Scenarios as Stairways to Resilient Futures

Sirkka Heinonen:

Scenario thinking, planning and construction occupy a core sphere in futures studies. Scenarios were among the first futures research methods that were developed and applied, first for strategic and military purposes, then for companies, regions, cities, communities and governments.  However, there’s more to the story than meets the eye. The full potential of scenarios as empowering tools is not yet discovered.

Scenarios are a pioneering futures studies method – true

Ever since the beginning of the field of futures research and studies in early 1950s, the scenario construction has been applied. The method was introduced in Dutch Shell and RAND companies, used and developed by such major actors as Pierre Wack and Herman Kahn,, as well as by Gaston Berger in France. Kahn borrowed the term “scenario” from the theatre world and drama – it consists of a stage, plot, actors, sequence of action, for military and strategic purposes. Vuokko Jarva (2018) even developed a specific scenario drama method – scenarizing in dialogue – where the narrative is first and foremost a means of communication and aims at collective mobilization.

Through scenarios we can embrace uncertainties – true

Eleonora Masini (1993) takes scenarios as educational and informative policy tools – as “instruments which aid decision-makers by providing a context for planning and programming, lowering the level of uncertainty and raising the level of knowledge”. Vervoort et al. (2015, 62-63) perceive scenarios within a “worldmaking framework” for envisioning and pursuing better worlds. They propose scenarios as “worlds”, instead of just narratives – and instead of reducing uncertainty, it should be embraced through diverse, contrasting futures. Scenarios and futures studies help us to navigate in the uncertain world. It is necessary to embrace even unpleasant alternatives – otherwise one is ill prepared and unable to react when something unexpected happens (Wilenius 2017).

Scenarios are an eye-opening mindset – true

I like the expression that scenarios are vivid manuscripts of the future. Moreover, coherent manuscripts of various, alternative futures. Scenario thinking means basically thinking in alternatives. It also means anticipatory thinking in very different ways, not just following linear trajectories. Scenarios have a generic role of opening up imagination when stepping into the futures – finding the right stairways to scenario “heavens”.  They also have a special role in paving the way to stakeholders to prepare themselves to tomorrow’s worlds, by giving support to decision-making. Scenarios are themselves comprehensive futures processes (not just a method) – resulting in subsequent policy recommendations and measures to be taken (please see Chapter 4 for the recommendations given on the basis of our recent Neo-Carbon Energy scenarios (Heinonen et al. 2017).

Scenarios come in various colours – true

Scenario is probably by far the most frequently used futures technique, at least the best known and developed one. For Sohail Inayatullah (2008, 15) scenarios are the “tool par excellence of futures studies”. They open up the present, outline the range of uncertainty, and offer alternatives. However, we all know there is no such thing as a single scenario method. Instead a scenario technique toolbox, full of various types of scenarios and scenario processes. For various typologies, see e.g. Van Notten et al. (2003). Scenarios can be explorative or normative. Proponents of different scenario types can also been classified as the positivist or “probability” camp and the constructivist or “plausibility” camp (Vervoort et al. 2015). Yet another two category set of scenarios is: quantitative or qualitative. A combination of both is recently being applied in many scenario projects, and we can also call them hybrid scenarios. Examples of two recent scenario sets are Shell’s New Lens Scenarios “Mountains and Oceans” and Millennium Project’s Global Future of Work/Technology 2050 Scenarios  (Glenn et al. 2017). A key point in using these kinds of scenarios is to investigate the scenario contents and narratives further. The three Millennium Project scenarios, for instance, can be reflected in national workshops to enquire what implications such scenarios would have in the national level. Consequently, the “users” of the scenarios can come up with relevant recommendations for necessary measures to be taken.

Dator (2009) claims that all scenarios that so far have been or ever will be made fall into one of the four scenario archetypes: growth, collapse, discipline, and transformation. In Our Neo-Carbon-Energy project we chose to construct all four scenarios – Radical start-ups, Value-driven Techemoths, Green D-I-Y Engineers, and New Consciousness as transformative. In Dator’s terms Transformation is the most radically changed future, going beyond the basic assumptions of the other three archetypes: transformation arising either through dramatic technological change or through spiritual change, and often through their combination. By choosing this category we wanted the scenarios to be used as eye-openers to reflect on the coming tsunamis of change. There are several specific characteristics and experimental features adopted in the construction of Neo-Carbon Energy scenarios. By nature they are all radical, but possible, and to a varying degree probable, even though the probability of any scenario ever being realized is “vanishingly small” as Gordon and Glenn (2018) remind us.

Scenarios are about re-framing – true

We wanted to reframe the question of how a future energy system might look like, since it is a key to transformation.  Ramírez and Wilkinson (2016, 218–219) accentuate the importance of reframing, which as an approach is similar to consideration of alternative imageries of futures. They see the conventional framing as “a lens, device, or type of filter that both includes and excludes”. The Neo-Carbon Energy scenarios reframe a) energy systems by describing a transformation in the energy system itself – from their current state to a 100% renewable and decentralised system – and b) a transformation in social relationships from the current state to relatively autonomous and self-sufficient peer-to-peer communities. In the scenarios, the renewable energy system has enabled and empowered these peer-to-peer communities.

These Neo-Carbon Energy scenarios have been presented and communicated in various platforms and events to make them understandable for users. An incremental participatory approach was adopted to open up the platform of scenario construction process to interaction with various stakeholders (Ernst et al. 2018). The scenarios were subjected to several types of testing:

  • The process of five futures cliniques conducted were a fruitful source for inputs, insights, and continuous feedback to the scenarios. The total of over 160 participants from different backgrounds attended these cliniques. (See e.g. Ruotsalainen et al. 2016).
  • The scenarios were being tested by running a CLA game on them (Heinonen et al. 2017d; Heinonen et al. 2015)
  • The scenarios were also “x-rayed” in various case countries through an international survey and workshops in order to contextualize them in different geo-political, socio-technical or socio-cultural conditions, and in order to identify pioneers for the depicted scenario futures. (Lang et al. 2016; Karjalainen & Heinonen 2017; Heinonen at al. 2017e; Heinonen at al. 2016b; Heinonen 2017)
  • The scenarios were also tested by “bombarding” them with black swans in the last of the five futures cliniques. The results were further deepened through a cross-impact analysis the day after the clinique in a small expert workshop (Heinonen et al. 2017b; 2017c).

Thus, new inputs and feedback were incrementally accumulated for and by the research team. Gordon & Glenn (2018) advocate these kind of interactive scenarios as becoming the mainstream in future scenario construction. The scenarios can be tested with various interactive techniques. Rowe et al. (2017) even propose differentiating scenario planning and horizon scanning methodologies, and enhancing the latter by utilizing pre-developed scenarios. Wright and Cairns (2011, 24) consider it a guiding principle in scenario construction that new ideas can be added at any stage of the process.  Our narratives were intentionally written as rather “open”, to leave room for diverse interpretations – as a challenge for users to exercise their imagination. According to Ramirez and Wilkinson (2016, 44) effective narratives are “open stories”, helping their readers to generate meaning while they use them.

Scenarios are like beehives – collectively and interactively constructed in fluent communication.

Scenarios launch a learning and communication process towards action – true

Making scenarios, reading them, and using them for policy-making is a learning process. They serve their purpose if they lead into action. Masini (2006, 1166) advocates us to “learn to live with the future” through systematic futures thinking, directed to visioning and consequent acting. Not passively adjusting to the future, but of steering it into the direction we responsibly choose. She sees futures projects as “political and ethical positions that lead to action”. In a similar vein, Gordon & Glenn (2018) judge the best scenarios as describing plausible means for improvement and eliminating roadblocks to a desirable future, by providing better understanding of future risks and uncertainties.

Ringland (1998, 190) considers scenarios as a good management tool for creating novelty, i.e. new ideas and identifying opportunities presented by the new environment – as in the case of the Neo-Carbon Energy scenarios, novelty is the new energy infrastructure. She emphasizes the importance of communicating the scenarios in order to engage the individual or group. “Thinking inside” the scenarios cannot start before such communication. It is only by working with the scenarios that learning becomes possible. Accordingly, creating models of the future – scenarios – and trying to understand and experience them from inside is a “way of rehearsing change” (ibid., 49). Masini (2006, 1166) calls for rethinking futures studies – the whole field must according to her turn into “acting for the future”.

The value of scenarios is in their usability – true

Their value is embedded in their emancipatory power, usability and influence. Then again, the desirability and usability of scenarios may vary hugely according to the stakeholders’ interests and views – whose futures? Whose scenarios? There’s a lot to do regarding how we can not only construct, but also use scenarios. At their best, scenarios function as versatile testbeds, to be used for “futures reality checking” in light of organizational strategies (Van der Heijden 2005, 118). Our view of scenarios in Neo-Carbon Energy project displays them as alternative ways of imagining the futures as part of futures literacy.  The core aim and benefit of scenarios is futures preparedness – systematic and open futures capacity building. Riel Miller’s (2007, 343) concept of futures literacy encourages us to use the potential of the present more effectively, to develop the capacity for more imaginative storytelling required for scenarios  in order to realise our aspirations. More efforts could, however, be made to perceive scenarios as integral instruments for serious but transformative futures preparedness and mobilizing futures emancipation. The end result will be futures resilience – capacity to survive and even succeed in turbulent futures through collective learning-based futures literacy and action-orientated futures consciousness.

Sirkka Heinonen

The author is Professor in Futures Research and teaches in the Master’s Programme of Futures Studies at Turku School of Economics, University of Turku.


Dator, Jim (2009) “Alternative Futures at the Manoa School” Journal of Futures Studies. Vol14 (2), 1-18.

Ernst, Anna – Biss, Klaus H. – Shamon, Hawal – Schumann, Diana & Heinrichs, Heidi U (2018) Benefits and challenges of participatory methods in qualitative energy scenario development. Technological Forecasting & Social Change 127 (2018) 245–257.

Glenn, Jerome – Florescu, Elizabeth & the Millennium Project Team (2017) State of the Future 19.0. Millennium Project. Washington D.C.

Gordon, Theodore & Glenn, Jerome (2018) Interactive scenarios. In: Sokele, Mladen & Moutinho, Luiz Abel (eds) Innovative Research Methodologies in Management. Forthcoming.

Heinonen, Sirkka (2017) Pioneer analysis and international cultural changes. Application of positrend and negatrend analysis in the identification of cultural change. In: Heinonen, S. – Kuusi, O. & Salminen, H. (eds) How do we explore futures? ACTA FUTURA FENNICA nro 10, Helsinki, p. 241–251.

Heinonen, Sirkka – Honkapuro, Samuli – Karjalainen, Joni – Koljonen, Tiina – Ruotsalainen, Juho & Similä, Lassi (2017) Final Neo-Carbon Energy Countdown – Ready for Renewables. Finland Futures Research Centre FFRC eBook 11/2017.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Parkkinen, Marjukka – Ruotsalainen, Juho & Zavialova, Sofia (2017b) Surprising Energy Futures. Neo-Carbon Energy Futures Clinique V. FFRC eBOOK 4/2017, Finland Futures Research Centre, University of Turku. 150 p.

Heinonen, S. – Karjalainen, J. – Ruotsalainen, J. & Steinmüller, K. (2017c) Surprise as the New Normal – Implications for Energy Security. European Journal of Futures Research (2017) 5: 12.

Heinonen, Sirkka – Minkkinen, Matti – Karjalainen, Joni & Inayatullah, Sohail (2017d) Testing transformative energy scenarios through causal layered analysis gam ing, Technological Forecasting and Social Change 124: 101-113,

Heinonen, Sirkka – Vähäkari, Noora & Karjalainen, Joni (2017e) Neo-Carbon Energy World – What Opportunities for Chile? Neo-Carbon Energy Futures Clinique IV.  FFRC eBOOK 3/2017, Finland Futures Research Centre, University of Turku. 63 p.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni & Ruotsalainen, Juho (2016) Radical Transformation in a Distributed Society – Neo-Carbon Energy Scenarios 2050. NEO-CARBON ENERGY WP1 Working Paper 1/2016. Finland Futures Research Centre, 84 p.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Helle, Aino & Nisula, Sakari (2016b) Argentinian Energy Landscapes. Case study of the Neo-Carbon Energy Project. Finland Futures Research Centre eBook 12/2016.

Heinonen, Sirkka – Balcom Raleigh, Nicolas – Karjalainen, Joni – Minkkinen, Matti – Parkkinen, Marjukka & Ruotsalainen, Juho (2015) CLA GAME REPORT: Causal Layered Analysis Game on Neo-Carbon Energy Scenarios. FFRC eBOOK 12/2015. Finland Futures Research Centre, University of Turku. 112 p.

Van Der Heijden, Kees (2005) Scenarios: The art of strategic conversation. Chichester, John Wiley & Sons.

Inayatullah, Sohail (2009) Questioning scenarios. Journal of Futures Studies, Febr. 2009, 13 (3): 75–80.

Jarva, Vuokko (2017) Scenarizing in Dialogue. In: Heinonen, Sirkka, Kuusi, Osmo & Salminen, Hazel (eds.) (2017). How Do We Explore Our Futures? Acta Futura Fennica 10. Finnish Society for Futures Studies, Helsinki, 156–171.

Karjalainen, Joni & Heinonen, Sirkka (2017) Using deliberative foresight to envision a neo-carbon energy innovation ecosystem – a case study of Kenya. African Journal of Science, Technology, Innovation and Development, p. 1–17, DOI: 10.1080/20421338.2017.1366133. ISSN 2042-1338

Lang, Merja – Karjalainen, Joni & Heinonen, Sirkka (2016) Glocal Insights to Neo-Carbon Energy and Its Forerunners. Neo-Carbon Energy WP1 Working Paper 4/2016. Finland Futures Research Centre, 112 p.

Masini, Eleonora (2006) Rethinking futures studies. Futures 38 (2006) 1158–1168.

Masini, Eleonora (1993) Why Future Studies? London, Grey Seal Books.

Miller, Riel (2007) Futures literacy: A hybrid strategic scenario method. Futures 39 (2007), 341–362.

Ramirez, Rafael & Wilkinson, Angela (2016) Strategic Reframing. The Oxford Scenario Planning Approach. Oxford.

Ringland, Gill (1998) Scenario Planning. Managing for the Futures. Chichester.

Ruotsalainen, Juho – Karjalainen, Joni – Child, Michael & Heinonen, Sirkka (2017) Culture, values, lifestyles, and power in energy futures: A critical peer-to-peer vision for renewable energy. Energy Research & Social Science 34 (2017), 231–239.

Ruotsalainen, Juho – Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni & Parkkinen, Marjukka (2016) Peer-to-peer work in the digital meaning society 2050. European Journal of Futures Research 4(10).

Shell energy scenarios to 2050. Signals & Signposts. 

Wilenius, Markku (2017) Patterns of the future. Understanding the Next Wave of Global Change. World Scientific Publishing Europe. London.

Wright, George & Cairns, George (2011) Scenario Thinking. Practical Approaches to the Future. New York, 176 p.


Photos: Sirkka Heinonen

Kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisestä on kiristynyt Itämeren alueella

Jari Kaivo-oja:

Maailmanpankin Ease of Doing Business -trendianalyysi vuosilta 2004–2018 Itämeren alueella

Tässä blogiviestissä tarkastelen Maailmanpankin (2018) julkaiseman Ease of Doing Business -indeksin pohjalta liiketoimintaympäristöjen kehittymistä Itämeren maissa. Tarkastelu kattaa Pohjoismaat, Baltian maat, Puolan ja Saksan.

Ease of Doing Business- kuvaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta eri maissa ja eri alueilla. Nykyään tämä indeksi on laskettu 130 kansantaloudelle maailmassa. Eri maat pyrkivät yleensä kehittämään omaa liiketoimintaympäristöään mahdollisimman houkuttelevaksi ja kiinnostavaksi yrityksille. Ease of Doing Business on professori Simeon Djankovin Maailmanpankki-ryhmässä kehittelemä indeksi, joka kuvaa liiketoimintaympäristön laatua suhteessa yrittäjien keskeisiin tarpeisiin. Akateeminen tutkimus tämän indeksin kehittelyn yhteydessä tehtiin yhdessä Harvardin yliopiston professoreiden Oliver Hartin ja Andrei Shleiferin toimesta. Kuten hyvin Suomessa tiedämme, professori Oliver Hart vastaanotti Nobel-palkinnon yhdessä Bengt Holmströmin kanssa vuonna 2017. Harvardin professori Andrei Shleifer on taas maailman eniten siteerattu taloustieteilijä maailmassa. Hänen h-indeksinsä on 136 ja hänen i-10-indeksi on 272 eli kukaan muu ekonomisti ei ole saavuttanut vastaavan tasoista viittausten määrää. Häntä oli siteerattu huhtikuun 2018 alussa 261 229 kertaa. Häntä siteerataan nykyisin yleensä yli 19 000 kertaa vuodessa.  Meillä on siis varsin hyviä syitä nojautua heidän työnsä tuloksiin myös tulevaisuudentutkimuksen alalla, kun teemme trendianalyysejä talouskehityksen perustekijöistä maailmantaloudessa.

Korkeammat Ease of Do Business -indeksin ranking-arvot osoittavat parempia, yleensä yksinkertaisempia säännöksiä yrityksille ja voimakkaampia suojaoikeuksia yrittäjille. Jo Nobel-palkinnon saada, edesmennyt Douglas North, 1981, 1992, ks. Ménard & Shirley 2011) toi esille lukuisissa tutkimuksissaan sen, että institutionaalisilla säädöksillä on oma merkityksensä talouskehitykselle. Samoja asioita ovat korostanee sopimusteoreettisestä näkökulmasta myös professorit Oliver Hart ja Bengt Holmström. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi viimeisimpien tilastoanalyysiin pohjautuvien tutkimusarvioiden mukaan yritysten laadukas toimintasääntely johtaa alempaan kansalaisten köyhyystasoon kansantaloudessa. Tätäkin asiaa voidaan arvioida tilastollisten tunnuslukujen perusteella. Ei ole siis täysin yhdentekevää, miten EDB-indeksit kehittyvät maailmantaloudessa.

EDB-indeksin laskennassa otetaan huomioon seuraavat asiakokonaisuudet (10 eri asiakohtaa):

  • Yrityksen aloittaminen: Menettelyt, aika, kustannukset ja vähimmäispääoma uuden yrityksen avaamiseksi
  • Rakennuslupien käsittely: Varastotilojen rakentaminen, aika ja kustannukset
  • Sähköenergian saanti: Menettelyt, aika ja kustannukset, jotka yritykseltä edellytetään saadakseen pysyvän sähköyhteyden äskettäin rakennetulle varastolle
  • Kiinteistön rekisteröinti: Kiinteistöjen rekisteröintiä koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Lainoitus: Laillisten oikeuksien indeksi, luottotietoindeksin kattavuus
  • Vähemmistöosakkaiden ja sijoittajien suojaaminen: vastuiden laajuus, ohjaajavastuun laajuus ja osakkeenomistajien oikeudet
  • Verojen maksaminen: Maksettujen verojen määrä, tuntirahat, jotka on käytetty valmistellessaan veroilmoituksia ja kokonaisvero, joka maksetaan osuutena bruttovoitosta
  • Kauppa rajojen yli: Tarvittavien asiakirjojen määrä, viennin ja tuonnin kustannukset ja tarvittava aika
  • Sopimusten täytäntöönpano: Velkasopimuksen täytäntöönpanoa koskevat menettelyt, aika ja kustannukset
  • Maksukyvyttömyystilanteet: Aika, kustannukset ja takaisinperintäaste (%) konkurssimenettelyssä.

Liiketoimintatutkimuksen alalla EDB-indeksi on eräs keskeinen työkalu arvioida liiketoiminnan aloittamisen helppoutta maailmassa. Sitä on käytetty referoiduissa tutkimuksissa yli 3000 kertaa. Voidaan todeta, että juuri tämä indeksi on hyödyllinen työkalu arvioitaessa sitä, miten houkutteleva kunkin maan liiketoimintaympäristö todellisuudessa on. Maailmanpankin tutkimukset osoittavat, että EDB-indeksin korkeampi taso ja näin sen laskennassa taustalla olevat lukuisat eri muuttujat yhdessä parantavat ja edistävät talouskasvua kansantaloudessa. Tässä on hyvä syy seurata EDB-indeksin kehitystä.

Tässä blogissa on tarkastelussa indeksien arvot vuosilta 2004–2018. Tämä Maailmanpankin perusaineisto tarjoaa mahdollisuuden vertailla Itämeren alueen liiketoimintaympäristöjen viime aikaista kehitystä.

Tämän esityksen liitteessä olen raportoinut kaikille tarkastelluille Itämeren maille EDB-indeksin ja BKT-indeksin (nykyhinnoin) kehityksen vuosina 2004–2017 (ks. Kuvat 7.1–7.10). Tästä blogiliitteestä voimme nähdä sen, että BKT:n kehitys ja EDB-indeksin kehitys on pääsääntöisesti positiivisesti korreloitunutta keskenään Itämeren eri maissa. Ainoan poikkeuksen muodosti tässä perusdata-analyyssä Islanti, mutta poistamalla Islannin syvien lamavuosien tilastohavainnot olisi näiden muuttujien suhde myös positiivisesti korreloitunut Islannissa. Tietyllä tavalla nämä korrelaatiot antavat hyvän syyn kiinnittää huomiota EDB-pohjaiseen liiketoimintaympäristön kehittämiseen.

Tässä blogiviestissä arvioin yleisesti sitä, miten houkuttelevaksi eri maat ovat kehittäneet omaa liiketoimintaympäristöään. Ease of Doing Business -indikaattori on varsin monipuoliseen tietoon pohjautuva indeksi. Kuvassa 1 on esitetty EDB-indeksin kehitys Suomen osalta vuosina 2004–2018.

Kuva 1. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Suomessa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuva 1 kertoo siitä, että Suomessa on onnistuttu parantamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta erityisesti vuosina 2004–2006 ja myös vuosina 2007–2008. Vuoden 2008 jälkeen kehitys on ollut vakaata ja EDB-indeksi arvo on ollut noin 93.

Kuvassa 2 on kuvattu kaikkien Pohjoismaiden Ease of Doing Business- indeksin kehitys vuosina 2004–2018. Yleinen havainto on tämän kuvan perusteella se, että kaikki Pohjoismaat ovat kyenneet parantamaan liiketoimintaympäristönsä houkuttelevuutta vuosina 2004–2018. Edellytykset talouskasvulle ovat siis kohentuneet yleisesti arvioiden.

Kuva 2. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Pohjoismaissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Islannissa EDB-indeksin arvo on jäänyt alhaisimmalle tasolle, kun taas Ruotsi ja Norja ovat onnistuneet parhaiten kehittämään omien liiketoimintaympäristöjen houkuttelevuutta. Tällä hetkellä Ruotsi on kärkimaa liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Suomen on sijalla kolme. Olemme Suomessa polkeneet aika lailla paikalla tämän indeksikehityksen osalta vuodesta 2008 lähtien. Olemme silti Pohjoismaissa hiukan houkuttelevampi ja vetovoimaisempi liiketoimintaympäristö kuin Tanska tai Islanti.

Kuvassa 3 on raportoitu EDB-indeksien kehitys Baltian maissa. Kuva 3 kertoo selvästi sen, että toimintaympäristön kehitys Baltian maissa on aika lailla samalla tasolla jokaisessa Baltian maissa ja maiden väliset erot ovat todella pieniä. EDB- indeksillä arvioituna maiden järjestys on: Viro, Latvia ja Liettua. Suhteellisesti arvioituna eniten maan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta on kyennyt parantamaan Liettua.

Kuva 3. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Baltian maissa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Virossa EDB-indeksin arvo on hieman yli 95, Liettuassa se on hieman yli 94 ja Latviassa se on hieman yli 93. EDB-indeksillä arvioituna Viron ja Liettuan liiketoimintaympäristö on asteen verran vetovoimaisempi kuin Suomen liiketoimintaympäristö.

Kuvassa 4 on raportoitu Saksan ja Puolan EDB-indeksikehitys vuosina 2004–2018. Kuva kertoo siitä, että Puolassa on kyetty kohentamaan liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta paljon siitä, mitä se oli vuonna 2004. Hyppäys kehityksessä tapahtui vuosina 2009–2010. Puolan EDB-indeksi on nyt jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa.

Kuva 4. Ease of Doing Business- indeksin kehitys Saksassa ja Puolassa vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Kuvassa 5 olen laskenut kaikkien tässä tarkastelussa mukana olleiden maiden EDB-indeksien varianssi. Varianssi on koko tarkasteluajanjakson aikana pienentynyt eli keskinäiset erot Itämeren maiden EDB-indeksin arvossa ovat vähentyneet. Tämä selvä tulos kertoo siitä, että maiden keskinäinen kilpailu liiketoimintaympäristöjen välillä Itämeren alueella on koventunut ja maiden aikaisemmat erot liiketoimintaympäristöjen välillä ovat kaventuneet.

Kuva 5. Ease of Doing Business- indeksien maakohtaisen varianssin kehitys vuosina 2004–2018. (Maailmanpankki 2018).

Voimme todeta, että Itämeren alueen maiden osalta kilpailu liiketoimintaympäristön laadun kehittämisen osalta on kiristynyt. Erot liiketoimintaympäristön laadun osalta Itämeren maissa eivät ole enää niin isoja kuin ne olivat vielä vuonna 2004. Silloin Baltian maat olivat vielä selvästi jäljessä Pohjoismaita liiketoimintaympäristön laadun osalta. Tämä on hyvä tiedostaa Suomessakin. Nyt tilanne on tyystin erilainen.

Kuten kuva 5 osoittaa meille, iso muutos toimintaympäristössä tapahtui vuosina 2009–2010. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut maiden välisten erojen osalta vain vähän. Merkittävin muutos on tapahtunut Puolan liiketoimintaympäristön houkuttelevuudessa, jossa tänään liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on jotakuinkin samalla tasolla kuin Saksassa. Muutos vuodesta 2004 on ollut varsin huomattava. Baltian maissa liiketoimintaympäristön houkuttelevuus on tänään huomattavasti paremmalla tasolla kuin Puolassa tai Saksassa, kun sitä arvioidaan EDB-indeksin pohjalta. Pohjoismaissa houkuttelevin liiketoimintaympäristö on tällä hetkellä Ruotsissa.

Ilman uusia kehittämistoimenpiteitä Suomen liiketoimintaympäristön houkuttelevuus voi olla pian heikompi kuin missään Baltian maassa. Nyt Viro ja Latvia ovat jo ohittaneet Suomen, kun asiaa arvioidaan EDB-indeksikehityksen pohjalta. Liettuan viimeisin laskettu EDB-arvo oli 93.05 kun Suomessa se oli 93.15. Ero on siis vain hiuksen hieno Suomen hyväksi.

On selvää, että EDB-indeksin arvon vähäinenkin parantaminen on nykytilanteessa erittäin haasteellista. Suomen kohdalla liiketoimintaympäristön houkuttelevuutta voidaan varmasti parantaa arvioimalla systemaattisesti tapahtunutta kehitystä muissa maissa ja pohtimalla mahdollisuuksia parantaa houkuttelevuutta eri vaihtoehtoisissa tarkasteluissa. Voimme myös imitoida meitä parempia maita, kuten Uusi-Seelanti, Hong Kong, Etelä-Korea, Singapore, Iso-Britannia tai Yhdysvallat – tai ehkä kenties keksiä entistä parempia uusia yrittäjyyspalveluita. Viimeisimmässä EDB-arvioinnissa Suomi oli sijalla 13. Ennen Suomea on tällä hetkellä 12 maata. Jokaiselta näistä meitä edellä olevista maista voimme aina oppia jotakin uuttakin. Suomessa kannattaisi varmasti tarkastella kärkisijalla olevan Uuden-Seelannin EDB-toimintamalleja tarkemmin (ks. Kuva 6). Vuosina 2008–2009 Uudessa Seelannissa tehtiin jotain sellaista, mitä Suomessa kannattaisi analysoida hyvin huolellisesti. Vielä vuonna 2008 Suomi oli aika lähellä Uuden-Seelannin EDB-tilaa.

Kuva 6. Suomi vs. Uusi-Seelanti, Easy of Doing Business, vuodet 2004–2018 (Maailmanpankki 2018)

Kuten tästä blogiviestistä käy ilmi, EDB-indeksi perustuu kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Mahdolliset parannukset olisi hyvä suunnata huolellisen strategisen kustannus-hyöty -punninnan jälkeen valikoidusti näihin kymmeneen eri asiakokonaisuuteen. Kuten tiedämme, asiat ovat usein sellaisia, miltä ne ulkopuolisille näyttävät. Näin ne ovat etenkin sellaisissa datapohjaisissa trendianalyyseissä, jotka perustuvat taloustieteelliseen perustutkimukseen.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Tätä tutkimustyötä ovat tukeneet Suomen strategisen tutkimuksen neuvosto [avustusnumero 313395]. Teksti liittyy Valmistus 4.0 -hankkeen alustaviin ennakointi- ja tausta-analyyseihin.


Djankov, Simeon (2009) The Regulation of Entry: A Survey. The World Bank Research Observer, Vol. 24(2), s. 183–203.

Djankov, Simeon (2016) The Doing Business Project: How It Started: Correspondence. Journal of Economic Perspectives, 30(1), s. 247–48.

Djankov, Simeon, La Porta, Rafael, Lopez-De-Silanes, Florencio, Shleifer, Andrei (2002) The Regulation of Entry, The Quarterly Journal of Economics, Vol. CXVII, Issue I, s. 1–36.

Djankov, Simeon, Dorina Georgieva, Dorina & Ramalho, Rita (2017) Business Regulations and Poverty. 

Dollar, David, Kleineberg Tatjana & Kraay, Aart (2016) Growth still is good for the poor. European Economic Review. 81(1), s. 68–85.

Eurostat (2018) Current prices, million euro. Gross domestic product at market prices.

Glaeser, Edward L., La Porta, Rafael, Lopez-de-Silanes, Florencio  & Shleifer, Andrei (2004) Do institutions cause growth? Journal of Economic Growth Vol. 9, Issue 3, s. 271–303.

Ménard, Claude & Shirley, Mary M. (2011) The Contribution of Douglass North to New Institutional Economics. Published in Economic Institutions, Rights, Growth, and Sustainability: The Legacy of Douglass North. Cambridge University Press: Cambridge.  

North, Douglas C. (1981) Structure and Change in Economic History. W. W. Norton & Co, New York.

North, Douglas C. (1992) Transaction Costs, Institutions, and Economic Performance. ICS Press, San Francisco, CA.

Shleifer, Andrei & Vishny, Robert W. (1994) Politicians and firms. Quarterly Journal of Economics, Vol. 109, Issue 4, s. 995–1025

World Bank (2018) DB18. Historical data – Complete data. Doing Business. Database.

The World Bank (2018) Doing Business. Measuring Business Regulations. 

The World Bank Group (2018) Comparing Business Regulation for Domestic Firms in 190 Economies.  


Liite 1: EDB-indeksi ja BKT:n relaatio vuosina 2004–2017 Itämeren maissa. Kuvat 7.1–7.10.