Avainsana-arkisto: estetiikka

Miltä tulevaisuudet tuntuvat? Ajatuksia tulevaisuudentutkimuksen estetiikasta

Matti Minkkinen

Luin hiljattain Esther Eidinow’n ja Rafael Ramirezin artikkelin tarinankerronnan estetiikasta ja tulevaisuuskuvien uskottavuudesta.[1] Artikkeli sai minut pohtimaan estetiikan merkitystä tulevaisuudentutkimuksessa yleisemmin. Kansainväliseen maisteriohjelmaamme kuuluu kurssi tulevaisuudentutkimuksen etiikasta, ja etiikan tärkeydestä on tällä alalla laaja yhteisymmärrys. Entä estetiikka?

Eidinow ja Ramirez esittävät, että tarinan estetiikka, eli se miten kauniilta, sopivalta, elegantilta (tai vaihtoehtoisesti rumalta) tarina tuntuu, on ratkaisevassa roolissa tarinan uskottavuuden luomisessa. Paino on sanalla tuntuu: estetiikassa on kyse enemmän subjektiivisesta kokemuksesta kuin järkeilystä. Uskottavuus puolestaan luo tarinalle vaikuttavuutta, kun toimijat vakuuttuvat ja alkavat toimia tietyn tulevaisuuskuvan eteen (tai sitä vastaan). Uskottavuus (plausibility) on tärkeä erottaa todennäköisyydestä (probability) ja mahdollisuudesta (possibility). Uskottavuuden luomisessa on kyse sosiaalisesta prosessista, jossa pyrimme vakuuttamaan muut tulevaisuuskuvan uskottavuudesta ja toivottavasti annamme vastavuoroisesti muille mahdollisuuden vakuuttaa meidät. Todennäköisyys ja mahdollisuus ovat pidemmälle meneviä väitteitä siitä, mitä oikeasti voisi tapahtua riippumatta ihmisten uskomuksista.[2] Eidinow’n ja Ramirezin tulevaisuuden estetiikan ‘kaava’ menee suurin piirtein näin: tarinan estetiikka → uskottavuus → vaikuttavuus. Looginen johtopäätös on, että kiinnittämällä huomiota tarinan esteettisiin ominaisuuksiin sille saadaan lisää vaikuttavuutta ja näin voidaan edistää tärkeiksi koettuja asioita.

Sivuhuomiona tässä voidaan huomata selvä ero etiikkaan. Siinä missä esteettisyys koskee tarinan ominaisuuksia ja kokemista, eettinen pohdinta kyseenalaistaa tarkoitusperät, joita tarinalla ajetaan ja tarinan käyttämisen vaikuttamisen keinona. Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretoja esittää, että kertomukset muokkaavat mahdollisen tajuamme ja voivat olla vaarallisiakin.[3] Etiikka voi usein pikemminkin haastaa tarinoiden esteettisyyttä kuin edistää sitä. Kuten filosofi Sami Pihlström totesi hiljattain Helsingin Sanomille, “moraali ei ole sellainen kiva juttu, josta tulee hyvä olo.”[4]

Tarinoille ja esteettisille mieltymyksille ominaista on, että ne yhdistävät ihmisiä ja ovat jaettuja tietyn kulttuuripiirin sisällä.[5] Kärjistäen useat suomalaiset pitävät muumimukeista ja tietynlaisista tulevaisuuskuvista. Toisaalta esteettiset käsitykset myös muuttuvat ajan myötä ja lienevät kytköksissä yhteiskunnan materiaalisiin tekijöihin kuten elintasoon ja väestöntiheyteen. Jos tilaa yksilöille ei ole, sitä ei välttämättä myöskään kaivata. Saksalainen sosiologi Georg Simmel kirjoitti vuonna 1896 “sosiologisesta estetiikasta”, jonka mukaan yhteiskunnissa on tiettyjä jaettuja esteettisiä käsityksiä esimerkiksi yksilön roolista suhteessa yhteiskuntaan.[6] Saksassa ainakin tuolloin yhteiskunnan sopusointu oli arvossaan, kun taas Britanniassa eksentrisillä yksilöillä eli yhteiskunnasta törröttävillä erikoisilla yksityiskohdilla oli enemmän tilaa.

Tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia tekevien tulisi kiinnittää huomiota etenkin kolmeen asiaan tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden estetiikassa. Ensinnäkin miten pystymme esittämään sellaisia tulevaisuuskuvia, jotka osuvat kohdeyleisön esteettisiin tuntemuksiin ja todella vaikuttavat heidän ajatteluunsa ja toimintaansa? Toisekseen mikä rooli on tarkoituksellisesti rumilla, epäesteettisillä ja häiritsevillä tulevaisuuskuvilla, jotka aiheuttavat epämiellyttäviä tuntemuksia, ja miten tällaisia tulevaisuuskuvia voidaan esittää aiheuttamatta välitöntä hylkimisreaktiota? Kolmas asia on estetiikan ja etiikan suhde. Millä edellytyksillä voimme käyttää tulevaisuustarinoita vaikuttamisen keinona eettisesti hyväksyttävästi?

Matti Minkkinen
FM, projektitutkija
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

– – – –

[1] Eidinow, E., & Ramirez, R. (2016). The aesthetics of story-telling as a technology of the plausible. Futures, 84, 43–49.

[2] van der Helm, R. (2006). Towards a clarification of probability, possibility and plausibility: how semantics could help futures practice to improve. Foresight, 8(3), 17–27.

[3] http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/kertomukset-muovaavat-mahdollisen-tajuamme.aspx

[4] https://www.hs.fi/elama/art-2000005792104.html

[5] Eidinow & Ramirez.

[6] Georg Simmel on-line & de la Fuente, E. (2008). The Art of Social Forms and the Social Forms of Art: The Sociology-Aesthetics Nexus in Georg Simmel’s Thought. Sociological Theory, 26(4), 344–362.

 

Kuvituskuva: pixabay.com