Huomioita työn tuottavuuden trendikehityksestä Suomessa ja Euroopassa: Nyt hälytyskellot soivat Suomelle Euroopassa

Jari Kaivo-oja

Tässä blogiviestissä tarkastelen työn tuottavuuskehityksen trendejä Suomen osalta ja vertailen niitä Suomen kannalta keskeisten verrokkimaiden vastaavaan työn tuottavuuskehitykseen. Vertailut perustuvat Eurostatin 14.3.2021 virallisesti julkaisemiin indeksiaikasarjoihin. Vertailen Suomen tuottavuuskehitystä eräisiin Suomen verrokkimaihin kuten Saksaan, Ruotsiin, Viroon, Iso-Britanniaan, Sveitsiin ja Puolaan. Teen vertailun työn tuottavuuskehityksen osalta myös EU-28 -alueeseen ja Euro-alueeseen.

Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote eli arvonlisäys tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Se, miksi yleensä työn tuottavuudesta ollaan kiinnostuneita, on se, että uusklassisen talousteorian mukaan talouskasvu syntyy pääosin työn tuottavuuden kasvusta. Vaikka työn tuottavuus on varsin tärkeä muuttuja, sen ei katsota välttämättä selittävän yleistä palkkakehitystä, ei ainakaan ekonomisti Blair Fixin mukaan Yhdysvalloissa (Productivity Does Not Explain Wages – Economics from the Top Down, No, Productivity Does Not Explain Income – Economics from the Top Down). Varmasti tämä keskustelu palkkakehityksen ja työn tuottavuuden välisestä suhteesta jatkuu aktiivisena.

Viime aikoina työn tuottavuudesta on oltu aikaisempaa enemmän huolestuneita, koska vuonna 2019 työn tuottavuus ei kasvanut juurikaan Suomessa. Käytännössä työn tuottavuuskehitys pysähtyi lähes kokonaan Suomessa. Kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan laskettu työn tuottavuus kasvoi vuonna 2019 Suomessa 0,1 prosenttia.  Kun arvonlisäyksen volyymi kasvoi 1,3 prosenttia ja tehtyjen työtuntien määrä 1,2 prosenttia, saatiin yhdessä työtunnissa siis aikaan vain aiempaa hieman enemmän arvonlisää. Tilastokeskuksen tietojen mukaan työn tuottavuuden 1990-luvun puolivälin jälkeinen aleneva trendi oli vuosien 2016 ja 2017 kehityksen ansiosta kääntymässä positiivisempaan suuntaan, mutta vuonna 2018 työn tuottavuuden kasvu taittui jälleen. (Tilastokeskus – Tuottavuustutkimukset 2018 (stat.fi). Syystäkin ollaan tästä työn tuottavuuden huonosta yleiskehityksestä oltu huolestuneista.  

Eurostatin indeksi perustuu seuraaville oletuksille. Bruttokansantuote (BKT) on taloudellisen toiminnan mittari. Se määritellään kaikkien tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvona vähennettynä niiden luomisessa käytettyjen tavaroiden tai palvelujen arvolla. Bruttokansantuotteen kehitys työllistä kohden on tarkoitus antaa yleiskuva kansantalouden tuottavuudesta suhteessa Euroopan unionin keskiarvoon. On syytä korostaa, että kansantalouden eri toimialoilla ja alueilla työn tuottavuus vaihtelee paljon ja tämä on hyvä aina muistaa, kun vertailuja tehdään makrotalouden ja kansantalouden tasolla.

Jos maan indeksi Eurostatin tilastojen mukaisessa vertailussa on yli 100, maan bruttokansantuote työntekijää kohti on korkeampi kuin EU: n keskiarvo ja päinvastoin. Perusluvut ilmaistaan ​​ostovoimapariteettipohjaisina eli yhteisessä valuutassa, joka eliminoi maiden väliset hintatasoerot, mikä mahdollistaa merkityksellisen volyymivertailun EU- maiden välillä. On syytä huomauttaa, että ”työlliset” eivät tee eroa kokopäiväisen ja osa-aikaisen välillä. Tämä voi vaikuttaa osittain indeksien vertailutuloksiin, koska osapäiväinen työ on eri tasolla eri EU-maissa. Nämä reunaehdot on hyvä muistaa, kun näitä Eurostatin tilastoja tarkastellaan.  

Työn tuottavuus työtuntia kohti lasketaan todellisena tuotoksena työn panosyksikköä kohti (mitattuna tehtyjen työtuntien kokonaismäärällä). Työn tuottavuuden mittaaminen työtuntia kohti antaa paremman kuvan talouden tuottavuuskehityksestä kuin työvoiman tuottavuus työllistä kohti, koska se eliminoi työvoiman kokoaikaisen ja osa-aikaisen koostumuksen erot maittain ja eri vuosina.

Aluksi tarkastellaan Työn tuottavuuden kehitystä Suomessa vuosina 1995–2019. Havaitsemme trendin olevan laskeva. Vuosina 2007–2008 Suomen työn tuottavuus oli vielä varsin korkealla tasolla. Lasku tältä huipputasolta on ollut huomattava, yli 8 indeksipistettä. On varsin selvää, että tämä laskeva trendi ei ole mitenkään positiivinen asian Suomen kansantaloudelle ja kansalaisten tulevalle hyvinvoinnille.  

Kuva 1. Työn tuottavuuden kehitys Suomessa vuosina 1995–2019 (Lähde: Eurostat 2021).

Jos vertaamme Suomen työn tuottavuutta muualla Euroopassa tapahtumaan työn tuottavuuden kehitykseen, voimme esittää seuraavan vertailun. Kuvasta 2 näemme, että Suomi on menettänyt asemiaan työn tuottavuuden osalta vuosina 2008–2019. Positiivista on havaita, että vuoden 2015 jälkeen on tapahtunut pieni korjausliike, jolla kuusi vuotta kestänyt heikentynyt indeksikehitys on pysäytetty suhteessa EU:n työn tuottavuuden yleiskehitykseen.

Kuva 2. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja EU-28-maiden ja Euro-alueen välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Ruotsi on aina ollut keskeinen vertailukohde Suomelle työn tuottavuuskehityksen osalta. Kuvassa 3 on esitetty Suomen ja Ruotsin työn tuottavuuskehityksen eron kehitys.

Kuva 3. Työn tuottavuusero eron kehitys Suomen ja Ruotsin välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Negatiivinen indeksinumero tarkoittaa kuvassa 3 sitä, että Ruotsissa työn tuottavuus on parempi kuin Suomessa. Vuonna 2005 ero oli noin -3 ja tältä tasolta se laski tasolle -9. Suomen ja Ruotsin ero kuitenkin kaventui vuosina 2015–2017, mutta myönteinen kehitys tyrehtyi taas 2018–2019. On mielenkiintoista nähdä, kykeneekö Suomi ryhdistäytymään tässä Ruotsi-Suomi -kilpailussa., joka on merkitykseltään taloudellisesti tärkeämpi kuin maiden väliset jääkiekkokisailut.

Kuvassa 4 on taas estetty Suomen työn tuottavuusero suhteessa Saksaan vuosina 2005–2019. Suomessa työn tuottavuus on ollut parempi kuin Saksassa, mutta vuosina 2009–2014 koettiin notkahdus tässä maiden välisessä erossa. Ero kävi jo indeksiluvun 2 tasolla, mutta vuonna 2014 jälkeen tehtiin korjausliike Suhteessa Saksan työn tuottavuuskehitykseen. 

Kuva 4. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Saksan välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 5 on esitetty Suomen työn tuottavuusero suhteessa Norjan kehitykseen vuosina 2005-2019. Tästä kuvasta näemme selvästi, että Suomi on kyennyt kohentamaan työn tuottavuutta suhteessa Norjassa tapahtuneeseen työn tuottavuuden kehitykseen, vaikka koko ajanjaksolla työn tuottavuus on ollut Suomea parempi Norjassa. Trendi on ollut Suomen osalta nousujohteinen, mikä on tietysti myönteinen asia.  

Kuva 5. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Norjan välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 6 on vielä esitetty työn tuottavuuseron kehitys suhteessa Iso-Britanniaan. Näemme kuvassa koko ajan laskevan trendin vuodesta 2005 lähtien. Tämä kehitys ei tietystikään ole myönteinen asia, koska se sisältää markkinamenestysten mahdollisuuden brittimarkkinoiden osalta. On selvää, että tätä trendikäyrää on syytä seurata korostuneella valppaudella – etenkin Brexit-murroksen myötä.  

Kuva 6. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Iso-Britannian välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 7 on esitetty työn tuottavuuseron kehitys suhteessa Viron kansantalouteen. Näemme kuvassa 8 koko ajan laskevan trendin vuodesta 2005 lähtien. Samoin kuin Iso-Britannian kohdalla, tämä kehitys ei tietystikään ole myönteinen asia, koska se sisältää merkittäviä markkinamenestysten mahdollisuuden Viron markkinoiden osalta. On selvää, että tätäkin trendikäyrää on syytä seurata korostuneella valppaudella.  

Kuva 7. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Iso-Britannian välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 8 on esitetty työn tuottavuuseron kehitys suhteessa Sveitsin kansantalouteen. Näemme kuvassa 8 koko laskevan trendin vuodesta 2005 lähtien vuoteen 2015 asti. Tämä kehitys ei tietystikään ole myönteinen asia, koska se sisältää merkittäviä markkinamenestysten mahdollisuuden Sveitsin markkinoiden osalta. On todella myönteistä, että Suomessa kyettiin korjausliikkeeseen vuoden 2015 jälkeen, mutta mitään erityisen vahvoja takeita ole siitä, että korjausliike Suomen kehityksen osalta olisi pysyvä.

Kuva 8. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Sveitsin välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 9 on vielä esitetty Suomen ja Sveitsin työn tuottavuuskehitys. Monelle talousasiantuntijalle Sveitsi on tärkeä verrokkimaa, ei pelkästään sen vuoksi, että Sveitsi ei ole jäsenenä Euroopan Unionissa, vaikka se on monin erin tavoin riippuvainen Euroopan muusta talouskehityksestä.

Kuva 9. Työn tuottavuuskehityksen eron kehitys Suomen ja Sveitsin välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2019.

Voimme kuvasta 9 päätellä sen, että Sveitsin työn tuottavuuskehitys on ollut tarkasteluajanjaksolla parempi kuin Suomessa. Jo tästä syystä johtuen Suomessa kannattaisi ottaa oppia Sveitsin työmarkkinoista ja yritystoiminnasta.

Kuvassa 10 esitetty vielä työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Puolan välillä. Kuten kuvasta näkyy, Puola kuroo umpeen työn tuottavuuseroa selvästi. Vuonna 2005 indeksilukujen ero oli vielä hiukan yli 50, mutta vuonna 2019 ero kuroutunut indeksilukuun 27,4.

Kuva 10. Työn tuottavuuskehityksen ero Suomen ja Puolan välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2019.

Jos kehitys jatkuu lineaarisen trendin mukaisena, Suomen ja Puolan ero työn tuottavuudessa tapahtuu noin 14 vuoden sisällä eli vuonna 2033. Tämän suuntainen trendikehitysarvio voidaan antaa ennakkovaroituksena Suomen talouspäättäjille ja hallitukselle.

Tässä blogiviestissä olen esittänyt joitakin trendikehityksen pääsuuntaviivoja työn tuottavuuskehityksen osalta. Huomiot perustuivat Eurostatin julkaisemiin indeksisarjoihin. Keskeisiä huomioita tässä blogiviestissä esitettyjen trenditarkasteluiden osalta ovat:

• Suomessa työntuottavuuskehitysetu suhteessa kaikkien EU-maiden (EU-28 ja Euro-alue) kokonaiskehitykseen on kaventunut vuosina 2005–2019. Vuonna 2005 eri oli vajaa +16 indeksiyksikköä, mutta vuonna 2019 oli kaventunut alle +8 indeksiyksikköön. Suomelle ja sen kansantaloudelle tämä trendi merkitsee erittäin voimakkaasti kiristyvää yleistä kilpailuasetelmaa Euroopassa.
• Vielä vuonna 2005 Suomi oli työn tuottavuudeltaan varsin hyvässä suhteellisessa asemassa esimerkiksi Sveitsiin verrattuna (ero -10 indeksiyksikköä), mutta sen jälkeen ero trendikehityksen osalta on ollut laskeva.
• Suomessa työn tuottavuusero on kaventunut erityisesti suhteessa Iso-Britanniaan, Viroon, Puolaan ja Saksaan. Työn tuottavuuden trendikehitystä suhteessa näihin maihin on syytä seurata ”suurennuslasilla”.
• Suomi on pysynyt parantamaan suhteellista asemaansa suhteessa Norjassa tapahtuneeseen työn tuottavuuskehitykseen. Tämä on myönteinen uutinen Suomen näkökulmasta.
• Suomen ja Ruotsin kisa työn tuottavuudessa on perinteisesti ollut kireää. Eurostatin tilastojen mukaan Ruotsissa työn tuottavuuskehitys on ollut koko ajanjakson 2005–2019 ajan hiukan parempi kuin Suomessa. Aivan viime vuosina Suomi on taas kyennyt astetta parempaan kehitykseen kuin Ruotsi. Vuonna 2018 ero oli -2 ja vuonna 2019 -4 indeksiyksikköä. Työn tuottavuuskehitystä on syytä seurata erityisellä huolella Ruotsin ja Puolan kehityksen osalta. Jos Suomen teollisuuden ulosliputuksia tapahtuu, sen voisi olettaa tapahtuvan näihin maihin. Toki tässä yhteydessä on hyvä muistaa eri teollisuusalojen erot. Pelkkä makrotaloudellinen trendiarvioi vaatii rinnalleen tarkempia työn tuottavuuden trenditarkasteluita
• Puola kuroo työn tuottavuuseroa Suomeen nähden vauhdikkaasti. Näin se on tehnyt koko tarkasteluajanjakson ajan, eli vuodet 2005–2019. Jos työn tuottavuuskehitys jatkuu samanlaisena, arviolta vuonna 2033 ero työn tuottavuudessa Suomen ja Puolan välillä on nolla. Tämä ennakoitavissa oleva tilanne vaatii tarkkaa erityispohdintaa Suomessa. 

Työn tuottavuutta koskevat trendit Euroopassa ovat siis varsin mielenkiintoisia. Tällainen talouden perusteita koskeva trendianalyysi onkin osa toimintaympäristömme analyysiä Suomessa ja Euroopassa. Tässä blogissa olen nostanut muutamia Suomen kannalta keskeisiä vertailtavia työn tuottavuustrendejä esille.

Loogisesti ajatellen toivonkin, että Suomessa työn tuottavuuteen aletaan kiinnittämään enemmän huomiota.

Avainasemassa työn tuottavuuden osalta ovat laadukas koulutus ja teknologinen kehitys. Jos koulutus ei ole laadukasta tai tekniset työvälineet eli ja yleisesti ottaen Teollisuus 4.0 -osaaminen ja ”digitalisaatioloikan” toteuttaminen eivät ole päivitettyjä Suomessa, emme voi realistisesti toivoa työn tuottavuudessa merkittävää kasvua Suomessa ja jäämme kilpailijamaista jälkeen. Tämä on tosiasia, jonka soisi ymmärrettävän laajasti vastuullisen päätöksentekijöiden joukossa. Esimerkiksi koulutuksesta leikkaaminen ei nyt erityisen hyvin osu tämän blogiviestin varoittavaan sisältöön. En toivoisi Suomessa sorruttavan katteettomaan toiveajatteluun eli siihen, että trendit kääntyvät automaattisesti meille suotuisiksi. Näin ei todellakaan käy automaattisesti ja nyt tarvitaan proaktiivisia toimenpiteitä.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tutkija, EL-TRAN ja Manufacturing 4.0, Strategisen tutkimuksen neuvosto, Suomen Akatemia

Päätutkija, Smart Specialisation Strategy with Big Data Tools (SSST-BD), Euroopan Komissio (Marie Skłodowska-Curie Fellow Action)

Professori, Kazimiero Simonavičiaus yliopisto, Big Data Excellence Centre, Vilna, Liettua

Jari Kaivo-oja on Strategisen tutkimusneuvoston tutkija Suomen Akatemian Manufacturing 4.0 ja El Tran -hankkeissa. Hän tieteellinen neuvonantaja Smart 100 Business -hankkeessa Satakunnassa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Lähteet:

EUROSTAT (2021) Labour productivity per person employed and hour worked (EU27_2020=100) [TESEM160]. Data extracted on 14/03/2021 12:06:07 from [ESTAT], National accounts indicator (ESA 2010)

Tilastokeskus (2020) Työn tuottavuus ei juuri kasvanut vuonna 2019. Verkkosivu (luettu 14.3.2021): Tilastokeskus – Tuottavuustutkimukset 2018 (stat.fi)

Liite: Havainnelaskelma Suomen ja Puolan työn tuottavuuden eron lineaarisesta trendikehityksestä:

Picture: pixabay.com

What Will be the Future of Global Tourism? The Futures of Tourism, Innovation and Sustainability in a Global Perspective – BOOK REVIEW

Jari Kaivo-oja:

Eduardo Fayos-Solà & Chris Cooper (editors) (2019) The Future of Tourism. Innovation and Sustainability.  Springer. Springer Nature Switzerland AG. 337 pages.  

Various specialists in the fields of tourism business, tourism destinations, and global tourism businesses meet challenges of responsible tourism and real-life needs to analyse tourism business from different perspectives with a multidisciplinary and critical approach.

In general, we can note that innovation management and sustainability management, are two grand future challenges in the field of global tourism business. The role of global governance is a critical issue in relation to sustainable development and innovation processes. Surely, these kinds of key vital challenges have been in the background discussions when the authors have written such a comprehensive milestone book “The Future of Tourism. Innovation and Sustainability”.

Nowadays we cannot expect that “business as usual” (BAU-scenarios) and “normal times” approaches will lead us automatically to a more sustainable world. Certainly, we will not achieve a sustainable economy without our own specific strategies and policies. There has been a long historical time period to assess whether the market would lead us to sustainable development. The tourism business has always had many challenges in terms of sustainability.

There is need to have a paradigm shift in global tourism governance and in the field of tourism and hospitality management practices, whether they are “best practices”, “good practices” or “emerging practices”. Nowadays all practices need critical discussions and focused discussion about alternative futures of tourism. Typically, modern futures studies have focused on: (1) desirability analyses, (2) probability analyses, (3) feasibility analyses, (4) risk analyses and (5) strategic importance and (6) prioritisation analyses. Decision-makers need to perform these kinds of analyses in their daily business and administrative decisions. This book is useful for current needs of decision-makers of tourism business.  The aim of the book is to serve as a compass for the future.   

The President, Dr. Eduardo Fayos-Solà (the Ulyess Foundation) and Professor Chris Cooper (Leeds Becker University) have edited the new book “The Future of Tourism – Innovation and Sustainability”. Editors are highly ranked experts and experienced specialists in the field of tourism research and tourism R&D activities. Key focus themes of this comprehensive book are innovation and sustainability.  The book has three parts, Part I, “Tourism Futures and Technological Facets of Innovation”, Part II, “Cultural Paradigms and Innovation” and Part III, “Tourism Governance Innovation”. All parts have six sub-chapters covering the headlines of three parts of the book. The book includes contributions from 35 tourism researchers and specialists. This book includes contributions from very broad set of experts with dynamic capabilities.  

Part I has a very strong technological focus on innovation

This approach of innovation emphasis means that other categories of innovation, business model innovation, and social innovation are not very much discussed although some discussions are presented in sub-chapters of “Resources Eco-efficiency, Sustainability and Innovation in Tourism” (by Margarita Robaina and Mara Madaleno), “The Deepening Effects of the Digital Revolution” (by Carlos Romero Dexeus) and “Tourism and Science: Research, Knowledge Dissemination and Innovation” (Natarajan Ishwaran and Maharaj Vijay Reddy). Other sub-chapters “Tourism and Economics: Technologically Enabled Transactions” (Larry Yu and Philippe Duverger), “Case Studies in Technological Innovation” (Chris Cooper, Eduardo Fayos-Solà, Jafar Jafari, Claudia Lisboa, Cipriano Marin, Yolanda Perdomo, and Zoritsa Urosevic).   

In Chapter 1 editors discuss the challenges of innovation and the future of tourism. They admit that it is almost impossible to cover all endogenous main variables of tourism activity. They also note: “If the concept were to be strictly, narrowly understood, it would imply an almost impossible introspective task of primarily considering the endogenous main variables of tourism activity in destinations worldwide, somehow disregarding global scenarios, trends, and paradigm shifts. Much more adequate and interesting seems to explore the subject from a high watchtower observing and analysis Tourism in the Future.” (Fayos-Solà & Cooper, p. 1). From this special perspective, they underline innovation perspective and emerging issues and grand challenges of tourism business. This is in a way advantage – but also disadvantage of the book. As all specialists in the field of foresight and futures research know, it is not easy to analyse tourism futures without foresight tools and methods like trend analysis tools, scenario analyses, Weak Signal and Wild Card analyses. This is also a relevant point when we trying to cope with COVID-19 crisis. Data analyses, foresight methods, strategic planning and vision building “go hand in hand”.

Part II has a very strong cultural approach to innovation research

In Part II, the paradoxes of postmodernism are discussed in sub-chapter “Paradoxes of Postmodern Tourists and Innovation in Tourism Marketing” (Enrique Bigne and Alain Decrop). Ethical challenges and questions are discussed in sub-chapter “The Future of Ethics in Tourism” (David A. Fennel). In sub-chapter “Cultural Paradigm Inertia and Urban Tourism” (Chiara Ronchild), the topic of cultural paradigm inertia is widely discussed. A highly important issue of walkability is analysed in sub-chapter “Urban Tourism and walkability” (Salvador Anton Clave).  In a Sub-chapter “Intelligence and Innovation for City Tourism Sustainability”, Jaume Mata analyses the key topic of the book, city tourism sustainability, broadly. Again, in final sub-chapter case studies are reported in “Case Studies in Sociocultural Innovation” (Chris Cooper, Francois Bedard, Benoit Dugnay, Donald Hawkins, Mohamed Reda Khomsi, Jaume Mata and Yolanda Perdomo). Personally, I expected more assessments of sustainable transport and mobility, such as bicycling and rail transportation, in this section.

Part III “Tourism Governance Innovation” has strong governance emphasis

The first sub-chapter “Measuring Tourism: Methods, Indicators, and Needs” is probably the most interesting part from methodological perspective. It is a very interesting contribution to further tourism research discussions. The second sub-chapter “Tourism Destination Re-positioning and Strategies” (Alan Fyall) provides a very updated discussion about one classical research topic of tourism research, tourism destination and destination strategy analyses. The third sub-chapter “Competition for Tourism Destination Policy and Governance: The Century of Local Power” (Maya Damayanti, Noel Scott and Lisa Ruhanen) pays more attention to local tourism destination policy and governance. This sub-chapter is actual and highly relevant for local tourism planners and strategists. Sub-chapter “Focusing on Knowledge Exchange: The Role of Trust in Tourism Networks” (Conor McTierman, Rhodri Thomas and Stephanie Jameson) provides interesting insights into knowledge management in organisations. Knowledge exchange and trust in innovation management are classical research themes in the field of innovation research and from this special perspective this sub-chapter is a very relevant part of the book. Again, a case study section is presented. Sub-chapter “Case Studies in Tourism Governance” (Chris Cooper, David Betbesë, Bertil Vlintbom, and Beatriz Përe-Aguilar) is a final case study section in this comprehensive book.

Actually, it is never easy to make a high-quality case study, but in the context of this special book authors do it professionally. The case studies are presented in an interesting and instructive way and lessons could be learned from this in the field of foresight research in general.

The book “The Future of Tourism – Innovation and Sustainability” includes sub-chapter with conclusions “Conclusion: The Futures of Tourism -Innovation for Inclusive Sustainable Development” (Eduardo Fayos-Solä and Chris Cooper).  To sum up, this comprehensive book is certainly useful reading for tourism professionals, but also for researchers in the field. Perhaps one additional chapter on key trends and scenario studies in the tourism industry would have been good to include. Nonetheless, the book contains a lot of future-oriented topics and focuses on the key challenges facing the future of the tourism industry. Therefore, the book can also be recommended as training material for the tourism field specialists and as a background reading for tourism and hospitality researchers. Clearly, writing this milestone book has been a big effort and surely deserves a full professional attention in the field.

Of course, many things have changed with the COVID-19 crisis in the tourism industry. Perhaps a new edition of the book should be taken soon to assess the tourism industry in the post-COVID19 crisis period? Many tourism trends need now more critical analyses and full re-evaluation. Certainly, the challenges of sustainability and the challenges of innovation policy are now seen in a slightly different way than in this book. Also, many presented trend analyses and scenarios analyses of global tourism industry must be updated.

Jari Kaivo-oja

Research Director, Adjunct Professor, Dr., Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku

Research Director, Dr Jari Kaivo-oja is a reviewer of the Journal of Tourism Futures, Journal of Tourism Futures | Emerald Publishing. He follows inbound and outbound trends of the Finnish tourism and hospitality business. 

– – –

Photo by Laurentiu Morariu on Unsplash

When visionary leadership works or does not work?

Key variables and aspects of change management and real-life implementation of strategic visions

Jari Kaivo-oja:

In politics and economics, the aim is to strive for visions and for a high level of strategic excellence. Whether it is managing climate change, managing the coronavirus crisis, dynamic industrial policy, political parties or business models of firms and corporations, we have to pay attention to visionary leadership and the operating styles that are in line with it.

Most of organisations in business and society are interested in change management and implementation. In the field of futures research, there has always been interest in visions, missions and strategies. The aim has been to identify visions, targets, goals and means to achieve these.  Goal rationality and instrumental rationality are central to all human activities. How goals and means are combined determines value rationality of organisations and all human agencies in political, commercial and social life.

Niccolò Machiavelli noted a long time ago:

“It ought to be remembered that there is nothing more difficult to take in hand, more perilous to conduct, or more uncertain in its success, than to take the lead in the introduction of a new order of things. Because the innovator has for enemies all those who have done well under the old conditions, and lukewarm defenders in those who may do well under the new. This coolness arises partly from fear of the opponents, who have the laws on their side, and partly from the incredulity of men, who do not readily believe in new things until they have had a long experience of them.”
(Niccolò Machiavelli, The Prince, year 1513).

One key aspect of future oriented change management is to understand that there are push and pull mechanisms of change processes. Steve Morlidge (Satori Partners ) and Director, C.P.A. Steve Player (Beyond Budgeting Round Table, BBRT) have presented the Change Equation:

D x V x S > R,

where D stands for dissatisfaction, V stands for vision, S stands for first steps and R stands for resistance. We must think about V, D, S and R together as interrelated variables.

V = Vision for the future
D = Sense of dissatisfaction with the present
S = Knowledge of first steps, and
R = Sources of resistance.

This Change Equation is interesting in the sense that it contains a strong statement of the basic prerequisites for the success of visionary leadership. Visionary leadership literature has placed quite a lot of emphasis on the design of the vision itself, as it has been seen to act as a resource magnet and facilitate the mobilisation of tangible and intangible resources for the desirable future. Less attention has been paid to the basic variables of visionary leadership defined in the Change Equation.

Defining the Change Equation is perhaps more important than previously understood in the field of management sciences. The Change Equation states that dissatisfaction, vision and initial steps should be able to reverse the forces of resistance so that the desired vision itself can be realised with some time delay. Poorly defined vision, misjudged initial steps, poorly understood level of dissatisfaction and misconceptions about resistance to change prevent visionary leadership goals from being achieved.

Perhaps increasingly important it would be to be able to assess the relative weight of the three critical variables to the left of the change equation, because if one of the three variables has a high weight in relation to other variables, it should be invested more in management and in visionary leadership than other less weighty variables.

A good definition of vision alone is therefore not enough as a preconditional term for successful visionary leadership. In general, it is therefore important to understand that the vision itself does not yet determine a full success of the visionary management model alone. Dissatisfaction and initial steps are really relevant variables in visionary management process of organisations, whether we discuss about leadership models in companies, political parties or other social organizations.

It is time to rethink the processes of futures orientation and foresight.  

Jari Kaivo-oja

Research Director, Adjunct Professor, PhD
Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics
University of Turku

Manufacturing 4.0 – strategies for technological, economic, educational, and social-policy adoption (MFG 4.0) & Transition to a Resource Efficient and Climate Neutral Electricity System (EL-TRAN). Both projects are funded by the Academy of Finland’s Strategic Research Council .

– – –

Background literature

Holstius, Karin & Malaska, Pentti (2004) Advanced Strategic Thinking. Visionary Management. Publications of Turku School of Economics and Businss Administration. Serie A-8:2004. Turku. Web: malaska (utupub.fi)

Kotter, John P. (1996) Leading Change. Harvard Business School Press: Boston, MA. Web: Leading Change – Book – Faculty & Research – Harvard Business School (hbs.edu)

Machiavelli, Niccolò (1513) The Prince. (Orig. De Principatibus / Il Principe). Web: The Prince | Treatise by Machiavelli, Summary, & Facts | Britannica

Manyika, James (2008) Google´s View of the Future of Business. An Interview with CEO Eric Schmidt. The McKinsey Quarterly. September 2008. Web: (5) Google’s view on the future of business: An interview with CEO Eric Schmidt (researchgate.net)

Morlidge, Steve & Player, Steve (2010) Future Ready. How to Master Business Forecasting. John Wiley and Sons. Chichester, United Kingdom. Web: Future Ready: How to Master Business Forecasting | Steve Morlidge, Steve Player | download (b-ok.cc)

Welch, Jack & Byrne, John A. (2001) Jack: Straight from the Gut. New York: Warner Business Books. Web: Jack: Straight from the Gut by Jack Welch (goodreads.com)

Picture: Jan Vašek in Pixabay 

Crafting Magic Mirrors for Time Travellers

Martyn Richards:

Designing Visual Metaphor Miro Exercises for Deepening Futures Literacy

Futures Literacy is a relatively new and unexplored capability in the world of futures thinking. Learning what Futures Literacy is and how to use it can be challenging on multiple levels – cognitive, social and emotional. Designing tools that reflect on this process demands a creative and less travelled approach. This blog post describes the design principles, results, and potential uses of creative tools for reflecting on Futures Literacy learning journeys.  

Futures Literacy is defined as the capacity to diversify how and why we use futures.

These tools were developed as part of the FLxDeep initiative which investigates what happens when you enhance the Futures Literacy capabilities of systems innovators and their partners working to avert climate emergency. In 2020, FLxDeep organised two Futures Literacy training programmes and a multitude of Futures Literacy engagements across the EIT Climate KIC Deep Demonstrations project. FLxDeep is co-funded by its six partner organizations and EIT Climate KIC.  

Developing Futures Literacy capabilities is not a simple matter, for two reasons.

Firstly, Futures Literacy is inherently reflexive – practising the capability asks you to look at your own assumptions and habits of mind. In becoming conscious of these, you then seek to act on your own thinking to produce alternative imaginings about the future. This can be fraught with cognitive, social and emotional barriers. 

Secondly, interfacing with futures brings you into intimate contact with complexity. Complexity defies rational prediction, and challenges typical modes of engaging with the future through preparation for contingencies and planning for optimisation. As such, the acquisition of Futures Literacy capabilities has to make space for some wildness of the imagination, intuitive sensing, and emotional intelligence.    

After working with reflexivity and complexity in a Futures Literacy training session, forming coherent and well formulated insights can be a bit of a challenge! Likewise, we faced the challenge of developing tools that are open and flexible enough for the expression of a wide array of meanings and value. We found that the best way to work in this space was through collaboration.

I had the pleasure of teaming up with Dr Petra Cremers, an educational researcher at the UNESCO Chair Futures Literacy at Hanze University of Applied Sciences, one of the consortium partners of FLxDeep. Together, we devised a toolbox of reflection exercises that tap into other ways of knowing and communicating, that are intuitive to use, and that facilitate an uncovering of useful new meanings that deepen the Futures Literacy learning journey.

This blog post presents my personal insights from developing creative exercises for reflecting on Futures Literacy capability acquisition.    

Design Principles

The design process had to balance the needs of the project; to generate good data on the value of Futures Literacy, with the needs of the participants; to gain a deeper understanding of their own experience, with our own research ethics; to produce results that fit a coherent framework. We used a typical iterative design thinking process of brainstorming, prototyping, experimentation and testing to reach the final version of the reflective exercises. Along the way we identified the following design principles:

1. Be useful and meaningful to the participants as well as to the researchers – deepen the learning process to help participants identify their own ways of making use of their new Futures Literacy capabilities.
2. Tap into other ways of knowing beyond the typical rational-linguistic mode – making use of visual metaphors, non-verbal reflection, and combinatorial elements, would be key parts of a collective knowledge creation process.
3. Have visual appeal that invites playful exploration – this is a stepping stone towards entering a mindset that is open and comfortable, willing to step into the vulnerable space of talking about our assumptions and the way our minds work.

Working from these principles and the metaphor of Futures Literacy capability acquisition as a learning journey, we found inspiration for a range of exercises, from mapping, to insight narratives, as well as the exercise presented here today – Metaphor Cards.

Metaphor Cards: How it works

Metaphor Cards is a reflection exercise that is used at the end of a training course to help identify the personal and collective value of developing Futures Literacy capabilities. We implemented the exercise in the Miro online collaborative whiteboard, but it could equally be deployed at physical workshops.

The key elements of the exercise are as follows:

• Question prompts: three questions relating to the learning process and outcomes. In our case we asked about struggles encountered in the learning process, the immediate value in terms of impacts or learnings acquired, and the potential value of Futures Literacy that has yet to be leveraged (Wenger 2017).
  

• Metaphor Cards: a diverse set of cards displaying visual metaphors. We used a set of 54 cards arrayed in the centre of the workspace. You could use representations of Jungian archetypes like intùiti, cards from a game such as dixit which draw on tropes from fairy tales and mythology, or a set of your own devising.
  

Credit: Dixit, author Jean-Louis Roubira, illustrator Marie Cardouat, publisher Libellud.

• Miro board: Any collaborative workspace or whiteboard would be suitable. We used a combination of Miro board and Zoom call. A space for interaction with the metaphor cards and to place collectively visible notes.
  

• A group of people with a common experience: Our participants had the shared experience of being on the same training course. We conducted the reflection exercise both in the final session of a training course and as a follow up session two weeks after the conclusion of a training.
  

• Host and Technical facilitator: We found that having a combination of host – responsible for guiding the participants through the procedure – and a technical facilitator – responsible for the miro board, zoom breakout rooms etc. – was the best division of labour.
  

Procedure

We generally begin all our course sessions and project meetings with a Check In (a list of these check in prompts will be made available through later FLxDeep publications). This is used both as a warm up to the activity of the exercise and as a way for participants to bring their whole selves into the session, not just their work persona. We found this helps to create the appropriate atmosphere conducive for reflection.  

Individual Reflection

Once participants are situated we ask them to follow the following steps:

1. Claim a personal workspace in the Miro canvas – add their name or an emoji.
2. First read the question prompts, let them sink in. Then scan the available cards.
3. Select metaphor cards that they feel best addresses each of the question prompts.
4. Participants then take time to write out why they chose each card.

Plenty of time should be given to these first stages, as coalescing initial impressions and feelings into coherent sentences is not a simple task. We gave about 15 minutes for these stages.

Asking participants to answer the reflection prompts using visual metaphors helps participants to draw on initial impressions, feelings and intuitions – other ways of knowing, which are often undervalued. Furthermore, asking the brain to seek meaning in these visual prompts triggers creative processes. The ambiguity of the metaphor cards is leveraged here to activate the imagination.    
 

Collective Reflection

The following stages offer a platform for the participants to tell their story, as well as to build upon the stories of others with their own elaborations.

5. In turn, the participants now share the cards that they have chosen to answer each of the question prompts and explain their reason to the others – while one participant is presenting, the others add notes to their workspace that elaborate on their own thinking as the speaker triggers additional connections. After each participant has presented, the others may ask questions and build upon what has been said with their own interpretation.
   

Stage 5 will vary in length according to your group size. We found best results when we conducted this with small groups of 3–4. Larger groups will take longer but will be able to harness more collective intelligence. 5–10 minutes per participant.

We halted the process at this point with one group due to time constraints. The second group completed all the stages and produced additional layers of insights that the participants reported as being surprisingly meaningful.

Between stage 5  and 6, we very briefly describe how we see the Futures Literacy learning journey; as a non-linear, complex and winding path that is unique to each learner, that particular events may be rich with meaning and can be revisited to yield further insights in time.

6. As a group, we ask the participants to discuss whether they see connections between their individual insights and the insight of others. Which parts of other’s journeys do they recognise, or perhaps experienced in a very different way?
7. The conclusion and check out of the session iis to write and share a single sentence that encapsulates their personal interpretation of the collective discussion. 

The final discussion and check out will vary in length depending on how far you roam, but we gave about ~20 minutes for these stages. The total exercise time was around 80 minutes.

What happened – Reflections from the sessions

Here is a curated sample of insights that were expressed by participants in the reflection sessions of the two training courses run by FLxDeep. One course was run for ~25 participants over 3 modules and 6 sessions aimed at training the trainer. The other course was run for ~12 participants, consisted of 4 sessions and focused on developing a cognitive understanding of Futures Literacy for use in the Net-Zero Emissions Maritime Hubs Deep Demonstration.  

Struggles: What was something you found difficult in learning about Futures Literacy?

A frequent struggle was breaking out of a way of thinking that is set in the grooves of operating with “realistic” predictions and hoped for visions. Futures Literacy helps people to diversify thinking about futures into alternative, unfamiliar territory. Furthermore, we can see some hint of the pressures that working in a demanding work environment places on the need to pause and consider, breathing in, before making a decision. 

“the future can have different colours and shades.”

“make time to explore my assumptions and how they shape my actions + visions in detail + changes needed? how to change assumptions?”

Learnings (immediate value): In what way(s) was participation in Futures Literacy training meaningful to you?

The immediate value of the training sessions frequently made reference to the unlocking of the unrealised potential; putting the wealth of the imagination to productive work generating strange new assumptions, possibilities, and options. This was frequently accompanied by a feeling of confidence, that these new tools are ready to be tested through experimentation.    

“Establish familiarity with the unfamiliar and feel there are no limits to imagining different futures”

“The training was meaningful in helping me piece together a lot of different fragments (different kinds of futures thinking, complexity, participatory methods) into something more cohesive (my coat of leaves) – but how well will it survive the wind and new journeys I will undertake?”

Impacts (potential-applied value): Do you see possibilities to use or apply Futures Literacy somehow?

Enhanced perception of alternatives and conscious consideration of assumptions were reported as being key capacities that would be of use moving forward. Coupled with a new found sense of empowerment; that resolutions to dilemmas that transcend the conventional formulation can be found.  

”How thinking about the possible futureS can elevate and inspire, and at the same time highlight the need to be more proactive and strategic in actions to avoid the negative.”

“[It’s a] multipurpose tool to explore deep into the paradigms and mental models of individuals, groups, society… Especially useful to explore the intent and design principles of challenge owners”

Passing it forward

We see a lot of potential in this reflection tool. Learners gave very positive feedback about how this process helped them to uncover additional value from their training course. The process was reported as leveraging the advantages of creative exploration and collective sensemaking to produce meaningful immediate value and insights into how to apply Futures Literacy in their own contexts. Taking the time to pause, think and explore the thoughts and feelings brought up by the trainings added layers of complexity to thinking about futures that go on to help participants themselves embrace complexity.

We would be gratified to see this process taken up by others involved with EIT Climate KIC and beyond. We at FLxDeep are actively seeking collaboration on further Futures Literacy processes. I am confident that this method, tried and tested in the context of Futures Literacy training, has the potential to be further adapted. Collaborative, creative and collective processes create knowledge that is of value in a wide range of applications and contexts. The prospect of exploring those frontiers is a source of great excitement and energy. To overcome a poverty of the imagination, a first step is to put that (potentially) strongest muscle of all, to work. 

Martyn Richards

Martyn Richards is a futures researcher/educator and social science master’s degree student at Finland Futures Research Centre, at the University of Turku. He has worked with FLxDeep co-designing virtual learning and reflection spaces since January 2020. If you are interested in finding out more about these exercises and how to implement them in your own context, please contact Martyn, malric(a)utu.fi. To find out more about FLxDeep, contact consortium lead Nick Balcom Raleigh, nabara(a)utu.fi.

– – – 

Acknowledgements and further reading

Dixit art credit: Dixit, author Jean-Louis Roubira, illustrator Marie Cardouat, publisher Libellud.

I would like to express my deep gratitude to Dr Petra Cremers for her invaluable contributions to these exercises, without her expert knowledge and our long conversations this work would not have been possible. I would also like to thank Anna Kirveennummi for her acute perceptions and contributions to the development of our value framework. A further thanks to all the FLxDeep consortium members with whom I collaborated and co-designed on this project; Irianna Linnaki-Dedouli, Loes Damhof, Elles Krazemier, Nick Balcom-Raleigh, and Morgan Shaw.

To find out more about Futures Literacy, Riel Miller’s book Transforming the Future: Anticipation for the 21st century is available as a free download.

This work has drawn heavily from the Transformative Learning theory of Mezirow, more information about this approach can be found in The Handbook of Transformative Learning: Theory, Research, and Practice (2012) by Edward W. Taylor and Patricia Cranton, ISBN: 978-1-118-21893-8, Jossey-Bass.

We made use of the modified value framework of Wenger (2017), to develop our question prompts.

 

The Pandemic Triggered a Futures Tsunami

Professor Emerita Sirkka Heinonen:

Systematic thinking about futures has been practiced in our society at various levels – in the academic world and in educational institutions, in the field of public administration at the state, regional and municipal levels, as well as in companies and non-governmental organisations. However, it is the pandemic that has now unlocked the heavy gates to the futures realm – opened the eyes of actors to see the critical nature of foresight and the exponentially growing need for futures work.

Anticipating the future is no longer a luxury in ivory towers or a proactive preoccupation for the few, but simply a categorical imperative for us all to survive in a turbulent world. My blog title is ambiguous – first, it means this wide-ranging and dramatic “reawakening to the futures” triggered by a tsunami-like pandemic – all organisations should have a strategy for the future. A forward-looking futures strategy means that, in addition to and on top of a normal strategy, a longer-term strategy is developed that looks at issues and causal chains broadly and using peripheral vision. Let us look at what is happening in the world around us and in the operating environment beyond our own domain. The long term can boldly reach even a hundred years from now (Heinonen et al. 2018).

Organisations need to create future trajectories, firstly, on how to cope with the conditions of a pandemic and on what all the entangled effects it will have in the short and long term. Second, the blog title suggests that the future will come as a surprise – i.e. it is pregnant with wild cards and black swans. Surprises are the new normal (Heinonen et al 2017). Like a tsunami, traditional practices and accustomed ways may turn upside down or towards totally new paths. Such a tsunami of the future can also mark the beginning of a new “good” – the budding seeds of development are strengthened with flexibility and perseverance. At its worst, a future tsunami could mean that the “futures Angst” suppresses hope for the future (Interview of Steinmüller). Concerns about illness, death, and livelihoods can blur the future into non-existence. This should be prevented in every way, and education, research and scientific communication have a serious role to act here. (Ministry of Education and Culture)

We cannot avoid uncertainties and surprises, we cannot control them, but instead we can use futures knowledge to anticipate them, to prepare for them, to make them less harmful and to become futures resilience. The actual surprises may still be coming and rise from the multifaceted effects of the pandemic on society. A pandemic is like an earthquake – its aftermath is at least equally unpredictable.

A Pandemic is Testing Future Resilience

The pandemic caused by the corona virus shook and will shake Finland and the whole world for a long time to come. It acts as an epochal divider in the pre-pandemic and post-pandemic periods. The progression of the pandemic and its consequences, as well as the measures and attitudes triggered by the crisis, appear to be quite different in different countries. A pandemic tests society’s futures resilience – how well society is able to react to a situation, decide on relevant measures and emerge from a crisis. Futures resilience is first and foremost about how society emerges from a pandemic-induced crisis and how the factors that led to it are identified and managed. Second, and at least as important element in futures resilience, is to learn from what has happened and from the cause-and-effect chains of events for the future – through systematic forward thinking and holistic proactivity, and anticipation of uncertainties and risks.

The pandemic converges with the basic principles of thinking about the future – it stops us to reflect things in a broader and longer perspective, and calls into question many things: efficiency thinking, global production chains, free movement, air travel, and eating habits – to name a few.

This pandemic struck like a tsunami, it took us by surprise, although in several foresight studies and scenarios, a pandemic has been brought forward as a standard example of a surprising event that, when realised, has dramatic effects. However, scenarios generally have not delved deeper into the consequences of a pandemic for society. But now the pandemic itself has also caused a “scenario tsunami” – scenarios about the pandemic, its effects and survival have been constructed around the world. The newly released COVID-19 scenarios of the Millennium Project (Millennium Project COVID Scenarios Team 2020) were commissioned by the United States Red Cross. They can be modified and used for deliberation of coronavirus scenarios in different contexts and countries. The set of traditional three scenarios (BAU, pessimistic and optimistic) is based on the results of the four delphis (MP RealTime Delphis), which are annexed to the report. The confidence of the general public and the cohesion of society turned out to be the alleged necessary criteria for surviving the pandemic with decency. The risk in the combat against the virus is to compromise freedoms – especially that of assembly and mobility. At both national and global levels, there is a need for strong and wise leadership that distinguishes between what is known, what is assumed, and what is mere disinformation or purposeful misleading.

For the first time, the summer seminar of the Finnish Society for Futures Studies (FSFS) “The Future on the Watershed” was organised completely virtual. As part of the FSFS’s 40th anniversary, a short film competition was also held to visualise life after the pandemic. The winner was the dream-like work “Isolation 3.20” by Amanda Gutierrez and Tuomo Tiisala, which evoked diverse thoughts and images. As a kind of sparring (outside of the competition) from the organising team, I made my own video manifesto about life after the pandemic “We will Survive”. Visualisation of foresight material is becoming an important channel for futures communication and interaction. I call for bold efforts for visualisation of scenarios, for example in the form of videos.

A Place to Stop and Rethink

With the limitations caused by a pandemic, it is good to stop to think about what you consider important in life. This pause also gives way to the cultural model of slow life. Not everything needs to be done efficiently and on a tight schedule. A slow life model forced by a pandemic leads many to virus-free summer cottage living. The periphery can become a refuge for densely populated city dwellers. Indeed, one of the effects of the pandemic may be linked to the rethinking of rural / urban stances and the dismantling of the dichotomy. The importance of the natural environment such as forests, parks and coasts is gaining momentum. Reducing physical contact for fear of limitations and infection has opened windows and doors to nature and physical exercise. If outdoor activities in nature remain a permanent form, even for those who did not do so much before the pandemic, one can even talk about the effects on public health. There will also be new demand for space design and landscaping. For urban planning, the pandemic will be an interesting and urgent challenge – how to add green spaces to the urban structure and how to enable citizens to move around in natural sites and urban spaces, even in the conditions of a viral epidemic. As the latest “discovery” washed ashore in the pandemic tsunami, i.e. as a recent new research topic, the forms, ways and innovations of using a safe urban space for a pandemic or other emergency come to mind. The same applies to the possibilities offered by the use of geographic information systems (GIS) and artificial intelligence (AI).

During the coronavirus pandemic and its worrying economic and social impacts, humanity has received its first global “timeout”. We should rethink all institutions. Can we use the time of this stop wisely? Let us think about what does not change and what we do not want to change? Humans are social animals. Our need for human interaction and connection to natural will not diminish. Solidarity, helping and caring are the qualities that make a human being truly human.

This blog post is based on a longer statement I was invited to write to the Committee for the Future of Finnish Parliament where I also included a PESTEC table on the effects of the corona pandemic. The Committee for the Future has compiled all the expert opinions it has requested on the good and bad consequences of the coronary pandemic in the short and long term published in June 2020.

Sirkka Heinonen
Professor Emerita
Member of the Club of Rome
Chair of the Helsinki Node of the Millennium Project

– – –

References

Heinonen, Sirkka (2020) The pandemic tests the futures resilience of Finnish society – Peeks into the consequences of the corona pandemic in the short and long term, p. 21–30. In: Report of the Parliamentary Committee for the Future TuVJ 1/2020 The good and bad effects of the corona pandemic in the short and long term. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) One hundred years of blame or clay – why and how to anticipate one hundred years? Futura 1/2018, 5–18. (In Finnish)

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5:12.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at the Finnish Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Ministry of Education and Culture (2020) Researchers’ views on the effects of the corona epidemic and the measures needed. Ministry of Education and Culture, 3 April 2020. Sirkka Heinonen / FFRC one of the authors.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organizer’s PR contribution video to the Call for short Films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Tsunami photo: Smim Bipi at Pixabay.com

Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin

Sirkka Heinonen:

Systemaattista tulevaisuusajattelua on yhteiskunnassamme harjoitettu monella tasolla – niin akateemisessa maailmassa ja oppilaitoksissa, julkishallinnon alalla valtio-, maakunta- ja kuntatasoilla kuin yritysten ja kansalaisjärjestöjen parissa. Pandemia kuitenkin on räjäyttänyt pankin – avannut toimijoiden silmät näkemään tulevaisuuden ennakoinnin kriittisen luonteen ja eksponentiaalisesti kasvaneen tulevaisuustyön tarpeen.

Tulevaisuuden ennakointi ei enää ole harvojen ylellisyyttä tai kaukoviisasta harrastustoimintaa, vaan yksinkertaisesti kategorinen välttämättömyys selvitäksemme turbulentissa maailmassa. Otsikkoni on kaksimielinen – ensinnäkin se tarkoittaa tätä laaja-alaista ja dramaattista ”tulevaisuusherätystä”, jonka pandemia laukaisi tsunamin lailla – kaikilla organisaatioilla tulisi olla tulevaisuusstrategia.  Tulevaisuusstrategia merkitsee sitä, että normaalin strategian ohella ja päälle laaditaan pidemmän tähtäyksen strategia, jossa tarkastellaan asioita ja syy-seurausketjuja laaja-alaisesti ja ääreisnäköä käyttäen. Katsotaan, mitä ympäröivässä maailmassa ja toimintaympäristössä tapahtuu, muillakin kuin omalla toimialueella. Pitkä aikaväli voi rohkeasti kurkottaa sadankin vuoden päähän (Heinonen et al 2018).

Organisaatioiden tulee luodata tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ensinnäkin siitä, miten pandemian oloissa selvitään ja mitä kaikkia vyyhteen kietoutuneita vaikutuksia sillä on lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Toisekseen otsikko viittaa siihen, että tulevaisuus on yllätyksiä – i.e. villejä kortteja ja mustia joutsenia – täynnä. Yllätykset ovat uusi normaali (Heinonen et al 2017). Tsunamin lailla saattavat perinteiset käytänteet ja totutut tavat kääntyä pääalelleen tai uusille poluille. Tällainen tulevaisuustsunami voi merkitä myös uuden ”hyvän” alkua – kehityksen orastavat siemenet saadaan kasvuun joustavuudella ja sinnikkyydellä. Pahimmillaan tulevaisuustsunami voi merkitä sitä, että ”tulevaisuusangst” tukahduttaa tulevaisuustoivon (Interview of Steinmüller). Huolestuminen sairastumisesta, kuolemasta ja toimeentulosta voi hämärtää tulevaisuuden olemattomiin. Tätä pitäisi ehkäistä kaikin tavoin ja koulutuksella, tutkimuksella ja tiedeviestinnällä on tässä toiminnan paikka. (OKM)

Emme voi välttää epävarmuuksia ja yllätyksiä, emme voi kontrolloida niitä, sen sijaan voimme kehittää tulevaisuusosaamisen avulla niiden ennakointia, niihin valmistautumista, niiden muokkaamista vähemmän haitallisiksi ja niiden sietokykyä. Varsinaiset yllätykset voivat vielä olla tuloillaan ja nousta pandemian moninaisista vaikutuksista yhteiskuntaan. Pandemia on kuin maanjäristys – sen jälkijäristykset ovat arvaamattomia.

Pandemia testaa tulevaisuusresilienssiä

Koronaviruksen aiheuttama pandemia ravisutti ja ravisuttaa vielä pitkään Suomea ja koko maailmaa. Se toimii epokaalisena vedenjakajana aikaan ennen ko pandemiaa (pre-pandemic) ja aikaan sen jälkeen (post-pandemic). Pandemian eteneminen ja sen seurausvaikutukset sekä kriisin laukaisemat toimenpiteet ja suhtautuminen näyttäytyvät varsin erilaisina eri maissa. Pandemia testaa yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – sitä, miten hyvin yhteiskunta pystyy reagoimaan tilanteeseen, päättämään relevanteista toimenpiteistä ja nousemaan kriisistä. Tulevaisuusresilienssissä on kyse ensinnäkin siitä, miten ja millaisena yhteiskunta tulee ulos pandemiakriisistä sekä miten siihen johtaneita tekijöitä tunnistetaan ja miten sitä pystyttiin hillitsemään. Toisekseen, ja vähintään yhtä tärkeää, tulevaisuusresilienssissä on oppia tapahtuneesta ja tapahtumien syy-seurausketjuista tulevaisuuden varalle – systemaattisen tulevaisuusajattelun ja holistisen proaktiivisuuden sekä epävarmuuksien ja riskien ennakoinnin avulla.

Pandemia tangeeraa tulevaisuusajattelun perusperiaatteiden kanssa – se pysäyttää ajattelemaan asioita laajemmalla ja pidemmällä perspektiivillä sekä kyseenalaistaa monia asioita: tehokkuusajattelun, globaalit tuotantoketjut, vapaan liikkuvuuden, lentoliikenteen ja ravintotottumukset.

Pandemia iski tsunamin lailla, se yllätti, vaikka useissa tulevaisuudentutkimuksissa ja skenaarioissa pandemia on ollut vakioesimerkki yllättävästä tapahtumasta, joka sattuessaan aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia. Kuitenkaan skenaarioissa ei yleensä ole pureuduttu syvällisemmin siihen mitä seurauksia pandemiasta on yhteiskunnalle. Pandemia on myös saanut aikaan skenaariotsunamin – kautta maailman on laadittu skenaarioita pandemiasta, sen vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Millennium-hankkeen juuri julkaistut covid19-skenaariot (Millennium Project Covid Scenarios Team 2020) tehtiin Yhdysvaltojen Punaisen Ristin toimeksiannosta. Niitä voi modifioiden heijastaa ja hyödyntää eri maiden koronavirusskenaarioiden laadintaan. Perinteisen kolmen skenaarion setti (BAU, pessimistinen ja optimistinen) perustuu neljän osadelfoin tuloksiin, jotka ovat raportin liitteessä. Pandemiasta kunnialla selviämisen ehdoksi nousi tarvittavina kriteereinä suuren yleisön luottamus ja yhteiskunnan koheesio. Riskinä taistelussa virusta vastaan on joutuminen tinkimään vapauksista – erityisesti kokoontumis- ja liikkumisvapaudesta. Kansallisella ja globaalillakin tasolla tarvitaan vahvaa ja viisasta johtajuutta, joka erottaa sen, mitä tiedetään, siitä, mitä arvellaan ja siitä, mikä on silkkaa disinformaatiota tai harhaanjohtamista.

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisena pidetyssä kesäseminaarissa ”Tulevaisuus vedenjakajalla” pohdittiin arkea pandemian puristuksessa ja siitä pinnalle pääsemisen keinoja. Seuran 40-vuotisjuhlavuoden osana järjestettiin myös lyhytelokuvakilpailu pandemian jälkeisen elämän visualisointina. Voittajaksi nostettiin unenomainen ajatuksia ja mielikuvia esiin nostattanut Amanda Gutierrezin ja Tuomo Tiisalan teos ”Isolation 3.20”. Kilpailun ulkopuolella ja eräänlaiseksi sparraukseksi tein oman videomanifestini pandemian jälkeisestä elämästä ”We will survive”. Ennakointiaineistojen visualisointi on nousemassa tärkeäksi tulevaisuusviestinnän ja vuorovaikutuksen kanavaksi. Peräänkuulutan rohkeasti skenaarioiden visualisointia vaikkapa juuri videoiden muotoon.

Pysähtymisen ja uudelleen ajattelun paikka

Pandemian aiheuttamien rajoitusten myötä on hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä pitää elämässä tärkeänä. Pysähdys antaa sijaa myös hitaan elämän (slow life) kulttuuriselle mallille. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä tehokkaasti ja tiukalla aikataululla. Hitaan elämän malli pandemian pakottamana johdattaa monet mökkeilyn pariin virusvapaalle. Periferiasta voi tulla turvapaikka tiheään asutuille kaupunkilaisille. Eräs pandemian vaikutuksista voikin kytkeytyä maaseutu/kaupunki-ajattelun uudelleen mietintään ja kahtia-asettelun purkamiseen. Luonnonympäristön, kuten metsän, puistojen ja rantojen, merkitys korostuu. Rajoitusten ja tartunnan pelosta fyysisten kontaktien vähentäminen on avannut ikkunat ja ovet luontoon ja liikuntaan. Jos luonnossa liikkuminen jää pysyväksi muodoksi niillekin, jotka eivät ennen pandemiaa niin paljon sitä harrastaneet, voidaan puhua jopa kansanterveydellisistä vaikutuksista. Viherrakentamiselle tulee myös uutta kysyntää. Kaupunkisuunnittelulle pandemiasta tulee kiintoisa haaste – miten lisätä kaupunkirakenteeseen viheralueita ja miten mahdollistaa kaupunkilaisille liikkuminen luontokohteissa ja kaupunkitilassa myös virusepidemian olosuhteissa. Uusimpana pandemian mainingeissa rantaan huuhtoutuneena ”löydöksenä” eli tuoreena tutkimusteemana nousevatkin mieleen pandemian tai muiden poikkeustilojen suhteen turvallisen kaupunkitilan käytön muodot, tavat ja innovaatiot sekä paikkatietoaineistojen ja tekoälyn hyödyntämisen tarjoamat mahdollisuudet tähän.

Ihmiskunnan aikalisä

Koronaviruspandemian ja sen aiheuttamien huolestuttavien talousvaikutusten aikana ihmiskunta on saanut ensimmäisen globaalin ”aikalisänsä”. Meidän tulisi ajatella uudelleen kaikki instituutiot. Osaammeko käyttää tämän pysähdyksen suoman ajan viisaasti? Miettikäämme, mikä ei muutu ja minkä emme haluakaan muuttuvan? Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Meidän tarpeemme inhimilliseen vuorovaikutukseen ja luonnonyhteyteen ei vähene. Solidaarisuus, auttaminen ja hoiva ovat ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Tämä blogiteksti perustuu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksiani ja PESTEC-taulukko koronapandemian vaikutuksista lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat asiantuntijalausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi raportiksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Sirkka Heinonen
Emeritaprofessori
Rooman klubin jäsen

– – –

Lähteet

Heinonen, Sirkka (2020) Pandemia testaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – Kurkistuksia koronapandemian seurauksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Teoksessa: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti TuVJ 1/2020 Koronapandemian hyvät ja huonot vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, s. 21–30.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at Finland Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Heinonen, Sirkka – Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) Sata vuotta syteen tai saveen – miksi ja miten ennakoida sadan vuoden tähtäimellä? Futura 1/2018, 5–18.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12. https://doi.org/10.1007/s40309-017-0117-5

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020) Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 3.4.2020.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organiser’s PR contribution video to the Call for short films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Kuvituskuva: C Drying on Unsplash

AI to the rescue: Will Artificial Intelligence lead the way towards the Sustainability Development Goals and a New Green Deal Era?

Mikkel Stein Knudsen & Jari Kaivo-oja:

Recently, researchers have started to investigate the potential positive/detrimental role Artificial Intelligence (AI) might play in achieving the global Sustainable Development Goals (SDGs). This is a natural squaring of two prominent twin transition megatrends likely to shape global developments over the coming decade. We provide a snapshot of the recent literature.

The advances of AI have been trumped as vast and considerate in recent years, and it is now hard to find images of the future, which does not position significant roles for AI. SITRA’s analysis of megatrends highlights that AI applications permeate society. AI technologies feature prominently in the Finnish  100 Opportunities for Finland and the World and the European 100 Radical Innovation Breakthroughs for the future. The new, first annual Strategic Foresight Report of the EU (European Commission, September 2020) underlines that “Digital technologies and related business models, including Artificial Intelligence (AI) and the platform economy, will impact the job market”.

Several studies and surveys suggest that artificial intelligence platforms and apps help humanity towards sustainable development goals (SDGs). However, this optimistic assumption about this future trend is by no means to say that people should not use their brains and intelligence. It is important to identify the issues relevant to decision-making in which AI can support more sustainable development processes and choices with high-level impacts.

AI needs to be complemented by other instruments

Let´s take an example of human intelligence and AI. The Tinbergen Rule, the rule that was named after one of the first two Nobel laureates in economics in 1969, is a basic principle of effective policy. Distinguishing between policy targets, on the one hand, and policy instruments, on the other hand, Jan Tinbergen (in 1952) argued that to successfully achieve 𝑛𝑛 independent policy targets, at least the same number of independent policy instruments are required. The Tinbergen Rule distinguishes three types of variables: (1) Data, (2) Target Variables, and (3) Instruments. This rule has become known as the Tinbergen Rule. The Tinbergen Rule is very relevant in planning and building transition scenarios to reach SDGs. This means that tailoring policy instruments in the backcasting scenarios of SDGs should consider the Tinbergen Rule. All potential AI applications, which do not take the Tinbergen Rule seriously, are probably creating more policy failures than policy successes.

We can conclude that human intelligence and AI are complementary system planning issues – just mentioning the Tinbergen Rule as an example.

AI and SDGs

The Sustainable Development Goals (SDGs) consist of 17 globally agreed goals with 169 explicit targets guiding the national and global efforts of sustainable development. It is important to understand the extent to which the different goals and targets are linked with each other (Mainali et al., 2018), and to keep in mind that there might be both synergies and trade-offs when combining the individual SDGs. An interdisciplinary study from Nature Sustainability (Nerini et al., 2019) e.g. shows that efforts to combat climate change can reinforce all 17 SDGs, but also undermine efforts to achieve 12.

Since the links between SDGs themselves are complex and involves synergies, it is no surprise that the role of Artificial Intelligence is also complex. The role of artificial intelligence in achieving the Sustainable Development Goals by Vinuesa et al. (2020), provides the hitherto strongest overview of the links between AI and SDGs. With the use of a consensus-based expert elicitation process, the researchers conclude that AI may enable the accomplishment of 134 targets, but also undermine the accomplishment of 59 targets. Figure 1 illustrates this across the 17 different SDGs.

Fig 1. Source: Vinuesa et al., 2020

The analysis also shows that more academic publications are demonstrating the positive enabling potential of Artificial Intelligence (in SoMe-terms, #aiforgood) compared to those demonstrating the risk of inhibiting the SDGs. This might be explained by reporting bias (researchers are more likely to research and publish about potential new opportunities than about potential pitfalls) or by the fact that the discovery of detrimental effects might require a long-term study, wherefore we may only get to read academic research on this year from now.

While the article in Nature Communications provides numerous examples of how AI might be detrimental, another new article, just published online September 3^rd, explicitly sets out to expose the political economy of environmental costs of Artificial Intelligence. International Relations Professor Peter Dauvergne takes on Artificial Intelligence as much more critical terms, as can be seen in Figure 2 below which cites some of the main conclusions of the paper. AI reinforces the status quo, enriches corporate billionaires and transnational companies, accelerates the extraction of minerals and fossil fuels, turbocharges consumerism, and results in an ecological displacement.

Fig. 2. Based on and featuring quotes from Dauvergne, 2020.

While Dauvergne is perhaps the most focused on highlighting the dark sides of the AI-evolution, numerous other recent papers also present the duality of AI as an enabler/inhibitor of sustainable progress. Noteworthy examples include Di Vaio et al., 2020, Truby, 2020, Goralski & Tan, 2020, Sharma et al., 2020, and Mohamed et al, 2020.

The duality of AI-progress

The dual imaginary of progress and challenge is reminiscent of the EU data privacy regimes analysed by our colleague at the Finland Futures Research Centre, Matti Minkkinen, in his brilliant doctoral dissertation published earlier this year. Here he shows three key imaginaries in the European data privacy debate: (i.) ‘Continuous growth’, (ii.) ‘tragic loss’, and (iii.) ‘Europe as a hero’. This Janus-faced duality of positives and negatives coupled with a discourse of a potentially unique European third way is also easily detectable in the European AI-discourse. The opening paragraphs of the EU White Paper on Artificial intelligence follow this exact trilogy of imaginaries, cf. figure 3 below.

Fig. 3. White paper on Artificial Intelligence (EU, 2020), annotated with data imaginaries (Minkkinen, 2020)

EU also positions AI and digitalization as fundamental pillars of the so-called twin transitions, namely simultaneous the green and digital transformations of society and businesses. AI and other enabling technologies are essential for building a New Green Deal, e.g. the bold and ambitious idea of creating a new Digital Twin of the Earth, Destination Earth.

However, the EU-approach reflects the frame that while AI can deliver great potentials, left unchecked it is more likely to harm. We need new initiatives and new regulations to steer the development and the deployment of technology in the right direction. This same frame exists in the majority of literature on AI and SDGs.

Truby (2020) provides a prime example:

• “Promising and feasible possibilities of AI-driven developmental progress are being overshadowed by the current unfettered experimentation with untested AI technologies in markets and societies” (…)
• “The case will be made that the design of AI software would benefit from pre-emptive regulation based on international principles, and secondly that such principles include a sustainable development purpose.”

We try to illustrate a way forward in Figure 4 below. At the same time, we must make use of the new technological opportunities helping the world on the path to sustainable development, and make sure that sustainable principles also permeate the development and deployment of Artificial Intelligence.

Fig. 4.: Adapted from Knudsen & Kaivo-oja, 2018.

A key element in this is to limit the important mismatch highlighted across numerous articles, not least in the contribution of Vinueasa et al. (2020): “research suggests that AI applications are currently biased towards SDG issues that are mainly relevant to those nations where most AI researchers live and work”. If AI technologies are designed and developed for richer and more technologically advanced nations, they “have the potential to exacerbate problems in less wealthy nations” (Ibid.).

In short, AI for the global Sustainable Development Goals requires establishing a global AI ecosystem.

How do we progress from here?

Based on the snapshot of recent literature, we list a few key priorities for the future development of sustainable AI.

• Transformation to an environment-friendly ICT-sector (reduced energy use, use of renewable energy, sustainable mining of raw materials, reduced e-waste)
• AI for the global, greater good; inclusive approaches beyond AI as solutions for the chosen few.
• Tackling algorithmic bias and algorithmic coloniality (decentralized AI, algorithmic transparency, codified ethics, certifications (?), and regulatory oversight).

What we need is an approach, which stands on the shoulders of the remarkable work in recent years on ethical and Principled Artificial Intelligence (Fjeld et al., 2020; LaGrandeur, 2020), and combines this with a stronger planetary focus. This will be a key challenge during the years to come.

Mikkel Stein Knudsen
Project Researcher (M.Sc., Pol. Science), Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku    

Jari Kaivo-oja
Research Director, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, University of Turku.

– – –

The project ‘Manufacturing 4.0’ has received funding from the Finnish Strategic Research Council [grant number 313395].

– – –

References

Dauvergne, Peter (2020). Is artificial intelligence greening global supply chains? Exposing the political economy of environmental costs. Review of International Political Economy. Ahead-of-print. DOI.

Di Vaio, Assunta, Palladino, Rosa, Hassan, Rohail & Escobar, Octavio (2020). Artificial Intelligence and business models in the sustainable development goals perspective: A systematic literature review. Journal of Business Research. 121: 283-314. DOI.

European Commission (2020). White Paper: On Artificial Intelligence – A European approach to excellence and trust. Brussels, 19.2.2020. COM(2020) 65 final. Web: https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/commission-white-paper-artificial-intelligence-feb2020_en.pdf

Fjeld, Jessica, Achten, Nele, Hilligoss, Hannah, Nagy, Adam & Srikumar, Madhulika (2020). Principled Artificial Intelligence: Mapping Consensus in Ethical and Rights-based Approaches to Principles for AI. Berkman Klein Center for Internet & Society: https://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/42160420/HLS%20White%20Paper%20Final_v3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Goralski, Margaret A. & Tan, Tay Keong (2020). Artificial intelligence and sustainable development. The International Journal of Management Education. 18: 100330. DOI.

Knudsen, Mikkel & Kaivo-oja, Jari (2018). Bridging Industry 4.0 and Circular Economy: A New Research Agenda for Finland? Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi. Web: https://ffrc.wordpress.com/2018/09/12/bridging-industry-4-0-and-circular-economy/

LaGrandeur, Kevin (2020). How safe is our reliance on AI, and should we regulate it? AI and Ethics. DOI.

Mainali, Brijesh, Luukkanen, Jyrki, Silveira, Semida & Kaivo-oja, Jari (2018). Evaluating Synergies and Trade-Offs among Sustainable Development Goals (SDGs): Explorative Analyses of Development Paths in South Asia and Sub-Saharan Africa. Sustainability. 10(3): 815. DOI.

Minkkinen, Matti (2020). A Breathless Race for Breathing Space: Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions. Turun Yliopiston Julkaisuja – Annales Universitas Turkuensis. Web: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/149425/AnnalesE55Minkkinen.pdf?sequence=1

Mohamed, Shakir, Png, Marie-Therese & Isaac, William (2020). Decolonial AI: Decolonial Theory as Sociotechnical Foresight in Artificial Intelligence. Philosophy & Technology. DOI.

Nerini, Francesco Fuso, Sovacool, Benjamin, Hughes,  Nick, Cozzi, Laura, Cosgrave, Ellie, Howells, Mark, Tavoni, Massimo, Tomei, Julia, Zerriffi, Hisham & Milligan, Ben (2019). Connecting climate action with other Sustainable Development Goals. Nature Sustainability. 2: 674-680. DOI.

Sharma, Gagan Deep, Yadav, Anshita & Chopra, Ritika (2020). Artificial Intelligence and effective governance: A review, critique, and research agenda. Sustainable Futures. 2: 100004. DOI.

Tinbergen, Jan (1956). Economic Policy: Principles and Design. North-Holland. Retrieved from http://hdl.handle.net/1765/16740.

Truby, Jon (2020). Governing Artificial Intelligence to benefit the UN Sustainable Development Goals. Sustainable Development. 28(4): 946-959. DOI.

Vinuesa, Ricardo, Azizpour, Hossein, Leite, Iolanda, Balaam, Madeline, Dignum, Virginia, Domisch, Sami, Felländer, Anna, Langhans, Simone Daniela, Tegmark, Max & Nerini, Francesco Fuso (2020). The role of artificial intelligence in achieving the Sustainable Development Goals. Nature Communications. 11: 233. DOI.

– – –

Article picture: pixabay.com

Koronakriisi ja ennakointitoiminnan lyhyen ja pitkän aikahorisontin haasteet

 

Jari Kaivo-oja:

COVID-19 -kriisin taustalla olivat ilkeät ongelmat ja kestämätön visio ja missio

Toimintaympäristön koko ajan kiihtyvä muutos ja monimutkaisten, niin sanottujen pirullisten ongelmien (wicked problems) lisääntyminen ovat saaneet monet sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin organisaatiot hyödyntämään tulevaisuuden ennakointia kehittämistyössään ja toiminnoissaan. Useat ns. pirullisista ongelmista liittyvät selvästi ongelmiin kestävänä kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Globalisaation myötä ilkeät ongelmat näyttävät vain pahenevan monilla aloilla, vaikka esimerkiksi Suomi on moni tavoin hyötynyt globalisaatiosta ja kansainvälisestä kaupasta. Monet alueet ja valtiot ovat joutuneet ns. ”globalisaatioloukkuun”, jossa ilkeät ongelmat dominoivat alueellista ja paikallista kehitystä (ks. Martin & Schumann 1996). Työllisyys ja kansalaisten hyvinvointi ovat koko ajan uhattuina globalisaatioloukun uhatessa. Myös riskiyhteiskuntakeskustelu on taas saamassa uutta ”polttoainetta” tämän suuntaisen hallitsemattoman ja kestämättömän globalisaatiokehityksen myötä (ks. esim. Eräsaari 2019). Mikään alue tai kansantalous ei ole globalisaatioloukun osalta toiminnoilleen immuuni. Riskit ylittävät kansalliset rajat, kuten jo Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus osoitti. Saman ilmiön olemme nyt nähneet koronakriisin kohdalla vielä isommassa mittakaavassa. Kun listasimme vuonna 2011 Euroopan unionin i-Know-hankkeessa villejä kortteja, saatoimme todeta sen, että monet ihmisen potentiaalisesti aiheuttamat villit kortit liittyvät globaalin talouden kestämättömään kehitykseen ja hyvinvointiyhteiskuntapolitiikan mahdollisuuksien asteittaiseen rapautumiseen.

On hyvä muistaa, että i-Know -projektissa kansainvälinen tutkimusryhmä varoitti globaalin pandemian uhasta ja arvioi sen vakavimmaksi villiksi kortiksi. Olin mukana tässä Euroopan komission Blue Sky -ohjelman i-Know -hankkeessa kolme vuotta. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että ennakointi toimi mallikkaasti toimittaessaan Euroopan komissiolle selkeän tieteelliseen ja kriittiseen analyysiin perustuvan ennakkovaroituksen (Popper 2020). On syytä muistaa, että annoimme varoituksia myös muista merkittävistä villeistä korteista. Tässä mielessä i-Know -hankkeen raportointi on edelleen hyödyllistä luettavaa.

Suomikin voi joutua isolle ”vaaran vyöhykkeelle” suhteessa globaaleihin uhkiin, villeihin kortteihin ja globalisaatioloukkuun. Suomi on jo joutunutkin keskelle laajenevaa koronakriisiä, mutta globalisaatio tuottaa myös muitakin uhkia Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle. Erityisesti 1990-luvun alun talouslama, finanssikriisi ja nyt koronakriisin laukaisema talouskriisi ovat heikentäneet Suomen taloudellista asemaa ja mahdollisuuksiamme säilyä hyvinvointiyhteiskuntana. Globalisaatioloukku on selkeä uhka tämän Suomen taloushistorian pohjalta arvioituna. Taloudellinen ja strateginen pelivaramme on pienentynyt ja kestävyysvajekeskustelun voi odottaa jatkuvan pitkään (Erkkilä 2020). On hyvä tietää, että ”Growth and Jobs” – strategia ei toiminut Euroopassa johtuen finanssikriisin tuottamista vaikutuksista (ks. Kaivo-oja, Haukioja & Karppinen 2017). Globalisaatioloukku on uhannut ja uhkaa siis koko Eurooppaa. Olisikin syytä pohtia sitä, miten globaalia hallintaa voisi kehittää toimivammaksi kansainvälisen yhteistyön kautta.

Monet tuotantoprosessit ja kulutukseen liittyvät prosessit kansantaloudessa eivät ole kestävällä tavalla suunniteltuja ja toteutettuja. Eittämättä näin oli myös koronaviruksen riistäytymisen tapauksessakin (ks. WHO:n 2020 virallinen raportti). Kuka tuotti koronaviruksen ja mihin tarpeisiin? Tämä kysymys on varmasti olennainen kysymys ja tätä kysymystä tultaneen käsittelemään pitkään eri tahoilla. On hyvä muistaa, että myös koronaviruksen taustalla oli oma visionsa ja missionsa. Ne eivät olleet vain kovin kestävällä tavalla mietittyjä tässä tapauksessa.

Niin kutsuttu ”thinkers and doers” -mallion tunnistettu uudeksi haasteeksi myös yritys- ja ennakointitoiminnan yhteydessä.

Ei ole yhdentekevää, millaisia visioita ajattelemme ja tuotamme (thinkers-ongelma) ja millaisia missioita haluamme toteuttaa (doers-ongelma). Jos visiot eivät kohtaa missioita, se tuottaa omat ongelmansa organisaatioille. Jo tämän ”thinkers and doers” -ongelman vuoksi tarvitaan toimivia dialogeja ja vuoropuheluja ajattelijoiden ja toimijoiden välillä. Tämä ajattelijoita ja tekijöitä käsittelevä haaste koskee myös koronakriisin jälkeisen ajan visioita ja missioita.

Ilman dialogeja emme löydä helposti yhteisymmärrystä keinoista (keinorationaalisuus) ja tavoitteista (päämäärärationaalisuus) – saati arvorationaalisuudesta, joka yhdistää nämä kaksi rationaalisen ulottuvuutta. Vaihtoehtona on usein hätiköity ”paniikkinappulan” käyttö ilman kovin harkitsevaa ja pitkäjänteistä päätöksentekoa. On tärkeää pohtia monialaista ennakointitoimintaa ja eri toimijoiden välistä kommunikaatiota ja yhteistyötä aikaisempaa huolellisemmin. Tässä Kansallisen ennakointiverkoston potentiaalinen rooli voi olla ratkaisevan tärkeä. Meillä on kyllä kaikenlaisia erilaisia verkostoja, mutta osaammeko käyttää niiden piirissä olevaan asiantuntemusta tehokkaasti? Asia ei liene täysin selkeä kaikille tahoille, koska esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö esitti kansallista ”nyrkkiä” ratkaisuna koronakriisin hallinnan ongelmiin. Tämä ehdotus tyrmättiin myöhemmin valtioneuvoston toimesta, mutta kuitenkaan Kansallista ennakointiverkostoa ei kutsuttu koolle kriisistä huolimatta.

Ennakointitoiminnan toimivuus ja vaikuttavuus

Kun puhutaan ennakointijärjestelmästä ja sen kehittämisestä, on hyvä nähdä lyhyt aikajänne, keskipitkä aikajänne ja pitkä aikajänne lähtökohtana ennakoinnille. Ennakointiin liittyvät aina tiedonhallinnan haasteet organisaatioissa. Organisaatioiden tiedonhallintastrategian tulisi olla logistisesti ja saumattomasti yhtenevä ennakointijärjestelmän kanssa. Mielellään ideaalitapauksessa sen tulisi toimia myös reaaliaikaisesti (”just in time”) siten, että taktinen toiminta, strateginen ajattelu ja visionäärinen päätöksenteko tukeutuvat uusimpaan dataan, informaatioon ja tietoon. Tämä tarkoittaa käytännössä laadukasta tiedolla johtamista. Vaihtoehtoisten skenaarioiden laadinta ja villien korttien tunnistaminen tulisi olla ennakointitoiminnan keskiössä unohtamatta uusia VUCA-johtamisen haasteita.

Näin toimien voimme loogisesti ajatellen odottaa toimivuutta (viable system) ja merkittävää ennakointitoiminnan tuplavaikuttavuutta (double foresight impacts), kun SWOT-analyysi voidaan toteuttaa ennakointitiedon pohjalta laadukkaammin kuin siinä tapauksessa, jossa luotettavaa ennakointitietoa ei ole saatavilla.

Ennakoinnista ei ole juurikaan hyötyä, jos tiedonhallinta ei toimi asianmukaisella tavalla ennakointitoimien osalta. Erityisesti ennakoinnin tulisi tukea päätöksentekoa tulevaisuuden kannalta merkittävissä strategisissa päätöksentekotilanteissa. Esimerkiksi post-korona-ajan investointien suuntaaminen tulisi perustua laadukkaaseen ja monipuoliseen ennakointitoimintaan. Muussa tapauksessa otamme tarpeettomia ja harkitsemattomia riskejä tulevaisuusinvestointien onnistumisen osalta. Jos ja kun riskejä otetaan, ne tulee ottaa tietoisesti. Sama periaate koskee riskien välttelyä.

Suuntaammeko investoinnit kestävään kehitystä tukeviin hankkeisiin vai ei niin kestävän kehityksen hankkeisiin? Tämä kysymys on eittämättä olennainen ja keskeinen kysymys. Tätä asiaa ovat julkisuudessa käsitelleet Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka Demos Helsingistä blogitekstissään. Toki on tärkeää kehittää arviointia sen suhteen, miten investoinnit oikeasti ohjautuvat toivotulla kestävällä tavalla Suomessa ja laajemmin Euroopassa koronakriisin jälkeisessä tilanteessa.

Ennakointijärjestelmää ja strategista suunnittelua ja visionääristä varautumista tulee johtaa. Se ei tapahdu satunnaisilla ja siiloutuneilla ”ihan kiva tietää” -projekteilla, jotka Suomessakin ovat varsin yleisiä. Tarvitaan pitkäjänteisempää, kunnianhimoisempaa ja monialaisempaa ennakointia. Kun minä usein kuulen – ja minulle se  kerrotaankin – että ”strategia täytyy päivittää”, päättelen, että ennakointitoiminta ei ole täysin ajan tasalla organisaatiossa tai yrityksessä. Käytännössä tämä tilanne tarkoittaa sitä, että organisaatio ei pääse hyödyntämään ensimmäisen toimijan etuja (first mover advantages). Tämä ei ole tietystikään toivottavaa organisaatioiden kilpailukyvyn ja tulevan menestymisen kannalta. Tässä mielessä ennakointitoiminnan kehittämiseen sisältyy aina vahvoja kansallisia intressejä.

Tämä opetus on hyvä pitää mielessä myös korona-ajan päätöksenteossa, jossa avautuu myös uusia mahdollisuuksia ja markkinoita, toki myös uusia uhkia ja riskejä. Kummankin osalta ennakoinnista koituu ennakointitoiminnan tuplavaikutukset (double impacts). Nämä vaikutukset syntyvät siitä, että uhkiin varaudutaan ja myös mahdollisuuksiin tartutaan.

Kuvassa 1 olen esittänyt tiedonhallinnan ja ennakointiaikahorisontin kokonaisuuden. Tämä kuva tuo esille sen, että ennakointia olisi hyvä tehdä monella eri tasolla. Useinhan ennakointi tehdään omista hallinnollisista siiloista käsin, ymmärtämättä laajempia kokonaisuuksia.

Kuva 1. Ennakointi ja kompetenssit. Aikajänne ja tiedonhallinta ennakointitoiminnan osalta.

Lyhyen välin ennakointi – VUCA-haaste ennakoinnissa

Lyhyen aikavälinen ennakointiin liittyen on syytä kehittää ennakointia huomioimaan toimintaympäristön epävakaisuus, epävarmuus, kompleksisuus ja monimerkityksellisyys. VUCA-termillä viitataan epävakaaseen, epävarmaan, monimutkaiseen ja monitulkintaiseen (Volatile, Uncertain, Complex, Ambiguous) toimintaympäristöön, jossa erilaisten tilanteiden ka tapahtumien ennakointi on hyvin vaikeaa. Ensimmäisen kerran VUCA-malli nousi esille 1990-luvun lopulla sotilasorganisaatioiden johtamisen yhteydessä, mutta nyt se on todettu relevantiksi yhteiskunnassa laajemminkin, erityisesti menestyvissä yrityksissä. Voidaan esittää laajaan tutkimustoimintaankin liittyen, että organisaatiot, jotka eivät läpäise VUCA-ennakointitestiä, voivat huomata olevansa entisiä organisaatioita. Yksilöiden ja organisaatioiden kyky toimia jatkuvien ja nopeiden muutoksien VUCA-maailmassa on nousemassa yhä keskeisemmäksi menestystä määrittäväksi tekijäksi (ks. esim. Kaivo-oja 2012, Kaivo-oja & Lauraéus 2017, Kaivo-oja, Lauraeus & Knudsen 2020).

Tutkimuksellisen arviomme mukaan monet ilmiöt ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin liittyy aitoa epävarmuutta ja isoja riskejä, joita yhden organisaation on vaikea hallita ilman järjestelmällistä ennakointiajattelua. Epävakaasta, epävarmasta monimutkaisesta ja monitulkintaisesta toimintaympäristöstä on tullut realiteetti, jonka vaikutukset näyttäytyvät entistä voimakkaammin kaikkien organisaatioiden toiminnassa, myös eittämättä eduskunnan ja julkisen hallinnon kaikessa toiminnassa. Maailman muutostahti on jo nyt nopeaa, ja tulevaisuudessa se todennäköisesti kiihtyy vielä entistään ja uusia villejä kortteja ilmaantuu ruuhkaksi asti päätöksentekijöiden pöydille. Voimme jopa puhua turbulenssijohtamisen paineesta suhteessa yhteiskunnan keskeisiin päätöksentekijöihin.

VUCA-maailman tuomiin haasteisiin joudutaan tulevaisuuden yhteiskunnan kehittämisessä ja organisaatioissa tarttumaan entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Pään laittaminen pensaaseen ei auta tämän haasteen kohtaamisessa. Jatkuvasti yhdessä ja yhteistyössä kehittyen ja kehittäen organisaatioissa on syytä tarttua VUCA-johtamisen haasteisiin entistä tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Yksilöiden ja organisaatioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että meidän on opittava entistä tehokkaammin hyväksymään ja hyödyntämään epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Tämän tueksi tarvittavien VUCA-taitojen opiskelu ja omaksuminen nousevat keskiöön organisaatioissa kaikkialla yhteiskunnassa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa väliaikaisten poikkeuksellisten olojen sääntöjen ja lakien säätämisen joustavaa ammattitaitoa ja uusien toimintatapojen ketterää omaksumista eduskunnassa.

Luottamus eduskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on varmistettava tämän tyyppisellä uudella VUCA-ajattelumallilla, jossa kyetään tekemään työtä ja kehittämään yhteiskuntaa epävakaisuuden, epävarmuuden, kompleksisuuden ja monimerkityksellisyyden maailmassa. Tämä on ”uutta normaalia”, josta niin paljon keskusteltu COVID-19 -kriisinkin yhteydessä.

Kuva 2. VUCA-ajattelu ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa (Kaivo-oja & Lauraéus 2017).

Kuvassa 2 on esitetty VUCA-malli ja keskeiset toimintatavat hallita epävarmuutta organisaatioissa. Epävakaisuutta voidaan hallita ketteryydellä. Epävarmuutta voidaan hallita informaatiolla ja tiedolla. Kompleksisuutta voidaan hallita uudelleen järjestelyillä. Monimerkityksellisyyttä voidaan taas hallita kokeilukulttuurilla ja kokeiluilla. Kaikkia näitä keinoja täytyy osata käyttää tehokkaasti ennakointitoiminnan yhteydessä.

Asioiden hallintaan helpottaa, että tarjolla on asianmukaista tietoa trendeistä, strategisista skenaarioista ja villeistä korteista sekä heikoista signaaleista. Tämän jälkeen tarvitaan päätöksentekijöiden osalta trendioppimista, skenaario-oppimista, heikko signaalioppimista ja lopulta villikorttioppimista. Kun päätöksentekijöille esitetään ennakointitietoa, on syytä korostaa oppimiskykyisyyden merkitystä. Ihmisen oppimiskyvyn merkitystä on pitkään korostettu tulevaisuudentutkimuksen yhteydessä. Monilla oppimiseen ja tiedonhallintaan liittyvillä asioilla on yhteys ennakointitiedon hyödyntämiseen. Oma erityishaasteensa on skenaario-oppiminen – ei pelkästään skenaarioiden tuottaminen ja esittäminen (ks. esim. Clark & Mayer 2012).

Tiedon hallinta korostuu nykyään monilla osa-alueilla, kuten strategisessa johtamisessa, liiketoimintamallien kehittelyssä, asiakkuuksien hallinnassa, palvelujen tuotteistaminen ja siihen liittyvässä kustannuslaskennassa, lean-johtamisessa, palvelumuotoilussa, palveluiden, toimintamallien ja prosessien kuvaamisessa ja kehittämisessä, laadunhallinnan kehittämisessä, datan ja massadatan hyödyntämisessä, muutoksen johtamisessa asiantuntijaorganisaatioissa ja liiketoiminnan konsultointipalveluissa. Näitä kaikkia osaamisia tarvitaan pyrittäessä toipumaan asteittain koronakriisistä.

Pidemmän aikavälin ennakointi: Älykkään erikoistumisen strategia ja kilpailukyvyn parantaminen

Kilpailukyvyn osalta on olemassa lukuisia osa-alueita, joita tulisi kehittää ja parantaa Suomessa.  Kilpailukykyvertailuissa kärjessä on ollut viime aikoina Singapore. Olisikin syytä vertailla politiikkatoimenpiteitä Suomen ja Singaporen osalta, esimerkiksi Suomen ja Singaporen ennakointijärjestelmien toimintoja. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Singaporen ja suur-Helsinki-Tallinna -kaupungin toimintastrategioihin ja niiden analyyttiseen vertailuun. Suomen lähialueilla Suomen ja Baltian sekä Suomen ja muiden Pohjoismaiden ennakointiyhteistyötä tulisi vahvistaa, mikäli suur-Helsinki-Tallinna -aluetta halutaan kehittää maailmanluokan innovaatiokeskittymäksi, joka kykenee houkuttelemaan eri sidosryhmien yhteistyöhön ja investointeihin, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa Kaliforniassa on onnistuttu laajasti tekemään. Toki Suomen kaikilla suurilla kaupungeilla Turulla,  Tampereella, Oululla, Espoolla ja Vantaalla on vastaavia kehittämishaasteita. Unohtaa ei sovi myöskään maaseudun alueiden kehittämishaasteita koronakriisin jälkeisenä aikana.

Suomea edellä kilpailukyvyssä ovat Singapore, Yhdysvallat, Hong Kong, Hollanti, Sveitsi, Japani, Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia ja Tanska. Kilpailukyvyn kehittämisen osalta näistä maista kannattaa ottaa oppia, koska ne tekevät joitakin asioita paremmin kuin Suomi (ks. Kaivo-oja, Knudsen & Lauraeus 2020). Pidemmän aikavälin ennakointihaasteet liittyvät strategiseen ja visionääriseen johtamiseen organisaatioissa. Pitkän aikavälin johtamiseen liitetään nykyään erityisesti kestävän kehityksen johtamisen strategiahaasteet. Yleisimmin VUCA-haasteet liittyvät organisaatioiden ja ihmisyhteisöjen palautumiskykyyn eli resilienssiin, jonka merkitys on laajasti tunnistettu mm. kestävän kehityksen tutkimuksen yhteydessä. Resilienssitekijöiden analyysi ja arviointi on myös osa älykkään erikoistumisen strategiaa Euroopan unionin alueella. Muut keskeiset S3-avaintekijät ovat kilpailukyky, innovaatiotoiminnan aktiivisuus ja yritysten uudistuminen (ks. Entrepreunial Discovery Process, EDP, ks. Kaivo-oja 2017, Karppinen et al. 2019).

Koronakriisistä toipumisessa tullaan testaamaan erityisesti Suomen kansantalouden resilienssiosaamista jo tulevan syksyn 2020 aikana. Eduskunnan ja erityisesti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan on oltava tietoinen Suomen eri alueiden älykkään erikoistumisen S3/RIS -strategioista ja niihin liittyvistä kehittämistarpeista. Strategisesti Suomen on oltava valmis osallistumaan Euroopan unionin eri rahoitusinstrumenttien käyttöön nykyisellä ja tulevalla ohjelmakaudella eli ns. New Green Deal -ohjelmakaudella, josta on nyt saatu aikaiseksi myös poliittinen yhteisymmärrys ja ratkaisu. Tätä älykkään erikoistumisen strategian mukaista valmistautumista auttaa laaja tutkimusraporttimme Suomen alueellisesta älykkään erikoistumisen strategiasta (Karppinen, Aho, Haukioja, Kaivo-oja & Vähäsantanen 2019).

Jotta Suomi voisi hyötyä tästä uuden EU-ohjelmakauden ”Green Deal” -linjauksesta, on meidän syytä ennakoida tätä yli yhden triljoonan euron investointi- ja kehitysohjelmaa huolella ja vastata sen tuomiin euro-haasteisiin niin koronakriisin kuin muiden globaalien haasteiden selättämiseksi.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti

Jari Kaivo-oja on Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston tutkija Manufacturing 4.0- ja El Tran-hankkeissa. Hän on myös Euroopan komission Maria Marie Skłodowska-Curie Fellow-Principal Investigator -tutkija hankkeessa ”Smart Specialisation Strategy with Big Data”. Hän toimii myös tieteellisenä asiantuntija Satakunnassa ”Smart 100 Business” -hankkeessa.

Blogi perustuu pääosin, ohessa pdf-tiedostona löytyvään, Kaivo-ojan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaan lausuntoon, jossa hän tarkasteli ennakointitoimintaa ja koronakriisiä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” -raporttiin. ().

– – –

Taustakirjallisuutta

Clark, Ruth C. & Mayer, Richard E. (2012) Scenario-based e-Learning : Evidence-Based Guidelines for Online Workforce Learning. John Wiley & Sons Inc. New York, USA.

Eräsaari , R. (2019) Ulrich Beckin riskiyhteiskunta. Julkaisussa I. Kauppinen, M. Pyykkönen & O-P. Moisio (toim) 1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria Gaudeamus, Helsinki, 217-237. Verkossa.

Grebenyuk, Anna, Pikalova, Anna, Sokolov, Alexander, Shashnov, Sergey & Kaivo-oja, Jari (2016) Priority Setting in the EU Countries and the Russian Federation: The Best Practices. National Research University Higher School of Economics. – Moscow: HSE.

iKnow community (2020) iKnow is the Innovation, Foresight & Horizon Scanning Community. Verkkosivut: http://community.iknowfutures.eu/  (alkuperäislähde)

Kaivo-oja, Jari (1995) Suomen kestävän kehityksen vaihtoehdot. Futura, Vol. 14 (2)1995, 45-60.

Kaivo-oja, Jari (2012) Weak Signals Analysis, Knowledge Management Theory and Systemic Socio-cultural Transitions. Futures. The Journal of Policy, Planning and Futures Studies. Vol. 44, Issue 3, 206–217.

Kaivo-oja, Jari (2016) Big Data ja ennakointi: Toimintamallit ja haasteet tulevaisuudetutkimukselle. Futura, Vol. 35, No. 2, 19–29.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein & Lauraeus, Theres (2020) Coping with Technological Changes: Regional and National Preparedness in Face of Technical Change.In Collan M, Michelsen K-E. (2020) Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 – Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond. Palgrave MacMillan Management Studies 233-258.

Kaivo-oja, Jari & Stenvall, Jari (2013) Foresight, Governance and Complexity of Systems: On the Way towards Pragmatic Governance Paradigm. European Integration Studies. No. 7, 28-34.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland.Business, Management and Education, Vol. 15, No. 1 (2017).

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The VUCA Approach as a Solution Concept to Corporate Foresight Challenges and Global Technological Disruption. Foresight, Vol. 20 Issue: 1, 27-49.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007-2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mind-set in Years 2004-2018. European Integration Studies, Vol 12., No. 1, 32-49.

Kaivo-oja, Jari, Haukioja, Teemu & Karppinen, Ari (2017) Twenty Years of “Growth, Jobs and Investments” Strategy in the European Union– Macroeconomic Developments after the Maastricht Treaty. European Integration Studies. No. 11, Issue 1, 98-109.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, & Lauraéus, Theresa (2018) Reimagining Finland as a Manufacturing Base: The Nearshoring Potential of Finland in an Industry 4.0 Perspective. Business, Management and Education, 16, 65-80.

Kaivo-oja. Jari & T. Lauraeus (2019) Analysis of 2017 Gartner’s Three Megatrends to Thrive the Disruptive Business, Technology Trends 2008-2016, Dynamic Capabilities of VUCA and Foresight Leadership Tools. Advances in Technology Innovation. Vol. 4, No. 2, 105-115.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, Lauraeus, Theresa & Kuusi, Osmo (2020) Future Knowledge Management Challenges: Digital Twins Approach and Synergy Measurements? Management Studies.  Vol. 8, No. 2, 99-109.

Kaivo-oja, Jari, Lauraeus, Theresa & Knudsen, Mikkel Stein (2020) Picking the ICT Technology Winners – Longitudinal Analysis of 21st Century Technologies based on the Gartner Hype Cycle 2008–2017: Trends, Tendencies, and Weak Signals. International Journal of Web Engineering and Technology. Julkaistavana.

Karppinen, Ari, Aho, Samuli, Haukioja, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Vähäsantanen, Saku (2019) Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa. Aluekehittämisen indikaattorianalyysi. Tutu e-Julkaisuja 4/2019. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 167 s.

Lauraeus, Theresa & Kaivo-oja, Jari (2017) A New Transparent Way to Perform Competition, Market Structure and IPR Portfolio Analyses: Analysis of the Dynamics of Trademark Competition in Finland as a Case Example. Journal of Business Management and Economics, Vol. 5, No 12, 8-23.

Martin, Hans-Peter & Schumann, Harald (1998) Globalisaatioloukku. Vastapaino.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina E., Ruff, Frank & Kaivo-oja, Jari (2009) Venturing into the Wilderness: Preparing for Wild Cards in the Civil Aircraft and Asset-management Industries. Long Range Planning. International Journal of Strategic Management, Vol.  42, 23-41.

Mendonça, Sandro, Cunha, Miquel Pina, Kaivo-oja, Jari & Ruff, Frank (2004) Wild Cards, Weak Signals and Organisational Improvisation. Futures. The Journal of Forecasting, Planning and Policy, Vol. 36, Issue 2, 201-218.

Myllylä, Yrjö, Kaivo-oja, Jari & Juga, Jari (2016) Strong Prospective Trends (SPTs) in the Arctic Business Environment and Future Business Opportunities in the Field of Arctic Region Logistics. Polar Geography. Volume 39, Issue 3, 146-164.

Ogbeibu, Samuel, Emelifeonwu, Jude, Senadjki, Abdelhak, Gaskin, James & Kaivo-oja, Jari (2019) Technological Turbulence and Greening of Team Creativity, Product Innovation, and Human Resource Management: Implications for Sustainability. Journal of Cleaner Production. Julkaistavana.

Pouru, Laura, Minkkinen, Matti, Auffermann, Burkhard, Rowley, Christopher, Malho, Maria, Neuvonen, Aleksi (2020) Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Helsinki.

Roth, Steffen, Clark, Carlton, Trofimov, Nikolay, Mkrtchyan, Artur, Heidingsfelder, Markus, Appignanesi, Laura, Pérez-Valls, Miguel, Berkel, Jan & Kaivo-oja, Jari (2017) Futures of a Distributed Memory. A Global Brain Wave Measurement (1800-2000). Technological Forecasting and Social Change.  Volume 118, May 2017, 307-323.

Roth, Steffen; Santonen, Teemu; Heimstädt, Maximilian; Clark, Carlton; Trofimov, Nikolay; Kaivo-oja, Jari, Atanesyan, Arthur; Laki, Balazs; Sales, Augusto (2019) government.com? Multifunctional Cabinet Portfolio Analysis of 201 National Governments. Journal of Organizational Change Management, DOI: 10.1108/JOCM-10-2018-0290 [SSCI 1.185, Scopus, CNRS**, CABS**].

Roth Steffen, Schwede Peter, Valentinov Vladislav, Zazar Kresimir, and Kaivo-oja Jari (2019) Big Data Insights into Social Macro Trends (1800–2000): A Replication Study, Technological Forecasting and Social Change, Vol. 149.

Roth, Steffen and Melkonyan, Artak and Kaivo-oja, Jari and Manke, Birte and Dana, Léo‐Paul (2018) Interfunctional Business Models. Map Grid for an Uncharted Quadrant of the Blue Ocean. International Journal of Entrepreneurial Venturing, 2016, Vol. 10, No. 5, 581–595.

Roth, Steffen, Schwede, Peter, Valentinov, Vladislav, Pérez-Valls, Miguel & Kaivo-oja, Jari (2020) Harnessing Big Data for a Multifunctional Theory of the Firm. European Management Journal, Volume 38, Issue 1, February 2020, 54-61.

Roth, Steffen, Leydesdorff, Loet, Kaivo-oja, Jari & Sales, Augusto (2019) Open Coopetition: When Multiple Players and Rivals Team Up. Journal of Business Strategy. Forthcoming.

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2016) Futures of Innovation Systems and Innovation Management: Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspectives. In Anne-Laure Mention & Marko Torkkeli (Eds.) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1, Chapter 6, Publisher: World Scientific, 111-158.

Santonen, Teemu & Kaivo-oja, Jari (2020) Crowdsourcing Delphi – Combine the Best of Both Worlds for Futures Oriented Technology Analysis and Foresight Research. Arvioitavana review-prosessissa.

Vehmas, Jarmo, Kaivo-oja Jari & Luukkanen Jyrki (2016) Sustainability Cycles in China, India, and the World? Eastern European Business and Economics Journal. Vol. 2. No 2, 139-164.

Viia, Andres, Toots, Anu, Černič Mali, Barbara, Kerbler, Bostjan, Øverland, Erik F., Terk, Erik, Tafel-Viia, Külliki, Kaivo-oja, Jari, Finnerty, Joe, Considine, Mairéad, Sendi, Richard & Lassur, Silja (2017) Futures of European Welfare Models and Policies: Seeking Actual Research Questions, and New Problem-solving Arsenal for European Welfare States.European Journal of Futures Research. January 2017, 4:1.

Virtanen, Sofia (2020) Tutkijaryhmä varoitti EU:ta tappajaviruksen uhasta jo 2011 – ”Suosituksia ei otettu huomioon juuri lainkaan”. Tappajavirus ei päätynyt sattumalta ensimmäiseksi listalla tutkijoiden arvioitua kymmenisen vuotta sitten mahdollisia yhteiskunnallisia mullistuksia.Kauppalehti 25.3.2020.

– – –

Kuvituskuva: pixabay.com

Pandemia väylänä kokonaiskestävään murrokseen

Katriina Siivonen:

Ihmisten vaikutus luontoon on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Se uhkaa sysätä maapallon tasapainottomaan tilaan, jonka seurauksena ihmisille mahdolliset elinolosuhteet ovat uhanalaiset. Tämä ilmenee maailmanlaajuisina kestävyysongelmina: luonnontilaisten alueiden supistumisena ja biodiversiteettikatona, ilmaston lämpenemisenä ja saasteina, jotka yhdistyvät globaaliin ja paikalliseen sosiaaliseen epätasa-arvoon. Nämä ongelmat vaikuttavat osaltaan myös pandemioiden syntyyn ja leviämiseen. Akuutin koronapandemian aiheuttaman kriisin rinnalla meillä on siten ratkaistavana myös kestävyyskriisi. Toisiinsa limittyvistä ekologisista, taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista selviytymiseksi tarvitsemme politiikan, hallinnon, talouden, tieteen sekä ihmisten ja yhteisöjen yhteistoimia.

Muutosta kohti kokonaiskestävyyttä ei tapahdu ilman ihmisten ja yhteisöjen osuutta eli kulttuurista muutosta. Kulttuuri on tietoja, taitoja, tapoja ymmärtää maailmaa ja toimia maailmassa. Se vaikuttaa sekä arjen toimissa että taloudessa, politiikassa ja hallinnossa. Kaikkialla tarvitaan ihmisiä, jotka alkavat ajatella toisin, ymmärtää entistä vahvemmin ihmisen luonnon osana ja myös toimia sen mukaisesti. Uusinnetuilla kulttuurisilla luontosuhteilla on edellytyksiä toimia kestävyysmurroksen ajurina.

Tällaiseen kulttuuriseen muutokseen koronapandemia voi avata väyliä, koska pandemialta suojautuminen on muuttanut hetkellisesti ihmisten toimintatapoja. Tämä on tehnyt maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset rakenteet ja ihmistoimien haitalliset vaikutukset luontoon aiempaa vahvemmin ja laajemmin näkyviksi, mikä antaa edellytyksiä ymmärtää ja muuttaa suhdettamme luontoon.

Kolme ikkunaa koronan aiheuttamiin kulttuurisiin muutoksiin

Nostan esille kolme keskeistä kulttuurista ajattelu- ja toimintatapaa, jotka koronapandemiassa eläminen on sysännyt liikkeeseen. Ne ovat: elämän, luonnon ja tiedon epävarmuus, turvallisuuden tarve sekä hitauden, hoivan ja lähituotannon tärkeys. Pandemiaa levittävät virukset ovat luonnonilmiöitä, jotka kykenevät yllättämään ihmiset ja pakottavat huomaamaan elämän epävarmuuden, kuten nyt on tapahtunut. Erityisesti kriisioloissa ihmiset kaipaavat turvaa, varmaa tietoa viruksesta ja vaikuttavia toimia. Tieteellisen tiedon luonne epävarmana ja koko ajan korjautuvana on aiheuttanut huolta, vaikka juuri se takaa uuden tiedon saatavuuden nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Epävarmoissa pandemiaoloissa hyvinvoinnin turvaaminen on korostanut oman lähipiirin sairaanhoidon, heikommassa asemassa olevien hoivan ja lähituotannon toimivuuden merkitystä globalisoituneessa maailmassa. Samalla matkustamisen voimakas väheneminen ja elämän hidastuminen ovat osoittaneet arvonsa tuottaessaan aiemmasta poikkeavaa hyvinvointia osalle ihmisistä ja luonnosta.

Näihin ajattelu- ja toimintamuotoihin liittyvät tapamme ymmärtää luontoa ja toimia sen osana, eli kulttuurinen luontosuhteemme. Niissä on muutoksen siemen, jonka pandemian erityisolot ovat saaneet itämään ja ne voivat muodostua ajureiksi muutokseen kohti kokonaiskestävyyttä.

Pandemian ja siltä suojautumisen luoma muutostila ei vie kuitenkaan väistämättä kestävämpään maailmaan. Se voi johtaa myös lyhytnäköiseen oman turvan hakemiseen ja luonnosta ja ihmisten tasa-arvoisista elinmahdollisuuksista piittaamattomuuteen.

Kulttuuripolitiikka ja tutkimus kokonaiskestävän muutoksen tukena

Jotta ihmiset omassa elämässään voivat muokata kulttuurisia muutoksen siemeniä kestävyysmurroksen ajureiksi, tarvitaan kaikkiaan kulttuurisesti kestävää eli muutokseen osallistavaa politiikkaa. Kulttuuripolitiikalla vahvistetaan ihmisten epävarmuuden sietokykyä ja kulttuurin muutosjoustavuutta, resilienssiä. Jokainen meistä vaikuttaa arkisilla toimillaan maapallon toiselle puolelle. Siksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä sellaisten kulttuuripoliittisten toimien luomiseksi, jotka tukevat ekologista maailmankansalaisuutta eli yhteistä huolenpitoa luonnosta ja ihmisistä kaikkialla maailmassa.

Arkisten ja poliittisten toimien tueksi tarvitaan tutkimusta siitä, miten maailmankuvalliset ja toiminnalliset kulttuuriset ilmiöt voivat entistä paremmin toimia muutoksen ajureina ja kestävän tulevaisuuden rakentajina.

Blogi perustuu ohessa pdf-tiedostona löytyvään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksistani siitä, miten koronapandemia voi edesauttaa kulttuurista muutosta kohti kestävyyttä. Sama teksti on julkaistu myös Kestävyyspaneelin blogina. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat lausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi julkaisuksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Katriina Siivonen
FT, varajohtaja, yliopistonlehtori, dosentti
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja
https://www.kestavyyspaneeli.fi/

 

Kuvituskuva: Mika Baumeister on Unsplash

Koronakriisi haastaa kaupungistumisen paradigman

Laura Pouru, Hanna Lakkala & Noora Vähäkari:

Kaupungistumisen paradigma on pitkään määritellyt aluekehitystä ja siitä käytävää keskustelua. Kaupungistuminen globaalina megatrendinä onkin jatkunut pitkään ja muovannut yhteiskuntia niin Suomessa kuin maailmalla. Signaaleja kaupungistumisen nousevasta vastatrendistä on kuitenkin ollut havaittavissa kasvavaan tahtiin viime aikoina. Esimerkiksi Ranskassa on havaittu kaupungistumisen pysähtyneen ja Suomessa citymaalaisuus-ilmiö kasvaa. Viimeistään nyt meneillään oleva globaali COVID19-pandemia kyseenalaistaa vaihtoehdottomuuden kaupungistumiselle.

Monipaikkaisuudesta uusi normaali?

Kun kaupungit palveluineen suljetaan, laajemman elintilan ja luonnonläheisyyden tarve korostuu. Kaupunkien pandemia-alttiutta vasten maaseutu näyttäytyy turvallisena. Pako kakkoskoteihin ja mökeille on ollut Euroopan laajuinen ilmiö, ja Suomessakin tätä liikehdintää on suitsittu poikkeuksellisen järeästi, sulkemalla maan väkirikkaimman maakunnan rajat.

Koronakriisi on osoittanut meille kaupunkiasumisen haavoittuvuuden: kaupungin hyödyiksi katsotut asiat kääntyvät itseään vastaan pandemian aikana. Eristämistoimenpiteinä toteutettujen palvelujen sulkemisen jälkeen “kiinni oleva” kaupunki menettää suuren osan vetovoimastaan. Sen sijaan omavaraisempi, tilava, luonnonläheinen arki maaseudulla saa uudenlaista vetovoimaa. 

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovatkin nostaneet esiin monipaikkaisuuden kasvaneen merkityksen ihmisten arjessa. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus ovat olleet esillä jo ennen epidemiaa, mutta viimeistään koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat osoittaneet, miten moni suomalainen elää monipaikkaista arkea. Kriisi on myös tehnyt näkyväksi, miten monipaikkaisuutta ei ole osattu huomioida suomalaisessa yhteiskuntasuunnittelussa, ja esimerkiksi kunnallispalvelut on mitoitettu harhaanjohtavien asukastilastojen avulla. Koronakriisin edesauttama työskentelykulttuurin digiloikka tulee jatkossa mahdollistamaan monipaikkaisuuden yhä useammalle. Töitä voi tehdä ja kouluakin käydä yhä useammin etänä. Jos monipaikkaisuudesta tulee uusi normaali, mitä se tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja aluerakenteelle?

Tulevaisuus ei tule menneisyyden jatkumona

Koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen disruptio on nostanut esiin myös monipuolisen ennakoinnin tarpeen. Viime viikolla julkaistu Kansallinen ennakointi 2020 -tutkimus osoittaa, että Suomessa julkisen hallinnon tekemä ennakointi on usein ollut kapea-alaista ja keskittynyt hahmottamaan todennäköistä tulevaisuutta yllätysten, uusien mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen näkemisen sijaan. Etenkin kunnissa ja maakunnissa ennakointi perustuu vahvasti tilastojen seurantaan. Tällaisessa ennakoinnissa ei ole tilaa luoville vaihtoehdoille, yllätyksille tai systeemitason epäjatkuvuuksille. Toisaalta koronakriisi on nostanut esiin myös kysymyksen ennakointityön laadusta: keskittyykö konsulttivetoinen ennakointityöskentely liiaksi tuottamaan mukavia ja haluttavia tulevaisuuskuvia? Jos ennakointia tehdään toimeksiantajan toiveista eikä avoimista lähtökohdista, saattaa käsittelystä karsiutua haastavimmat villit kortit ja skenaariot.

Onko Suomen aluerakenteen tulevaisuutta osattu siis tarkastella tarpeeksi avoimesti, mutta toisaalta myös kriittisesti? Onko vaihtoehtoisille, vallitsevan diskurssin kyseenalaistaville näkemyksille annettu tilaa? Onko esimerkiksi monipaikkaisuuden moniulotteisia vaikutuksia ymmärretty? Mikä on maaseudun, pienempien paikkakuntien ja Suomen laajan maantieteellisen pinta-alan rooli vuoden 2035 hiilineutraalissa tulevaisuudessa? 

Tulevaisuudentutkimus tarjoaa aluekehityskeskusteluun muutakin kuin megatrendejä. Tulevaisuus ei tule itsestäänselvänä menneen kehityksen jatkumona, vaan se rakennetaan nykypäivän päätöksillä, valinnoilla ja teoilla. Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta keskusteltaessa on pystyttävä tarkastelemaan tulevaisuutta avoimesti ja heittämään romukoppaan olemassa olevat rajoittavat olettamukset siitä, mikä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on mahdollista ja mikä ei. Kriisi nostaa esiin uusia tarpeita. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa mahdollisuuden kriittisesti ja luovasti tarkastella vallitsevia ajattelumalleja ja paradigmoja. Tulevaisuudentutkimus antaa työkaluja tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä vahvistaa aktiivista toimijuutta tulevaisuuden tekemiseksi. 

Laura Pouru, YTM (maantiede), FM (tulevaisuudentutkimus), projektipäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hanna Lakkala, FM (maantiede), projektipäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Noora Vähäkari, FM (aluetiede), tutkimuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

⇒ Seuraa twitter-tiliämme Aluekehityssignaaleja, jonne kokoamme alueiden kehitykseen liittyviä signaaleja Suomesta ja maailmalta. 

– – –
Kuvituskuva: pixabay.com
– – –