Avainsana-arkisto: pandemia

Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin

Sirkka Heinonen:

Systemaattista tulevaisuusajattelua on yhteiskunnassamme harjoitettu monella tasolla – niin akateemisessa maailmassa ja oppilaitoksissa, julkishallinnon alalla valtio-, maakunta- ja kuntatasoilla kuin yritysten ja kansalaisjärjestöjen parissa. Pandemia kuitenkin on räjäyttänyt pankin – avannut toimijoiden silmät näkemään tulevaisuuden ennakoinnin kriittisen luonteen ja eksponentiaalisesti kasvaneen tulevaisuustyön tarpeen.

Tulevaisuuden ennakointi ei enää ole harvojen ylellisyyttä tai kaukoviisasta harrastustoimintaa, vaan yksinkertaisesti kategorinen välttämättömyys selvitäksemme turbulentissa maailmassa. Otsikkoni on kaksimielinen – ensinnäkin se tarkoittaa tätä laaja-alaista ja dramaattista ”tulevaisuusherätystä”, jonka pandemia laukaisi tsunamin lailla – kaikilla organisaatioilla tulisi olla tulevaisuusstrategia.  Tulevaisuusstrategia merkitsee sitä, että normaalin strategian ohella ja päälle laaditaan pidemmän tähtäyksen strategia, jossa tarkastellaan asioita ja syy-seurausketjuja laaja-alaisesti ja ääreisnäköä käyttäen. Katsotaan, mitä ympäröivässä maailmassa ja toimintaympäristössä tapahtuu, muillakin kuin omalla toimialueella. Pitkä aikaväli voi rohkeasti kurkottaa sadankin vuoden päähän (Heinonen et al 2018).

Organisaatioiden tulee luodata tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ensinnäkin siitä, miten pandemian oloissa selvitään ja mitä kaikkia vyyhteen kietoutuneita vaikutuksia sillä on lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Toisekseen otsikko viittaa siihen, että tulevaisuus on yllätyksiä – i.e. villejä kortteja ja mustia joutsenia – täynnä. Yllätykset ovat uusi normaali (Heinonen et al 2017). Tsunamin lailla saattavat perinteiset käytänteet ja totutut tavat kääntyä pääalelleen tai uusille poluille. Tällainen tulevaisuustsunami voi merkitä myös uuden ”hyvän” alkua – kehityksen orastavat siemenet saadaan kasvuun joustavuudella ja sinnikkyydellä. Pahimmillaan tulevaisuustsunami voi merkitä sitä, että ”tulevaisuusangst” tukahduttaa tulevaisuustoivon (Interview of Steinmüller). Huolestuminen sairastumisesta, kuolemasta ja toimeentulosta voi hämärtää tulevaisuuden olemattomiin. Tätä pitäisi ehkäistä kaikin tavoin ja koulutuksella, tutkimuksella ja tiedeviestinnällä on tässä toiminnan paikka. (OKM)

Emme voi välttää epävarmuuksia ja yllätyksiä, emme voi kontrolloida niitä, sen sijaan voimme kehittää tulevaisuusosaamisen avulla niiden ennakointia, niihin valmistautumista, niiden muokkaamista vähemmän haitallisiksi ja niiden sietokykyä. Varsinaiset yllätykset voivat vielä olla tuloillaan ja nousta pandemian moninaisista vaikutuksista yhteiskuntaan. Pandemia on kuin maanjäristys – sen jälkijäristykset ovat arvaamattomia.

Pandemia testaa tulevaisuusresilienssiä

Koronaviruksen aiheuttama pandemia ravisutti ja ravisuttaa vielä pitkään Suomea ja koko maailmaa. Se toimii epokaalisena vedenjakajana aikaan ennen ko pandemiaa (pre-pandemic) ja aikaan sen jälkeen (post-pandemic). Pandemian eteneminen ja sen seurausvaikutukset sekä kriisin laukaisemat toimenpiteet ja suhtautuminen näyttäytyvät varsin erilaisina eri maissa. Pandemia testaa yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – sitä, miten hyvin yhteiskunta pystyy reagoimaan tilanteeseen, päättämään relevanteista toimenpiteistä ja nousemaan kriisistä. Tulevaisuusresilienssissä on kyse ensinnäkin siitä, miten ja millaisena yhteiskunta tulee ulos pandemiakriisistä sekä miten siihen johtaneita tekijöitä tunnistetaan ja miten sitä pystyttiin hillitsemään. Toisekseen, ja vähintään yhtä tärkeää, tulevaisuusresilienssissä on oppia tapahtuneesta ja tapahtumien syy-seurausketjuista tulevaisuuden varalle – systemaattisen tulevaisuusajattelun ja holistisen proaktiivisuuden sekä epävarmuuksien ja riskien ennakoinnin avulla.

Pandemia tangeeraa tulevaisuusajattelun perusperiaatteiden kanssa – se pysäyttää ajattelemaan asioita laajemmalla ja pidemmällä perspektiivillä sekä kyseenalaistaa monia asioita: tehokkuusajattelun, globaalit tuotantoketjut, vapaan liikkuvuuden, lentoliikenteen ja ravintotottumukset.

Pandemia iski tsunamin lailla, se yllätti, vaikka useissa tulevaisuudentutkimuksissa ja skenaarioissa pandemia on ollut vakioesimerkki yllättävästä tapahtumasta, joka sattuessaan aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia. Kuitenkaan skenaarioissa ei yleensä ole pureuduttu syvällisemmin siihen mitä seurauksia pandemiasta on yhteiskunnalle. Pandemia on myös saanut aikaan skenaariotsunamin – kautta maailman on laadittu skenaarioita pandemiasta, sen vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Millennium-hankkeen juuri julkaistut covid19-skenaariot (Millennium Project Covid Scenarios Team 2020) tehtiin Yhdysvaltojen Punaisen Ristin toimeksiannosta. Niitä voi modifioiden heijastaa ja hyödyntää eri maiden koronavirusskenaarioiden laadintaan. Perinteisen kolmen skenaarion setti (BAU, pessimistinen ja optimistinen) perustuu neljän osadelfoin tuloksiin, jotka ovat raportin liitteessä. Pandemiasta kunnialla selviämisen ehdoksi nousi tarvittavina kriteereinä suuren yleisön luottamus ja yhteiskunnan koheesio. Riskinä taistelussa virusta vastaan on joutuminen tinkimään vapauksista – erityisesti kokoontumis- ja liikkumisvapaudesta. Kansallisella ja globaalillakin tasolla tarvitaan vahvaa ja viisasta johtajuutta, joka erottaa sen, mitä tiedetään, siitä, mitä arvellaan ja siitä, mikä on silkkaa disinformaatiota tai harhaanjohtamista.

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisena pidetyssä kesäseminaarissa ”Tulevaisuus vedenjakajalla” pohdittiin arkea pandemian puristuksessa ja siitä pinnalle pääsemisen keinoja. Seuran 40-vuotisjuhlavuoden osana järjestettiin myös lyhytelokuvakilpailu pandemian jälkeisen elämän visualisointina. Voittajaksi nostettiin unenomainen ajatuksia ja mielikuvia esiin nostattanut Amanda Gutierrezin ja Tuomo Tiisalan teos ”Isolation 3.20”. Kilpailun ulkopuolella ja eräänlaiseksi sparraukseksi tein oman videomanifestini pandemian jälkeisestä elämästä ”We will survive”. Ennakointiaineistojen visualisointi on nousemassa tärkeäksi tulevaisuusviestinnän ja vuorovaikutuksen kanavaksi. Peräänkuulutan rohkeasti skenaarioiden visualisointia vaikkapa juuri videoiden muotoon.

Pysähtymisen ja uudelleen ajattelun paikka

Pandemian aiheuttamien rajoitusten myötä on hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä pitää elämässä tärkeänä. Pysähdys antaa sijaa myös hitaan elämän (slow life) kulttuuriselle mallille. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä tehokkaasti ja tiukalla aikataululla. Hitaan elämän malli pandemian pakottamana johdattaa monet mökkeilyn pariin virusvapaalle. Periferiasta voi tulla turvapaikka tiheään asutuille kaupunkilaisille. Eräs pandemian vaikutuksista voikin kytkeytyä maaseutu/kaupunki-ajattelun uudelleen mietintään ja kahtia-asettelun purkamiseen. Luonnonympäristön, kuten metsän, puistojen ja rantojen, merkitys korostuu. Rajoitusten ja tartunnan pelosta fyysisten kontaktien vähentäminen on avannut ikkunat ja ovet luontoon ja liikuntaan. Jos luonnossa liikkuminen jää pysyväksi muodoksi niillekin, jotka eivät ennen pandemiaa niin paljon sitä harrastaneet, voidaan puhua jopa kansanterveydellisistä vaikutuksista. Viherrakentamiselle tulee myös uutta kysyntää. Kaupunkisuunnittelulle pandemiasta tulee kiintoisa haaste – miten lisätä kaupunkirakenteeseen viheralueita ja miten mahdollistaa kaupunkilaisille liikkuminen luontokohteissa ja kaupunkitilassa myös virusepidemian olosuhteissa. Uusimpana pandemian mainingeissa rantaan huuhtoutuneena ”löydöksenä” eli tuoreena tutkimusteemana nousevatkin mieleen pandemian tai muiden poikkeustilojen suhteen turvallisen kaupunkitilan käytön muodot, tavat ja innovaatiot sekä paikkatietoaineistojen ja tekoälyn hyödyntämisen tarjoamat mahdollisuudet tähän.

Ihmiskunnan aikalisä

Koronaviruspandemian ja sen aiheuttamien huolestuttavien talousvaikutusten aikana ihmiskunta on saanut ensimmäisen globaalin ”aikalisänsä”. Meidän tulisi ajatella uudelleen kaikki instituutiot. Osaammeko käyttää tämän pysähdyksen suoman ajan viisaasti? Miettikäämme, mikä ei muutu ja minkä emme haluakaan muuttuvan? Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Meidän tarpeemme inhimilliseen vuorovaikutukseen ja luonnonyhteyteen ei vähene. Solidaarisuus, auttaminen ja hoiva ovat ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Tämä blogiteksti perustuu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaani lausuntoon, jossa on lisää ajatuksiani ja PESTEC-taulukko koronapandemian vaikutuksista lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut kaikki pyytämänsä koronaviruksen vaikutuksia koskevat asiantuntijalausunnot kesäkuussa 2020 julkaistuksi raportiksi Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Sirkka Heinonen
Emeritaprofessori
Rooman klubin jäsen


– – –

Lähteet

Heinonen, Sirkka (2020) Pandemia testaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusresilienssiä – Kurkistuksia koronapandemian seurauksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Teoksessa: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti TuVJ 1/2020 Koronapandemian hyvät ja huonot vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, s. 21–30.

Heinonen, Sirkka (2020) Interview of Karlheinz Steinmüller on the deepening VUCA World and Surprises by Sirkka Heinonen at Finland Futures Research Centre (FFRC), Helsinki 2020. Audio and text.

Heinonen, Sirkka Kurki, Sofi – Ruotsalainen, Juho – Salminen, Hazel – Kuusi, Osmo & Zavialova, Sofia (2018) Sata vuotta syteen tai saveen – miksi ja miten ennakoida sadan vuoden tähtäimellä? Futura 1/2018, 5–18.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Ruotsalainen, Juho & Steinmüller, Karlheinz (2017) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12. https://doi.org/10.1007/s40309-017-0117-5

Millennium Project Covid Scenarios Team (2020) Three Futures of the COVID-19 Pandemic in the United States January 1, 2022. Millennium Project. Washington D.C.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020) Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 3.4.2020.

Finnish Society for Futures Studies (2020) We Will Survive – Life Post-Pandemic. Organiser’s PR contribution video to the Call for short films by the Finnish Society for Futures Studies (FSFS).

Kuvituskuva: C Drying on Unsplash

Koronakriisi haastaa kaupungistumisen paradigman

Laura Pouru, Hanna Lakkala & Noora Vähäkari:

Kaupungistumisen paradigma on pitkään määritellyt aluekehitystä ja siitä käytävää keskustelua. Kaupungistuminen globaalina megatrendinä onkin jatkunut pitkään ja muovannut yhteiskuntia niin Suomessa kuin maailmalla. Signaaleja kaupungistumisen nousevasta vastatrendistä on kuitenkin ollut havaittavissa kasvavaan tahtiin viime aikoina. Esimerkiksi Ranskassa on havaittu kaupungistumisen pysähtyneen ja Suomessa citymaalaisuus-ilmiö kasvaa. Viimeistään nyt meneillään oleva globaali COVID19-pandemia kyseenalaistaa vaihtoehdottomuuden kaupungistumiselle.

Monipaikkaisuudesta uusi normaali?

Kun kaupungit palveluineen suljetaan, laajemman elintilan ja luonnonläheisyyden tarve korostuu. Kaupunkien pandemia-alttiutta vasten maaseutu näyttäytyy turvallisena. Pako kakkoskoteihin ja mökeille on ollut Euroopan laajuinen ilmiö, ja Suomessakin tätä liikehdintää on suitsittu poikkeuksellisen järeästi, sulkemalla maan väkirikkaimman maakunnan rajat.

Koronakriisi on osoittanut meille kaupunkiasumisen haavoittuvuuden: kaupungin hyödyiksi katsotut asiat kääntyvät itseään vastaan pandemian aikana. Eristämistoimenpiteinä toteutettujen palvelujen sulkemisen jälkeen “kiinni oleva” kaupunki menettää suuren osan vetovoimastaan. Sen sijaan omavaraisempi, tilava, luonnonläheinen arki maaseudulla saa uudenlaista vetovoimaa. 

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovatkin nostaneet esiin monipaikkaisuuden kasvaneen merkityksen ihmisten arjessa. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus ovat olleet esillä jo ennen epidemiaa, mutta viimeistään koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat osoittaneet, miten moni suomalainen elää monipaikkaista arkea. Kriisi on myös tehnyt näkyväksi, miten monipaikkaisuutta ei ole osattu huomioida suomalaisessa yhteiskuntasuunnittelussa, ja esimerkiksi kunnallispalvelut on mitoitettu harhaanjohtavien asukastilastojen avulla. Koronakriisin edesauttama työskentelykulttuurin digiloikka tulee jatkossa mahdollistamaan monipaikkaisuuden yhä useammalle. Töitä voi tehdä ja kouluakin käydä yhä useammin etänä. Jos monipaikkaisuudesta tulee uusi normaali, mitä se tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja aluerakenteelle?

Tulevaisuus ei tule menneisyyden jatkumona

Koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen disruptio on nostanut esiin myös monipuolisen ennakoinnin tarpeen. Viime viikolla julkaistu Kansallinen ennakointi 2020 -tutkimus osoittaa, että Suomessa julkisen hallinnon tekemä ennakointi on usein ollut kapea-alaista ja keskittynyt hahmottamaan todennäköistä tulevaisuutta yllätysten, uusien mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen näkemisen sijaan. Etenkin kunnissa ja maakunnissa ennakointi perustuu vahvasti tilastojen seurantaan. Tällaisessa ennakoinnissa ei ole tilaa luoville vaihtoehdoille, yllätyksille tai systeemitason epäjatkuvuuksille. Toisaalta koronakriisi on nostanut esiin myös kysymyksen ennakointityön laadusta: keskittyykö konsulttivetoinen ennakointityöskentely liiaksi tuottamaan mukavia ja haluttavia tulevaisuuskuvia? Jos ennakointia tehdään toimeksiantajan toiveista eikä avoimista lähtökohdista, saattaa käsittelystä karsiutua haastavimmat villit kortit ja skenaariot.

Onko Suomen aluerakenteen tulevaisuutta osattu siis tarkastella tarpeeksi avoimesti, mutta toisaalta myös kriittisesti? Onko vaihtoehtoisille, vallitsevan diskurssin kyseenalaistaville näkemyksille annettu tilaa? Onko esimerkiksi monipaikkaisuuden moniulotteisia vaikutuksia ymmärretty? Mikä on maaseudun, pienempien paikkakuntien ja Suomen laajan maantieteellisen pinta-alan rooli vuoden 2035 hiilineutraalissa tulevaisuudessa? 

Tulevaisuudentutkimus tarjoaa aluekehityskeskusteluun muutakin kuin megatrendejä. Tulevaisuus ei tule itsestäänselvänä menneen kehityksen jatkumona, vaan se rakennetaan nykypäivän päätöksillä, valinnoilla ja teoilla. Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta keskusteltaessa on pystyttävä tarkastelemaan tulevaisuutta avoimesti ja heittämään romukoppaan olemassa olevat rajoittavat olettamukset siitä, mikä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on mahdollista ja mikä ei. Kriisi nostaa esiin uusia tarpeita. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa mahdollisuuden kriittisesti ja luovasti tarkastella vallitsevia ajattelumalleja ja paradigmoja. Tulevaisuudentutkimus antaa työkaluja tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä vahvistaa aktiivista toimijuutta tulevaisuuden tekemiseksi. 

Laura Pouru, YTM (maantiede), FM (tulevaisuudentutkimus), projektipäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hanna Lakkala, FM (maantiede), projektipäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Noora Vähäkari, FM (aluetiede), tutkimuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

⇒ Seuraa twitter-tiliämme Aluekehityssignaaleja, jonne kokoamme alueiden kehitykseen liittyviä signaaleja Suomesta ja maailmalta. 

– – –
Kuvituskuva: pixabay.com
– – –