Avainsana-arkisto: ennakointi

Ennakointi, status quo -ajattelu ja yhteiskuntien tulevat sosiotekniset regiimit

Jari Kaivo-oja

Tulevaisuuksien ennakoinnissa ja tulevaisuudentutkimuksen piirissä on panostettu paljon skenaarioanalyysiin ja vaihtoehtoisten tukevaisuuksien arviointiin. Usein puhutaan tulevaisuuksien tutkimuksesta, koska eri vaihtoehtojen esittely ja arviointi nähdään hyvin perustelluksi. Kun esimerkiksi poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä, he ovat kiinnostuneita eri vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä hyödyistä, haitoista ja riskeistä. Usein tämä vaihtoehtoja erittelevä ja jäsentelevä ajattelumalli nähdään perusteltuna rationaalisen järjen käytön näkökulmasta.

Kun tulevaisuudesta tehdään päätöksiä, aika harvoin yksi yksittäinen toimija tai ihminen tekee yksinään päätöksiä. Toki on myös tilanteita, joissa yksittäiselle toimijalle on annettu erittäin paljon valtaa ja vastuuta. Diktaattoreita on edelleen maailmassa ja heillä on myös erittäin paljon valtaa. Tällä hetkellä maailmassa on 49 diktaattoria. Maailmassa on nykyään myös monia erittäin vauraita ihmisiä, joilla on todella paljon vaikutusvaltaa ja myös mandaatti tehdä isoja merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä. Maailmassa arvioitiin vuonna 2016 olevan noin 62 ihmistä, jotka ovat yhdessä rikkaampia kuin puolet maailman koko väestöstä. Vielä 2010 tämä vastaava luku oli vielä ”vain” 388 ihmistä. Varallisuus on keskittynyt maailmassa hyvin epätasaisesti. Jos mietimme asiaa laadukkaan päätöksenteon kannalta, kysymys mahdollisesta uudesta status quosta on tästäkin näkökulmasta arvioituna keskeinen. Se, mitä nämä 62 ihmistä ajattelevat tänään tulevaisuuden status quosta, ei ole täysin yhdentekevää kenellekään meistä.

Varallisuus ja tulot ovat jakaantuneet maailmassa varsin epätasaisesti. Jos ajatellaan tulevaisuutta diktaattorin tai upporikkaan miljardöörin näkökulmasta, myös diktaattorin tai megavauraan päättäjänkin kannattaa miettiä tulevaisuuden vaihtoehtoja, koska mikään päätös ei ole täysin riskitön heille itselleen ja päätökset vaikuttavat monen eri sidosryhmän tulevaisuuteen. Myös itse päättäjän ja hänen lähipiirinsä tulevaisuus riippuu päätösten laadukkuudesta suhteessa tulevaisuuden toivottaviin kehitysprosesseihin – kuten sellaisiin kestävän kehityksen prosesseihin, joissa talouskasvun onnellisuus- ja hyvinvointivaikutukset lisääntyvät. Myös filantropian eli yhteiskunnallisen hyväntekemisen alalla voi olla hyötyä status quon luonteen ja sisällön pohdinnasta. Siksi näemme erilaisia neuvonantajia ja asiantuntijoita näissä yleishyvää tai yhteiskunnan poliittista päätöksentekoa edistävissä yhteyksissä. Olisi hyvä pyrkiä läpinäkyvyyteen näissäkin yhteyksissä, koska vallan ja vastuun kysymykset eivät ole yhdentekeviä.

Mitä pidemmän aikavälin päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää on hahmottaa ja jäsennellä eri vaihtoehtojen vaikutukset huolella ennen päätöksentekoa. Jotta päättäjä voisi tehdä viisaita tulevaisuustietoisia päätöksiä, hänen täytyy miettiä eri sidosryhmien intressejä ja niiden painoarvoa tulevaisuuden eri skenaarioissa. Päätöksentekijän täytyisi myös miettiä eri trendien ja prosessien keskinäistä vuorovaikutusta – joka usein tapahtuu ristivaikutuksien analyyttisen tutkimuksen kautta. Tällöin päädytään – mikäli päättäjä on riittävän älykäs – miettimään eri intressien tasapainoa – eli eri intressiryhmien status quo- ratkaisua. Status quo on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”tila jossa”. Usein status quon ymmärretään tarkoittavan asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse millään tavalla muuttaa. Status quota voidaan pitää täydellisenä vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille. Vallankäytössä status quon ymmärretään merkitsevän tilaa, jossa alkuperäinen tila tai asema pysyy muuttumattomana painostuksesta huolimatta. Tämä yleinen käsitys voi olla ongelmallinen asia tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Toisaalta se on selvä haaste tulevaisuudentutkimukselle. Onhan niinkin, että status quo voi kääntyä radikaalin muutoksen kautta uudeksi status quoksi. Tästä on kysymys esimerkiksi Iso-Britannian Brexit-prosessissa. Status quon ollessa täydellinen, ei ennakointia juuri välittömästi tarvita, koska mitään ei tarvitse muuttaa. Toisaalta ennakoinnin yhteydessä voidaan nähdä aina tarve uuden tulevaisuuden status quo -tilan määrittelemiseksi.

Status quo nähdään usein muuttumattomuuden tilana, jossa mikään olennainen asia ei muutu. Samat asiat toistuvat samoina – eri ajasta toiseen aikaan. Tämä on varsin yleinen ja vallitseva käsitys yhteiskunnallisesta status quo -ratkaisuista. Meillä on olemassa lukuisia mekanismeja, jotka pyrkivät ylläpitämään järjestelmiä tasapainossa ja yleisessä status quon edellyttämässä järjestyksessä. Frank Geelsin 3-tasomallissa, tämä oletus nähdään lähtökohtana yhteiskuntien olemassa oleville sosioteknisille regiimeille.

Jos pysähdymme miettimään asioita tarkemmin historian valossa, voimme huomata, että jopa yhteiskunnallinen status quokin muuttuu ajassa. Esimerkiksi se, mikä oli yhteiskunnallinen status quo Urho Kaleva Kekkosen vahvasti johtamassa Suomessa joskus 1970-luvulla, ei ole status quo 100-vuotista itsenäisyyttään juhlivassa Suomessa. Nykytilanteessa monissa Euroopan jäsenmaissa erilaiset populistiset liittoutumat pyrkivät kyseenalaistamaan nykyisen status quo-tilan – tai toisaalta ne pyrkivät ehkä myös palauttamaan aikaisemmin vallinneen tai oletetun status quo-tilan. Tässäkin mielessä status quon pohdinta on tärkeää.

Yhteiskunta ja talouden rakenteet muuttuvat – ja näin myös eri systeemien tasapainotilatkin muuttuvat. Myös systeemiset taustamekanismit, jotka johtavat status quo -ratkaisuun yhteiskunnassa, muuttuvat ajassa. Kun muutokset tapahtuvat nopeasti, käy myös status quon määrittely vaikeaksi ja haasteellisemmaksi.

Politiikka nykymuodossaan perustuu edelleen hyvin pitkälle status quon etsimiseen, löytämiseen ja päätöksiin status quosta. Usein uuden status quo -ratkaisun löytäminen on vaikeaa ja tuskallista – kuten esimerkiksi Suomessa ns. sote-uudistusta koskeva päätöksenteko on meille konkreettisesti osoittanut. Tämä on hyvä muistaa, kun puhutaan tieteen ja politiikan yhteispelistä ja erityisesti yhteiskuntaa palvelevasta strategisesta tutkimustoiminnassa. Esimerkiksi Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen ohjelma on hyvä esimerkki tämän tyyppisestä tutkimuksen ja politiikan yhteistyöstä ja tutkimuksesta. Tulevaisuuspolku vanhasta status quosta johonkin uuteen status quo -ratkaisuun vaatii syvällistä ymmärtämystä erilaisista päätöksenteon sidosryhmien intresseistä ja tavoitteista.

Jos ajattelemme tulevaisuudentutkimusta, sen voidaan nähdä sosioteknisten regiimien muutoksen ennakointina ja tutkimuksena. Viime kädessä tulevaisuudentutkimuskin on usein status quon löytämistä palvelevaa tutkimusta – ainakin poliittisen päätöksenteon yhteydessä. Tässä yhteydessä muutoksien voidaan esittää syntyvän (1) globaalin maiseman (global landscape) muutoksesta, johon yleensä liitetään megatrendien ja trendien tutkimus. Toinen muutoksen tuottajataso on (2) ruohonjuuritason mikrotoiminta ja ns. niche-taso, joka myös tuottaa uusia elementtejä yhteiskunnan sosiotekniseen regiimiin. Esimerkiksi kaikki yritysten start-up -yritystoiminta liittyy niche-tason toimintaan. Nämä kaksi tasoa on tunnistettavissa myös Frank Geelsin paljon käytetyssä heuristisessa mallissa. Tätä 3-tasomallia käytetään nykyään usein jäsentävänä lähtökohtana, kun puhutaan strategisesta tutkimustoiminnasta ja sen jäsentelystä.

On hyvä muistaa, että politiikan kentässä viime kädessä vastuu status quo -ratkaisuista kuuluu poliittisille päättäjille, jotka edustavat erilaisia maailmankuvia ja eri sidosryhmien intressejä. Silti tulevaisuudentutkimus voi tarjota toimivia ennakointi- ja taustietoja ja näkemyksiä, jotka helpottavat päätöksentekijöitä usein varsin tuskallisissa status quo -määrittelyissä. Politiikka-analyysien ja ennakointitutkimuksen parempi integraatio vaatii osaamista ja halua monitieteelliseen tutkimukseen. Se vaatii myös kiinnostusta status quon peruselementtien tunnistamiseen erilaisissa yhteiskunnallisen päätöksenteon yhteyksissä.

Usein status quon uusi päivitetty määrittely vaatii mahdollisuuksien analyysien (feasibility analysis) ja toivottavuusanalyysien (desirability analysis) taidokasta integraatiota. Tässä yhteydessä tarvitaan usein myös tietoa arvioiduista todennäköisyyksistä (probability analysis) ja riskeistä (risk analysis). Nämä ennakointianalyysit ovat tulevaisuudentutkimuksen keskeistä osaamisaluetta ja niiden työstäminen edellyttää aktiivista tutkimusta ja selvitystyötä. Harhat status quon tulevasta kehityksestä ja sen sisällöstä voivat olla kohtalokkaita koko ihmiskunnalle – ja myös yksittäisille ihmisryhmille. Siksi myös tulevaisuudentutkijoiden on syytä olla kiinnostuneita status quo ­-analyyseistä.  Status quon kyseenalaistaminen ja mahdollisen uuden status quon hahmottaminen kuuluu tulevaisuudentutkimuksen tutkimuskenttään.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

 

Taustakirjallisuutta

Dean, Mark, Kıbrıs, Özgür & Masatlioglu, Yusufcan (2017) Limited attention and status quo bias. Journal of Economic Theory, Volume 169, May 2017, p. 93–127.

Dunn, E.W. Aknin, L.B. & Norton, M.I. (2008) Spending money on others promotes happiness. Science. Vol. 319, No. 5870, March 21. p. 1687, f. PMID 18356530.

Geels, Frank W. (2007) Analysing the breakthrough of rock ‘n’ roll (1930–1970) Multi-regime interaction and reconfiguration in the multi-level perspective. Technological Forecasting and Social Change, Volume 74, Issue 8, sp 1411–1431.

Geels, Frank W. (2010) Ontologies, socio-technical transitions (to sustainability), and the multi-level perspective. Research Policy, Volume 39, Issue 4, p. 495–510

Geels, Frank W. (2011) The multi-level perspective on sustainability transitions: Responses to seven criticisms. Environmental Innovation and Societal Transitions, Volume 1, Issue 1, p. 24–40.

Harless, Patrick (2016) Solidarity in preference aggregation: Improving on a status quo. Games and Economic Behavior, Volume 95, January 2016, p. 73–87.

McCully, George (2008) Promethean Fire: The Archetype (Chapter I). Philanthropy Reconsidered: Private Initiatives, Public Good, Quality of Life (A Catalogue for Philanthropy Publication). Bloomington, IN, USA: AuthorHouse (self-published). p. 1–21.

Tetlock, Philip E & Gardner, Dan (2015) Superforecasting. The Art and Science of Prediction. Crown Publishers. New York.

Wimer, David L. & Vining, Aidan R. (2017) Policy Analysis: Concepts and Practices. 6th Edition. Routledge. New York.


Photo: Jari Kaivo-oja

Ennakointi menestyksellisen start-up -yritystoiminnan ja uudistavan toimintakulttuurin edistäjänä Suomessa

Jari Kaivo-oja:

Tiedämme, että ennakointi voi auttaa aloittavia yrityksiä kahdella eri päätavalla. Ennakointi voi toimia katalyyttinä edistäen uusia ideoita ja innovaatioita. Usein tämä tapahtuu esimerkiksi työpajoissa, ideariihityyppisissä prosesseissa tai joukkoistamisprojekteissa. Ennakointi voi toimia start-up -yrityksissä siinä vaiheessa, kun yrityksellä on jo hallussaan uusia ideoita, inventioita tai innovaatioita. Tässä toisessa tapauksessa ennakointi voi auttaa aloittelevaa uutta yritystä uuden innovaation kaupallistamisessa markkinoilla. Katalyyttitoiminnot ja kaupallistamistoiminnot ovat ennakoinnin perushyödyntämismalleja.

Suomessa on varsin aktiivista start-up -yritystoimintaa ja se vahvistunut viime aikoina (http://startup100.net/). Tällä alueella on yhä tärkeämpää miettiä ennakoinnin hyödyntämistä ja merkitystä. Ilahduttavaa on myös se, että yrityksiä käynnistetään eri toimialoilla monipuolisesti (http://startup100.net/categories/), eikä pelkästään peliteollisuuteen. Miten sitten aloittelevien start-up -yritysten kannattaisi ennakoida liiketoimintaansa?

Yrityksille on tärkeää luoda käsitystä sen lyhyen ajan kehityksestä, keskipitkän aikavälin kehityksestä ja pitkän aikavälin visiosta. Aikahorisontti voi aina vaihdella yrityksen tarpeiden mukaisesti ennakointitoiminnan yhteydessä. Yleensä aloittelevalle yritykselle on alussa tärkeintä keskittyä menestymään lyhyellä aikaviiveellä ja pitämään yritys toimintakykyisenä. Usein puhutaan myös aloittelevien yritysten kuolemanlaaksosta. Tästä selviytyäkseen yrityksessä kannattaa ennakoida aktiivisesti. Myöhemmin aloitteleva yritys voi kehittyä kehittymään ennakointitoiminnassaan kypsemmäksi ja ottaa haltuunsa keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin vaativia liiketoiminta- ja kompetenssihaasteita.

Ennakointi

Ennakointi voi olla tulevaisuuden peilailua trendien, skenaarioiden tai heikkojen signaalien pohjalta. Tällöin start-up -yritys voi muodostaa jäsentyneen kuvan omasta toimintaympäristöstään ja mahdollisuuksistaan menestyä tässä toimintaympäristössä. Se voi muodostaa markkinoiden dynamiikasta oman käsityksensä sekä tunnistaa keskeiset toimijat ja verkostot oman toimintansa näkökulmasta. Erityisen tärkeää aloittelevalle yritykselle on ymmärtää innovaatioiden ekosysteemiä, jonka osana yritys pyrkii olemaan liiketoiminnallaan.

On ensiksi tärkeää ymmärtää ja ennakoida paikallista innovaatioiden ekosysteemiä. Tämän jälkeen yritys voi pyrkiä analysoimaan laajempaa alueellista innovaatioiden ekosysteemiä, kansallista innovaatioiden ekosysteemiä ja lopulta kansainvälistä innovaatioiden ekosysteemiä. Nykyään monet start-up -yritykset pyrkivät olemaan jo alusta lähtien kansainvälisiä (ns. ”born global” -yrityksiä) ja siksi näille yrityksille on tärkeää analysoida nämä kaikki innovaatioiden ekosysteemit huolella jo yrityksen toiminnan alkuvaiheessa.

Kuva 1. Ennakointi start-up -yrityksessä on kolmen asian yhteensovittamista. Ennakointi, strategiset valinnat ja kompetenssien integrointi.

Strategiset valinnat

Aloittelevalle yritykselle on heti sen toiminnan alusta lähtien tärkeää osata hyödyntää sekä muodollisia että epämuodollisia yhteyksiä ja verkostoja. Kun yrityksen toiminta alkuvaiheen jälkeen alkaa muodostumaan strategisemmaksi, se voi keskittyä analysoimaan, visioimaan ja suunnittelemaan omaa toimintaansa. Tämän pohjalta yrityksen johto ja sen vastuulliset toimijat voivat rakentaa mielekkään strategian yritykselle. Usein tähän vaiheeseen liittyy myös liiketoimintamallin innovointi ja kehittäminen.

Kompetenssien integrointi

Kun tämä strateginen vaihe on riittävän jäsentynyt yrityksen johdolle ja sidosryhmille, start-up -yritys voi keskittyä integroimaan kompetenssejaan yrityksessä. Yleensä se tapahtuu (1) rekrytoimalla yritykselle toimiva ja vastuullinen johtaja ja johtoryhmä, (2) koordinoimalla yrityksen keskeisiä sisäisiä toimintoja, kuten laskentatoimi, rahoitus, henkilöstöresurssit ja markkinointi sekä (3) kehittämällä yrityksen tieto- ja osaamispääomaa siten, että se suojaa oman immateriaalisen pääomansa. Immateriaalisella pääomalla tarkoitetaan yleensä yrityksen tuotemerkkejä, lisenssejä, sopimuksia ja patentteja.

Ennakointi start-up -yrityksessä koostuu näistä yllä kuvastusta kolmesta osiosta (ennakointi, strategiset valinnat ja kompetenssien integrointi). Jo nämä kolme vaihetta määrätietoisesti toteuttamalla start-up -yritys voi kehittyä huomattavasti ja nopeasti sen alkuvaiheen hapuiluvaiheesta. Tässä mielessä ennakointiin ei kannata liittää liikaa mystiikkaa. Ennakointi perustuu hyvin pitkälle sekä informaation ja tiedon käsittelylle että toimijoiden hyvälle keskinäiselle kommunikaatiolle.

Organisaatiokulttuurin kehittäminen on olennainen osa ennakointiosaamisen kehittämistä. Yleensä avoimuus, kiinnostus organisaatiota laajemmista asioista ja tietty uteliaisuus edistävät ennakoivaa organisaatiokulttuuria. Start-up -yritykselle on erittäin tärkeää olla proaktiivinen uusien muodollisten ja epämuodollisten verkostojen luomisessa. Tiedot, verkostot ja kyvykkyydet (kompetenssit) luovat lisäarvoa start-up -yrityksen toiminnalle.

Aloitteleva yritys voi välttyä monilta riskeiltä ja vääriltä valinnoilta panostamalla riittävästi oman ennakointikyvykkyytensä kehittämiseen. Kun yritys on päässyt aloittamisvaiheen yli, se voi keskittyä ennakointikykyjensä kehittämiseen maailmanluokan kypsyystasolle. Ennakointiosaaminen johtaa aina parempaan strategiseen johtamiseen ja innovaatiojohtamiseen – ja menestykseen markkinoilla verrattuna tilanteeseen, jossa ennakointia ei mietitä huolella ja eikä ennakoinnin metodeja ja toimintamalleja sovelleta aloittelevassa yrityksessä.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

 

Mittavat megahankkeet edellyttävät laadukasta ennakointia

Jari Kaivo-oja

Suomen kansantalous on asteittain elpymässä pitkästä matalasuhdanteesta ja finanssikriisistä. Elpymisestä kertovat monet uutiset miljardiluokan investointisuunnitelmista. Uutiset kertovat, että Metsä Group rakentaa biotuotetehdasta, TVO ja Fennovoima rakentavat uusia ydinvoimaloita ja Kemijärvelle suunnitellaan isoa sellutehdashanketta Kiinan presidentin tukemana. Monia muitakin isoja megahankkeita on suunnitteilla. Kemissä havitellaan isoa miljardiluokan biodiesellaitosta Kaidin toimesta. Pohjois-Suomessa halutaan noin kolmen miljardin euron junarataa Jäämerelle, Vaasassa halutaan Teslan kuuden miljardin euron akkutehdasta, ”gigatehdasta” ja Salossa ollaan innostuttu edistämään kolmen miljardin hintaista Hypeloopin testirataa (Tiedetuubi.fi).

Tässä ei ole vielä kaikki. Myös pääkaupunkiseudulla ollaan innostuttu. Rovion ex-johtaja Peter Vesterbacka on lähtenyt edistämään tunnelia Helsingin ja Tallinnan välille. Tämän megahankkeen arvioitu hintalappu on noin 10 miljardia euroa.

Jos talouskasvua halutaan edistää useiden vuosien matalasuhdanteen jälkeen, se eittämättä edellyttää mittavia investointeja ja uusia kunnianhimoisia hankkeita. Kun puhutaan isoista megahankkeista, on hyvä muistaa ennakoinnin eri menetelmät ja niiden ammattimainen hyödyntäminen. Ennakointimenetelmien avulla voimme laatia mm. skenaarioanalyysejä, teknologiakehityksen tiekarttoja, laadukkaita riskienhallintasuunnitelmia ja innovatiivisia liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmia. Näitä ennakoinnin mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää, kun näinkin isoja megahankkeita on suunnittelupöydällä.

Hankkeita kannattaa tarkastella avoimesti ja kriittisesti. Samalla voidaan poistaa turhia systeemisiä esteitä ja riskejä megahankkeiden osalta. Suunnittelu- ja toteutusprosessit voivat hyötyä paljon hyvistä ja ammattitaidolla toteutettavista ennakointiprosesseista. Erityisen tärkeää olisi kiinnittää huomio Public-Private -yhteistyön laatuun isoissa megahankkeissa. Mitä laadukkaammin Public-Private -hankkeiden yhteistyö on suunniteltu ja toteutettu, sitä laadukkaampia megahankkeita voimme odottaa näkevämme tulevaisuudessa.

Olin toukokuussa 2017 vierailemassa Vilnassa, Liettuassa ”Contemporary Issues in Business, Management and Education” -konferenssissa. Tässä konferenssissa kaksi huipputason vierailevaa asiantuntijaa Etelä-Afrikasta, Francois Joubert ja Leon Pretorius esittelivät laajasti viime aikaista isojen teollisten hankkeiden riskien hallintatutkimusta. Heidän keskeinen viestinsä konferenssin plenary-puheenvuorossa oli se, että isoissa teollisuusorganisaatioissa riskien hallintaan ja erityisesti riskien simulointiin kannattaa panostaa systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Väitöskirjan ”Risk Simulation in a Portfolio of Port and Rail Capital Projects” teemasta tehnyt Francois Joubert esitti, että jokainen iso hanke kannattaisi alusta lähtien analysoida huolellisesti ja laatia hankkeeseen liittyvä operatiivinen arvio ja siihen kytkeytyvä riskianalyysi järjestelmällisesti ja huolellisesti. Kun organisaatiossa on tehty useita isojen hankkeiden toiminta- ja riskianalyysejä, tästä seuraa vääjäämättä parempaa tietopohjaista ennakointia myös tulevien hankkeiden osalta. Samalla investointiportfolion hallinta paranee. Osaaminen riskien hallinnassa syvenee ja paranee laadullisesti. Myös riskien hallinta kehittyy asteittain organisaatiossa, kun sillä on hallussaan laajaa kokemusperäistä tietoa isojen hankkeiden riskeistä ja toteuttamisesta. Aikaisemmista epäonnistumisista voidaan myös oppia ja näin välttyä isoilta virheiltä.

Ennakointitoiminta riskianalyyseineen ja laadukas hanketoteutus ovat myös veronmaksajien etu isojen hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä. Jos ennakointiprosesseja ei hoideta huolella ja ammattitaidolla, siitä koituu ei-toivottuja riskejä ja yleensä myös erittäin kalliita epäonnistumisia. Periaate ”too big to fail” on lähes aina läsnä isoissa megahankkeissa. Usein toteutuvien riskien maksumiehiksi tulevat valtio ja kunnat eli julkinen sektori. Tämä on nähty myös finanssikriisin aikana monien hankkeiden yhteydessä – useiden vuosien ajan. Siksi ennakoinnin laadusta tinkiminen on pääsääntöisesti hölmöläisten hommaa. Maksu ennakoinnin laiminlyönnistä voi olla mittava.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto