Avainsana-arkisto: työn tuottavuus

Huomioita työn tuottavuuden trendikehityksestä Suomessa ja Euroopassa: Nyt hälytyskellot soivat Suomelle Euroopassa

Jari Kaivo-oja

Tässä blogiviestissä tarkastelen työn tuottavuuskehityksen trendejä Suomen osalta ja vertailen niitä Suomen kannalta keskeisten verrokkimaiden vastaavaan työn tuottavuuskehitykseen. Vertailut perustuvat Eurostatin 14.3.2021 virallisesti julkaisemiin indeksiaikasarjoihin. Vertailen Suomen tuottavuuskehitystä eräisiin Suomen verrokkimaihin kuten Saksaan, Ruotsiin, Viroon, Iso-Britanniaan, Sveitsiin ja Puolaan. Teen vertailun työn tuottavuuskehityksen osalta myös EU-28 -alueeseen ja Euro-alueeseen.

Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote eli arvonlisäys tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Se, miksi yleensä työn tuottavuudesta ollaan kiinnostuneita, on se, että uusklassisen talousteorian mukaan talouskasvu syntyy pääosin työn tuottavuuden kasvusta. Vaikka työn tuottavuus on varsin tärkeä muuttuja, sen ei katsota välttämättä selittävän yleistä palkkakehitystä, ei ainakaan ekonomisti Blair Fixin mukaan Yhdysvalloissa (Productivity Does Not Explain Wages – Economics from the Top Down, No, Productivity Does Not Explain Income – Economics from the Top Down). Varmasti tämä keskustelu palkkakehityksen ja työn tuottavuuden välisestä suhteesta jatkuu aktiivisena.

Viime aikoina työn tuottavuudesta on oltu aikaisempaa enemmän huolestuneita, koska vuonna 2019 työn tuottavuus ei kasvanut juurikaan Suomessa. Käytännössä työn tuottavuuskehitys pysähtyi lähes kokonaan Suomessa. Kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan laskettu työn tuottavuus kasvoi vuonna 2019 Suomessa 0,1 prosenttia.  Kun arvonlisäyksen volyymi kasvoi 1,3 prosenttia ja tehtyjen työtuntien määrä 1,2 prosenttia, saatiin yhdessä työtunnissa siis aikaan vain aiempaa hieman enemmän arvonlisää. Tilastokeskuksen tietojen mukaan työn tuottavuuden 1990-luvun puolivälin jälkeinen aleneva trendi oli vuosien 2016 ja 2017 kehityksen ansiosta kääntymässä positiivisempaan suuntaan, mutta vuonna 2018 työn tuottavuuden kasvu taittui jälleen. (Tilastokeskus – Tuottavuustutkimukset 2018 (stat.fi). Syystäkin ollaan tästä työn tuottavuuden huonosta yleiskehityksestä oltu huolestuneista.  

Eurostatin indeksi perustuu seuraaville oletuksille. Bruttokansantuote (BKT) on taloudellisen toiminnan mittari. Se määritellään kaikkien tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvona vähennettynä niiden luomisessa käytettyjen tavaroiden tai palvelujen arvolla. Bruttokansantuotteen kehitys työllistä kohden on tarkoitus antaa yleiskuva kansantalouden tuottavuudesta suhteessa Euroopan unionin keskiarvoon. On syytä korostaa, että kansantalouden eri toimialoilla ja alueilla työn tuottavuus vaihtelee paljon ja tämä on hyvä aina muistaa, kun vertailuja tehdään makrotalouden ja kansantalouden tasolla.

Jos maan indeksi Eurostatin tilastojen mukaisessa vertailussa on yli 100, maan bruttokansantuote työntekijää kohti on korkeampi kuin EU: n keskiarvo ja päinvastoin. Perusluvut ilmaistaan ​​ostovoimapariteettipohjaisina eli yhteisessä valuutassa, joka eliminoi maiden väliset hintatasoerot, mikä mahdollistaa merkityksellisen volyymivertailun EU- maiden välillä. On syytä huomauttaa, että ”työlliset” eivät tee eroa kokopäiväisen ja osa-aikaisen välillä. Tämä voi vaikuttaa osittain indeksien vertailutuloksiin, koska osapäiväinen työ on eri tasolla eri EU-maissa. Nämä reunaehdot on hyvä muistaa, kun näitä Eurostatin tilastoja tarkastellaan.  

Työn tuottavuus työtuntia kohti lasketaan todellisena tuotoksena työn panosyksikköä kohti (mitattuna tehtyjen työtuntien kokonaismäärällä). Työn tuottavuuden mittaaminen työtuntia kohti antaa paremman kuvan talouden tuottavuuskehityksestä kuin työvoiman tuottavuus työllistä kohti, koska se eliminoi työvoiman kokoaikaisen ja osa-aikaisen koostumuksen erot maittain ja eri vuosina.

Aluksi tarkastellaan Työn tuottavuuden kehitystä Suomessa vuosina 19952019. Havaitsemme trendin olevan laskeva. Vuosina 20072008 Suomen työn tuottavuus oli vielä varsin korkealla tasolla. Lasku tältä huipputasolta on ollut huomattava, yli 8 indeksipistettä. On varsin selvää, että tämä laskeva trendi ei ole mitenkään positiivinen asian Suomen kansantaloudelle ja kansalaisten tulevalle hyvinvoinnille.  

Kuva 1. Työn tuottavuuden kehitys Suomessa vuosina 1995–2019 (Lähde: Eurostat 2021).

Jos vertaamme Suomen työn tuottavuutta muualla Euroopassa tapahtumaan työn tuottavuuden kehitykseen, voimme esittää seuraavan vertailun. Kuvasta 2 näemme, että Suomi on menettänyt asemiaan työn tuottavuuden osalta vuosina 2008–2019. Positiivista on havaita, että vuoden 2015 jälkeen on tapahtunut pieni korjausliike, jolla kuusi vuotta kestänyt heikentynyt indeksikehitys on pysäytetty suhteessa EU:n työn tuottavuuden yleiskehitykseen.

Kuva 2. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja EU-28-maiden ja Euro-alueen välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Ruotsi on aina ollut keskeinen vertailukohde Suomelle työn tuottavuuskehityksen osalta. Kuvassa 3 on esitetty Suomen ja Ruotsin työn tuottavuuskehityksen eron kehitys.

Kuva 3. Työn tuottavuusero eron kehitys Suomen ja Ruotsin välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Negatiivinen indeksinumero tarkoittaa kuvassa 3 sitä, että Ruotsissa työn tuottavuus on parempi kuin Suomessa. Vuonna 2005 ero oli noin -3 ja tältä tasolta se laski tasolle -9. Suomen ja Ruotsin ero kuitenkin kaventui vuosina 2015–2017, mutta myönteinen kehitys tyrehtyi taas 2018–2019. On mielenkiintoista nähdä, kykeneekö Suomi ryhdistäytymään tässä Ruotsi-Suomi -kilpailussa., joka on merkitykseltään taloudellisesti tärkeämpi kuin maiden väliset jääkiekkokisailut.

Kuvassa 4 on taas estetty Suomen työn tuottavuusero suhteessa Saksaan vuosina 2005–2019. Suomessa työn tuottavuus on ollut parempi kuin Saksassa, mutta vuosina 2009–2014 koettiin notkahdus tässä maiden välisessä erossa. Ero kävi jo indeksiluvun 2 tasolla, mutta vuonna 2014 jälkeen tehtiin korjausliike Suhteessa Saksan työn tuottavuuskehitykseen. 

Kuva 4. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Saksan välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 5 on esitetty Suomen työn tuottavuusero suhteessa Norjan kehitykseen vuosina 2005-2019. Tästä kuvasta näemme selvästi, että Suomi on kyennyt kohentamaan työn tuottavuutta suhteessa Norjassa tapahtuneeseen työn tuottavuuden kehitykseen, vaikka koko ajanjaksolla työn tuottavuus on ollut Suomea parempi Norjassa. Trendi on ollut Suomen osalta nousujohteinen, mikä on tietysti myönteinen asia.  

Kuva 5. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Norjan välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 6 on vielä esitetty työn tuottavuuseron kehitys suhteessa Iso-Britanniaan. Näemme kuvassa koko ajan laskevan trendin vuodesta 2005 lähtien. Tämä kehitys ei tietystikään ole myönteinen asia, koska se sisältää markkinamenestysten mahdollisuuden brittimarkkinoiden osalta. On selvää, että tätä trendikäyrää on syytä seurata korostuneella valppaudella – etenkin Brexit-murroksen myötä.  

Kuva 6. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Iso-Britannian välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 7 on esitetty työn tuottavuuseron kehitys suhteessa Viron kansantalouteen. Näemme kuvassa 8 koko ajan laskevan trendin vuodesta 2005 lähtien. Samoin kuin Iso-Britannian kohdalla, tämä kehitys ei tietystikään ole myönteinen asia, koska se sisältää merkittäviä markkinamenestysten mahdollisuuden Viron markkinoiden osalta. On selvää, että tätäkin trendikäyrää on syytä seurata korostuneella valppaudella.  

Kuva 7. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Iso-Britannian välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 8 on esitetty työn tuottavuuseron kehitys suhteessa Sveitsin kansantalouteen. Näemme kuvassa 8 koko laskevan trendin vuodesta 2005 lähtien vuoteen 2015 asti. Tämä kehitys ei tietystikään ole myönteinen asia, koska se sisältää merkittäviä markkinamenestysten mahdollisuuden Sveitsin markkinoiden osalta. On todella myönteistä, että Suomessa kyettiin korjausliikkeeseen vuoden 2015 jälkeen, mutta mitään erityisen vahvoja takeita ole siitä, että korjausliike Suomen kehityksen osalta olisi pysyvä.

Kuva 8. Työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Sveitsin välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2021.

Kuvassa 9 on vielä esitetty Suomen ja Sveitsin työn tuottavuuskehitys. Monelle talousasiantuntijalle Sveitsi on tärkeä verrokkimaa, ei pelkästään sen vuoksi, että Sveitsi ei ole jäsenenä Euroopan Unionissa, vaikka se on monin erin tavoin riippuvainen Euroopan muusta talouskehityksestä.

Kuva 9. Työn tuottavuuskehityksen eron kehitys Suomen ja Sveitsin välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2019.

Voimme kuvasta 9 päätellä sen, että Sveitsin työn tuottavuuskehitys on ollut tarkasteluajanjaksolla parempi kuin Suomessa. Jo tästä syystä johtuen Suomessa kannattaisi ottaa oppia Sveitsin työmarkkinoista ja yritystoiminnasta.

Kuvassa 10 esitetty vielä työn tuottavuuseron kehitys Suomen ja Puolan välillä. Kuten kuvasta näkyy, Puola kuroo umpeen työn tuottavuuseroa selvästi. Vuonna 2005 indeksilukujen ero oli vielä hiukan yli 50, mutta vuonna 2019 ero kuroutunut indeksilukuun 27,4.

Kuva 10. Työn tuottavuuskehityksen ero Suomen ja Puolan välillä vuosina 2005–2019. Lähde: Eurostat 2019.

Jos kehitys jatkuu lineaarisen trendin mukaisena, Suomen ja Puolan ero työn tuottavuudessa tapahtuu noin 14 vuoden sisällä eli vuonna 2033. Tämän suuntainen trendikehitysarvio voidaan antaa ennakkovaroituksena Suomen talouspäättäjille ja hallitukselle.

Tässä blogiviestissä olen esittänyt joitakin trendikehityksen pääsuuntaviivoja työn tuottavuuskehityksen osalta. Huomiot perustuivat Eurostatin julkaisemiin indeksisarjoihin. Keskeisiä huomioita tässä blogiviestissä esitettyjen trenditarkasteluiden osalta ovat:

  • Suomessa työntuottavuuskehitysetu suhteessa kaikkien EU-maiden (EU-28 ja Euro-alue) kokonaiskehitykseen on kaventunut vuosina 2005–2019. Vuonna 2005 eri oli vajaa +16 indeksiyksikköä, mutta vuonna 2019 oli kaventunut alle +8 indeksiyksikköön. Suomelle ja sen kansantaloudelle tämä trendi merkitsee erittäin voimakkaasti kiristyvää yleistä kilpailuasetelmaa Euroopassa.
  • Vielä vuonna 2005 Suomi oli työn tuottavuudeltaan varsin hyvässä suhteellisessa asemassa esimerkiksi Sveitsiin verrattuna (ero -10 indeksiyksikköä), mutta sen jälkeen ero trendikehityksen osalta on ollut laskeva.
  • Suomessa työn tuottavuusero on kaventunut erityisesti suhteessa Iso-Britanniaan, Viroon, Puolaan ja Saksaan. Työn tuottavuuden trendikehitystä suhteessa näihin maihin on syytä seurata ”suurennuslasilla”.
  • Suomi on pysynyt parantamaan suhteellista asemaansa suhteessa Norjassa tapahtuneeseen työn tuottavuuskehitykseen. Tämä on myönteinen uutinen Suomen näkökulmasta.
  • Suomen ja Ruotsin kisa työn tuottavuudessa on perinteisesti ollut kireää. Eurostatin tilastojen mukaan Ruotsissa työn tuottavuuskehitys on ollut koko ajanjakson 2005–2019 ajan hiukan parempi kuin Suomessa. Aivan viime vuosina Suomi on taas kyennyt astetta parempaan kehitykseen kuin Ruotsi. Vuonna 2018 ero oli -2 ja vuonna 2019 -4 indeksiyksikköä. Työn tuottavuuskehitystä on syytä seurata erityisellä huolella Ruotsin ja Puolan kehityksen osalta. Jos Suomen teollisuuden ulosliputuksia tapahtuu, sen voisi olettaa tapahtuvan näihin maihin. Toki tässä yhteydessä on hyvä muistaa eri teollisuusalojen erot. Pelkkä makrotaloudellinen trendiarvioi vaatii rinnalleen tarkempia työn tuottavuuden trenditarkasteluita
  • Puola kuroo työn tuottavuuseroa Suomeen nähden vauhdikkaasti. Näin se on tehnyt koko tarkasteluajanjakson ajan, eli vuodet 2005–2019. Jos työn tuottavuuskehitys jatkuu samanlaisena, arviolta vuonna 2033 ero työn tuottavuudessa Suomen ja Puolan välillä on nolla. Tämä ennakoitavissa oleva tilanne vaatii tarkkaa erityispohdintaa Suomessa. 

Työn tuottavuutta koskevat trendit Euroopassa ovat siis varsin mielenkiintoisia. Tällainen talouden perusteita koskeva trendianalyysi onkin osa toimintaympäristömme analyysiä Suomessa ja Euroopassa. Tässä blogissa olen nostanut muutamia Suomen kannalta keskeisiä vertailtavia työn tuottavuustrendejä esille.

Loogisesti ajatellen toivonkin, että Suomessa työn tuottavuuteen aletaan kiinnittämään enemmän huomiota.

Avainasemassa työn tuottavuuden osalta ovat laadukas koulutus ja teknologinen kehitys. Jos koulutus ei ole laadukasta tai tekniset työvälineet eli ja yleisesti ottaen Teollisuus 4.0 -osaaminen ja ”digitalisaatioloikan” toteuttaminen eivät ole päivitettyjä Suomessa, emme voi realistisesti toivoa työn tuottavuudessa merkittävää kasvua Suomessa ja jäämme kilpailijamaista jälkeen. Tämä on tosiasia, jonka soisi ymmärrettävän laajasti vastuullisen päätöksentekijöiden joukossa. Esimerkiksi koulutuksesta leikkaaminen ei nyt erityisen hyvin osu tämän blogiviestin varoittavaan sisältöön. En toivoisi Suomessa sorruttavan katteettomaan toiveajatteluun eli siihen, että trendit kääntyvät automaattisesti meille suotuisiksi. Näin ei todellakaan käy automaattisesti ja nyt tarvitaan proaktiivisia toimenpiteitä.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tutkija, EL-TRAN ja Manufacturing 4.0, Strategisen tutkimuksen neuvosto, Suomen Akatemia

Päätutkija, Smart Specialisation Strategy with Big Data Tools (SSST-BD), Euroopan Komissio (Marie Skłodowska-Curie Fellow Action)

Professori, Kazimiero Simonavičiaus yliopisto, Big Data Excellence Centre, Vilna, Liettua

Jari Kaivo-oja on Strategisen tutkimusneuvoston tutkija Suomen Akatemian Manufacturing 4.0 ja El Tran -hankkeissa. Hän tieteellinen neuvonantaja Smart 100 Business -hankkeessa Satakunnassa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

logot MFG4.0, El-Tran, Strateginen tutkimus ja Suomen Akatemia

Lähteet:

EUROSTAT (2021) Labour productivity per person employed and hour worked (EU27_2020=100) [TESEM160]. Data extracted on 14/03/2021 12:06:07 from [ESTAT], National accounts indicator (ESA 2010)

Tilastokeskus (2020) Työn tuottavuus ei juuri kasvanut vuonna 2019. Verkkosivu (luettu 14.3.2021): Tilastokeskus – Tuottavuustutkimukset 2018 (stat.fi)

Liite: Havainnelaskelma Suomen ja Puolan työn tuottavuuden eron lineaarisesta trendikehityksestä:

Picture: pixabay.com