Avainsana-arkisto: työmarkkinat

Onko Suomen aika painaa hälytysnappulaa Brysselissä?

Jari Kaivo-oja:

Huomioita työttömyysasteen kehityksestä Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017

 ”Jostakin syystä Suomen talouspolitiikassa on ruvettu puhumaan työllisyydestä työttömyyden sijaan. Ennen vanhaan pyrittiin esimerkiksi alle seitsemän prosentin työttömyyteen, nyt pyritäänkin 72 prosentin työllisyyteen. Näin tehdään siitä huolimatta tai siksi, että 72 prosentin työllisyys jättää tilaa jopa 28 prosentin työttömyydelle.”
Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti, 18/2017, s. 66.

Työllisyysaste määritellään yleensä työllisten prosenttiosuudeksi saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan taas 15–64 -vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15–74 -vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. On syytä olla tarkkana, kun puhutaan työttömyydestä. Jopa 28 prosentin työttömyys voidaan ymmärtää eri tavalla – eri määritelmien pohjalta.

Tässä blogiviestissä tarkastelen työttömyysasteen trendejä Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017. Työttömyys on eräs haasteellisimmista talouspolitiikan alueista Euroopassa. Tämän blogiviestin tavoitteena on arvioida työllisyyspolitiikan kehitystrendejä Pohjoismaissa ja Saksassa. Käytän Saksaa tässä yhteydessä verrokkimaana muille Pohjoismaille. Saksa on usein nähty Euroopan mallimaana talouspolitiikassa. Tästä tarkasti määritellystä näkökulmasta teen arvioni tässä yhteydessä. Alleviivaan yleistä käsitystä työttömyysasteesta indikaattorina makrotaloudellisesta tehottomuudesta. Työpanosten vajaakäyttö ei kerro hyvää kansantalouden toimintakyvystä.

Kuvaan 1 olen laatinut yleiskuvan työttömyysasteen kehityksestä kuukausiaineiston pohjalta Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017.

tyottomyys-jko-1

Kuva 1. Kuukausittainen työttömyys Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017.

Kun arvioimme yleistä trendikehitystä Pohjoismaiden osalta kuvassa 1, voimme havaita seuraavia asioita:

  • Norja on onnistunut hoitamaan työttömyysasteensa alhaisimmaksi pohjoismaista. Työttömyysaste on ollut alle 4 prosenttia melkein koko tarkasteluajanjakson aikana. Vuosina 2015–2017 työttömyysaste on noussut hiukan yli 4 prosentin.
  • Sekä Islanti että Tanska ovat kasvattaneet työttömyysastettaan vuoden 2009 jälkeen. Tanskassa työttömyysaste on saatu pysähtymään 6 prosentin tasolle ja vuoden 2013 jälkeen se on laskenut noin 4 prosentin tasolle. Islanti on onnistunut laskemaan vuoden 2011 jälkeen työttömyysastetta alle 4 prosentin.
  • Suomessa työttömyysastetta onnistuttiin laskemaan 8 prosentin tasolta noin 6 prosentin tasolle vuosina 2006–2009, mutta tämän jälkeen työttömyysaste kohosi 9 prosentin tasolle vuonna 2010. Tämän jälkeen työttömyyttä saatiin laskettu hieman 7 prosentin tasolle vuonna 2012. Tämän myönteisen kehityspisteen jälkeen työttömyysaste lähti kohoamaan ja se saavutti ennätystason (9,8 %) vuoden 2016 alussa. Vuoden 2013 jälkeen Suomen työttömyysaste on koko tämän ajan ollut Pohjoismaiden korkein.
  • Suomen ja Ruotsin työttömyysasteen kehitys on ollut varsin yhteneväinen vuosina 2006–2013. Vuoden 2013 jälkeen Ruotsissa onnistuttiin painamaan työttömyysaste alas – noin 6,8 prosentin tasolle vuonna 2017.
  • Saksassa työttömyysaste oli vuoden 2007 alussa 9 prosentin tasolla. Tämän ennätystason jälkeen Saksassa työttömyysasteen trendi on ollut tasaisessa laskussa. Vuoden 2017 alussa se oli saatu laskemaan peräti 3,94 prosentin tasolle. Ainoa Pohjoismaa, joka on onnistunut viime vuosina paremmin työttömyyspolitiikassa, on ollut Islanti, jonka viimeisin työttömyysastehavainto oli vuoden 2017 alussa 3,3 prosenttia.

Mitä siis voimme todeta yleisten työttömyystrendien osalta Pohjoismaiden osalta? Jos Suomessa haluttaisiin ottaa työllisyyspolitiikassa mallia onnistuneimmista Pohjoismaista, mallia tulisi ottaa lähinnä Islannista ja Norjasta, jotka ovat viime vuosina onnistuneet parhaiten työllisyyspolitiikassa, jos kehitystä arvioidaan työttömyysteen pohjalta. Ruotsi ja Suomi ovat olleet yllättävän saman tyyppisiä maita työttömyyskehityksen osalta aina vuoteen 2013 asti. Tämän vuoden jälkeen Ruotsi onnistui laskemaan työttömyysastetta Suomea huomattavasti paremmin. Suomen viimeisin havainto (M2) oli 8,6 prosenttia. Se on heikon työvoimapolitiikan suoritus tässä vertailevassa työttömyysastetta koskevassa maatarkastelussa.

Kuvassa 2 olen esittänyt prosenttiyksikkökohtaisen vertailun Pohjoismaiden ja Saksan välillä. Se kertoo eri Pohjoismaiden eroista Euroopan ”mallimaahan”, Saksaan verrattuna.

tyottomyys-jko-2

Kuva 2. Pohjoismaiden ero Saksan työttömyysasteeseen verrattuna.

Tämä kuva vahvistaa edellä esitettyä arvioita siitä, että Norja ja Islanti ovat onnistuneet työllisyyspolitiikassa varsin hyvin, mutta Suomi ja Ruotsi eivät ole olleet kovin onnistuneita työttömyyspolitiikassaan, kun sitä arvioidaan työttömyysasteen pohjalta. Vuoden 2009 jälkeen prosenttiero suhteessa Saksaan on ollut negatiivinen. Viime vuosina Suomen työllisyyspolitiikka on ollut heikointa Pohjoismaissa ja ero Saksaan nähden ollut vain edelleen kasvanut. Viimeisen havaintopisteen jälkeen, M2-2017, prosenttiero oli -4,7 %. Ruotsi sen sijaan on pystynyt astetta parempaan tulokseen työttömyysasteen osalta. Viimeisen havainnon, M2-2017, prosenttiero oli -2,9 %.

Kun katsomme huolellisesti kuvaa 2, havaitsemme, että kaikkien pohjaismaiden osalta työttömyystason prosenttiero suhteessa Saksaan on ollut laskeva – paitsi kaikissa Pohjoismaissa paitsi Islannissa. Laskun prosenttierotuksessa voidaan katsoa alkaneen finanssikriisistä vuoden 2007 aikana. Kun muistamme sen, että Islanti ei ole varsinaisesti Euroopan unionin jäsenmaa, tämä havainto herättää varmasti kriittisiä kysymyksiä siitä, miten Pohjoismaat voivat jatkossa hoitaa menestyksellisesti työllisyyttään Euroopan unionin jäsenmaina, kun prosenttiero työttömyysasteissa suhteessa Saksaan on koko ajan muuttunut huonommaksi ja huonommaksi.

Ainoa Pohjoismaa, joka oikeasti on onnistunut tässä kansalaisille tärkeässä asiassa, on Islanti. Islannissa koettiin talouden romahdus vuonna 2008, mutta pieni arktinen maa on onnistunut yllättävän hyvin elvyttämään talouttaan ja saamaan työllisyysasiat kuntoon. Elokuussa 2013 Islanti veti EU-jäsenyysneuvottelijansa pois Brysselistä ja näillä näkymin se pysyy EU:n ulkopuolella. Tämä on merkityksellinen poliittinen signaali kaikille Pohjoismaille.

Sekä Suomen että Ruotsin työttömyysasteen ja Saksan työttömyysasteen ero on kuvattu tarkemmin kuvassa 3. Näemme kuvasta 3 sen, että Suomen ja Saksan työttömyysprosenttien ero on ollut negatiivinen trendi jo aika pitkään. Se on ollut samansuuntainen myös Ruotsilla, mutta kuten kuva 3 osoittaa, Ruotsi on kuitenkin jo oikaissut oman negatiivisen trendikäyränsä vuonna 2009, mutta Suomen kohdalla mitään selkeää oikaisua ei vieläkään ole tapahtunut. Olisi varmasti toivottavaa, että tämä pitkään jatkunut trendi saataisiin katkaistua.

Voimme Suomessa aiheellisesti nyt kysyä sitä, miten tämä negatiivinen trendi lopulta saadaan oikaistua tai saada se kääntymään positiiviseksi trendiksi? Mitä ratkaisuja ja proaktiivisia toimenpiteitä Suomella on käytössään? Kuinka pitkään Suomen hallitus voi odotella tämän varsin negatiivisen trendikehityksen jatkumista? Onko Suomen etujen mukaista alkaa painaa hälytysnappulaa Brysselissä? Euroopan Unionin talouspolitiikan tavoitteina on ”kasvu, työpaikat & investoinnit” eli työllisyys on yksi EU:n talouspolitiikan pilareista. Uusien työpaikkojen luominen on ehkä heikoimmin onnistuneista kolmesta politiikkalohkoista Euroopan talousalueella (ks. esim. Kaivo-oja, Haukioja & Karppinen 2017). Suomen kansallisessa intressissä olisi nostaa työllisyyspolitiikka Euroopan unionin talouspolitiikan keskiöön.

tyottomyys-jko-3

Kuva 3. Työttömyyden prosenttiasteiden ero Ruotsin ja Suomen osalta Saksan työttömyysasteeseen verrattuna, vuodet 2006–2017.

Tässä blogiviestissäni voi ehkä käydä ilmi ainakin osaksi se, mihin toimittaja Jukka Ukkola kiinnitti ansiokkaasti huomiota perjantaina 5.5.2017 Suomen Kuvalehdessä julkaistussa kolumnissaan ”Prosenttipolitiikkaa”.

Osa käytännön ennakointitoimintaa on tärkeiden trendien analyysi ja taustoittaminen. Kansantaloudessa työttömyysprosentti on eittämättä yksi tärkeistä seurattavista muuttujista.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähteet:

Kaivo-oja, Jari – Haukioja, Teemu & Karppinen, Ari (2017) Twenty years of “growth, jobs and investments” strategy in the European union – Macroeconomic developments after the Maastricht Treaty. Artikkelikäsikirjoitus 5.5.2017. Turun yliopisto ja Tampereen yliopisto.

Ukkola, Jukka (2017) Prosenttipolitiikkaa. Suomen Kuvalehti, 18/2017, s. 66.

World Bank (2017) Monthly unemployment rate statistics. World Bank Database, 5.5.2017.

Kuva: The Breadline by Sculptor Georg Segal, Franklin Delano Roosevelt Memorial (pixabay.com)

Onko Suomi pian Itämeren alueen heikoin lenkki työmarkkinoiden vetovoimassa?

Jari Kaivo-oja

Avoimien työpaikkojen kehitystrendit vuosina 2014–2016 Euroopassa ja Itämeren alueella Eurostatin JVR-tilastojen neljännesvuositarkastelun pohjalta

Tässä blogiviestissä tarkastelen avoimien työpaikkojen kehitystä EU-28 -alueella ja tarkemmin Itämeren alueella. Tämä tarkastelu perustuu Eurostatin neljännesvuositilastoihin (päivitys helmikuu 2017). Tarkastelussa käytetty Job Vacancy Rate -tunnusluku (JVR) mittaa avoimien työpaikkojen suhteellista tarjonta-asetta (Job vacancies in number and % – NACE Rev. 2, B-S, quarterly data). EU28-alueella tämä avoimien työpaikkojen JVR-indikaattori on vaihdellut arvojen 0,5 (Portugali) ja 2,6 (Saksa) välillä. Tämä JVR-tunnusluku kuvastaa varsin hyvin työvoimamarkkinoiden imua suhteessa työttömiin työpaikan hakijoihin. Rajaan tarkastelun tässä kirjoituksessa tämän JVR-tunnusluvun tarkasteluun, koska se tarjoaa varsin mielenkiintoisen vertailukohdan Euroopan työmarkkinoiden kehityksen arvioinnille.

Kuvassa 1 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys EU-28 -alueella ja Euro-alueella. Tämä kuva 1 kertoo siitä, EU-28 -alueella avoimia työpaikkoja on suhteellisesti arvioituna ollut hiukan enemmän tarjolla kuin Euro-alueella. Sinänsä tämä on mielenkiintoinen havainto. EU-28 -alueella avoimien työpaikkojen kehitys on ollut myönteistä vuonna 2016 verrattuna vuoteen 2014. Tämän tarkastelun pohjalta voimme siis havaita pienoista talouden ja työllisyyden elpymistä Euroopan unionin alueella jo viime vuoden 2016 aikana. Muutos on ollut 0,3-yksikköä EU-28-alueella vuoden 2014 alusta. Se ei tietystikään ole vielä kovin paljon.

Kuva 1. Avoimien työpaikkojen kehitys EU-28- ja Euro-alueella, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JRR).

Kuvassa 2 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tanskan lukuja ei ole raportoitu, koska niitä ei ole jostain syystä raportoitu Eurostatin tietokannassa. Tanskan asema Euroopan houkuttelevimman työmarkkinan Saksan kupeessa on tietysti haasteellinen. Kuva 2 kertoo siitä, että Suomi laahaa pääosin Ruotsin ja Norjan perässä avoimien työpaikkojen tarjonnan osalta. Ainostaan vuoden 2016 alussa Suomen tilanne oli hetkellisesti parempi kuin Norjassa. Norja on ollut vahvin työpaikkojen tarjoaja tässä kolmen maan pohjoismaisessa ryhmässä. Ruotsin JVR-indeksi on ajoittain ohittanut Norjan, mutta keskimäärin Norjan työmarkkinoiden veto on ollut voimakkainta JVR-tunnusluvulla arvioituna.

Kuva 2. Avoimien työpaikkojen kehitys Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JVR).

Kuvassa 3 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Virossa, Latviassa ja Liettuassa vuosina 2014–2016. Baltian maista Viro on ollut pääosin vahvin uusien työpaikkojen tarjonnassa, kun asiaa arvioidaan JVR-tunnusluvulla.

Vuonna 2014 ja vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljännesvuosilohkon aikana heikoin maa on ollut Latvia, mutta vuoden 2015 viimeisellä vuosilohkolla Latvian työmarkkinat piristyivät yllättäen voimakkaasti ja Latvia ohitti Liettuan työvoimamarkkinoiden vedossa. Tämä merkittävä työmarkkinoiden käänne tapahtui vuoden 2015 viimeisellä vuosineljänneksellä Latviassa.

Vuoden 2016 ensimmäisellä vuosineljänneksellä Latvia oli jopa ykkönen Baltian maista uusien työpaikkojen tarjonnassa (JVR-tunnusluvulla mitattuna) ohittaen jopa Viron, joka on perinteisesti ollut vahvin työmarkkinoiden vetovoimaisuudessa Baltiassa.

Viime vuoden lopulla tilanne työmarkkinoilla Virossa taas parani ja Viro otti perinteisen ykkösasemansa Baltian maiden työmarkkinoiden vetovoimassa. Suomessa on syytä panna merkille, että Viron JVR-tunnusluku sai arvon 2,0 vuoden 2016 kolmannella kvartaalilla, kun vastaavana ajankohtana Suomen JVR-arvo sai arvon 1,4. Tätä tulosta ei voi millään pitää hyvänä suorituksena Suomelle. Latviankin JVR-arvo on tänä samana ajankohtana 1,6 eli astetta parempi kuin Suomella.

Kuva 3. Avoimien työpaikkojen kehitys Virossa, Latviassa ja Liettuassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JVR).

Kuvassa 4 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Puolassa ja Saksassa vuosina 2014–2016. Tämä kuva kertoo hyvin siitä, miten vetovoimaiset työmarkkinat ovat Saksassa verrattuna Puolan työmarkkinoihin. Saksan ero avoimien työpaikkojen osalta on ollut noin 1,8-yksikköä parempi kuin Puolassa. Positiivista on ollut kuitenkin se, että tilanne on parantunut Puolassa tarkasteluaikavälillä 0,2-yksiköllä. Saksassa vuosi 2016 merkitsi hienoista heikkenevää kehitystä työmarkkinoilla, mutta kehitys ei ollut kovin huono tästäkään (arvo 2,3) huolimatta ollen lähellä keskiarvoa (keskiarvo 2,4 yksikköä).

Kuva 4. Avoimien työpaikkojen kehitys Puolassa ja Saksassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate).

Kuvaan 5 on otettu vertailu Saksan ja Iso-Britannian työmarkkinoiden vetovoimaisuuden osalta. Tämä kuva kertoo siitä, että huolimatta Brexit-kriisistä, mitään isoa muutosta tai romahdusta työmarkkinoiden vedon osalta ei ole Iso-Britanniassa ainakaan toistaiseksi tapahtunut. Itseasiassa keskiarvoinen avoimien työpaikkojen kehitys Saksassa ja Isossa-Britanniassa on ollut lähes sama (tasoa 2,4).

Kuva 5. Avoimien työpaikkojen kehitys Saksassa ja Isossa-Britaniassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014–2016 (Job Vacancy Rate, JVR).

Saksan työmarkkinat eivät ole siis muuttuneet houkuttelevimmiksi Brexit-prosessin myötä. Silti on varmasti hyödyllistä seurata Saksan ja Iso-Britannian työmarkkinoiden kehitystä jatkossakin. Muutoksia voi ilmetä myös myöhemmin, kun Brexit-prosessi etenee ja syvenee. Toki voi tapahtua aivan päinvastaistakin kehitystä.

Kuvassa 6 on esitetty yhteenveto tässä blogiviestissä tarkastelluista Itämeren alueen maista ja EU-alueiden kehityksestä. Tämä kuva 6 kertoo meille siitä, että Suomella, Norjalla, Ruotsilla ja Saksalla on ollut viime aikoina vaikeuksia saada työmarkkinoitaan vetovoimaisiksi. Tämä tilanne on pitkittynyt finanssikriisin myötä. Erityisesti Suomen kohdalla nämä vaikeudet ovat olleet todella vaikeita.

Kuva 6. Ensimmäinen havainto v. 2014, viimeinen havainto v. 2016 ja avoimien työpaikkojen tarjonnan muutos vuosina 2014–2016 eräissä EU-maissa.

Ruotsi ja Saksa ovat samalla tasolla vaikeuksiensa suhteen. Sen sijaan kaikki Baltian maat ja Puola ovat kyenneet lisäämään työmarkkinoidensa suhteellista vetovoimaisuutta viimeisen kahden vuoden aikana. Suomi on sen sijaan junnannut aika lailla paikallaan. Harmaa palkki vasemmalla on pisin Suomen kohdalla. Tämä on mielenkiintoinen työmarkkinoiden trendejä koskeva havainto.

Suomessa on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota työmarkkinoiden trendeihin Euroopassa ja toki myös muuallakin maailmassa. Työmarkkinoiden veto on ratkaisevan tärkeää taisteltaessa työttömyyttä ja toimentulovaikeuksia vastaan. Suomessa työmarkkinoiden vetoa olisi syytä nostaa. Jos emme saa asiaa pian korjattua, ennen pitkään parhaat työntekijämme siirtyvät maihin, joissa työmarkkinat oikeasti vetävät ja joissa kansalaisten todennäköisyys työllistyä on korkeampi kuin Suomessa.

Tässä blogiviestissä vertaileva tilastoihin pohjautuva trenditarkastelu osoitti sen, että vuoden 2016 kolmannella vuosineljänneksellä ainoastaan Puolan JVR-tunnusluku (0,8) ja Liettuan JVR-tunnusluku (1,3) olivat heikompia kuin Suomen JVC-tunnusluku (1,4). Trendit työmarkkinoilla Puolassa ja Liettuassa ovat koko ajan kehittyneet parempaan suuntaan ja ei ehkä kestä kovin pitkään, kun nämäkin maat ohittavat Suomen työmarkkinoiden vetovoimassa. Talouskasvu ja teollisuuden kehitys ovat edenneet näissä maissa ripeästi viime vuosina. Suomessa sen sijaan kasvu- ja teollisuuspolitiikkamme eivät ole osoittautuneet kovin tuloksellisiksi. Kasvu ja menestystarinoille olisi kovaa kysyntää Suomessa.

Jos yllä kuvattu epätoivottava työmarkkinoiden trendikehitys etenee näin lähivuosina, olemme piakkoin Itämeren alueen heikoin lenkki työmarkkinoiden vetovoimassa. Työllisyys ja työllistyminen vaikuttavat työntekijöiden ja perheiden elintasoon ja hyvinvointiin. Siksi kyse on varsin keskeisestä asiasta ja olisi syytä nopeasti tarttua konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka lisäävät työmarkkinoiden vetoa ja vetovoimaisuutta Suomessa.

Suomessa aikaa työmarkkinoiden uudistamiseksi ei ole hukattavaksi yhtään enää. Tässä blogiviestissä esitetty analyysini on ”Early Warning Signal” -tyyppinen ennakointi, johon on syytä suhtautua asian edellyttämällä vakavuudella. Avoinna olevat työpaikat ja erityisesti sitä kuvaava JVR-tunnusluku on tärkeä kansantalouden kehitystä kuvaava tunnusluku. Siksi sen huolellinen analysointi on tärkeä osa ennakointitoimintaa – myös Suomessa. Suomen keskiarvoinen JVR on viime vuosien (2014–2016) osalta ollut 1,44. Jos nyt todella päättäisimme, että tulevaisuudessa Suomen JVR tulisi olla 2,0, eli lähellä Ruotsin keskimääräistä tasoa, olisimme jo oikealla skenaariopolulla.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

Lähde

Eurostat (2017) Job Vacancy Rate. Job vacancies in number and % – NACE Rev. 2, B-S, quarterly data. Last updated 21.02.2017. Eurostat, Brussels. Verkkosivut: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/download.do?tab=table&plugin=1&language=en&pcode=tps00172