Eräitä Eurobarometritutkimusten tuomia ajankohtaisia näkökulmia Suomen tulevaan EU-puheenjohtajuuskauteen

Jari Kaivo-oja:

Tässä blogiviestissä tarkastelen eräitä eurooppalaisten Eurobarometri-tutkimusten ajankohtaisia tuloksia ja näkökulmia Suomen tulevaan EU-puheenjohtajuuskauteen, joka alkaa 1. heinäkuuta 2019. Euroopan unionissa puheenjohtajan tehtävänä on viedä eteenpäin EU:n lainsäädäntötyötä ja politiikka-aloitteita neuvostossa. Tärkeää on myös huolehtia EU-asioiden käsittelyn jatkuvuudesta. Euroopan unionissa puheenjohtaja edustaa neuvostoa suhteissa muihin EU:n toimielimiin, erityisesti Euroopan parlamenttiin ja komissioon. Puheenjohtajuuden hoito olisi hyvä perustaa ennakointitietoon ja siitä käytävään laajempaan kansalaiskeskusteluun.

EU-puheenjohtajakaudet hoidetaan kolmen peräkkäisen puheenjohtajamaan ryhmissä. Kolme maata tekevät yhdessä niin kutsutun trio-ohjelman 18 kuukaudeksi. Suomi toimii samassa yhteisessä triossa Romanian ja Kroatian kanssa. Yhteisen ohjelman valmistelu on jo tällä hetkellä käynnissä. Yleisten asioiden neuvosto hyväksyy sen tämän vuoden joulukuussa 2018.

Suomi on nyt jo päättänyt järjestää kaudellaan kuusi epävirallista ministerikokousta Helsingissä Finlandia-talossa. Nämä kuusi kokousta tulevat olemaan:

  • Kilpailukykyministerikokous
  • Ympäristöministerikokous
  • Oikeus- ja sisäministerikokous
  • Ulkoministerikokous (eli Gymnich), johon yhdistetään epävirallinen puolustusministerikokous
  • Valtiovarainministerikokous (ECOFIN) ja euroryhmä sekä
  • Maatalousministerikokous.

Lisäksi Suomessa järjestetään erilaisia virkamiestason kokouksia. Nämä kaikki kokoukset liittyvät nykyään myös Euroopan unionin ulkovaltasuhteisiin, joiden osalta on hyvä tehdä ennakointia ja pohdiskella yleisiä ja erityisiä toimintalinjoja. Puheenjohtajamaat laativat myös omat kansalliset ohjelmansa. Suomen ohjelman valmistelu käynnistyi keväällä 2018 pääministeri Juha Sipilän johdolla. Valmistelutyöhön osallistuu kaikkien eduskuntapuolueiden yhteinen parlamentaarinen ryhmä. Virallinen Suomen ohjelma julkistetaan kesäkuussa 2019.

Eurobarometri-tutkimuksia on toteutettu vuodesta 2006 lähtien. Ne tarjoavat mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä Euroopan unionin kehitykseen. Tietyllä tavalla ne toimivat eurooppalaisen ”mindsetin” ja laajemman eurooppalaisen arvomaailman analyysin perustana, koska barometritutkimukset- ja mittaukset ovat jatkuvia ja tilastollisesti varsin edustavia kaikkien 28 EU-jäsenvaltion osalta. Brexit-päätökseen asti tutkimuksia on tehty myös Iso-Britanniassa. Vielä 2018 Iso-Britannia on ollut mukana laajassa EU-28-Eurobarometritutkimuksessa. Jatkosta ei vielä ilmeisesti ole päätetty. Aika näyttää, miten Iso-Britannia tulee olemaan mukana Eurobarometri-tutkimuksissa.

Eurobarometri ja tilanne Euroopassa syksyllä 2018

Viimeisimmän Eurobarometritutkimuksen (Flash Eurobarometer 472) mukaan Euroopan unionin kansalaisista 59 % luottaa Euroopan unioniin. Samaisen barometriarvion mukaan Euroopan unionin kansalaisista 42 % luottaa omaan hallitukseensa EU-maissa. Voimme yleisesti todeta, että luottamus voisi olla vahvempaakin. Eurobarometriarvion mukaan 80 % kansalaisista pitää elämänlaatuansa hyvänä Euroopan unionissa. Erityisesti Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa koetaan elämänlaatu erittäin korkealaatuisena. Euroopan unionin kansalaisista 66 % on pääosin optimistisia Euroopan unionin alueen tulevaisuuden suhteen. Pohjoismaissa, Baltian maissa ja Keski-Euroopassa optimismi on korkeimmalla tasolla. Erityisesti Puolassa, Saksassa, Pohjois-Italiassa, Irlannissa, Portugalissa kansalaisten optimismi EU-alueen tulevaisuuteen on vahvaa. Pessimismi on yleisempää Välimeren maissa ja itäisessä Euroopassa.

Taloudelliseen tilanteeseen luottavaisia on 65 % kansalaisista EU-alueella. Euroopan unionin alueella 34 % arvioi terveydenhuollon olevan poliittisesti keskeisin päähuolen aihe ja 30% arvio päähuolen aiheen olevan työttömyyden. Huolen aiheet ovat viime vuosien aikoina aika lailla alueellisesti jakaantuneet Euroopassa. Vahvoja huolen aiheita ovat kansalaisten keskuudessa olleet erityisesti maahanmuutto, terrorismi ja turvallisuuspolitiikka EU-alueella (ks. Kaivo-oja & Lauraeus 2018).

Euroopan unioni ja kansainväliset ulkovaltasuhteet

Euroopan unionin ulkovaltasuhteita arvioidaan aika ajoin Eurobarometri-tutkimuksissa. Viimeksi helmikuussa 2017 tehtiin laajempi ulkopoliittisia suhteita koskeva arviointi (Flash Eurobarometer 450). Tämä barometriarvio käsittää Euroopan unionin 11 ulkopuolisen maan arviot Euroopan unionista. Barometritutkimuksen maat olivat Australia, Brasilia, Kanada, Kiina, Intia, Japani, Norja, Venäjä, Sveitsi, Turkki ja Yhdysvallat. BRIC-maat ovat siis tutkimuksessa mukana, mutta esimerkiksi Afrikan maista Etelä-Afrikka ei ole tässä kansainvälisessä tutkimuksessa mukana, mitä voidaan ehkäpä pitää pienenä puutteena. Toisaalta tämänkin tutkimuksen maavalintaa voidaan pitää tietona perususkomuksista, joita EU:n keskeisillä päättäjillä on Brysselissä. Valittuja 11 maata pidetään keskeisimpinä maina Euroopan unionin näkökulmasta.

Vuonna 2017 tehty arviointi on varmasti hyödyllinen myös Suomen tulevan puheenjohtajakauden kannalta. Tutkimuksen mukaan päätulokset tässä Eurobarometritutkimuksessa olivat:

  • Ulkosuhteiden näkökulmasta Eurobarometritutkimus toi esille sen, että vastaajat Brasiliassa (94 %), Kiinassa (84 %) ja Intiassa (83 %) näkivät Euroopan unionin varsin positiivisessa valossa. Toisaalta maissa Euroopan unionin raja-alueilla, Turkissa, Venäjällä, Norjassa ja Sveitsissä Euroopan unioni nähtiin yleisesti arvioiden vähemmän myönteisesti.
  • Ulkovaltasuhteiden osalta tutkimusaineisto paljasti, että Euroopan unionin vahvuuksiksi arvioitiin: (1) Demokratian kunnioitus, (2) ihmisoikeuksien kunnioitus, (3) oikeusvaltion kunnioitus ja (4) EU:n jäsenvaltioiden keskinäinen yhteistyö.
  • Ulkovaltojen arvioinnissa keskeisiksi Euroopan unionin haasteiksi arvioitiin maahanmuutto, terrorismi ja turvallisuusasiat. Kriittisimmin Euroopan unionin kyvykkyyteen ylläpitää myönteisiä humaaneja arvoja suhteessa muihin valtioihin suhtauduttiin Intiassa ja Venäjällä.
  • Yhdeksässä maassa, jotka olivat mukana tässä eurobarometritutkimuksessa, arvioitiin Euroopan unionin edustavan vakautta lukuisten ”isojen huolen aiheiden” maailmassa. Poikkeuksen ulkovaltasuhteiden osalta tässä arvioinnissa muodostivat Venäjä (33 %) ja Turkki (49 %), jossa ei niin vahvasti uskottu Euroopan kyvykkyyteen toimia tasapainottavana tekijänä epävakaisessa maailmassa. Venäjällä ja Turkissa Euroopan unioni nähdään yleisesti heikkona poliittisena toimijana. Yli puolet vastaajista arvioi asia olevan näin.
  • Euroopan unionin poliittisen vaikutusvallan arvioitiin olevan korkeampi kuin Intian ja Brasilian poliittisen vaikutusvallan. Tässä mielessä Euroopan unionin poliittisen vaikutusvallan ei uskottu olevan yleisesti ottaen erityisen vahva. Erityisen epäileväisiä olivat tässä mielessä haastatellut Brasiliassa, Intiassa ja Turkissa. Vähemmän epäilyksiä ilmeni Venäjällä ja Norjassa.

Tärkeä kysymys Euroopan unionin ulkovaltasuhteiden kannalta on kansalaisten käsitys itse Euroopan unionista. Kuvassa 1 on esitetty tutkimustulokset 11 tämän ison politiikkakysymyksen osalta.

Kuva 1. Käsitys Euroopan unionista. Positiivinen vs. negatiivinen käsitys. Eurobarometrin kysymys Q6. Lähde: European Commission (2017).

Kuva 1 tuo esille sen, että asenneilmasto Euroopan unionin osalta on haastavin Sveitsissä ja Norjassa, jotka eivät ole EU:n varsinaisia jäseniä. Aika haastava tilanne se on myös Turkissa ja Venäjällä. Vähiten haastava tilanne on Brasiliassa, Kiinassa, Intiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Nämä Eurobarometritutkimuksen tulokset on hyvä tiedostaa, kun Euroopan unionin ulkovaltasuhteita kehitetään tulevaisuudessa – esimerkiksi Suomen puheenjohtajakaudella ensi vuonna.

Tutkimuksessa käsiteltiin myös globalisaatiota ja sosiaalista suojaa globalisaation osalta. Kuvassa 2 on esitetty vastaukset tämän ison globalisaatiokysymyksen osalta. Voimme selvästi nähdä, että eurobarometrianalyysi paljastaa varsin kirjavan kuvan suhtautumisesta globalisaatioon näissä 11 EU:n kannalta keskeisessä maassa. Eniten uhkaksi globalisaatio nähtiin Intiassa, Kiinassa, Turkissa, Norjassa, Sveitsissä ja Australiassa. Vähiten globalisaatio nähtiin uhkaksi Brasiliassa, Kanadassa, Japanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. On siis erittäin tärkeä tiedostaa, että kaikkialla maailmassa globalisaatiota ei yksiselitteisesti nähdä positiivisessa valossa. Jos näin yleisesti kuvitellaan, voidaan helposti tehdä poliittisia virhearviointeja Euroopan unionin ulkovaltasuhteissa ja kansainvälisen politiikan johtamisessa.

Kuva 2.  Eurobarometriväittämä: ”Globalisaatio uhkaa maatamme”. Eurobarometrin kysymys Q7.3. Lähde: European Commission (2017).

Tärkeä kysymys ulkovaltasuhteiden osalta on myös eri maiden painotus politiikkakysymysten osalta. Kuvassa 3 on raportoitu Eurobarometrin tulokset tämän merkittävän kansainvälisen politiikan kysymyksen osalta. Sekä Venäjällä että Kiinassa ympäristönsuojelu oli tutkimuksen mukaan eniten painotettu politiikkakysymys. Sen sijaan sosiaalinen tasa-arvo ja solidaarisuus olivat eniten painotettu politiikkakysymys kaikissa muissa tarkastelluissa EU:n ulkopuolisissa maissa. Tämä tulos on varmasti hyvä tietää ja tiedostaa, kun mietitään EU:n ulkovaltasuhteiden hoitoa lähitulevaisuudessa.

Kuva 3. Kansalaisten eniten painottama politiikkakysymys 11 EU:n ulkopuolisessa maassa. Eurobarometrin kysymys Q6. Lähde: European Commission (2017).

Lopuksi

Tässä blogissa olen nyt käsitellyt muutamia laajoja kansainvälisen politiikan teemoja, jotka ovat keskeisiä Euroopan unionin ulkovaltasuhteiden hoidon kannalta. Kysymykset – kuten suhtautuminen Euroopan unioniin, suhtautuminen globalisaatioon tai kansalaisten eniten painottamat politiikkakysymykset tarkastelluissa 11 EU:n ulkopuolisessa maassa – ovat sellaisia merkittäviä asioita, joista on hyvä olla tietoinen Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Tässä blogiviestissä olen nyt tarkastellut näitä isoja keskeisiä kysymyksiä – samoin kuin lyhyesti päätuloksia Euroopan unionin sisäisestä tilannearviosta. On monia muitakin isoja kansainvälisen politiikan kysymyksiä, joiden osalta kannattaa tehdä omia täsmennettyjä arvioita suhteessa Eurobarometri-aineistoon. Tällaisia kysymyksiä olemme tarkastelleet juuri julkaistavassa artikkelissa ”The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007–2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mindset in 2004–2018.” European Integration Studies -journalissa (Kaivo-oja & Lauraeus 2018).

Kuten tiedämme, uusi parlamentti ja komissio Brysselissä aloittelevat ensi vuonna 2019 Suomen puheenjohtajakauden aikana toimintaansa ja samalla käydään keskustelua EU:n tulevasta 7-vuotisesta budjetista. Päättäjien pöydällä on varmasti isoja asioita ja nyt on aika tehdä ”kotiläksyt” kunnolla. Siksi kannattaa tutustua lukuisten Eurobarometrien tuottamaan laajaan tietopohjaan.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lähteitä

Valtioneuvoston kanslia (2018) Suomi valmistautuu EU-puheenjohtajuuteen. Verkkosivut: https://vnk.fi/eu/eu-puheenjohtajakausi-2019

Eurocomp (2018) FLASH EUROBAROMETER 472. Public Opinion in the EU Regions. First Results.

European Commission (2017) Future of Europe – Views from Outside the EU. Survey requested and co-cordinated by the European Commission. Directorate General for Commission. Flash Eurobarometer 450 TNS Political & Social. February 2017.

Kaivo-oja, Jari & Lauraeus, Theresa (2018) The European Mind-set, European Opinion and Economic Developments in 2007–2017: Major Changes of Public Opinion and the European Mind-set in 2004–2018. European Integration Studies. Käsikirjoitus. Julkaistavana.

Kuvituskuva: pixabay.com

 

Energy, Sustainability and Foresight talk in Lima, Peru

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu

On Monday 19 November, Project Researcher Marianna Birmoser Ferreira-Aulu gave a lecture on Futures Studies, Energy and Sustainability in UTEC (Universidad de Ingeniería y Tecnología) in Lima, Peru.

The event was organized by the prospectiva start-up consultancy company Project A+. It started with an introduction on Futures Studies and Foresight, by their Prospective and Strategic Management Chief Omar Del Carpio. Del Carpio is also the CEO of the Peruvian Foresight and Innovation Biofuture Lab. After his introduction, Mrs. Ferreira-Aulu gave her talk using her Master’s Thesis as an example of how Futures Studies can be an empowering field of work.

The lecture ended with a panel of discussion together with Ricardo Rodríguez -Director of the International Federation of Systems Research (IFSR), Julien Noel -Director of the faculty of engineering, and Omar del Carpio.

IMG_0573

Is there a Future after the Belo Monte Dam?

Ferreira-Aulu’s work is entitled ”Is There A Future After The Belo Monte Dam? Building Futures Scenarios For The Volta Grande Do Xingu In Amazonia, Brazil.” (full PDF here)

In her thesis, published in 2017, she produced four scenarios of alternative futures for the Volta Grande do Xingu region, taking into account the socio-environmental impacts already caused by the Belo Monte Dam, currently being built in the Brazilian Amazonia, as well as future impacts, which can be different, depending how different actors behave on the days to come.

Despite Ferreira-Aulu’s rusty Spanish (or very fluent portuñol) the audience was attentive and interested. In addition to the students and teachers from UTEC university, the audience also counted with fellow futurists, consultancy companies, producers of EIAs in Peru, as well as representatives from the Peruvian Ministry of Energy and Mines.

The Q&A in the end was a lively and rich discussion between panellists and the audience. A video of the full lecture in available in the Facebook, and the language of the lecture was Spanish (or Portuñol).

Marianna Birmoser Ferreira-Aulu
MA Futures Studies, Project Researcher
Finland Futures Research Centre

Photos: Foresight and Innovation Biofuture Lab

Teknologiat luonnon tuntemuksessa – uhka vai mahdollisuus?

Minna Santaoja

Erilaisilla teknologioilla on yhä merkittävämpi rooli luonnon ja lajien tuntemuksessa. Ilmakuvien ja satelliittidatan avulla pystytään esimerkiksi kaukokartoittamaan laajojen ja hankalasti saavutettavien alueiden kasvillisuutta tai toteamaan kasvitautien leviäminen. Myös ympäristöaktivistit hyödyntävät ilmakuvia etsiessään potentiaalisia suojelukohteita. Laserkeilauksella voidaan tutkia metsän ja puuston rakennetta ja menetelmää hyödynnetään metsänhoidon suunnittelussa, mikä vähentää kartoituskäyntien tarvetta paikan päällä.

Kaukokartoitusmenetelmät tarjoavat linnunsilmäperspektiivin luontoon; monimuotoisuutta on mahdollista tarkastella tietokoneen ääreltä poistumatta. Perinteisesti luonnon tuntemus ja etenkin hyväksi lajituntijaksi kehittyminen on edellyttänyt vuosikausien maastossa koluamista. Luontokartoittajat kehittyvät taitaviksi luonnossa aistit avoinna liikkuessaan (Nygren & Jokinen 2013), oppien tunnistamaan lajien vuorovaikutussuhteita ja ennakoimaan tietynlaisesta ympäristöstä löytyviä lajeja. Jokainen sieniharrastaja tietää, että sienen tunnistus ei tapahdu pelkästään silmämääräisesti, vaan sieniä nuuhkitaan, tunnustellaan ja jopa maistetaan. Luonnossa kokemuksellisesti syntyvä tieto on luonteeltaan hyvin erilaista kuin kaukokartoitustieto. Millä tavoin tiedon luonne muuttaa luontosuhteitamme?

Lajien aukottomaan tunnistukseen tähtää kansainvälinen Barcode of Life -hanke, jossa pyritään luomaan DNA-viivakoodikirjasto maailman lajeista. Hankkeen tavoitteena on, että tulevaisuudessa lajien tunnistaminen olisi mahdollista kenelle tahansa kannettavan ”viivakoodinlukijan” avulla. Globaalina tavoitteena on luoda avoimesti saatavilla oleva luonnon monimuotoisuuden kirjasto, Global Biodiversity Information Facility (GBIF), josta löytyviä tietoja voidaan hyödyntää muun muassa tutkimuksessa ja suojelussa. Vuonna 2015 käynnistetty Suomen Lajitietokeskus on vastaava kansallinen hanke, jossa pyritään yhdistämään tieto Suomen lajeista avoimesti saataville.

Luontoharrastuksella ja kansalaistieteellä on ollut luonnon tuntemuksessa perinteisesti keskeinen rooli (mm. Santaoja 2013). Suurin osa lajistotiedosta, esimerkkinä linnustonseurantatiedot, ovat peräisin vapaaehtoisilta luontoharrastajilta. Harrastajien tiedon suhde avoimen lajitiedon hankkeisiin ei ole ongelmaton. Suurin osa harrastajista luovuttaisi havaintoaineistonsa mielellään tutkimuksen ja suojelun edistämiseen, mutta avoimen tiedon käyttöä ei ole rajattu. Suojeluorientoituneet luontoharrastajat eivät halua, että heidän keräämäänsä aineistoa käytetään esimerkiksi maankäytön suunnittelussa sen toteamiseen, ettei jollakin alueella ole erityistä suojeltavaa ja siten oikeuttamaan ympäristöä tuhoavaa toimintaa. Harrastajat painottavat kontekstin tuntevan tulkinnan tarvetta: se, ettei datan mukaan lajia alueella esiinny, ei välttämättä kerro lajin todellisesta esiintymisestä vaan siihen kohdistuneesta vähäisestä havainnoinnista.

Tietokantahankkeita on toteutettu varsin teknologiavetoisesti, ja tutkijat ovatkin kritisoineet tietohankkeiden sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen ulottuvuuksien tarkastelun unohtuneen (Ellis et al. 2007). Toisaalta teknologiat tarjoavat mahdollisuuksia luonnontuntemuksen kehittämiseen. Esimerkiksi lajintunnistuksessa auttavat mobiilisovellukset saattavat saada sellaisiakin ihmisiä kiinnostumaan lajintuntemuksesta, jotka eivät tulisi perinteisen kirjamuotoisen käyttöliittymän kanssa luontoon lähteneiksi. Älypuhelin kulkee useimmilla aina mukana. Tätä pyritään hyödyntämään muun muassa ympäristöhallinnon kansalaishavaintoja keräävissä hankkeissa. Esimerkiksi Talviseurantaan osallistumalla voi tuottaa havaintoja ilmastonmuutostutkimukseen.

Myös sosiaalinen media on tuonut uusia mahdollisuuksia luontoharrastukselle ja lajintuntemukselle. Facebookin luontoryhmät, kuten Suomen sieniseuran ryhmä, ovat valtavan suosittuja. Käyttäjät lähettävät ryhmiin sienikuviaan ja pyytävät tunnistusapua kokeneemmilta harrastajilta ja tutkijoilta. Esimerkiksi sieniharrastajien ryhmän saama suosio on muodostunut jopa ongelmalliseksi: vilkkaimpana sienikautena kuvia on lähetetty ryhmään niin paljon, että ylläpitäjät ovat joutuneet rajoittamaan viestejä ja tiukentamaan ryhmän sääntöjä. Säännöt painottavat entistä enemmän harrastuksen tieteellistä luonnetta ja ryhmän tarkoitusta lajintuntemuksen kehittämisessä. Säännöt tekevät näkyväksi harrastajien keskuudessa vallitsevan ”tosiharrastajien” ja ”maallikoiden” hierarkian, eivätkä välttämättä kannusta aloittelevia harrastajia, joiden motivaatio harrastukselle saattaa aluksi olla ruokasienten kerääminen.

Teknologiset luontotiedon hallinnan ratkaisut määrittävät sitä, minkälaista ja keiden luontotietoa pidetään oikeanlaisena ja kelvollisena. Luontoharrastus ja -tutkimus on perinteisesti ollut varsin miesvaltainen alue, mutta kiinnostavasti esimerkiksi Suomen ötökät –Facebook-ryhmässä suuri osa aktiivisista keskustelijoista on naisia. Parhaimmillaan sosiaalinen media näyttäisikin tarjoavan ajasta ja paikasta riippumattoman, ja tietynasteisen kasvottomuutensa vuoksi myös hierarkiattoman tavan luontoharrastukseen. Toki myös luontoharrastajien ryhmissä ilmenevät nettikeskustelukulttuurin ongelmat, ja esimerkiksi alustojen kehnot hakutoiminnot eivät tee niistä ihanteellisia tiedon kumuloitumiselle ja oppimiselle.

Yleiseksi puheenparreksi on muodostunut, että olemme vieraantuneet luonnosta – Soga ja Gaston (2016) ovat puhuneet jopa luontokokemuksen sukupuutosta. Muutaman vuoden takaisessa väitöstutkimuksessaan Arja Kaasinen (2009) esimerkiksi totesi kasvien tuntemuksen heikentyneen kaikilla kouluasteilla. Syitä on monia elinympäristöjen urbanisoitumisesta luonnossa liikkumisen vähenemiseen. Miksi tästä pitäisi olla huolissaan? Ympäristöpsykologian tutkimuksissa on osoitettu hyvinvointimme yhteys luonnonympäristöön (mm. Korpela ym. 2017). Luonnossa kulkiessamme paitsi stressaamme vähemmän, myös pidämme yllä kehon immuunipuolustusta ja tervettä mikrobikantaa. Biodiversiteettikato ja meneillään oleva kuudes lajien sukupuuttoaalto on ilmastonmuutoksen veroinen globaali ympäristöongelma. Sen rinnalla puhe luontokokemuksen sukupuutosta on hälyttävää. Osaammeko arvostaa ja suojella sellaista, mistä meillä ei ole omaa kokemusta? Teknologiat tarjoavat uusia mahdollisuuksia luonnon tuntemuksen lisäämiseen, mutta samalla huolena on, että tiedon teknologiavälitteisyys ja pelillisyyden korostaminen etäännyttävät entisestään.

HT, tutkijatohtori Minna Santaoja
Turku Institute of Advanced Studies (TIAS), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Tampere)

Minna kertoo lisää tutkimuksestaan Turun yliopiston ihmistieteiden kollegiumin luentosarjassa Turun pääkirjastolla ma 10. joulukuuta klo 18–19.30.

 

Viitteet

Kaasinen A (2009) Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20020/kasvilaj.pdf?sequence=1

Soga, M. & Gaston, K.J. (2016) Extinction of experience: the loss of human-nature interactions. Frontiers in ecology and the environment 14(2) 94–101.

 

Kuvituskuva: pixabay.com