Onko Suomen aika painaa hälytysnappulaa Brysselissä?

Jari Kaivo-oja:

Huomioita työttömyysasteen kehityksestä Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017

 ”Jostakin syystä Suomen talouspolitiikassa on ruvettu puhumaan työllisyydestä työttömyyden sijaan. Ennen vanhaan pyrittiin esimerkiksi alle seitsemän prosentin työttömyyteen, nyt pyritäänkin 72 prosentin työllisyyteen. Näin tehdään siitä huolimatta tai siksi, että 72 prosentin työllisyys jättää tilaa jopa 28 prosentin työttömyydelle.”
Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti, 18/2017, s. 66.

Työllisyysaste määritellään yleensä työllisten prosenttiosuudeksi saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan taas 15–64 -vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15–74 -vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. On syytä olla tarkkana, kun puhutaan työttömyydestä. Jopa 28 prosentin työttömyys voidaan ymmärtää eri tavalla – eri määritelmien pohjalta.

Tässä blogiviestissä tarkastelen työttömyysasteen trendejä Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017. Työttömyys on eräs haasteellisimmista talouspolitiikan alueista Euroopassa. Tämän blogiviestin tavoitteena on arvioida työllisyyspolitiikan kehitystrendejä Pohjoismaissa ja Saksassa. Käytän Saksaa tässä yhteydessä verrokkimaana muille Pohjoismaille. Saksa on usein nähty Euroopan mallimaana talouspolitiikassa. Tästä tarkasti määritellystä näkökulmasta teen arvioni tässä yhteydessä. Alleviivaan yleistä käsitystä työttömyysasteesta indikaattorina makrotaloudellisesta tehottomuudesta. Työpanosten vajaakäyttö ei kerro hyvää kansantalouden toimintakyvystä.

Kuvaan 1 olen laatinut yleiskuvan työttömyysasteen kehityksestä kuukausiaineiston pohjalta Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017.

tyottomyys-jko-1

Kuva 1. Kuukausittainen työttömyys Pohjoismaissa ja Saksassa vuosina 2006–2017.

Kun arvioimme yleistä trendikehitystä Pohjoismaiden osalta kuvassa 1, voimme havaita seuraavia asioita:

  • Norja on onnistunut hoitamaan työttömyysasteensa alhaisimmaksi pohjoismaista. Työttömyysaste on ollut alle 4 prosenttia melkein koko tarkasteluajanjakson aikana. Vuosina 2015–2017 työttömyysaste on noussut hiukan yli 4 prosentin.
  • Sekä Islanti että Tanska ovat kasvattaneet työttömyysastettaan vuoden 2009 jälkeen. Tanskassa työttömyysaste on saatu pysähtymään 6 prosentin tasolle ja vuoden 2013 jälkeen se on laskenut noin 4 prosentin tasolle. Islanti on onnistunut laskemaan vuoden 2011 jälkeen työttömyysastetta alle 4 prosentin.
  • Suomessa työttömyysastetta onnistuttiin laskemaan 8 prosentin tasolta noin 6 prosentin tasolle vuosina 2006–2009, mutta tämän jälkeen työttömyysaste kohosi 9 prosentin tasolle vuonna 2010. Tämän jälkeen työttömyyttä saatiin laskettu hieman 7 prosentin tasolle vuonna 2012. Tämän myönteisen kehityspisteen jälkeen työttömyysaste lähti kohoamaan ja se saavutti ennätystason (9,8 %) vuoden 2016 alussa. Vuoden 2013 jälkeen Suomen työttömyysaste on koko tämän ajan ollut Pohjoismaiden korkein.
  • Suomen ja Ruotsin työttömyysasteen kehitys on ollut varsin yhteneväinen vuosina 2006–2013. Vuoden 2013 jälkeen Ruotsissa onnistuttiin painamaan työttömyysaste alas – noin 6,8 prosentin tasolle vuonna 2017.
  • Saksassa työttömyysaste oli vuoden 2007 alussa 9 prosentin tasolla. Tämän ennätystason jälkeen Saksassa työttömyysasteen trendi on ollut tasaisessa laskussa. Vuoden 2017 alussa se oli saatu laskemaan peräti 3,94 prosentin tasolle. Ainoa Pohjoismaa, joka on onnistunut viime vuosina paremmin työttömyyspolitiikassa, on ollut Islanti, jonka viimeisin työttömyysastehavainto oli vuoden 2017 alussa 3,3 prosenttia.

Mitä siis voimme todeta yleisten työttömyystrendien osalta Pohjoismaiden osalta? Jos Suomessa haluttaisiin ottaa työllisyyspolitiikassa mallia onnistuneimmista Pohjoismaista, mallia tulisi ottaa lähinnä Islannista ja Norjasta, jotka ovat viime vuosina onnistuneet parhaiten työllisyyspolitiikassa, jos kehitystä arvioidaan työttömyysteen pohjalta. Ruotsi ja Suomi ovat olleet yllättävän saman tyyppisiä maita työttömyyskehityksen osalta aina vuoteen 2013 asti. Tämän vuoden jälkeen Ruotsi onnistui laskemaan työttömyysastetta Suomea huomattavasti paremmin. Suomen viimeisin havainto (M2) oli 8,6 prosenttia. Se on heikon työvoimapolitiikan suoritus tässä vertailevassa työttömyysastetta koskevassa maatarkastelussa.

Kuvassa 2 olen esittänyt prosenttiyksikkökohtaisen vertailun Pohjoismaiden ja Saksan välillä. Se kertoo eri Pohjoismaiden eroista Euroopan ”mallimaahan”, Saksaan verrattuna.

tyottomyys-jko-2

Kuva 2. Pohjoismaiden ero Saksan työttömyysasteeseen verrattuna.

Tämä kuva vahvistaa edellä esitettyä arvioita siitä, että Norja ja Islanti ovat onnistuneet työllisyyspolitiikassa varsin hyvin, mutta Suomi ja Ruotsi eivät ole olleet kovin onnistuneita työttömyyspolitiikassaan, kun sitä arvioidaan työttömyysasteen pohjalta. Vuoden 2009 jälkeen prosenttiero suhteessa Saksaan on ollut negatiivinen. Viime vuosina Suomen työllisyyspolitiikka on ollut heikointa Pohjoismaissa ja ero Saksaan nähden ollut vain edelleen kasvanut. Viimeisen havaintopisteen jälkeen, M2-2017, prosenttiero oli -4,7 %. Ruotsi sen sijaan on pystynyt astetta parempaan tulokseen työttömyysasteen osalta. Viimeisen havainnon, M2-2017, prosenttiero oli -2,9 %.

Kun katsomme huolellisesti kuvaa 2, havaitsemme, että kaikkien pohjaismaiden osalta työttömyystason prosenttiero suhteessa Saksaan on ollut laskeva – paitsi kaikissa Pohjoismaissa paitsi Islannissa. Laskun prosenttierotuksessa voidaan katsoa alkaneen finanssikriisistä vuoden 2007 aikana. Kun muistamme sen, että Islanti ei ole varsinaisesti Euroopan unionin jäsenmaa, tämä havainto herättää varmasti kriittisiä kysymyksiä siitä, miten Pohjoismaat voivat jatkossa hoitaa menestyksellisesti työllisyyttään Euroopan unionin jäsenmaina, kun prosenttiero työttömyysasteissa suhteessa Saksaan on koko ajan muuttunut huonommaksi ja huonommaksi.

Ainoa Pohjoismaa, joka oikeasti on onnistunut tässä kansalaisille tärkeässä asiassa, on Islanti. Islannissa koettiin talouden romahdus vuonna 2008, mutta pieni arktinen maa on onnistunut yllättävän hyvin elvyttämään talouttaan ja saamaan työllisyysasiat kuntoon. Elokuussa 2013 Islanti veti EU-jäsenyysneuvottelijansa pois Brysselistä ja näillä näkymin se pysyy EU:n ulkopuolella. Tämä on merkityksellinen poliittinen signaali kaikille Pohjoismaille.

Sekä Suomen että Ruotsin työttömyysasteen ja Saksan työttömyysasteen ero on kuvattu tarkemmin kuvassa 3. Näemme kuvasta 3 sen, että Suomen ja Saksan työttömyysprosenttien ero on ollut negatiivinen trendi jo aika pitkään. Se on ollut samansuuntainen myös Ruotsilla, mutta kuten kuva 3 osoittaa, Ruotsi on kuitenkin jo oikaissut oman negatiivisen trendikäyränsä vuonna 2009, mutta Suomen kohdalla mitään selkeää oikaisua ei vieläkään ole tapahtunut. Olisi varmasti toivottavaa, että tämä pitkään jatkunut trendi saataisiin katkaistua.

Voimme Suomessa aiheellisesti nyt kysyä sitä, miten tämä negatiivinen trendi lopulta saadaan oikaistua tai saada se kääntymään positiiviseksi trendiksi? Mitä ratkaisuja ja proaktiivisia toimenpiteitä Suomella on käytössään? Kuinka pitkään Suomen hallitus voi odotella tämän varsin negatiivisen trendikehityksen jatkumista? Onko Suomen etujen mukaista alkaa painaa hälytysnappulaa Brysselissä? Euroopan Unionin talouspolitiikan tavoitteina on ”kasvu, työpaikat & investoinnit” eli työllisyys on yksi EU:n talouspolitiikan pilareista. Uusien työpaikkojen luominen on ehkä heikoimmin onnistuneista kolmesta politiikkalohkoista Euroopan talousalueella (ks. esim. Kaivo-oja, Haukioja & Karppinen 2017). Suomen kansallisessa intressissä olisi nostaa työllisyyspolitiikka Euroopan unionin talouspolitiikan keskiöön.

tyottomyys-jko-3

Kuva 3. Työttömyyden prosenttiasteiden ero Ruotsin ja Suomen osalta Saksan työttömyysasteeseen verrattuna, vuodet 2006–2017.

Tässä blogiviestissäni voi ehkä käydä ilmi ainakin osaksi se, mihin toimittaja Jukka Ukkola kiinnitti ansiokkaasti huomiota perjantaina 5.5.2017 Suomen Kuvalehdessä julkaistussa kolumnissaan ”Prosenttipolitiikkaa”.

Osa käytännön ennakointitoimintaa on tärkeiden trendien analyysi ja taustoittaminen. Kansantaloudessa työttömyysprosentti on eittämättä yksi tärkeistä seurattavista muuttujista.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähteet:

Kaivo-oja, Jari – Haukioja, Teemu & Karppinen, Ari (2017) Twenty years of “growth, jobs and investments” strategy in the European union – Macroeconomic developments after the Maastricht Treaty. Artikkelikäsikirjoitus 5.5.2017. Turun yliopisto ja Tampereen yliopisto.

Ukkola, Jukka (2017) Prosenttipolitiikkaa. Suomen Kuvalehti, 18/2017, s. 66.

World Bank (2017) Monthly unemployment rate statistics. World Bank Database, 5.5.2017.

Kuva: The Breadline by Sculptor Georg Segal, Franklin Delano Roosevelt Memorial (pixabay.com)

Mainokset

AJATUS HISTORIAN MUSEOSTA ROIHAHTI LIEKKEIHIN TURUSSA

Pasi Hario, Marjukka Parkkinen, Katriina Siivonen ja Satu Tuittila

Turku palaa jälleen. Euroopan kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 heräsi jo aiemmin kytemään jäänyt ajatus historian museosta liekkeihin. Tulta on pidetty yllä siitä lähtien.

Museo on osa ympäröivää yhteisöä ja museokokemus luo yhteistä identiteettiä. Turun kaupungin museokeskuksen väki piti turkulaisten osallistumista uuden Historian museon suunnitteluun tärkeänä. Kaupunkilaiset ovat olleet mukana Historian museon ideoimisessa monilla tavoin. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tehtäväksi annettiin osallisuusfoorumisarjan järjestäminen. Foorumeihin kutsuttiin laajakirjoinen joukko turkulaisia: museoammattilaisia, opiskelijoita, yhdistysaktiiveja, kaupunkipäättäjiä, yrittäjiä ja kulttuuritoimijoita. Ovet olivat avoinna myös muualta Suomesta foorumeihin osallistuneille.

Kuudessa tulevaisuusverstaassa 185 osallistujaa ideoi ja visioi museon sisältöjä, toimintoja ja yhteistyökumppaneita ennakkoluulottomasti ja innolla. Työskentelyn tähtäimessä oli Turun 800-vuotisjuhlavuosi 2029, jolloin mahdollisen Historian museon toiminnan ajatellaan jo vakiintuneen kaupunkiin. Haasteena ja innoittajana oli vielä paljastumaton tulevaisuus. Mitkä ovat sen maailman tarpeet ja mahdollisuudet, johon uusi Historian museo avattaisiin? Ja ennen kaikkea, mitä ja miten sellaisen maailman museossa haluttaisiin tietää, kokea nähdä ja kuulla?

Foorumien tuloksina syntyi laajasti hienoja ideoita ja puhuttelevia toiveita osallistujien unelmien museosta. Tulosten perusteella tutkimusryhmä muodosti neljä tulevaisuuskuvaa uudenlaisesta Historian museosta, joissa otettiin huomioon ajankohtaista globaalia murrosta kuvaavat megatrendit:

  1. Maailma Turussa, Turku maailmalla museo välittää moninäkökulmaisen, tiedollisen ja moniaistisen kokemuksen Turun ja maailman historiasta kansainvälisten yhteistyömuseoiden verkostonsa kanssa. Innovatiivinen virtuaaliteknologian käyttö laajentaa kokemuksen kauas museorakennuksen seinien ulkopuolelle.
  2. Museoiden aarrekartta on osallistava, museokävijöiden itse tekemiseen ja toimimiseen perustuva ja koko kaupunkiin jalkautuva museo. Varsinaista päärakennusta ei ole, ja toiminnalliset tehtäväpolut levittyvät ympäri Turkua.
  3. Tunne ihmisen historia saattaa nykyhetkessä museokävijöitä yhteen ja yhteistoimintaan viihtyisissä, toiminnallisissa tiloissaan samalla, kun se avaa näkymiä kompleksisiin ihmisten ja ympäristön välisiin suhteisiin eri aikoina. Museo on ihmisten ja moniäänisten historioiden olohuone.
  4. Aikamatka kukoistavaan Turkuun kokoaa kansainvälisiä matkailijajoukkoja Turkuun ja lähiympäristöön nauttimaan historiallisista kiertoajeluista. Yhteistyöyritysten monipuoliset palvelut syventävät museoelämystä päärakennuksessa ja etäkohteissa.

Unelmien Historian museo elää jo ihmisten ajatuksissa. Mikäli Historian museo päätetään toteuttaa Turkuun, toimivat raportin tulokset uudenlaisen Historian museon suunnittelun tukena.

Tulevaisuuskuviin ja verstasprosessin tuloksiin voi syventyä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tuoreessa julkaisussa Historian museo Turkuun – Osallisuusverstasprosessin tulokset (Hario, Parkkinen, Siivonen, Tuittila).

Turun kaupungin museopalvelujohtaja Olli Immonen kirjoitti Historian museon hankkeesta 24.1.2017.

 

Artikkelikuva: Flickr, Turku 2011
Verstaskuvat: Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Marjukka Parkkinen

 

Onko Suomi pian Itämeren alueen heikoin lenkki työmarkkinoiden vetovoimassa?

Jari Kaivo-oja

Avoimien työpaikkojen kehitystrendit vuosina 2014–2016 Euroopassa ja Itämeren alueella Eurostatin JVR-tilastojen neljännesvuositarkastelun pohjalta

Tässä blogiviestissä tarkastelen avoimien työpaikkojen kehitystä EU-28 -alueella ja tarkemmin Itämeren alueella. Tämä tarkastelu perustuu Eurostatin neljännesvuositilastoihin (päivitys helmikuu 2017). Tarkastelussa käytetty Job Vacancy Rate -tunnusluku (JVR) mittaa avoimien työpaikkojen suhteellista tarjonta-asetta (Job vacancies in number and % – NACE Rev. 2, B-S, quarterly data). EU28-alueella tämä avoimien työpaikkojen JVR-indikaattori on vaihdellut arvojen 0,5 (Portugali) ja 2,6 (Saksa) välillä. Tämä JVR-tunnusluku kuvastaa varsin hyvin työvoimamarkkinoiden imua suhteessa työttömiin työpaikan hakijoihin. Rajaan tarkastelun tässä kirjoituksessa tämän JVR-tunnusluvun tarkasteluun, koska se tarjoaa varsin mielenkiintoisen vertailukohdan Euroopan työmarkkinoiden kehityksen arvioinnille.

Kuvassa 1 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys EU-28 -alueella ja Euro-alueella. Tämä kuva 1 kertoo siitä, EU-28 -alueella avoimia työpaikkoja on suhteellisesti arvioituna ollut hiukan enemmän tarjolla kuin Euro-alueella. Sinänsä tämä on mielenkiintoinen havainto. EU-28 -alueella avoimien työpaikkojen kehitys on ollut myönteistä vuonna 2016 verrattuna vuoteen 2014. Tämän tarkastelun pohjalta voimme siis havaita pienoista talouden ja työllisyyden elpymistä Euroopan unionin alueella jo viime vuoden 2016 aikana. Muutos on ollut 0,3-yksikköä EU-28-alueella vuoden 2014 alusta. Se ei tietystikään ole vielä kovin paljon.

Kuva 1. Avoimien työpaikkojen kehitys EU-28- ja Euro-alueella, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JRR).

Kuvassa 2 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tanskan lukuja ei ole raportoitu, koska niitä ei ole jostain syystä raportoitu Eurostatin tietokannassa. Tanskan asema Euroopan houkuttelevimman työmarkkinan Saksan kupeessa on tietysti haasteellinen. Kuva 2 kertoo siitä, että Suomi laahaa pääosin Ruotsin ja Norjan perässä avoimien työpaikkojen tarjonnan osalta. Ainostaan vuoden 2016 alussa Suomen tilanne oli hetkellisesti parempi kuin Norjassa. Norja on ollut vahvin työpaikkojen tarjoaja tässä kolmen maan pohjoismaisessa ryhmässä. Ruotsin JVR-indeksi on ajoittain ohittanut Norjan, mutta keskimäärin Norjan työmarkkinoiden veto on ollut voimakkainta JVR-tunnusluvulla arvioituna.

Kuva 2. Avoimien työpaikkojen kehitys Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JVR).

Kuvassa 3 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Virossa, Latviassa ja Liettuassa vuosina 2014–2016. Baltian maista Viro on ollut pääosin vahvin uusien työpaikkojen tarjonnassa, kun asiaa arvioidaan JVR-tunnusluvulla.

Vuonna 2014 ja vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljännesvuosilohkon aikana heikoin maa on ollut Latvia, mutta vuoden 2015 viimeisellä vuosilohkolla Latvian työmarkkinat piristyivät yllättäen voimakkaasti ja Latvia ohitti Liettuan työvoimamarkkinoiden vedossa. Tämä merkittävä työmarkkinoiden käänne tapahtui vuoden 2015 viimeisellä vuosineljänneksellä Latviassa.

Vuoden 2016 ensimmäisellä vuosineljänneksellä Latvia oli jopa ykkönen Baltian maista uusien työpaikkojen tarjonnassa (JVR-tunnusluvulla mitattuna) ohittaen jopa Viron, joka on perinteisesti ollut vahvin työmarkkinoiden vetovoimaisuudessa Baltiassa.

Viime vuoden lopulla tilanne työmarkkinoilla Virossa taas parani ja Viro otti perinteisen ykkösasemansa Baltian maiden työmarkkinoiden vetovoimassa. Suomessa on syytä panna merkille, että Viron JVR-tunnusluku sai arvon 2,0 vuoden 2016 kolmannella kvartaalilla, kun vastaavana ajankohtana Suomen JVR-arvo sai arvon 1,4. Tätä tulosta ei voi millään pitää hyvänä suorituksena Suomelle. Latviankin JVR-arvo on tänä samana ajankohtana 1,6 eli astetta parempi kuin Suomella.

Kuva 3. Avoimien työpaikkojen kehitys Virossa, Latviassa ja Liettuassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate, JVR).

Kuvassa 4 on esitetty avoimien työpaikkojen kehitys Puolassa ja Saksassa vuosina 2014–2016. Tämä kuva kertoo hyvin siitä, miten vetovoimaiset työmarkkinat ovat Saksassa verrattuna Puolan työmarkkinoihin. Saksan ero avoimien työpaikkojen osalta on ollut noin 1,8-yksikköä parempi kuin Puolassa. Positiivista on ollut kuitenkin se, että tilanne on parantunut Puolassa tarkasteluaikavälillä 0,2-yksiköllä. Saksassa vuosi 2016 merkitsi hienoista heikkenevää kehitystä työmarkkinoilla, mutta kehitys ei ollut kovin huono tästäkään (arvo 2,3) huolimatta ollen lähellä keskiarvoa (keskiarvo 2,4 yksikköä).

Kuva 4. Avoimien työpaikkojen kehitys Puolassa ja Saksassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014-2016. (Job Vacancy Rate).

Kuvaan 5 on otettu vertailu Saksan ja Iso-Britannian työmarkkinoiden vetovoimaisuuden osalta. Tämä kuva kertoo siitä, että huolimatta Brexit-kriisistä, mitään isoa muutosta tai romahdusta työmarkkinoiden vedon osalta ei ole Iso-Britanniassa ainakaan toistaiseksi tapahtunut. Itseasiassa keskiarvoinen avoimien työpaikkojen kehitys Saksassa ja Isossa-Britanniassa on ollut lähes sama (tasoa 2,4).

Kuva 5. Avoimien työpaikkojen kehitys Saksassa ja Isossa-Britaniassa, vuosineljänneshavainnot eli kvarttiilit vuosina 2014–2016 (Job Vacancy Rate, JVR).

Saksan työmarkkinat eivät ole siis muuttuneet houkuttelevimmiksi Brexit-prosessin myötä. Silti on varmasti hyödyllistä seurata Saksan ja Iso-Britannian työmarkkinoiden kehitystä jatkossakin. Muutoksia voi ilmetä myös myöhemmin, kun Brexit-prosessi etenee ja syvenee. Toki voi tapahtua aivan päinvastaistakin kehitystä.

Kuvassa 6 on esitetty yhteenveto tässä blogiviestissä tarkastelluista Itämeren alueen maista ja EU-alueiden kehityksestä. Tämä kuva 6 kertoo meille siitä, että Suomella, Norjalla, Ruotsilla ja Saksalla on ollut viime aikoina vaikeuksia saada työmarkkinoitaan vetovoimaisiksi. Tämä tilanne on pitkittynyt finanssikriisin myötä. Erityisesti Suomen kohdalla nämä vaikeudet ovat olleet todella vaikeita.

Kuva 6. Ensimmäinen havainto v. 2014, viimeinen havainto v. 2016 ja avoimien työpaikkojen tarjonnan muutos vuosina 2014–2016 eräissä EU-maissa.

Ruotsi ja Saksa ovat samalla tasolla vaikeuksiensa suhteen. Sen sijaan kaikki Baltian maat ja Puola ovat kyenneet lisäämään työmarkkinoidensa suhteellista vetovoimaisuutta viimeisen kahden vuoden aikana. Suomi on sen sijaan junnannut aika lailla paikallaan. Harmaa palkki vasemmalla on pisin Suomen kohdalla. Tämä on mielenkiintoinen työmarkkinoiden trendejä koskeva havainto.

Suomessa on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota työmarkkinoiden trendeihin Euroopassa ja toki myös muuallakin maailmassa. Työmarkkinoiden veto on ratkaisevan tärkeää taisteltaessa työttömyyttä ja toimentulovaikeuksia vastaan. Suomessa työmarkkinoiden vetoa olisi syytä nostaa. Jos emme saa asiaa pian korjattua, ennen pitkään parhaat työntekijämme siirtyvät maihin, joissa työmarkkinat oikeasti vetävät ja joissa kansalaisten todennäköisyys työllistyä on korkeampi kuin Suomessa.

Tässä blogiviestissä vertaileva tilastoihin pohjautuva trenditarkastelu osoitti sen, että vuoden 2016 kolmannella vuosineljänneksellä ainoastaan Puolan JVR-tunnusluku (0,8) ja Liettuan JVR-tunnusluku (1,3) olivat heikompia kuin Suomen JVC-tunnusluku (1,4). Trendit työmarkkinoilla Puolassa ja Liettuassa ovat koko ajan kehittyneet parempaan suuntaan ja ei ehkä kestä kovin pitkään, kun nämäkin maat ohittavat Suomen työmarkkinoiden vetovoimassa. Talouskasvu ja teollisuuden kehitys ovat edenneet näissä maissa ripeästi viime vuosina. Suomessa sen sijaan kasvu- ja teollisuuspolitiikkamme eivät ole osoittautuneet kovin tuloksellisiksi. Kasvu ja menestystarinoille olisi kovaa kysyntää Suomessa.

Jos yllä kuvattu epätoivottava työmarkkinoiden trendikehitys etenee näin lähivuosina, olemme piakkoin Itämeren alueen heikoin lenkki työmarkkinoiden vetovoimassa. Työllisyys ja työllistyminen vaikuttavat työntekijöiden ja perheiden elintasoon ja hyvinvointiin. Siksi kyse on varsin keskeisestä asiasta ja olisi syytä nopeasti tarttua konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka lisäävät työmarkkinoiden vetoa ja vetovoimaisuutta Suomessa.

Suomessa aikaa työmarkkinoiden uudistamiseksi ei ole hukattavaksi yhtään enää. Tässä blogiviestissä esitetty analyysini on ”Early Warning Signal” -tyyppinen ennakointi, johon on syytä suhtautua asian edellyttämällä vakavuudella. Avoinna olevat työpaikat ja erityisesti sitä kuvaava JVR-tunnusluku on tärkeä kansantalouden kehitystä kuvaava tunnusluku. Siksi sen huolellinen analysointi on tärkeä osa ennakointitoimintaa – myös Suomessa. Suomen keskiarvoinen JVR on viime vuosien (2014–2016) osalta ollut 1,44. Jos nyt todella päättäisimme, että tulevaisuudessa Suomen JVR tulisi olla 2,0, eli lähellä Ruotsin keskimääräistä tasoa, olisimme jo oikealla skenaariopolulla.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

Lähde

Eurostat (2017) Job Vacancy Rate. Job vacancies in number and % – NACE Rev. 2, B-S, quarterly data. Last updated 21.02.2017. Eurostat, Brussels. Verkkosivut: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/download.do?tab=table&plugin=1&language=en&pcode=tps00172

Uusien patenttien rekisteröinnin aktiivisuustrendit Suomessa

Jari Kaivo-oja

Lyhyt trendikatsaus Patentti- ja rekisterihallitukseen tehdyistä patenttihakemuksista sektoreittain

Eräs keskeisistä taloudellisen kasvun ja vaurastumisen taustalla olevista muuttujista on tiede-, teknologia- ja innovaatiotoiminta. Eräs innovaatiotoiminnan tärkeimmistä strategisista muuttujista on patenttitoiminta, joka asiana yleisesti liitetään uusiin keksintöihin ja uudisteisiin. Patenttitoimintaa arvioidaan yleensä tehtyjen patenttihakemusten pohjalta. Toinen keskeinen muuttuja innovaatiotoiminnan arvioinnin yhteydessä on uusien tuotemerkkien rekisteröinnit ja vanhojen tuotemerkkien uusrekisteröinnit. Tässä blogiviestissä keskityn patenttihakemuksiin.

Teen lyhyen trendikatsauksen patenttiaktiivisuuteen Suomessa. Kuvassa 1 on esitetty Patentti- ja rekisterihallituksen tilastoihin perustuva graafinen visualisointi vuosien 2010–2015 kaikista patenttihakemuksista Suomessa.

patentit-kuva1

Kuva 1. Patenttihakemukset Suomessa 2010–2015 (PRH 2017).

Tämä kuva 1 kertoo siitä, että Suomessa on tehty patenttihakemuksia tasaisesti vuosien 2010–2015 aikana. Keskimäärin patenttihakemuksia on Suomessa tehty 1738 kappaletta vuosittain tällä kuuden vuoden ajanjaksolla. Vuonna 2014 patenttihakemuksia tehtiin melkein 2000 kappaletta, joka oli ennätysluku tällä ajanjaksolla. Patentit – samoin kuin tuotemerkit – ovat omistajilleen ja yrityksille siinä mielessä tärkeitä asioita, että ne määräävät yritysten markkina-arvoa pitkällä aikavälillä. Yleensä yritys on sitä arvokkaampi, mitä enemmän sillä on hallussaan immateriaalisia oikeuksia kuten patentteja, tuotemerkkejä ja laatupalkintoja. Yrityksillä, joiden patenttisalkku on muhkea, on syytä olettaa isompaa markkina-arvoa yritykselleen verrattuna niihin yrityksiin, joiden patenttisalkku on ohut tai tyhjä. Näin patentit indeksoivat yritysten omistajien odotettavissa olevaa vaurastumista tulevaisuudessa. Siksi yritysten ja koko kansantalouden patenttisalkkuja on syytä kehittää pitkäjänteisesti ja strategisesti. Tämä tarkoittaa myös ennakointimenetelmien monipuolista hyödyntämistä teknologiaennakoinnin ja ennakoivan liiketoimintaosaamisen osalta.

Taulukossa 1 on esitetty sektorikohtaiset arviot patenttiaktiivisuudesta vuosien 2010–2015 osalta Suomessa. Jos tarkastelemme sektorikohtaista kehitystä patenttihakemusten haun aktiivisuudessa Suomessa, kolmen sektorin kärki on selvä: (1) Rakennustekniikka, (2) käsittely ja muokkaus sekä (3) ihmisen perushyödykkeet. Näillä taloudellis-teknologisen patenttikehityksen sektoreilla on tehty varsin aktiivisesti erilaisia patenttihakemuksia. Patenttitutkimus on ennakointitoiminnan tärkeä osa-alue. Esimerkiksi alan tunnustettu saksalaistutkija Kerstin Cuhls ja japanilainen tutkija Terutaka Kuwahara arvioivat vuonna 1994 julkaistussa kirjassaan ”Outlook for Japanese and German Future Technology: Comparing Technology Forecast Surveys”, että patenttitutkimus on tehokkaampi ennakointimenetelmä kuin trendiennakointi, skenaario- tai Delfoi-menetelmä. Suomessakin esimerkiksi Nokian romahdus ja Samsungin läpimurto voitiin ennakoida patenttitutkimuksen pohjalta. Valitettavasti nämä varoittavat ennakointiedot eivät saavuttaneet avainpäättäjiä riittävän ajoissa. Simanalyticsin  toimitusjohtaja Samuli Kortelainen kehitti väitöskirjatutkimuksessaan vuonna 2011 menetelmän matkapuhelinvalmistajien markkinaosuuksien muutosten ennustamiseen. Samuli Kortelainen on kiistaton edelläkävijä liiketoiminnan logistiikka-, patentti- ja massadatatutkimuksen alalla Suomessa.

Suomessa on myös muita teknologia-alueita, jotka ovat tasaisen vahvoja patenttien hakemisen aktiivisuudessa. Sellaisia aloja ovat: Teollinen kemia, sähkötekniikka ja sähkötekniset laitteet, tietotekniikka ja mittaustekniikka. Myös näillä toimialoilla voidaankin odottaa paljon lupaavia innovaatioita tulevaisuudessa.

Taulukko 1. Sektorikohtaiset arviot patenttiaktiivisuudesta vuosien 2010–2015 osalta (Laskelmat tehty PTH:n datan pohjalta, PTH 2017)

Sektori Trendi patenttiaktiivisuudessa 2010–2015 Keskiarvoinen rekisteröintiaktiivisuus vuosina 2010–2015
Teollinen kemia Tasaisen vahva 182,7
Orgaaninen kemia Tasaisesti nouseva 57,0
Polymeerit Asteen verran laskeva 90,5
Biotekniikka Alhainen, ei kovin pirteä 33,2
Audio-video-media Hiukkasen nousussa 36,5
Telekommunikaatio Nouseva 61,0
Elektroniikka Piristymässä laskun jälkeen 52,5
Sähkötekniikka ja sähkötekniset laitteet Tasaisen vahva 101,5
Tietokonetekniikka Tasaisen vahva, notkahdus vuonna 2015 81,5
Mittaustekniikka Tasaisen vahva 102,0
Käsittely ja muokkaus Vahva (toiseksi vahvin Suomessa), notkahdus vuonna 2013 267,7
Ajoneuvotekniikka ja yleinen mekaniikka Tasaisen vahva 141,0
Rakennustekniikka Vahvin sektori patenttiaktiivuuden osalta Suomessa 332,5
Ihmisen perushyödykkeet Vahvassa nousussa (kolmanneksi vahvin Suomessa) 201,8

Heikompien alojen ”kastiin” tässä tilastollisessa perusvertailussa lukeutuvat biotekniikka ja audio-video-media. Tämä huomio on huolestuttava, koska Suomen hallitus on asettanut erittäin paljon strategista painoa bioklusterin ja media-alan tulevaisuuteen. On ilmeistä, että erityisesti bioteknologian alan kehittämiseen tarvittaisiin pitkäjänteisempiä panostuksia kuin toistaiseksi on nähty, jos ja kun sen pohjalta halutaan rakentaa kestävää pitkän aikaviiveen kasvua Suomen talouteen.

Kuvassa 2 on esitetty visuaalinen kuvaus patenttihakemusten kehityksestä Suomessa. Tämä kuva tarjoaa tarkennetun dataperusteisen kuvan Taulukon 1 yleisten luonnehdintojen osalta.

patentit-kuva2

Kuva 2. Patenttihakemukset Suomessa vuosina 2010–2015 (PRH 2017)

Kuva 2 kertoo siitä, millaisten patenttien varaan Suomen tuleva kasvu on rakentumassa. Usein T&K -panostusten, patenttihakemusten ja toteutuvan liiketoiminnan välillä on merkittäviä aikaviiveitä. Toki on niin, että patentit eivät yksinomaan ratkaise tulevan talouskasvun kehitystä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista ennakoivaa liiketoimintaosaamista, joka tarkoittaa uusien markkinoiden tunnistamista sekä tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista. Jos katsomme kuvaa 2, tulevaisuuden merkittävin kasvu- ja vaurastumisala Suomessa voikin olla rakennusteollisuus, jos asiaa arvioidaan pelkästään patenttihakemusten tekemisen pohjalta.

Suomessa usein hyvin aktiivista patentointitoiminnan toimialaa ei nähdä keskeiseksi kasvualaksi, vaan huomattavasti enemmän huomiota saavat esimerkiksi pelialan start-up -yrittäjät ja muut digitalisaation edelläkävijät. Se heille toki suotakoon. Gartnerin hypesykli tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia käynnissä olevaan digitalisaatioon ja sen nopeatempoisuuteen. Vähemmän ”hypetystä” tarjoavat rakennusliikkeiden toimitusjohtajat, vaikka heillä voisi olla siihen ”isommat lihakset” kasvuun patenttitilastojen perusteella arvioituna. Tästä huolimatta aniharva poliitikko haluaan poseerata rakennusteollisuuden menestyvien johtajien kanssa, kun vaihtoehtona on nousevien peliyritysten ”hupparihörhöt” Slushissa. Myöskään ”Käsittely ja muokkaus” ei ole useinkaan ”hypetyksen” kohteena medioissa, vaikka se näyttäisi olevan hyvin merkittävä toimija uusien ideoiden ja tuotteiden patentoinneissa Suomessa. Sama kriittinen perushuomio koskee ihmisten perushyödykkeiden tuotekehittelyä ja teollisen kemian patentointitoimintaa.

Voisiko olla niin, että Suomen kasvun gurut ja poliittiset päättäjät ovat veikanneet vääriä hevosia ja panostaneet vääriin asioihin? Ehkä voimme näinkin epäillä asioiden olevan Suomessa. Toivon silti aktiivisesti olevani väärässä tässä asiassa. Kaikesta epävarmuudesta ja häilyvyydestä huolimatta on tärkeää tehdä pitkäjänteistä tutkimusta teknologioiden kehitystrendeistä ja rakentaa monipuolinen osaaminen pitkäjänteisesti vahvalle teknologia- ja osaamispohjalle.

Egyptiläinen sananlasku ja viisaus – ”Holvikaari ei koskaan lepää” – ansaitsee edelleen tietoisen älyllisen huomiomme. Samoin kannattaa pohtia myös huolella intialaista sananlaskua – ”Viisas tekee ensiksi sen, minkä hölmö tekee viimeiseksi”. Aika usein nämä pitkäjänteisyyttä ja sisukkuutta korostavat strategiset ajatelmat unohtuvat kiireisessä ja hätiköivässä ajassamme. On hyvä tiedostaa, että jokaisen uuden idean ja patentin taustalla on kovaa tutkimustyötä ja pitkäjänteistä sisukkuutta. Patenttien avulla luodaan parempia kilpailuasetelmia markkinoilla.

Käytännössä kasvun edistäminen kansantaloudessa tarkoittaa rahallista ja tieto-taito-panostusta uusiin patentteihin, tuotemerkkeihin sekä niiden taustalla olevaan uuteen tieto-taitoon ja osaamiseen. On myös tärkeää miettiä datapohjaisesti älykästä erikoistumista suhteessa globaaliin kilpailuun ja markkinoihin. Myös uusia liiketoimintamalleja ja liiketoimintainnovaatioita voidaan rakentaa patenttien varaan.

Onneksi meillä on olemassa päteviä asiantuntijaorganisaatioita kuten TEKES ja Patentti- ja rekisterihallitus, jotka toimivat strategisesti ja pitkäjänteisesti immateriaalioikeuksien hallinnan osalta Suomessa. Tärkeä olisi myös miettiä kriittisesti tulevaisuuden teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa, joka tunnistaa uudet haasteet kuten Teollisuus 4.0 -haasteet.

Kriittinen kysymys kuuluukin:

Onko Suomessa toimivissa yrityksissä riittävän paksu patenttisalkku suhteessa Teollisuus 4.0 -haasteisiin?

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto

Taustakirjallisuutta

Kaivo-oja, Jari (2016) Benchmarking Analysis of Patent and Trademark Applications in the European Union: Comprehensive Innovation Policy Evaluation for Years 1960-2013. European Integration Studies. No. 10 (2016), s. 169–190. Print ISSN: 1822–8402, Online ISSN: 2335-883.

Kaivo-oja, Jari (2016) Big Data ja ennakointi: Toimintamallit ja haasteet tulevaisuudentutkimukselle. Futura, Vol. 35, No. 2, s. 19–29.

Kaivo-oja, Jari (2017) Suomi tarvitsee uusia kestäviä kasvutarinoita ja kasvuyrityksiä. Kasvusaari Oy. Verkkosivut 2.1.2017:

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2016) Futures of Innovation Systems and Innovation Management. Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspective. Chapter 6. In Mention, Anne-Laure & Torkkeli, Marko (2015) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1. World Scientific, USA, s. 111–158.

Kaivo-oja, Jari, Roth, Steffen & Kaivo-oja, Jari (2017) Futures of Robotics. Human Work in Digital Transformation. International Journal of Technology Management. Forthcoming. ©Inderscience Publishers.

Kaivo-oja, Jari, Virtanen, Petri, Jalonen, Harri and Stenvall, Jari (2015) The Effects of the Internet of Things and Big Data to Organizations and Their Knowledge Management Practices. In Knowledge Management in Organizations, Lecture Notes in Business Information Processing, Volume 224, Springer International Publishing, s. 495–513.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2017) Technology Disruption and New Corporate Foresight Challenge: The VUCA Approach as a Possible Solution Concept for Leaders and Managers. 5th International Scientific Conference “Contemporary Issues in Business, Management and Education“. Track 3. Modern Business Management Problems and Perspectives, Vilnus, Lithuania, May 11, 2017 – May 12, 2017. 12 s.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2017) Corporate Knowledge Management Foresight Tools, Primary Economically Affecting Disruptive Technologies, Corporate Technological Foresight Challenges 2008-2016, and the Most Important Trends for Year 2017. Knowledge Management in Organizations 2017, Beijing, China. August 21 – August 24, 2017, 12 s.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2017) Knowledge Management and Triangulation Logic in the Foresight Research and Analyses. Knowledge Management in Organizations 2017, Beijing, China. August 21 – August 24, 2017, 11 s.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and Its Operationalization in the Regional Policy: The Case of Finland. 5th International Scientific Conference “Contemporary Issues in Business, Management and Education“. Track 6. Contemporary Issues of Economics and Management Studies: Problems and Perspectives, Vilnus, Lithuania, May 11, 2017 – May 12, 2017. 12 s.

Virtanen; Petri, Kaivo-oja, Jari, Ishino, Yoko, Stenvall, Jari & Harri Jalonen, Harri (2016) Ubiquitous Revolution, Customer Needs and Business Intelligence? Empirical Evidence from the Japanese Healthcare Sector. International Journal of Web Engineering and Technology, Vol. 11, No. 3, 2016.

Roth, Steffen, Melkonyan, Artak, Kaivo-oja & Leo-Paul Dana, Leo-Paul (2017) Interfunctional Business Models. Map Grid for an Uncharted Quadrant of the Blue Ocean. International Journal of Entrepreneurial Venturing. Accepted. Forthcoming.

– – –

2017 – vuosi, jona singulariteetti tuntuu yhä todemmalta

Juho Ruotsalainen

Futuristi Ray Kurzweil väittää, että 2040-luvulla ihmiskunta saavuttaa singulariteetin. Kurzweil viittaa singulariteetilla ihmistä älykkäämpään, itseään kehittävään keinoälyyn, johon myös ihmiset lopulta sulautuvat. Singulariteetin jälkeen teknologia ylittäisi ihmisen käsityskyvyn ja kehittyisi valtavan nopeasti – maailma sinkoutuisi arvaamattomiin ja outoihin suuntiin.

Singulariteetin voi kuitenkin ymmärtää yhtäkkisen käännepisteen sijaan myös prosessina, joka on käynnissä jo nyt. Keinoälyt ja robotisaatio muuttavat maailmaa parhaillaan Kurzweilin ennakoimaan suuntaan, ja esimerkiksi hajautettu uusiutuva energia mahdollistaa lähivuosina yhä kompleksisemman yhteiskunnan. Mitä pidemmälle tämä “singulariteetti” kehittyy, sitä oudommalta, yllättävämmältä ja ennustamattomalta maailma tuntuu. Futures-lehden entinen päätoimittaja Ziauddin Sardar on kutsunut tällaista maailmaa postnormaaliksi: tuttuuden, jatkuvuuden ja ennustettavuuden jälkeiseksi ajaksi.

Postnormaaliutta todisti vuosi 2016, jona tapahtui poikkeuksellisen paljon yllättäviä ja vieraudessaan outoja asioita – venäläisten hakkerien sekaantumisesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin keinoälyn Go-pelivoittoon (jota tekoälytutkijat eivät uskoneet tapahtuvan vielä ainakaan kymmeneen vuoteen). Merriam-Webster -tietosanakirjan vuoden sana olikin surreal. Sanaa haettiin sanakirjasta aiempia vuosia huomattavasti enemmän.

Esimerkiksi seuraavat vuoden 2016 tapahtumat muistuttivat etenevästä singulariteetista:

Tänä vuonna vastaavia tapahtunee vähintään yhtä paljon kuin vuonna 2016. Kuluvalta ja lähivuosilta voi odottaa ainakin seuraavia tapahtumia ja trendejä:

 

Kuva: © othertees.com

 

Kuinka teknologia floppaa (tapaus VR)

Juho Ruotsalainen

Virtuaali– (VR, virtual reality ) ja lisätyn todellisuuden (AR, augmented reality) teknologiat olivat vuoden 2016 Slush-teknologiatapahtuman pääteemoja. Molemmat teknologiat kelluivat muutenkin viime vuoden zeitgeistin pinnalla. Sony, HTC ja Facebookin omistama Oculus julkaisivat ensimmäiset kuluttajamarkkinoille suunnatut virtuaalitodellisuusteknologiat. Lisätty todellisuus oli näyttävästi esillä kesän Pokémon Go -buumissa, ja Microsoft julkisti Outlookin lisätyn todellisuuden sovelluksensa ohjelmakehittäjille.

Kuten yleensä uusien ja lupaavien teknologioiden kohdalla, virtuaali- ja lisätyn todellisuuden odotetaan kasvavan lähivuosien aikana nopeasti ja vakiintuvan yleiseen käyttöön. Facebook uskookin, että virtuaalitodellisuudesta tulee tulevaisuudessa keskeisimpiä kommunikaatioteknologioita.

Mitä jos tällainen tulevaisuus ei toteudukaan? Mikä voisi tuhota virtuaalitodellisuuden? Seuraavassa, lokakuussa 2016 kirjoitetussa ja vuoteen 2040 sijoittuvassa skenaariossa ennakoidaan, mikä voisi mennä pieleen. Kiinnostavasti Helsingin Sanomien Jussi Ahlroth nostaa esiin nimeä myöten saman kehitysmahdollisuuden.

Uncanny Valley – VR-teknologiat vuonna 2040

Vuonna 2017 virtuaalitodellisuus (tästedes VR) vaikutti tulevaisuuden viihde- ja hyötyteknologialta. Sonyn syksyllä 2016 PS4-konsolille julkaisema VR-laite myi nopeasti, ja muut valmistajat seurasivat perässä. VR-pelit, -elokuvat ja -hyötykäyttökohteet yleistyivät. Vuonna 2020 Facebook julkaisi ensimmäiset virtuaalitodellisuusympäristönsä.

VR:stä povattiin uutta, internetin kaltaista yleisteknologiaa, jota voitaisiin soveltaa lähes kaikkeen. VR:n nopea suosio kannusti yrityksiä kehittämään teknologiaa entistä hienostuneemmaksi ja etsimään sille yhä uusia sovelluskohteita. Vuoteen 2025 mennessä VR-grafiikasta oli kehittynyt lähes fotorealistista, ja vuonna 2030 teknologia kattoi myös tunto- ja hajuaistin.

Kehitys johti kuitenkin ongelmaan, jota harva osasi ennakoida. Niin sanottu uncanny valley -ilmiö alkoi päteä myös VR:ään. Uncanny valley kuvaa ihmisten asennetta robotteja kohtaan. Teorian mukaan ihmiset suhtautuvat robotteihin aluksi myötämielisesti. Kun robotit kehittyvät yhä enemmän ihmisen kaltaisiksi, saavutetaan kuitenkin piste, jolloin suhtautuminen muuttuu jyrkän torjuvaksi. Ihmiset kokevat liikaa ihmisiä muistuttavat robotit epämiellyttävinä ja jopa kammottavina.

Valtaosa ihmisistä alkoikin vieroksua liian todellisia VR-ympäristöjä. VR aiheutti uncanny valley -ilmiön lisäksi kognitiivista dissonanssia, mikä ilmeni pahoinvointina ja neurologisena, elimellisenä ahdistuksena. Ilmeni, että ihmisten aivot eivät kyenneet käsittelemään pitkälle kehittyneitä virtuaalisia ympäristöjä.

VR-kokemuksen intensiivisyyttä lisäsivät vielä käyttäytymisdesign (behavioral design), VR-ympäristöjen personointi ja jopa suora kytkeminen ihmisten tietoisuuteen. 2030-luvulla huomattiin, että useiden käyttäjien alitajunnasta nousi tukahdutettuja tunteita ja muistoja, mikä johti pahimmillaan jopa psykooseihin. Samalla vuosikymmenellä yleistyneet keinoälyjen luomat VR-maailmat visualisoivat ihmisten kollektiivista alitajuntaa, mikä myöskin oli omiaan aiheuttamaan käyttäjissä epämiellyttäviä tuntemuksia.

VR:n menestystä ei auttanut, että seksuaalisesta häirinnästä tuli yleistä virtuaalisissa ympäristöissä. Muutenkin VR:ää varjosti se, että siitä tuli monelle väline toteuttaa tukahdutettuja seksi- ja väkivaltafantasioitaan. VR tarjosi ihanteellisen ympäristön julmimmille trolleille, ja erityisesti taloudelliseen ja poliittiseen kaaokseen ajautunut Venäjä käytti “VR-hyökkäyksiä” kybersodankäynnissään.

Kaiken tämän seurauksena VR menetti 2030-luvun loppua kohden nopeasti valtavirtasuosionsa ja siitä tuli alakulttuurien sisäpiiri-ilmiö. 2040-luvulla isot yritykset ovat menettäneet kiinnostuksensa kehittyneisiin VR-ympäristöihin, ja niiden luominen ja ylläpitäminen on lähinnä hakkereiden varassa. VR-entusiastit luovat omia, suljettuja ja vaikeasti löydettäviä VR-maailmojaan suojautuakseen häiriköiltä ja elääkseen rauhassa omissa kuplissaan. Monet ovat huomanneet, että kognitiivista dissonanssia ja muita VR:n sivuvaikutuksia voi välttää, jos poistuu VR-ympäristöistä hikikomori-tyyliin mahdollisimman harvoin. VR:stä on tullut uutta underground-kulttuuria, josta pulpahtaa avantgarde-virtauksia silloin tällöin myös valtakulttuuriin.

VR ei kuitenkaan ole täysin maan alla. Monet viihtyvät edelleen VR-maailmoissa, kunhan ne ovat tarpeeksi sympaattisia ja turvallisia, eivätkä immersiivisyydeltään niin kehittyneitä kuin teknologia mahdollistaisi. Ihmiset arvostavat IRL (in real life) -elämää, ja vaikka yhteiskunta on läpiteknologisoitunut, teknologia pyritään sulauttamaan mahdollisimman erottamattomaksi ja luontevaksi osaksi ympäristöä. Lisätyn todellisuuden sovellukset ovatkin suosittuja, koska ne on helpompi integroida arkielämään.

Kuva: Netflix

 

 

Fast Foresight Prototyping for Christmas Mood 2056

Sirkka Heinonen

Foresight can be conducted as “light version” by applying the “fast foresight prototyping” approach. Fast prototyping is a tool frequently used in design, or as rapid prototyping of physical objects or in software engineering. Fast foresight prototyping is based in analogy on thinking that best ideas and insightful innovations may lurk just around the corner – you just have to start catching them and not go too deep in theoretical reflections. That approach is reserved for serious and systematic futures research projects and processes. The research staff of Helsinki Office of Finland Futures Research Centre (FFRC) recently gathered in its last monthly meeting around an improvised fast foresight prototyping exercise. The topic given was “Futures Calendar Window to Christmas 2056”. We made a mental time-travel in three small groups to probe possible images of future Christmas, jumping directly 40 years ahead, and not even looking back but just immersing in the imaginative scenes of the 2056. Futures window is a metaphor used as a method for visualising weak signals, originally developed by Elina Hiltunen. When exploring possible futures, identification of weak signals is fruitful. You both open your mind to future possibilities, sharpen your peripheral vision for detecting weak signals, and then start interpreting your findings. Of course, all this is very polemic and subjective and accordingly very easy to criticize since the weak signals yield different interpretations for different persons.

What glimpses to future social mood at Christmas in Finland did we then see? We didn’t open the futures window to identifying and showing weak signals specifically, but more generally futures images or scenes. Naturally, the origin and sense of Christmas is embedded in Christianity. However, through two millennia Christmas has evolved far beyond being a religious meme, it has become a universal cultural event or festivity, to the extent even losing much its original meaning. Another interesting topic for futures research would be futures of religion that in fact represents a research gap in our field, but it was not the focus of this exercise.

I want to now share some of the ideas we generated as an inspiring co-creative effort in less than an hour. Jim Dator’s Second Law of the Futures claims that “any useful idea about the futures should appear to be ridiculous” can be born in mind and applied here when reading our findings from our “futures calendar”. The main aim was to explore futures, while a corollary aim was to have fun while doing so – a serious teaching given to us by our professor Pentti Malaska. The topic was not given beforehand, but announced at the meeting. The three sub-topics addressed were “food”, “relations”, and “traditions”.

The group on Food at Christmas 2056 focused on the social elements – food at Christmas is still very social and meaningful – something that unites people. There are some new elements, such as huge popularity of vegetarian, vegan, organic and local food. In addition, through multiculturalism a huge array of different dishes and rare spices are brought to everybody’s table. Vegan barbecue with artificial meat is a new concept. Rice is replaced by barley, and the Finnish food innovation from  forty years back (2016) nyhtökaura = pulled oats is mainstream. Oats and bean based protein food has also become an export hit.  However, we also carefully preserve some things from the old times and thus retro-food is blooming.

nyhtokaura-gold-green-foods
Nyhtökaura, Gold & Green Foods, http://www.goldandgreenfoods.com/

Tourism and time travelling associated with Christmas food to Lapland is growing. This means that people travel to Lapland to experience Christmas at any time. So Christmas is not happening just at Christmas, but at any time all year round. Also, companies – especially techemoths invite families of employees, customers etc and arrange Christmas parties within the company or for work vacation. Food is not only social and meaningful, but it has also become political. Finland has a food minister. The famous Finnish Christmas declaration from Turku, our ancient capital, originating from the 1300s has been introduced worldwide as diplomatic peace declaration to Aleppo and other major conflict places – as manifestation of universal peace religion.  The declaration is read out loud to remind people that the time of peace and harmony has begun, and offenders will be facing harsh punishments.

The group on Relations at Christmas 2056 opened up a futures calendar window that is more about personal featuring. The Singularity is already here. People have their persons as robotic and as physical selves.  The robotic selves pull the real selves in sleighs around Christmas time. Due to climate change there is no more snow in Finland. The sleigh is of course levitating, with wheels for casual touchdowns once in a while.  Besides extending living as robotic selves, people may reincarnate as panoptic but friendly sauronic eyes, sending beams to targets with whom they want to continue communicating and relating. The eye may also be satisfied with communicating with the beams only, back and forth. Some people, on the other hand, want to give up totally the digital life and return to analogue and manual devices. Reports can be written with an ancient typewriter, already obsolete, but again 3D printed following the old design, not having to worry at all any privacy issues or cracking, not to mention academic administration systems.  The relations between people are more platonic and sometimes distant. The relation between the robot and the real person may be warmer and safer than between people.

The group on “Traditions at Christmas 2056” focused on lights. At dark Christmas time, the role of lighting is important, both physically and symbolically. People tend to put the lighting on in their houses and yards every year earlier and earlier. As a result, the lights are turned and kept on as constant winter lights, except on Christmas when people instead enjoy the darkness. Gifts are given as immaterial gifts, only a few people give any more material gifts. Members of the families are not even giving gifts to each other, but instead to other families, let’s say charity gifts to a family in Africa. The extremists give gifts to the iconic Finnish welfare state, this form of charity is common – pour money to the Finnish state to keep the state going. Santa Claus has already retired, it is just reindeers who travel from people to people, not necessarily giving gifts but to move people along their route – giving mobility services as a gift. What if people are very satisfied in their work, enjoying relaxing everyday life? Then there is no more need to take breaks, to de-stress. Christmas transforms into festivity for menial work – cleaning and repairing the house, knitting, laundering etc. as the opposite to old days’ concept of relaxing during Christmas, and harvesting energy for further work.

All in all, Christmas is not disappearing. In 2056 it has re-invented itself. It has become a generic social and meaningful time for peace and harmonious interaction. The terrorists’ tragic and pitiful attacks on Christmas fairs is just a token of the powerful meaning of Christmas – as symbol of universal peace and love among all living beings.

Merry Christmas and a More Peaceful New Year!

 

Finland Futures Research Centre's Blog