The Pandemic Triggered a Futures Tsunami

Professor Emerita Sirkka Heinonen:

Systematic thinking about futures has been practiced in our society at various levels – in the academic world and in educational institutions, in the field of public administration at the state, regional and municipal levels, as well as in companies and non-governmental organisations. However, it is the pandemic that has now unlocked the heavy gates to the futures realm – opened the eyes of actors to see the critical nature of foresight and the exponentially growing need for futures work.

Anticipating the future is no longer a luxury in ivory towers or a proactive preoccupation for the few, but simply a categorical imperative for us all to survive in a turbulent world. My blog title is ambiguous – first, it means this wide-ranging and dramatic “reawakening to the futures” triggered by a tsunami-like pandemic – all organisations should have a strategy for the future. A forward-looking futures strategy means that, in addition to and on top of a normal strategy, a longer-term strategy is developed that looks at issues and causal chains broadly and using peripheral vision. Let us look at what is happening in the world around us and in the operating environment beyond our own domain. The long term can boldly reach even a hundred years from now (Heinonen et al. 2018).

Organisations need to create future trajectories, firstly, on how to cope with the conditions of a pandemic and on what all the entangled effects it will have in the short and long term. Second, the blog title suggests that the future will come as a surprise – i.e. it is pregnant with wild cards and black swans. Surprises are the new normal (Heinonen et al 2017). Like a tsunami, traditional practices and accustomed ways may turn upside down or towards totally new paths. Such a tsunami of the future can also mark the beginning of a new “good” – the budding seeds of development are strengthened with flexibility and perseverance. At its worst, a future tsunami could mean that the “futures Angst” suppresses hope for the future (Interview of Steinmüller). Concerns about illness, death, and livelihoods can blur the future into non-existence. This should be prevented in every way, and education, research and scientific communication have a serious role to act here. (Ministry of Education and Culture)

We cannot avoid uncertainties and surprises, we cannot control them, but instead we can use futures knowledge to anticipate them, to prepare for them, to make them less harmful and to become futures resilience. The actual surprises may still be coming and rise from the multifaceted effects of the pandemic on society. A pandemic is like an earthquake – its aftermath is at least equally unpredictable.

A Pandemic is Testing Future Resilience

The pandemic caused by the corona virus shook and will shake Finland and the whole world for a long time to come. It acts as an epochal divider in the pre-pandemic and post-pandemic periods. The progression of the pandemic and its consequences, as well as the measures and attitudes triggered by the crisis, appear to be quite different in different countries. A pandemic tests society’s futures resilience – how well society is able to react to a situation, decide on relevant measures and emerge from a crisis. Futures resilience is first and foremost about how society emerges from a pandemic-induced crisis and how the factors that led to it are identified and managed. Second, and at least as important element in futures resilience, is to learn from what has happened and from the cause-and-effect chains of events for the future – through systematic forward thinking and holistic proactivity, and anticipation of uncertainties and risks.

The pandemic converges with the basic principles of thinking about the future – it stops us to reflect things in a broader and longer perspective, and calls into question many things: efficiency thinking, global production chains, free movement, air travel, and eating habits – to name a few.

This pandemic struck like a tsunami, it took us by surprise, although in several foresight studies and scenarios, a pandemic has been brought forward as a standard example of a surprising event that, when realised, has dramatic effects. However, scenarios generally have not delved deeper into the consequences of a pandemic for society. But now the pandemic itself has also caused a “scenario tsunami” – scenarios about the pandemic, its effects and survival have been constructed around the world. The newly released COVID-19 scenarios of the Millennium Project (Millennium Project COVID Scenarios Team 2020) were commissioned by the United States Red Cross. They can be modified and used for deliberation of coronavirus scenarios in different contexts and countries. The set of traditional three scenarios (BAU, pessimistic and optimistic) is based on the results of the four delphis (MP RealTime Delphis), which are annexed to the report. The confidence of the general public and the cohesion of society turned out to be the alleged necessary criteria for surviving the pandemic with decency. The risk in the combat against the virus is to compromise freedoms – especially that of assembly and mobility. At both national and global levels, there is a need for strong and wise leadership that distinguishes between what is known, what is assumed, and what is mere disinformation or purposeful misleading.

For the first time, the summer seminar of the Finnish Society for Futures Studies (FSFS) “The Future on the Watershed” was organised completely virtual. As part of the FSFS’s 40th anniversary, a short film competition was also held to visualise life after the pandemic. The winner was the dream-like work “Isolation 3.20” by Amanda Gutierrez and Tuomo Tiisala, which evoked diverse thoughts and images. As a kind of sparring (outside of the competition) from the organising team, I made my own video manifesto about life after the pandemic “We will Survive”. Visualisation of foresight material is becoming an important channel for futures communication and interaction. I call for bold efforts for visualisation of scenarios, for example in the form of videos.

A Place to Stop and Rethink

With the limitations caused by a pandemic, it is good to stop to think about what you consider important in life. This pause also gives way to the cultural model of slow life. Not everything needs to be done efficiently and on a tight schedule. A slow life model forced by a pandemic leads many to virus-free summer cottage living. The periphery can become a refuge for densely populated city dwellers. Indeed, one of the effects of the pandemic may be linked to the rethinking of rural / urban stances and the dismantling of the dichotomy. The importance of the natural environment such as forests, parks and coasts is gaining momentum. Reducing physical contact for fear of limitations and infection has opened windows and doors to nature and physical exercise. If outdoor activities in nature remain a permanent form, even for those who did not do so much before the pandemic, one can even talk about the effects on public health. There will also be new demand for space design and landscaping. For urban planning, the pandemic will be an interesting and urgent challenge – how to add green spaces to the urban structure and how to enable citizens to move around in natural sites and urban spaces, even in the conditions of a viral epidemic. As the latest “discovery” washed ashore in the pandemic tsunami, i.e. as a recent new research topic, the forms, ways and innovations of using a safe urban space for a pandemic or other emergency come to mind. The same applies to the possibilities offered by the use of geographic information systems (GIS) and artificial intelligence (AI).

During the coronavirus pandemic and its worrying economic and social impacts, humanity has received its first global “timeout”. We should rethink all institutions. Can we use the time of this stop wisely? Let us think about what does not change and what we do not want to change? Humans are social animals. Our need for human interaction and connection to natural will not diminish. Solidarity, helping and caring are the qualities that make a human being truly human.

This blog post is based on a longer statement I was invited to write to the Committee for the Future of Finnish Parliament where I also included a PESTEC table on the effects of the corona pandemic. The Committee for the Future has compiled all the expert opinions it has requested on the good and bad consequences of the coronary pandemic in the short and long term published in June 2020.

Sirkka Heinonen
Professor Emerita
Member of the Club of Rome
Chair of the Helsinki Node of the Millennium Project

– – –

References

Heinonen, Sirkka (2020) The pandemic tests the futures resilience of Finnish society – Peeks into the consequences of the corona pandemic in the short and long term, p. 21–30. In: Report of the Parliamentary Committee for the Future TuVJ 1/2020 The good and bad effects of the corona pandemic in the short and long term. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) One hundred years of blame or clay – why and how to anticipate one hundred years? Futura 1/2018, 5–18. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5:12.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at the Finnish Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Ministry of Education and Culture (2020) Researchers’ views on the effects of the corona epidemic and the measures needed. Ministry of Education and Culture, 3 April 2020. Sirkka Heinonen / FFRC one of the authors.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organizer’s PR contribution video to the Call for short Films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Tsunami photo: Smim Bipi at Pixabay.com

Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin

Sirkka Heinonen:

Systemaattista tulevaisuusajattelua on yhteiskunnassamme harjoitettu monella tasolla – niin akateemisessa maailmassa ja oppilaitoksissa, julkishallinnon alalla valtio-, maakunta- ja kuntatasoilla kuin yritysten ja kansalaisjärjestöjen parissa. Pandemia kuitenkin on räjäyttänyt pankin – avannut toimijoiden silmät näkemään tulevaisuuden ennakoinnin kriittisen luonteen ja eksponentiaalisesti kasvaneen tulevaisuustyön tarpeen.

Tulevaisuuden ennakointi ei enää ole harvojen ylellisyyttä tai kaukoviisasta harrastustoimintaa, vaan yksinkertaisesti kategorinen välttämättömyys selvitäksemme turbulentissa maailmassa. Otsikkoni on kaksimielinen – ensinnäkin se tarkoittaa tätä laaja-alaista ja dramaattista ”tulevaisuusherätystä”, jonka pandemia laukaisi tsunamin lailla – kaikilla organisaatioilla tulisi olla tulevaisuusstrategia.  Tulevaisuusstrategia merkitsee sitä, että normaalin strategian ohella ja päälle laaditaan pidemmän tähtäyksen strategia, jossa tarkastellaan asioita ja syy-seurausketjuja laaja-alaisesti ja ääreisnäköä käyttäen. Katsotaan, mitä ympäröivässä maailmassa ja toimintaympäristössä tapahtuu, muillakin kuin omalla toimialueella. Pitkä aikaväli voi rohkeasti kurkottaa sadankin vuoden päähän (Heinonen et al 2018).

Organisaatioiden tulee luodata tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ensinnäkin siitä, miten pandemian oloissa selvitään ja mitä kaikkia vyyhteen kietoutuneita vaikutuksia sillä on lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Toisekseen otsikko viittaa siihen, että tulevaisuus on yllätyksiä – i.e. villejä kortteja ja mustia joutsenia – täynnä. Yllätykset ovat uusi normaali (Heinonen et al 2017). Tsunamin lailla saattavat perinteiset käytänteet ja totutut tavat kääntyä pääalelleen tai uusille poluille. Tällainen tulevaisuustsunami voi merkitä myös uuden ”hyvän” alkua – kehityksen orastavat siemenet saadaan kasvuun joustavuudella ja sinnikkyydellä. Pahimmillaan tulevaisuustsunami voi merkitä sitä, että ”tulevaisuusangst” tukahduttaa tulevaisuustoivon (Interview of Steinmüller). Huolestuminen sairastumisesta, kuolemasta ja toimeentulosta voi hämärtää tulevaisuuden olemattomiin. Tätä pitäisi ehkäistä kaikin tavoin ja koulutuksella, tutkimuksella ja tiedeviestinnällä on tässä toiminnan paikka. (OKM)

Emme voi välttää epävarmuuksia ja yllätyksiä, emme voi kontrolloida niitä, sen sijaan voimme kehittää tulevaisuusosaamisen avulla niiden ennakointia, niihin valmistautumista, niiden muokkaamista vähemmän haitallisiksi ja niiden sietokykyä. Varsinaiset yllätykset voivat vielä olla tuloillaan ja nousta pandemian moninaisista vaikutuksista yhteiskuntaan. Pandemia on kuin maanjäristys – sen jälkijäristykset ovat arvaamattomia.

Pandemia testaa tulevaisuusresilienssiä

Koronaviruksen aiheuttama pandemia ravisutti ja ravisuttaa vielä pitkään Suomea ja koko maailmaa. Se toimii epokaalisena vedenjakajana aikaan ennen ko pandemiaa (pre-pandemic) ja aikaan sen jälkeen (post-pandemic). Pandemian eteneminen ja sen seurausvaikutukset sekä kriisin laukaisemat toimenpiteet ja suhtautuminen näyttäytyvät varsin erilaisina eri maissa. Pandemia testaa yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – sitä, miten hyvin yhteiskunta pystyy reagoimaan tilanteeseen, päättämään relevanteista toimenpiteistä ja nousemaan kriisistä. Tulevaisuusresilienssissä on kyse ensinnäkin siitä, miten ja millaisena yhteiskunta tulee ulos pandemiakriisistä sekä miten siihen johtaneita tekijöitä tunnistetaan ja miten sitä pystyttiin hillitsemään. Toisekseen, ja vähintään yhtä tärkeää, tulevaisuusresilienssissä on oppia tapahtuneesta ja tapahtumien syy-seurausketjuista tulevaisuuden varalle – systemaattisen tulevaisuusajattelun ja holistisen proaktiivisuuden sekä epävarmuuksien ja riskien ennakoinnin avulla.

Pandemia tangeeraa tulevaisuusajattelun perusperiaatteiden kanssa – se pysäyttää ajattelemaan asioita laajemmalla ja pidemmällä perspektiivillä sekä kyseenalaistaa monia asioita: tehokkuusajattelun, globaalit tuotantoketjut, vapaan liikkuvuuden, lentoliikenteen ja ravintotottumukset.

Pandemia iski tsunamin lailla, se yllätti, vaikka useissa tulevaisuudentutkimuksissa ja skenaarioissa pandemia on ollut vakioesimerkki yllättävästä tapahtumasta, joka sattuessaan aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia. Kuitenkaan skenaarioissa ei yleensä ole pureuduttu syvällisemmin siihen mitä seurauksia pandemiasta on yhteiskunnalle. Pandemia on myös saanut aikaan skenaariotsunamin – kautta maailman on laadittu skenaarioita pandemiasta, sen vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Millennium-hankkeen juuri julkaistut covid19-skenaariot (Millennium Project Covid Scenarios Team 2020) tehtiin Yhdysvaltojen Punaisen Ristin toimeksiannosta. Niitä voi modifioiden heijastaa ja hyödyntää eri maiden koronavirusskenaarioiden laadintaan. Perinteisen kolmen skenaarion setti (BAU, pessimistinen ja optimistinen) perustuu neljän osadelfoin tuloksiin, jotka ovat raportin liitteessä. Pandemiasta kunnialla selviämisen ehdoksi nousi tarvittavina kriteereinä suuren yleisön luottamus ja yhteiskunnan koheesio. Riskinä taistelussa virusta vastaan on joutuminen tinkimään vapauksista – erityisesti kokoontumis- ja liikkumisvapaudesta. Kansallisella ja globaalillakin tasolla tarvitaan vahvaa ja viisasta johtajuutta, joka erottaa sen, mitä tiedetään, siitä, mitä arvellaan ja siitä, mikä on silkkaa disinformaatiota tai harhaanjohtamista.

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisena pidetyssä kesäseminaarissa ”Tulevaisuus vedenjakajalla” pohdittiin arkea pandemian puristuksessa ja siitä pinnalle pääsemisen keinoja. Seuran 40-vuotisjuhlavuoden osana järjestettiin myös lyhytelokuvakilpailu pandemian jälkeisen elämän visualisointina. Voittajaksi nostettiin unenomainen ajatuksia ja mielikuvia esiin nostattanut Amanda Gutierrezin ja Tuomo Tiisalan teos ”Isolation 3.20”. Kilpailun ulkopuolella ja eräänlaiseksi sparraukseksi tein oman videomanifestini pandemian jälkeisestä elämästä ”We will survive”. Ennakointiaineistojen visualisointi on nousemassa tärkeäksi tulevaisuusviestinnän ja vuorovaikutuksen kanavaksi. Peräänkuulutan rohkeasti skenaarioiden visualisointia vaikkapa juuri videoiden muotoon.

Pysähtymisen ja uudelleen ajattelun paikka

Pandemian aiheuttamien rajoitusten myötä on hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä pitää elämässä tärkeänä. Pysähdys antaa sijaa myös hitaan elämän (slow life) kulttuuriselle mallille. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä tehokkaasti ja tiukalla aikataululla. Hitaan elämän malli pandemian pakottamana johdattaa monet mökkeilyn pariin virusvapaalle. Periferiasta voi tulla turvapaikka tiheään asutuille kaupunkilaisille. Eräs pandemian vaikutuksista voikin kytkeytyä maaseutu/kaupunki-ajattelun uudelleen mietintään ja kahtia-asettelun purkamiseen. Luonnonympäristön, kuten metsän, puistojen ja rantojen, merkitys korostuu. Rajoitusten ja tartunnan pelosta fyysisten kontaktien vähentäminen on avannut ikkunat ja ovet luontoon ja liikuntaan. Jos luonnossa liikkuminen jää pysyväksi muodoksi niillekin, jotka eivät ennen pandemiaa niin paljon sitä harrastaneet, voidaan puhua jopa kansanterveydellisistä vaikutuksista. Viherrakentamiselle tulee myös uutta kysyntää. Kaupunkisuunnittelulle pandemiasta tulee kiintoisa haaste – miten lisätä kaupunkirakenteeseen viheralueita ja miten mahdollistaa kaupunkilaisille liikkuminen luontokohteissa ja kaupunkitilassa myös virusepidemian olosuhteissa. Uusimpana pandemian mainingeissa rantaan huuhtoutuneena ”löydöksenä” eli tuoreena tutkimusteemana nousevatkin mieleen pandemian tai muiden poikkeustilojen suhteen turvallisen kaupunkitilan käytön muodot, tavat ja innovaatiot sekä paikkatietoaineistojen ja tekoälyn hyödyntämisen tarjoamat mahdollisuudet tähän.

Ihmiskunnan aikalisä

Koronaviruspandemian ja sen aiheuttamien huolestuttavien talousvaikutusten aikana ihmiskunta on saanut ensimmäisen globaalin ”aikalisänsä”. Meidän tulisi ajatella uudelleen kaikki instituutiot. Osaammeko käyttää tämän pysähdyksen suoman ajan viisaasti? Miettikäämme, mikä ei muutu ja minkä emme haluakaan muuttuvan? Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Meidän tarpeemme inhimilliseen vuorovaikutukseen ja luonnonyhteyteen ei vähene. Solidaarisuus, auttaminen ja hoiva ovat ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Tämä blogiteksti perustuu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksiani ja PESTEC-taulukko koronapandemian vaikutuksista lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat asiantuntijalausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi raportiksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Sirkka Heinonen
Emeritaprofessori
Rooman klubin jäsen

– – –

Lähteet

Heinonen, Sirkka (2020) Pandemia testaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – Kurkistuksia koronapandemian seurauksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Teoksessa: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti TuVJ 1/2020 Koronapandemian hyvät ja huonot vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, s. 21–30.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at Finland Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) Sata vuotta syteen tai saveen – miksi ja miten ennakoida sadan vuoden tähtäimellä? Futura 1/2018, 5–18.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12. https://doi.org/10.1007/s40309-017-0117-5

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020) Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 3.4.2020.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organiser’s PR contribution video to the Call for short films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Kuvituskuva: C Drying on Unsplash

Koronakriisi ja ennakointitoiminnan lyhyen ja pitkän aikahorisontin haasteet

 

Jari Kaivo-oja:

COVID-19 -kriisin taustalla olivat ilkeät ongelmat ja kestämätön visio ja missio

Toimintaympäristön koko ajan kiihtyvä muutos ja monimutkaisten, niin sanottujen pirullisten ongelmien (wicked problems) lisääntyminen ovat saaneet monet sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin organisaatiot hyödyntämään tulevaisuuden ennakointia kehittämistyössään ja toiminnoissaan. Useat ns. pirullisista ongelmista liittyvät selvästi ongelmiin kestävänä kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Globalisaation myötä ilkeät ongelmat näyttävät vain pahenevan monilla aloilla, vaikka esimerkiksi Suomi on moni tavoin hyötynyt globalisaatiosta ja kansainvälisestä kaupasta. Monet alueet ja valtiot ovat joutuneet ns. ”globalisaatioloukkuun”, jossa ilkeät ongelmat dominoivat alueellista ja paikallista kehitystä (ks. Martin & Schumann 1996). Työllisyys ja kansalaisten hyvinvointi ovat koko ajan uhattuina globalisaatioloukun uhatessa. Myös riskiyhteiskuntakeskustelu on taas saamassa uutta ”polttoainetta” tämän suuntaisen hallitsemattoman ja kestämättömän globalisaatiokehityksen myötä (ks. esim. Eräsaari 2019). Mikään alue tai kansantalous ei ole globalisaatioloukun osalta toiminnoilleen immuuni. Riskit ylittävät kansalliset rajat, kuten jo Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus osoitti. Saman ilmiön olemme nyt nähneet koronakriisin kohdalla vielä isommassa mittakaavassa. Kun listasimme vuonna 2011 Euroopan unionin i-Know-hankkeessa villejä kortteja, saatoimme todeta sen, että monet ihmisen potentiaalisesti aiheuttamat villit kortit liittyvät globaalin talouden kestämättömään kehitykseen ja hyvinvointiyhteiskuntapolitiikan mahdollisuuksien asteittaiseen rapautumiseen.

On hyvä muistaa, että i-Know -projektissa kansainvälinen tutkimusryhmä varoitti globaalin pandemian uhasta ja arvioi sen vakavimmaksi villiksi kortiksi. Olin mukana tässä Euroopan komission Blue Sky -ohjelman i-Know -hankkeessa kolme vuotta. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että ennakointi toimi mallikkaasti toimittaessaan Euroopan komissiolle selkeän tieteelliseen ja kriittiseen analyysiin perustuvan ennakkovaroituksen (Popper 2020). On syytä muistaa, että annoimme varoituksia myös muista merkittävistä villeistä korteista. Tässä mielessä i-Know -hankkeen raportointi on edelleen hyödyllistä luettavaa.

Suomikin voi joutua isolle ”vaaran vyöhykkeelle” suhteessa globaaleihin uhkiin, villeihin kortteihin ja globalisaatioloukkuun. Suomi on jo joutunutkin keskelle laajenevaa koronakriisiä, mutta globalisaatio tuottaa myös muitakin uhkia Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle. Erityisesti 1990-luvun alun talouslama, finanssikriisi ja nyt koronakriisin laukaisema talouskriisi ovat heikentäneet Suomen taloudellista asemaa ja mahdollisuuksiamme säilyä hyvinvointiyhteiskuntana. Globalisaatioloukku on selkeä uhka tämän Suomen taloushistorian pohjalta arvioituna. Taloudellinen ja strateginen pelivaramme on pienentynyt ja kestävyysvajekeskustelun voi odottaa jatkuvan pitkään (Erkkilä 2020). On hyvä tietää, että ”Growth and Jobs” – strategia ei toiminut Euroopassa johtuen finanssikriisin tuottamista vaikutuksista (ks. Kaivo-oja, Haukioja & Karppinen 2017). Globalisaatioloukku on uhannut ja uhkaa siis koko Eurooppaa. Olisikin syytä pohtia sitä, miten globaalia hallintaa voisi kehittää toimivammaksi kansainvälisen yhteistyön kautta.

Monet tuotantoprosessit ja kulutukseen liittyvät prosessit kansantaloudessa eivät ole kestävällä tavalla suunniteltuja ja toteutettuja. Eittämättä näin oli myös koronaviruksen riistäytymisen tapauksessakin (ks. WHO:n 2020 virallinen raportti). Kuka tuotti koronaviruksen ja mihin tarpeisiin? Tämä kysymys on varmasti olennainen kysymys ja tätä kysymystä tultaneen käsittelemään pitkään eri tahoilla. On hyvä muistaa, että myös koronaviruksen taustalla oli oma visionsa ja missionsa. Ne eivät olleet vain kovin kestävällä tavalla mietittyjä tässä tapauksessa.

Niin kutsuttu ”thinkers and doers” -mallion tunnistettu uudeksi haasteeksi myös yritys- ja ennakointitoiminnan yhteydessä.

Ei ole yhdentekevää, millaisia visioita ajattelemme ja tuotamme (thinkers-ongelma) ja millaisia missioita haluamme toteuttaa (doers-ongelma). Jos visiot eivät kohtaa missioita, se tuottaa omat ongelmansa organisaatioille. Jo tämän ”thinkers and doers” -ongelman vuoksi tarvitaan toimivia dialogeja ja vuoropuheluja ajattelijoiden ja toimijoiden välillä. Tämä ajattelijoita ja tekijöitä käsittelevä haaste koskee myös koronakriisin jälkeisen ajan visioita ja missioita.

Ilman dialogeja emme löydä helposti yhteisymmärrystä keinoista (keinorationaalisuus) ja tavoitteista (päämäärärationaalisuus) – saati arvorationaalisuudesta, joka yhdistää nämä kaksi rationaalisen ulottuvuutta. Vaihtoehtona on usein hätiköity ”paniikkinappulan” käyttö ilman kovin harkitsevaa ja pitkäjänteistä päätöksentekoa. On tärkeää pohtia monialaista ennakointitoimintaa ja eri toimijoiden välistä kommunikaatiota ja yhteistyötä aikaisempaa huolellisemmin. Tässä Kansallisen ennakointiverkoston potentiaalinen rooli voi olla ratkaisevan tärkeä. Meillä on kyllä kaikenlaisia erilaisia verkostoja, mutta osaammeko käyttää niiden piirissä olevaan asiantuntemusta tehokkaasti? Asia ei liene täysin selkeä kaikille tahoille, koska esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö esitti kansallista ”nyrkkiä” ratkaisuna koronakriisin hallinnan ongelmiin. Tämä ehdotus tyrmättiin myöhemmin valtioneuvoston toimesta, mutta kuitenkaan Kansallista ennakointiverkostoa ei kutsuttu koolle kriisistä huolimatta.

Ennakointitoiminnan toimivuus ja vaikuttavuus

Kun puhutaan ennakointijärjestelmästä ja sen kehittämisestä, on hyvä nähdä lyhyt aikajänne, keskipitkä aikajänne ja pitkä aikajänne lähtökohtana ennakoinnille. Ennakointiin liittyvät aina tiedonhallinnan haasteet organisaatioissa. Organisaatioiden tiedonhallintastrategian tulisi olla logistisesti ja saumattomasti yhtenevä ennakointijärjestelmän kanssa. Mielellään ideaalitapauksessa sen tulisi toimia myös reaaliaikaisesti (”just in time”) siten, että taktinen toiminta, strateginen ajattelu ja visionäärinen päätöksenteko tukeutuvat uusimpaan dataan, informaatioon ja tietoon. Tämä tarkoittaa käytännössä laadukasta tiedolla johtamista. Vaihtoehtoisten skenaarioiden laadinta ja villien korttien tunnistaminen tulisi olla ennakointitoiminnan keskiössä unohtamatta uusia VUCA-johtamisen haasteita.

Näin toimien voimme loogisesti ajatellen odottaa toimivuutta (viable system) ja merkittävää ennakointitoiminnan tuplavaikuttavuutta (double foresight impacts), kun SWOT-analyysi voidaan toteuttaa ennakointitiedon pohjalta laadukkaammin kuin siinä tapauksessa, jossa luotettavaa ennakointitietoa ei ole saatavilla.

Ennakoinnista ei ole juurikaan hyötyä, jos tiedonhallinta ei toimi asianmukaisella tavalla ennakointitoimien osalta. Erityisesti ennakoinnin tulisi tukea päätöksentekoa tulevaisuuden kannalta merkittävissä strategisissa päätöksentekotilanteissa. Esimerkiksi post-korona-ajan investointien suuntaaminen tulisi perustua laadukkaaseen ja monipuoliseen ennakointitoimintaan. Muussa tapauksessa otamme tarpeettomia ja harkitsemattomia riskejä tulevaisuusinvestointien onnistumisen osalta. Jos ja kun riskejä otetaan, ne tulee ottaa tietoisesti. Sama periaate koskee riskien välttelyä.

Suuntaammeko investoinnit kestävään kehitystä tukeviin hankkeisiin vai ei niin kestävän kehityksen hankkeisiin? Tämä kysymys on eittämättä olennainen ja keskeinen kysymys. Tätä asiaa ovat julkisuudessa käsitelleet Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka Demos Helsingistä blogitekstissään. Toki on tärkeää kehittää arviointia sen suhteen, miten investoinnit oikeasti ohjautuvat toivotulla kestävällä tavalla Suomessa ja laajemmin Euroopassa koronakriisin jälkeisessä tilanteessa.

Ennakointijärjestelmää ja strategista suunnittelua ja visionääristä varautumista tulee johtaa. Se ei tapahdu satunnaisilla ja siiloutuneilla ”ihan kiva tietää” -projekteilla, jotka Suomessakin ovat varsin yleisiä. Tarvitaan pitkäjänteisempää, kunnianhimoisempaa ja monialaisempaa ennakointia. Kun minä usein kuulen – ja minulle se  kerrotaankin – että ”strategia täytyy päivittää”, päättelen, että ennakointitoiminta ei ole täysin ajan tasalla organisaatiossa tai yrityksessä. Käytännössä tämä tilanne tarkoittaa sitä, että organisaatio ei pääse hyödyntämään ensimmäisen toimijan etuja (first mover advantages). Tämä ei ole tietystikään toivottavaa organisaatioiden kilpailukyvyn ja tulevan menestymisen kannalta. Tässä mielessä ennakointitoiminnan kehittämiseen sisältyy aina vahvoja kansallisia intressejä.

Tämä opetus on hyvä pitää mielessä myös korona-ajan päätöksenteossa, jossa avautuu myös uusia mahdollisuuksia ja markkinoita, toki myös uusia uhkia ja riskejä. Kummankin osalta ennakoinnista koituu ennakointitoiminnan tuplavaikutukset (double impacts). Nämä vaikutukset syntyvät siitä, että uhkiin varaudutaan ja myös mahdollisuuksiin tartutaan.

Kuvassa 1 olen esittänyt tiedonhallinnan ja ennakointiaikahorisontin kokonaisuuden. Tämä kuva tuo esille sen, että ennakointia olisi hyvä tehdä monella eri tasolla. Useinhan ennakointi tehdään omista hallinnollisista siiloista käsin, ymmärtämättä laajempia kokonaisuuksia.

Kuva 1. Ennakointi ja kompetenssit. Aikajänne ja tiedonhallinta ennakointitoiminnan osalta.

Lyhyen välin ennakointi – VUCA-haaste ennakoinnissa

Lyhyen aikavälinen ennakointiin liittyen on syytä kehittää ennakointia huomioimaan toimintaympäristön epävakaisuus, epävarmuus, kompleksisuus ja monimerkityksellisyys. VUCA-termillä viitataan epävakaaseen, epävarmaan, monimutkaiseen ja monitulkintaiseen (Volatile, Uncertain, Complex, Ambiguous) toimintaympäristöön, jossa erilaisten tilanteiden ka tapahtumien ennakointi on hyvin vaikeaa. Ensimmäisen kerran VUCA-malli nousi esille 1990-luvun lopulla sotilasorganisaatioiden johtamisen yhteydessä, mutta nyt se on todettu relevantiksi yhteiskunnassa laajemminkin, erityisesti menestyvissä yrityksissä. Voidaan esittää laajaan tutkimustoimintaankin liittyen, että organisaatiot, jotka eivät läpäise VUCA-ennakointitestiä, voivat huomata olevansa entisiä organisaatioita. Yksilöiden ja organisaatioiden kyky toimia jatkuvien ja nopeiden muutoksien VUCA-maailmassa on nousemassa yhä keskeisemmäksi menestystä määrittäväksi tekijäksi (ks. esim. Kaivo-oja 2012, Kaivo-oja & Lauraéus 2017, Kaivo-oja, Lauraeus & Knudsen 2020).

Tutkimuksellisen arviomme mukaan monet ilmiöt ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin liittyy aitoa epävarmuutta ja isoja riskejä, joita yhden organisaation on vaikea hallita ilman järjestelmällistä ennakointiajattelua. Epävakaasta, epävarmasta monimutkaisesta ja monitulkintaisesta toimintaympäristöstä on tullut realiteetti, jonka vaikutukset näyttäytyvät entistä voimakkaammin kaikkien organisaatioiden toiminnassa, myös eittämättä eduskunnan ja julkisen hallinnon kaikessa toiminnassa. Maailman muutostahti on jo nyt nopeaa, ja tulevaisuudessa se todennäköisesti kiihtyy vielä entistään ja uusia villejä kortteja ilmaantuu ruuhkaksi asti päätöksentekijöiden pöydille. Voimme jopa puhua turbulenssijohtamisen paineesta suhteessa yhteiskunnan keskeisiin päätöksentekijöihin.

VUCA-maailman tuomiin haasteisiin joudutaan tulevaisuuden yhteiskunnan kehittämisessä ja organisaatioissa tarttumaan entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Pään laittaminen pensaaseen ei auta tämän haasteen kohtaamisessa. Jatkuvasti yhdessä ja yhteistyössä kehittyen ja kehittäen organisaatioissa on syytä tarttua VUCA-johtamisen haasteisiin entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Yksilöiden ja organisaatioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että meidän on opittava entistä tehokkaammin hyväksymään ja hyödyntämään epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Tämän tueksi tarvittavien VUCA-taitojen opiskelu ja omaksuminen nousevat keskiöön organisaatioissa kaikkialla yhteiskunnassa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa väliaikaisten poikkeuksellisten olojen sääntöjen ja lakien säätämisen joustavaa ammattitaitoa ja uusien toimintatapojen ketterää omaksumista eduskunnassa.

Luottamus eduskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on varmistettava tämän tyyppisellä uudella VUCA-ajattelumallilla, jossa kyetään tekemään työtä ja kehittämään yhteiskuntaa epävakaisuuden, epävarmuuden, kompleksisuuden ja monimerkityksellisyyden maailmassa. Tämä on ”uutta normaalia”, josta niin paljon keskusteltu COVID-19 -kriisinkin yhteydessä.

Kuva 2. VUCA-ajattelu ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa (Kaivo-oja & Lauraéus 2017).

Kuvassa 2 on esitetty VUCA-malli ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa. Epävakaisuutta voidaan hallita ketteryydellä. Epävarmuutta voidaan hallita informaatiolla ja tiedolla. Kompleksisuutta voidaan hallita uudelleen järjestelyillä. Monimerkityksellisyyttä voidaan taas hallita kokeilukulttuurilla ja kokeiluilla. Kaikkia näitä keinoja täytyy osata käyttää tehokkaasti ennakointitoiminnan yhteydessä.

Asioiden hallintaan helpottaa, että tarjolla on asianmukaista tietoa trendeistä, strategisista skenaarioista ja villeistä korteista sekä heikoista signaaleista. Tämän jälkeen tarvitaan päätöksentekijöiden osalta trendioppimista, skenaario-oppimista, heikko signaalioppimista ja lopulta villikorttioppimista. Kun päätöksentekijöille esitetään ennakointitietoa, on syytä korostaa oppimiskykyisyyden merkitystä. Ihmisen oppimiskyvyn merkitystä on pitkään korostettu tulevaisuudentutkimuksen yhteydessä. Monilla oppimiseen ja tiedonhallintaan liittyvillä asioilla on yhteys ennakointitiedon hyödyntämiseen. Oma erityishaasteensa on skenaario-oppiminen – ei pelkästään skenaarioiden tuottaminen ja esittäminen (ks. esim. Clark & Mayer 2012).

Tiedon hallinta korostuu nykyään monilla osa-alueilla, kuten strategisessa johtamisessa, liiketoimintamallien kehittelyssä, asiakkuuksien hallinnassa, palvelujen tuotteistaminen ja siihen liittyvässä kustannuslaskennassa, lean-johtamisessa, palvelumuotoilussa, palveluiden, toimintamallien ja prosessien kuvaamisessa ja kehittämisessä, laadunhallinnan kehittämisessä, datan ja massadatan hyödyntämisessä, muutoksen johtamisessa asiantuntijaorganisaatioissa ja liiketoiminnan konsultointipalveluissa. Näitä kaikkia osaamisia tarvitaan pyrittäessä toipumaan asteittain koronakriisistä.

Pidemmän aikavälin ennakointi: Älykkään erikoistumisen strategia ja kilpailukyvyn parantaminen

Kilpailukyvyn osalta on olemassa lukuisia osa-alueita, joita tulisi kehittää ja parantaa Suomessa.  Kilpailukykyvertailuissa kärjessä on ollut viime aikoina Singapore. Olisikin syytä vertailla politiikkatoimenpiteitä Suomen ja Singaporen osalta, esimerkiksi Suomen ja Singaporen ennakointijärjestelmien toimintoja. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Singaporen ja suur-Helsinki-Tallinna -kaupungin toimintastrategioihin ja niiden analyyttiseen vertailuun. Suomen lähialueilla Suomen ja Baltian sekä Suomen ja muiden Pohjoismaiden ennakointiyhteistyötä tulisi vahvistaa, mikäli suur-Helsinki-Tallinna -aluetta halutaan kehittää maailmanluokan innovaatiokeskittymäksi, joka kykenee houkuttelemaan eri sidosryhmien yhteistyöhön ja investointeihin, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa Kaliforniassa on onnistuttu laajasti tekemään. Toki Suomen kaikilla suurilla kaupungeilla Turulla,  Tampereella, Oululla, Espoolla ja Vantaalla on vastaavia kehittämishaasteita. Unohtaa ei sovi myöskään maaseudun alueiden kehittämishaasteita koronakriisin jälkeisenä aikana.

Suomea edellä kilpailukyvyssä ovat Singapore, Yhdysvallat, Hong Kong, Hollanti, Sveitsi, Japani, Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia ja Tanska. Kilpailukyvyn kehittämisen osalta näistä maista kannattaa ottaa oppia, koska ne tekevät joitakin asioita paremmin kuin Suomi (ks. Kaivo-oja, Knudsen & Lauraeus 2020). Pidemmän aikavälin ennakointihaasteet liittyvät strategiseen ja visionääriseen johtamiseen organisaatioissa. Pitkän aikavälin johtamiseen liitetään nykyään erityisesti kestävän kehityksen johtamisen strategiahaasteet. Yleisimmin VUCA-haasteet liittyvät organisaatioiden ja ihmisyhteisöjen palautumiskykyyn eli resilienssiin, jonka merkitys on laajasti tunnistettu mm. kestävän kehityksen tutkimuksen yhteydessä. Resilienssitekijöiden analyysi ja arviointi on myös osa älykkään erikoistumisen strategiaa Euroopan unionin alueella. Muut keskeiset S3-avaintekijät ovat kilpailukyky, innovaatiotoiminnan aktiivisuus ja yritysten uudistuminen (ks. Entrepreunial Discovery Process, EDP, ks. Kaivo-oja 2017, Karppinen et al. 2019).

Koronakriisistä toipumisessa tullaan testaamaan erityisesti Suomen kansantalouden resilienssiosaamista jo tulevan syksyn 2020 aikana. Eduskunnan ja erityisesti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan on oltava tietoinen Suomen eri alueiden älykkään erikoistumisen S3/RIS -strategioista ja niihin liittyvistä kehittämistarpeista. Strategisesti Suomen on oltava valmis osallistumaan Euroopan unionin eri rahoitusinstrumenttien käyttöön nykyisellä ja tulevalla ohjelmakaudella eli ns. New Green Deal -ohjelmakaudella, josta on nyt saatu aikaiseksi myös poliittinen yhteisymmärrys ja ratkaisu. Tätä älykkään erikoistumisen strategian mukaista valmistautumista auttaa laaja tutkimusraporttimme Suomen alueellisesta älykkään erikoistumisen strategiasta (Karppinen, Aho, Haukioja, Kaivo-oja & Vähäsantanen 2019).

Jotta Suomi voisi hyötyä tästä uuden EU-ohjelmakauden ”Green Deal” -linjauksesta, on meidän syytä ennakoida tätä yli yhden triljoonan euron investointi- ja kehitysohjelmaa huolella ja vastata sen tuomiin euro-haasteisiin niin koronakriisin kuin muiden globaalien haasteiden selättämiseksi.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti

Jari Kaivo-oja on Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston tutkija Manufacturing 4.0- ja El Tran-hankkeissa. Hän on myös Euroopan komission Maria Marie Skłodowska-Curie Fellow-Principal Investigator -tutkija hankkeessa ”Smart Specialisation Strategy with Big Data”. Hän toimii myös tieteellisenä asiantuntija Satakunnassa ”Smart 100 Business” -hankkeessa.

Blogi perustuu pääosin, ohessa pdf-tiedostona löytyvään, Kaivo-ojan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaan lausuntoon, jossa hän tarkasteli ennakointitoimintaa ja koronakriisiä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” -raporttiin. ().

– – –

Taustakirjallisuutta

Clark, Ruth C. & Mayer, Richard E. (2012) Scenario-based e-Learning : Evidence-Based Guidelines for Online Workforce Learning. John Wiley & Sons Inc. New York, USA.

Eräsaari , R. (2019) Ulrich Beckin riskiyhteiskunta. Julkaisussa I. Kauppinen, M. Pyykkönen & O-P. Moisio (toim) 1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria Gaudeamus, Helsinki, 217-237. Verkossa.

Grebenyuk, Anna, Pikalova, Anna, Sokolov, Alexander, Shashnov, Sergey & Kaivo-oja, Jari (2016) Priority Setting in the EU Countries and the Russian Federation: The Best Practices. National Research University Higher School of Economics. – Moscow: HSE.

iKnow community (2020) iKnow is the Innovation, Foresight & Horizon Scanning Community. Verkkosivut: http://community.iknowfutures.eu/  (alkuperäislähde)

Kaivo-oja, Jari (1995) Suomen kestävän kehityksen vaihtoehdot. Futura, Vol. 14 (2)1995, 45-60.

Kaivo-oja, Jari (2012) Weak Signals Analysis, Knowledge Management Theory and Systemic Socio-cultural Transitions. Futures. The Journal of Policy, Planning and Futures Studies. Vol. 44, Issue 3, 206–217.

Kaivo-oja, Jari (2016) Big Data ja ennakointi: Toimintamallit ja haasteet tulevaisuudetutkimukselle. Futura, Vol. 35, No. 2, 19–29.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein & Lauraeus, Theres (2020) Coping with Technological Changes: Regional and National Preparedness in Face of Technical Change.In Collan M, Michelsen K-E. (2020) Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 – Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond. Palgrave MacMillan Management Studies 233-258.

Kaivo-oja, Jari & Stenvall, Jari (2013) Foresight, Governance and Complexity of Systems: On the Way towards Pragmatic Governance Paradigm. European Integration Studies. No. 7, 28-34.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland.Business, Management and Education, Vol. 15, No. 1 (2017).

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The VUCA Approach as a Solution Concept to Corporate Foresight Challenges and Global Technological Disruption. Foresight, Vol. 20 Issue: 1, 27-49.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007-2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mind-set in Years 2004-2018. European Integration Studies, Vol 12., No. 1, 32-49.

Kaivo-oja, Jari, Haukioja, Teemu & Karppinen, Ari (2017) Twenty Years of “Growth, Jobs and Investments” Strategy in the European Union– Macroeconomic Developments after the Maastricht Treaty. European Integration Studies. No. 11, Issue 1, 98-109.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, & Lauraéus, Theresa (2018) Reimagining Finland as a Manufacturing Base: The Nearshoring Potential of Finland in an Industry 4.0 Perspective. Business, Management and Education, 16, 65-80.

Kaivo-oja. Jari & T. Lauraeus (2019) Analysis of 2017 Gartner’s Three Megatrends to Thrive the Disruptive Business, Technology Trends 2008-2016, Dynamic Capabilities of VUCA and Foresight Leadership Tools. Advances in Technology Innovation. Vol. 4, No. 2, 105-115.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, Lauraeus, Theresa & Kuusi, Osmo (2020) Future Knowledge Management Challenges: Digital Twins Approach and Synergy Measurements? Management Studies.  Vol. 8, No. 2, 99-109.

Kaivo-oja, Jari, Lauraeus, Theresa & Knudsen, Mikkel Stein (2020) Picking the ICT Technology Winners – Longitudinal Analysis of 21st Century Technologies based on the Gartner Hype Cycle 2008–2017: Trends, Tendencies, and Weak Signals. International Journal of Web Engineering and Technology. Julkaistavana.

Karppinen, Ari, Aho, Samuli, Haukioja, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Vähäsantanen, Saku (2019) Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa. Aluekehittämisen indikaattorianalyysi. Tutu e-Julkaisuja 4/2019. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 167 s.

Lauraeus, Theresa & Kaivo-oja, Jari (2017) A New Transparent Way to Perform Competition, Market Structure and IPR Portfolio Analyses: Analysis of the Dynamics of Trademark Competition in Finland as a Case Example. Journal of Business Management and Economics, Vol. 5, No 12, 8-23.

Martin, Hans-Peter & Schumann, Harald (1998) Globalisaatioloukku. Vastapaino.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina E., Ruff, Frank & Kaivo-oja, Jari (2009) Venturing into the Wilderness: Preparing for Wild Cards in the Civil Aircraft and Asset-management Industries. Long Range Planning. International Journal of Strategic Management, Vol.  42, 23-41.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina, Kaivo-oja, Jari & Ruff, Frank (2004) Wild Cards, Weak Signals and Organisational Improvisation. Futures. The Journal of Forecasting, Planning and Policy, Vol. 36, Issue 2, 201-218.

Myllylä, Yrjö, Kaivo-oja, Jari & Juga, Jari (2016) Strong Prospective Trends (SPTs) in the Arctic Business Environment and Future Business Opportunities in the Field of Arctic Region Logistics. Polar Geography. Volume 39, Issue 3, 146-164.

Ogbeibu, Samuel, Emelifeonwu, Jude, Senadjki, Abdelhak, Gaskin, James & Kaivo-oja, Jari (2019) Technological Turbulence and Greening of Team Creativity, Product Innovation, and Human Resource Management: Implications for Sustainability. Journal of Cleaner Production. Julkaistavana.

Pouru, Laura, Minkkinen, Matti, Auffermann, Burkhard, Rowley, Christopher, Malho, Maria, Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Helsinki.

Roth, Steffen, Clark, Carlton, Trofimov, Nikolay, Mkrtchyan, Artur, Heidingsfelder, Markus, Appignanesi, Laura, Pérez-Valls, Miguel, Berkel, Jan & Kaivo-oja, Jari (2017) Futures of a Distributed Memory. A Global Brain Wave Measurement (1800-2000). Technological Forecasting and Social Change.  Volume 118, May 2017, 307-323.

Roth, Steffen; Santonen, Teemu; Heimstädt, Maximilian; Clark, Carlton; Trofimov, Nikolay; Kaivo-oja, Jari, Atanesyan, Arthur; Laki, Balazs; Sales, Augusto (2019) government.com? Multifunctional Cabinet Portfolio Analysis of 201 National Governments. Journal of Organizational Change Management, DOI: 10.1108/JOCM-10-2018-0290 [SSCI 1.185, Scopus, CNRS**, CABS**].

Roth Steffen, Schwede Peter, Valentinov Vladislav, Zazar Kresimir, and Kaivo-oja Jari (2019) Big Data Insights into Social Macro Trends (1800–2000): A Replication Study, Technological Forecasting and Social Change, Vol. 149.

Roth, Steffen and Melkonyan, Artak and Kaivo-oja, Jari and Manke, Birte and Dana, Léo‐Paul (2018) Interfunctional Business Models. Map Grid for an Uncharted Quadrant of the Blue Ocean. International Journal of Entrepreneurial Venturing, 2016, Vol. 10, No. 5, 581–595.

Roth, Steffen, Schwede, Peter, Valentinov, Vladislav, Pérez-Valls, Miguel & Kaivo-oja, Jari (2020) Harnessing Big Data for a Multifunctional Theory of the Firm. European Management Journal, Volume 38, Issue 1, February 2020, 54-61.

Roth, Steffen, Leydesdorff, Loet, Kaivo-oja, Jari & Sales, Augusto (2019) Open Coopetition: When Multiple Players and Rivals Team Up. Journal of Business Strategy. Forthcoming.

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2016) Futures of Innovation Systems and Innovation Management: Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspectives. In Anne-Laure Mention & Marko Torkkeli (Eds.) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1, Chapter 6, Publisher: World Scientific, 111-158.

Santonen, Teemu & Kaivo-oja, Jari (2020) Crowdsourcing Delphi – Combine the Best of Both Worlds for Futures Oriented Technology Analysis and Foresight Research. Arvioitavana review-prosessissa.

Vehmas, Jarmo, Kaivo-oja Jari & Luukkanen Jyrki (2016) Sustainability Cycles in China, India, and the World? Eastern European Business and Economics Journal. Vol. 2. No 2, 139-164.

Viia, Andres, Toots, Anu, Černič Mali, Barbara, Kerbler, Bostjan, Øverland, Erik F., Terk, Erik, Tafel-Viia, Külliki, Kaivo-oja, Jari, Finnerty, Joe, Considine, Mairéad, Sendi, Richard & Lassur, Silja (2017) Futures of European Welfare Models and Policies: Seeking Actual Research Questions, and New Problem-solving Arsenal for European Welfare States.European Journal of Futures Research. January 2017, 4:1.

Virtanen, Sofia (2020) Tutkijaryhmä varoitti EU:ta tappajaviruksen uhasta jo 2011 – ”Suosituksia ei otettu huomioon juuri lainkaan”. Tappajavirus ei päätynyt sattumalta ensimmäiseksi listalla tutkijoiden arvioitua kymmenisen vuotta sitten mahdollisia yhteiskunnallisia mullistuksia.Kauppalehti 25.3.2020.

– – –

Kuvituskuva: pixabay.com