resilienssiosaamista jo tulevan syksyn 2020 aikana. Eduskunnan ja erityisesti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan on oltava tietoinen Suomen eri alueiden älykkään erikoistumisen S3/RIS -strategioista ja niihin liittyvistä kehittämistarpeista. Strategisesti Suomen on oltava valmis osallistumaan Euroopan unionin eri rahoitusinstrumenttien käyttöön nykyisellä ja tulevalla ohjelmakaudella eli ns. New Green Deal -ohjelmakaudella, josta on nyt saatu aikaiseksi myös poliittinen yhteisymmärrys ja ratkaisu. Tätä älykkään erikoistumisen strategian mukaista valmistautumista auttaa laaja tutkimusraporttimme Suomen alueellisesta älykkään erikoistumisen strategiasta (Karppinen, Aho, Haukioja, Kaivo-oja & Vähäsantanen 2019).

Jotta Suomi voisi hyötyä tästä uuden EU-ohjelmakauden ”Green Deal” -linjauksesta, on meidän syytä ennakoida tätä yli yhden triljoonan euron investointi- ja kehitysohjelmaa huolella ja vastata sen tuomiin euro-haasteisiin niin koronakriisin kuin muiden globaalien haasteiden selättämiseksi.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti

Jari Kaivo-oja on Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston tutkija Manufacturing 4.0- ja El Tran-hankkeissa. Hän on myös Euroopan komission Maria Marie Skłodowska-Curie Fellow-Principal Investigator -tutkija hankkeessa ”Smart Specialisation Strategy with Big Data”. Hän toimii myös tieteellisenä asiantuntija Satakunnassa ”Smart 100 Business” -hankkeessa.

Blogi perustuu pääosin, ohessa pdf-tiedostona löytyvään, Kaivo-ojan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaan lausuntoon, jossa hän tarkasteli ennakointitoimintaa ja koronakriisiä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” -raporttiin. ().

– – –

Taustakirjallisuutta

Clark, Ruth C. & Mayer, Richard E. (2012) Scenario-based e-Learning : Evidence-Based Guidelines for Online Workforce Learning. John Wiley & Sons Inc. New York, USA.

Eräsaari , R. (2019) Ulrich Beckin riskiyhteiskunta. Julkaisussa I. Kauppinen, M. Pyykkönen & O-P. Moisio (toim) 1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria Gaudeamus, Helsinki, 217-237. Verkossa.

Grebenyuk, Anna, Pikalova, Anna, Sokolov, Alexander, Shashnov, Sergey & Kaivo-oja, Jari (2016) Priority Setting in the EU Countries and the Russian Federation: The Best Practices. National Research University Higher School of Economics. – Moscow: HSE.

iKnow community (2020) iKnow is the Innovation, Foresight & Horizon Scanning Community. Verkkosivut: http://community.iknowfutures.eu/  (alkuperäislähde)

Kaivo-oja, Jari (1995) Suomen kestävän kehityksen vaihtoehdot. Futura, Vol. 14 (2)1995, 45-60.

Kaivo-oja, Jari (2012) Weak Signals Analysis, Knowledge Management Theory and Systemic Socio-cultural Transitions. Futures. The Journal of Policy, Planning and Futures Studies. Vol. 44, Issue 3, 206–217.

Kaivo-oja, Jari (2016) Big Data ja ennakointi: Toimintamallit ja haasteet tulevaisuudetutkimukselle. Futura, Vol. 35, No. 2, 19–29.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein & Lauraeus, Theres (2020) Coping with Technological Changes: Regional and National Preparedness in Face of Technical Change.In Collan M, Michelsen K-E. (2020) Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 – Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond. Palgrave MacMillan Management Studies 233-258.

Kaivo-oja, Jari & Stenvall, Jari (2013) Foresight, Governance and Complexity of Systems: On the Way towards Pragmatic Governance Paradigm. European Integration Studies. No. 7, 28-34.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland.Business, Management and Education, Vol. 15, No. 1 (2017).

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The VUCA Approach as a Solution Concept to Corporate Foresight Challenges and Global Technological Disruption. Foresight, Vol. 20 Issue: 1, 27-49.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007-2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mind-set in Years 2004-2018. European Integration Studies, Vol 12., No. 1, 32-49.

Kaivo-oja, Jari, Haukioja, Teemu & Karppinen, Ari (2017) Twenty Years of “Growth, Jobs and Investments” Strategy in the European Union– Macroeconomic Developments after the Maastricht Treaty. European Integration Studies. No. 11, Issue 1, 98-109.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, & Lauraéus, Theresa (2018) Reimagining Finland as a Manufacturing Base: The Nearshoring Potential of Finland in an Industry 4.0 Perspective. Business, Management and Education, 16, 65-80.

Kaivo-oja. Jari & T. Lauraeus (2019) Analysis of 2017 Gartner’s Three Megatrends to Thrive the Disruptive Business, Technology Trends 2008-2016, Dynamic Capabilities of VUCA and Foresight Leadership Tools. Advances in Technology Innovation. Vol. 4, No. 2, 105-115.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, Lauraeus, Theresa & Kuusi, Osmo (2020) Future Knowledge Management Challenges: Digital Twins Approach and Synergy Measurements? Management Studies.  Vol. 8, No. 2, 99-109.

Kaivo-oja, Jari, Lauraeus, Theresa & Knudsen, Mikkel Stein (2020) Picking the ICT Technology Winners – Longitudinal Analysis of 21st Century Technologies based on the Gartner Hype Cycle 2008–2017: Trends, Tendencies, and Weak Signals. International Journal of Web Engineering and Technology. Julkaistavana.

Karppinen, Ari, Aho, Samuli, Haukioja, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Vähäsantanen, Saku (2019) Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa. Aluekehittämisen indikaattorianalyysi. Tutu e-Julkaisuja 4/2019. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 167 s.

Lauraeus, Theresa & Kaivo-oja, Jari (2017) A New Transparent Way to Perform Competition, Market Structure and IPR Portfolio Analyses: Analysis of the Dynamics of Trademark Competition in Finland as a Case Example. Journal of Business Management and Economics, Vol. 5, No 12, 8-23.

Martin, Hans-Peter & Schumann, Harald (1998) Globalisaatioloukku. Vastapaino.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina E., Ruff, Frank & Kaivo-oja, Jari (2009) Venturing into the Wilderness: Preparing for Wild Cards in the Civil Aircraft and Asset-management Industries. Long Range Planning. International Journal of Strategic Management, Vol.  42, 23-41.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina, Kaivo-oja, Jari & Ruff, Frank (2004) Wild Cards, Weak Signals and Organisational Improvisation. Futures. The Journal of Forecasting, Planning and Policy, Vol. 36, Issue 2, 201-218.

Myllylä, Yrjö, Kaivo-oja, Jari & Juga, Jari (2016) Strong Prospective Trends (SPTs) in the Arctic Business Environment and Future Business Opportunities in the Field of Arctic Region Logistics. Polar Geography. Volume 39, Issue 3, 146-164.

Ogbeibu, Samuel, Emelifeonwu, Jude, Senadjki, Abdelhak, Gaskin, James & Kaivo-oja, Jari (2019) Technological Turbulence and Greening of Team Creativity, Product Innovation, and Human Resource Management: Implications for Sustainability. Journal of Cleaner Production. Julkaistavana.

Pouru, Laura, Minkkinen, Matti, Auffermann, Burkhard, Rowley, Christopher, Malho, Maria, Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Helsinki.

Roth, Steffen, Clark, Carlton, Trofimov, Nikolay, Mkrtchyan, Artur, Heidingsfelder, Markus, Appignanesi, Laura, Pérez-Valls, Miguel, Berkel, Jan & Kaivo-oja, Jari (2017) Futures of a Distributed Memory. A Global Brain Wave Measurement (1800-2000). Technological Forecasting and Social Change.  Volume 118, May 2017, 307-323.

Roth, Steffen; Santonen, Teemu; Heimstädt, Maximilian; Clark, Carlton; Trofimov, Nikolay; Kaivo-oja, Jari, Atanesyan, Arthur; Laki, Balazs; Sales, Augusto (2019) government.com? Multifunctional Cabinet Portfolio Analysis of 201 National Governments. Journal of Organizational Change Management, DOI: 10.1108/JOCM-10-2018-0290 [SSCI 1.185, Scopus, CNRS**, CABS**].

Roth Steffen, Schwede Peter, Valentinov Vladislav, Zazar Kresimir, and Kaivo-oja Jari (2019) Big Data Insights into Social Macro Trends (1800–2000): A Replication Study, Technological Forecasting and Social Change, Vol. 149.

Roth, Steffen and Melkonyan, Artak and Kaivo-oja, Jari and Manke, Birte and Dana, Léo‐Paul (2018) Interfunctional Business Models. Map Grid for an Uncharted Quadrant of the Blue Ocean. International Journal of Entrepreneurial Venturing, 2016, Vol. 10, No. 5, 581–595.

Roth, Steffen, Schwede, Peter, Valentinov, Vladislav, Pérez-Valls, Miguel & Kaivo-oja, Jari (2020) Harnessing Big Data for a Multifunctional Theory of the Firm. European Management Journal, Volume 38, Issue 1, February 2020, 54-61.

Roth, Steffen, Leydesdorff, Loet, Kaivo-oja, Jari & Sales, Augusto (2019) Open Coopetition: When Multiple Players and Rivals Team Up. Journal of Business Strategy. Forthcoming.

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2016) Futures of Innovation Systems and Innovation Management: Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspectives. In Anne-Laure Mention & Marko Torkkeli (Eds.) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1, Chapter 6, Publisher: World Scientific, 111-158.

Santonen, Teemu & Kaivo-oja, Jari (2020) Crowdsourcing Delphi – Combine the Best of Both Worlds for Futures Oriented Technology Analysis and Foresight Research. Arvioitavana review-prosessissa.

Vehmas, Jarmo, Kaivo-oja Jari & Luukkanen Jyrki (2016) Sustainability Cycles in China, India, and the World? Eastern European Business and Economics Journal. Vol. 2. No 2, 139-164.

Viia, Andres, Toots, Anu, Černič Mali, Barbara, Kerbler, Bostjan, Øverland, Erik F., Terk, Erik, Tafel-Viia, Külliki, Kaivo-oja, Jari, Finnerty, Joe, Considine, Mairéad, Sendi, Richard & Lassur, Silja (2017) Futures of European Welfare Models and Policies: Seeking Actual Research Questions, and New Problem-solving Arsenal for European Welfare States.European Journal of Futures Research. January 2017, 4:1.

Virtanen, Sofia (2020) Tutkijaryhmä varoitti EU:ta tappajaviruksen uhasta jo 2011 – ”Suosituksia ei otettu huomioon juuri lainkaan”. Tappajavirus ei päätynyt sattumalta ensimmäiseksi listalla tutkijoiden arvioitua kymmenisen vuotta sitten mahdollisia yhteiskunnallisia mullistuksia.Kauppalehti 25.3.2020.

– – –

Kuvituskuva: pixabay.com

Pandemia väylänä kokonaiskestävään murrokseen

Katriina Siivonen:

Ihmisten vaikutus luontoon on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Se uhkaa sysätä maapallon tasapainottomaan tilaan, jonka seurauksena ihmisille mahdolliset elinolosuhteet ovat uhanalaiset. Tämä ilmenee maailmanlaajuisina kestävyysongelmina: luonnontilaisten alueiden supistumisena ja biodiversiteettikatona, ilmaston lämpenemisenä ja saasteina, jotka yhdistyvät globaaliin ja paikalliseen sosiaaliseen epätasa-arvoon. Nämä ongelmat vaikuttavat osaltaan myös pandemioiden syntyyn ja leviämiseen. Akuutin koronapandemian aiheuttaman kriisin rinnalla meillä on siten ratkaistavana myös kestävyyskriisi. Toisiinsa limittyvistä ekologisista, taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista selviytymiseksi tarvitsemme politiikan, hallinnon, talouden, tieteen sekä ihmisten ja yhteisöjen yhteistoimia.

Muutosta kohti kokonaiskestävyyttä ei tapahdu ilman ihmisten ja yhteisöjen osuutta eli kulttuurista muutosta. Kulttuuri on tietoja, taitoja, tapoja ymmärtää maailmaa ja toimia maailmassa. Se vaikuttaa sekä arjen toimissa että taloudessa, politiikassa ja hallinnossa. Kaikkialla tarvitaan ihmisiä, jotka alkavat ajatella toisin, ymmärtää entistä vahvemmin ihmisen luonnon osana ja myös toimia sen mukaisesti. Uusinnetuilla kulttuurisilla luontosuhteilla on edellytyksiä toimia kestävyysmurroksen ajurina.

Tällaiseen kulttuuriseen muutokseen koronapandemia voi avata väyliä, koska pandemialta suojautuminen on muuttanut hetkellisesti ihmisten toimintatapoja. Tämä on tehnyt maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset rakenteet ja ihmistoimien haitalliset vaikutukset luontoon aiempaa vahvemmin ja laajemmin näkyviksi, mikä antaa edellytyksiä ymmärtää ja muuttaa suhdettamme luontoon.

Kolme ikkunaa koronan aiheuttamiin kulttuurisiin muutoksiin

Nostan esille kolme keskeistä kulttuurista ajattelu- ja toimintatapaa, jotka koronapandemiassa eläminen on sysännyt liikkeeseen. Ne ovat: elämän, luonnon ja tiedon epävarmuus, turvallisuuden tarve sekä hitauden, hoivan ja lähituotannon tärkeys. Pandemiaa levittävät virukset ovat luonnonilmiöitä, jotka kykenevät yllättämään ihmiset ja pakottavat huomaamaan elämän epävarmuuden, kuten nyt on tapahtunut. Erityisesti kriisioloissa ihmiset kaipaavat turvaa, varmaa tietoa viruksesta ja vaikuttavia toimia. Tieteellisen tiedon luonne epävarmana ja koko ajan korjautuvana on aiheuttanut huolta, vaikka juuri se takaa uuden tiedon saatavuuden nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Epävarmoissa pandemiaoloissa hyvinvoinnin turvaaminen on korostanut oman lähipiirin sairaanhoidon, heikommassa asemassa olevien hoivan ja lähituotannon toimivuuden merkitystä globalisoituneessa maailmassa. Samalla matkustamisen voimakas väheneminen ja elämän hidastuminen ovat osoittaneet arvonsa tuottaessaan aiemmasta poikkeavaa hyvinvointia osalle ihmisistä ja luonnosta.

Näihin ajattelu- ja toimintamuotoihin liittyvät tapamme ymmärtää luontoa ja toimia sen osana, eli kulttuurinen luontosuhteemme. Niissä on muutoksen siemen, jonka pandemian erityisolot ovat saaneet itämään ja ne voivat muodostua ajureiksi muutokseen kohti kokonaiskestävyyttä.

Pandemian ja siltä suojautumisen luoma muutostila ei vie kuitenkaan väistämättä kestävämpään maailmaan. Se voi johtaa myös lyhytnäköiseen oman turvan hakemiseen ja luonnosta ja ihmisten tasa-arvoisista elinmahdollisuuksista piittaamattomuuteen.

Kulttuuripolitiikka ja tutkimus kokonaiskestävän muutoksen tukena

Jotta ihmiset omassa elämässään voivat muokata kulttuurisia muutoksen siemeniä kestävyysmurroksen ajureiksi, tarvitaan kaikkiaan kulttuurisesti kestävää eli muutokseen osallistavaa politiikkaa. Kulttuuripolitiikalla vahvistetaan ihmisten epävarmuuden sietokykyä ja kulttuurin muutosjoustavuutta, resilienssiä. Jokainen meistä vaikuttaa arkisilla toimillaan maapallon toiselle puolelle. Siksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä sellaisten kulttuuripoliittisten toimien luomiseksi, jotka tukevat ekologista maailmankansalaisuutta eli yhteistä huolenpitoa luonnosta ja ihmisistä kaikkialla maailmassa.

Arkisten ja poliittisten toimien tueksi tarvitaan tutkimusta siitä, miten maailmankuvalliset ja toiminnalliset kulttuuriset ilmiöt voivat entistä paremmin toimia muutoksen ajureina ja kestävän tulevaisuuden rakentajina.

Blogi perustuu ohessa pdf-tiedostona löytyvään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksistani siitä, miten koronapandemia voi edesauttaa kulttuurista muutosta kohti kestävyyttä. Sama teksti on julkaistu myös Kestävyyspaneelin blogina. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi julkaisuksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Katriina Siivonen
FT, varajohtaja, yliopistonlehtori, dosentti
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja
https://www.kestavyyspaneeli.fi/

 

Kuvituskuva: Mika Baumeister on Unsplash

Koronakriisi haastaa kaupungistumisen paradigman

Laura Pouru, Hanna Lakkala & Noora Vähäkari:

Kaupungistumisen paradigma on pitkään määritellyt aluekehitystä ja siitä käytävää keskustelua. Kaupungistuminen globaalina megatrendinä onkin jatkunut pitkään ja muovannut yhteiskuntia niin Suomessa kuin maailmalla. Signaaleja kaupungistumisen nousevasta vastatrendistä on kuitenkin ollut havaittavissa kasvavaan tahtiin viime aikoina. Esimerkiksi Ranskassa on havaittu kaupungistumisen pysähtyneen ja Suomessa citymaalaisuus-ilmiö kasvaa. Viimeistään nyt meneillään oleva globaali COVID19-pandemia kyseenalaistaa vaihtoehdottomuuden kaupungistumiselle.

Monipaikkaisuudesta uusi normaali?

Kun kaupungit palveluineen suljetaan, laajemman elintilan ja luonnonläheisyyden tarve korostuu. Kaupunkien pandemia-alttiutta vasten maaseutu näyttäytyy turvallisena. Pako kakkoskoteihin ja mökeille on ollut Euroopan laajuinen ilmiö, ja Suomessakin tätä liikehdintää on suitsittu poikkeuksellisen järeästi, sulkemalla maan väkirikkaimman maakunnan rajat.

Koronakriisi on osoittanut meille kaupunkiasumisen haavoittuvuuden: kaupungin hyödyiksi katsotut asiat kääntyvät itseään vastaan pandemian aikana. Eristämistoimenpiteinä toteutettujen palvelujen sulkemisen jälkeen “kiinni oleva” kaupunki menettää suuren osan vetovoimastaan. Sen sijaan omavaraisempi, tilava, luonnonläheinen arki maaseudulla saa uudenlaista vetovoimaa. 

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovatkin nostaneet esiin monipaikkaisuuden kasvaneen merkityksen ihmisten arjessa. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus ovat olleet esillä jo ennen epidemiaa, mutta viimeistään koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat osoittaneet, miten moni suomalainen elää monipaikkaista arkea. Kriisi on myös tehnyt näkyväksi, miten monipaikkaisuutta ei ole osattu huomioida suomalaisessa yhteiskuntasuunnittelussa, ja esimerkiksi kunnallispalvelut on mitoitettu harhaanjohtavien asukastilastojen avulla. Koronakriisin edesauttama työskentelykulttuurin digiloikka tulee jatkossa mahdollistamaan monipaikkaisuuden yhä useammalle. Töitä voi tehdä ja kouluakin käydä yhä useammin etänä. Jos monipaikkaisuudesta tulee uusi normaali, mitä se tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja aluerakenteelle?

Tulevaisuus ei tule menneisyyden jatkumona

Koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen disruptio on nostanut esiin myös monipuolisen ennakoinnin tarpeen. Viime viikolla julkaistu Kansallinen ennakointi 2020 -tutkimus osoittaa, että Suomessa julkisen hallinnon tekemä ennakointi on usein ollut kapea-alaista ja keskittynyt hahmottamaan todennäköistä tulevaisuutta yllätysten, uusien mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen näkemisen sijaan. Etenkin kunnissa ja maakunnissa ennakointi perustuu vahvasti tilastojen seurantaan. Tällaisessa ennakoinnissa ei ole tilaa luoville vaihtoehdoille, yllätyksille tai systeemitason epäjatkuvuuksille. Toisaalta koronakriisi on nostanut esiin myös kysymyksen ennakointityön laadusta: keskittyykö konsulttivetoinen ennakointityöskentely liiaksi tuottamaan mukavia ja haluttavia tulevaisuuskuvia? Jos ennakointia tehdään toimeksiantajan toiveista eikä avoimista lähtökohdista, saattaa käsittelystä karsiutua haastavimmat villit kortit ja skenaariot.

Onko Suomen aluerakenteen tulevaisuutta osattu siis tarkastella tarpeeksi avoimesti, mutta toisaalta myös kriittisesti? Onko vaihtoehtoisille, vallitsevan diskurssin kyseenalaistaville näkemyksille annettu tilaa? Onko esimerkiksi monipaikkaisuuden moniulotteisia vaikutuksia ymmärretty? Mikä on maaseudun, pienempien paikkakuntien ja Suomen laajan maantieteellisen pinta-alan rooli vuoden 2035 hiilineutraalissa tulevaisuudessa? 

Tulevaisuudentutkimus tarjoaa aluekehityskeskusteluun muutakin kuin megatrendejä. Tulevaisuus ei tule itsestäänselvänä menneen kehityksen jatkumona, vaan se rakennetaan nykypäivän päätöksillä, valinnoilla ja teoilla. Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta keskusteltaessa on pystyttävä tarkastelemaan tulevaisuutta avoimesti ja heittämään romukoppaan olemassa olevat rajoittavat olettamukset siitä, mikä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on mahdollista ja mikä ei. Kriisi nostaa esiin uusia tarpeita. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa mahdollisuuden kriittisesti ja luovasti tarkastella vallitsevia ajattelumalleja ja paradigmoja. Tulevaisuudentutkimus antaa työkaluja tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä vahvistaa aktiivista toimijuutta tulevaisuuden tekemiseksi. 

Laura Pouru, YTM (maantiede), FM (tulevaisuudentutkimus), projektipäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hanna Lakkala, FM (maantiede), projektipäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Noora Vähäkari, FM (aluetiede), tutkimuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

⇒ Seuraa twitter-tiliämme Aluekehityssignaaleja, jonne kokoamme alueiden kehitykseen liittyviä signaaleja Suomesta ja maailmalta. 

– – –
Kuvituskuva: pixabay.com
– – –

Diverse foresight helps in facing surprising futures

Matti Minkkinen, Laura Pouru & Aleksi Neuvonen:

The state of emergency caused by the coronavirus crisis has raised many kinds of discussions and reflections on the future throughout the society. We see new calculations and models of virus progression every day, and risks and uncertainties are considered by both decision makers and citizens. It can be said that the crisis has momentarily opened up the future: at the moment, the future does not seem like a self-evident continuation of the past, but instead many things are now open to us as uncertain and possible.

Foresight helps in responding to the changing world

The corona crisis highlights the importance of foresight. Foresight can be defined as organized, explicit work on the future that provides an understanding of alternative futures and strengthens decision-making. Foresight is, of course, necessary in the midst of a crisis. However, it is even more important to anticipate possible crisis situations and to act proactively so that crises do not develop.

As the world changes rapidly, the importance of foresight becomes even more pronounced. If the events in China’s Wuhan Wildlife Market can shake the world with their consequences, what kind of upheavals can the future hold? Changes do not happen one at a time, but simultaneously: the climate, work, democracy and many other things are all changing.

Finland has an internationally acclaimed national foresight system. It includes, for example, the Government’s report on the Future, the ministries’ futures reviews, foresight work carried out at the regional level, the Parliament’s Committee for the Future and various thematic foresight concentrations. Foresight is conducted in Finland by a wide range of actors and networks in the public sector, companies and the third sector. Indeed, national foresight can be seen as an ecosystem rather than a system. The National Foresight 2020 project mapped the situation of Finland’s national foresight ecosystem through surveys, interviews and workshops, and proposes measures to develop the ecosystem. How should the Finnish foresight system be developed in order to meet the challenges of the 2020s?

The many faces of foresight

The research project discovered that considering the rapidly changing circumstances, the foresight work conducted in the Finnish foresight system is one-sided. For instance, futures information is mainly collected from one’s close environment, and for the majority of actors, foresight is based on forecasting likely developments rather than exploring new opportunities or surprises. There are exceptions, but a large number of organizations consider relatively narrow future horizons in their foresight work. If we look straight ahead towards the probable future, will we notice the events in the Wuhan Market? Would it be worth looking at the world more like a horse, with eyes on both sides of the head?

There is no one correct perspective on foresight. Foresight work requires several different perspectives and methods depending on the situation. Let’s go back to the coronavirus as an example. Once the crisis has erupted, short and medium-term forecasts and modeling are needed. In the longer term, a broad radar is needed to sense where the next Wuhan Market events could be. In the coming years, we will probably listen with more sensitive ears to epidemiologists’ interpretations of the world than in the last ten years. But at the same time, one should be able to identify new phenomena that have not yet been experienced. However, in addition to being prepared, we also need positive visions of the kind of future society that we want to build. We must also be able to look beyond the crisis.

Different approaches to foresight can be illustrated with six foresight frames (Minkkinen, Auffermann & Ahokas 2019). The predictive and planning frames are needed in day-to-day operations and to meet the challenges of the near future. For example, the regional foresight work on labor, education and competence needs largely looks at probable developments. Scenaric and visionary frames look further into the future and take into account more uncertainties and alternative options. For example, the joint scenario work of the Finnish ministries seeks to outline alternative development paths for major transformations, such as the changing working life.

In an unpredictable and rapidly changing world, an increasingly critical and transformative approach to foresight is needed. In order for national foresight to meet the challenges of the 2020s and beyond, actors need to be able to constantly question and renew their own perceptions of the future. However, uncertainty also means that new opportunities open up for making the future. For example, innovations related to ecological sustainability can open up new paths, even if the future at the end of the road is not clear.

Strengthening the national foresight ecosystem

In our research material, only a small number of actors placed a strong emphasis on surprises, experiments and proactively influencing their operating environment in their foresight work. The same actors also tended to favor more unusual methods (such as games) and sources of information (such as information collected from citizens). However, it is particularly this kind of broad view of foresight that needs to be increased in national decision-making, in addition to forecasts, scenarios, and planning.

The national foresight ecosystem needs all the foresight approaches described above. Actors who do foresight in different ways can find their places in the system and complement each other’s foresight work by networking. The Finnish National Foresight Network coordinated by the Prime Minister’s office is already doing valuable work in bringing various foresight actors together. In the foresight ecosystem updated for the 2020’s, better dialogue, information flow and coordination are needed to ensure that the foresight objectives and approaches of the different subsystems best serve national foresight as a whole. In addition, the link between conducted foresight work and policy-making needs to be strengthened through new approaches. The relatively weak international links of the ecosystem also need to be strengthened. The growth soil of the ecosystem can be nurtured by democratizing foresight work and developing futures literacy as a general capacity within society. In this way, Finland can be better prepared before the next crisis situation comes knocking on the door.

Matti Minkkinen (MA), Project Researcher, PhD Researcher, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Laura Pouru (MA, M.Soc.Sc), Project Manager, PhD Researcher, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Aleksi Neuvonen (PhD), Senior Advisor, Demos Helsinki

– – –
Pouru, Laura – Minkkinen, Matti – Auffermann, Burkhard – Rowley, Christopher – Malho, Maria & Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. 91 s. ISSN 2342-6799, ISBN PDF 978-952-287-948-6.
– – –

Photo by kazuend on Unsplash