Avainsana-arkisto: skenaariot

Miltä tulevaisuudet tuntuvat? Ajatuksia tulevaisuudentutkimuksen estetiikasta

Matti Minkkinen

Luin hiljattain Esther Eidinow’n ja Rafael Ramirezin artikkelin tarinankerronnan estetiikasta ja tulevaisuuskuvien uskottavuudesta.[1] Artikkeli sai minut pohtimaan estetiikan merkitystä tulevaisuudentutkimuksessa yleisemmin. Kansainväliseen maisteriohjelmaamme kuuluu kurssi tulevaisuudentutkimuksen etiikasta, ja etiikan tärkeydestä on tällä alalla laaja yhteisymmärrys. Entä estetiikka?

Eidinow ja Ramirez esittävät, että tarinan estetiikka, eli se miten kauniilta, sopivalta, elegantilta (tai vaihtoehtoisesti rumalta) tarina tuntuu, on ratkaisevassa roolissa tarinan uskottavuuden luomisessa. Paino on sanalla tuntuu: estetiikassa on kyse enemmän subjektiivisesta kokemuksesta kuin järkeilystä. Uskottavuus puolestaan luo tarinalle vaikuttavuutta, kun toimijat vakuuttuvat ja alkavat toimia tietyn tulevaisuuskuvan eteen (tai sitä vastaan). Uskottavuus (plausibility) on tärkeä erottaa todennäköisyydestä (probability) ja mahdollisuudesta (possibility). Uskottavuuden luomisessa on kyse sosiaalisesta prosessista, jossa pyrimme vakuuttamaan muut tulevaisuuskuvan uskottavuudesta ja toivottavasti annamme vastavuoroisesti muille mahdollisuuden vakuuttaa meidät. Todennäköisyys ja mahdollisuus ovat pidemmälle meneviä väitteitä siitä, mitä oikeasti voisi tapahtua riippumatta ihmisten uskomuksista.[2] Eidinow’n ja Ramirezin tulevaisuuden estetiikan ‘kaava’ menee suurin piirtein näin: tarinan estetiikka → uskottavuus → vaikuttavuus. Looginen johtopäätös on, että kiinnittämällä huomiota tarinan esteettisiin ominaisuuksiin sille saadaan lisää vaikuttavuutta ja näin voidaan edistää tärkeiksi koettuja asioita.

Sivuhuomiona tässä voidaan huomata selvä ero etiikkaan. Siinä missä esteettisyys koskee tarinan ominaisuuksia ja kokemista, eettinen pohdinta kyseenalaistaa tarkoitusperät, joita tarinalla ajetaan ja tarinan käyttämisen vaikuttamisen keinona. Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretoja esittää, että kertomukset muokkaavat mahdollisen tajuamme ja voivat olla vaarallisiakin.[3] Etiikka voi usein pikemminkin haastaa tarinoiden esteettisyyttä kuin edistää sitä. Kuten filosofi Sami Pihlström totesi hiljattain Helsingin Sanomille, “moraali ei ole sellainen kiva juttu, josta tulee hyvä olo.”[4]

Tarinoille ja esteettisille mieltymyksille ominaista on, että ne yhdistävät ihmisiä ja ovat jaettuja tietyn kulttuuripiirin sisällä.[5] Kärjistäen useat suomalaiset pitävät muumimukeista ja tietynlaisista tulevaisuuskuvista. Toisaalta esteettiset käsitykset myös muuttuvat ajan myötä ja lienevät kytköksissä yhteiskunnan materiaalisiin tekijöihin kuten elintasoon ja väestöntiheyteen. Jos tilaa yksilöille ei ole, sitä ei välttämättä myöskään kaivata. Saksalainen sosiologi Georg Simmel kirjoitti vuonna 1896 “sosiologisesta estetiikasta”, jonka mukaan yhteiskunnissa on tiettyjä jaettuja esteettisiä käsityksiä esimerkiksi yksilön roolista suhteessa yhteiskuntaan.[6] Saksassa ainakin tuolloin yhteiskunnan sopusointu oli arvossaan, kun taas Britanniassa eksentrisillä yksilöillä eli yhteiskunnasta törröttävillä erikoisilla yksityiskohdilla oli enemmän tilaa.

Tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia tekevien tulisi kiinnittää huomiota etenkin kolmeen asiaan tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden estetiikassa. Ensinnäkin miten pystymme esittämään sellaisia tulevaisuuskuvia, jotka osuvat kohdeyleisön esteettisiin tuntemuksiin ja todella vaikuttavat heidän ajatteluunsa ja toimintaansa? Toisekseen mikä rooli on tarkoituksellisesti rumilla, epäesteettisillä ja häiritsevillä tulevaisuuskuvilla, jotka aiheuttavat epämiellyttäviä tuntemuksia, ja miten tällaisia tulevaisuuskuvia voidaan esittää aiheuttamatta välitöntä hylkimisreaktiota? Kolmas asia on estetiikan ja etiikan suhde. Millä edellytyksillä voimme käyttää tulevaisuustarinoita vaikuttamisen keinona eettisesti hyväksyttävästi?

Matti Minkkinen
FM, projektitutkija
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

– – – –

[1] Eidinow, E., & Ramirez, R. (2016). The aesthetics of story-telling as a technology of the plausible. Futures, 84, 43–49.

[2] van der Helm, R. (2006). Towards a clarification of probability, possibility and plausibility: how semantics could help futures practice to improve. Foresight, 8(3), 17–27.

[3] http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/kertomukset-muovaavat-mahdollisen-tajuamme.aspx

[4] https://www.hs.fi/elama/art-2000005792104.html

[5] Eidinow & Ramirez.

[6] Georg Simmel on-line & de la Fuente, E. (2008). The Art of Social Forms and the Social Forms of Art: The Sociology-Aesthetics Nexus in Georg Simmel’s Thought. Sociological Theory, 26(4), 344–362.

 

Kuvituskuva: pixabay.com

 

Ennakointi menestyksellisen start-up -yritystoiminnan ja uudistavan toimintakulttuurin edistäjänä Suomessa

Jari Kaivo-oja:

Tiedämme, että ennakointi voi auttaa aloittavia yrityksiä kahdella eri päätavalla. Ennakointi voi toimia katalyyttinä edistäen uusia ideoita ja innovaatioita. Usein tämä tapahtuu esimerkiksi työpajoissa, ideariihityyppisissä prosesseissa tai joukkoistamisprojekteissa. Ennakointi voi toimia start-up -yrityksissä siinä vaiheessa, kun yrityksellä on jo hallussaan uusia ideoita, inventioita tai innovaatioita. Tässä toisessa tapauksessa ennakointi voi auttaa aloittelevaa uutta yritystä uuden innovaation kaupallistamisessa markkinoilla. Katalyyttitoiminnot ja kaupallistamistoiminnot ovat ennakoinnin perushyödyntämismalleja.

Suomessa on varsin aktiivista start-up -yritystoimintaa ja se vahvistunut viime aikoina (http://startup100.net/). Tällä alueella on yhä tärkeämpää miettiä ennakoinnin hyödyntämistä ja merkitystä. Ilahduttavaa on myös se, että yrityksiä käynnistetään eri toimialoilla monipuolisesti (http://startup100.net/categories/), eikä pelkästään peliteollisuuteen. Miten sitten aloittelevien start-up -yritysten kannattaisi ennakoida liiketoimintaansa?

Yrityksille on tärkeää luoda käsitystä sen lyhyen ajan kehityksestä, keskipitkän aikavälin kehityksestä ja pitkän aikavälin visiosta. Aikahorisontti voi aina vaihdella yrityksen tarpeiden mukaisesti ennakointitoiminnan yhteydessä. Yleensä aloittelevalle yritykselle on alussa tärkeintä keskittyä menestymään lyhyellä aikaviiveellä ja pitämään yritys toimintakykyisenä. Usein puhutaan myös aloittelevien yritysten kuolemanlaaksosta. Tästä selviytyäkseen yrityksessä kannattaa ennakoida aktiivisesti. Myöhemmin aloitteleva yritys voi kehittyä kehittymään ennakointitoiminnassaan kypsemmäksi ja ottaa haltuunsa keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin vaativia liiketoiminta- ja kompetenssihaasteita.

Ennakointi

Ennakointi voi olla tulevaisuuden peilailua trendien, skenaarioiden tai heikkojen signaalien pohjalta. Tällöin start-up -yritys voi muodostaa jäsentyneen kuvan omasta toimintaympäristöstään ja mahdollisuuksistaan menestyä tässä toimintaympäristössä. Se voi muodostaa markkinoiden dynamiikasta oman käsityksensä sekä tunnistaa keskeiset toimijat ja verkostot oman toimintansa näkökulmasta. Erityisen tärkeää aloittelevalle yritykselle on ymmärtää innovaatioiden ekosysteemiä, jonka osana yritys pyrkii olemaan liiketoiminnallaan.

On ensiksi tärkeää ymmärtää ja ennakoida paikallista innovaatioiden ekosysteemiä. Tämän jälkeen yritys voi pyrkiä analysoimaan laajempaa alueellista innovaatioiden ekosysteemiä, kansallista innovaatioiden ekosysteemiä ja lopulta kansainvälistä innovaatioiden ekosysteemiä. Nykyään monet start-up -yritykset pyrkivät olemaan jo alusta lähtien kansainvälisiä (ns. ”born global” -yrityksiä) ja siksi näille yrityksille on tärkeää analysoida nämä kaikki innovaatioiden ekosysteemit huolella jo yrityksen toiminnan alkuvaiheessa.

Kuva 1. Ennakointi start-up -yrityksessä on kolmen asian yhteensovittamista. Ennakointi, strategiset valinnat ja kompetenssien integrointi.

Strategiset valinnat

Aloittelevalle yritykselle on heti sen toiminnan alusta lähtien tärkeää osata hyödyntää sekä muodollisia että epämuodollisia yhteyksiä ja verkostoja. Kun yrityksen toiminta alkuvaiheen jälkeen alkaa muodostumaan strategisemmaksi, se voi keskittyä analysoimaan, visioimaan ja suunnittelemaan omaa toimintaansa. Tämän pohjalta yrityksen johto ja sen vastuulliset toimijat voivat rakentaa mielekkään strategian yritykselle. Usein tähän vaiheeseen liittyy myös liiketoimintamallin innovointi ja kehittäminen.

Kompetenssien integrointi

Kun tämä strateginen vaihe on riittävän jäsentynyt yrityksen johdolle ja sidosryhmille, start-up -yritys voi keskittyä integroimaan kompetenssejaan yrityksessä. Yleensä se tapahtuu (1) rekrytoimalla yritykselle toimiva ja vastuullinen johtaja ja johtoryhmä, (2) koordinoimalla yrityksen keskeisiä sisäisiä toimintoja, kuten laskentatoimi, rahoitus, henkilöstöresurssit ja markkinointi sekä (3) kehittämällä yrityksen tieto- ja osaamispääomaa siten, että se suojaa oman immateriaalisen pääomansa. Immateriaalisella pääomalla tarkoitetaan yleensä yrityksen tuotemerkkejä, lisenssejä, sopimuksia ja patentteja.

Ennakointi start-up -yrityksessä koostuu näistä yllä kuvastusta kolmesta osiosta (ennakointi, strategiset valinnat ja kompetenssien integrointi). Jo nämä kolme vaihetta määrätietoisesti toteuttamalla start-up -yritys voi kehittyä huomattavasti ja nopeasti sen alkuvaiheen hapuiluvaiheesta. Tässä mielessä ennakointiin ei kannata liittää liikaa mystiikkaa. Ennakointi perustuu hyvin pitkälle sekä informaation ja tiedon käsittelylle että toimijoiden hyvälle keskinäiselle kommunikaatiolle.

Organisaatiokulttuurin kehittäminen on olennainen osa ennakointiosaamisen kehittämistä. Yleensä avoimuus, kiinnostus organisaatiota laajemmista asioista ja tietty uteliaisuus edistävät ennakoivaa organisaatiokulttuuria. Start-up -yritykselle on erittäin tärkeää olla proaktiivinen uusien muodollisten ja epämuodollisten verkostojen luomisessa. Tiedot, verkostot ja kyvykkyydet (kompetenssit) luovat lisäarvoa start-up -yrityksen toiminnalle.

Aloitteleva yritys voi välttyä monilta riskeiltä ja vääriltä valinnoilta panostamalla riittävästi oman ennakointikyvykkyytensä kehittämiseen. Kun yritys on päässyt aloittamisvaiheen yli, se voi keskittyä ennakointikykyjensä kehittämiseen maailmanluokan kypsyystasolle. Ennakointiosaaminen johtaa aina parempaan strategiseen johtamiseen ja innovaatiojohtamiseen – ja menestykseen markkinoilla verrattuna tilanteeseen, jossa ennakointia ei mietitä huolella ja eikä ennakoinnin metodeja ja toimintamalleja sovelleta aloittelevassa yrityksessä.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto