Avainsana-arkisto: trendit

Kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisestä on kiristynyt Itämeren alueella

Jari Kaivo-oja:

Maailmanpankin Ease of Doing Business -trendianalyysi vuosilta 2004–2018 Itämeren alueella


Tässä blogiviestissä tarkastelen Maailmanpankin (2018) julkaiseman Ease of Doing Business -indeksin pohjalta liiketoimintaympäristöjen kehittymistä Itämeren maissa. Tarkastelu kattaa Pohjoismaat, Baltian maat, Puolan ja Saksan.

Ease of Doing Business- kuvaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta eri maissa ja eri alueilla. Nykyään tämä indeksi on laskettu 130 kansantaloudelle maailmassa. Eri maat pyrkivät yleensä kehittämään omaa liiketoimintaympäristöään mahdollisimman houkuttelevaksi ja kiinnostavaksi yrityksille. Ease of Doing Business on professori Simeon Djankovin Maailmanpankki-ryhmässä kehittelemä indeksi, joka kuvaa liiketoimintaympäristön laatua suhteessa yrittäjien keskeisiin tarpeisiin. Akateeminen tutkimus tämän indeksin kehittelyn yhteydessä tehtiin yhdessä Harvardin yliopiston professoreiden Oliver Hartin ja Andrei Shleiferin toimesta. Kuten hyvin Suomessa tiedämme, professori Oliver Hart vastaanotti Nobel-palkinnon yhdessä Bengt Holmströmin kanssa vuonna 2017. Harvardin professori Andrei Shleifer on taas maailman eniten siteerattu taloustieteilijä maailmassa. Hänen h-indeksinsä on 136 ja hänen i-10-indeksi on 272 eli kukaan muu ekonomisti ei ole saavuttanut vastaavan tasoista viittausten määrää. Häntä oli siteerattu huhtikuun 2018 alussa 261 229 kertaa. Häntä siteerataan nykyisin yleensä yli 19 000 kertaa vuodessa.  Meillä on siis varsin hyviä syitä nojautua heidän työnsä tuloksiin myös tulevaisuudentutkimuksen alalla, kun teemme trendianalyysejä talouskehityksen perustekijöistä maailmantaloudessa.

Korkeammat Ease of Do Business -indeksin ranking-arvot osoittavat parempia, yleensä yksinkertaisempia säännöksiä yrityksille ja voimakkaampia suojaoikeuksia yrittäjille. Jo Nobel-palkinnon saada, edesmennyt Douglas North, 1981, 1992, ks. Ménard & Shirley 2011) toi esille lukuisissa tutkimuksissaan sen, että institutionaalisilla säädöksillä on oma merkityksensä talouskehitykselle. Samoja asioita ovat korostanee sopimusteoreettisestä näkökulmasta myös professorit Oliver Hart ja Bengt Holmström. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi viimeisimpien tilastoanalyysiin pohjautuvien tutkimusarvioiden mukaan yritysten laadukas toimintasääntely johtaa alempaan kansalaisten köyhyystasoon kansantaloudessa. Tätäkin asiaa voidaan arvioida tilastollisten tunnuslukujen perusteella. Ei ole siis täysin yhdentekevää, miten EDB-indeksit kehittyvät maailmantaloudessa.

EDB-indeksin laskennassa otetaan huomioon seuraavat asiakokonaisuudet (10 eri asiakohtaa):

  • Yrityksen aloittaminen: Menettelyt, aika, kustannukset ja vähimmäispääoma uuden yrityksen avaamiseksi
  • Rakennuslupien käsittely: Varastotilojen rakentaminen, aika ja kustannukset
  • Sähköenergian saanti: Menettelyt, aika ja kustannukset, jotka yritykseltä edellytetään saadakseen pysyvän sähköyhteyden äskettäin rakennetulle varastolle
  • Kiinteistön rekisteröinti: Kiinteistöjen rekisteröintiä koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Lainoitus: Laillisten oikeuksien indeksi, luottotietoindeksin kattavuus
  • Vähemmistöosakkaiden ja sijoittajien suojaaminen: vastuiden laajuus, ohjaajavastuun laajuus ja osakkeenomistajien oikeudet
  • Verojen maksaminen: Maksettujen verojen määrä, tuntirahat, jotka on käytetty valmistellessaan veroilmoituksia ja kokonaisvero, joka maksetaan osuutena bruttovoitosta
  • Kauppa rajojen yli: Tarvittavien asiakirjojen määrä, viennin ja tuonnin kustannukset ja tarvittava aika
  • Sopimusten täytäntöönpano: Velkasopimuksen täytäntöönpanoa koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Maksukyvyttömyystilanteet: Aika, kustannukset ja takaisinperintäaste (%) konkurssimenettelyssä.

Liiketoimintatutkimuksen alalla EDB-indeksi on eräs keskeinen työkalu arvioida liiketoiminnan aloittamisen helppoutta maailmassa. Sitä on käytetty referoiduissa tutkimuksissa yli 3000 kertaa. Voidaan todeta, että juuri tämä indeksi on hyödyllinen työkalu arvioitaessa sitä, miten houkutteleva kunkin maan liiketoimintaympäristö todellisuudessa on. Maailmanpankin tutkimukset osoittavat, että EDB-indeksin korkeampi taso ja näin sen laskennassa taustalla olevat lukuisat eri muuttujat yhdessä parantavat ja edistävät talouskasvua kansantaloudessa. Tässä on hyvä syy seurata EDB-indeksin kehitystä.

Tässä blogissa on tarkastelussa indeksien arvot vuosilta 2004–2018. Tämä Maailmanpankin perusaineisto tarjoaa mahdollisuuden vertailla Itämeren alueen liiketoimintaympäristöjen viime aikaista kehitystä.

Tämän esityksen liitteessä olen raportoinut kaikille tarkastelluille Itämeren maille EDB-indeksin ja BKT-indeksin (nykyhinnoin) kehityksen vuosina 2004–2017 (ks. Kuvat 7.1–7.10). Tästä blogiliitteestä voimme nähdä sen, että BKT:n kehitys ja EDB-indeksin kehitys on pääsääntöisesti positiivisesti korreloitunutta keskenään Itämeren eri maissa. Ainoan poikkeuksen muodosti tässä perusdata-analyyssä Islanti, mutta poistamalla Islannin syvien lamavuosien tilastohavainnot olisi näiden muuttujien suhde myös positiivisesti korreloitunut Islannissa. Tietyllä tavalla nämä korrelaatiot antavat hyvän syyn kiinnittää huomiota EDB-pohjaiseen liiketoimintaympäristön kehittämiseen.

Tässä blogiviestissä arvioin yleisesti sitä, miten houkuttelevaksi eri maat ovat kehittäneet omaa liiketoimintaympäristöään. Ease of Doing Business -indikaattori on varsin monipuoliseen tietoon pohjautuva indeksi. Kuvassa 1 on esitetty EDB-indeksin kehitys Suomen osalta vuosina 2004–2018.

Kuva 1. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Suomessa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuva 1 kertoo siitä, että Suomessa on onnistuttu parantamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta erityisesti vuosina 2004–2006 ja myös vuosina 2007–2008. Vuoden 2008 jälkeen kehitys on ollut vakaata ja EDB-indeksi arvo on ollut noin 93.

Kuvassa 2 on kuvattu kaikkien Pohjoismaiden Ease of Doing Business- indeksin kehitys vuosina 2004–2018. Yleinen havainto on tämän kuvan perusteella se, että kaikki Pohjoismaat ovat kyenneet parantamaan liiketoimintaympäristönsä houkuttelevuutta vuosina 2004–2018. Edellytykset talouskasvulle ovat siis kohentuneet yleisesti arvioiden.

Kuva 2. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Pohjoismaissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Islannissa EDB-indeksin arvo on jäänyt alhaisimmalle tasolle, kun taas Ruotsi ja Norja ovat onnistuneet parhaiten kehittämään omien liiketoimintaympäristöjen houkuttelevuutta. Tällä hetkellä Ruotsi on kärkimaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Suomen on sijalla kolme. Olemme Suomessa polkeneet aika lailla paikalla tämän indeksikehityksen osalta vuodesta 2008 lähtien. Olemme silti Pohjoismaissa hiukan houkuttelevampi ja vetovoimaisempi liiketoimintaympäristö kuin Tanska tai Islanti.

Kuvassa 3 on raportoitu EDB-indeksien kehitys Baltian maissa. Kuva 3 kertoo selvästi sen, että toimintaympäristön kehitys Baltian maissa on aika lailla samalla tasolla jokaisessa Baltian maissa ja maiden väliset erot ovat todella pieniä. EDB- indeksillä arvioituna maiden järjestys on: Viro, Latvia ja Liettua. Suhteellisesti arvioituna eniten maan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta on kyennyt parantamaan Liettua.

Kuva 3. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Baltian maissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Virossa EDB-indeksin arvo on hieman yli 95, Liettuassa se on hieman yli 94 ja Latviassa se on hieman yli 93. EDB-indeksillä arvioituna Viron ja Liettuan liiketoimintaympäristö on asteen verran vetovoimaisempi kuin Suomen liiketoimintaympäristö.

Kuvassa 4 on raportoitu Saksan ja Puolan EDB-indeksikehitys vuosina 2004–2018. Kuva kertoo siitä, että Puolassa on kyetty kohentamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta paljon siitä, mitä se oli vuonna 2004. Hyppäys kehityksessä tapahtui vuosina 2009–2010. Puolan EDB-indeksi on nyt jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa.

Kuva 4. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Saksassa ja Puolassa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuvassa 5 olen laskenut kaikkien tässä tarkastelussa mukana olleiden maiden EDB-indeksien varianssi. Varianssi on koko tarkasteluajanjakson aikana pienentynyt eli keskinäiset erot Itämeren maiden EDB-indeksin arvossa ovat vähentyneet. Tämä selvä tulos kertoo siitä, että maiden keskinäinen kilpailu liiketoimintaympäristöjen välillä Itämeren alueella on koventunut ja maiden aikaisemmat erot liiketoimintaympäristöjen välillä ovat kaventuneet.

Kuva 5. Ease of Doing Business- indeksien maakohtaisen varianssin kehitys vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Voimme todeta, että Itämeren alueen maiden osalta kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisen osalta on kiristynyt. Erot liiketoimintaympäristön laadun osalta Itämeren maissa eivät ole enää niin isoja kuin ne olivat vielä vuonna 2004. Silloin Baltian maat olivat vielä selvästi jäljessä Pohjoismaita liiketoimintaympäristön laadun osalta. Tämä on hyvä tiedostaa Suomessakin. Nyt tilanne on tyystin erilainen.

Kuten kuva 5 osoittaa meille, iso muutos toimintaympäristössä tapahtui vuosina 2009–2010. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut maiden välisten erojen osalta vain vähän. Merkittävin muutos on tapahtunut Puolan liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, jossa tänään liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa. Muutos vuodesta 2004 on ollut varsin huomattava. Baltian maissa liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on tänään huomattavasti paremmalla tasolla kuin Puolassa tai Saksassa, kun sitä arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Pohjoismaissa houkuttelevin liiketoimintaympäristö on tällä hetkellä Ruotsissa.

Ilman uusia kehittämistoimenpiteitä Suomen liiketoimintaympäristön houkuttelevuus voi olla pian heikompi kuin missään Baltian maassa. Nyt Viro ja Latvia ovat jo ohittaneet Suomen, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksikehityksen pohjalta. Liettuan viimeisin laskettu EDB-arvo oli 93.05 kun Suomessa se oli 93.15. Ero on siis vain hiuksen hieno Suomen hyväksi.

On selvää, että EDB-indeksin arvon vähäinenkin parantaminen on nykytilanteessa erittäin haasteellista. Suomen kohdalla liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta voidaan varmasti parantaa arvioimalla systemaattisesti tapahtunutta kehitystä muissa maissa ja pohtimalla mahdollisuuksia parantaa houkuttelevuutta eri vaihtoehtoisissa tarkasteluissa. Voimme myös imitoida meitä parempia maita, kuten Uusi-Seelanti, Hong Kong, Etelä-Korea, Singapore, Iso-Britannia tai Yhdysvallat – tai ehkä kenties keksiä entistä parempia uusia yrittäjyyspalveluita. Viimeisimmässä EDB-arvioinnissa Suomi oli sijalla 13. Ennen Suomea on tällä hetkellä 12 maata. Jokaiselta näistä meitä edellä olevista maista voimme aina oppia jotakin uuttakin. Suomessa kannattaisi varmasti tarkastella kärkisijalla olevan Uuden-Seelannin EDB-toimintamalleja tarkemmin (ks. Kuva 6). Vuosina 2008–2009 Uudessa Seelannissa tehtiin jotain sellaista, mitä Suomessa kannattaisi analysoida hyvin huolellisesti. Vielä vuonna 2008 Suomi oli aika lähellä Uuden-Seelannin EDB-tilaa.

Kuva 6. Suomi vs. Uusi-Seelanti, Easy of Doing Business, vuodet 2004–2018 (Maailmanpankki 2018)

Kuten tästä blogiviestistä käy ilmi, EDB-indeksi perustuu kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Mahdolliset parannukset olisi hyvä suunnata huolellisen strategisen kustannus-hyöty -punninnan jälkeen valikoidusti näihin kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Kuten tiedämme, asiat ovat usein sellaisia, miltä ne ulkopuolisille näyttävät. Näin ne ovat etenkin sellaisissa datapohjaisissa trendianalyyseissä, jotka perustuvat taloustieteelliseen perustutkimukseen.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tätä tutkimustyötä ovat tukeneet Suomen strategisen tutkimuksen neuvosto [avustusnumero 313395]. Teksti liittyy Valmistus 4.0 -hankkeen alustaviin ennakointi- ja tausta-analyyseihin.

Taustalähteitä:

Djankov, Simeon (2009) The Regulation of Entry: A Survey. The World Bank Research Observer, Vol. 24(2), s. 183–203.

Djankov, Simeon (2016) The Doing Business Project: How It Started: Correspondence. Journal of Economic Perspectives, 30(1), s. 247–48.

Djankov, Simeon, La Porta, Rafael, Lopez-De-Silanes, Florencio, Shleifer, Andrei (2002) The Regulation of Entry, The Quarterly Journal of Economics, Vol. CXVII, Issue I, s. 1–36.

Djankov, Simeon, Dorina Georgieva, Dorina & Ramalho, Rita (2017) Business Regulations and Poverty. 

Dollar, David, Kleineberg Tatjana & Kraay, Aart (2016) Growth still is good for the poor. European Economic Review. 81(1), s. 68–85.

Eurostat (2018) Current prices, million euro. Gross domestic product at market prices.

Glaeser, Edward L., La Porta, Rafael, Lopez-de-Silanes, Florencio  & Shleifer, Andrei (2004) Do institutions cause growth? Journal of Economic Growth Vol. 9, Issue 3, s. 271–303.

Ménard, Claude & Shirley, Mary M. (2011) The Contribution of Douglass North to New Institutional Economics. Published in Economic Institutions, Rights, Growth, and Sustainability: The Legacy of Douglass North. Cambridge University Press: Cambridge.  

North, Douglas C. (1981) Structure and Change in Economic History. W. W. Norton & Co, New York.

North, Douglas C. (1992) Transaction Costs, Institutions, and Economic Performance. ICS Press, San Francisco, CA.

Shleifer, Andrei & Vishny, Robert W. (1994) Politicians and firms. Quarterly Journal of Economics, Vol. 109, Issue 4, s. 995–1025

World Bank (2018) DB18. Historical data – Complete data. Doing Business. Database.

The World Bank (2018) Doing Business. Measuring Business Regulations. 

The World Bank Group (2018) Comparing Business Regulation for Domestic Firms in 190 Economies.  

 

Liite 1: EDB-indeksi ja BKT:n relaatio vuosina 2004–2017 Itämeren maissa. Kuvat 7.1–7.10.

Kuvituskuva: Pixabay.com

 

Onko Suomi pian Itämeren alueen heikoin lenkki työmarkkinoiden vetovoimassa?

Jari Kaivo-oja

Avoimien työpaikkojen kehitystrendit vuosina 2014–2016 Euroopassa ja Itämeren alueella Eurostatin JVR-tilastojen neljännesvuositarkastelun pohjalta

Tässä blogiviestissä tarkastelen avoimien työpaikkojen kehitystä EU-28 -alueella ja tarkemmin Itämeren alueella. Tämä tarkastelu perustuu Eurostatin neljännesvuositilastoihin (päivitys helmikuu 2017). Tarkastelussa käytetty Job Vacancy Rate -tunnusluku (JVR) mittaa avoimien työpaikkojen suhteellista tarjonta-asetta (Job vacancies in number and % – NACE Rev. 2, B-S, quarterly data). EU28-alueella tämä avoimien työpaikkojen JVR-indikaattori on vaihdellut arvojen 0,5 (Portugali) ja 2,6 (Saksa) välillä. Tämä JVR-tunnusluku kuvastaa varsin hyvin työvoimamarkkinoiden imua suhteessa työttömiin työpaikan hakijoihin. Rajaan tarkastelun tässä kirjoituksessa tämän JVR-tunnusluvun tarkasteluun, koska se tarjoaa varsin mielenkiintoisen vertailukohdan Euroopan työmarkkinoiden kehityksen arvioinnille.

Kuvassa 1 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys EU-28 -alueella ja Euro-alueella. Tämä kuva 1 kertoo siitä, EU-28 -alueella avoimia työpaikkoja on suhteellisesti arvioituna ollut hiukan enemmän tarjolla kuin Euro-alueella. Sinänsä tämä on mielenkiintoinen havainto. EU-28 -alueella avoimien työpaikkojen kehitys on ollut myönteistä vuonna 2016 verrattuna vuoteen 2014. Tämän tarkastelun pohjalta voimme siis havaita pienoista talouden ja työllisyyden elpymistä Euroopan unionin alueella jo viime vuoden 2016 aikana. Muutos on ollut 0,3-yksikköä EU-28-alueella vuoden 2014 alusta. Se ei tietystikään ole vielä kovin paljon.

Kuva 1. Avoimien työpaikkojen kehitys EU-28- ja Euro-alueella, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JRR).

Kuvassa 2 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tanskan lukuja ei ole raportoitu, koska niitä ei ole jostain syystä raportoitu Eurostatin tietokannassa. Tanskan asema Euroopan houkuttelevimman työmarkkinan Saksan kupeessa on tietysti haasteellinen. Kuva 2 kertoo siitä, että Suomi laahaa pääosin Ruotsin ja Norjan perässä avoimien työpaikkojen tarjonnan osalta. Ainostaan vuoden 2016 alussa Suomen tilanne oli hetkellisesti parempi kuin Norjassa. Norja on ollut vahvin työpaikkojen tarjoaja tässä kolmen maan pohjoismaisessa ryhmässä. Ruotsin JVR-indeksi on ajoittain ohittanut Norjan, mutta keskimäärin Norjan työmarkkinoiden veto on ollut voimakkainta JVR-tunnusluvulla arvioituna.

Kuva 2. Avoimien työpaikkojen kehitys Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JVR).

Kuvassa 3 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Virossa, Latviassa ja Liettuassa vuosina 2014–2016. Baltian maista Viro on ollut pääosin vahvin uusien työpaikkojen tarjonnassa, kun asiaa arvioidaan JVR-tunnusluvulla.

Vuonna 2014 ja vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljännesvuosilohkon aikana heikoin maa on ollut Latvia, mutta vuoden 2015 viimeisellä vuosilohkolla Latvian työmarkkinat piristyivät yllättäen voimakkaasti ja Latvia ohitti Liettuan työvoimamarkkinoiden vedossa. Tämä merkittävä työmarkkinoiden käänne tapahtui vuoden 2015 viimeisellä vuosineljänneksellä Latviassa.

Vuoden 2016 ensimmäisellä vuosineljänneksellä Latvia oli jopa ykkönen Baltian maista uusien työpaikkojen tarjonnassa (JVR-tunnusluvulla mitattuna) ohittaen jopa Viron, joka on perinteisesti ollut vahvin työmarkkinoiden vetovoimaisuudessa Baltiassa.

Viime vuoden lopulla tilanne työmarkkinoilla Virossa taas parani ja Viro otti perinteisen ykkösasemansa Baltian maiden työmarkkinoiden vetovoimassa. Suomessa on syytä panna merkille, että Viron JVR-tunnusluku sai arvon 2,0 vuoden 2016 kolmannella kvartaalilla, kun vastaavana ajankohtana Suomen JVR-arvo sai arvon 1,4. Tätä tulosta ei voi millään pitää hyvänä suorituksena Suomelle. Latviankin JVR-arvo on tänä samana ajankohtana 1,6 eli astetta parempi kuin Suomella.

Kuva 3. Avoimien työpaikkojen kehitys Virossa, Latviassa ja Liettuassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JVR).

Kuvassa 4 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Puolassa ja Saksassa vuosina 2014–2016. Tämä kuva kertoo hyvin siitä, miten vetovoimaiset työmarkkinat ovat Saksassa verrattuna Puolan työmarkkinoihin. Saksan ero avoimien työpaikkojen osalta on ollut noin 1,8-yksikköä parempi kuin Puolassa. Positiivista on ollut kuitenkin se, että tilanne on parantunut Puolassa tarkasteluaikavälillä 0,2-yksiköllä. Saksassa vuosi 2016 merkitsi hienoista heikkenevää kehitystä työmarkkinoilla, mutta kehitys ei ollut kovin huono tästäkään (arvo 2,3) huolimatta ollen lähellä keskiarvoa (keskiarvo 2,4 yksikköä).

Kuva 4. Avoimien työpaikkojen kehitys Puolassa ja Saksassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate).

Kuvaan 5 on otettu vertailu Saksan ja Iso-Britannian työmarkkinoiden vetovoimaisuuden osalta. Tämä kuva kertoo siitä, että huolimatta Brexit-kriisistä, mitään isoa muutosta tai romahdusta työmarkkinoiden vedon osalta ei ole Iso-Britanniassa ainakaan toistaiseksi tapahtunut. Itseasiassa keskiarvoinen avoimien työpaikkojen kehitys Saksassa ja Isossa-Britanniassa on ollut lähes sama (tasoa 2,4).

Kuva 5. Avoimien työpaikkojen kehitys Saksassa ja Isossa-Britaniassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014–2016 (Job Vacancy Rate, JVR).

Saksan työmarkkinat eivät ole siis muuttuneet houkuttelevimmiksi Brexit-prosessin myötä. Silti on varmasti hyödyllistä seurata Saksan ja Iso-Britannian työmarkkinoiden kehitystä jatkossakin. Muutoksia voi ilmetä myös myöhemmin, kun Brexit-prosessi etenee ja syvenee. Toki voi tapahtua aivan päinvastaistakin kehitystä.

Kuvassa 6 on esitetty yhteenveto tässä blogiviestissä tarkastelluista Itämeren alueen maista ja EU-alueiden kehityksestä. Tämä kuva 6 kertoo meille siitä, että Suomella, Norjalla, Ruotsilla ja Saksalla on ollut viime aikoina vaikeuksia saada työmarkkinoitaan vetovoimaisiksi. Tämä tilanne on pitkittynyt finanssikriisin myötä. Erityisesti Suomen kohdalla nämä vaikeudet ovat olleet todella vaikeita.

Kuva 6. Ensimmäinen havainto v. 2014, viimeinen havainto v. 2016 ja avoimien työpaikkojen tarjonnan muutos vuosina 2014–2016 eräissä EU-maissa.

Ruotsi ja Saksa ovat samalla tasolla vaikeuksiensa suhteen. Sen sijaan kaikki Baltian maat ja Puola ovat kyenneet lisäämään työmarkkinoidensa suhteellista vetovoimaisuutta viimeisen kahden vuoden aikana. Suomi on sen sijaan junnannut aika lailla paikallaan. Harmaa palkki vasemmalla on pisin Suomen kohdalla. Tämä on mielenkiintoinen työmarkkinoiden trendejä koskeva havainto.

Suomessa on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota työmarkkinoiden trendeihin Euroopassa ja toki myös muuallakin maailmassa. Työmarkkinoiden veto on ratkaisevan tärkeää taisteltaessa työttömyyttä ja toimentulovaikeuksia vastaan. Suomessa työmarkkinoiden vetoa olisi syytä nostaa. Jos emme saa asiaa pian korjattua, ennen pitkään parhaat työntekijämme siirtyvät maihin, joissa työmarkkinat oikeasti vetävät ja joissa kansalaisten todennäköisyys työllistyä on korkeampi kuin Suomessa.

Tässä blogiviestissä vertaileva tilastoihin pohjautuva trenditarkastelu osoitti sen, että vuoden 2016 kolmannella vuosineljänneksellä ainoastaan Puolan JVR-tunnusluku (0,8) ja Liettuan JVR-tunnusluku (1,3) olivat heikompia kuin Suomen JVC-tunnusluku (1,4). Trendit työmarkkinoilla Puolassa ja Liettuassa ovat koko ajan kehittyneet parempaan suuntaan ja ei ehkä kestä kovin pitkään, kun nämäkin maat ohittavat Suomen työmarkkinoiden vetovoimassa. Talouskasvu ja teollisuuden kehitys ovat edenneet näissä maissa ripeästi viime vuosina. Suomessa sen sijaan kasvu- ja teollisuuspolitiikkamme eivät ole osoittautuneet kovin tuloksellisiksi. Kasvu ja menestystarinoille olisi kovaa kysyntää Suomessa.

Jos yllä kuvattu epätoivottava työmarkkinoiden trendikehitys etenee näin lähivuosina, olemme piakkoin Itämeren alueen heikoin lenkki työmarkkinoiden vetovoimassa. Työllisyys ja työllistyminen vaikuttavat työntekijöiden ja perheiden elintasoon ja hyvinvointiin. Siksi kyse on varsin keskeisestä asiasta ja olisi syytä nopeasti tarttua konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka lisäävät työmarkkinoiden vetoa ja vetovoimaisuutta Suomessa.

Suomessa aikaa työmarkkinoiden uudistamiseksi ei ole hukattavaksi yhtään enää. Tässä blogiviestissä esitetty analyysini on ”Early Warning Signal” -tyyppinen ennakointi, johon on syytä suhtautua asian edellyttämällä vakavuudella. Avoinna olevat työpaikat ja erityisesti sitä kuvaava JVR-tunnusluku on tärkeä kansantalouden kehitystä kuvaava tunnusluku. Siksi sen huolellinen analysointi on tärkeä osa ennakointitoimintaa – myös Suomessa. Suomen keskiarvoinen JVR on viime vuosien (2014–2016) osalta ollut 1,44. Jos nyt todella päättäisimme, että tulevaisuudessa Suomen JVR tulisi olla 2,0, eli lähellä Ruotsin keskimääräistä tasoa, olisimme jo oikealla skenaariopolulla.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

Lähde

Eurostat (2017) Job Vacancy Rate. Job vacancies in number and % – NACE Rev. 2, B-S, quarterly data. Last updated 21.02.2017. Eurostat, Brussels. Verkkosivut: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/download.do?tab=table&plugin=1&language=en&pcode=tps00172

Uusien patenttien rekisteröinnin aktiivisuustrendit Suomessa

Jari Kaivo-oja

Lyhyt trendikatsaus Patentti- ja rekisterihallitukseen tehdyistä patenttihakemuksista sektoreittain

Eräs keskeisistä taloudellisen kasvun ja vaurastumisen taustalla olevista muuttujista on tiede-, teknologia- ja innovaatiotoiminta. Eräs innovaatiotoiminnan tärkeimmistä strategisista muuttujista on patenttitoiminta, joka asiana yleisesti liitetään uusiin keksintöihin ja uudisteisiin. Patenttitoimintaa arvioidaan yleensä tehtyjen patenttihakemusten pohjalta. Toinen keskeinen muuttuja innovaatiotoiminnan arvioinnin yhteydessä on uusien tuotemerkkien rekisteröinnit ja vanhojen tuotemerkkien uusrekisteröinnit. Tässä blogiviestissä keskityn patenttihakemuksiin.

Teen lyhyen trendikatsauksen patenttiaktiivisuuteen Suomessa. Kuvassa 1 on esitetty Patentti- ja rekisterihallituksen tilastoihin perustuva graafinen visualisointi vuosien 2010–2015 kaikista patenttihakemuksista Suomessa.

patentit-kuva1

Kuva 1. Patenttihakemukset Suomessa 2010–2015 (PRH 2017).

Tämä kuva 1 kertoo siitä, että Suomessa on tehty patenttihakemuksia tasaisesti vuosien 2010–2015 aikana. Keskimäärin patenttihakemuksia on Suomessa tehty 1738 kappaletta vuosittain tällä kuuden vuoden ajanjaksolla. Vuonna 2014 patenttihakemuksia tehtiin melkein 2000 kappaletta, joka oli ennätysluku tällä ajanjaksolla. Patentit – samoin kuin tuotemerkit – ovat omistajilleen ja yrityksille siinä mielessä tärkeitä asioita, että ne määräävät yritysten markkina-arvoa pitkällä aikavälillä. Yleensä yritys on sitä arvokkaampi, mitä enemmän sillä on hallussaan immateriaalisia oikeuksia kuten patentteja, tuotemerkkejä ja laatupalkintoja. Yrityksillä, joiden patenttisalkku on muhkea, on syytä olettaa isompaa markkina-arvoa yritykselleen verrattuna niihin yrityksiin, joiden patenttisalkku on ohut tai tyhjä. Näin patentit indeksoivat yritysten omistajien odotettavissa olevaa vaurastumista tulevaisuudessa. Siksi yritysten ja koko kansantalouden patenttisalkkuja on syytä kehittää pitkäjänteisesti ja strategisesti. Tämä tarkoittaa myös ennakointimenetelmien monipuolista hyödyntämistä teknologiaennakoinnin ja ennakoivan liiketoimintaosaamisen osalta.

Taulukossa 1 on esitetty sektorikohtaiset arviot patenttiaktiivisuudesta vuosien 2010–2015 osalta Suomessa. Jos tarkastelemme sektorikohtaista kehitystä patenttihakemusten haun aktiivisuudessa Suomessa, kolmen sektorin kärki on selvä: (1) Rakennustekniikka, (2) käsittely ja muokkaus sekä (3) ihmisen perushyödykkeet. Näillä taloudellis-teknologisen patenttikehityksen sektoreilla on tehty varsin aktiivisesti erilaisia patenttihakemuksia. Patenttitutkimus on ennakointitoiminnan tärkeä osa-alue. Esimerkiksi alan tunnustettu saksalaistutkija Kerstin Cuhls ja japanilainen tutkija Terutaka Kuwahara arvioivat vuonna 1994 julkaistussa kirjassaan ”Outlook for Japanese and German Future Technology: Comparing Technology Forecast Surveys”, että patenttitutkimus on tehokkaampi ennakointimenetelmä kuin trendiennakointi, skenaario- tai Delfoi-menetelmä. Suomessakin esimerkiksi Nokian romahdus ja Samsungin läpimurto voitiin ennakoida patenttitutkimuksen pohjalta. Valitettavasti nämä varoittavat ennakointiedot eivät saavuttaneet avainpäättäjiä riittävän ajoissa. Simanalyticsin  toimitusjohtaja Samuli Kortelainen kehitti väitöskirjatutkimuksessaan vuonna 2011 menetelmän matkapuhelinvalmistajien markkinaosuuksien muutosten ennustamiseen. Samuli Kortelainen on kiistaton edelläkävijä liiketoiminnan logistiikka-, patentti- ja massadatatutkimuksen alalla Suomessa.

Suomessa on myös muita teknologia-alueita, jotka ovat tasaisen vahvoja patenttien hakemisen aktiivisuudessa. Sellaisia aloja ovat: Teollinen kemia, sähkötekniikka ja sähkötekniset laitteet, tietotekniikka ja mittaustekniikka. Myös näillä toimialoilla voidaankin odottaa paljon lupaavia innovaatioita tulevaisuudessa.

Taulukko 1. Sektorikohtaiset arviot patenttiaktiivisuudesta vuosien 2010–2015 osalta (Laskelmat tehty PTH:n datan pohjalta, PTH 2017)

Sektori Trendi patenttiaktiivisuudessa 2010–2015 Keskiarvoinen rekisteröintiaktiivisuus vuosina 2010–2015
Teollinen kemia Tasaisen vahva 182,7
Orgaaninen kemia Tasaisesti nouseva 57,0
Polymeerit Asteen verran laskeva 90,5
Biotekniikka Alhainen, ei kovin pirteä 33,2
Audio-video-media Hiukkasen nousussa 36,5
Telekommunikaatio Nouseva 61,0
Elektroniikka Piristymässä laskun jälkeen 52,5
Sähkötekniikka ja sähkötekniset laitteet Tasaisen vahva 101,5
Tietokonetekniikka Tasaisen vahva, notkahdus vuonna 2015 81,5
Mittaustekniikka Tasaisen vahva 102,0
Käsittely ja muokkaus Vahva (toiseksi vahvin Suomessa), notkahdus vuonna 2013 267,7
Ajoneuvotekniikka ja yleinen mekaniikka Tasaisen vahva 141,0
Rakennustekniikka Vahvin sektori patenttiaktiivuuden osalta Suomessa 332,5
Ihmisen perushyödykkeet Vahvassa nousussa (kolmanneksi vahvin Suomessa) 201,8

Heikompien alojen ”kastiin” tässä tilastollisessa perusvertailussa lukeutuvat biotekniikka ja audio-video-media. Tämä huomio on huolestuttava, koska Suomen hallitus on asettanut erittäin paljon strategista painoa bioklusterin ja media-alan tulevaisuuteen. On ilmeistä, että erityisesti bioteknologian alan kehittämiseen tarvittaisiin pitkäjänteisempiä panostuksia kuin toistaiseksi on nähty, jos ja kun sen pohjalta halutaan rakentaa kestävää pitkän aikaviiveen kasvua Suomen talouteen.

Kuvassa 2 on esitetty visuaalinen kuvaus patenttihakemusten kehityksestä Suomessa. Tämä kuva tarjoaa tarkennetun dataperusteisen kuvan Taulukon 1 yleisten luonnehdintojen osalta.

patentit-kuva2

Kuva 2. Patenttihakemukset Suomessa vuosina 2010–2015 (PRH 2017)

Kuva 2 kertoo siitä, millaisten patenttien varaan Suomen tuleva kasvu on rakentumassa. Usein T&K -panostusten, patenttihakemusten ja toteutuvan liiketoiminnan välillä on merkittäviä aikaviiveitä. Toki on niin, että patentit eivät yksinomaan ratkaise tulevan talouskasvun kehitystä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista ennakoivaa liiketoimintaosaamista, joka tarkoittaa uusien markkinoiden tunnistamista sekä tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista. Jos katsomme kuvaa 2, tulevaisuuden merkittävin kasvu- ja vaurastumisala Suomessa voikin olla rakennusteollisuus, jos asiaa arvioidaan pelkästään patenttihakemusten tekemisen pohjalta.

Suomessa usein hyvin aktiivista patentointitoiminnan toimialaa ei nähdä keskeiseksi kasvualaksi, vaan huomattavasti enemmän huomiota saavat esimerkiksi pelialan start-up -yrittäjät ja muut digitalisaation edelläkävijät. Se heille toki suotakoon. Gartnerin hypesykli tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia käynnissä olevaan digitalisaatioon ja sen nopeatempoisuuteen. Vähemmän ”hypetystä” tarjoavat rakennusliikkeiden toimitusjohtajat, vaikka heillä voisi olla siihen ”isommat lihakset” kasvuun patenttitilastojen perusteella arvioituna. Tästä huolimatta aniharva poliitikko haluaan poseerata rakennusteollisuuden menestyvien johtajien kanssa, kun vaihtoehtona on nousevien peliyritysten ”hupparihörhöt” Slushissa. Myöskään ”Käsittely ja muokkaus” ei ole useinkaan ”hypetyksen” kohteena medioissa, vaikka se näyttäisi olevan hyvin merkittävä toimija uusien ideoiden ja tuotteiden patentoinneissa Suomessa. Sama kriittinen perushuomio koskee ihmisten perushyödykkeiden tuotekehittelyä ja teollisen kemian patentointitoimintaa.

Voisiko olla niin, että Suomen kasvun gurut ja poliittiset päättäjät ovat veikanneet vääriä hevosia ja panostaneet vääriin asioihin? Ehkä voimme näinkin epäillä asioiden olevan Suomessa. Toivon silti aktiivisesti olevani väärässä tässä asiassa. Kaikesta epävarmuudesta ja häilyvyydestä huolimatta on tärkeää tehdä pitkäjänteistä tutkimusta teknologioiden kehitystrendeistä ja rakentaa monipuolinen osaaminen pitkäjänteisesti vahvalle teknologia- ja osaamispohjalle.

Egyptiläinen sananlasku ja viisaus – ”Holvikaari ei koskaan lepää” – ansaitsee edelleen tietoisen älyllisen huomiomme. Samoin kannattaa pohtia myös huolella intialaista sananlaskua – ”Viisas tekee ensiksi sen, minkä hölmö tekee viimeiseksi”. Aika usein nämä pitkäjänteisyyttä ja sisukkuutta korostavat strategiset ajatelmat unohtuvat kiireisessä ja hätiköivässä ajassamme. On hyvä tiedostaa, että jokaisen uuden idean ja patentin taustalla on kovaa tutkimustyötä ja pitkäjänteistä sisukkuutta. Patenttien avulla luodaan parempia kilpailuasetelmia markkinoilla.

Käytännössä kasvun edistäminen kansantaloudessa tarkoittaa rahallista ja tieto-taito-panostusta uusiin patentteihin, tuotemerkkeihin sekä niiden taustalla olevaan uuteen tieto-taitoon ja osaamiseen. On myös tärkeää miettiä datapohjaisesti älykästä erikoistumista suhteessa globaaliin kilpailuun ja markkinoihin. Myös uusia liiketoimintamalleja ja liiketoimintainnovaatioita voidaan rakentaa patenttien varaan.

Onneksi meillä on olemassa päteviä asiantuntijaorganisaatioita kuten TEKES ja Patentti- ja rekisterihallitus, jotka toimivat strategisesti ja pitkäjänteisesti immateriaalioikeuksien hallinnan osalta Suomessa. Tärkeä olisi myös miettiä kriittisesti tulevaisuuden teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa, joka tunnistaa uudet haasteet kuten Teollisuus 4.0 -haasteet.

Kriittinen kysymys kuuluukin:

Onko Suomessa toimivissa yrityksissä riittävän paksu patenttisalkku suhteessa Teollisuus 4.0 -haasteisiin?

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto

Taustakirjallisuutta

Kaivo-oja, Jari (2016) Benchmarking Analysis of Patent and Trademark Applications in the European Union: Comprehensive Innovation Policy Evaluation for Years 1960-2013. European Integration Studies. No. 10 (2016), s. 169–190. Print ISSN: 1822–8402, Online ISSN: 2335-883.

Kaivo-oja, Jari (2016) Big Data ja ennakointi: Toimintamallit ja haasteet tulevaisuudentutkimukselle. Futura, Vol. 35, No. 2, s. 19–29.

Kaivo-oja, Jari (2017) Suomi tarvitsee uusia kestäviä kasvutarinoita ja kasvuyrityksiä. Kasvusaari Oy. Verkkosivut 2.1.2017:

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2016) Futures of Innovation Systems and Innovation Management. Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspective. Chapter 6. In Mention, Anne-Laure & Torkkeli, Marko (2015) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1. World Scientific, USA, s. 111–158.

Kaivo-oja, Jari, Roth, Steffen & Kaivo-oja, Jari (2017) Futures of Robotics. Human Work in Digital Transformation. International Journal of Technology Management. Forthcoming. ©Inderscience Publishers.

Kaivo-oja, Jari, Virtanen, Petri, Jalonen, Harri and Stenvall, Jari (2015) The Effects of the Internet of Things and Big Data to Organizations and Their Knowledge Management Practices. In Knowledge Management in Organizations, Lecture Notes in Business Information Processing, Volume 224, Springer International Publishing, s. 495–513.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2017) Technology Disruption and New Corporate Foresight Challenge: The VUCA Approach as a Possible Solution Concept for Leaders and Managers. 5th International Scientific Conference “Contemporary Issues in Business, Management and Education“. Track 3. Modern Business Management Problems and Perspectives, Vilnus, Lithuania, May 11, 2017 – May 12, 2017. 12 s.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2017) Corporate Knowledge Management Foresight Tools, Primary Economically Affecting Disruptive Technologies, Corporate Technological Foresight Challenges 2008-2016, and the Most Important Trends for Year 2017. Knowledge Management in Organizations 2017, Beijing, China. August 21 – August 24, 2017, 12 s.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2017) Knowledge Management and Triangulation Logic in the Foresight Research and Analyses. Knowledge Management in Organizations 2017, Beijing, China. August 21 – August 24, 2017, 11 s.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and Its Operationalization in the Regional Policy: The Case of Finland. 5th International Scientific Conference “Contemporary Issues in Business, Management and Education“. Track 6. Contemporary Issues of Economics and Management Studies: Problems and Perspectives, Vilnus, Lithuania, May 11, 2017 – May 12, 2017. 12 s.

Virtanen; Petri, Kaivo-oja, Jari, Ishino, Yoko, Stenvall, Jari & Harri Jalonen, Harri (2016) Ubiquitous Revolution, Customer Needs and Business Intelligence? Empirical Evidence from the Japanese Healthcare Sector. International Journal of Web Engineering and Technology, Vol. 11, No. 3, 2016.

Roth, Steffen, Melkonyan, Artak, Kaivo-oja & Leo-Paul Dana, Leo-Paul (2017) Interfunctional Business Models. Map Grid for an Uncharted Quadrant of the Blue Ocean. International Journal of Entrepreneurial Venturing. Accepted. Forthcoming.

– – –