Kaikki kirjoittajan ffrc artikkelit

Finland Futures Research Centre (FFRC) is a multidisciplinary academic research, training, and development organisation. Our main goal is to create a responsible and sustainable future. Read more: www.utu.fi/ffrc.

Towards Data Smart Foresight – Exciting pivotal moments expected

Jari Kaivo-oja & Mikkel Stein Knudsen:

We have been told many news about data science. Some experts say that data science can call presidential races, reveal more about your buying habits than you would dare to tell your mother or wife, and predict just how many years those combined mega kebab hamburger pizzas have been shaving your life, and of trendsetting lifestyles – globally. Data scientists, the elite “python” men and women are today labelled “sexy” in various Harvard Review and MIT reviews articles. The famous slogan of W. Edwards Deming and Peter Drucker, “You can’t manage what you don’t measure”, is seen more and more relevant foundation for decision-makers (see e.g.  McAfee & Brynjolfsson 2012). However, it is not easy to verify “sex issues and sexuality” claims and that is why we should avoid overstatements of “sexy” Big Data.

We do not have to be “sexy” in all occupations of work, but we in the futures research community can develop foresight tools with Small or Big Data. We can develop new exciting ideas of foresight with data science and data analytics tools. The next level of your business and specialization in foresight analyses will probably happen with exciting data science tools that were not available only a few years ago.

The DPP paradigm and data smartness development

We all know that data is only “raw material” of information and knowledge. From data we can create information and knowledge – and finally even wisdom. Three key functions of foresight are Diagnosis, Prognosis and Prescriptions. The DPP paradigm is found for example in the For Learn -manual and in various discussions of European foresight programs. Of course, the analogy with medical sciences is obvious. Foresight specialist diagnose, prognose and deliver prescriptions like doctors do in the field of health and social care services. There is nothing mysterious in this professional practice. Also doctors and medical professionals apply Big Data tools and methods. Doctoral practice with diagnosis and prognosis is (also) based on Big Data-analytics. Such will also be the case for foresight specialists in the field of futures studies and applied foresight projects. Probably better foresight analyses can be provided to customers with Big Data than with Small Data.

Key deliverables of foresight are:

  • Desirability analytics
  • Probability analytics
  • Feasibility and impact analytics
  • Risk analytics
  • Strategic importance analytics
  • Network and stakeholder analytics
  • Spatial and global network analytics and
  • Decision model analytics (scenario multicriteria data for decision-making).

All key foresight deliverables can be based on Big Data analytics both in Numbers and Narratives data fields. Volume of big data from heterogeneous sources has considerably grown. Identification of the relevant data from the huge quantity of available Big Data lakes is still very challenging though, because Big Data can be very messy and cleaning it may take time and financial resources. It is obvious that more effort is needed in monitoring thematic data fields and deliver Big Data lakes to data scientists and foresight specialists.

Foresight synergy challenges with data analytics

Typically, foresight specialists and professionals deliver these kinds of knowledge intensive “goods” for organizations and decision-makers. They provide both soft and hard business and policy services. In many cases they also provide Knowledge Intensive Business Services (KIBS), which are tailored for private purposes. Data analytics can be applied both with qualitative and quantitative data. Current “science arena” of data analytics can be figured out in Fig. 1 (Kaivo-oja 2019). There are many challenges to use data science to transform information into insight and foresight. We can just mention well-known Narratives and Numbers approach in foresight research. Data analytics can enrich foresight with Numbers and Narratives analyses to the next level.

Figure 1. Data analytics field in the data science operations (Kaivo-oja 2019).

When we look at Fig. 1, it is important to underline potential synergies (1) between small data analytics and big data analytics and (2) between quantitative and qualitative research. These two synergy challenges are also huge challenge for futures of foresight research. We believe that the future true state-of-the-art foresight comes from the proper understanding and application of all four quadrants.

Towards Data Smart Foresight with Big Data ethics

As always, there are huge possibilities and treats in the field of big data analytics (Reinsel et al. 2017). Big Data flow increases volume, value, velocity, variety and veracity of data for organizations (Fig 2.) These 5 Vs are more and more relevant for decision-makers. Based on an IDC report prediction, the global data volume was predicted to grow exponentially from 4.4 zettabytes to 44 zettabytes between 2013 and 2020 (Hajirahimova & Aliyeva 2017).

Figure 2. Five Vs and Big Data.

Nowadays, people are more and more aware of privacy and social media risks. Even corporations are trying to be proactive in this field, like with the recent news of Google setting up an external advisory board for the responsible development of AI (Google, 2019b) or the publication of the Google AI Principles (Google, 2019a). Big Data-ethics will be critical topic of public and corporate ethics discussions. The following six principles are currently attributed to Big Data Ethics: (1) Ownership of small or big data – Individuals own their own data or sell their data with a contract. (2) Data Transaction Transparency – If individuals´ personal data is used, they should have transparent access to the algorithm design used to generate aggregate data sets, (3) Consent of data – If an individual or legal entity would like to use their personal data, one needs to be informed and explicitly expressed consent of what personal data moves to whom, when, how and for what purpose from the owner of the data, (4) Privacy of citizens – If data transactions occur all reasonable effort needs to be made to preserve privacy, (5) Currency – All individuals should be aware of financial transactions resulting from the use of their personal data and the scale of these transactions and (6) Openness – Aggregate data sets and data lakes should be freely available (see https://en.wikipedia.org/wiki/Big_data_ethics).

We can add other related ‘Big Issues for Big Data’ which needs to be added to the Big Data-ethics discussion (Raleigh, 2019): (7) Avoiding algorithm bias – Algorithm often unintendedly exacerbates underlying biases of real-world data and thereby harms specific populations (Dickson, 2018 provides numerous examples of this), (8) Data longetivity – As data gains value through use, its reliability over the long-term becomes more important; this creates emerging issues in cases of e.g. bankruptcy or decisions to discontinue management of data or data APIs.

On the other hand, data analytics can help us to manage some big risks like pandemic and climate change risks. Also, SMEs can have smarter business models and platforms with Big Data analytics. We are therefore also faced with dilemmas in which ethical boundaries might prevent us from achieving something we can intersubjectively agree as valuable (Wiren, 2019). Value search, value configuration and value delivery can be improved by the five Vs of Big Data. Also, governments and academia and civil society organizations can improve their services and value delivery to citizens by the services and good based on Big Data analytics. McKinsey (2018) argues that ‘Smart city applications can improve some key quality-of-life indicators by 10 to 30 percent’. In the case of Turku, using big data and ‘world class data science resources’ is now developed as a local strategic flagship project (Piippo, 2019).

Trend change from Business intelligence to Big Data analytics

The applications of Big Data foresight can be sometimes fascinating and sometimes alarming. We should be aware about possibilities and threats of Big Data analytics. In Fig 3, we can see that trends in the field of data analytics are changing, and we are moving from business intelligence to Big Data analytics, if we assess development with Google Trends database index numbers. Big Data analytics has been dominating people´s interest since 2014. Average Index number is 84 in years 2014–2019, while interest in business intelligence is decreasing near to 50 index levels (Average Index number 49,3 in years 2014–2019). Big Data started to gain more interest than business intelligence in 2013.

Figure 3. Business Intelligence Index and Big Data Index Trends in 2004-2019 with Linear Trend Lines (Index 0-100). Source: Monthly Global Data from Google Trends 24.3.2019. https://trends.google.fi/trends/?geo=FI).  

The importance of Big Data does not revolve around how much data an organization finally has in its files, but how an organization utilises the collected Big Data lakes. Every company and organization uses data in its own organizational way. Organization culture is have impacts on the use of Big Data in many ways. Leaders, management teams and workers have their own habits and beliefs of Big Data work like they have their habits in relation to business intelligence activities.

It is good to understand that there is an analogy between market square and the concept of platform. As we know, the market square enables producers and consumers to interact without external intermediaries. For producers, it would be time- and resource-consuming to find all customers and present offerings for everybody separately. Also for consumers, it would be similarly very inefficient to find various producers one by one. This situation is relevant for foresight and anticipation markets, where consumers and producers want to share knowledge intensive services and products in markets, business and networks. Big Data extends foresight market square in global settings.

The more efficiently a company uses its data lakes and adopts Big Data foresight, the more potential it has to grow, because of platform synergies and market square logic. The company and organizations can take data from various sources, but they have to think many issues before they can use data and information in in decision-making. Ethical codes of Big Data are highly relevant topics to discuss before making use of Big Data. Ethical thinking before serious action is always necessary in foresight and futures business.

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.
Research Professor (Kazimiero Simonavičiaus University, Platforms of Big Data Foresight, Foresight program)
Adjunct Professor (Planning and management sciences, University of Helsinki, Faculty of Science, Geosciences)
Adjunct Professor (Foresight and innovation research, University of Lapland, Department of Social Sciences)

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku                

References

Balcom Raleigh, Nicolas (2019). Current project insights: Potentials of big data for integrated territorial policy development in the European growth corridors. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

Dickson, Ben (2018). What is algorithmic bias? TechTalks. Web: https://bdtechtalks.com/2018/03/26/racist-sexist-ai-deep-learning-algorithms/

FOR LEARN (2019). Support to mutual learning between Foresight managers, practitioners, users and stakeholders of policy-making organisations in Europe. Institute for Prospective Technological Studies. Joint Research Centre. Web: http://forlearn.jrc.ec.europa.eu/index.htm

Google (2019a). Looking Back at Google’s Research Efforts in 2018. 15.1.2019. Web: https://ai.googleblog.com/2019/01/looking-back-at-googles-research.html

Google (2019b). An external advisory council to help the responsible development of AI. 26.3.2019. Web: https://www.blog.google/technology/ai/external-advisory-council-help-advance-responsible-development-ai/

Hajirahimova, Makrufa, Sh. and Aliyeva, Aybeniz S. (2017). About Big Data Measurement Methodologies and Indicators. International Journal of Modern Education and Computer Science. 9 (10), 1–9. Web: http://www.mecs-press.org/ijmecs/ijmecs-v9-n10/IJMECS-V9-N10-1.pdf

Kaivo-oja, Jari (2019). Introduction:  The Challenges of Big Data Foresight. Lecture in Turku Science Park. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

McAfee, Andrew and Brynjolfsson, Erik (2012) Big Data: The Management Revolution. Harvard Business Review, October 2012, Web: http://tarjomefa.com/wp-content/uploads/2017/04/6539-English-TarjomeFa-1.pdf

McKinsey Global Institute (2018). Smart Cities: Digital Solutions for a More Livable Future. Executive Summary, June 2018. Web: https://www.mckinsey.com/~/media/McKinsey/Industries/Capital%20Projects%20and%20Infrastructure/Our%20Insights/Smart%20cities%20Digital%20solutions%20for%20a%20more%20livable%20future/MGI-Smart-Cities-Executive-summary.ashx

Piippo, Tuomas (2019). Using world-class data science resources to create a smart and wise Turku. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

Reinsel, David; Gantz, John and Rydning, John (2017). Data Age 2025: The Evolution of Data to Life-Critical (PDF). Framingham, MA, US: International Data Corporation. Web: https://www.seagate.com/files/www-content/our-story/trends/files/idc-seagate-dataage-whitepaper.pdf

Wikipedia (2019). Big Data Ethics https://en.wikipedia.org/wiki/Big_data_ethics.

Wiren, Milla (2019). Strategic Positioning in Big Data Utilization. Dos and Don’ts of Big Data for Foresight, Turku Science Park, Turku, Thursday 28.2.2019.

 

Photo: pixabay.com 

Futures studies – discipline of hope?

Minna Santaoja:

Having worked in the Finland Futures Research Centre (FFRC) over a year now, I have come to think of futures studies as a discipline of hope. My background is in environmental social sciences, which in general is a problem-oriented field. Much valuable critical work is done there, and much of that work is not only pointing out the problems but also proposing and actively searching solutions to them. Still, I think there is something unique in the futures studies approach that manages to bring about hope in ways that more traditional social science approaches don’t.

The hopefulness of futures studies comes from its unique relationship towards time and the active look forward that is present in all research carried out within the discipline. The strength comes about also from some of the founding principles of futures studies: 1) future cannot be known, 2) future is not predetermined, and 3) future can be affected. The methods specific for futures studies aim at sketching out different images and scenarios for future, which at best help us make more informed choices and decisions in the present and choose between the paths toward desirable and undesirable futures.

The hopefulness of futures studies comes through in various ways in all the different projects carried out at the FFRC, and I think the hopefulness is positively reflected in the working spirit within the centre as well. The umbrella of futures research brings together people from diverse backgrounds, which allows for transformative collaboration and thinking. Methods development to be able to know about future is constantly ongoing at FFRC and some of the developed methods are intriguing in how they allow the use of imagination and creativity in ways that many traditional scientific disciplines do not seem to permit. The wellbeing of the personnel is emphasized and I have found it quite unique that FFRC invests two whole days twice a year in form of the development days to bring all the personnel from the three offices together to share knowledge about ongoing projects and common topics.

Most of the projects carried out within the centre have somehow the idea of sustainability at their core, be it about energy systems, future food or about the futures images of young people. What brings a positive and dynamic atmosphere and a different feel from a strictly academic university department are the many practice-oriented projects carried out at FFRC. Aside from basic research, in many of the projects the FFRC researchers engage with different groups of actors in the society, trying to find solutions to problems together, developing future thinking and foresight skills.

But is the hope false, misplaced? Sometimes I cannot help thinking what is the worth of scanning the horizon for the unlikely and quirky, looking for weak signals, wild cards or black swans, when the megatrends such as ecological crises are screaming at our face. But then I remind myself that everything world-changing starts from small beginnings. While foresight is grounded in past developments and current needs, the problems we are facing today, climate change and the sixth mass extinction of species to name some, are wicked in nature. It means they are deeply rooted in many levels and sectors of the society, in the daily activities of individuals and organizations, and as such, there is no philosopher’s stone, no simple solution to the interconnected problems; they need to be worked on simultaneously. One of the values of futures research is to identify the improbable and study it, and by bringing it forward make it part of the solution.

When writing about hope, I am reminded of the 16-year-old Swedish climate activist Greta Thurnberg, who has emerged as the moral beacon of our time for the climate movement. In her powerful speech at the World Economic Forum in Davos in January, urging the world leaders to act upon climate change, she said: “I don’t want your hope. I don’t want you to be hopeful. I want you to panic. I want you to feel the fear I feel every day. And then I want you to act.” There is wisdom in the young activist’s words. Is hope, after all, misplaced, is it keeping us from action?

For research to maintain its credibility and objectivity it is necessary to keep a certain distance from the daily societal turmoil. However, the pressure is rising for the research community to get involved as well. Given the severity of the ecological crisis and the urgency for action, in light of the IPCC 1.5 degrees report for instance, many researchers feel they cannot just sit back and let the research speak for itself. In Finland, over 1200 researchers signed a letter of support for the children in school strike for climate. At the same time, the Academy of Finland has included sustainability in its funding criteria and a lively discussion has emerged on the sustainability of research practices. In the forthcoming Sustainability Science Days in Helsinki, sustainability in university strategies and compensating for air travel emissions e.g. when going to scientific conferences will be discussed. These are all signals that the research community is stepping up for sustainability.

In light of the above I wonder whether it is enough if futures studies presents itself as the discipline of hope – should it rather be the discipline of action? I think it is of critical importance that ethical discussion is inherent and ongoing in futures studies as well as in all disciplines. We need to ask ourselves whether the work we do, the methods we use and the way we communicate support societal transformation for a more sustainable future. Action can mean many things, and as outlined above, we need to work on all fronts for sustainability transition. But I think research and societal engagement IS action – action should be placed on scientific knowledge. So perhaps I reiterate: futures studies is the discipline of hope, developing tools for action towards sustainability.

Ph.D., Researcher Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Finland Futures Research Centre (Tampere office)

Photo: pixabay.com

KIINA-ILMIÖ YHÄ SELVEMMIN NÄHTÄVISSÄ YÖPYMISTRENDEISSÄ SUOMESSA JA EUROOPASSA

Jari Kaivo-oja:

Kansainvälisten matkailijoiden hotelliyöpymisten trendit Suomessa vuosina 1971–2017

Suomen kansantaloudelle matkailuala on yhä tärkeämpi ja merkittävämpi toimiala. Pitkän aikavälin kehityksen suunta on nähtävissä yöpymistilastojen perusteella. Ulkomaalaisten yöpymisissä on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Muun muassa finanssikriisi vaikutti monien maiden yöpymiskehitykseen merkittävästi. Suomessa yöpyvien vierailijoiden painopiste on siirtynyt itään ja Aasiaan. Erityisesti Venäjän, Kiinan ja Japanin suunnalta matkustetaan maahamme ja yövytään hotelleissamme.

Pitkällä aikavälillä ulkomaalaisten yöpymisten suhteellinen osuus on ollut hitaassa asteittaisessa kasvussa, kun taas suomalaisten prosentuaalinen osuus on ollut laskussa hotelliyöpymisissä (Kuva 1). Käänne alaspäin tapahtui 1990-luvun laman myötä. Sitä ennen suomalaisten yöpymisosuus oli nouseva, ollen käännepisteessä lähes 80 %.

Kuva 1. Suomalaisten ja ulkomaalaisten osuus yöpymisistä Suomessa vuosina 1971–2017. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Kun arvioidaan pitkän aikavälin kehitystä vuosina 1971–2017, voidaan todeta, että kaikkien yöpymisten kasvu on ollut yli kuusinkertainen vuodesta 1971. Myös suomalaisten matkailijoiden yöpymisten määrä on kuusinkertaistunut. Ulkomaalaisten yöpymisten määrä on yli viisinkertaistunut (ks. Kuva 2)

Kuva 2. Hotelliyöpymiset Suomessa 1971–2017. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Kuva 2 kertoo selvästi sen, että matkailualalla on koettu kolme eri murrosvaihetta. Ensiksi oli 1970-luvun alun öljykriisi. Tämän jälkeen 1990-luvun syvä lama katkaisi siihen asti jatkuneen voimakkaan kasvun matkailijoiden yöpymisissä. Yöpymistilastojen perusteella voidaan arvioida, että matkailuala kääntyi kasvuun jo vuoden 1992 jälkeen vaikka elettiin historiallisesti arvioiden poikkeuksellisen syvää talouslamaa. Tämä kasvuvaihe jatkui aina vuoteen 1997 asti, jolloin finanssikriisi käänsi yöpymiset hetkellisesti laskuun. Vuoden 2009 jälkeen kasvua oli nähtävissä parina vuotena – kunnes taas koettiin notkahdus yöpymisten määrässä. Vuonna 2017 kasvua oli taas nähtävissä, joka sitten jatkui vuonna 2018, joka oli ennätysvuosi kaikkien saatavissa olevien ennakkotilastotietojen mukaan.

Ulkomaalaisten yöpymisissä on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Isoja merkittäviä muutoksia ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymisten pitkän aikavälin prosenttiosuuden trendikehityksessä ovat olleet seuraavat muutosilmiöt:

  • Ruotsalaisten matkailijoiden osuuden lasku.
  • Tanskalaisten matkailijoiden osuuden lasku.
  • Norjalaisten matkailijoiden osuuden lasku erityisesti vuoden 1985 jälkeen.
  • Saksalaisten matkailijoiden osuuden laskeminen.
  • Yhdysvaltalaisten matkailijoiden osuuden lasku.
  • Venäläisten matkailijoiden osuuden kasvu.
  • Japanilaisten matkailijoiden osuuden kasvu.
  • Espanjalaisten matkailijoiden osuuden kasvu.
  • Kiinalaisten matkailijoiden osuuden kasvu erityisesti vuoden 1993 jälkeen.
  • Brittien ja irlantilaisten matkailijoiden osuuden kasvu erityisesti vuoden 1994 jälkeen.
  • Virolaisten matkailijoiden osuuden kasvu erityisesti vuoden 1993 jälkeen.

Kuva 3. Ulkomaalaisten yöpymiset Suomessa vuosina 1971–2017. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Yleisenä havaintona voidaan esittää, että Pohjoismaiden osuudet yöpymisissä ovat laskeneet ja prosentuaalisesti arvioituna Suomessa tapahtuvien yöpymisten painopiste on siirtynyt itään ja Aasiaan eli erityisesti Venäjän, Kiinan ja Japanin suuntaan. Euroopan osalta Iso-Britannia ja Irlanti ovat nostattaneet myös yöpymisten prosenttiosuuttaan. Positiivista pienimuotoisempaa yöpymisten kehitystä on myös tapahtunut Sveitsin, Puolan, Itävallan ja Australian kehityksen osalta (ks. Kuva 3).

Kuva 4. Ulkomaalaisten yöpymisten volyymikehitys eräiden keskeisten maiden osalta Suomessa. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

On hyvä alleviivata sitä, että tässä trendikehityksen arvioinnissa on kyse prosentuaalisesta osuuksissa tapahtuneesta muutoksesta (Kuva 5). Yöpymisvolyymit ovat vaihdelleet aika lailla tarkasteluajanjaksolla. Isoja määrällisiä vaihteluita on esiintynyt erityisesti venäläisten yöpymisissä Suomessa. Voimakas volyymikasvu on nähtävissä myös brittien ja irlantilaisten yöpymisvolyymissä. Taustalla on se, että Lapissa on onnistuttu herättämään brittien ja irlantilaisten kiinnostus Lappia kohtaan. Saksalaisten yöpymisvolyymi on taasen ollut vakaampaa (ks. Kuva 4).

Finanssikriisi vaikutti monien maiden yöpymiskehitykseen merkittävästi. Kuvassa 5 on esitetty oma datavisualisointi tämän trendikehityksen (muutokset vuosina 2007–2015) osalta. Voidaankin todeta, että finanssikriisi ei vaikuttanut negatiivisesti kaikkien maiden matkustamiseen ja yöpymiskehitykseen Suomessa. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen havainto.

Kuva 5. Prosentuaalinen muutos yöpymisissä vuosina 2007–2015, maakohtainen vertailu, %. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Matkailualalla on hyvä seurata maakohtaisia muutoksia yöpymiskehityksessä. Ne kertovat konkreettisesti siitä, miten Suomen kiinnostavuus on historiallisesti kehittynyt eri maissa. Tässä tapauksessa data-analyysi paljastaa trendikehityksen pääsuunnat. Hyvin paljon on viime aikoina puhuttu Kiina-ilmiöstä matkailualalla. Kuvassa 6 on esitetty vertailuanalyysi Yhdysvalloista ja Kiinasta tulevien matkailijoiden yöpymisvolyymeistä.

Kuva 6. Yhdysvalloista ja Kiinasta tulleiden matkailijoiden yöpymistrendit Suomessa, vuodet 1971–2015. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Kuva 6 selvästi paljastaa, että kiinalaisten yöpymiset ovat olleet nopeassa nousussa Suomessa. Yhdysvalloista tulevien matkailijoiden yöpymiset ovat kehittyneet vakaammin – ollen viime vuosina keskimäärin noin 200 000 yöpymisen tasolla. Vielä 1970-luvulla liikuttiin noin 100 000 yöpyjän vuositasolla Yhdysvalloista tulevien matkailijoiden yöpymisissä eli määrä on noin kaksinkertaistunut pitkällä aikavälillä. Kiinalaisten yöpyjien määrä oli suunnilleen tällä volyymitasolla vuonna 2013. Jää siis nähtäväksi, mille volyymitasolle kiinalaisten yöpymisten määrä asettuu tulevina vuosina. Näyttäisi siltä, että 200 000 yöpyjän taso tullaan rikkomaan ja menemään reippaasti sen yli tulevina vuosina, ellei Kiinan talouskasvussa tapahdu pahaa negatiivista talouskasvun käännettä. Ruotsin, Venäjän tai Saksan vuosiyöpymisten tasoon on vielä matkaa Kiinan yöpymisten osalta, mutta nämäkin maatasot lienee mahdollista saavuttaa ajan myötä.  On hyvä muistaa, että Eurooppa on kiinalaisten halutuin ulkomaan kohde. Näin ollen Suomen kilpailijoita ovat periaatteessa kaikki Euroopan maat, suosituimpia ovat Venäjä, Saksa, Italia, Ranska, Italia ja Iso-Britannia. Suomi on kiinalaisten mielissä osa pohjoismaista/skandinaavista aluetta: Ruotsi, Tanska, Viro ja Norja (ks. Visit Finland, 2019a & Kaivo-oja, 2018).

Kuva 7. Australialaisten yöpymiset Suomessa, 1993–2015. Lähde: Visit Finland Statistics Service Rudolf.

Australia voi olla mielenkiintoinen maa Suomen matkailutoimialalle, vaikka se on maantieteellisesti kieltämättä kaukana Suomesta ja yöpymisten määrä on vielä nykyään alhaisella tasolla. Kiinnostus Suomea kohtaa on ollut hienoisessa nousussa Australiassa, jos asiaa mitataan yöpymisten lukumäärällä (Kuva 7). Tämä tieto voidaan nähdä eräänlaisena heikkona signaalina potentiaalisesta kiinnostuksesta ja mahdollisesta tulevasta kasvukehityksestä. Jos tämä potentiaalinen kiinnostus halutaan skaalata ja realisoida laajemmin, täytyy löytää proaktiivisia strategioita muutoksen toteuttamiseksi.

Tässä blogissa olen nyt käsitellyt eri maista tulevien matkailijoiden yöpymistrendejä Suomen kansallisella tasolla. On hyvä lopuksi todeta, että ulkomaiset matkailijat hakeutuvat eri Suomen alueille eri maista eri tavoin. Esimerkiksi Lapin ja pääkaupunkiseudun matkailu on luonteeltaan hyvin erilaista. Näin ovat myös yöpymisen maakohtaiset erotkin. Ehkä tähän matkailun trenditutkimuksen erityisteemaan on syytä palata myöhemmin.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähteet

Kaivo-oja, Jari (2018) Suomi matkakohteena vuosina 1995–2017. Matkustajien saapuminen Eurooppaan ja Suomeen: Perustrenditarkastelu uusimpien UNWTO-tilastoaineistojen pohjalta. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Blogi. Verkkosivu: https://ffrc.wordpress.com/tag/matkailu/

Visit Finland (2019a) Kiina. Verkkosivut: http://www.visitfinland.fi/markkinat/kiina/

Visit Finland (2019b) Number of night in hotels 1971–2017. Statistics Service Rudolf, Statistics Finland, Updated March 29, 2018.

Kuvituskuva: pixabay.com

Eräitä Eurobarometritutkimusten tuomia ajankohtaisia näkökulmia Suomen tulevaan EU-puheenjohtajuuskauteen

Jari Kaivo-oja:

Tässä blogiviestissä tarkastelen eräitä eurooppalaisten Eurobarometri-tutkimusten ajankohtaisia tuloksia ja näkökulmia Suomen tulevaan EU-puheenjohtajuuskauteen, joka alkaa 1. heinäkuuta 2019. Euroopan unionissa puheenjohtajan tehtävänä on viedä eteenpäin EU:n lainsäädäntötyötä ja politiikka-aloitteita neuvostossa. Tärkeää on myös huolehtia EU-asioiden käsittelyn jatkuvuudesta. Euroopan unionissa puheenjohtaja edustaa neuvostoa suhteissa muihin EU:n toimielimiin, erityisesti Euroopan parlamenttiin ja komissioon. Puheenjohtajuuden hoito olisi hyvä perustaa ennakointitietoon ja siitä käytävään laajempaan kansalaiskeskusteluun.

EU-puheenjohtajakaudet hoidetaan kolmen peräkkäisen puheenjohtajamaan ryhmissä. Kolme maata tekevät yhdessä niin kutsutun trio-ohjelman 18 kuukaudeksi. Suomi toimii samassa yhteisessä triossa Romanian ja Kroatian kanssa. Yhteisen ohjelman valmistelu on jo tällä hetkellä käynnissä. Yleisten asioiden neuvosto hyväksyy sen tämän vuoden joulukuussa 2018.

Suomi on nyt jo päättänyt järjestää kaudellaan kuusi epävirallista ministerikokousta Helsingissä Finlandia-talossa. Nämä kuusi kokousta tulevat olemaan:

  • Kilpailukykyministerikokous
  • Ympäristöministerikokous
  • Oikeus- ja sisäministerikokous
  • Ulkoministerikokous (eli Gymnich), johon yhdistetään epävirallinen puolustusministerikokous
  • Valtiovarainministerikokous (ECOFIN) ja euroryhmä sekä
  • Maatalousministerikokous.

Lisäksi Suomessa järjestetään erilaisia virkamiestason kokouksia. Nämä kaikki kokoukset liittyvät nykyään myös Euroopan unionin ulkovaltasuhteisiin, joiden osalta on hyvä tehdä ennakointia ja pohdiskella yleisiä ja erityisiä toimintalinjoja. Puheenjohtajamaat laativat myös omat kansalliset ohjelmansa. Suomen ohjelman valmistelu käynnistyi keväällä 2018 pääministeri Juha Sipilän johdolla. Valmistelutyöhön osallistuu kaikkien eduskuntapuolueiden yhteinen parlamentaarinen ryhmä. Virallinen Suomen ohjelma julkistetaan kesäkuussa 2019.

Eurobarometri-tutkimuksia on toteutettu vuodesta 2006 lähtien. Ne tarjoavat mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä Euroopan unionin kehitykseen. Tietyllä tavalla ne toimivat eurooppalaisen ”mindsetin” ja laajemman eurooppalaisen arvomaailman analyysin perustana, koska barometritutkimukset- ja mittaukset ovat jatkuvia ja tilastollisesti varsin edustavia kaikkien 28 EU-jäsenvaltion osalta. Brexit-päätökseen asti tutkimuksia on tehty myös Iso-Britanniassa. Vielä 2018 Iso-Britannia on ollut mukana laajassa EU-28-Eurobarometritutkimuksessa. Jatkosta ei vielä ilmeisesti ole päätetty. Aika näyttää, miten Iso-Britannia tulee olemaan mukana Eurobarometri-tutkimuksissa.

Eurobarometri ja tilanne Euroopassa syksyllä 2018

Viimeisimmän Eurobarometritutkimuksen (Flash Eurobarometer 472) mukaan Euroopan unionin kansalaisista 59 % luottaa Euroopan unioniin. Samaisen barometriarvion mukaan Euroopan unionin kansalaisista 42 % luottaa omaan hallitukseensa EU-maissa. Voimme yleisesti todeta, että luottamus voisi olla vahvempaakin. Eurobarometriarvion mukaan 80 % kansalaisista pitää elämänlaatuansa hyvänä Euroopan unionissa. Erityisesti Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa koetaan elämänlaatu erittäin korkealaatuisena. Euroopan unionin kansalaisista 66 % on pääosin optimistisia Euroopan unionin alueen tulevaisuuden suhteen. Pohjoismaissa, Baltian maissa ja Keski-Euroopassa optimismi on korkeimmalla tasolla. Erityisesti Puolassa, Saksassa, Pohjois-Italiassa, Irlannissa, Portugalissa kansalaisten optimismi EU-alueen tulevaisuuteen on vahvaa. Pessimismi on yleisempää Välimeren maissa ja itäisessä Euroopassa.

Taloudelliseen tilanteeseen luottavaisia on 65 % kansalaisista EU-alueella. Euroopan unionin alueella 34 % arvioi terveydenhuollon olevan poliittisesti keskeisin päähuolen aihe ja 30% arvio päähuolen aiheen olevan työttömyyden. Huolen aiheet ovat viime vuosien aikoina aika lailla alueellisesti jakaantuneet Euroopassa. Vahvoja huolen aiheita ovat kansalaisten keskuudessa olleet erityisesti maahanmuutto, terrorismi ja turvallisuuspolitiikka EU-alueella (ks. Kaivo-oja & Lauraeus 2018).

Euroopan unioni ja kansainväliset ulkovaltasuhteet

Euroopan unionin ulkovaltasuhteita arvioidaan aika ajoin Eurobarometri-tutkimuksissa. Viimeksi helmikuussa 2017 tehtiin laajempi ulkopoliittisia suhteita koskeva arviointi (Flash Eurobarometer 450). Tämä barometriarvio käsittää Euroopan unionin 11 ulkopuolisen maan arviot Euroopan unionista. Barometritutkimuksen maat olivat Australia, Brasilia, Kanada, Kiina, Intia, Japani, Norja, Venäjä, Sveitsi, Turkki ja Yhdysvallat. BRIC-maat ovat siis tutkimuksessa mukana, mutta esimerkiksi Afrikan maista Etelä-Afrikka ei ole tässä kansainvälisessä tutkimuksessa mukana, mitä voidaan ehkäpä pitää pienenä puutteena. Toisaalta tämänkin tutkimuksen maavalintaa voidaan pitää tietona perususkomuksista, joita EU:n keskeisillä päättäjillä on Brysselissä. Valittuja 11 maata pidetään keskeisimpinä maina Euroopan unionin näkökulmasta.

Vuonna 2017 tehty arviointi on varmasti hyödyllinen myös Suomen tulevan puheenjohtajakauden kannalta. Tutkimuksen mukaan päätulokset tässä Eurobarometritutkimuksessa olivat:

  • Ulkosuhteiden näkökulmasta Eurobarometritutkimus toi esille sen, että vastaajat Brasiliassa (94 %), Kiinassa (84 %) ja Intiassa (83 %) näkivät Euroopan unionin varsin positiivisessa valossa. Toisaalta maissa Euroopan unionin raja-alueilla, Turkissa, Venäjällä, Norjassa ja Sveitsissä Euroopan unioni nähtiin yleisesti arvioiden vähemmän myönteisesti.
  • Ulkovaltasuhteiden osalta tutkimusaineisto paljasti, että Euroopan unionin vahvuuksiksi arvioitiin: (1) Demokratian kunnioitus, (2) ihmisoikeuksien kunnioitus, (3) oikeusvaltion kunnioitus ja (4) EU:n jäsenvaltioiden keskinäinen yhteistyö.
  • Ulkovaltojen arvioinnissa keskeisiksi Euroopan unionin haasteiksi arvioitiin maahanmuutto, terrorismi ja turvallisuusasiat. Kriittisimmin Euroopan unionin kyvykkyyteen ylläpitää myönteisiä humaaneja arvoja suhteessa muihin valtioihin suhtauduttiin Intiassa ja Venäjällä.
  • Yhdeksässä maassa, jotka olivat mukana tässä eurobarometritutkimuksessa, arvioitiin Euroopan unionin edustavan vakautta lukuisten ”isojen huolen aiheiden” maailmassa. Poikkeuksen ulkovaltasuhteiden osalta tässä arvioinnissa muodostivat Venäjä (33 %) ja Turkki (49 %), jossa ei niin vahvasti uskottu Euroopan kyvykkyyteen toimia tasapainottavana tekijänä epävakaisessa maailmassa. Venäjällä ja Turkissa Euroopan unioni nähdään yleisesti heikkona poliittisena toimijana. Yli puolet vastaajista arvioi asia olevan näin.
  • Euroopan unionin poliittisen vaikutusvallan arvioitiin olevan korkeampi kuin Intian ja Brasilian poliittisen vaikutusvallan. Tässä mielessä Euroopan unionin poliittisen vaikutusvallan ei uskottu olevan yleisesti ottaen erityisen vahva. Erityisen epäileväisiä olivat tässä mielessä haastatellut Brasiliassa, Intiassa ja Turkissa. Vähemmän epäilyksiä ilmeni Venäjällä ja Norjassa.

Tärkeä kysymys Euroopan unionin ulkovaltasuhteiden kannalta on kansalaisten käsitys itse Euroopan unionista. Kuvassa 1 on esitetty tutkimustulokset 11 tämän ison politiikkakysymyksen osalta.

Kuva 1. Käsitys Euroopan unionista. Positiivinen vs. negatiivinen käsitys. Eurobarometrin kysymys Q6. Lähde: European Commission (2017).

Kuva 1 tuo esille sen, että asenneilmasto Euroopan unionin osalta on haastavin Sveitsissä ja Norjassa, jotka eivät ole EU:n varsinaisia jäseniä. Aika haastava tilanne se on myös Turkissa ja Venäjällä. Vähiten haastava tilanne on Brasiliassa, Kiinassa, Intiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Nämä Eurobarometritutkimuksen tulokset on hyvä tiedostaa, kun Euroopan unionin ulkovaltasuhteita kehitetään tulevaisuudessa – esimerkiksi Suomen puheenjohtajakaudella ensi vuonna.

Tutkimuksessa käsiteltiin myös globalisaatiota ja sosiaalista suojaa globalisaation osalta. Kuvassa 2 on esitetty vastaukset tämän ison globalisaatiokysymyksen osalta. Voimme selvästi nähdä, että eurobarometrianalyysi paljastaa varsin kirjavan kuvan suhtautumisesta globalisaatioon näissä 11 EU:n kannalta keskeisessä maassa. Eniten uhkaksi globalisaatio nähtiin Intiassa, Kiinassa, Turkissa, Norjassa, Sveitsissä ja Australiassa. Vähiten globalisaatio nähtiin uhkaksi Brasiliassa, Kanadassa, Japanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. On siis erittäin tärkeä tiedostaa, että kaikkialla maailmassa globalisaatiota ei yksiselitteisesti nähdä positiivisessa valossa. Jos näin yleisesti kuvitellaan, voidaan helposti tehdä poliittisia virhearviointeja Euroopan unionin ulkovaltasuhteissa ja kansainvälisen politiikan johtamisessa.

Kuva 2.  Eurobarometriväittämä: ”Globalisaatio uhkaa maatamme”. Eurobarometrin kysymys Q7.3. Lähde: European Commission (2017).

Tärkeä kysymys ulkovaltasuhteiden osalta on myös eri maiden painotus politiikkakysymysten osalta. Kuvassa 3 on raportoitu Eurobarometrin tulokset tämän merkittävän kansainvälisen politiikan kysymyksen osalta. Sekä Venäjällä että Kiinassa ympäristönsuojelu oli tutkimuksen mukaan eniten painotettu politiikkakysymys. Sen sijaan sosiaalinen tasa-arvo ja solidaarisuus olivat eniten painotettu politiikkakysymys kaikissa muissa tarkastelluissa EU:n ulkopuolisissa maissa. Tämä tulos on varmasti hyvä tietää ja tiedostaa, kun mietitään EU:n ulkovaltasuhteiden hoitoa lähitulevaisuudessa.

Kuva 3. Kansalaisten eniten painottama politiikkakysymys 11 EU:n ulkopuolisessa maassa. Eurobarometrin kysymys Q6. Lähde: European Commission (2017).

Lopuksi

Tässä blogissa olen nyt käsitellyt muutamia laajoja kansainvälisen politiikan teemoja, jotka ovat keskeisiä Euroopan unionin ulkovaltasuhteiden hoidon kannalta. Kysymykset – kuten suhtautuminen Euroopan unioniin, suhtautuminen globalisaatioon tai kansalaisten eniten painottamat politiikkakysymykset tarkastelluissa 11 EU:n ulkopuolisessa maassa – ovat sellaisia merkittäviä asioita, joista on hyvä olla tietoinen Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Tässä blogiviestissä olen nyt tarkastellut näitä isoja keskeisiä kysymyksiä – samoin kuin lyhyesti päätuloksia Euroopan unionin sisäisestä tilannearviosta. On monia muitakin isoja kansainvälisen politiikan kysymyksiä, joiden osalta kannattaa tehdä omia täsmennettyjä arvioita suhteessa Eurobarometri-aineistoon. Tällaisia kysymyksiä olemme tarkastelleet juuri julkaistavassa artikkelissa ”The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007–2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mindset in 2004–2018.” European Integration Studies -journalissa (Kaivo-oja & Lauraeus 2018).

Kuten tiedämme, uusi parlamentti ja komissio Brysselissä aloittelevat ensi vuonna 2019 Suomen puheenjohtajakauden aikana toimintaansa ja samalla käydään keskustelua EU:n tulevasta 7-vuotisesta budjetista. Päättäjien pöydällä on varmasti isoja asioita ja nyt on aika tehdä ”kotiläksyt” kunnolla. Siksi kannattaa tutustua lukuisten Eurobarometrien tuottamaan laajaan tietopohjaan.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähteitä

Valtioneuvoston kanslia (2018) Suomi valmistautuu EU-puheenjohtajuuteen. Verkkosivut: https://vnk.fi/eu/eu-puheenjohtajakausi-2019

Eurocomp (2018) FLASH EUROBAROMETER 472. Public Opinion in the EU Regions. First Results.

European Commission (2017) Future of Europe – Views from Outside the EU. Survey requested and co-cordinated by the European Commission. Directorate General for Commission. Flash Eurobarometer 450 TNS Political & Social. February 2017.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007–2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mind-set in 2004–2018. European Integration Studies. Käsikirjoitus. Julkaistavana.

Kuvituskuva: pixabay.com

 

Energy, Sustainability and Foresight talk in Lima, Peru

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu

On Monday 19 November, Project Researcher Marianna Birmoser Ferreira-Aulu gave a lecture on Futures Studies, Energy and Sustainability in UTEC (Universidad de Ingeniería y Tecnología) in Lima, Peru.

The event was organized by the prospectiva start-up consultancy company Project A+. It started with an introduction on Futures Studies and Foresight, by their Prospective and Strategic Management Chief Omar Del Carpio. Del Carpio is also the CEO of the Peruvian Foresight and Innovation Biofuture Lab. After his introduction, Mrs. Ferreira-Aulu gave her talk using her Master’s Thesis as an example of how Futures Studies can be an empowering field of work.

The lecture ended with a panel of discussion together with Ricardo Rodríguez -Director of the International Federation of Systems Research (IFSR), Julien Noel -Director of the faculty of engineering, and Omar del Carpio.

IMG_0573

Is there a Future after the Belo Monte Dam?

Ferreira-Aulu’s work is entitled ”Is There A Future After The Belo Monte Dam? Building Futures Scenarios For The Volta Grande Do Xingu In Amazonia, Brazil.” (full PDF here)

In her thesis, published in 2017, she produced four scenarios of alternative futures for the Volta Grande do Xingu region, taking into account the socio-environmental impacts already caused by the Belo Monte Dam, currently being built in the Brazilian Amazonia, as well as future impacts, which can be different, depending how different actors behave on the days to come.

Despite Ferreira-Aulu’s rusty Spanish (or very fluent portuñol) the audience was attentive and interested. In addition to the students and teachers from UTEC university, the audience also counted with fellow futurists, consultancy companies, producers of EIAs in Peru, as well as representatives from the Peruvian Ministry of Energy and Mines.

The Q&A in the end was a lively and rich discussion between panellists and the audience. A video of the full lecture in available in the Facebook, and the language of the lecture was Spanish (or Portuñol).

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu
MA Futures Studies, Project Researcher
Finland Futures Research Centre

Photos: Foresight and Innovation Biofuture Lab

Teknologiat luonnon tuntemuksessa – uhka vai mahdollisuus?

Minna Santaoja

Erilaisilla teknologioilla on yhä merkittävämpi rooli luonnon ja lajien tuntemuksessa. Ilmakuvien ja satelliittidatan avulla pystytään esimerkiksi kaukokartoittamaan laajojen ja hankalasti saavutettavien alueiden kasvillisuutta tai toteamaan kasvitautien leviäminen. Myös ympäristöaktivistit hyödyntävät ilmakuvia etsiessään potentiaalisia suojelukohteita. Laserkeilauksella voidaan tutkia metsän ja puuston rakennetta ja menetelmää hyödynnetään metsänhoidon suunnittelussa, mikä vähentää kartoituskäyntien tarvetta paikan päällä.

Kaukokartoitusmenetelmät tarjoavat linnunsilmäperspektiivin luontoon; monimuotoisuutta on mahdollista tarkastella tietokoneen ääreltä poistumatta. Perinteisesti luonnon tuntemus ja etenkin hyväksi lajituntijaksi kehittyminen on edellyttänyt vuosikausien maastossa koluamista. Luontokartoittajat kehittyvät taitaviksi luonnossa aistit avoinna liikkuessaan (Nygren & Jokinen 2013), oppien tunnistamaan lajien vuorovaikutussuhteita ja ennakoimaan tietynlaisesta ympäristöstä löytyviä lajeja. Jokainen sieniharrastaja tietää, että sienen tunnistus ei tapahdu pelkästään silmämääräisesti, vaan sieniä nuuhkitaan, tunnustellaan ja jopa maistetaan. Luonnossa kokemuksellisesti syntyvä tieto on luonteeltaan hyvin erilaista kuin kaukokartoitustieto. Millä tavoin tiedon luonne muuttaa luontosuhteitamme?

Lajien aukottomaan tunnistukseen tähtää kansainvälinen Barcode of Life -hanke, jossa pyritään luomaan DNA-viivakoodikirjasto maailman lajeista. Hankkeen tavoitteena on, että tulevaisuudessa lajien tunnistaminen olisi mahdollista kenelle tahansa kannettavan ”viivakoodinlukijan” avulla. Globaalina tavoitteena on luoda avoimesti saatavilla oleva luonnon monimuotoisuuden kirjasto, Global Biodiversity Information Facility (GBIF), josta löytyviä tietoja voidaan hyödyntää muun muassa tutkimuksessa ja suojelussa. Vuonna 2015 käynnistetty Suomen Lajitietokeskus on vastaava kansallinen hanke, jossa pyritään yhdistämään tieto Suomen lajeista avoimesti saataville.

Luontoharrastuksella ja kansalaistieteellä on ollut luonnon tuntemuksessa perinteisesti keskeinen rooli (mm. Santaoja 2013). Suurin osa lajistotiedosta, esimerkkinä linnustonseurantatiedot, ovat peräisin vapaaehtoisilta luontoharrastajilta. Harrastajien tiedon suhde avoimen lajitiedon hankkeisiin ei ole ongelmaton. Suurin osa harrastajista luovuttaisi havaintoaineistonsa mielellään tutkimuksen ja suojelun edistämiseen, mutta avoimen tiedon käyttöä ei ole rajattu. Suojeluorientoituneet luontoharrastajat eivät halua, että heidän keräämäänsä aineistoa käytetään esimerkiksi maankäytön suunnittelussa sen toteamiseen, ettei jollakin alueella ole erityistä suojeltavaa ja siten oikeuttamaan ympäristöä tuhoavaa toimintaa. Harrastajat painottavat kontekstin tuntevan tulkinnan tarvetta: se, ettei datan mukaan lajia alueella esiinny, ei välttämättä kerro lajin todellisesta esiintymisestä vaan siihen kohdistuneesta vähäisestä havainnoinnista.

Tietokantahankkeita on toteutettu varsin teknologiavetoisesti, ja tutkijat ovatkin kritisoineet tietohankkeiden sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen ulottuvuuksien tarkastelun unohtuneen (Ellis et al. 2007). Toisaalta teknologiat tarjoavat mahdollisuuksia luonnontuntemuksen kehittämiseen. Esimerkiksi lajintunnistuksessa auttavat mobiilisovellukset saattavat saada sellaisiakin ihmisiä kiinnostumaan lajintuntemuksesta, jotka eivät tulisi perinteisen kirjamuotoisen käyttöliittymän kanssa luontoon lähteneiksi. Älypuhelin kulkee useimmilla aina mukana. Tätä pyritään hyödyntämään muun muassa ympäristöhallinnon kansalaishavaintoja keräävissä hankkeissa. Esimerkiksi Talviseurantaan osallistumalla voi tuottaa havaintoja ilmastonmuutostutkimukseen.

Myös sosiaalinen media on tuonut uusia mahdollisuuksia luontoharrastukselle ja lajintuntemukselle. Facebookin luontoryhmät, kuten Suomen sieniseuran ryhmä, ovat valtavan suosittuja. Käyttäjät lähettävät ryhmiin sienikuviaan ja pyytävät tunnistusapua kokeneemmilta harrastajilta ja tutkijoilta. Esimerkiksi sieniharrastajien ryhmän saama suosio on muodostunut jopa ongelmalliseksi: vilkkaimpana sienikautena kuvia on lähetetty ryhmään niin paljon, että ylläpitäjät ovat joutuneet rajoittamaan viestejä ja tiukentamaan ryhmän sääntöjä. Säännöt painottavat entistä enemmän harrastuksen tieteellistä luonnetta ja ryhmän tarkoitusta lajintuntemuksen kehittämisessä. Säännöt tekevät näkyväksi harrastajien keskuudessa vallitsevan ”tosiharrastajien” ja ”maallikoiden” hierarkian, eivätkä välttämättä kannusta aloittelevia harrastajia, joiden motivaatio harrastukselle saattaa aluksi olla ruokasienten kerääminen.

Teknologiset luontotiedon hallinnan ratkaisut määrittävät sitä, minkälaista ja keiden luontotietoa pidetään oikeanlaisena ja kelvollisena. Luontoharrastus ja -tutkimus on perinteisesti ollut varsin miesvaltainen alue, mutta kiinnostavasti esimerkiksi Suomen ötökät –Facebook-ryhmässä suuri osa aktiivisista keskustelijoista on naisia. Parhaimmillaan sosiaalinen media näyttäisikin tarjoavan ajasta ja paikasta riippumattoman, ja tietynasteisen kasvottomuutensa vuoksi myös hierarkiattoman tavan luontoharrastukseen. Toki myös luontoharrastajien ryhmissä ilmenevät nettikeskustelukulttuurin ongelmat, ja esimerkiksi alustojen kehnot hakutoiminnot eivät tee niistä ihanteellisia tiedon kumuloitumiselle ja oppimiselle.

Yleiseksi puheenparreksi on muodostunut, että olemme vieraantuneet luonnosta – Soga ja Gaston (2016) ovat puhuneet jopa luontokokemuksen sukupuutosta. Muutaman vuoden takaisessa väitöstutkimuksessaan Arja Kaasinen (2009) esimerkiksi totesi kasvien tuntemuksen heikentyneen kaikilla kouluasteilla. Syitä on monia elinympäristöjen urbanisoitumisesta luonnossa liikkumisen vähenemiseen. Miksi tästä pitäisi olla huolissaan? Ympäristöpsykologian tutkimuksissa on osoitettu hyvinvointimme yhteys luonnonympäristöön (mm. Korpela ym. 2017). Luonnossa kulkiessamme paitsi stressaamme vähemmän, myös pidämme yllä kehon immuunipuolustusta ja tervettä mikrobikantaa. Biodiversiteettikato ja meneillään oleva kuudes lajien sukupuuttoaalto on ilmastonmuutoksen veroinen globaali ympäristöongelma. Sen rinnalla puhe luontokokemuksen sukupuutosta on hälyttävää. Osaammeko arvostaa ja suojella sellaista, mistä meillä ei ole omaa kokemusta? Teknologiat tarjoavat uusia mahdollisuuksia luonnon tuntemuksen lisäämiseen, mutta samalla huolena on, että tiedon teknologiavälitteisyys ja pelillisyyden korostaminen etäännyttävät entisestään.

HT, tutkijatohtori Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Tampere)

Minna kertoo lisää tutkimuksestaan Turun yliopiston ihmistieteiden kollegiumin luentosarjassa Turun pääkirjastolla ma 10. joulukuuta klo 18–19.30.

 

Viitteet

Kaasinen A (2009) Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20020/kasvilaj.pdf?sequence=1

Soga, M. & Gaston, K.J. (2016) Extinction of experience: the loss of human-nature interactions. Frontiers in ecology and the environment 14(2) 94–101.

 

Kuvituskuva: pixabay.com

Imagining city futures across disciplines. Notes from a symposium.

Minna Santaoja

On 19th November, Turku Institute for Advanced Studies (TIAS) hosted an interdisciplinary symposium on Imagining city futures, organized by collegium researcher Lieven Ameel. The symposium aimed at bringing together researchers of future narratives across disciplines, focusing on representations of urban futures within different genres such as literary fiction, futures scenarios and policy. The symposium was organized together with SELMA (Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory, University of Turku) and the Association for Literary Urban Studies. In this blog I will reflect briefly what I took home from the symposium as an environmental social scientist leaning towards humanities, formerly engaged in urban studies and developing my thinking on futures.

The keynote talk was delivered by Paul Dobraszczyk from the Bartlett School of Architecture in London. He discussed images of drowned cities after climate change in fiction writing and visual arts. Dobraszczyk talked, for instance, of the future vision of the climate fiction novel New York 2140 by Kim Stanley Robinson (2017). In the book, Robinson presents a future that has faced extreme 50-feet sea level rise, and as follows, most of New York is under water. The city has been transformed into a Venice-like environment where people move about by boats. The wealthy live in the skyscrapers, connected by sky bridges, while the rest pool their resources best they can. In the cover of the book we see submerged New York from a bird’s eye perspective, perhaps from a helicopter. Dobraszczyk criticized both literature and architecture for failing to reimagine the social and focusing on the cityscapes and urban structure instead. He emphasized the need for imagining attractive futures that can motivate action to move towards them, instead of the all-too-familiar dystopian future images in popular culture.

Paul Dobraszczyk. Photo by Martin Cloonan, https://twitter.com/TIAS_UTU

Cultural historian Kimi Kärki from the University of Turku discussed the future visions in the two Blade Runner movies and suggested that their imaginary is simultaneously both dystopian and utopian. While the visual images portray a hellish future of darkness, flames and eternal rain, the soundtrack by Vangelis seems to message light and hope. Again we have an extreme social division between the people living in the pyramids of Tyrell corporation, and the multicultural mix of people trying to make a living on the street, in the underbelly of the city.

All people in the world do not have to stretch their imagination anymore to think of life with climate change and sea level rise. Milla Vaha discussed the different approaches taken by the small island states of Maldives and Tuvalu. Whereas Maldives has taken the route of land reclamation and is constructing artificial islands to compensate for the land lost to sea, the small state of Tuvalu has, according to Vaha, taken a more ecological but slower solution to create more land through natural processes. The reclamation project at Maldives is controversial as the reclamation is done with foreign money, and now the state is forcing its citizens to relocate to the artificially constructed island to sell the natural paradise islands to investors. Despite the imminent threat of sea level rise, people at the island states are unwilling to leave their homes. They look back to their history as people of the sea and expect to find solutions in the future as well. As an international relations scholar Milla Vaha reminded that relocating people from the drowning islands is not a simple matter either due to national borders. Interestingly in her talk geographer Hanna Heino reminded that immigration is a vital driving force for the growth of cities in Finland.

Outi Luova, the director of the Finnish University Network of Asian Studies, discussed in her talk Chinese eco-city experiments – and how they have gone wrong. There have been many ambitious, futuristic eco-city projects carried out with foreign investment (also Finnish) in China to create ecological cities of the future. Due to various reasons, many of these visionary projects have not turned out as success stories. Outi Luova discussed an entire newly constructed city that is currently a ghost town, where hardly anyone lives. The project failed to create attractive living environment and was totally disconnected from the social realities of people who were expected to live there. As such, these eco-city projects have turned out to be huge waste of resources and all but sustainable. Instead of megalomaniac top-down projects, Outi Luova emphasised the importance of bottom-up solutions to climate change within existing city and social structures.

The issue of agency became the central theme of the symposium in imagining city futures, and different methods for strengthening agency were addressed. Kaisa Schmidt-Thomé from Demos Helsinki presented different drivers identified for urban development. Interestingly, in her opinion, a good scenario has to include something surprising and something slightly annoying, as confronting our discomfort supports agency. Johanna Ylipulli from the Helsinki Institute of Urban and Regional Studies discussed the city planning in Oulu, and a design process where the Japanese concept “Ikigai” was taken as a research method. Ikigai translates as “reason for being”. The design process aimed at taking a truly bottom-up approach to city planning and instead of starting from spaces and structures, it was discussed what is the purpose of the city and how to define good life there.

In conclusion, the city futures are multiple, and different disciplines and genres such as literary fiction, visual arts and sciences all have roles in imagining and preparing for those futures. While it seems that the dystopian imaginaries sometimes take the better of us, comparative literature scholar Jouni Teittinen posed the question “What is it exactly that we are afraid of?” What we will be facing with climate change and rising sea levels, he reminded, is perhaps the end of capitalist urban experience, but it is not the end of the world.

Minna Santaoja is a postdoctoral researcher in the Turku Institute of Advanced Studies (TIAS). She works at the FFRC’s Tampere office.