Signaaleja tulevaisuuden eläinsuhteista

Minna Santaoja:

Sain kutsun puhumaan tulevaisuuden eläinsuhteista Fincopan eläinkoekoulutusiltapäivään. Tämä kirjoitus pohjautuu tilaisuudessa pitämääni puheenvuoroon. Fincopa on yhteistyöfoorumi, jossa yliopistojen, teollisuuden, eläinsuojelujärjestöjen ja valtiohallinnon edustajat keskustelevat eettisten periaatteiden edistämisestä eläinkoetoiminnassa ja erityisesti vaihtoehtomenetelmien kehittämisestä.

Minulla ei ole asiantuntijuutta puhua erityisesti eläinkokeiden tulevaisuudesta, joten pohdin eläinsuhteidemme tulevaisuutta yleisemmin, eläinkokeet lähinnä sivulauseissa mainiten. Ennen tilaisuutta tutustuin juuri ilmestyneeseen Eläinkokeet Suomessa -kirjaan (Hirsjärvi ym. 2019), joka antaa erinomaisen ja moniäänisen tilannekatsauksen eläinkoetoiminnasta. Omassa tutkimuksessani olen törmännyt hyönteisiin eri näkökulmista, ja pohdinkin eläinsuhteitamme ensin hyönteisten kautta.

Ympäristöpolitiikan väitöskirjassani, jonka otsikko kuului ”Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina.” (Santaoja 2013) tarkastelin omistautuneita luontoharrastajia, muun muassa hyönteisharrastajia. Hyönteisharrastajien eläinsuhteiden tarkastelulle ei väitöskirjassa jäänyt tilaa, joten kirjoitin myöhemmin artikkelin ”Kiehtova toinen. Hyönteisharrastuksen järki ja tunteet.” (Santaoja 2015). Suhteemme toislajisiin eläimiin jäsentyvät usein enemmän tai vähemmän tiedostetun hierarkian mukaisesti. Pyramidin huipulla on ihminen, ja kaikki muut lajit ovat hänen jalkojensa juuressa. Tai tarkemmin katsoen huipulla ei olekaan ihminen lajina, vaan mies. Mikäli kuva olisi värillinen, voisimme nähdä vielä tarkemmin, että huipulla on parjattu keski-ikäinen, keskiluokkainen, valkoinen, länsimainen lihaa syövä mies. Naiset, muunsukupuoliset, rodullistetut ja muut ihmisryhmät ovat hierarkiassa alempana. Kaikkein alimpana ovat muun muassa hyönteiset.

Hyönteiset koetaan yleisesti kiusallisina, vastenmielisinä ja haitallisina. Hyönteisharrastajat eivät kuitenkaan ajattele näin, vaan omistavat ison osan vapaa-ajastaan lajien tutkimiseen. Hyönteisharrastajia motivoi hyönteisten estetiikka, niiden toisenlainen kauneus ja sen monimuotoisuus. Harrastus tarjoaa mahdollisen osallistua luontoa koskevan tiedon tuottamiseen ja sitä kautta luonnonsuojeluun. Harrastukseen kuuluu myös, ”poikien kesken”, tutkimuksellinen kilvoittelu asiantuntijuudesta. Suuri yleisö on herännyt hyönteisten keskeiseen rooliin osana luonnon monimuotoisuutta, kun olemme saaneet hiljattain lukea uutisia mittavista hyönteiskadoista. Hyönteisten mahdollinen kiusallisuus ei poista sitä seikkaa, että ihmiselämäkin maapallolla on riippuvainen monin tavoin hyönteisistä ja muusta monimuotoisuudesta. Uutiset mehiläiskadosta osuvat suoraan ihmisen elinmahdollisuuksiin: pölytyksestä riippuvaiseen ruoan tuotantoon. Jopa 90 prosenttia yleisimmistä viljelykasveista on riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Kiinassa pölyttäjien puute on jo arkipäivää ja hedelmäpuita pölytetään ihmistyövoimalla siveltimin. Ihminen vain on pölyttäjänä tehoton ja kallis. Tutkijat kehittelevätkin pölyttäjärobotteja, jotka voisivat korvata mehiläiset.

Ihmiset pölyttämässä siveltimillä kasveja mehiläisten tuhouduttua tuntuu oivalliselta antroposeenin kuvalta. Antroposeeni, ihmisen aikakausi, on tutkijoiden ehdottama nimitys teollistumisesta alkaneelle ajanjaksolle, jonka aikana ihmisestä on tullut maapalloa muokkaava geologinen voima. Antroposeenia käytetään kuvaamaan yhteiskunnallista ja ekologista hätätilaa. Antroposeeni-käsite on saanut osakseen kritiikkiä. Jos palautetaan mieleen lajien hierarkiaa kuvaava pyramidi, sen huipulla ei seiso geneerinen ihminen; vastuu ympäristötuhosta ei jakaudu tasaisesti.

Vuoden alussa käynnistyneessä, Koneen säätiön rahoittamassa AMPASE-hankkeessa tutkimme ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikkoja. Ampiaiset ovat hyönteiskunnan pahiksia, tai sellaisiksi ne yleisesti mielletään. Internetin meemeissä ampiaisista ei ole mitään iloa, ne vain pistävät piruuttaan. Mielikuvalla ampiaisista pahana on pitkät historialliset juuret, esimerkiksi 1800-luvun sadussa ampiainen huijaa mehiläistä ja lopulta syö tämän perheen. Kesä 2018 oli erityisen runsas ampiaiskesä ja sai monet hermostumaan ruokaa etsiviin pistiäisiin. Ilmastonmuutoksen myötä kohtaamiset tulevat yleistymään. Suomessa elää lukuisia ampiaislajeja, mutta niiden perusekologiastakin tiedetään vielä yllättävän vähän. Ampiaisillakin arvellaan olevan merkitystä pölyttäjinä, muttei tiedetä tarkasti millä kasveilla ne käyvät. Hankkeessa valjastamme avuksi kansalaisia havainnoimaan ampiaispesiä. Olemme kiinnostuneita myös siitä, minkälaisia neuvokkaita rauhanomaisen rinnakkainelon keinoja ihmiset ovat suhteessa ampiaisiin kehitelleet. Oma suosikkini ovat virkatut ampiaisten tekopesät, vaikka hyönteistutkijat ovatkin skeptisiä karkotuskeinon toimivuudesta. Tekopesät kertovat kuitenkin positiivisesta halusta sopeutua elämään ampiaisten kanssa.

Hyönteiset ovat viime vuosina nousseet julkiseen keskusteluun myös eri näkökulmasta, ekologisena ja eettisenä ruokana, yhtenä ratkaisuna ruokajärjestelmän ongelmiin. Kollegani Mari Nivan kanssa olemme seuranneet hyönteissyönnistä käytävää keskustelua mediassa ja kiinnitimme huomiota siihen, että hyönteiset eläiminä puuttuvat keskustelusta (Santaoja & Niva 2018). Hyönteisistä puhutaan massana ja raaka-aineena, puhutaan niiden kasvukaudesta kuten kasveilla. Julkisessa keskustelussa hyönteissyönti näyttäytyy trendikkäänä ja sen eettisyys ja ekologisuus otetaan annettuina, vaikka tutkimusten perusteella ekologiset väitteet tarvitsevat tuekseen vielä lisää tutkimusta. Hyönteisten vakiintumista lautasille hankaloittaa niitä kohtaan tuntemamme vastenmielisyys, vaikka hyönteisiä muualla maailmassa syödään herkkuna. Sosiaalisessa mediassa joku kysyi, onko parempi tappaa miljoona hyönteistä vai yksi hirvi. Kysyjä kannatti hirven tappamista. Vastaus riippuu siitä, ajatellaanko jokaisella eläinyksilöllä olevan samanlainen yksilöarvo lajista riippumatta, vai pidetäänkö hirven tappamista ”kehittyneempänä eläimenä” ongelmallisempana kuin hyönteisten.

Pohdin, onko hyönteisillä ja koe-eläimillä jotain yhteistä. Vastaukseni on, että on ja ei. Niin hyönteiset kuin koe-eläimetkin ovat ihmiskeskeisen eläinhierarkian paarialuokkaa. Koe-eläimistä ja hyönteisistä ei juuri käydä julkista keskustelua. Hyönteisten osalta eettinen keskustelu nähdään jopa naurettavana. Siinä missä keskustelu hyönteissyönnistä tuo kuitenkin hyönteiset näkyvillemme ja pakottaa miettimään omaa suhdetta niihin, koe-eläimet tuntuvat pysyvän piilossa. Näin toteaa myös Iiris Kasanen (2019) kotimaisen koe-eläinkirjan artikkelissaan.

Hyönteissyöntiä pohtiva artikkelimme syntyi osana Suomen akatemian rahoittamaa POPRASUS-hanketta, jossa tarkastelemme eri näkökulmista siirtymää kohti kestävämpää ruokavaliota. Hankkeessa olemme kiinnostuneita myös kasvissyönnistä ja veganismista. Nykyinen ruokajärjestelmämme on osoittautunut suurimmaksi syypääksi luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen ja eläintuotannon päästöt vauhdittavat merkittävästi ilmastonmuutosta. Yhtenä kiinnostavana tapaustutkimuksena tarkastelemme kollegan kanssa Sipsikaljavegaanit Facebook-ryhmää. Suomessa on viime vuosina ollut käynnissä ennennäkemätön kasvisruokabuumi (Jallinoja ym. 2019) ja on kiinnostavaa pohtia, mitä se kertoo eläinsuhteemme muutoksesta. Perinteisesti veganismin taustalla on vaikuttanut eläinoikeusajattelu. Kasvisruokabuumin taustalla ovat sen lisäksi, tai jopa sen sijaan, huoli ilmastonmuutoksesta, terveys- ja hyvinvointisyyt sekä kasvisruoan trendikkyys.  Sipsikaljavegaanit-ryhmä sai Animalian Pro Animalia -palkinnon vuonna 2016 rennon veganismin edistämisestä. Ryhmän kantavana ideana on ruoka- ja kehopositiivisuus. Veganismi ei näyttäydy askeettisena kieltäytymisenä vaan nautinnollisena herkutteluna, mikä innostaa sekasyöjiäkin kokeilemaan vegaaniruokia. Tästä todistavat ryhmän yli 56 000 jäsentä. Veganismista on tulossa valtavirtaa, mikä alkaa monin tavoin vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme tuotantoeläimiin.

Uskon, että sosiaalisella medialla on, huonoista puolistaan huolimatta, keskeinen rooli eläinsuhteiden muutoksissa. Sosiaalinen media mahdollistaa monipuolisen tiedonjakamisen, ja sellainenkin materiaali joka ei saa tilaa valtamedioissa pääsee näkyviin. Tästä esimerkkeinä vaikkapa eläinaktivistien tuotantotiloilta kuvaamat videot. Sosiaalinen media mahdollistaa myös yhteisöjen muodostumisen ja identiteetin rakentumisen. Netissä voi toteuttaa kevytaktivismia ja allekirjoittaa vetoomuksia. Parhaimmillaan some voi vahvistaa empatiaa toislajisia kohtaan, kun näemme vaikkapa videoita leikkivistä variksista. Netin luontoryhmät ovat suosittuja, esimerkiksi Suomen ötökät Facebook-ryhmässä on noin 9000 jäsentä. Joukossa on myös paljon naisia, kun hyönteisharrastus on perinteisesti ollut miesten temmellyskenttää. Some voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuksia tasavertaiseen osallistumiseen. Sosiaalinen media tuo eläimet lähelle esimerkiksi Norppa Liven tai kyykameran muodossa. Mutta samalla luontokokemuksen välineellistyminen voi luoda entistä enemmän etäisyyttä meidän ja toislajisten välille.

Tulevaisuuden tutkimuksen tehtävänä on erilaisin menetelmin hahmotella toivottavia ja ei-toivottavia, todennäköisiä ja epätodennäköisiä tulevaisuuskuvia ja niihin johtavia mahdollisia polkuja, jotta osaamme tässä hetkessä tehdä viisaita päätöksiä. Tulevaisuudentutkijat puhuvat usein megatrendeistä, jotka vaikuttavat läpileikkaavasti kaikkeen toimintaan. Megatrendejä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja automatisaatio. Tulevaisuuden tutkimuksessa on monia alalle tyypillisiä menetelmiä, yhtenä skenaarioiden laatiminen. Skenaariot voivat pohjata historiallisten kehityskulkujen, nykytilan ja nähtävissä olevien muutosten tarkasteluun. Aineisto voidaan kerätä asiantuntijoilta Delfoi-menetelmällä tai kohdennetusti tulevaisuusverstaissa. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuuluu myös niin sanottu horisontin skannaus, jossa voidaan etsiä heikkoja signaaleja tai mustia joutsenia, sellaisia vasta hädin tuskin havaittavia ilmiöitä jotka voimistuessaan voisivat muuttaa maailmaa merkittävästikin. Tulevaisuudentutkimus antaa myös luvan käyttää luovuutta, ja tieteiskirjallisuus ja –elokuvat voivat toimia tutkimuksen inspiraationa.

Aprillipäivänä 1. huhtikuuta törmäsin jonkinlaiseen signaaliin eläinkuvastamme ja sen mahdollisista muutoksista. Sosiaalisessa mediassa tuli aprillipäivänä vastaan lukuisia eläinaiheisia aprillipiloja. Helsingin poliisi kertoi hankkineensa huumemuulin huumekätköjä haistamaan. Metsähallitus vitsaili ryhtyneensä kouluttamaan mustikkakoiria, jotka löytäisivät parhaat mustikka-apajat jopa lumihangen alta. Iltalehti kertoi Hietaniemen uimarannalta löydetyn harvinaisen möhkäkalan. Suomen ötökät Facebook-ryhmässä kerrottiin pusuludehavainnosta, joka imee verta huulten ympäriltä. Aprillipäivänä Linnanmäen huvipuisto ilmoitti lanseeraavansa kesän 2019 uutuutena makkarahattaran. Tamperelainen Tullintorin kauppakeskus puolestaan julistautui koirakeskukseksi, jossa jatkossa voisi asioida vain koiran kanssa. Osuuspankki kertoi somessa avanneensa Tassupankki-palvelun, jossa lemmikit voisivat itsenäisesti hoitaa raha- ja vakuutusasioitaan.

Mitä nämä aprillipilat sitten voivat kertoa eläinsuhteistamme? Huumemuulit ja mustikkakoirat ovat jatkumoa eläinten käytölle erilaisissa työtehtävissä. Eläimet pitävät seuraa yksinäisille ja haistavat kasvaimia. Vitsit möhkäkalasta ja pusuluteesta leikittelevät luonnosta vieraantumisellamme ja puutteellisella lajintuntemuksella. Jutun luettuaan saattaa hetken miettiä, onko tämä sittenkin totta. Makkarahattara viittaa edellä mainittuun kasvisruokabuumiin ja sen vastustukseen – on myös heitä, joiden on saatava makkaransa, miksei vaikka hattaran muodossa. Onhan esimerkiksi lihamuki jo keksitty. Lemmikkieläimiä kohdellaan kuin ihmisiä, ne kulkevat mukana kaikkialle, niille on samoja palveluita kuin ihmisille. On koirahotelleja ja dieettiruokia. Miksei sitten pankkipalveluitakin. Aprillipilojen voi tulkita myös viestivän eläinten jo liian pitkälle menneestä inhimillistämisestä. Mutta nauravatko pilat myös eläimen toimijuudelle – onko viestinä, että eläin ei ole vakavasti otettava?

Aprillipilat heijastelevat yleisiä yhteiskunnan muutoksia, kuten kaikkialle ulottuvaa automaatiota ja hyvinvointipuheen mukanaan tuomaa itsen jatkuvaa seurantaa ja mittarointia. Eläinten näkökulmasta automaatio voi tuoda paljon hyvää. Tietokonemallit ja algoritmit voivat korvata eläinkokeita lisääntyvässä määrin. Toisinaan todellisuus on huumoria ihmeellisempää. Aalto-yliopistossa tehdään esimerkiksi tutkimusta koirien internetistä. Eläimen ja tietokoneen vuorovaikutusta tutkimalla pyritään kehittämään ratkaisuja lemmikkien yksinäisyyden helpottamiseksi. Koira voisi halutessaan vaikkapa katsella kissavideoita DogFlixistä tai ottaa yhteyttä koirakaveriinsa interaktiivisen lelun välityksellä. En malta olla kysymättä, mikä tässä tilanteessa oikeastaan on ongelma, ja onko siihen ratkaisu todella koirien internet. Vahvistaako tämän kaltainen kehitys eläinten luokkayhteiskuntaa, jossa toisilla on ihmistäkin paremmat oltavat, kun taas toisten kärsimys pyyhitään mielestä? Vai investoisiko joku siihen, että koe-eläimetkin pääsevät katselemaan kissavideoita?

Luokittelemme eläimiä monin tavoin, esimerkiksi rakastettaviin, vihattaviin ja syötäviin (Herzog 2011). Monet eläimet sijoittuvat kontekstista riippuen useampiin kategorioihin. Hyönteiset ovat ehkä ennen kaikkea vihattavia, mutta ovat siirtymässä myös syötävien kategoriaan, ja suojelun kohteina myös rakastettaviksi. Rotta saattaa olla niin rakastettu lemmikki, vihattu tuhoeläin kuin hyödyllinen koe-eläinkin, kuten Sari Ung-Lanki (2019) kirjoittaa, harvemmin ainakaan täälläpäin maailmaa syötävä herkku. Yksi antroposeenille esitetyistä vaihtoehtoisista käsitteistä on kapitaloseeni (Vadén 2017), joka painottaa ihmisen ajan varsinaisen ongelman olevan kapitalistisessa, pääoman kasautumiseen pyrkivässä talousjärjestelmässä, joka ulkoistaa ympäristövaikutukset ja monenlaisen kärsimyksen. Kapitaloseenin käsite tuntuu kuvaavan osuvasti muun muassa lääketeollisuuden logiikkaa, jossa yhä uusiin sairaudeksi määriteltyihin asioihin pyritään, koe-eläinten kustannuksella, kehittämään lääkkeitä yhtiöiden voiton maksimoimiseksi (Uotila 2019).

Yhdysvaltalainen teknologian tutkija ja feminismin teoreetikko Donna Haraway on ehdottanut antroposeenin tilalle chthuluseenin käsitettä. Chthulu viittaa muinaisiin luonnon harmonian jumaliin, kuten Gaiaan, ja tämä aikakausi on lajienvälisten yhteyksien luomisen aikakausi. Antroposeenin pakolaiset oppivat elämään kestävästi yhdessä, mutta se edellyttää kaltaisuuksien tunnistamista. Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari kirjoittaa maallistuneissa yhteiskunnissa ihmisen uskonnoksi nousseen humanismin, jossa elämän merkityksen muodostavat ihmisen yksilöarvo ja kokemusmaailma. Uudet humanismi-päätteiset ajatussuunnat pyrkivät päivittämään humanismia 2000-luvulle. Posthumanismi luopuu ihmisen korostamisesta ja palauttaa meidät muiden luontokappaleiden sekaan. Posthumanismi pehmentää myös järjen ylivertaisuutta ja antaa tilaa esimerkiksi empatialle. Toinen uusi humanismin muoto, jota on myös posthumanismin alle sijoitettu, on transhumanismi.

Transhumanistit ajattelevat että ihmisen kehitys on vielä kesken. Siinä missä evoluutio on jättänyt meidät vajavaisiksi, transhumanismin mukaan ihmisen kehoa ja mieltä voidaan jatkaa teknologian keinoin. Yuval Noah Hararin mukaan 2000-luvulle tultaessa ihmiskunta on voittanut sitä kautta aikain riivanneet suuret vitsaukset: sodan, nälän ja kulkutaudit. Kekseliäs ihminen tarvitsee uuden suuren projektin, ja se on Hararin mukaan kuolemattomuuden ja jumaluuden tavoittelu. Keskeisiä tässä projektissa ovat lääketiede, geenitekniikka ja tietojenkäsittelyn kehitys. Ihmisen elinikä on pidentynyt jo huimasti, ja Hararin mukaan seuraava luonteva askel on, että geenitekniikan keinoin pyrimme pysäyttämään solujen ikääntymisen, jolloin voisimme periaatteessa elää ikuisesti. Tarkoittaako ihmisen ikuisen elämän tavoittelu yhä lisää eläinkokeita? Onko ikuinen elämä riittävä syy eläinten kärsimyksen oikeuttamiseksi? Mikäli transhumanisteille ihminen ei ole sellaisenaan riittävä ja arvokas, on oletettavaa että toislajinen eläin on sitä vielä vähemmän.

Tulevaisuuden eläinsuhteista ei lopulta ole mielekästä sanoa mitään kovin yleistä. On pohdittava erikseen eri lajeja, eläinyksilöitä ja niitä tilanteita, joissa eläimiä kohtaamme. Kun kysymme suhdettamme eläimiin, kysymme samalla ihmisyyttämme. Mitä on olla ihminen, nyt ja tulevaisuudessa? Mikä on ihmisen paikka maailmassa? Mitä on hyvä elämä, ja mikä on sen suhde kuolemaan? Minkälainen sija empatialla ja moraalilla on ihmis- ja eläinkäsityksessämme? On selvää, että suhteemme toislajisiin on muututtava radikaalisti ja nopeasti, mikäli aiomme säilyttää planeetan elinkelpoisena myös itsellemme. Tulevaisuuden signaalit ovat ristiriitaisia, mutta niiden tiedostaminen antaa mahdollisuuden valintoihin. Tulevaisuus vaatii tekemistä, jossa ensimmäinen askel on sellaisten tulevaisuuksien kuvittelu, jotka eivät perustu toisen alistamiseen.

Päätän puheenvuoroni Eeva Kilven runoon kokoelmasta Animalia, vuodelta 1987, jossa hän puhuu voimakkaasti muun muassa koe-eläinten puolesta. Runo kuvaa hyvin, kuinka posthumanismin kaltaisissa ajatussuunnissa ei lopulta ole mitään kovin uutta.

Kun vain katsoo ja on hiljaa

ymmärtää vähitellen kaikkien mielen,

tajuaa mitä puut haluavat sanoa, mikä kasveja huolestuttaa,

kuulee kuinka harvinaiset marjat itkevät sukuaan.

Oppii lukemaan eläinten liikkeitä, katseita.

Miten harvoin me katsomme eläimiä silmiin.

Niiden silmissä on maailma

avarampi kuin kaikki selityksemme.

Me emme ole koskaan tehneet niille oikeutta,

yrittäneet todella oivaltaa millaista niiden elämä on.

Koko ajan ne ovat koettaneet olemuksellaan kertoa sitä meille,

pitäneet selvänä että haluamme kuulla.

Nuo kuuset eivät jätä minua rauhaan.

Ne tietävät kuolevansa ja haluavat sitä ennen jättää minulle tietonsa,

tehdä minusta perillisensä.

Hiljaa-katsominen avaa maailmojen rajat.

Kasvien kanssa, eläinten seurassa ei puhe sulje portteja.

 

HT, tutkijatohtori Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Tampere)

 

Lähteet

AMPASE-hanke, ”Amppari pamppari, mene pois! Ampiaisten ja ihmisten yhteiselon dynamiikat”, 2019-2021, http://www.ampase.fi.

Harari, Yuval Noah (2017). Homo deus: Huomisen lyhyt historia. (Homo Deus. A Brief History of Tomorrow, 2015) Suom. Jaana Iso-Markku. Bazar 2017, 447 s.

Haraway, Donna (2015). Anthropocene, Capitalocene, Plantationocene, Chthulucene: Making Kin. Environmental Humanities 6, 159-165.

Herzog, Hal (2011). Some we love, some we hate, some we eat: Why It’s So Hard to Think Straight About Animals. P.S. Harper Collins.

Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim., 2019). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Jallinoja, P., Vinnari, M. & Niva, M. (2018). Veganism and plant-based eating: Analysis of interplay between discursive strategies and lifestyle political consumerism. In: Boström, M., Micheletti, M. and Oosterveer, P. (eds.) The Oxford handbook of political consumerism.

Kasanen, Iiris (2019). Teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Kilpi, Eeva (1987). Animalia. Runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö. Helsinki.

POPRASUS-hanke, Politiikka, käytännöt ja kestävän ruokavalion muutospotentiaali, http://sustainablediets.fi/.

Santaoja, Minna (2013). Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1853.

Santaoja, Minna. (2015). Kiehtova toinen – hyönteisharrastuksen järki ja tunteet. Alue ja Ympäristö 44:2, 3-14.

Santaoja, Minna & Niva, Mari. (2018). Hyönteissyönnin ekologia, etiikka ja estetiikka. niin&näin 3/2018.

Ung-Lanki, Sari (2019). Yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia eläinten asemaan yhteiskunnassa ja tieteessä. teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Uotila, Laura (2019). Terveys on hankala kauppatavara – nojaako lääketeollisuus liikaa eläinkokeisiin? Teoksessa: Hirsjärvi, Paula, Norring, Marianna & Uotila, Laura. (toim.). Eläinkokeet Suomessa. Into kustannus.

Vadén, Tere (2017). Antroposeenin ihminen kulkee unessa. Peruste. Yhteiskunnallinen verkkolehti.

Kuvituskuva: pixabay.com

Täydentäviä lisäkysymyksiä hallitusneuvottelijoille

Jari Kaivo-oja:

Varmasti lähes kaikille suomalaisille on käynyt selväksi, että Suomessa käydään hallitusneuvotteluita eduskuntavaalien jälkeen ja että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on esittänyt listan kysymyksiä eri puolueille. Puolueet ovat nyt vastaamassa esitettyihin kysymyksiin. Ehkä uusiakin kysymyksiä nousee esille. Antti Rinne esitti 11 pääkysymystä. Yhteensä kysymyksiä oli yhteensä jotakuinkin 36 kappaletta.

Ovatko nämä kysymykset riittävän relevantteja, jotta niistä avautuisi visionäärinen tulevaisuuskuva suomalaisille? Tätä laajempaa yhteiskuntapolitiikan kysymystä kannattaa pohtia huolella. Millaisia lisäkysymyksiä kannattaisi kysyä eri puolueilta ja niiden johtajilta tässä tilanteessa keväällä 2019, kun mietitään Suomen tulevaisuutta ja seuraavaa tulevaa hallituskautta?

Tämä politiikan kenttään ja yhteiskunnan tulevaisuuspolitiikkaan liittyvä laajempi kysymys inspiroi minua tekemään muutamia lisäkysymyksiä tulevaisuudentutkimuksen eri näkökulmista.

Mielestäni tieteen ja tutkimusmaailman piirissä on aina periaatteessa hyvä esittää vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, skenaarioita ja strategioita. Muutoksen hallinta nyt ja tulevaisuudessa ja erityisesti muutoksen toteuttaminen käytännössä edellyttävät laajaa tietoisuutta eri kehitysvaihtoehdoista. Tämä on nähty selvästi mm. sote-uudistusten ja työllisyyspolitiikan yhteydessä.

On siis olemassa hyviä syitä esittää vaihtoehtoisia tulevaisuuskysymyksiä. Joskus juuri ne tulevaisuutta koskevat kysymykset, joita ei koskaan esitetty ääneen, voivat olla jälkikäteen arvioituna niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Älkäämme jättäkö liikaa tilaa jälkiviisaudelle! Tämä on nimittäin eräs tulevaisuudentutkimuksen perustehtävistä. On syytä esittää hyviä kysymyksiä – mutta toki hyviä vastauksia. Demos Helsinki ehtikin jo vastaamaan Antti Rinteen kysymyksiin.

Tulevaisuutta koskevat kysymykset ohjaavat voimakkaasti tulevaisuuskeskustelua ja myös Suomen tulevan hallituksen politiikan agendaa ja päätöksentekoa seuraaville vuosille. Tässä mielessä hallitusneuvotteluiden yhteydessä käsiteltävät kysymykset eivät ole epäolennainen asia, joka voidaan ohittaa vain ohimenevänä mediasirkuksen osana. Hallitusneuvottelut ovat tilaisuus käydä avointa tulevaisuuskeskustelua – myös tavallisten kansalaisten kanssa.

1. Huoltosuhde ja väestöpolitiikka

Suomen väestöllinen ja taloudellinen huoltosuhde ovat muuttuneet siten, että huoltosuhde edellyttää lisääntyviä panostuksia sosiaali- ja terveyshuollon palveluihin. Alueelliset erot huoltosuhteiden osalta ovat olleet taas kasvussa (ks. Karkkola 2017, Aho ja Kaivo-oja 2019).

Miten tulette muuttamaan väestö- ja maahanmuuttopolitiikkaa ottaen huomioon väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen muodostaman merkittävän tulevaisuushaasteen kansakunnan tulevaisuuden osalta? Miten tämä haasteeseen vastaaminen näkyy alue-, perhe- ja maahanmuuttopolitiikassa?

2. Teollisuus- ja elinkeinopolitiikka

Suomen teollisuus ja elinkeinopolitiikka perustuu yhä voimakkaammin älykkään erikoistumisen strategian varaan. Globalisaation olosuhteissa on tärkeää löytää järkeviä erikoistumisen toimialoja ja edistää älykkään erikoistumisen strategian toteutusta (ks. Karppinen et al. 2019).

Miten Suomen älykkään erikoistumisen strategiaa tulisi toteuttaa seuraavan hallituskauden aikana? Miten pyritte kehittämään start-up -yritystoiminnan edellytyksiä Suomessa – eritysesti ottaen huomioon älykkään erikoistumisen strategian toteutuksen Suomessa?

Digitalisaatio ja high-tech-alat, alustatalous

Digitalisaatio on edelleen haaste koko Suomalaiselle yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Osaamistarpeet ovat muuttumassa ja tarvitsemme digitalisaatioalan monipuolisia osaajia niin keinoälyn, robotisaation, automatisaation, kvanttiteknologian ja Teollisuus 4.0 -osaamisen eri aloille.

Miten tulette toimimaan näiden haasteiden osalta siten, että Suomi on edelläkävijä neljännen teollisen vallankumouksen olosuhteissa ja Teollisuus 4.0 -haasteen osalta? Miten tulevaisuusvaliokunnan piirissä esitetyt Suomen sata uutta mahdollisuutta tullaan realisoimaan tulevina vuosina (Linturi & Kuusi 2018)?

Bioteollisuus ja bio-osaaminen

Monet metsäteollisuuden yritykset ovat löytämässä uusia mahdollisuuksia biotuotannosta ja bioteollisuudesta (Sunabacka 2014). Bio-osaamista on Suomessa kehitetty pitkään. Alalle investoidaan aktiivisesti ja uutta osaamista tarvitaan Suomen aseman varmistamiseksi yhtenä maailman biotalouden edelläkävijöistä.

Mikä on puolueenne biotalousstrategia ja miten paljon olette valmiitta panostamaan bioteollisuuden ja bio-osaamisen hyväksi seuraavan hallituskauden aikana?

Palvelutalous ja matkailuala

Palvelutalous on yhä tärkeämpi työpaikkojen luomisessa ja hyvän työllisyyden kestävässä ylläpitämisessä. Erityisesti matkailuala on Suomessa kehittynyt myönteisesti Suomessa.

Miten puolueenne tulee huolehtimaan siitä, että tämä palvelutalouden myönteinen kehitys jatkuisi Suomessa? Mitä konkreettisia toimenpiteitä tulette edistämään suomalaisen palvelutalouden hyväksi tulevalla hallituskaudelle?

Metalliteollisuus

Metalliteollisuus on yksi Suomen kansantalouden vahvoista perusteollisuusaloista. Metalliteollisuus toimii voimakkaasti kilpailluilla globaalin talouden markkinoilla.

Miten tulette toimimaan siten, että Teollisuus 4.0 -osaaminen tulee kehittymään Suomen metalliteollisuuden osalta?  Mitä konkreettisia toimenpiteitä tulette edistämään suomalaisen metalliteollisuuden hyväksi tulevalla hallituskaudelle?

3. Hyvinvointivaltion perustoiminnot

Koulutus

Viimeisten hallituskausien aikana koulutusjärjestelmästä on leikattu huomattavasti resursseja. Samaan aikaan tarve jatkuvaan oppimiseen on lisääntynyt mm. digitalisaatiokehityksen ja uudenlaisten koulutustarpeiden myötä. Niin peruskoulutus kuin ammatillinen ja korkean asteen koulutus ovat kärsineet näistä leikkauksista ja opetushenkilökuntaa on yhä vähemmän huolehtimassa ammatillisesta ja korkeammasta koulutuksesta.

Miten tulette huolehtimaan koulutusalan resurssoinnista tulevan hallituskauden aikana? Miten kehitätte digitaalista koulutusta Suomessa? Miten kohdennatte mahdolliset uudenlaiset koulutusalan resurssoinnit jatkuvaan oppimiseen? Mikä on koulutuksen uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana?

Terveydenhuolto ja kansanterveys

Sote-uudistusta on suunniteltu jo pitkään Suomessa. Keskeisenä haasteena Suomessa on ikääntyvä väestö ja sitä myötä lisääntymässä olevan terveydenhuollon kustannukset. Myös yleinen kansanterveys vaatisi lisäpanostuksia ja kehittämistä.

Miten tulette toimimaan siten, että ns. sote-uudistus terveydenhuollon osalta toteutuu seuraavan hallituskauden aikana? Millaisia sosiaalis-teknisiä uudistuksia haluatte toteuttaa sote-uudistuksen kokonaisuuden osana? Mikä on terveydenhuollon uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana? Miten vältätte sote-uudistuksen sisältämät mahdolliset terveyspalveluiden ristiriidat perustuslain kanssa?

Sosiaali- ja hyvinvointiasiat: mielenterveys, päihdetyö, syrjäytyminen, nuorisotyöttömyys

Sote-uudistusta on suunniteltu jo pitkään Suomessa. Keskeisenä haasteena Suomessa on ikääntyvä väestö ja sitä myötä lisääntymässä olevan terveydenhuollon kustannukset, mutta myös nuorison keskuudessa ovat monet sosiaaliset ongelmat olleet lisääntymässä. Mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, nuorisotyöttömyys ja syrjäytymiskehitys ovat olleet ongelmina jo pitkään. Sosiaalinen turvattomuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet.

Miten tulette toimimaan siten, että ns. sote-uudistus sosiaalipalveluiden osalta toteutuu seuraavan hallituskauden aikana? Millaisia sosiaalis-teknisiä uudistuksia haluatte toteuttaa sote-uudistuksen kokonaisuuden osana? Oletteko valmiita toteuttamaan perustulouudistuksen kaltaista uudistusta? Mikä on sosiaalialan uudistusstrategianne seuraavan hallituskauden aikana? Miten vältätte sote-uudistuksen sisältämät mahdolliset sosiaalialan ristiriidat peruslain kanssa? Miten suhtaudutte viime hallituskaudella säädettyyn aktiivimalliin? Tulisiko sitä kehittää uudella tavalla? Miten?

Kulttuuri

Kansalaisten hyvinvointi riippuu monipuolisista kulttuuripalveluista, kuten mm. kirjasto-, taide- ja teatterialan palveluista (KUPOLA 2019). Lukuisat tutkimukset ovat kertoneet kulttuurialan myönteisistä vaikutuksista kansalaisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Miten tulette toimimaan siten, että kansalaisten kulttuuripalvelut ovat riittäviä ja monipuolisia Suomessa? Millaisia kansallisesti merkittäviä kulttuurihankkeita tulette edistämään tulevan hallituskauden aikana?

4. Innovaatio-, tutkimus- ja kehittämistoiminta

Innovaatio-, tutkimus- ja kehittämistoiminta tukee suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Tutkimustoiminnan infrastruktuuri on tärkeä osa kansakunnan kilpailukykyä. Suomessa Suomen Akatemian ja Business Finlandin toiminta on kärsinyt isoista leikkauksista viime vuosien aikana (OECD 2017). Tämä on näkynyt jo aivovuotona Suomesta ulkomaille, kun tutkimusedellytyksiä on heikennetty eri aloilla (Lukkari 2018). Myöskään Suomessa koulutettuja ulkomaalaisia huippuosaajia ei ole kyetty hyödyntämään teollisuudessa ja elinkeinoelämässä täysmääräisesti. Nämä kaikki muutokset eivät ole lisänneet Suomen yleistä houkuttelevuutta korkean osaamisen ammattilaisille.

Miten tulette toimimaan siten, että kansakunnan innovaatiokyvykkyys ja innovaatio-osaaminen tulisi paranemaan tulevan hallituskauden aikana? Miten edistätte valtion ja elinkeinoelämän public-private-yhteistyötä innovaatiotoiminnassa? Tuletteko edistämään teknologiasiirtoa digitalisaation kannalta strategisilla toimialoilla kuten robotiikka, keinoälytutkimus, bio- ja materiaaliteknologia, avaruustutkimus tai kvanttitutkimus? Mikä on tavoitteenne T&K-panostusten osuudesta suhteessa bruttokansantuotteeseen? Miten kehitätte Suomen Akatemian, VTT:n, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja Business Finlandin rahoitusta toimiessanne hallituksessa? Miten kohdentaisitte panostuksia eri T&K-kohteisiin? Tekisittekö uusia avauksia T&K-alan ja start-up-yritystoiminnan kehittämiseksi Suomessa? Miten?

5. Kansainvälinen politiikka, Euroopan unioni ja EU:n puheenjohtajuuden hoitaminen

Euroopan unioni on tärkeä asia Suomelle, koska monet lait ja direktiivit säädetään Euroopan parlamentissa. Euroopan komissio suuntaa Euroopan suuntaa globaalissa maailmantaloudessa. Maailman suurin tutkimusohjelma Horizon Europe on suunnitteluvaiheessa (European Commission 2019a). Samaan aikaan Euroopan unionin haastavat ilmiöt kuten ilmastonmuutos, turvallisuusongelmat, maahanmuutto ja terrorismi. Iso-Britannian mahdollinen eroaminen Brexit-päätöksen vuoksi ei ole vahvistamassa Euroopan yhtenäisyyttä. Myös Euroopan unionin ulkovaltasuhteet ovat haasteellisessa tilanteessa johtuen kauppasotien ja populististen liikkeiden voimistumisen mahdollisuudesta. Erityisen haasteellisia asioita ovat suhteet BRICS-maihin ja kehitysmaihin, joiden suhteellinen painoarvo on ollut lisääntymässä maailmanpolitiikassa (Yifan 2018).

Miten eri tavoin linjaatte Suomen Eurooppa-politiikkaa Suomen puheenjohtajakauden osalta? Mitä Eurooppa-skenaarioita painotatte? (European Commission 2019b). Mitä laajempia politiikkakokonaisuuksia haluatte painottaa Suomen Eurooppa-politiikassa? Miten näette puolueessanne Euroopan ja BRICS-maiden yhteistyön kehittämisen näkymät? Mitä tekisitte niiden kehittämisen osalta? Miten Suomen maksuosuutta Euroopan unionissa tulisi muuttaa tai säätää, jos Iso-Britannian Brexit-päätös lopulta toteutuu?

Seuraavien 12 vuoden aikana ilmastopäästöt on vietävä lähelle nollaa. Oletteko sitoutuneet globaalisti ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen Suomen toimenpiteiden osalta? (IPCC 2018). Oletteko sitoutuneet siihen, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja sen jälkeen nopeasti hiilinegatiivinen? Hyväksyttekö tavoitteen Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostamisesta 0,7 prosenttiin suhteessa BKTL:oon? Minkä ajan kuluessa näette tämän mahdolliseksi toteuttaa? Mihin vuoteen mennessä tämä tavoite olisi syytä saavuttaa? Mitkä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (17 tavoitetta) ovat sellaisia, joiden osalta Suomen tulisi tulevaisuudessa profiloitua kansainvälisesti?

6. Kokonaisturvallisuus ja turvallisuusasiat

Kansainvälinen turvallisuusympäristö ei ole ollut erityisen vakaa viime vuosina. Tarvitaan kokonaisturvallisuuden ylläpitoa ja kehittämistä. Kokonaisturvallisuus on tavoite, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhat ovat hallittavissa. Kokonaisturvallisuuden kehittämisen kautta voidaan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvat. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat:

  • valtion johtaminen
  • kansainvälinen toiminta
  • Suomen puolustuskyky
  • sisäinen turvallisuus
  • talouden ja infrastruktuurin toimivuus
  • väestön toimeentuloturva ja toimintakyky
  • henkinen kriisinkestävyys.

Turvallisuuspolitiikka on varsin laaja-alainen politiikan kenttä. Miten edistäisitte näitä kokonaisturvallisuuden eri osa-alueita tulevan hallituskauden aikana?

  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen valtion johtamisessa?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen kansainvälisessä toiminnassa?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen Suomen puolustuskyvyn osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen sisäisen turvallisuuden osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen talouden ja infrastruktuurin osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen väestön toimeentuloturvan ja toimintakyvyn osalta?
  • Kokonaisturvallisuuden parantaminen henkisen kriisinkestävyyden osalta?

Näillä kokonaisturvallisuuden lisäkysymyksillä voitaisiin saada lisää näkemystä turvallisuuspolitiikan tuleviin tulevaisuuslinjauksiin.

Lopuksi

Tässä blogiviestissäni olen esittänyt täydentäviä kysymyksiä hallitusneuvottelijoille keväällä 2019. Varmasti voisimme esittää lisääkin relevantteja tulevaisuuskysymyksiä.

Ehkäpä Suomessa voitaisiin harjoittaa tulevaisuuskeskustelua enemmänkin vaalien yhteydessä. Tulevaisuusvaliokunta tekee hienoa työtä ja katsoo tulevaisuuteen pidemmällä aikajänteellä. Voisimme esimerkiksi toteuttaa demokratiaa vahvistavia kansalaisten tulevaisuuskuulemisia myös strategisen politiikkakeskustelun voimistamiseksi, aina kun uusi hallitus astuu tehtäväänsä hoitamaan.

Tällaisesta tulevaisuusorientoituneesta kansalaisaktiivisuudesta ei varmasti olisi haittaakaan politiikan kiinnostavuudelle ja demokratian toimivuudelle. Myös nuoria voitaisiin saada aktivoitumaan tällaisilla ajankohtaisilla tulevaisuuskuulemisilla. Ehkäpä eduskuntaan tarvittaisiin tulevaisuusasiamies hoitamaan tulevaisuuskuulumisia? Aikoinaan tämän suuntaisen esityksen teki Mika Mannermaa (Talouselämä 2007), kun hän ehdotti syntymättömien sukupolvien asiamiehen tehtävän perustamisesta. Tätä asiaa voi vieläkin pohtia – uudelleen. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että demokraattinen yhteiskuntamme edelleen toimii myös tulevaisuuden parhaaksi. Siksi tulevaisuuskeskustelua on syytä käydä aktiivisesti politiikan eri kentissä.

> Taustalukemista

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, Dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tutkimusprofessori, Kazimiero Simonavičiaus University, Vilna, Liettua

Tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja on tutkija Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Valmistus 4.0/Manufacturing 4.0 ja EL-TRAN-hankkeissa. Hän on myös tutkija Euroopan Komission Horisontti 2020-projektissa RISCAPE ja tutkija Suomen Akatemian IRIS-hankkeessa, jossa tutkitaan siirtymää uusiutuvien energialähteiden laajempaan käyttöön ja kehitetään uusia työkaluja ja menetelmiä energiajärjestelmän suunnitteluun Kuubassa.

 

Kuvituskuva: pixabay.com