Jari Kaivo-oja:
Syksyn 2023 aikana kansallisissa dialogeissa koottiin kuvaa yhteisöistä ja kohtaamisista nykyhetken Suomessa. Tästä erittäin tärkeästä asiasta julkaistiin oma yhteenvetoraportti Valtiovarainministeriön toimesta helmikuun 2024 lopussa. Valtiovarainministeriön julkaiseman raportin mukaan syrjäytymistä käsitelleihin dialogeihin osallistuneet kokivat huolta yhteisöllisyyden rapautumisesta erilaisten kriisien ja vastakkainasettelun lisääntymisen keskellä sekä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä koronakriisin jälkeen.
Raportin mukaan yhteisöllisyyden vahvistamisessa tärkeäksi koettiin tavalliset arjen kohtaamiset. Julkista hallintoa haastettiin ottamaan vahvempaa roolia yhteisöllisyyden tukemisessa. Nyt voidaankin hyvinkin kysyä, miten julkisen vallan tulisi toimia syrjäytymispolitiikassaan? Mitkä ovat vaihtoehtoiset toimintamallit ja mihin ajatuksiin ne mahdollisesti perustuvat?
Dialogien arviointien yhteenvedossa kuvataan osallistujien erilaisia tapoja hahmottaa sosiaalisia suhteita omassa elämässään. Esiin nousevat selvästi eri yhteisöjen kipupisteet ja kriittiset elämäntilanteet, joissa ihmiset ovat vaarassa pudota yhteisöjen ulkopuolelle. Dialogiin tähtääviä keskusteluja järjestettiin 68 kappaletta, ja niihin osallistui yli 650 keskustelijaa eri puolilla Suomea, lähinnä Rovaniemellä ja Helsingissä, kerrotaan loppuraportissa. Ikähaarukka ulottui koululaisista 80-vuotiaisiin. Keskustelut käytiin suomen, englannin, venäjän ja viron kielellä. Keskustelijat olivat koululaisia, lukiolaisia, opiskelijoita, maahan muuttaneita, eri alojen asiantuntijoita ja ammattilaisia, taiteilijoita, virkahenkilöitä, kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen työntekijöitä, vapaaehtoisia, freelancereita, yrittäjiä, vammaisia, työelämän ulkopuolella olevia, eläkeläisiä, vanhempia ja isovanhempia.
Jokaisen osallistuminen tähän syrjäytymistä koskevaan dialogiin oli erittäin tärkeää
Tämä tuore helmikuussa 2024 julkaistu dialogiraportti on tärkeä puheenvuoro ja vaatii varmasti lisääkin pohdintaa sosiaalisesta syrjäytymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Nykyään elämme sellaista aikaa, jossa etenkin digitalisaatio, etä- tai hybridityö, erilaiset kriisit ja julkisten palveluiden uudelleenorganisointi vaikuttavat tapoihimme kohdata toisiamme ja toimia yhteisöinä. Tämän rinnalla meillä on yhä enemmän poliittisia ja yhteiskunnallisia haasteita, jotka jakavat ihmisiä leireihin. Kaikki eivät ajattele esimerkiksi digitalisaatiosta, keinoälystä tai vihreästä siirtymästä tismalleen samalla tavalla.
Ihmiset kokevat, ettemme välttämättä ole pitäneet yhteisöistämme riittävästi huolta, jonka seurauksena monet yhteisöt ovat vaarassa rapautua. Tarvitsemme ehkä kulttuurin ja ajattelun muutoksen, jossa yhteisöihin kiinnitetään enemmän huomiota, niihin panostetaan ja niitä myös johdetaan nykyistä tietoisemmin. Tällainen kulttuurinen muutos edellyttää yhteisötoimijuutta, eli ymmärrystä, kyvykkyyttä ja halua yhteisöjen rakentamiseen ja johtamiseen. Myös julkisella vallalla ja sen tarjoamilla palveluilla voi olla nykyistä vahvempi rooli yhteisöllisyyden tukijana ja mahdollistajana, sekä hedelmällisen maaperän muokkaajana kansalaisten omaehtoiselle yhteisötoimijuudelle.
Emme ehkä ole huomanneet olemassa olevaa ”yhteisöllisyysvajetta” yhteiskunnassamme. Tämän tyyppiseen huoleen Valtiovarainministeriön julkaisema raportti antaa aihetta.
Nyt toteutetut ja raportoidut dialogit tekevät näkyväksi erilaisia elämänkaaren vaiheita, joissa kuka tahansa voi kokea vaikeuksia kiinnittyä uusiin yhteisöihin. Samalla on havaittavissa suurta ihmisjoukkoa koskevaa pysyvää ja kasautuvaa yksinäisyyttä. Mitä enemmän yhteisöt rapautuvat, sitä voimakkaammin se iskee juuri haavoittuvimmissa elämäntilanteissa eläviin ihmisiin. Yhteisöjen rapautuminen myös heikentää sekä yksilöiden että yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Ns. yhteiskunnan sosiaalinen resilienssi on nyt koetuksella. Samalla luottamus yhteiskunnan toimintaan voi myös rapaantua salakavalasti. Tämä mahdollinen kasvava luottamuspula voi olla myös uusi demokratian tulevaisuushaaste.
Dialoginen jatkaminen skenaarioiden muodossa
Valtiovarainministeriön dialogiraportissa todetaan, että ”myös dialogien järjestäjien, osallistujien ja aiheesta kiinnostuneiden toivotaan hyödyntävän yhteenvetoraporttia omassa toiminnassaan”. Tässä blogiviestissä tartun nyt tähän viralliseen toiveeseen ja pohdin hieman raportin teemoja kolmen eri skenaarion kautta ja jatkan hieman eteenpäin raportin mukaista dialogia.
Helposti ehkä ajattelemme, että yhteisöllisyyden lisääminen automaattisesti johtaa sosiaalisen syrjäytymisen vähenemiseen yhteiskunnassa. Kuvassa 1 tämä yleinen ajattelumalli on esitetty skenaariona 1, josta voimme käyttää termiä ”perinteinen sosiaalisen syrjäytymisen hypoteesi”. Tämän perinteisen hypoteesin ja sen mukaisen skenaarion mukaan yhteisöllisyyden lisääminen johtaa selvästi sosiaalisen syrjäytymisen alenemiseen yhteiskunnassa. Tätä skenaariota kuvaa kuvassa 1 laskeva nuoli.
Kuva 1. Sosiaalinen syrjäytyminen ja yhteisöllisyyden kehitys.
Voimme myös miettiä vaihtoehtoisia sosiaalisen syrjäytymisen skenaarioita. Skenaario 2 on kuvassa 1 esitetty ”sosiaalisen syrjäytymisen epäselvyyshypoteesina”, jonka mukaan yhteisöllisyyden vahvistuminen ei juurikaan vähennä, mutta se ei myöskään lisää sosiaalista syrjäytymistä. Tässä skenaarion 2 mukaisessa tapauksessa kehitys etenee siten, että vaikka kuinka olisimme arjessamme yhteisöllisiä, se ei vaikuta sosiaaliseen syrjäytymiseen suuntaan, jos toiseenkaan. Tulos on niin sanotusti ”nolla” ja sosiaalinen syrjäytyminen pysyy samalla vakaalla tasolla. Syrjäytymisen taso voi olla matala tai korkea, mutta ei muutu suuntaan, jos toiseenkaan tässä skenaariossa 2. Vaakatasoinen nuoli kuvaa tätä skenaariovaihtoehtoa.
Kuvassa 1 on myös esitetty kolmas vaihtoehtoinen skenaario 3 eli skenaarioura, jossa yhteisöllisyyden lisääminen ehkä yllättäenkin johtaakin lisääntyvään sosiaaliseen syrjäytymiseen. Tätä skenaariota voidaan kutsua vaikka ”sosiaaliseksi kupla” -hypoteesiksi. Tässä skenaarion mukaisessa kehityksessä ihmisen voivat olla hyvinkin yhteisöllisiä omissa kuplissaan ja pienryhmissään, mutta tämä sosiaalinen ”kuplaantuminen” ei vähennä sitä mahdollisuutta, että jotkut kokisivat vakavasti syrjäytyvänsä yhteiskunnassa. Syrjäytymistä voi jopa tapahtua isossa mittakaavassa, vaikka ihmiset sinänsä kokisivat olevansa erittäin yhteisöllisiä. Tässä tapauksessa on mahdollista, että sosiaalisen syrjäytymisen koetaan lisääntyvän. On olemassa tämä paradoksaalinen kehityksen mahdollisuus.
Lopuksi
Tässä blogiviestissä olen hiukan jatkanut dialogin dialogia. Voi olla ehkä tärkeä tuoda mukaan dialogiin tulevaisuuden mahdollisten vaihtoehtojen ulottuvuus. Usein liian helposti oletamme, että yhteisöllisyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen perusura on hyvin selkeä ja lineaarinen, mutta se ei ole välttämättä sitä.
Tämäkään blogiviesti ei ole dialogin loppu, vaan osaltaan toivottavasti uusien dialogien alku. Kansalliset dialogit ovat yhteisöteko: dialogeissa kansalaisilla on mahdollisuus kokoontua yhteen, luoda sosiaalisia siteitä ja lisätä ymmärrystä toistensa kokemuksista. Tämä jaettu kokemus on tärkeä osa dialogia. Seuraavissa kansallisissa dialogeissa keväällä 2024 keskustellaan yhdessä turvallisuudesta ja luottamuksesta.
Tavoitteena on ymmärtää paremmin Suomessa asuvien ihmisten erilaisia kokemuksia turvattomuudesta ja turvallisuudesta sekä luottamuksen merkityksestä yhteiskunnassa. Näin dialogi toivottavasti jatkuu ja syvenee. Skenaarioiden käyttö osana tätä yhteiskunnallista dialogia on vielä alkuvaiheessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän tyyppisen laajemman yhteiskunnallisen dialogin kehittäminen on myös demokraattisesti toimivan yhteiskunnan kriittinen reunaehto.
Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Dosentti (teknologiaennakointi ja tiedolla johtaminen, Vaasan yliopisto & ennakointi- ja innovaatiotutkimus, Lapin yliopisto & yhdyskuntasuunnittelu, Helsingin yliopisto)
Professori (yhteiskuntatieteet, Kazimieras Simonavičius yliopisto, Liettua)
Taustakirjallisuutta
Gustavsen, B. (1992) Dialogue and Development. Social Science for Social Action. Toward Organizatonal Renewal. Volume 1. Stockholm: Arbetslivs Centrum & Assen: Van Gorcum.
Henttonen, E. – Kareinen, J. & Alhanen, K. (2024) Yhdessä ja yksin. Syksyn 2023 kansallisten dialogien yhteenvetoraportti. Valtiovarainministeriö. Helsinki.
Hillmann, J. – Duchek, S. – Meyr, J. & Guenther, E. (2018) Educating future managers for developing resilient organizations: The role of scenario planning. Journal of Management Education, 42(4), 461–495.
Isaacs, W. N. (1999) Dialogue and the Art of Thinking: A Pioneer Approach to Communication in Business and in Life. New York: Currency.
Kaivo‐oja, J. (1999) Alternative scenarios of social development: is analytical sustainability policy analysis possible? How? Sustainable Development, 7(3), 140–150.
MacKay, R. B. & McKiernan, P. (2018) Scenario Thinking. Cambridge, UK. Cambridge University Press.
Marinković, M. – Al-Tabbaa, O. – Khan, Z. & Wu, J. (2022) Corporate foresight: A systematic literature review and future research trajectories. Journal of Business Research, 144, 289–311.
McKiernan, P. (2017) Prospective thinking; scenario planning meets neuroscience. Technological Forecasting and Social Change, 124, 66–76.
Niehaves, B. & Plattfaut, R. (2011) Collaborative business process management: status quo and quo vadis. Business Process Management Journal, 17(3), 384–402.
Ramírez, R. & Wilkinson, A. (2016) Strategic Reframing. The Oxford Scenario Planning Approach. Oxford: Oxford University Press
Rowland, N. J. & Spaniol, M. J. (2017) Social foundation of scenario planning. Technological Forecasting and Social Change, 124, 6–15.
Spaniol, M. J. & Rowland, N. J. (2018) The scenario planning paradox. Futures, 95, 33–43.
Spaniol, M. J. & Rowland, N. J. (2019) Defining scenario. Futures & Foresight Science, 1(1), e3
van der Heijden, K. (1996) Scenarios. The Art of Strategic Conversation. Chichester: John Wiley & Sons.
Wenzel, M. – Krämer, H. – Koch, J. & Reckwitz, A. (2020) Future and organization studies: On the rediscovery of a problematic temporal category in organizations. Organization Studies, 41(10), 1441–1455.
Wójtowicz, T. & Szocik, K. (2021) Democracy or what? Political system on the planet Mars after its colonization. Technological Forecasting and Social Change, 166, Artikkeli 120619.
Wright, G. – Meadows, M. – Tapinos, S. – O’Brien, F. & Pyper, N. (2017) Improving scenario methodology: Theory and practice, introduction to the special issue. Technological Forecasting and Social Change, 124, 1–5.
Kuvituskuva: Ryan Tauss @Unsplash
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi 