Kaikki kirjoittajan ffrc artikkelit

Finland Futures Research Centre (FFRC) is a multidisciplinary academic research, training, and development organisation. Our main goal is to create a responsible and sustainable future. Read more: www.utu.fi/ffrc.

The Pandemic Triggered a Futures Tsunami

Professor Emerita Sirkka Heinonen:

Systematic thinking about futures has been practiced in our society at various levels – in the academic world and in educational institutions, in the field of public administration at the state, regional and municipal levels, as well as in companies and non-governmental organisations. However, it is the pandemic that has now unlocked the heavy gates to the futures realm – opened the eyes of actors to see the critical nature of foresight and the exponentially growing need for futures work.

Anticipating the future is no longer a luxury in ivory towers or a proactive preoccupation for the few, but simply a categorical imperative for us all to survive in a turbulent world. My blog title is ambiguous – first, it means this wide-ranging and dramatic “reawakening to the futures” triggered by a tsunami-like pandemic – all organisations should have a strategy for the future. A forward-looking futures strategy means that, in addition to and on top of a normal strategy, a longer-term strategy is developed that looks at issues and causal chains broadly and using peripheral vision. Let us look at what is happening in the world around us and in the operating environment beyond our own domain. The long term can boldly reach even a hundred years from now (Heinonen et al. 2018).

Organisations need to create future trajectories, firstly, on how to cope with the conditions of a pandemic and on what all the entangled effects it will have in the short and long term. Second, the blog title suggests that the future will come as a surprise – i.e. it is pregnant with wild cards and black swans. Surprises are the new normal (Heinonen et al 2017). Like a tsunami, traditional practices and accustomed ways may turn upside down or towards totally new paths. Such a tsunami of the future can also mark the beginning of a new “good” – the budding seeds of development are strengthened with flexibility and perseverance. At its worst, a future tsunami could mean that the “futures Angst” suppresses hope for the future (Interview of Steinmüller). Concerns about illness, death, and livelihoods can blur the future into non-existence. This should be prevented in every way, and education, research and scientific communication have a serious role to act here. (Ministry of Education and Culture)

We cannot avoid uncertainties and surprises, we cannot control them, but instead we can use futures knowledge to anticipate them, to prepare for them, to make them less harmful and to become futures resilience. The actual surprises may still be coming and rise from the multifaceted effects of the pandemic on society. A pandemic is like an earthquake – its aftermath is at least equally unpredictable.

A Pandemic is Testing Future Resilience

The pandemic caused by the corona virus shook and will shake Finland and the whole world for a long time to come. It acts as an epochal divider in the pre-pandemic and post-pandemic periods. The progression of the pandemic and its consequences, as well as the measures and attitudes triggered by the crisis, appear to be quite different in different countries. A pandemic tests society’s futures resilience – how well society is able to react to a situation, decide on relevant measures and emerge from a crisis. Futures resilience is first and foremost about how society emerges from a pandemic-induced crisis and how the factors that led to it are identified and managed. Second, and at least as important element in futures resilience, is to learn from what has happened and from the cause-and-effect chains of events for the future – through systematic forward thinking and holistic proactivity, and anticipation of uncertainties and risks.

The pandemic converges with the basic principles of thinking about the future – it stops us to reflect things in a broader and longer perspective, and calls into question many things: efficiency thinking, global production chains, free movement, air travel, and eating habits – to name a few.

This pandemic struck like a tsunami, it took us by surprise, although in several foresight studies and scenarios, a pandemic has been brought forward as a standard example of a surprising event that, when realised, has dramatic effects. However, scenarios generally have not delved deeper into the consequences of a pandemic for society. But now the pandemic itself has also caused a “scenario tsunami” – scenarios about the pandemic, its effects and survival have been constructed around the world. The newly released COVID-19 scenarios of the Millennium Project (Millennium Project COVID Scenarios Team 2020) were commissioned by the United States Red Cross. They can be modified and used for deliberation of coronavirus scenarios in different contexts and countries. The set of traditional three scenarios (BAU, pessimistic and optimistic) is based on the results of the four delphis (MP RealTime Delphis), which are annexed to the report. The confidence of the general public and the cohesion of society turned out to be the alleged necessary criteria for surviving the pandemic with decency. The risk in the combat against the virus is to compromise freedoms – especially that of assembly and mobility. At both national and global levels, there is a need for strong and wise leadership that distinguishes between what is known, what is assumed, and what is mere disinformation or purposeful misleading.

For the first time, the summer seminar of the Finnish Society for Futures Studies (FSFS) “The Future on the Watershed” was organised completely virtual. As part of the FSFS’s 40th anniversary, a short film competition was also held to visualise life after the pandemic. The winner was the dream-like work “Isolation 3.20” by Amanda Gutierrez and Tuomo Tiisala, which evoked diverse thoughts and images. As a kind of sparring (outside of the competition) from the organising team, I made my own video manifesto about life after the pandemic “We will Survive”. Visualisation of foresight material is becoming an important channel for futures communication and interaction. I call for bold efforts for visualisation of scenarios, for example in the form of videos.

A Place to Stop and Rethink

With the limitations caused by a pandemic, it is good to stop to think about what you consider important in life. This pause also gives way to the cultural model of slow life. Not everything needs to be done efficiently and on a tight schedule. A slow life model forced by a pandemic leads many to virus-free summer cottage living. The periphery can become a refuge for densely populated city dwellers. Indeed, one of the effects of the pandemic may be linked to the rethinking of rural / urban stances and the dismantling of the dichotomy. The importance of the natural environment such as forests, parks and coasts is gaining momentum. Reducing physical contact for fear of limitations and infection has opened windows and doors to nature and physical exercise. If outdoor activities in nature remain a permanent form, even for those who did not do so much before the pandemic, one can even talk about the effects on public health. There will also be new demand for space design and landscaping. For urban planning, the pandemic will be an interesting and urgent challenge – how to add green spaces to the urban structure and how to enable citizens to move around in natural sites and urban spaces, even in the conditions of a viral epidemic. As the latest “discovery” washed ashore in the pandemic tsunami, i.e. as a recent new research topic, the forms, ways and innovations of using a safe urban space for a pandemic or other emergency come to mind. The same applies to the possibilities offered by the use of geographic information systems (GIS) and artificial intelligence (AI).

During the coronavirus pandemic and its worrying economic and social impacts, humanity has received its first global “timeout”. We should rethink all institutions. Can we use the time of this stop wisely? Let us think about what does not change and what we do not want to change? Humans are social animals. Our need for human interaction and connection to natural will not diminish. Solidarity, helping and caring are the qualities that make a human being truly human.

This blog post is based on a longer statement I was invited to write to the Committee for the Future of Finnish Parliament where I also included a PESTEC table on the effects of the corona pandemic. The Committee for the Future has compiled all the expert opinions it has requested on the good and bad consequences of the coronary pandemic in the short and long term published in June 2020.

Sirkka Heinonen
Professor Emerita
Member of the Club of Rome
Chair of the Helsinki Node of the Millennium Project

– – –


Heinonen, Sirkka (2020) The pandemic tests the futures resilience of Finnish society – Peeks into the consequences of the corona pandemic in the short and long term, p. 21–30. In: Report of the Parliamentary Committee for the Future TuVJ 1/2020 The good and bad effects of the corona pandemic in the short and long term. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) One hundred years of blame or clay – why and how to anticipate one hundred years? Futura 1/2018, 5–18. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5:12.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at the Finnish Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Ministry of Education and Culture (2020) Researchers’ views on the effects of the corona epidemic and the measures needed. Ministry of Education and Culture, 3 April 2020. Sirkka Heinonen / FFRC one of the authors.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organizer’s PR contribution video to the Call for short Films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Tsunami photo: Smim Bipi at Pixabay.com

Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin

Sirkka Heinonen:

Systemaattista tulevaisuusajattelua on yhteiskunnassamme harjoitettu monella tasolla – niin akateemisessa maailmassa ja oppilaitoksissa, julkishallinnon alalla valtio-, maakunta- ja kuntatasoilla kuin yritysten ja kansalaisjärjestöjen parissa. Pandemia kuitenkin on räjäyttänyt pankin – avannut toimijoiden silmät näkemään tulevaisuuden ennakoinnin kriittisen luonteen ja eksponentiaalisesti kasvaneen tulevaisuustyön tarpeen.

Tulevaisuuden ennakointi ei enää ole harvojen ylellisyyttä tai kaukoviisasta harrastustoimintaa, vaan yksinkertaisesti kategorinen välttämättömyys selvitäksemme turbulentissa maailmassa. Otsikkoni on kaksimielinen – ensinnäkin se tarkoittaa tätä laaja-alaista ja dramaattista ”tulevaisuusherätystä”, jonka pandemia laukaisi tsunamin lailla – kaikilla organisaatioilla tulisi olla tulevaisuusstrategia.  Tulevaisuusstrategia merkitsee sitä, että normaalin strategian ohella ja päälle laaditaan pidemmän tähtäyksen strategia, jossa tarkastellaan asioita ja syy-seurausketjuja laaja-alaisesti ja ääreisnäköä käyttäen. Katsotaan, mitä ympäröivässä maailmassa ja toimintaympäristössä tapahtuu, muillakin kuin omalla toimialueella. Pitkä aikaväli voi rohkeasti kurkottaa sadankin vuoden päähän (Heinonen et al 2018).

Organisaatioiden tulee luodata tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ensinnäkin siitä, miten pandemian oloissa selvitään ja mitä kaikkia vyyhteen kietoutuneita vaikutuksia sillä on lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Toisekseen otsikko viittaa siihen, että tulevaisuus on yllätyksiä – i.e. villejä kortteja ja mustia joutsenia – täynnä. Yllätykset ovat uusi normaali (Heinonen et al 2017). Tsunamin lailla saattavat perinteiset käytänteet ja totutut tavat kääntyä pääalelleen tai uusille poluille. Tällainen tulevaisuustsunami voi merkitä myös uuden ”hyvän” alkua – kehityksen orastavat siemenet saadaan kasvuun joustavuudella ja sinnikkyydellä. Pahimmillaan tulevaisuustsunami voi merkitä sitä, että ”tulevaisuusangst” tukahduttaa tulevaisuustoivon (Interview of Steinmüller). Huolestuminen sairastumisesta, kuolemasta ja toimeentulosta voi hämärtää tulevaisuuden olemattomiin. Tätä pitäisi ehkäistä kaikin tavoin ja koulutuksella, tutkimuksella ja tiedeviestinnällä on tässä toiminnan paikka. (OKM)

Emme voi välttää epävarmuuksia ja yllätyksiä, emme voi kontrolloida niitä, sen sijaan voimme kehittää tulevaisuusosaamisen avulla niiden ennakointia, niihin valmistautumista, niiden muokkaamista vähemmän haitallisiksi ja niiden sietokykyä. Varsinaiset yllätykset voivat vielä olla tuloillaan ja nousta pandemian moninaisista vaikutuksista yhteiskuntaan. Pandemia on kuin maanjäristys – sen jälkijäristykset ovat arvaamattomia.

Pandemia testaa tulevaisuusresilienssiä

Koronaviruksen aiheuttama pandemia ravisutti ja ravisuttaa vielä pitkään Suomea ja koko maailmaa. Se toimii epokaalisena vedenjakajana aikaan ennen ko pandemiaa (pre-pandemic) ja aikaan sen jälkeen (post-pandemic). Pandemian eteneminen ja sen seurausvaikutukset sekä kriisin laukaisemat toimenpiteet ja suhtautuminen näyttäytyvät varsin erilaisina eri maissa. Pandemia testaa yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – sitä, miten hyvin yhteiskunta pystyy reagoimaan tilanteeseen, päättämään relevanteista toimenpiteistä ja nousemaan kriisistä. Tulevaisuusresilienssissä on kyse ensinnäkin siitä, miten ja millaisena yhteiskunta tulee ulos pandemiakriisistä sekä miten siihen johtaneita tekijöitä tunnistetaan ja miten sitä pystyttiin hillitsemään. Toisekseen, ja vähintään yhtä tärkeää, tulevaisuusresilienssissä on oppia tapahtuneesta ja tapahtumien syy-seurausketjuista tulevaisuuden varalle – systemaattisen tulevaisuusajattelun ja holistisen proaktiivisuuden sekä epävarmuuksien ja riskien ennakoinnin avulla.

Pandemia tangeeraa tulevaisuusajattelun perusperiaatteiden kanssa – se pysäyttää ajattelemaan asioita laajemmalla ja pidemmällä perspektiivillä sekä kyseenalaistaa monia asioita: tehokkuusajattelun, globaalit tuotantoketjut, vapaan liikkuvuuden, lentoliikenteen ja ravintotottumukset.

Pandemia iski tsunamin lailla, se yllätti, vaikka useissa tulevaisuudentutkimuksissa ja skenaarioissa pandemia on ollut vakioesimerkki yllättävästä tapahtumasta, joka sattuessaan aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia. Kuitenkaan skenaarioissa ei yleensä ole pureuduttu syvällisemmin siihen mitä seurauksia pandemiasta on yhteiskunnalle. Pandemia on myös saanut aikaan skenaariotsunamin – kautta maailman on laadittu skenaarioita pandemiasta, sen vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Millennium-hankkeen juuri julkaistut covid19-skenaariot (Millennium Project Covid Scenarios Team 2020) tehtiin Yhdysvaltojen Punaisen Ristin toimeksiannosta. Niitä voi modifioiden heijastaa ja hyödyntää eri maiden koronavirusskenaarioiden laadintaan. Perinteisen kolmen skenaarion setti (BAU, pessimistinen ja optimistinen) perustuu neljän osadelfoin tuloksiin, jotka ovat raportin liitteessä. Pandemiasta kunnialla selviämisen ehdoksi nousi tarvittavina kriteereinä suuren yleisön luottamus ja yhteiskunnan koheesio. Riskinä taistelussa virusta vastaan on joutuminen tinkimään vapauksista – erityisesti kokoontumis- ja liikkumisvapaudesta. Kansallisella ja globaalillakin tasolla tarvitaan vahvaa ja viisasta johtajuutta, joka erottaa sen, mitä tiedetään, siitä, mitä arvellaan ja siitä, mikä on silkkaa disinformaatiota tai harhaanjohtamista.

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisena pidetyssä kesäseminaarissa ”Tulevaisuus vedenjakajalla” pohdittiin arkea pandemian puristuksessa ja siitä pinnalle pääsemisen keinoja. Seuran 40-vuotisjuhlavuoden osana järjestettiin myös lyhytelokuvakilpailu pandemian jälkeisen elämän visualisointina. Voittajaksi nostettiin unenomainen ajatuksia ja mielikuvia esiin nostattanut Amanda Gutierrezin ja Tuomo Tiisalan teos ”Isolation 3.20”. Kilpailun ulkopuolella ja eräänlaiseksi sparraukseksi tein oman videomanifestini pandemian jälkeisestä elämästä ”We will survive”. Ennakointiaineistojen visualisointi on nousemassa tärkeäksi tulevaisuusviestinnän ja vuorovaikutuksen kanavaksi. Peräänkuulutan rohkeasti skenaarioiden visualisointia vaikkapa juuri videoiden muotoon.

Pysähtymisen ja uudelleen ajattelun paikka

Pandemian aiheuttamien rajoitusten myötä on hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä pitää elämässä tärkeänä. Pysähdys antaa sijaa myös hitaan elämän (slow life) kulttuuriselle mallille. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä tehokkaasti ja tiukalla aikataululla. Hitaan elämän malli pandemian pakottamana johdattaa monet mökkeilyn pariin virusvapaalle. Periferiasta voi tulla turvapaikka tiheään asutuille kaupunkilaisille. Eräs pandemian vaikutuksista voikin kytkeytyä maaseutu/kaupunki-ajattelun uudelleen mietintään ja kahtia-asettelun purkamiseen. Luonnonympäristön, kuten metsän, puistojen ja rantojen, merkitys korostuu. Rajoitusten ja tartunnan pelosta fyysisten kontaktien vähentäminen on avannut ikkunat ja ovet luontoon ja liikuntaan. Jos luonnossa liikkuminen jää pysyväksi muodoksi niillekin, jotka eivät ennen pandemiaa niin paljon sitä harrastaneet, voidaan puhua jopa kansanterveydellisistä vaikutuksista. Viherrakentamiselle tulee myös uutta kysyntää. Kaupunkisuunnittelulle pandemiasta tulee kiintoisa haaste – miten lisätä kaupunkirakenteeseen viheralueita ja miten mahdollistaa kaupunkilaisille liikkuminen luontokohteissa ja kaupunkitilassa myös virusepidemian olosuhteissa. Uusimpana pandemian mainingeissa rantaan huuhtoutuneena ”löydöksenä” eli tuoreena tutkimusteemana nousevatkin mieleen pandemian tai muiden poikkeustilojen suhteen turvallisen kaupunkitilan käytön muodot, tavat ja innovaatiot sekä paikkatietoaineistojen ja tekoälyn hyödyntämisen tarjoamat mahdollisuudet tähän.

Ihmiskunnan aikalisä

Koronaviruspandemian ja sen aiheuttamien huolestuttavien talousvaikutusten aikana ihmiskunta on saanut ensimmäisen globaalin ”aikalisänsä”. Meidän tulisi ajatella uudelleen kaikki instituutiot. Osaammeko käyttää tämän pysähdyksen suoman ajan viisaasti? Miettikäämme, mikä ei muutu ja minkä emme haluakaan muuttuvan? Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Meidän tarpeemme inhimilliseen vuorovaikutukseen ja luonnonyhteyteen ei vähene. Solidaarisuus, auttaminen ja hoiva ovat ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Tämä blogiteksti perustuu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksiani ja PESTEC-taulukko koronapandemian vaikutuksista lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat asiantuntijalausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi raportiksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Sirkka Heinonen
Rooman klubin jäsen

– – –


Heinonen, Sirkka (2020) Pandemia testaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – Kurkistuksia koronapandemian seurauksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Teoksessa: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti TuVJ 1/2020 Koronapandemian hyvät ja huonot vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, s. 21–30.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at Finland Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Heinonen, Sirkka Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) Sata vuotta syteen tai saveen – miksi ja miten ennakoida sadan vuoden tähtäimellä? Futura 1/2018, 5–18.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12. https://doi.org/10.1007/s40309-017-0117-5

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020) Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 3.4.2020.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organiser’s PR contribution video to the Call for short films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Kuvituskuva: C Drying on Unsplash

AI to the rescue: Will Artificial Intelligence lead the way towards the Sustainability Development Goals and a New Green Deal Era?

Mikkel Stein Knudsen & Jari Kaivo-oja:

Recently, researchers have started to investigate the potential positive/detrimental role Artificial Intelligence (AI) might play in achieving the global Sustainable Development Goals (SDGs). This is a natural squaring of two prominent twin transition megatrends likely to shape global developments over the coming decade. We provide a snapshot of the recent literature.

The advances of AI have been trumped as vast and considerate in recent years, and it is now hard to find images of the future, which does not position significant roles for AI. SITRA’s analysis of megatrends highlights that AI applications permeate society. AI technologies feature prominently in the Finnish  100 Opportunities for Finland and the World and the European 100 Radical Innovation Breakthroughs for the future. The new, first annual Strategic Foresight Report of the EU (European Commission, September 2020) underlines that “Digital technologies and related business models, including Artificial Intelligence (AI) and the platform economy, will impact the job market”.

Several studies and surveys suggest that artificial intelligence platforms and apps help humanity towards sustainable development goals (SDGs). However, this optimistic assumption about this future trend is by no means to say that people should not use their brains and intelligence. It is important to identify the issues relevant to decision-making in which AI can support more sustainable development processes and choices with high-level impacts.

AI needs to be complemented by other instruments

Let´s take an example of human intelligence and AI. The Tinbergen Rule, the rule that was named after one of the first two Nobel laureates in economics in 1969, is a basic principle of effective policy. Distinguishing between policy targets, on the one hand, and policy instruments, on the other hand, Jan Tinbergen (in 1952) argued that to successfully achieve 𝑛𝑛 independent policy targets, at least the same number of independent policy instruments are required. The Tinbergen Rule distinguishes three types of variables: (1) Data, (2) Target Variables, and (3) Instruments. This rule has become known as the Tinbergen Rule. The Tinbergen Rule is very relevant in planning and building transition scenarios to reach SDGs. This means that tailoring policy instruments in the backcasting scenarios of SDGs should consider the Tinbergen Rule. All potential AI applications, which do not take the Tinbergen Rule seriously, are probably creating more policy failures than policy successes.

We can conclude that human intelligence and AI are complementary system planning issues – just mentioning the Tinbergen Rule as an example.

AI and SDGs

The Sustainable Development Goals (SDGs) consist of 17 globally agreed goals with 169 explicit targets guiding the national and global efforts of sustainable development. It is important to understand the extent to which the different goals and targets are linked with each other (Mainali et al., 2018), and to keep in mind that there might be both synergies and trade-offs when combining the individual SDGs. An interdisciplinary study from Nature Sustainability (Nerini et al., 2019) e.g. shows that efforts to combat climate change can reinforce all 17 SDGs, but also undermine efforts to achieve 12.

Since the links between SDGs themselves are complex and involves synergies, it is no surprise that the role of Artificial Intelligence is also complex. The role of artificial intelligence in achieving the Sustainable Development Goals by Vinuesa et al. (2020), provides the hitherto strongest overview of the links between AI and SDGs. With the use of a consensus-based expert elicitation process, the researchers conclude that AI may enable the accomplishment of 134 targets, but also undermine the accomplishment of 59 targets. Figure 1 illustrates this across the 17 different SDGs.

Fig 1. Source: Vinuesa et al., 2020

The analysis also shows that more academic publications are demonstrating the positive enabling potential of Artificial Intelligence (in SoMe-terms, #aiforgood) compared to those demonstrating the risk of inhibiting the SDGs. This might be explained by reporting bias (researchers are more likely to research and publish about potential new opportunities than about potential pitfalls) or by the fact that the discovery of detrimental effects might require a long-term study, wherefore we may only get to read academic research on this year from now.

While the article in Nature Communications provides numerous examples of how AI might be detrimental, another new article, just published online September 3rd, explicitly sets out to expose the political economy of environmental costs of Artificial Intelligence. International Relations Professor Peter Dauvergne takes on Artificial Intelligence as much more critical terms, as can be seen in Figure 2 below which cites some of the main conclusions of the paper. AI reinforces the status quo, enriches corporate billionaires and transnational companies, accelerates the extraction of minerals and fossil fuels, turbocharges consumerism, and results in an ecological displacement.

Fig. 2. Based on and featuring quotes from Dauvergne, 2020.

While Dauvergne is perhaps the most focused on highlighting the dark sides of the AI-evolution, numerous other recent papers also present the duality of AI as an enabler/inhibitor of sustainable progress. Noteworthy examples include Di Vaio et al., 2020, Truby, 2020, Goralski & Tan, 2020, Sharma et al., 2020, and Mohamed et al, 2020.

The duality of AI-progress

The dual imaginary of progress and challenge is reminiscent of the EU data privacy regimes analysed by our colleague at the Finland Futures Research Centre, Matti Minkkinen, in his brilliant doctoral dissertation published earlier this year. Here he shows three key imaginaries in the European data privacy debate: (i.) ‘Continuous growth’, (ii.) ‘tragic loss’, and (iii.) ‘Europe as a hero’. This Janus-faced duality of positives and negatives coupled with a discourse of a potentially unique European third way is also easily detectable in the European AI-discourse. The opening paragraphs of the EU White Paper on Artificial intelligence follow this exact trilogy of imaginaries, cf. figure 3 below.

Fig. 3. White paper on Artificial Intelligence (EU, 2020), annotated with data imaginaries (Minkkinen, 2020)

EU also positions AI and digitalization as fundamental pillars of the so-called twin transitions, namely simultaneous the green and digital transformations of society and businesses. AI and other enabling technologies are essential for building a New Green Deal, e.g. the bold and ambitious idea of creating a new Digital Twin of the Earth, Destination Earth.

However, the EU-approach reflects the frame that while AI can deliver great potentials, left unchecked it is more likely to harm. We need new initiatives and new regulations to steer the development and the deployment of technology in the right direction. This same frame exists in the majority of literature on AI and SDGs.

Truby (2020) provides a prime example:

  • Promising and feasible possibilities of AI-driven developmental progress are being overshadowed by the current unfettered experimentation with untested AI technologies in markets and societies” (…)
  • “The case will be made that the design of AI software would benefit from pre-emptive regulation based on international principles, and secondly that such principles include a sustainable development purpose.”

We try to illustrate a way forward in Figure 4 below. At the same time, we must make use of the new technological opportunities helping the world on the path to sustainable development, and make sure that sustainable principles also permeate the development and deployment of Artificial Intelligence.

Fig. 4.: Adapted from Knudsen & Kaivo-oja, 2018.

A key element in this is to limit the important mismatch highlighted across numerous articles, not least in the contribution of Vinueasa et al. (2020): “research suggests that AI applications are currently biased towards SDG issues that are mainly relevant to those nations where most AI researchers live and work”. If AI technologies are designed and developed for richer and more technologically advanced nations, they “have the potential to exacerbate problems in less wealthy nations” (Ibid.).

In short, AI for the global Sustainable Development Goals requires establishing a global AI ecosystem.

How do we progress from here?

Based on the snapshot of recent literature, we list a few key priorities for the future development of sustainable AI.

  • Transformation to an environment-friendly ICT-sector (reduced energy use, use of renewable energy, sustainable mining of raw materials, reduced e-waste)
  • AI for the global, greater good; inclusive approaches beyond AI as solutions for the chosen few.
  • Tackling algorithmic bias and algorithmic coloniality (decentralized AI, algorithmic transparency, codified ethics, certifications (?), and regulatory oversight).

What we need is an approach, which stands on the shoulders of the remarkable work in recent years on ethical and Principled Artificial Intelligence (Fjeld et al., 2020; LaGrandeur, 2020), and combines this with a stronger planetary focus. This will be a key challenge during the years to come.

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku    

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.

– – –

The project ‘Manufacturing 4.0’ has received funding from the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395].

– – –


Dauvergne, Peter (2020). Is artificial intelligence greening global supply chains? Exposing the political economy of environmental costs. Review of International Political Economy. Ahead-of-print. DOI.

Di Vaio, Assunta, Palladino, Rosa, Hassan, Rohail & Escobar, Octavio (2020). Artificial Intelligence and business models in the sustainable development goals perspective: A systematic literature review. Journal of Business Research. 121: 283-314. DOI.

European Commission (2020). White Paper: On Artificial Intelligence – A European approach to excellence and trust. Brussels, 19.2.2020. COM(2020) 65 final. Web: https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/commission-white-paper-artificial-intelligence-feb2020_en.pdf

Fjeld, Jessica, Achten, Nele, Hilligoss, Hannah, Nagy, Adam & Srikumar, Madhulika (2020). Principled Artificial Intelligence: Mapping Consensus in Ethical and Rights-based Approaches to Principles for AI. Berkman Klein Center for Internet & Society: https://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/42160420/HLS%20White%20Paper%20Final_v3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Goralski, Margaret A. & Tan, Tay Keong (2020). Artificial intelligence and sustainable development. The International Journal of Management Education. 18: 100330. DOI.

Knudsen, Mikkel & Kaivo-oja, Jari (2018). Bridging Industry 4.0 and Circular Economy: A New Research Agenda for Finland? Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi. Web: https://ffrc.wordpress.com/2018/09/12/bridging-industry-4-0-and-circular-economy/

LaGrandeur, Kevin (2020). How safe is our reliance on AI, and should we regulate it? AI and Ethics. DOI.

Mainali, Brijesh, Luukkanen, Jyrki, Silveira, Semida & Kaivo-oja, Jari (2018). Evaluating Synergies and Trade-Offs among Sustainable Development Goals (SDGs): Explorative Analyses of Development Paths in South Asia and Sub-Saharan Africa. Sustainability. 10(3): 815. DOI.

Minkkinen, Matti (2020). A Breathless Race for Breathing Space: Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions. Turun Yliopiston Julkaisuja – Annales Universitas Turkuensis. Web: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/149425/AnnalesE55Minkkinen.pdf?sequence=1

Mohamed, Shakir, Png, Marie-Therese & Isaac, William (2020). Decolonial AI: Decolonial Theory as Sociotechnical Foresight in Artificial Intelligence. Philosophy & Technology. DOI.

Nerini, Francesco Fuso, Sovacool, Benjamin, Hughes,  Nick, Cozzi, Laura, Cosgrave, Ellie, Howells, Mark, Tavoni, Massimo, Tomei, Julia, Zerriffi, Hisham & Milligan, Ben (2019). Connecting climate action with other Sustainable Development Goals. Nature Sustainability. 2: 674-680. DOI.

Sharma, Gagan Deep, Yadav, Anshita & Chopra, Ritika (2020). Artificial Intelligence and effective governance: A review, critique, and research agenda. Sustainable Futures. 2: 100004. DOI.

Tinbergen, Jan (1956). Economic Policy: Principles and Design. North-Holland. Retrieved from http://hdl.handle.net/1765/16740.

Truby, Jon (2020). Governing Artificial Intelligence to benefit the UN Sustainable Development Goals. Sustainable Development. 28(4): 946-959. DOI.

Vinuesa, Ricardo, Azizpour, Hossein, Leite, Iolanda, Balaam, Madeline, Dignum, Virginia, Domisch, Sami, Felländer, Anna, Langhans, Simone Daniela, Tegmark, Max & Nerini, Francesco Fuso (2020). The role of artificial intelligence in achieving the Sustainable Development Goals. Nature Communications. 11: 233. DOI.

– – –

Article picture: pixabay.com

Koronakriisi ja ennakointitoiminnan lyhyen ja pitkän aikahorisontin haasteet


Jari Kaivo-oja:

COVID-19 -kriisin taustalla olivat ilkeät ongelmat ja kestämätön visio ja missio

Toimintaympäristön koko ajan kiihtyvä muutos ja monimutkaisten, niin sanottujen pirullisten ongelmien (wicked problems) lisääntyminen ovat saaneet monet sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin organisaatiot hyödyntämään tulevaisuuden ennakointia kehittämistyössään ja toiminnoissaan. Useat ns. pirullisista ongelmista liittyvät selvästi ongelmiin kestävänä kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Globalisaation myötä ilkeät ongelmat näyttävät vain pahenevan monilla aloilla, vaikka esimerkiksi Suomi on moni tavoin hyötynyt globalisaatiosta ja kansainvälisestä kaupasta. Monet alueet ja valtiot ovat joutuneet ns. ”globalisaatioloukkuun”, jossa ilkeät ongelmat dominoivat alueellista ja paikallista kehitystä (ks. Martin & Schumann 1996). Työllisyys ja kansalaisten hyvinvointi ovat koko ajan uhattuina globalisaatioloukun uhatessa. Myös riskiyhteiskuntakeskustelu on taas saamassa uutta ”polttoainetta” tämän suuntaisen hallitsemattoman ja kestämättömän globalisaatiokehityksen myötä (ks. esim. Eräsaari 2019). Mikään alue tai kansantalous ei ole globalisaatioloukun osalta toiminnoilleen immuuni. Riskit ylittävät kansalliset rajat, kuten jo Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus osoitti. Saman ilmiön olemme nyt nähneet koronakriisin kohdalla vielä isommassa mittakaavassa. Kun listasimme vuonna 2011 Euroopan unionin i-Know-hankkeessa villejä kortteja, saatoimme todeta sen, että monet ihmisen potentiaalisesti aiheuttamat villit kortit liittyvät globaalin talouden kestämättömään kehitykseen ja hyvinvointiyhteiskuntapolitiikan mahdollisuuksien asteittaiseen rapautumiseen.

On hyvä muistaa, että i-Know -projektissa kansainvälinen tutkimusryhmä varoitti globaalin pandemian uhasta ja arvioi sen vakavimmaksi villiksi kortiksi. Olin mukana tässä Euroopan komission Blue Sky -ohjelman i-Know -hankkeessa kolme vuotta. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että ennakointi toimi mallikkaasti toimittaessaan Euroopan komissiolle selkeän tieteelliseen ja kriittiseen analyysiin perustuvan ennakkovaroituksen (Popper 2020). On syytä muistaa, että annoimme varoituksia myös muista merkittävistä villeistä korteista. Tässä mielessä i-Know -hankkeen raportointi on edelleen hyödyllistä luettavaa.

Suomikin voi joutua isolle ”vaaran vyöhykkeelle” suhteessa globaaleihin uhkiin, villeihin kortteihin ja globalisaatioloukkuun. Suomi on jo joutunutkin keskelle laajenevaa koronakriisiä, mutta globalisaatio tuottaa myös muitakin uhkia Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle. Erityisesti 1990-luvun alun talouslama, finanssikriisi ja nyt koronakriisin laukaisema talouskriisi ovat heikentäneet Suomen taloudellista asemaa ja mahdollisuuksiamme säilyä hyvinvointiyhteiskuntana. Globalisaatioloukku on selkeä uhka tämän Suomen taloushistorian pohjalta arvioituna. Taloudellinen ja strateginen pelivaramme on pienentynyt ja kestävyysvajekeskustelun voi odottaa jatkuvan pitkään (Erkkilä 2020). On hyvä tietää, että ”Growth and Jobs” – strategia ei toiminut Euroopassa johtuen finanssikriisin tuottamista vaikutuksista (ks. Kaivo-oja, Haukioja & Karppinen 2017). Globalisaatioloukku on uhannut ja uhkaa siis koko Eurooppaa. Olisikin syytä pohtia sitä, miten globaalia hallintaa voisi kehittää toimivammaksi kansainvälisen yhteistyön kautta.

Monet tuotantoprosessit ja kulutukseen liittyvät prosessit kansantaloudessa eivät ole kestävällä tavalla suunniteltuja ja toteutettuja. Eittämättä näin oli myös koronaviruksen riistäytymisen tapauksessakin (ks. WHO:n 2020 virallinen raportti). Kuka tuotti koronaviruksen ja mihin tarpeisiin? Tämä kysymys on varmasti olennainen kysymys ja tätä kysymystä tultaneen käsittelemään pitkään eri tahoilla. On hyvä muistaa, että myös koronaviruksen taustalla oli oma visionsa ja missionsa. Ne eivät olleet vain kovin kestävällä tavalla mietittyjä tässä tapauksessa.

Niin kutsuttu ”thinkers and doers” -mallion tunnistettu uudeksi haasteeksi myös yritys- ja ennakointitoiminnan yhteydessä.

Ei ole yhdentekevää, millaisia visioita ajattelemme ja tuotamme (thinkers-ongelma) ja millaisia missioita haluamme toteuttaa (doers-ongelma). Jos visiot eivät kohtaa missioita, se tuottaa omat ongelmansa organisaatioille. Jo tämän ”thinkers and doers” -ongelman vuoksi tarvitaan toimivia dialogeja ja vuoropuheluja ajattelijoiden ja toimijoiden välillä. Tämä ajattelijoita ja tekijöitä käsittelevä haaste koskee myös koronakriisin jälkeisen ajan visioita ja missioita.

Ilman dialogeja emme löydä helposti yhteisymmärrystä keinoista (keinorationaalisuus) ja tavoitteista (päämäärärationaalisuus) – saati arvorationaalisuudesta, joka yhdistää nämä kaksi rationaalisen ulottuvuutta. Vaihtoehtona on usein hätiköity ”paniikkinappulan” käyttö ilman kovin harkitsevaa ja pitkäjänteistä päätöksentekoa. On tärkeää pohtia monialaista ennakointitoimintaa ja eri toimijoiden välistä kommunikaatiota ja yhteistyötä aikaisempaa huolellisemmin. Tässä Kansallisen ennakointiverkoston potentiaalinen rooli voi olla ratkaisevan tärkeä. Meillä on kyllä kaikenlaisia erilaisia verkostoja, mutta osaammeko käyttää niiden piirissä olevaan asiantuntemusta tehokkaasti? Asia ei liene täysin selkeä kaikille tahoille, koska esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö esitti kansallista ”nyrkkiä” ratkaisuna koronakriisin hallinnan ongelmiin. Tämä ehdotus tyrmättiin myöhemmin valtioneuvoston toimesta, mutta kuitenkaan Kansallista ennakointiverkostoa ei kutsuttu koolle kriisistä huolimatta.

Ennakointitoiminnan toimivuus ja vaikuttavuus

Kun puhutaan ennakointijärjestelmästä ja sen kehittämisestä, on hyvä nähdä lyhyt aikajänne, keskipitkä aikajänne ja pitkä aikajänne lähtökohtana ennakoinnille. Ennakointiin liittyvät aina tiedonhallinnan haasteet organisaatioissa. Organisaatioiden tiedonhallintastrategian tulisi olla logistisesti ja saumattomasti yhtenevä ennakointijärjestelmän kanssa. Mielellään ideaalitapauksessa sen tulisi toimia myös reaaliaikaisesti (”just in time”) siten, että taktinen toiminta, strateginen ajattelu ja visionäärinen päätöksenteko tukeutuvat uusimpaan dataan, informaatioon ja tietoon. Tämä tarkoittaa käytännössä laadukasta tiedolla johtamista. Vaihtoehtoisten skenaarioiden laadinta ja villien korttien tunnistaminen tulisi olla ennakointitoiminnan keskiössä unohtamatta uusia VUCA-johtamisen haasteita.

Näin toimien voimme loogisesti ajatellen odottaa toimivuutta (viable system) ja merkittävää ennakointitoiminnan tuplavaikuttavuutta (double foresight impacts), kun SWOT-analyysi voidaan toteuttaa ennakointitiedon pohjalta laadukkaammin kuin siinä tapauksessa, jossa luotettavaa ennakointitietoa ei ole saatavilla.

Ennakoinnista ei ole juurikaan hyötyä, jos tiedonhallinta ei toimi asianmukaisella tavalla ennakointitoimien osalta. Erityisesti ennakoinnin tulisi tukea päätöksentekoa tulevaisuuden kannalta merkittävissä strategisissa päätöksentekotilanteissa. Esimerkiksi post-korona-ajan investointien suuntaaminen tulisi perustua laadukkaaseen ja monipuoliseen ennakointitoimintaan. Muussa tapauksessa otamme tarpeettomia ja harkitsemattomia riskejä tulevaisuusinvestointien onnistumisen osalta. Jos ja kun riskejä otetaan, ne tulee ottaa tietoisesti. Sama periaate koskee riskien välttelyä.

Suuntaammeko investoinnit kestävään kehitystä tukeviin hankkeisiin vai ei niin kestävän kehityksen hankkeisiin? Tämä kysymys on eittämättä olennainen ja keskeinen kysymys. Tätä asiaa ovat julkisuudessa käsitelleet Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka Demos Helsingistä blogitekstissään. Toki on tärkeää kehittää arviointia sen suhteen, miten investoinnit oikeasti ohjautuvat toivotulla kestävällä tavalla Suomessa ja laajemmin Euroopassa koronakriisin jälkeisessä tilanteessa.

Ennakointijärjestelmää ja strategista suunnittelua ja visionääristä varautumista tulee johtaa. Se ei tapahdu satunnaisilla ja siiloutuneilla ”ihan kiva tietää” -projekteilla, jotka Suomessakin ovat varsin yleisiä. Tarvitaan pitkäjänteisempää, kunnianhimoisempaa ja monialaisempaa ennakointia. Kun minä usein kuulen – ja minulle se  kerrotaankin – että ”strategia täytyy päivittää”, päättelen, että ennakointitoiminta ei ole täysin ajan tasalla organisaatiossa tai yrityksessä. Käytännössä tämä tilanne tarkoittaa sitä, että organisaatio ei pääse hyödyntämään ensimmäisen toimijan etuja (first mover advantages). Tämä ei ole tietystikään toivottavaa organisaatioiden kilpailukyvyn ja tulevan menestymisen kannalta. Tässä mielessä ennakointitoiminnan kehittämiseen sisältyy aina vahvoja kansallisia intressejä.

Tämä opetus on hyvä pitää mielessä myös korona-ajan päätöksenteossa, jossa avautuu myös uusia mahdollisuuksia ja markkinoita, toki myös uusia uhkia ja riskejä. Kummankin osalta ennakoinnista koituu ennakointitoiminnan tuplavaikutukset (double impacts). Nämä vaikutukset syntyvät siitä, että uhkiin varaudutaan ja myös mahdollisuuksiin tartutaan.

Kuvassa 1 olen esittänyt tiedonhallinnan ja ennakointiaikahorisontin kokonaisuuden. Tämä kuva tuo esille sen, että ennakointia olisi hyvä tehdä monella eri tasolla. Useinhan ennakointi tehdään omista hallinnollisista siiloista käsin, ymmärtämättä laajempia kokonaisuuksia.


Kuva 1. Ennakointi ja kompetenssit. Aikajänne ja tiedonhallinta ennakointitoiminnan osalta.

Lyhyen välin ennakointi – VUCA-haaste ennakoinnissa

Lyhyen aikavälinen ennakointiin liittyen on syytä kehittää ennakointia huomioimaan toimintaympäristön epävakaisuus, epävarmuus, kompleksisuus ja monimerkityksellisyys. VUCA-termillä viitataan epävakaaseen, epävarmaan, monimutkaiseen ja monitulkintaiseen (Volatile, Uncertain, Complex, Ambiguous) toimintaympäristöön, jossa erilaisten tilanteiden ka tapahtumien ennakointi on hyvin vaikeaa. Ensimmäisen kerran VUCA-malli nousi esille 1990-luvun lopulla sotilasorganisaatioiden johtamisen yhteydessä, mutta nyt se on todettu relevantiksi yhteiskunnassa laajemminkin, erityisesti menestyvissä yrityksissä. Voidaan esittää laajaan tutkimustoimintaankin liittyen, että organisaatiot, jotka eivät läpäise VUCA-ennakointitestiä, voivat huomata olevansa entisiä organisaatioita. Yksilöiden ja organisaatioiden kyky toimia jatkuvien ja nopeiden muutoksien VUCA-maailmassa on nousemassa yhä keskeisemmäksi menestystä määrittäväksi tekijäksi (ks. esim. Kaivo-oja 2012, Kaivo-oja & Lauraéus 2017, Kaivo-oja, Lauraeus & Knudsen 2020).

Tutkimuksellisen arviomme mukaan monet ilmiöt ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin liittyy aitoa epävarmuutta ja isoja riskejä, joita yhden organisaation on vaikea hallita ilman järjestelmällistä ennakointiajattelua. Epävakaasta, epävarmasta monimutkaisesta ja monitulkintaisesta toimintaympäristöstä on tullut realiteetti, jonka vaikutukset näyttäytyvät entistä voimakkaammin kaikkien organisaatioiden toiminnassa, myös eittämättä eduskunnan ja julkisen hallinnon kaikessa toiminnassa. Maailman muutostahti on jo nyt nopeaa, ja tulevaisuudessa se todennäköisesti kiihtyy vielä entistään ja uusia villejä kortteja ilmaantuu ruuhkaksi asti päätöksentekijöiden pöydille. Voimme jopa puhua turbulenssijohtamisen paineesta suhteessa yhteiskunnan keskeisiin päätöksentekijöihin.

VUCA-maailman tuomiin haasteisiin joudutaan tulevaisuuden yhteiskunnan kehittämisessä ja organisaatioissa tarttumaan entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Pään laittaminen pensaaseen ei auta tämän haasteen kohtaamisessa. Jatkuvasti yhdessä ja yhteistyössä kehittyen ja kehittäen organisaatioissa on syytä tarttua VUCA-johtamisen haasteisiin entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Yksilöiden ja organisaatioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että meidän on opittava entistä tehokkaammin hyväksymään ja hyödyntämään epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Tämän tueksi tarvittavien VUCA-taitojen opiskelu ja omaksuminen nousevat keskiöön organisaatioissa kaikkialla yhteiskunnassa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa väliaikaisten poikkeuksellisten olojen sääntöjen ja lakien säätämisen joustavaa ammattitaitoa ja uusien toimintatapojen ketterää omaksumista eduskunnassa.

Luottamus eduskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on varmistettava tämän tyyppisellä uudella VUCA-ajattelumallilla, jossa kyetään tekemään työtä ja kehittämään yhteiskuntaa epävakaisuuden, epävarmuuden, kompleksisuuden ja monimerkityksellisyyden maailmassa. Tämä on ”uutta normaalia”, josta niin paljon keskusteltu COVID-19 -kriisinkin yhteydessä.


Kuva 2. VUCA-ajattelu ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa (Kaivo-oja & Lauraéus 2017).

Kuvassa 2 on esitetty VUCA-malli ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa. Epävakaisuutta voidaan hallita ketteryydellä. Epävarmuutta voidaan hallita informaatiolla ja tiedolla. Kompleksisuutta voidaan hallita uudelleen järjestelyillä. Monimerkityksellisyyttä voidaan taas hallita kokeilukulttuurilla ja kokeiluilla. Kaikkia näitä keinoja täytyy osata käyttää tehokkaasti ennakointitoiminnan yhteydessä.

Asioiden hallintaan helpottaa, että tarjolla on asianmukaista tietoa trendeistä, strategisista skenaarioista ja villeistä korteista sekä heikoista signaaleista. Tämän jälkeen tarvitaan päätöksentekijöiden osalta trendioppimista, skenaario-oppimista, heikko signaalioppimista ja lopulta villikorttioppimista. Kun päätöksentekijöille esitetään ennakointitietoa, on syytä korostaa oppimiskykyisyyden merkitystä. Ihmisen oppimiskyvyn merkitystä on pitkään korostettu tulevaisuudentutkimuksen yhteydessä. Monilla oppimiseen ja tiedonhallintaan liittyvillä asioilla on yhteys ennakointitiedon hyödyntämiseen. Oma erityishaasteensa on skenaario-oppiminen – ei pelkästään skenaarioiden tuottaminen ja esittäminen (ks. esim. Clark & Mayer 2012).

Tiedon hallinta korostuu nykyään monilla osa-alueilla, kuten strategisessa johtamisessa, liiketoimintamallien kehittelyssä, asiakkuuksien hallinnassa, palvelujen tuotteistaminen ja siihen liittyvässä kustannuslaskennassa, lean-johtamisessa, palvelumuotoilussa, palveluiden, toimintamallien ja prosessien kuvaamisessa ja kehittämisessä, laadunhallinnan kehittämisessä, datan ja massadatan hyödyntämisessä, muutoksen johtamisessa asiantuntijaorganisaatioissa ja liiketoiminnan konsultointipalveluissa. Näitä kaikkia osaamisia tarvitaan pyrittäessä toipumaan asteittain koronakriisistä.

Pidemmän aikavälin ennakointi: Älykkään erikoistumisen strategia ja kilpailukyvyn parantaminen

Kilpailukyvyn osalta on olemassa lukuisia osa-alueita, joita tulisi kehittää ja parantaa Suomessa.  Kilpailukykyvertailuissa kärjessä on ollut viime aikoina Singapore. Olisikin syytä vertailla politiikkatoimenpiteitä Suomen ja Singaporen osalta, esimerkiksi Suomen ja Singaporen ennakointijärjestelmien toimintoja. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Singaporen ja suur-Helsinki-Tallinna -kaupungin toimintastrategioihin ja niiden analyyttiseen vertailuun. Suomen lähialueilla Suomen ja Baltian sekä Suomen ja muiden Pohjoismaiden ennakointiyhteistyötä tulisi vahvistaa, mikäli suur-Helsinki-Tallinna -aluetta halutaan kehittää maailmanluokan innovaatiokeskittymäksi, joka kykenee houkuttelemaan eri sidosryhmien yhteistyöhön ja investointeihin, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa Kaliforniassa on onnistuttu laajasti tekemään. Toki Suomen kaikilla suurilla kaupungeilla Turulla,  Tampereella, Oululla, Espoolla ja Vantaalla on vastaavia kehittämishaasteita. Unohtaa ei sovi myöskään maaseudun alueiden kehittämishaasteita koronakriisin jälkeisenä aikana.

Suomea edellä kilpailukyvyssä ovat Singapore, Yhdysvallat, Hong Kong, Hollanti, Sveitsi, Japani, Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia ja Tanska. Kilpailukyvyn kehittämisen osalta näistä maista kannattaa ottaa oppia, koska ne tekevät joitakin asioita paremmin kuin Suomi (ks. Kaivo-oja, Knudsen & Lauraeus 2020). Pidemmän aikavälin ennakointihaasteet liittyvät strategiseen ja visionääriseen johtamiseen organisaatioissa. Pitkän aikavälin johtamiseen liitetään nykyään erityisesti kestävän kehityksen johtamisen strategiahaasteet. Yleisimmin VUCA-haasteet liittyvät organisaatioiden ja ihmisyhteisöjen palautumiskykyyn eli resilienssiin, jonka merkitys on laajasti tunnistettu mm. kestävän kehityksen tutkimuksen yhteydessä. Resilienssitekijöiden analyysi ja arviointi on myös osa älykkään erikoistumisen strategiaa Euroopan unionin alueella. Muut keskeiset S3-avaintekijät ovat kilpailukyky, innovaatiotoiminnan aktiivisuus ja yritysten uudistuminen (ks. Entrepreunial Discovery Process, EDP, ks. Kaivo-oja 2017, Karppinen et al. 2019).

Koronakriisistä toipumisessa tullaan testaamaan erityisesti Suomen kansantalouden resilienssiosaamista jo tulevan syksyn 2020 aikana. Eduskunnan ja erityisesti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan on oltava tietoinen Suomen eri alueiden älykkään erikoistumisen S3/RIS -strategioista ja niihin liittyvistä kehittämistarpeista. Strategisesti Suomen on oltava valmis osallistumaan Euroopan unionin eri rahoitusinstrumenttien käyttöön nykyisellä ja tulevalla ohjelmakaudella eli ns. New Green Deal -ohjelmakaudella, josta on nyt saatu aikaiseksi myös poliittinen yhteisymmärrys ja ratkaisu. Tätä älykkään erikoistumisen strategian mukaista valmistautumista auttaa laaja tutkimusraporttimme Suomen alueellisesta älykkään erikoistumisen strategiasta (Karppinen, Aho, Haukioja, Kaivo-oja & Vähäsantanen 2019).

Jotta Suomi voisi hyötyä tästä uuden EU-ohjelmakauden ”Green Deal” -linjauksesta, on meidän syytä ennakoida tätä yli yhden triljoonan euron investointi- ja kehitysohjelmaa huolella ja vastata sen tuomiin euro-haasteisiin niin koronakriisin kuin muiden globaalien haasteiden selättämiseksi.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti

Jari Kaivo-oja on Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston tutkija Manufacturing 4.0- ja El Tran-hankkeissa. Hän on myös Euroopan komission Maria Marie Skłodowska-Curie Fellow-Principal Investigator -tutkija hankkeessa ”Smart Specialisation Strategy with Big Data”. Hän toimii myös tieteellisenä asiantuntija Satakunnassa ”Smart 100 Business” -hankkeessa.

Blogi perustuu pääosin, ohessa pdf-tiedostona löytyvään, Kaivo-ojan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaan lausuntoon, jossa hän tarkasteli ennakointitoimintaa ja koronakriisiä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” -raporttiin. ().

– – –


Clark, Ruth C. & Mayer, Richard E. (2012) Scenario-based e-Learning : Evidence-Based Guidelines for Online Workforce Learning. John Wiley & Sons Inc. New York, USA.

Eräsaari , R. (2019) Ulrich Beckin riskiyhteiskunta. Julkaisussa I. Kauppinen, M. Pyykkönen & O-P. Moisio (toim) 1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria Gaudeamus, Helsinki, 217-237. Verkossa.

Grebenyuk, Anna, Pikalova, Anna, Sokolov, Alexander, Shashnov, Sergey & Kaivo-oja, Jari (2016) Priority Setting in the EU Countries and the Russian Federation: The Best Practices. National Research University Higher School of Economics. – Moscow: HSE.

iKnow community (2020) iKnow is the Innovation, Foresight & Horizon Scanning Community. Verkkosivut: http://community.iknowfutures.eu/  (alkuperäislähde)

Kaivo-oja, Jari (1995) Suomen kestävän kehityksen vaihtoehdot. Futura, Vol. 14 (2)1995, 45-60.

Kaivo-oja, Jari (2012) Weak Signals Analysis, Knowledge Management Theory and Systemic Socio-cultural Transitions. Futures. The Journal of Policy, Planning and Futures Studies. Vol. 44, Issue 3, 206–217.

Kaivo-oja, Jari (2016) Big Data ja ennakointi: Toimintamallit ja haasteet tulevaisuudetutkimukselle. Futura, Vol. 35, No. 2, 19–29.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein & Lauraeus, Theres (2020) Coping with Technological Changes: Regional and National Preparedness in Face of Technical Change.In Collan M, Michelsen K-E. (2020) Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 – Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond. Palgrave MacMillan Management Studies 233-258.

Kaivo-oja, Jari & Stenvall, Jari (2013) Foresight, Governance and Complexity of Systems: On the Way towards Pragmatic Governance Paradigm. European Integration Studies. No. 7, 28-34.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland.Business, Management and Education, Vol. 15, No. 1 (2017).

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The VUCA Approach as a Solution Concept to Corporate Foresight Challenges and Global Technological Disruption. Foresight, Vol. 20 Issue: 1, 27-49.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007-2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mind-set in Years 2004-2018. European Integration Studies, Vol 12., No. 1, 32-49.

Kaivo-oja, Jari, Haukioja, Teemu & Karppinen, Ari (2017) Twenty Years of “Growth, Jobs and Investments” Strategy in the European Union– Macroeconomic Developments after the Maastricht Treaty. European Integration Studies. No. 11, Issue 1, 98-109.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, & Lauraéus, Theresa (2018) Reimagining Finland as a Manufacturing Base: The Nearshoring Potential of Finland in an Industry 4.0 Perspective. Business, Management and Education, 16, 65-80.

Kaivo-oja. Jari & T. Lauraeus (2019) Analysis of 2017 Gartner’s Three Megatrends to Thrive the Disruptive Business, Technology Trends 2008-2016, Dynamic Capabilities of VUCA and Foresight Leadership Tools. Advances in Technology Innovation. Vol. 4, No. 2, 105-115.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, Lauraeus, Theresa & Kuusi, Osmo (2020) Future Knowledge Management Challenges: Digital Twins Approach and Synergy Measurements? Management Studies.  Vol. 8, No. 2, 99-109.

Kaivo-oja, Jari, Lauraeus, Theresa & Knudsen, Mikkel Stein (2020) Picking the ICT Technology Winners – Longitudinal Analysis of 21st Century Technologies based on the Gartner Hype Cycle 2008–2017: Trends, Tendencies, and Weak Signals. International Journal of Web Engineering and Technology. Julkaistavana.

Karppinen, Ari, Aho, Samuli, Haukioja, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Vähäsantanen, Saku (2019) Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa. Aluekehittämisen indikaattorianalyysi. Tutu e-Julkaisuja 4/2019. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 167 s.

Lauraeus, Theresa & Kaivo-oja, Jari (2017) A New Transparent Way to Perform Competition, Market Structure and IPR Portfolio Analyses: Analysis of the Dynamics of Trademark Competition in Finland as a Case Example. Journal of Business Management and Economics, Vol. 5, No 12, 8-23.

Martin, Hans-Peter & Schumann, Harald (1998) Globalisaatioloukku. Vastapaino.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina E., Ruff, Frank & Kaivo-oja, Jari (2009) Venturing into the Wilderness: Preparing for Wild Cards in the Civil Aircraft and Asset-management Industries. Long Range Planning. International Journal of Strategic Management, Vol.  42, 23-41.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina, Kaivo-oja, Jari & Ruff, Frank (2004) Wild Cards, Weak Signals and Organisational Improvisation. Futures. The Journal of Forecasting, Planning and Policy, Vol. 36, Issue 2, 201-218.

Myllylä, Yrjö, Kaivo-oja, Jari & Juga, Jari (2016) Strong Prospective Trends (SPTs) in the Arctic Business Environment and Future Business Opportunities in the Field of Arctic Region Logistics. Polar Geography. Volume 39, Issue 3, 146-164.

Ogbeibu, Samuel, Emelifeonwu, Jude, Senadjki, Abdelhak, Gaskin, James & Kaivo-oja, Jari (2019) Technological Turbulence and Greening of Team Creativity, Product Innovation, and Human Resource Management: Implications for Sustainability. Journal of Cleaner Production. Julkaistavana.

Pouru, Laura, Minkkinen, Matti, Auffermann, Burkhard, Rowley, Christopher, Malho, Maria, Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Helsinki.

Roth, Steffen, Clark, Carlton, Trofimov, Nikolay, Mkrtchyan, Artur, Heidingsfelder, Markus, Appignanesi, Laura, Pérez-Valls, Miguel, Berkel, Jan & Kaivo-oja, Jari (2017) Futures of a Distributed Memory. A Global Brain Wave Measurement (1800-2000). Technological Forecasting and Social Change.  Volume 118, May 2017, 307-323.

Roth, Steffen; Santonen, Teemu; Heimstädt, Maximilian; Clark, Carlton; Trofimov, Nikolay; Kaivo-oja, Jari, Atanesyan, Arthur; Laki, Balazs; Sales, Augusto (2019) government.com? Multifunctional Cabinet Portfolio Analysis of 201 National Governments. Journal of Organizational Change Management, DOI: 10.1108/JOCM-10-2018-0290 [SSCI 1.185, Scopus, CNRS**, CABS**].

Roth Steffen, Schwede Peter, Valentinov Vladislav, Zazar Kresimir, and Kaivo-oja Jari (2019) Big Data Insights into Social Macro Trends (1800–2000): A Replication Study, Technological Forecasting and Social Change, Vol. 149.

Roth, Steffen and Melkonyan, Artak and Kaivo-oja, Jari and Manke, Birte and Dana, Léo‐Paul (2018) Interfunctional Business Models. Map Grid for an Uncharted Quadrant of the Blue Ocean. International Journal of Entrepreneurial Venturing, 2016, Vol. 10, No. 5, 581–595.

Roth, Steffen, Schwede, Peter, Valentinov, Vladislav, Pérez-Valls, Miguel & Kaivo-oja, Jari (2020) Harnessing Big Data for a Multifunctional Theory of the Firm. European Management Journal, Volume 38, Issue 1, February 2020, 54-61.

Roth, Steffen, Leydesdorff, Loet, Kaivo-oja, Jari & Sales, Augusto (2019) Open Coopetition: When Multiple Players and Rivals Team Up. Journal of Business Strategy. Forthcoming.

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2016) Futures of Innovation Systems and Innovation Management: Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspectives. In Anne-Laure Mention & Marko Torkkeli (Eds.) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1, Chapter 6, Publisher: World Scientific, 111-158.

Santonen, Teemu & Kaivo-oja, Jari (2020) Crowdsourcing Delphi – Combine the Best of Both Worlds for Futures Oriented Technology Analysis and Foresight Research. Arvioitavana review-prosessissa.

Vehmas, Jarmo, Kaivo-oja Jari & Luukkanen Jyrki (2016) Sustainability Cycles in China, India, and the World? Eastern European Business and Economics Journal. Vol. 2. No 2, 139-164.

Viia, Andres, Toots, Anu, Černič Mali, Barbara, Kerbler, Bostjan, Øverland, Erik F., Terk, Erik, Tafel-Viia, Külliki, Kaivo-oja, Jari, Finnerty, Joe, Considine, Mairéad, Sendi, Richard & Lassur, Silja (2017) Futures of European Welfare Models and Policies: Seeking Actual Research Questions, and New Problem-solving Arsenal for European Welfare States.European Journal of Futures Research. January 2017, 4:1.

Virtanen, Sofia (2020) Tutkijaryhmä varoitti EU:ta tappajaviruksen uhasta jo 2011 – ”Suosituksia ei otettu huomioon juuri lainkaan”. Tappajavirus ei päätynyt sattumalta ensimmäiseksi listalla tutkijoiden arvioitua kymmenisen vuotta sitten mahdollisia yhteiskunnallisia mullistuksia.Kauppalehti 25.3.2020.

– – –

Kuvituskuva: pixabay.com

Pandemia väylänä kokonaiskestävään murrokseen

Katriina Siivonen:

Ihmisten vaikutus luontoon on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Se uhkaa sysätä maapallon tasapainottomaan tilaan, jonka seurauksena ihmisille mahdolliset elinolosuhteet ovat uhanalaiset. Tämä ilmenee maailmanlaajuisina kestävyysongelmina: luonnontilaisten alueiden supistumisena ja biodiversiteettikatona, ilmaston lämpenemisenä ja saasteina, jotka yhdistyvät globaaliin ja paikalliseen sosiaaliseen epätasa-arvoon. Nämä ongelmat vaikuttavat osaltaan myös pandemioiden syntyyn ja leviämiseen. Akuutin koronapandemian aiheuttaman kriisin rinnalla meillä on siten ratkaistavana myös kestävyyskriisi. Toisiinsa limittyvistä ekologisista, taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista selviytymiseksi tarvitsemme politiikan, hallinnon, talouden, tieteen sekä ihmisten ja yhteisöjen yhteistoimia.

Muutosta kohti kokonaiskestävyyttä ei tapahdu ilman ihmisten ja yhteisöjen osuutta eli kulttuurista muutosta. Kulttuuri on tietoja, taitoja, tapoja ymmärtää maailmaa ja toimia maailmassa. Se vaikuttaa sekä arjen toimissa että taloudessa, politiikassa ja hallinnossa. Kaikkialla tarvitaan ihmisiä, jotka alkavat ajatella toisin, ymmärtää entistä vahvemmin ihmisen luonnon osana ja myös toimia sen mukaisesti. Uusinnetuilla kulttuurisilla luontosuhteilla on edellytyksiä toimia kestävyysmurroksen ajurina.

Tällaiseen kulttuuriseen muutokseen koronapandemia voi avata väyliä, koska pandemialta suojautuminen on muuttanut hetkellisesti ihmisten toimintatapoja. Tämä on tehnyt maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset rakenteet ja ihmistoimien haitalliset vaikutukset luontoon aiempaa vahvemmin ja laajemmin näkyviksi, mikä antaa edellytyksiä ymmärtää ja muuttaa suhdettamme luontoon.

Kolme ikkunaa koronan aiheuttamiin kulttuurisiin muutoksiin

Nostan esille kolme keskeistä kulttuurista ajattelu- ja toimintatapaa, jotka koronapandemiassa eläminen on sysännyt liikkeeseen. Ne ovat: elämän, luonnon ja tiedon epävarmuus, turvallisuuden tarve sekä hitauden, hoivan ja lähituotannon tärkeys. Pandemiaa levittävät virukset ovat luonnonilmiöitä, jotka kykenevät yllättämään ihmiset ja pakottavat huomaamaan elämän epävarmuuden, kuten nyt on tapahtunut. Erityisesti kriisioloissa ihmiset kaipaavat turvaa, varmaa tietoa viruksesta ja vaikuttavia toimia. Tieteellisen tiedon luonne epävarmana ja koko ajan korjautuvana on aiheuttanut huolta, vaikka juuri se takaa uuden tiedon saatavuuden nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Epävarmoissa pandemiaoloissa hyvinvoinnin turvaaminen on korostanut oman lähipiirin sairaanhoidon, heikommassa asemassa olevien hoivan ja lähituotannon toimivuuden merkitystä globalisoituneessa maailmassa. Samalla matkustamisen voimakas väheneminen ja elämän hidastuminen ovat osoittaneet arvonsa tuottaessaan aiemmasta poikkeavaa hyvinvointia osalle ihmisistä ja luonnosta.

Näihin ajattelu- ja toimintamuotoihin liittyvät tapamme ymmärtää luontoa ja toimia sen osana, eli kulttuurinen luontosuhteemme. Niissä on muutoksen siemen, jonka pandemian erityisolot ovat saaneet itämään ja ne voivat muodostua ajureiksi muutokseen kohti kokonaiskestävyyttä.

Pandemian ja siltä suojautumisen luoma muutostila ei vie kuitenkaan väistämättä kestävämpään maailmaan. Se voi johtaa myös lyhytnäköiseen oman turvan hakemiseen ja luonnosta ja ihmisten tasa-arvoisista elinmahdollisuuksista piittaamattomuuteen.

Kulttuuripolitiikka ja tutkimus kokonaiskestävän muutoksen tukena

Jotta ihmiset omassa elämässään voivat muokata kulttuurisia muutoksen siemeniä kestävyysmurroksen ajureiksi, tarvitaan kaikkiaan kulttuurisesti kestävää eli muutokseen osallistavaa politiikkaa. Kulttuuripolitiikalla vahvistetaan ihmisten epävarmuuden sietokykyä ja kulttuurin muutosjoustavuutta, resilienssiä. Jokainen meistä vaikuttaa arkisilla toimillaan maapallon toiselle puolelle. Siksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä sellaisten kulttuuripoliittisten toimien luomiseksi, jotka tukevat ekologista maailmankansalaisuutta eli yhteistä huolenpitoa luonnosta ja ihmisistä kaikkialla maailmassa.

Arkisten ja poliittisten toimien tueksi tarvitaan tutkimusta siitä, miten maailmankuvalliset ja toiminnalliset kulttuuriset ilmiöt voivat entistä paremmin toimia muutoksen ajureina ja kestävän tulevaisuuden rakentajina.

Blogi perustuu ohessa pdf-tiedostona löytyvään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksistani siitä, miten koronapandemia voi edesauttaa kulttuurista muutosta kohti kestävyyttä. Sama teksti on julkaistu myös Kestävyyspaneelin blogina. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi julkaisuksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Katriina Siivonen
FT, varajohtaja, yliopistonlehtori, dosentti

Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja


Kuvituskuva: Mika Baumeister on Unsplash

Koronakriisi haastaa kaupungistumisen paradigman

Laura Pouru, Hanna Lakkala & Noora Vähäkari:

Kaupungistumisen paradigma on pitkään määritellyt aluekehitystä ja siitä käytävää keskustelua. Kaupungistuminen globaalina megatrendinä onkin jatkunut pitkään ja muovannut yhteiskuntia niin Suomessa kuin maailmalla. Signaaleja kaupungistumisen nousevasta vastatrendistä on kuitenkin ollut havaittavissa kasvavaan tahtiin viime aikoina. Esimerkiksi Ranskassa on havaittu kaupungistumisen pysähtyneen ja Suomessa citymaalaisuus-ilmiö kasvaa. Viimeistään nyt meneillään oleva globaali COVID19-pandemia kyseenalaistaa vaihtoehdottomuuden kaupungistumiselle.

Monipaikkaisuudesta uusi normaali?

Kun kaupungit palveluineen suljetaan, laajemman elintilan ja luonnonläheisyyden tarve korostuu. Kaupunkien pandemia-alttiutta vasten maaseutu näyttäytyy turvallisena. Pako kakkoskoteihin ja mökeille on ollut Euroopan laajuinen ilmiö, ja Suomessakin tätä liikehdintää on suitsittu poikkeuksellisen järeästi, sulkemalla maan väkirikkaimman maakunnan rajat.

Koronakriisi on osoittanut meille kaupunkiasumisen haavoittuvuuden: kaupungin hyödyiksi katsotut asiat kääntyvät itseään vastaan pandemian aikana. Eristämistoimenpiteinä toteutettujen palvelujen sulkemisen jälkeen “kiinni oleva” kaupunki menettää suuren osan vetovoimastaan. Sen sijaan omavaraisempi, tilava, luonnonläheinen arki maaseudulla saa uudenlaista vetovoimaa. 

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovatkin nostaneet esiin monipaikkaisuuden kasvaneen merkityksen ihmisten arjessa. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus ovat olleet esillä jo ennen epidemiaa, mutta viimeistään koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat osoittaneet, miten moni suomalainen elää monipaikkaista arkea. Kriisi on myös tehnyt näkyväksi, miten monipaikkaisuutta ei ole osattu huomioida suomalaisessa yhteiskuntasuunnittelussa, ja esimerkiksi kunnallispalvelut on mitoitettu harhaanjohtavien asukastilastojen avulla. Koronakriisin edesauttama työskentelykulttuurin digiloikka tulee jatkossa mahdollistamaan monipaikkaisuuden yhä useammalle. Töitä voi tehdä ja kouluakin käydä yhä useammin etänä. Jos monipaikkaisuudesta tulee uusi normaali, mitä se tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja aluerakenteelle?

Tulevaisuus ei tule menneisyyden jatkumona

Koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen disruptio on nostanut esiin myös monipuolisen ennakoinnin tarpeen. Viime viikolla julkaistu Kansallinen ennakointi 2020 -tutkimus osoittaa, että Suomessa julkisen hallinnon tekemä ennakointi on usein ollut kapea-alaista ja keskittynyt hahmottamaan todennäköistä tulevaisuutta yllätysten, uusien mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen näkemisen sijaan. Etenkin kunnissa ja maakunnissa ennakointi perustuu vahvasti tilastojen seurantaan. Tällaisessa ennakoinnissa ei ole tilaa luoville vaihtoehdoille, yllätyksille tai systeemitason epäjatkuvuuksille. Toisaalta koronakriisi on nostanut esiin myös kysymyksen ennakointityön laadusta: keskittyykö konsulttivetoinen ennakointityöskentely liiaksi tuottamaan mukavia ja haluttavia tulevaisuuskuvia? Jos ennakointia tehdään toimeksiantajan toiveista eikä avoimista lähtökohdista, saattaa käsittelystä karsiutua haastavimmat villit kortit ja skenaariot.

Onko Suomen aluerakenteen tulevaisuutta osattu siis tarkastella tarpeeksi avoimesti, mutta toisaalta myös kriittisesti? Onko vaihtoehtoisille, vallitsevan diskurssin kyseenalaistaville näkemyksille annettu tilaa? Onko esimerkiksi monipaikkaisuuden moniulotteisia vaikutuksia ymmärretty? Mikä on maaseudun, pienempien paikkakuntien ja Suomen laajan maantieteellisen pinta-alan rooli vuoden 2035 hiilineutraalissa tulevaisuudessa? 

Tulevaisuudentutkimus tarjoaa aluekehityskeskusteluun muutakin kuin megatrendejä. Tulevaisuus ei tule itsestäänselvänä menneen kehityksen jatkumona, vaan se rakennetaan nykypäivän päätöksillä, valinnoilla ja teoilla. Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta keskusteltaessa on pystyttävä tarkastelemaan tulevaisuutta avoimesti ja heittämään romukoppaan olemassa olevat rajoittavat olettamukset siitä, mikä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on mahdollista ja mikä ei. Kriisi nostaa esiin uusia tarpeita. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa mahdollisuuden kriittisesti ja luovasti tarkastella vallitsevia ajattelumalleja ja paradigmoja. Tulevaisuudentutkimus antaa työkaluja tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä vahvistaa aktiivista toimijuutta tulevaisuuden tekemiseksi. 

Laura Pouru, YTM (maantiede), FM (tulevaisuudentutkimus), projektipäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hanna Lakkala, FM (maantiede), projektipäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Noora Vähäkari, FM (aluetiede), tutkimuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

⇒ Seuraa twitter-tiliämme Aluekehityssignaaleja, jonne kokoamme alueiden kehitykseen liittyviä signaaleja Suomesta ja maailmalta. 

– – –
Kuvituskuva: pixabay.com
– – –

Diverse foresight helps in facing surprising futures

Matti Minkkinen, Laura Pouru & Aleksi Neuvonen:

The state of emergency caused by the coronavirus crisis has raised many kinds of discussions and reflections on the future throughout the society. We see new calculations and models of virus progression every day, and risks and uncertainties are considered by both decision makers and citizens. It can be said that the crisis has momentarily opened up the future: at the moment, the future does not seem like a self-evident continuation of the past, but instead many things are now open to us as uncertain and possible.

Foresight helps in responding to the changing world

The corona crisis highlights the importance of foresight. Foresight can be defined as organized, explicit work on the future that provides an understanding of alternative futures and strengthens decision-making. Foresight is, of course, necessary in the midst of a crisis. However, it is even more important to anticipate possible crisis situations and to act proactively so that crises do not develop.

As the world changes rapidly, the importance of foresight becomes even more pronounced. If the events in China’s Wuhan Wildlife Market can shake the world with their consequences, what kind of upheavals can the future hold? Changes do not happen one at a time, but simultaneously: the climate, work, democracy and many other things are all changing.

Finland has an internationally acclaimed national foresight system. It includes, for example, the Government’s report on the Future, the ministries’ futures reviews, foresight work carried out at the regional level, the Parliament’s Committee for the Future and various thematic foresight concentrations. Foresight is conducted in Finland by a wide range of actors and networks in the public sector, companies and the third sector. Indeed, national foresight can be seen as an ecosystem rather than a system. The National Foresight 2020 project mapped the situation of Finland’s national foresight ecosystem through surveys, interviews and workshops, and proposes measures to develop the ecosystem. How should the Finnish foresight system be developed in order to meet the challenges of the 2020s?

The many faces of foresight

The research project discovered that considering the rapidly changing circumstances, the foresight work conducted in the Finnish foresight system is one-sided. For instance, futures information is mainly collected from one’s close environment, and for the majority of actors, foresight is based on forecasting likely developments rather than exploring new opportunities or surprises. There are exceptions, but a large number of organizations consider relatively narrow future horizons in their foresight work. If we look straight ahead towards the probable future, will we notice the events in the Wuhan Market? Would it be worth looking at the world more like a horse, with eyes on both sides of the head?

There is no one correct perspective on foresight. Foresight work requires several different perspectives and methods depending on the situation. Let’s go back to the coronavirus as an example. Once the crisis has erupted, short and medium-term forecasts and modeling are needed. In the longer term, a broad radar is needed to sense where the next Wuhan Market events could be. In the coming years, we will probably listen with more sensitive ears to epidemiologists’ interpretations of the world than in the last ten years. But at the same time, one should be able to identify new phenomena that have not yet been experienced. However, in addition to being prepared, we also need positive visions of the kind of future society that we want to build. We must also be able to look beyond the crisis.

Different approaches to foresight can be illustrated with six foresight frames (Minkkinen, Auffermann & Ahokas 2019). The predictive and planning frames are needed in day-to-day operations and to meet the challenges of the near future. For example, the regional foresight work on labor, education and competence needs largely looks at probable developments. Scenaric and visionary frames look further into the future and take into account more uncertainties and alternative options. For example, the joint scenario work of the Finnish ministries seeks to outline alternative development paths for major transformations, such as the changing working life.

In an unpredictable and rapidly changing world, an increasingly critical and transformative approach to foresight is needed. In order for national foresight to meet the challenges of the 2020s and beyond, actors need to be able to constantly question and renew their own perceptions of the future. However, uncertainty also means that new opportunities open up for making the future. For example, innovations related to ecological sustainability can open up new paths, even if the future at the end of the road is not clear.

Strengthening the national foresight ecosystem

In our research material, only a small number of actors placed a strong emphasis on surprises, experiments and proactively influencing their operating environment in their foresight work. The same actors also tended to favor more unusual methods (such as games) and sources of information (such as information collected from citizens). However, it is particularly this kind of broad view of foresight that needs to be increased in national decision-making, in addition to forecasts, scenarios, and planning.

The national foresight ecosystem needs all the foresight approaches described above. Actors who do foresight in different ways can find their places in the system and complement each other’s foresight work by networking. The Finnish National Foresight Network coordinated by the Prime Minister’s office is already doing valuable work in bringing various foresight actors together. In the foresight ecosystem updated for the 2020’s, better dialogue, information flow and coordination are needed to ensure that the foresight objectives and approaches of the different subsystems best serve national foresight as a whole. In addition, the link between conducted foresight work and policy-making needs to be strengthened through new approaches. The relatively weak international links of the ecosystem also need to be strengthened. The growth soil of the ecosystem can be nurtured by democratizing foresight work and developing futures literacy as a general capacity within society. In this way, Finland can be better prepared before the next crisis situation comes knocking on the door.

Matti Minkkinen (MA), Project Researcher, PhD Researcher, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Laura Pouru (MA, M.Soc.Sc), Project Manager, PhD Researcher, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Aleksi Neuvonen (PhD), Senior Advisor, Demos Helsinki

– – –
Pouru, Laura – Minkkinen, Matti – Auffermann, Burkhard – Rowley, Christopher – Malho, Maria & Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. 91 s. ISSN 2342-6799, ISBN PDF 978-952-287-948-6.
– – –

Photo by kazuend on Unsplash

An Emerging Technology Challenge: Digital Twins

Mikkel Stein Knudsen and Jari Kaivo-oja:

With Digital Twins, organisations can not only create mirrors of real-world objects and processes but integrate physical and virtual worlds through bidirectional flows of information. With real-time simulations and intelligent algorithms, Digital Twins shifts the focus of data-driven operations from ex-post monitoring to ex-ante predictions and optimization in increasingly complex environments. Digital Twins are said to revolutionize the manufacturing industry, but it may also have major impacts on future studies and the general ways organisations anticipate the future. A Digital Twin development can be a new advanced form of scenario planning.

Finland Futures Research Centre takes part in the project Manufacturing  4.0  (2018–2020) for the Strategic Research Council at the Academy of Finland. Our contribution includes technological foresight related to the identification of promising technologies for the future manufacturing landscape in Finland. The concept of digital twins has featured heavily in our early scanning, as one of the most enterprising new advanced manufacturing technologies.

As the embodiment of Cyber-Physical Systems, Digital Twins has become one of the most hyped technologies of the so-called Industry 4.0. According to a comment in Nature in September 2019, “Digital twins – precise, virtual copies of machines or systems – are revolutionizing industry” (Tao & Qi, 2019). Many major companies already use digital twins, while half of all corporations may use them by 2021 (Gartner). For example, in Finland, Nokia is focusing strongly on Digital Twin challenges.

Digital twins are part of a vast shift in the world’s economy towards ‘mirror worlds’ as a new dimension of human life based on and fuelled by data. The emergence of these mirror worlds will bring about a distinct economy, and require new markets, infrastructure, institutions, businesses, and geopolitical arrangements, according to a recent special report in The Economist.

What are Digital Twins?

In its original form, a Digital Twin is the virtual model of a process, product or service, or ‘a digital representation that mirrors a real-life object, process or system’ (Panetta, 2018). While no general and precise definition of the features and scopes of Digital Twins has been reached (Cimino et al., 2019), a consensus appears of certain characteristics distinguishing ‘real’ Digital Twins from related virtual replications.

Kritzinger et al., 2018 operate with concepts of Digital Models, Digital Shadows, and Digital Twins (see figure 1). What sets Digital Twins apart is the real-time automatic dataflow in both directions between the physical and digital objects.

Fig. 1. From Digital Model to Digital Twin (own representation, after Kritzinger et al., 2018)

Talkhestani et al., 2019 elaborates this further including four necessary features in their definition of a Digital Twin: (1) A Digital Twin has to be a digital representation of a physical asset, including as realistic as possible models and all available data on the physical asset. (2) The data has to contain all process data, acquired during operation as well as organizational and technical information created during the development of the asset. (3) A Digital Twin has to always be in sync with the physical asset. (4) It has to be possible to simulate the Digital Twin of the behavior of the physical asset.

Fig 2. The conceptualisation of Digital Twin.

Summarily, as seen in Figure 2, we conceptualize digital twins as possessing five constitutive features separating them from other virtual models: They need to have counterparts or equivalents in the physical world (be it a person, an organ, a product, a machine, a traffic system, or an organisational environment/infrastructure). They need to provide a fair (= as precise as possible) representation of its equivalent characteristics. They must be updated automatically and continuously (in real-time, or close-to-real-time). It must be possible to simulate the environment of the real-world counterpart on the digital twin (achieving what Qi et al. deem ‘integration between entity DT and scenario DT’). Finally, there must be synchronization directly from the digital twin to its counterpart, so that the physical asset can also mirror new directions or alterations happening virtually to the digital twin.

Digital twins in systems theory and modeling

Until now, digital twins can roughly be separated into two categories (Zhidchenko et al., 2018). Either, they assist with the analysis of very complex systems (like transportation systems), or they provide real-time analysis of relatively small systems (like a vehicle). For complex systems, digital twins are means of providing a safe space for simulation of various potential developments and impacts. The idea of digital twins is thus born out of being a (much cheaper) virtual replacement of the identical twin spacecraft NASA always produced to have suitable test spaces. By using digital twins, it becomes possible to perform simulations using the real-time characteristics of their physical counterparts, even while these are in operation. This has enormous potential to limit operational risks, as well as for optimization issues.

However, the distinction between the two categories of digital twins is increasingly blurred. Digital twins for real-time analysis is being applied to more and more complex systems. If future digital twins, as seems likely, acquire functionalities – enabled by artificial intelligence and machine learning – which allow them to interact with other digital twins in a ubiquitous environment, even digital twins of simple systems will themselves be entities forming complex systems.

Personal Digital Twins

Digital twins are also moving out of the manufacturing halls and on its way into, well, you. Signals regarding digital twins for health are already appearing manifold. Last month, The Economist reported on ambitious cardiac-research plans to create digital twins of human patients’ hearts. Digital twins are also potentially important enablers for personalised medicine through “high-resolution models of individual patients that are computationally treated with thousands of drugs to find the drug that is optimal for the patient (Björnsson et al., 2020).

In Finland, novel ideas of personal digital twins also appear in the context of the national AuroraAI-programme, which aims for Finland to ‘enter the AI age in a human-centric and ethically sustainable way’. A YouTube-video from the projects illustrates how you can ‘Let your digital twin empower you’. Futurist Osmo Kuusi has been a key contributor to development (cf. Kaivo-oja et al., 2019). Various technologies in the EU Foresight report “100 Radical Innovation Breakthroughs for the Future – The Radical Innovation Breakthrough Inquirer” indicate the high technical feasibility of digital twins.

Finding Finland’s niches

Manufacturing 4.0 believes Finland has the potential to be a leader in the Digital Twin-revolution, e.g. by developing and applying Digital Twins in strong niche markets. Department of Futures Technologies at the University of Turku has developed world-class digital models utilizing virtual reality/augmented reality, now commercialised through the spin-off company CTRL Reality. Researchers demonstrated their model of a virtual forest at the Finland Futures Research Centre’s Futures Fair in December 2017; this model was recently highlighted in the journal Nature calling for the world to Make more digital twins.

Other projects in Finland related to national strengths involve the environmental impacts of mining and mobile cranes. Usage of Digital Twins is also high on the agenda for the development and modernizations of ports in Pori and Rauma and as an element of the further take-off of the Robocoast-cluster. In Turku, digital twins are integral to the vision of creating a Smart and Wise Turku. Smart City Digital Twins is a major global research and investment area, and Finnish pioneer cities like Turku lead the way. Relying on a massive amount of data collected at high-speed from millions of sensors, there are finally also clear links between the rollout of digital twins and new demands for 5G and 6G networks.

What Digital Twins mean for futures studies?

The rapid trajectory of Digital Twins links with the disciplines of foresight and futures studies in several ways. First, it is in itself a trend to follow, analyse and speculate about the consequences of. It is also an embodiment of megatrends such as digitalisation, personalisation, and altered human-machine interactions.

At the same time, the very idea and definition of a digital twin as a vehicle of simulating the future makes digital twins an inherently futures-related technology. Futures studies-researchers and foresight practitioners must learn to utilize this as an important new tool in their toolbox. As one of its founding ideas, digital twins can provide a “safe simulation environment” to test future novelties, new products, new services, new organizational structures, new medicines, and smart infrastructures. This safety-oriented futures approach may be the most desirable way to use and apply digital twins systems thinking, and it could develop into a great futurist tool. How digital twins can supplement the identification of weak signals would seem like another fruitful avenue of investigation for future futures research.

Simultaneously, the theoretical baggage of futurists and system thinkers may be useful in shaping the field of digital twins. At present, the field seems primarily occupied by engineers and technology optimists, who may not always be aware of potential blind spots in their simulation models. A push might be needed to functionally integrate weak signals and wild cards into the simulations of digital twins. This will be another great topic for futures researchers in the years to come.

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku    

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.

– – –

The project ‘Manufacturing 4.0’ has received funding from the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395]. The project “Platforms of Big Data Foresight (PLATBIDAFO)” has received funding from the European Regional Development Fund (project No 01.2.2-LMT-K-718-02-0019) under a grant agreement with the Research Council of Lithuania (LMTLT).


References and additional information:

Cimino, Chiara et al. (2019). “Review of digital twin applications in manufacturing”. Computers in Industry, 113. DOI.

Grieves, Michael & Vickers, John (2017). “Digital Twin: Mitigating Unpredictable, Undesirable Emergent Behavior in Complex Systems”. In Kahlen, FJ. – Flumerfelt, S. & Alves, A. (eds.) Transdisciplinary Perspectives on Complex Systems. Springer, Cham. DOI.

Kaivo-oja, Jari et al. (2019). ”Digital Twins Approach and Future Knowledge Management Challenges: Where We Shall Need System Integration, Synergy Analyses and Synergy Measurements?”. In Uden, L. – Tinh, IH. & Corchado, J. (eds.) Knowledge Management in Organizations. KMO 2019. Communications in Computer and Information Science, 1027. Springer, Cham. DOI.

Kritzinger, W. et al. (2018). ”Digital Twin in manufacturing: A categorical literature review and classification.”. IFAC-PapersOnLine, 51(11), 1016–1022. DOI.

Lu, Y. et al. (2020). “Digital Twin-driven smart manufacturing: Connotation, reference model, applications and research issues.” Robotics and Computer-Integrated Manufacturing, 61. DOI.

Qi, Q. et al. (2019). “Enabling technologies and tools for digital twin”. Journal of Manufacturing Systems, in press. DOI.

Saracco, Roberto (2019). “Digital Twins: Bridging Physical Space and Cyberspace”. Computer, 52(12), 58–64. DOI.

Talkhestani, B.A. et al. (2019). ”An architecture of an Intelligent Digital Twin in a Cyber-Physical Production System.” at – Automatisierungstechnik, 67(9), 762-782. DOI.

Tao, Fei & Qi, Qinglin (2019). ”Make more digital twins”. Nature. DOI.

Zhidchenko, V. et al. (2018). ”Faster than real-time simulation of mobile crane dynamics using digital twin concept”. Journal of Physics: Conference Series, 1096.

Warnke, Philine – Cuhls, Kerstin – Schmoch, Ultich – Daniel, Lea – Andreescu, Liviu – Dragomir, Bianca – Gheorghiu, Radu – Baboschi, Catalina – Curaj, Adrian – Parkkinen, Marjukka & Kuusi, Osmo (2019). 100 Radical Innovation Breakthroughs for the Future – The Radical Innovation Breakthrough Inquirer. Foresight-report. European Commission. Brussels. DOI.

Cover picture: Pixabay.com

Autokannan ensirekisteröintien trendit Suomessa vuosina 1970–2019

Jari Kaivo-oja:

Suomessa rekisteröitiin tammikuussa 2020 16 335 uutta ajoneuvoa, joista henkilöautoja oli 12 471. Ensirekisteröinnit laskivat 11 prosenttia edellisvuoden vastaavaan kuukauteen verrattuna. Uusia henkilöautoja rekisteröitiin tammikuussa 10 798, mikä on 8 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Henkilöautoista 15,2 prosenttia oli dieselkäyttöisiä. Tässä ennakointiblogissa tarkastelen Tilastokeskuksen ja Traficomin tilastojen perusteella Suomen autokannan ensirekisteröintien trendejä noin 50 vuoden ajanjaksolla, vuosina 1970–2019.

Tulokset kertovat siitä, että henkilöautojen ja pakettiautojen rekisteröintien trendit ovat olleet Suomessa tarkasteluajanjaksolla nousevia, mutta kuorma-autojen ja linja-autojen rekisteröintien trendit ovat olleet laskevia.  Trendianalyysien tulokset herättävät tietysti kysymyksen siitä, olisiko liikennepolitiikassa ollut jotain sellaisia tausta- ja ajuritekijöitä, jotka ovat hidastaneet kuorma-autojen ja linja-autojen ensirekisteröintejä Suomessa? Toki voidaan myös yleisesti pohdiskella sitäkin, onko ensi rekisteröitymisten taso ollut riittävän korkea Suomessa. Tämä pitkän aikavälin viidenkymmen vuoden tilastollinen trendianalyysi tarjoaa empiirisen taustatiedon tämän asian tietopohjaiseksi arvioimiseksi.

Ensirekisteröinnit vaikuttavat Suomessa autokannan uudistumiseen. Ensirekisteröinti tapahtuu silloin, kun uusi auto rekisteröidään Suomessa ensimmäisen kerran. Käytettynä maahantuodut autot eivät sisälly ensirekisteröintitilastoihin. Traficom seuraa erityisesti henkilöautokannan tilaa osana liikenteen turvallisuuden ja kestävyyden seurantaa. Suomessa myydään hyvin erilaisia autoja kuten pakettiautoja, kuorma-autoja ja linja-autoja. Tässä blogissa tarkastellaan eri autotyyppejä.

Yleisesti tiedetään, että ajoneuvokannan uudistuminen edistää liikenneturvallisuutta. Uudet ajoneuvot ovat vanhempia ajoneuvoja turvallisempia. Lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että kuoleman tai loukkaantumisen todennäköisyys on uusissa autoissa jopa 10–40 prosenttia pienempi kuin kymmenen vuotta vanhoissa autoissa. Turvallisuusseikat puoltavat tarkemman huomion kiinnittämistä autokannan ensirekisteröinteihin.

Uudet autot ovat vanhoja autoja vähäpäästöisempiä, jolloin ajoneuvokannan uudistumisella ja vaihtoehtoisia käyttövoimia hyödyntävien autojen osuudella autokannasta on merkitystä myös Suomea sitovien ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Em. syistä johtuen tämä autokannan ensirekisteröintien trendikatsaus on mielenkiintoinen ja tarjoaa historiallisen perspektiivin autokannan uudistumiseen. Toki tässäkin liikennepoliittisessa asiassa on monia muuttujia, joiden tutkimus ja vaikutukset vaatisivat lisäpanostuksia ja tarkempaa huomiota.

Tämänkin blogiviestin yhteydessä on hyvä tiedostaa se, että Suomeen tuodaan käytettyjä autoja ja niiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Suuri osa näistä autoista on bensiini- ja diesel-käyttöisiä autoja. Käytettynä tuodaan Suomeen vuosittain keskimäärin noin 30 000–40 000 henkilöautoa, joten myös käytettynä maahantuoduilla autoilla on suuri merkitys autokantaamme ja sen uudistumiseen.

Kuvassa 1 on esitetty kuva koko autokannan ensirekisteröinneistä vuosina 1970–2019. Lineaarinen trendi on ollut Suomessa maltillisen nouseva, mutta ensirekisteröinneissä on ollut aikamoista vaihtelua.  Kuvassa näkyy selvästi, että 1980-luvulla koettiin ensirekisteröinneissä iso määrällinen kasvu, joka huipentui vuosiin 1989–1990, jota seurasi iso romahdus ensirekisteröinneissä. Pohjakosketus ensirekisteröinneissä tapahtui vuonna 1993, jolloin ensirekisteröitiin vain 61 058 autoa. Tämän jälkeen ensirekisteröinnit elpyivät jotakuinkin 1980-luvun alun rekisteröintitasolle. Finanssikriisin aikana koko autokannan rekisteröinnit ovat olleet alavireisiä suhteessa pitkän aikavälin lineaariseen trendiin.

Kuva 1. Koko autokannan ensirekisteröinnit vuosina 1970–2019 (Yhteensä). Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Kuvassa 2 on esitetty henkilöautojen ensirekisteröintien trendit vuosina 1970–2019. Tämä ensirekisteröintien trendikehitys on aika lailla samanlainen kuin koko autokannan trendikehitys. Henkilöautojen ensirekisteröinnit ovat seurailleet aika samansuuntaisesti yleistä talouskehitystä Suomessa. Tässä mielessä henkilöautojen ensirekisteröinnit on varsin hyvä indikaattori kansalaisten arkitalouden kehityksen osalta. Hyvinä aikoina uusia autoja on aina haluttu ostaa. Huonojen aikojen myötä uusien autojen hankinnoista on jouduttu tinkimään. Ovatko suomalaiset joutuneet jopa tinkimään liikaakin uusien autojen hankinnoista?  Onko autoilun ympäristöystävällisyys ja turvallisuus kärsineet näitä lamailmiöstä?

Kuva 2. Henkilöautojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Kuvassa 3 on esitetty pakettiautojen ensirekisteröintien trendikehitys vuosina 1970–2019. Tässäkin kuvassa 3 on nähtävissä Suomen kansantalouden ”iso tarina” viime vuosikymmeninä. 1970- ja 1980-luku olivat nousevien ensirekisteröintien aikaa pakettiautojen hankintojen osalta. Voidaan todeta, että Suomi koki ”pakukuumeen” 1980-luvun lopussa. Vuonna 1989 rekisteröitiin peräti 30 248 pakettiautoa. Suuren talouslaman pohjalla pakettiautoja rekisteröitiin vain 3 364 kappaletta. Pakettiautojen ensirekisteröinnit romahtivat todella dramaattisesti. Rekisteröinnit elpyivät tämän jälkeen hieman yli 10 000 pakettiauton rekisteröinnin tasolle. Vuosina 2000–2009 rekisteröitiin keskimäärin 135 000 pakettiautoa ja 2010–2019 rekisteröitiin keskimäärin noin 130 000 pakettiautoa vuodessa. 1990-luvun keskimääräinen pakettiautojen rekisteröintitaso jäi noin hieman yli 10 000 pakettiautoon. Finanssikriisi alensi pakettiautojen rekisteröintejä keskimäärin noin 5 000 pakettiautolla vuodessa. Voimme nähdä kuvasta 3 senkin, että 1990-luvun lopulla Suomessa palattiin 1980-alun trendikehityksen lineaariselle trendisuoralle pakettiautojen rekisteröinneissä.

Kuva 3. Pakettiautojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus 2020.

Kuvassa 4 on esitetty kuorma-autojen ensirekisteröintien trendi vuosina 1970–2019. Tämä kuva kertoo laskevasta kuorma-autojen ensirekisteröintien trendikehityksestä Suomessa. Finanssikriisi näyttää heikentäneen voimakkaasti kuorma-autojen ensirekisteröintejä. Vaikutus on ollut voimakkaampi kuin pakettiautojen ensirekisteröintien tapauksessa. Voimme spekuloida silläkin ajatuksella, että pakettiautot ovat yhä enemmässä määrin korvanneet kuorma-autoja yritysten liikennöinnissä finanssikriisin aikana. Myös pakettiautojen yksityisen vuokraustoiminnan yleistyminen on varmasti vaikuttanut trendikehitykseen.

Kuva 4. Kuorma-autojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Kuvassa 5 on esitetty linja-autojen ensirekisteröintien trendi vuosina 1970–-2019. Tämä kuva 5 kertoo laskevasta linja-autojen ensirekisteröintien trendikehityksestä Suomessa. Lasku on ollut vuoden 1970 noin 700 rekisteröintien tasosta noin 500 linja-auton ensirekisteröinnin tasolle. Se, onko tämä ollut tukemassa kestävän kehityksen liikennepolitiikkaa, on haastava kysymys. Laskeva trendi kertonee ehkä siitä, linja-autoja on tarvittu vähemmän alueellisen joukkoliikenteen tarpeisiin. Myös väestön keskittyminen kaupunkikeskuksiin ja tuonti ulkomailta voivat olla havaitun laskevan trendin taustalla.

Kuva 5. Linja-autojen ensirekisteröinnit Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Tämä autokannan uudistumista käsittelevä blogiviesti kertoo yleisistä autojen rekisteröintien lineaarisista trendeistä. Voimme yhteenvetona todeta, että henkilöautojen ja pakettiautojen rekisteröintien trendit ovat olleet Suomessa tarkasteluajanjaksolla nousevia, mutta kuorma-autojen ja linja-autojen rekisteröintien trendit ovat olleet laskevia. Tämä tulos herättää tietysti kysymyksen siitä, olisiko liikennepolitiikassa ollut jotain sellaisia tausta- ja ajuritekijöitä, jotka ovat hidastaneet kuorma-autojen ja linja-autojen ensirekisteröintejä Suomessa. Toki voidaan myös yleisesti pohdiskella sitäkin, onko ensi rekisteröitymisten taso ollut riittävän korkea Suomessa. Tämä pitkän aikavälin viidenkymmen vuoden trendianalyysi tarjoaa empiirisen taustatiedon tämän asian arvioimiseksi.

Kuvassa 6 on esitetty vuoteen 1970 pohjautuva indeksipohjainen kuva trendikehityksestä. Se kertoo selvästi, että henkilöautojen ensirekisteröintikehitys on ollut korkeammalla tasolla kuin muiden autotyyppien rekisteröintikehitys. Tämä tulos antaa hyvän syyn pohdiskella sitä, onko järkevää toimia siten, että pakettiautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen uusien ensirekisteröintien taso on alhaisemmalla tasolla kuin henkilöautojen ensirekisteröintien taso.

Kuva 6. Eri autotyyppien ensirekisteröintien indeksikehitys (1970=100) Suomessa vuosina 1970–2019. Lähde: Tilastokeskus ja Traficom 2020.

Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen kannalta pitkän aikavälin trendikehityksen arviointi on empiiristä perustutkimusta ja perusanalyysia, jota voidaan käyttää luotettavana lähtökohtana muille tarkemmille ennakointianalyyseille. Tämä suppea autojen ensirekistöintien trendianalyysi on esimerkki tämän tyyppisestä ennakoinnin perustutkimuksesta, josta voi olla hyötyä myös liikennepolitiikan pitkän linjan kriittisille arvioinneille.

Autokannan uudistumisen arvioinnissa korostuvat ympäristöpoliittiset tekijät ja liikennepolitiikan yleiset turvallisuustekijät. Kummankin politiikka-alueen osalta olisi varmaan syytä kriittisempään pohdiskeluun Suomessa.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto


Tilastokeskus ja Traficom (2020) Autojen ensirekisteröinnit ajoneuvolajeittain.

Kuvituskuva: pixabay.com


Sirkka Heinonen:

Futures thinking has finally become an academic discipline (in a few universities) while its pragmatic and light version – called foresight – has emerged as a critical strategic field for governments, cities, organisations and companies. Futures education is entering schools at all levels, even if only with the first baby steps. Futures communication could be described as an area and empowering approach through which you can highlight the essence and need for futures thinking and creation i.e. futures literacy. The awareness and visibility of futures literacy can be strengthened through various campaigns and celebrations.

World Future Day

For several consecutive years now, the Millennium Project has organized the World Future Day on March 1st, now hosted by The Millennium Project in collaboration with:

Again this year anyone can celebrate futures and attend the World Future Day via the Zoom. This celebratory event consists of volunteers, mostly from the Millennium Project network, facilitating futures discussions at 12 noon in their own time zone. You can come join the conversation whenever you want. Updates will be available online. This is a very globally inclusive, participatory, discussant, inter-cultural and inter-generational celebration of futures which can engage new actors in the field of futures studies, foresight and anticipation.


Finnish Futures Day Extended to Futures Week

Since the International Futures Day falls on a Sunday this year, celebrations are moved to the 6th of March in several locations, such as here in Finland. The goal of Futures Day is to alert the large masses of Finns for one day to discuss what kind of futures we want to create. The Futures Day concept works like the originally Finnish grassroot innovation Restaurant Day i.e. anyone in their community can organise their own Futures Day with the materials provided on the website  (the Finnish site). You can even post your own event on the Future Day website.

The Finnish Futures Day is actually extended for the whole Futures Week through events that inspire people to conversations about dreams and fears of the future they face. This is in order to strengthen futures awareness and make futures thinking visible. The Finnish National Foresight network also organises a Foresight Friday event on “Shaping the Future: Between Continuities and Disruptions”.


40 years of Finnish Society for Futures Studies – celebrating futures the whole year of 2020

The Finnish Society of Futures Studies (FSFS) is actively involved in organising and attending Futures Day events, extending futures celebrations for the whole year. This is because the Society, established in 1980 with Professor Pentti Malaska as its first President, is now celebrating its 40 years anniversary. These events will make futures thinking, its forms, means and goals, visible to the public, not only to the society’s 700 members.

Examples of futures events in 2020 – besides regular annual seminars, are TOP TEN seminar on Future and Power, seminar on theoretical and philosophical foundations of futures studies, summer seminar on our joint futures and actors making them, as well as a special issue of FUTURA journal (4/2019) on the past 40 years with interviews of 25 acknowledged futures researchers active within the FSFS.

Celebrating the history of futures activities and communicating it to younger generations is quintessential – both in learning about the very diverse paths that can lead to systematic futures work and in encouraging younger actors to enrichen the field and boldly open up new avenues and angles. A call for videos of visualising futures, especially scenarios, will also be opened soon.


100 years of University of Turku

Futures celebrations are intensified with the celebration of the 100th Anniversary of the University of Turku. With the Finland Futures Research Centre (FFRC) as its department and with the new futures basics course TULEVA that is obligatory for all master’s programme students at its School of Economics the University of Turku can be metaphorically called “Futures University”.


In June the 21st international FFRC conference will be organised on ‘Learning Futures – Futures of Learning’ in Helsinki in co-operation with the Finnish National Agency for Education (EDUFI). The conference includes a special session “Millennium Forum”, organised by FEN (Foresight European Network) and the Helsinki Node of the Millennium Project, the latter one celebrating its twenty years of activity. There you can simultaneously celebrate learning and learn to celebrate – both are equally educational.

Futures Studies as Life Supporting System

The above mentioned examples of campaigns and celebrations aim at enhancing the awareness and visibility of futures thinking and futures studies. Such futures communication is needed not only for making wider circles in society conscious of the potential and benefits of futures work, but also for nudging more stakeholders to concretely use futures and foresight material and results in their strategic processes.

Serious futures work becomes a synonym for survival strategies. My claim is that every organisation, government, company, NGO etc needs a futures strategy to cope and succeed. In a nutshell, futures strategy means traditional strategy enhanced by longer time-frame, systemic view, holistic approach, out-of-the-box thinking, aided with peripheral vision (Day & Shoemaker 2006) and other futures methodology (Glenn & Gordon 2009; Heinonen, Kuusi & Salminen eds 2017). Accordingly, futures literacy and foresight skills become a necessary prerequisite for survival – they embody a life-supporting system if their results are harnessed to tackle the mega-challenges hovering above humankind’s head like Damocles’ sword. This allegory highlights that with great fortune and power comes also great danger. Humankind thinks of itself sitting in the king’s throne, in power over nature, in control of technology. This no longer applies – there are existential risks looming above us by a hair’s strength such as climate change, cyberterrorism, pandemics, artificial super intelligence.

In the Millennium project Future of Work/Technology 2050 scenarios (Glenn 2019), a key distinguishing feature of different assumptions about how artificial intelligence evolves from the current specific or niche applications-competent artificial intelligence (Artificial Narrow Intelligence ANI) towards that of capable of solving a wide range of tasks similar to humans competence (Artificial General Intelligence AGI) and still further towards artificial intelligence that becomes superior to humans’ performance in most tasks (Artificial Super Intelligence ASI). What if ASI then realises and decides that humans are detrimental to life on earth and draws certain conclusions?

From the point of view of biology, the purpose of life is to produce as many offspring as possible i.e. to reproduce and maintain the population. From the point of view of many religions, the purpose of life is to live in contact with Higher Being and to use his or her own special skills for the benefit of others. The purpose of Futures Studies has already been crystallised by Ossip K. Flechtheim (1966) to combat great global problems such as poverty, war, inequality. Wendel Bell (1997, 111) saw as the overriding purpose of futures studies “to maintain or improve human well-being and the life-sustaining capacities of the Earth” with nine sub-purposes all tightly bundled together under this umbrella.

Therefore, a relevant question for all participants of the Futures Day, Week or Year is to also address such mega-questions as purpose of life and how futures studies could concentrate on them more efficiently – how to use the special foresight skills to benefit fellow humans, other species, and the planet? The mega-challenge of climate change is deeply intertwined with this endeavour. Electricity production based on even 100% renewable energy is already technically possible (Breyer et al. 2016). However, because of institutional obstacles, fossil industry lobbying, and political indecision, the transition is slow. However, when there’s a will, there’s a way. The Club of Rome published its Climate Emergency Plan (2019), there are scenarios for pathways to emission-free futures (e.g. Heinonen & Karjalainen 2019), and there are pioneers such as Greta Thunberg.

Both the speed and scale for action in face of global challenges matter. In futures field, we can adopt 100% futures consciousness, if we only choose so. Every step, event, campaign and working/learning process celebrating futures thinking and futures literacy is noteworthy. In memory of Bell’s line of integrative prospective thinking: we have to reason, choose and act, correspondingly. Everybody is invited to these empowering futures celebrations.

Sirkka Heinonen
Ph.D., Professor Emerita
Finland Futures Research Centre
University of Turku

– –


Bell, Wendell (1997). Foundations of Futures Studies. Human Science for a New Era. Volume I: History, Purposes and Knowledge. Transaction Publishers, New Jersey.

Breyer, Christian; Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho (2016). New consciousness: A societal and energetic vision for rebalancing humankind within the limits of planet Earth. Technological Forecasting and Social Change.

Club of Rome Climate Emergency Plan. A Collaborative Call for Action. By members of the Club of Rome: Sandrine Dickson-Déclève, Ian Dunlop, Andres Wijkman with support from Martin Hedberk & Till Kellerhof, 16 p.

Day, George & Schoemaker, Paul (2006). Peripheral Vision: Detecting the Weak Signals That Will Make or Break Your Company. Harvard Business School Press.

Flechtheim, Ossip K.  (1996). History and Futurology. Meisenheim-am-Glan, Germany. Verlag Anton Hain.

Glenn, Jerome (2019) Work/Technology 2050 – scenarios and actions. Orders.

Glenn, Jerome & Gordon, Theodore (eds) (2009). Millennium Project Futures Research Methodology Version 3.0. 

Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2019). Electrification in Peer-to-Peer Society – New Narrative for Sustainable Futures. FFRC eBook 1/2019.  Order print copies.

Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2019b) Pioneer Analysis as a Futures Research Method for Analysing Transformations. In: Poli R., Valerio M. (eds) Anticipation, Agency and Complexity. Anticipation Science, vol 4. Springer, Cham.

Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds) (2017).  How Do We Explore Our Futures? Methods of Futures Research. Acta Futura Fennica 10, Finnish Society for Futures Studies. Helsinki.

Nurmela, Juha & Viherä, Marja-Liisa (2019). Miten minusta tuli tulevaisuudentutkija? – 25 aktiivia tutkijaa kertoo (How I became a futures researcher – stories by 25 active futures researchers). FUTURA 4/2019, 5-34.


Article photo by Sirkka Heinonen.