Ennakointi, status quo -ajattelu ja yhteiskuntien tulevat sosiotekniset regiimit

Jari Kaivo-oja

Tulevaisuuksien ennakoinnissa ja tulevaisuudentutkimuksen piirissä on panostettu paljon skenaarioanalyysiin ja vaihtoehtoisten tukevaisuuksien arviointiin. Usein puhutaan tulevaisuuksien tutkimuksesta, koska eri vaihtoehtojen esittely ja arviointi nähdään hyvin perustelluksi. Kun esimerkiksi poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä, he ovat kiinnostuneita eri vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä hyödyistä, haitoista ja riskeistä. Usein tämä vaihtoehtoja erittelevä ja jäsentelevä ajattelumalli nähdään perusteltuna rationaalisen järjen käytön näkökulmasta.

Kun tulevaisuudesta tehdään päätöksiä, aika harvoin yksi yksittäinen toimija tai ihminen tekee yksinään päätöksiä. Toki on myös tilanteita, joissa yksittäiselle toimijalle on annettu erittäin paljon valtaa ja vastuuta. Diktaattoreita on edelleen maailmassa ja heillä on myös erittäin paljon valtaa. Tällä hetkellä maailmassa on 49 diktaattoria. Maailmassa on nykyään myös monia erittäin vauraita ihmisiä, joilla on todella paljon vaikutusvaltaa ja myös mandaatti tehdä isoja merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä. Maailmassa arvioitiin vuonna 2016 olevan noin 62 ihmistä, jotka ovat yhdessä rikkaampia kuin puolet maailman koko väestöstä. Vielä 2010 tämä vastaava luku oli vielä ”vain” 388 ihmistä. Varallisuus on keskittynyt maailmassa hyvin epätasaisesti. Jos mietimme asiaa laadukkaan päätöksenteon kannalta, kysymys mahdollisesta uudesta status quosta on tästäkin näkökulmasta arvioituna keskeinen. Se, mitä nämä 62 ihmistä ajattelevat tänään tulevaisuuden status quosta, ei ole täysin yhdentekevää kenellekään meistä.

Varallisuus ja tulot ovat jakaantuneet maailmassa varsin epätasaisesti. Jos ajatellaan tulevaisuutta diktaattorin tai upporikkaan miljardöörin näkökulmasta, myös diktaattorin tai megavauraan päättäjänkin kannattaa miettiä tulevaisuuden vaihtoehtoja, koska mikään päätös ei ole täysin riskitön heille itselleen ja päätökset vaikuttavat monen eri sidosryhmän tulevaisuuteen. Myös itse päättäjän ja hänen lähipiirinsä tulevaisuus riippuu päätösten laadukkuudesta suhteessa tulevaisuuden toivottaviin kehitysprosesseihin – kuten sellaisiin kestävän kehityksen prosesseihin, joissa talouskasvun onnellisuus- ja hyvinvointivaikutukset lisääntyvät. Myös filantropian eli yhteiskunnallisen hyväntekemisen alalla voi olla hyötyä status quon luonteen ja sisällön pohdinnasta. Siksi näemme erilaisia neuvonantajia ja asiantuntijoita näissä yleishyvää tai yhteiskunnan poliittista päätöksentekoa edistävissä yhteyksissä. Olisi hyvä pyrkiä läpinäkyvyyteen näissäkin yhteyksissä, koska vallan ja vastuun kysymykset eivät ole yhdentekeviä.

Mitä pidemmän aikavälin päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää on hahmottaa ja jäsennellä eri vaihtoehtojen vaikutukset huolella ennen päätöksentekoa. Jotta päättäjä voisi tehdä viisaita tulevaisuustietoisia päätöksiä, hänen täytyy miettiä eri sidosryhmien intressejä ja niiden painoarvoa tulevaisuuden eri skenaarioissa. Päätöksentekijän täytyisi myös miettiä eri trendien ja prosessien keskinäistä vuorovaikutusta – joka usein tapahtuu ristivaikutuksien analyyttisen tutkimuksen kautta. Tällöin päädytään – mikäli päättäjä on riittävän älykäs – miettimään eri intressien tasapainoa – eli eri intressiryhmien status quo- ratkaisua. Status quo on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”tila jossa”. Usein status quon ymmärretään tarkoittavan asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse millään tavalla muuttaa. Status quota voidaan pitää täydellisenä vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille. Vallankäytössä status quon ymmärretään merkitsevän tilaa, jossa alkuperäinen tila tai asema pysyy muuttumattomana painostuksesta huolimatta. Tämä yleinen käsitys voi olla ongelmallinen asia tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Toisaalta se on selvä haaste tulevaisuudentutkimukselle. Onhan niinkin, että status quo voi kääntyä radikaalin muutoksen kautta uudeksi status quoksi. Tästä on kysymys esimerkiksi Iso-Britannian Brexit-prosessissa. Status quon ollessa täydellinen, ei ennakointia juuri välittömästi tarvita, koska mitään ei tarvitse muuttaa. Toisaalta ennakoinnin yhteydessä voidaan nähdä aina tarve uuden tulevaisuuden status quo -tilan määrittelemiseksi.

Status quo nähdään usein muuttumattomuuden tilana, jossa mikään olennainen asia ei muutu. Samat asiat toistuvat samoina – eri ajasta toiseen aikaan. Tämä on varsin yleinen ja vallitseva käsitys yhteiskunnallisesta status quo -ratkaisuista. Meillä on olemassa lukuisia mekanismeja, jotka pyrkivät ylläpitämään järjestelmiä tasapainossa ja yleisessä status quon edellyttämässä järjestyksessä. Frank Geelsin 3-tasomallissa, tämä oletus nähdään lähtökohtana yhteiskuntien olemassa oleville sosioteknisille regiimeille.

Jos pysähdymme miettimään asioita tarkemmin historian valossa, voimme huomata, että jopa yhteiskunnallinen status quokin muuttuu ajassa. Esimerkiksi se, mikä oli yhteiskunnallinen status quo Urho Kaleva Kekkosen vahvasti johtamassa Suomessa joskus 1970-luvulla, ei ole status quo 100-vuotista itsenäisyyttään juhlivassa Suomessa. Nykytilanteessa monissa Euroopan jäsenmaissa erilaiset populistiset liittoutumat pyrkivät kyseenalaistamaan nykyisen status quo-tilan – tai toisaalta ne pyrkivät ehkä myös palauttamaan aikaisemmin vallinneen tai oletetun status quo-tilan. Tässäkin mielessä status quon pohdinta on tärkeää.

Yhteiskunta ja talouden rakenteet muuttuvat – ja näin myös eri systeemien tasapainotilatkin muuttuvat. Myös systeemiset taustamekanismit, jotka johtavat status quo -ratkaisuun yhteiskunnassa, muuttuvat ajassa. Kun muutokset tapahtuvat nopeasti, käy myös status quon määrittely vaikeaksi ja haasteellisemmaksi.

Politiikka nykymuodossaan perustuu edelleen hyvin pitkälle status quon etsimiseen, löytämiseen ja päätöksiin status quosta. Usein uuden status quo -ratkaisun löytäminen on vaikeaa ja tuskallista – kuten esimerkiksi Suomessa ns. sote-uudistusta koskeva päätöksenteko on meille konkreettisesti osoittanut. Tämä on hyvä muistaa, kun puhutaan tieteen ja politiikan yhteispelistä ja erityisesti yhteiskuntaa palvelevasta strategisesta tutkimustoiminnassa. Esimerkiksi Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen ohjelma on hyvä esimerkki tämän tyyppisestä tutkimuksen ja politiikan yhteistyöstä ja tutkimuksesta. Tulevaisuuspolku vanhasta status quosta johonkin uuteen status quo -ratkaisuun vaatii syvällistä ymmärtämystä erilaisista päätöksenteon sidosryhmien intresseistä ja tavoitteista.

Jos ajattelemme tulevaisuudentutkimusta, sen voidaan nähdä sosioteknisten regiimien muutoksen ennakointina ja tutkimuksena. Viime kädessä tulevaisuudentutkimuskin on usein status quon löytämistä palvelevaa tutkimusta – ainakin poliittisen päätöksenteon yhteydessä. Tässä yhteydessä muutoksien voidaan esittää syntyvän (1) globaalin maiseman (global landscape) muutoksesta, johon yleensä liitetään megatrendien ja trendien tutkimus. Toinen muutoksen tuottajataso on (2) ruohonjuuritason mikrotoiminta ja ns. niche-taso, joka myös tuottaa uusia elementtejä yhteiskunnan sosiotekniseen regiimiin. Esimerkiksi kaikki yritysten start-up -yritystoiminta liittyy niche-tason toimintaan. Nämä kaksi tasoa on tunnistettavissa myös Frank Geelsin paljon käytetyssä heuristisessa mallissa. Tätä 3-tasomallia käytetään nykyään usein jäsentävänä lähtökohtana, kun puhutaan strategisesta tutkimustoiminnasta ja sen jäsentelystä.

On hyvä muistaa, että politiikan kentässä viime kädessä vastuu status quo -ratkaisuista kuuluu poliittisille päättäjille, jotka edustavat erilaisia maailmankuvia ja eri sidosryhmien intressejä. Silti tulevaisuudentutkimus voi tarjota toimivia ennakointi- ja taustietoja ja näkemyksiä, jotka helpottavat päätöksentekijöitä usein varsin tuskallisissa status quo -määrittelyissä. Politiikka-analyysien ja ennakointitutkimuksen parempi integraatio vaatii osaamista ja halua monitieteelliseen tutkimukseen. Se vaatii myös kiinnostusta status quon peruselementtien tunnistamiseen erilaisissa yhteiskunnallisen päätöksenteon yhteyksissä.

Usein status quon uusi päivitetty määrittely vaatii mahdollisuuksien analyysien (feasibility analysis) ja toivottavuusanalyysien (desirability analysis) taidokasta integraatiota. Tässä yhteydessä tarvitaan usein myös tietoa arvioiduista todennäköisyyksistä (probability analysis) ja riskeistä (risk analysis). Nämä ennakointianalyysit ovat tulevaisuudentutkimuksen keskeistä osaamisaluetta ja niiden työstäminen edellyttää aktiivista tutkimusta ja selvitystyötä. Harhat status quon tulevasta kehityksestä ja sen sisällöstä voivat olla kohtalokkaita koko ihmiskunnalle – ja myös yksittäisille ihmisryhmille. Siksi myös tulevaisuudentutkijoiden on syytä olla kiinnostuneita status quo ­-analyyseistä.  Status quon kyseenalaistaminen ja mahdollisen uuden status quon hahmottaminen kuuluu tulevaisuudentutkimuksen tutkimuskenttään.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

 

Taustakirjallisuutta

Dean, Mark, Kıbrıs, Özgür & Masatlioglu, Yusufcan (2017) Limited attention and status quo bias. Journal of Economic Theory, Volume 169, May 2017, p. 93–127.

Dunn, E.W. Aknin, L.B. & Norton, M.I. (2008) Spending money on others promotes happiness. Science. Vol. 319, No. 5870, March 21. p. 1687, f. PMID 18356530.

Geels, Frank W. (2007) Analysing the breakthrough of rock ‘n’ roll (1930–1970) Multi-regime interaction and reconfiguration in the multi-level perspective. Technological Forecasting and Social Change, Volume 74, Issue 8, sp 1411–1431.

Geels, Frank W. (2010) Ontologies, socio-technical transitions (to sustainability), and the multi-level perspective. Research Policy, Volume 39, Issue 4, p. 495–510

Geels, Frank W. (2011) The multi-level perspective on sustainability transitions: Responses to seven criticisms. Environmental Innovation and Societal Transitions, Volume 1, Issue 1, p. 24–40.

Harless, Patrick (2016) Solidarity in preference aggregation: Improving on a status quo. Games and Economic Behavior, Volume 95, January 2016, p. 73–87.

McCully, George (2008) Promethean Fire: The Archetype (Chapter I). Philanthropy Reconsidered: Private Initiatives, Public Good, Quality of Life (A Catalogue for Philanthropy Publication). Bloomington, IN, USA: AuthorHouse (self-published). p. 1–21.

Tetlock, Philip E & Gardner, Dan (2015) Superforecasting. The Art and Science of Prediction. Crown Publishers. New York.

Wimer, David L. & Vining, Aidan R. (2017) Policy Analysis: Concepts and Practices. 6th Edition. Routledge. New York.


Photo: Jari Kaivo-oja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s