Median ja journalismin vuosi 2018

Juho Ruotsalainen:

Harvardin yliopiston NiemanLab julkaisee vuoden lopuksi eri media-alan ammattilaisten ennusteita[i] siitä, miten journalismi kehittyy seuraavan vuoden aikana. Vaikka ennusteet koskevat nimellisesti tiettyä vuotta, usein ne ulottuvat tätä pidemmälle (lähi)tulevaisuuteen. Koska fokus on kuitenkin seuraavassa vuodessa, tekstit ovat miellyttävän konkreettisia, uskottavia ja ajankohtaisia.

Tänä vuonna NiemanLab julkaisi ennusteet yli 180 asiantuntijalta. Näin suuri määrä tulevaisuuskuvia eri taustoista ja maista[ii] tarjoaa sellaisenaan valmiin ennakointiaineiston journalismin tulevaisuudesta. Niinpä luin tekstit läpi, poimin jokaisesta yhden tai useamman ennusteen ensi vuodelle, minkä jälkeen luokittelin ne sisältönsä perusteella. Yksittäiset ennusteet menevät usein metsään, mutta niistä koostetuilla luokilla on jo enemmän ennustusvoimaa.

Journalismin lähitulevaisuutta ennakoivia luokkia muodostui lopulta kahdeksan. Tässä pitkässä postauksessa esittelen luokat kiinnostavimpine ideoineen kokojärjestyksessä (lataa tekstin PDF tästä). Jokaisessa luokassa on niin suoria lainauksia kuin hyperlinkkejä ennusteisiin (sekä satunnaisiin muihin lähteisiin).

  1. Journalismin monipuolistuminen
  2. Post-truth
  3. Yhteistyö ja rajojen hämärtyminen
  4. Tilaukset, jäsenyydet ja uudet liiketoimintamallit
  5. Alustat ja uudet sovellukset
  6. Laatua määrän sijaan
  7. Tekoäly journalismissa
  8. Toimittajien ja yleisön lähentyminen

Jos jotain yleistä teksteistä nostaa, usein toistuvia teemoja ovat mediakulutuksen eriytyminen ja ”nicheytyminen”, mainostulojen korvaaminen tilauksilla ja tämän vaikutukset journalistisiin sisältöihin, sekä luottamuksen, journalismin laadun ja ”merkityksellisyyden” lisääminen. Kiinnostavasti samanlaisia keloja on Tampereen yliopiston vierailijaprofessori Jussi Pullisen vuoden 2018 journalismiennusteessa.[iii]

Olkaa hyvä! 

1. Journalismin monipuolistuminen

Ennusteiden suurin luokka on journalismin monipuolistuminen. Siihen olen sijoittanut 59 ennustetta. Jo sana diverse esiintyy eri muodoissaan teksteissä yhteensä 49 kertaa. Moni NiemanLabin käyttämä asiantuntija uskoo erityisesti formaattien monipuolistumiseen – esimerkiksi podcastien ja videoiden muodon kehittymiseen. Perinteinen artikkelimuoto rikotaan entistä useammin ja journalismia räätälöidään yhä enemmän kullekin alustalle – kuten Instagram Storiesiin – sopivaksi. Tämä tarkoittaa, että myös toimittajien osaamisvaatimukset monipuolistuvat.

Vuotta 2018 koskeva iso trendi on mediaympäristön monipuolistuminen eli hajautuminen yhtäältä Facebookin kaltaisiin massapalveluihin ja toisaalta suljetumpiin alustoihin ja erilaisiin kansalaisten vertaisverkostoihin (tätä käsitellään tarkemmin luvussa 5). Mediafuturisti Amy Webb kirjoittaa kehityksestä näin:

There will be a new emphasis on restricted peer-to-peer networks to detect harassment, share resources, and connect with sources. There will also be a push by some democratic governments around the world to divide internet access and to restrict certain content, effectively creating dozens of ‘splinternets.’

Alustojen ja formaattien monipuolistuminen avaa tilaa journalismin uusille tyyleille ja niiden taustalla vaikuttaville arvoille. #metoo-kampanja, LGBT:n valtavirtaistuminen ja laajemmin identiteettipolitiikka näkyvät Nieman-asiantuntijoiden veikkauksissa. Journalismissa kuuluviin pääsevien äänien uskotaan ja halutaan monipuolistuvan. Tästä kirjoittaa muiden muassa Zizi Papacharissi:

I am tired of seeing the same old faces dominate news and politics. I want to hear and see young, sensitized, informed, and clever people, from all perspectives and backgrounds, populate my infoscape. And especially, I want to hear what young intelligent women sound like.

…ja Andrew Ramsammy:

The white-male power dominated landscape will give way to color, of all shapes and sizes, in all manner of place and locale.

Tätä vuotta kauemmas ulotettuna trendi ei koske vain “vähemmistöjä” vaan koko journalistisen kulttuurin, arvojen, ideoiden ja käytäntöjen monipuolistumista:

Currently, we decide what gets covered by assuming that because we’re professionals we know exactly what to report (good old “editorial judgment”). […] In the future, we’ll be in constant conversation with the public to learn what information they need.

Sosiaalinen media ja mobiilit julkaisualustat liitetään usein erilaisiin identiteetti- ja arvokupliin – vaikka uudet tutkimukset viittaavat siihen, että some päinvastoin lisää käyttäjien seuraamia uutislähteitä. Algoritmien avulla tehtävä personointi on totuttu näkemään sisältöjen rajaamisena, mutta Tamara Charney (kuin myös Matt Boggie) uskoo, että tänä vuonna algoritmejä ja uutistarjonnan personointia käytetään näkökulmien laventamiseen ja uudenlaisen julkisen tilan luomiseen:

NPR, like The Washington Post and even Snap, have started using algorithms and personalization to make sure people are getting an expansive view. Instead of only giving people more of the things they like, we can use personalization to bring them multiple points of view or even updates and corrections to things they’ve seen or heard. … [T]his is the year where there should be a wider focus on using personalization to inform, educate, and foster common understanding.

Vaikka algoritmeja voidaan suunnitella julkista sfääriä tukeviksi, tänäkin vuonna personointimahdollisuudet kehittyvät esimerkiksi keinoälyn lisääntyvän käytön myötä. Alan Soon uskoo ”psykografisen mikrokohdentamisen” ulottuvan poliittisesta vaikuttamisesta journalismiin:

I believe this shift to psychographic, micro-targeted media will be the biggest evolution for publishers in the next 3 to 5 years. Every content generated will be targeted to specific needs and profiles, instead of a mass audience.

Personoinnin kehittyminen vaikuttaa luonnollisesti siihen, millaista journalismia tuotetaan ja millaiset mediat sitä tekevät. Yhä tarkemman personoinnin myötä erikoistuneet julkaisut yleistyvät, ja niche-journalismia tuottavat esimerkiksi “paikalliset ruohonjuuritason uutisekosysteemit” ja toimittajien perustamat mediayritykset.

Keskeinen syy journalismin monipuolistumiseen on teknologinen tai ”mediaekologinen”: journalismin kuluttamisen alustat ovat vuorovaikutteisia identiteettiteknologioita, ja päätelaitteet jo lähes kirjaimellisesti osa yksilön kehoa. Journalismi, toimittaja ja yleisö nivoutuvat yhä läheisemmin toisiinsa, mistä syystä journalismin ilmaisutyylit kehittyvät entistä epämuodollisemmiksi, vuorovaikutteisemmiksi ja keskustelevammiksi. Perinteinen uutisilmaisu saa uusia muotoja, mikä monipuolistaa journalismia. Aihetta käsittelee Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen raportti, ja tällaista journalismin tulevaisuutta ennakoivat myös mediatutkijat Mark Deuze ja Charlie Beckett.

Tänä vuonna keskusteleva ja vuorovaikutteinen journalistinen tyyli yleistyy erityisesti videoviestien myötä, uskoo Yvonne Leow. Hänen lisäkseen NiemanLabin ennusteissa aiheesta kirjoittaa mm. Mandy Velez:

News is about to get personal. […] One of the reasons I love my Apple Watch is because I feel like it’s meant just for me. […] Instead of building something and hoping readers will come, journalists should figure out a way to get closer to where they already are, and always have been. Right now, that’s in the nearest group chat or text convo.

2. Post-truth

Toiseksi suurimman luokan nimesin paremman puutteessa Post-truthiksi. Tähän ryhmään sijoitin yhteensä 36 ennustetta. Ne liittyvät valeuutisiin ja misinformaatioon, mutta myös jaettujen totuuksien ja keskinäisen luottamuksen murenemiseen, sekä journalismin (enimmäkseen oikeutettuun) kritiikkiin.

Osa Niemanin käyttämistä asiantuntijoista näkee “totuudenjälkeisyyden” rakenteellisena, internetiin ja digitaalisiin teknologioihin sinänsä liittyvänä ongelmana. Esimerkiksi Will Sommer uskoo huijausten ja salaliittoteorioiden entisestään yleistyvän nykyisessä ”mediainfrastruktuurissa” ja tuottavan yhä vaarallisempia seurauksia. Tilanne vain pahenee, jos keinoälyn avulla voidaan jo tänä vuonna tuottaa uskottavasti väärennettyä ääntä, videota ja valokuvia. Claire Wardle ennakoi, että toisaalta poliitikot voivat syyttää itselleen negatiivisia tallenteita entistä helpommin feikeiksi:

Computational techniques that allow realistic audio, still images, and video to be automatically manipulated or created are just in its infancy, but reporting on these technologies will begin to have a significant impact on people’s trust in audio and visual evidence. Politicians will claim negative clips of them were manipulated or fabricated. We won’t see a major successful hoax using this technology in 2018. But despite that, we will spend a lot of time writing about it, raising fear and potentially jeopardizing people’s trust in audio and visual materials.

Onneksi tietoisuus informaatiovaikuttamisesta ja “valeuutisista” kasvoi vuonna 2017, ja tänä vuonna niin kansalaiset, alustapalvelut, toimittajat ja uutisorganisaatiot etsivät ongelmaan ratkaisuja. Kestävien keinojen löytäminen vaatiikin kaikkien panoksen, kirjoittaa Craig Newmark:

If 2017 focused on raising awareness of phony news and media manipulation, I predict that 2018 will be the year of solutions from news organizations, tech platforms, and consumers. […] The good news is that we raised awareness of the misinformation issue over this past year and started the hard task of fixing it. Looking to 2018, we’ll need to build on this work to create truly sustainable solutions. The responsibility is with all of us.

Osa toimittajista erikoistuu informaatiovaikuttamisen ja erityisesti uusien tekoälyjen tuottaman sisällön seuraamiseen, uskoo Nicholas Diakopoulos:

Appropriate data and tooling in the hands of computational journalists would enable the creation of a new beat covering social influence campaigns.

Mis- ja disinformation torjuntakeinojen kehittämiseksi tarvitaan entistä tarkempaa tietoa siitä, miten ihmiset kuluttavat ”valeuutisia” ja miten he niihin suhtautuvat. Tähän tarvitaan paljon dataa, ja sen tarjoamisessa erityisesti Facebookilla on Alexios Mantzarliksen mukaan tulevina vuosina iso vastuu:

If we want real-world solutions, we need real-world data, however. We need to learn how people actually consume fake news and fact checks when they encounter them in their everyday life, or when they look them up to prove (or disprove) an argument. […] Facebook […] is performing what is probably the largest real-life experiment on combating misinformation with fact-checking. We need to know how it’s going so that we can make better decisions about what fact-checkers should (and shouldn’t) do.

Luottamus, trust, mainitaan ennusteissa eri muodoissaan jopa 122 kertaa ja on näin niiden useimmin käytettyjä sanoja. Totuuden jälkeisessä ajassa – jos sellaisesta voidaan puhua – ja sen torjumisessa onkin pohjimmiltaan kyse luottamuksesta. Jos ihmiset eivät luota toisiinsa eivätkä instituutioihin, jaettua käsitystä totuudesta on vaikea muodostaa. Jos media-alustat sirpaloituvat tänä vuonna edelleen, luottamuksen rakentamisesta tulee toimittajien tärkeimpiä haasteita.

Tänä vuonna toimittajat rakentavat luottamusta hyvin perustelluilla, avoimilla ja itsekriittisillä kannanotoilla etäännytetyn objektiivisuuden sijaan, erottamalla mielipiteet ja uutiset entistä selkeämmällä designilla, sekä vähentämällä uutisten (yli)tarjontaa ja keskittymällä laatuun ja ”oikeasti tärkeään”. Myös ”engagementin” lisäämistä tarvitaan, kirjoittaa José Zamora:

Engagement [fosters trust] by allowing the audience/community to be part of the reporting process through story ideas, sourcing, and commenting, resulting in higher impact journalism, in part because the community owns the stories.

Ennen muuta luottamusta lisätään kuitenkin kasvattamalla avoimuutta. Vaikka entistä suurempaa avoimuutta on vaadittu journalismiin jo pitkään, ehkä tänä vuonna juttujen tekoprosessin avaamisesta tulee normi. Erityisesti avoimuuden toivotaan lisääntyvän some-alustoilla – tämä koskee niin alustoja itseään kuin niillä julkaisevia medioita.  Avoimuus tarkoittaa paitsi lähteiden, toimitusprosessin ja aihevalintojen avoimuutta, myös toimittajien persoonien ”läpinäkyvyyttä”:

Academics like my friend Doreen Marchionni, now an editor at The Seattle Times, began to do experiments and build evidence that showed that transparency efforts (like explicitly showing how crowdsourcing efforts had contributed to a story) increased credibility, as did reporters that “put themselves out there” as more human, personable, and relatable. It’s not necessarily about disclosing who you voted for or your views on hot button issues, but rather helping people understand who you are and how you go about your daily work.

Yhdysvalloista muualle maailmaan säteilevässä alt-rightin ”fake news” –möyhkästä – tänä vuonna valeuutissyytökset voivat levitä yksittäisistä jutuista journalismiin sinänsä – on koitunut jotain hyvääkin. Juliette De Maeyer kirjoittaa sen seurauksena mahdollisesti yleistyvästä rakentavasta journalismikritiikistä:

The whole “fake news,” “post-truth” debacle has had at least one merit: bringing media criticism to the forefront, reinvigorating debates about the role of journalism in public life, galvanizing discussions about the failures, errors, glitches, and malfunctions — let’s be honest here, it’s rarely about the triumphs — of media in our democratic life.

Eri äänten ja tulkintojen kaaoksessa yleisöstä tulee entistä kriittisempää ja skeptisempää kaikkea mediasisältöä kohtaan, mikä toivottavasti nostaa sisältöjen tasoa. Oma lukunsa ovat suuret teknologiayritykset, joiden Corey Ford toivoo vihdoin tajuavan olevansa nykyajan ehkä tärkeimpiä mediayrityksiä ja omaksuvansa demokraattisen instituution roolin pelkän mainostulojen tavoittelun sijaan. Jennifer Brandel ja Mónica Guzmán puolestaan kirjoittavat kiinnostavasti siitä, miten mediayritykset käyttävät teknologian mahdollistamaa analytiikkaa yleisön sijaan itseensä:

These days we analyze the audience way more than we analyze ourselves. But in the future we’ll have the technology, ability and motivation to track who in our own editorial meetings speaks the most, gets their ideas approved the most often. We’ll look to the data to make sure we’re not favoring the usual suspects and that we’re giving others a fair shot at representation. […] With the help of data analysis applied to ourselves, we’ll become aware of how our power dynamics play out, and how we contribute to stoking fear and warping the public’s sense of the world.

3. Yhteistyö ja rajojen hämärtyminen

Kolmas ennusteluokka kuvaa yhteistyön yleistymistä journalismissa, sekä journalismin ja muun yhteiskunnan välisten rajojen hämärtymistä. Tähän luokkaan sijoitin 23 ennustetta. Ryhmän ennusteet kuvaavat eri tavoin sitä, miten mediayritykset yhä enemmän jakavat informaatiota ja tekevät  yhteistyötä niin toistensa, yleisönsä kuin muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyö voi parantaa paitsi journalismin laatua, myös lisätä sen vaikuttavuutta ja yhteiskunnallista merkittävyyttä. Samalla journalismin ja median rajat suhteessa muuhun yhteiskuntaan hämärtyvät. Toimittajat oppivat yhä enemmän muilta aloilta, ja toisaalta muut alat, kuten teknologiatyöntekijättuottavat entistä enemmän journalismia. Tulevaisuuden toimituspalaverien vakiokysymys saattaa olla ”kuka toimituksen ulkopuolelta voisi auttaa jutun laatimisessa?”; esimerkiksi ProPublica tekee tätä säännöllisesti jo nyt. Ehkä suurin muutos nykyiseen olisi, jos mediayritykset ja Facebookin kaltaiset teknologifirmat alkaisivat jakaa strategisesti merkittävää tietoa toistensa kanssa.

Craig Newmark uskoo, että tänä vuonna yleisöjen parviäly tiivistyy entistä aktiivisemmaksi voimaksi ja ryhtyy median vahtikoiraksi – huono journalismi ammutaan alas entistä useammin. Toisaalta toimittajien kansainvälinen parviäly tuo vaikuttavuutta ja uskottavuutta globaalille tutkivalle journalismille, kuten Panama Papers –projekti osoitti. Myös isojen tietoaineistojen ja arkistojen kuratointia joukkoistetaan.

Toimitusten välinen yhteistyö voi tänä vuonna viedä eteenpäin erityisesti keinoälyn journalistisia sovelluksia, sillä harvalla mediaorganisaatiolla on yksinään vielä riittävää keinoälyosaamista ja -resursseja. Erityisesti yliopistojen ja mediayritysten yhteistyö voi tällä alueella lisääntyä. Jakamisen ja yhteistyön lisääminen vaatii kuitenkin kulttuurin ja ajattelutapojen muutosta toimituksissa.

Yhteistyön ja jakamisen seurauksena journalismista voi tulla jopa jaettu yhteisresurssi, ”Commons”, uskoo Carlos Martínez de la Serna:

Looking at journalistic resources through the lens of the commons reveals “a new (i.e., newly recognized) cultural form that is unfolding in front of us,” using David Bollier’s expression, with profound implications for how news organizations, journalism schools, and foundations participate in the creation of shared resources as a new infrastructure for journalism. How might we design open-ended systems for news production built around common pooled resources to collectively address critical issues, such as verification or the digital divide? How might we harness collective action and social capital to protect and grow shared resources for journalism?

Commons-ajattelua voi soveltaa myös teknologiaan, ohjelmistoihin ja sovelluksiin. Näiden yhteisresurssit auttaisivat erityisesti pieniä ja aloittelevia mediaorganisaatioita, mikä vahvistaisi koko uutisekosysteemiä. Heather Bryant uskookin, että tänä vuonna kehitetään ja otetaan käyttöön yhteistyötä auttavia työkaluja, teknologioita, protokollia jne. Tällainen infrastruktuuri auttaisi resurssien tehokkaassa käytössä, päällekkäisyyksien karsimisessa, journalismin monipuolistamisessa, yleisön ja yhteisöjen saavuttamisessa, sekä mis- ja disinformaation torjumisessa. Erityisesti tänä vuonna voi yleistyä suurten massamedioiden ja pienten, erikoistuneiden medioiden välinen yhteistyö.

Kaiken kaikkiaan alojen välinen yhteistyö luo uudenlaisia, ”rajapinnoilla” toimivia hybridirooleja, uskoo Federica Cherubini:

Traditional roles that used to have clearly defined labels are going to be less and less the norm across the industry. Instead, roles that connect departments and specialties and act as translators — not of languages but of mindsets — will play an ever more important part in companies that are pushing forward their digital development. These are hybrid roles that are breaking down barriers by working at the intersection of various disciplines. They speak the language of journalism, engineering, and product management. They focus on how to improve collaboration and are part of multi-disciplinary teams.

4. Tilaukset, jäsenyydet ja uudet liiketoimintamallit

Neljänneksi suurin ennusteiden luokka kuvaa tilauksia, jäsenyysmalleja ja yleensä uusia tulonlähteitä. Siihen sijoitin 21 ennustetta. Viime vuonna alkoi osoittautua, että vain harva media saa riittävästi tuloja vain mainoksista. Moni pystytti maksumuurin ja otti käyttöön erilaisia jäsenyysmalleja. Trendi jatkunee lähitulevaisuudessa ja vahvistanee journalismin taloudellista perustaa. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin useat mediatalot saavat isomman osan tuloistaan tilauksista kuin mainoksista. Kun digitaalisissa tilauksissa ei ole printin kuluja, voittomarginaalit kasvavat. Tämä on hyväksi paitsi kestävälle tulorakenteelle, myös journalismille. Toimitukset keskittyvät tarjoamaan laadukkaita sisältöjä klikattavien ja mainostajia miellyttävien sijaan. Samalla mediat joutuvat todella miettimään, mistä yleisöt ovat valmiita maksamaan.

Jonkinlaisena alustojen ja mediayritysten välisenä kompromissina tänä vuonna nähdään kenties jonkin ison teknologia-alustan kokeilu, jossa alusta myy usean eri median sisältöihin oikeuttavaa nipputilausta. Tänä vuonna hype tilausten ympärillä saa kuitenkin kriittisempiä sävyjä. Kun yhä isompi osa journalismista on maksumuurin takana, journalismin kulutus muuttuu elitistisemmäksi ja eksklusiivisemmaksi, ja journalismi voi jopa muuttua maksavia ryhmiä miellyttäväksi.

Maksumuurit voivat tehdä erikoistuneesta niche-journalismista aiempaa yleisempää, sillä yleisöt maksavat vain sellaisesta sisällöstä mitä eivät muualta saa. Erikoistuminen ei tarkoita vain sisältöjä, vaan myös kohderyhmään vetoavaa muotoa ja tyyliä. Erikoistuminen puolestaan vaatii entistä tarkempaa tietoa kohdeyleisön tarpeista ja arvoista, ja tänäkin vuonna eri mittausmenetelmien kehitys jatkuu. Ehkä kuluvana vuotena nähdään uutisten Netflix, joka kerää yksityiskohtaista tietoa yleisöstään ja räätälöi hypererikoistunutta sisältöään tämän tiedon perusteella.

Tilausten ja erilaisten lukijamaksujen yleistyminen edellyttääkin toimitusten ja yleisön aiempaa paljon läheisempää suhdetta (ks. myös luku 8), väittää Jim Brady:

For almost all newspapers, subscriptions were a tiny revenue stream, and the attention given to readers was commensurate. […] In the new world, consumers who pay will expect their voice to be heard. And, those of us in media sure as hell better listen. And, no, this doesn’t mean taking reporting assignments from readers, though we should surely listen to them for good story ideas. And, no, it doesn’t mean changing anything we cover because it may upset paying customers. But it does mean that inviting readers in to provide feedback, to share ideas and to meet journalists can’t just be an occasional PR stunt.

Myös erilaiset lukijaa hyödyttävät palvelut siirtyvät palvelujournalismista ”oikeaan” journalismiin, ennakoi Ernst-Jan Pfauth:

For instance, the NYT Cooking app lets users browse, search and save the paper’s thousands of recipes. And its Wirecutter site shares consumer testing results in a highly usable, efficient format. But the approach can work for hard news stories too. And in 2018, we’ll start to see how. Journalists will be doing more updating, personalizing, and improving of access to content — and we’ll be publishing less.

Kaiken kaikkiaan medioiden liiketoiminnassa tätä vuotta leimaa uusien, toimivien ja kokeellistenkin tulovirtojen etsiminen. Uusilla tulonlähteillä mediat pyrkivät kasvattamaan itsenäisyyttään alustayrityksistä ja parantamaan valta-asemaansa suhteessa niihin, ja erityisesti etsitään laadukasta journalismia suosivia malleja. Uusia tulovirtoja ja säästöjä on odotettavissa ainakin audiosta, jäsenyysmalleista, yhdistymisistä, lisensoinnista, säätiörahoituksesta, kekseliäästä mobiilimainonnasta, natiivimainonnasta, eksklusiivisuudesta ja jopa oheistuotteista.

Oma lukunsa on, että riskirahoituksen toimimattomuus journalismin rahoitusmallina tulee entistä selvemmäksi. Viimeisen kahden vuoden aikana nähtyjen mediastartupien kaatumisten ja rajujen leikkausten myötä on käynyt yhä selvemmäksi, että journalismi ei ole ”nopeasti skaalautuva”, ”eksponentiaalisen kasvun” ala. Tänä vuonna tämä näkyy journalististen startupien uusina alasajoina sekä erityisesti siinä, että yhä harvemmat mediayritykset etsivät mahdollisimman suurta yleisöä. Pienet kohdeyleisöt ja nicheihin panostaminen vahvistuu tämänkin kehityksen seurauksena.

5. Alustat ja uudet sovellukset

Viides ennusteiden ryhmä liittyy teknologia-alustojen ja alustayritysten sekä uusien sovellusten kehitykseen. Ennusteita tässä ryhmässä on 15. Mediayritykset jakautuvat yhä selvemmin niihin, jotka panostavat alustajulkaisemiseen ja niihin, jotka suhtautuvat alustoihin varauksellisemmin. Yhdysvaltojen isoista medioista myönteisimmin alustoihin suhtautuu ehkä The Washington Post, joka kokeilee rohkeasti muun muassa Redditissä julkaisemista.

Algoritmin järjestämistä feedeistä siirrytään ehkä takaisin reaaliaikaisiin feedeihin – osin siksi, että reaaliaikaisuus mahdollistaa intiimimmän ja suoremman yhteyden käyttäjien välillä. Voi myös olla, että yksi tai useampi alusta alkaa vähentää uutisia feedissään, tai erottaa uutiset omaan osioonsa Snapchatin tapaan. Joka tapauksessa mediayritykset ottavat aiempaa aktiivisemman ja innovatiivisemman roolin suhteessa alustoihin, ja miettivät, millä eri tavoin alustoilla voi julkaista. Myös siihen, miten alustojen algoritmit toimivat ja millainen niiden julkisuuden portinvartija –rooli on kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Tämän vuoden yksi iso trendi on, että alustojen yhteiskunnallisista vaikutuksista ja mahdollisuuksita, niin myönteisistä kuin kielteisistä, tullaan entistä tietoisemmiksi. Toimittajat käsittelevät alustoja yhä enemmän ja entistä perusteellisemmin, uskoo Richard J. Tofel:

It is increasingly clear that the operation of the platforms, both from an antitrust perspective and even more importantly from the perspective of democratic governance, has received remarkably little scrutiny. […] This all puts enormous pressure on journalists to do their job in holding these enormous enterprises to the standards of decency, legality, and democratic practice that we are all entitled to expect of the nation’s most profitable companies.

Merkittävä myönteinen kehitysmahdollisuus on uutisten ja “digitaalisen kansalaisjulkisuuden” (digital publics) alusta-avusteinen yhteistyö. Uutismediat oppivat hyödyntämään internetin tuomia ”verkostovaikutuksia” – eli ideoiden nopeaa skaalautumista #metoo-kampanjan tavoin – entistä paremmin. Mitä enemmän alusta/verkostopalvelulla on käyttäjiä, sitä hyödyllisempi se on käyttäjille, ja tämä logiikka alkaa näkyä yhä vahvemmin myös uutisissa. Verkostovaikutukset sekä uutismedioiden ja uudentyyppisten ad hoc –kansanliikkeiden yhteistyö voivat lisätä kansalaisyhteiskunnan vaikutusvaltaa merkittävästi, uskoo Jennifer Choi:

The #MeToo movement has been for me an unexpected, most perfect, and poignant nexus of high-quality journalism and the public discourse, namely on social media. Powerful, compelling investigative reporting culminated in (and worked in tandem with) the shifting of a longstanding public narrative inclined to shame survivors and cover for perpetrators.

Toinen iso trendi on alustojen monipuolistuminen, eriytyminen ja sulkeutuminen. Moni käyttäjistä, varsinkin nuoremmista, alkaa kyllästyä sosiaalisen median massapalveluihin ja siirtyy suljetumpiin sovelluksiin ja chat-ryhmiin. Taylor Lorenz tiivistää kehityksen niin hienosti, että lainaan häntä muita pidemmän pätkän:

Tweeting out your opinions only to be shouted down by Nazis has caused many users to abandon posting on open social networks and instead spend more time in closed networks and group chats. This means less time scrolling through your Facebook or Instagram feed and more time posting in Facebook Groups or connecting with friends via Messenger. It means abandoning the quest to respond to every confused man on Twitter and instead DMing with groups of people who matter. It means maintaining several small, interest-based Instagram accounts or Finstas, rather than a single, public-facing persona.

As users migrate to these closed systems, they’re also shifting away from the type of broad-based algorithmic feeds packed with news and media content that were the hallmark of first-generation social media. This isn’t to say that people are consuming less media; they aren’t. However, I predict that media consumption will become a more separate, intentional behavior.

Platforms seem to be anticipating this shift. Snapchat announced it would split the chat function from its media portal in November. Facebook has tested a content-only news feed devoid of status updates by friends and launched Watch, a video portal that contains highly produced content from publishers and media partners.

[…] It does mean producing the type of premium content users will subscribe to and seek out. It means spending less time trying to reach the widest audience on the web and more time building intentional, dedicated audiences. It also, unfortunately, means developing closer relationships with social platforms that still control the means of distribution via media portals like Facebook Watch or Snapchat Discover.

Alustojen mustana joutsenena lähitulevaisuudessa jokun merkittävä kiinalainen tai intialainen alusta voi lyödä läpi länsimaissa. Frédéric Filloux uskoo erityisesti kiinalaiseen Toutiao-jättiin:

Also on my watch list: the China giant Toutiao, which carries a staggering engagement time of 74 minutes per day (50 percent more than Facebook and 3.5× time spent on Snapchat), thanks to its AI engine. Toutiao, leaning on its $11 billion valuation, wants to move aggressively into the West. I’ll also keep an eye on messaging apps: They tend to overtake social engagement, and therefore could become an essential vector for news. But, as history repeats itself, expect difficulties with monetization.

6. Laatua määrän sijaan

Kuudes ennusteiden ryhmä liittyy journalismin laadun korostumiseen ja tätä edesauttavaan fokusoitumiseen ja erikoistumiseen. Tähän ryhmään sijoitin 12 ennustetta. Renée Kaplan uskoo, että tänä vuonna ylenmääräinen hype alkaa karsiutua ja journalismissa keskitytään olennaiseen: ”If 2017 reached peak innovation strategizing, pivoting, and iterating, then 2018 may very well be the year of pause, pare back, and hyper-focus.” Ryhmän ennusteista syntyykin vaikutelma, että pahin ”mediamurros” alkaa olla takana. Mediayritykset uskaltavat sanoa yhä useammin ”ei”, mikä avaa tilaa mahdollisuuksille ja toimiviksi havaittujen mallien kehittämiseen.

Tänä vuonna mediat keskittyvät rakentamaan suhdetta sitoutuneisiin osayleisöihin, mikä näkyy suoraan journalistisissa sisällöissä.  Kuten aiemmissa ennusteissa on usein tullut esiin, toimituksilla on yhä vähemmän syitä tuottaa mahdollisimman paljon sisältöä – varsinkaan muiden medioiden kanssa päällekkäistä – laadun kustannuksella. Mediayrityksiä karsiutuu pois, ja jäljelle jäävät julkaisevat entistä vähemmän täytejuttuja. Tiedot varmennetaan entistä huolellisemmin, mediayritykset osoittavat aktiivisesti että niihin voi luottaa, ja pitkän ajan suunnittelu korvaa lyhyen tähtäyksen ja pikavoittojen tavoittelun. Myös yleisö alkaa väsyä informaatiotulvaan ja ”turhaan” tietoon ja etsii informatiivista laatusisältöä, jonka avulla mediayritykset rakentavat yleisöönsä aiempaa merkityksellisempää ja sitoutuneempaa suhdetta.

Almar Latour uskoo yleisön etsivän erityisesti huolelliseen kuratointiin ja tiedonkeruuseen perustuvaa yhteenvetoa ja analyysiä:

Following one of the most intense years of news coverage in recent memory, mixed with the ongoing tectonic shocks of technology, more news consumers will likely tire of the machine-gun salvo of incremental factoids wrapped in large-font breathlessness. Readers are more likely to crave calm distillation of meaningful themes and trends. That marks an opportunity for at least a few news organizations: to focus limited resources on thoughtful summary and analysis […]. Some news outlets are already moving in that direction — by way of personable, thoughtful newsletters with a finite number of items, for example, or by being more selective when issuing news alerts.

Rick Berke puolestaan tiivistää kehityksen näin:

“Value” may be the watchword for journalism in 2018. Readers are being overwhelmed by a blizzard of news from more outlets than ever before. At the same time, more news organizations, desperate for survival as ad revenue shrivels, are shedding their timidity and charging for content. – – Watch for intensified pitches stressing the value proposition: Exclusive “news that you can only get here.” Trustworthy journalists. Reporters who have deep sourcing and deep knowledge of a crucial beat.

7. Tekoäly journalismissa

Seitsemäs luokka ennustaa tekoälyn journalististen sovellusten kasvuvauhdin kiihtyvän tänä vuonna. Tähän ryhmään luokittelin 11 ennustetta. Tekoälyä sovelletaan niin uutisjakelun entistä tarkempaan personointiin – algoritmit voivat tuntea ihmisen tarpeet ja mieltymykset paremmin kuin tämä itse – kuin journalistiseen työhön. Jos puhe tekoälystä käsittelee journalismissa(kin) usein sitä, kuinka paljon tekoälyt lisäävät työttömyyttä, tänä vuonna keskustelu kääntyy siihen, miten tekoälyt voivat korvaamisen sijaan tukea ja parantaa toimittajien työtä. John Keefe uskoo, että tänä vuonna julkaistaan isoja, koneoppimista soveltavia juttuja – sellaisia, joita ihmiset eivät yksin kykenisi tekemään:

In the months ahead, some of those journo-programmers — and probably some grad students looking for strong, unique projects — will break big stories using machine learning. These will be important truths and facts invisible to humans alone. […]  Over the past year, conversations around AI and journalism often ventured into worries about artificial intelligence being deployed to replace reporters. But in the new year, we’ll be talking about how often reporters deployed artificial intelligence to land big stories.

Teknologiayritysten välinen kilpailu vie tekoälyn kehitystä nopeasti eteenpäin – erityisesti sovelluksia odotetaan konenäöstä ja –kuulosta,  automatisoidusta kuratoinnista, faktantarkistuksesta, misinformaation torjunnasta sekä tekstinymmärryksestä (natural language processing).   Samalla toimittajien täytyy yhä tarkemmin tietää, mitä tekoäly on, mihin se nykyisellään kykenee, ja millä eri tavoin Facebook, Snapchat, Alphabet/Google, Amazon, Alibaba, Tencent ja muut teknologiayritykset tekoälyä kehittävät ja soveltavat. Tekoälyn nopea kehitys jakaa toimittajia yhä jyrkemmin niihin, jotka tuntevat tekoälyn ja jopa osaavat hyödyntää sitä ja niihin, jotka tuntevat tekoälyn huonosti. Erityisesti koodaajatoimittajille avautuu uusia työmahdollisuuksia.

Jonkinlaisena musta joutsen –tyyppisenä yllättävänä tapahtumana Francesco Marconi ennakoi, että tänä vuonna tekoälyistä tulee uutisten suurin kuluttajaryhmä:

Machines, not humans, will become the biggest consumers of news in 2018. This shift will be driven by the growing impact of smart devices and the internet of things in the information ecosystem. […] For example, one machine can create stories out of data, send that story to a second machine, which then personalizes that story and only then disseminates it to a human. But machine-to-machine journalism can also achieve tangible outcomes beyond informing individual news consumers. For example, an automated financial story about stocks can change another machine’s investment patterns, or an AI lawyer can assess how libelous an automated article can be across different jurisdictions. Journalists will need to examine how these machines speak to each other and how they develop connection with one another — perhaps even emotional ones.

8. Toimittajien ja yleisön lähentyminen

Viimeinen, 11 ennusteen luokka kuvaa toimittajien ja yleisön lähentymistä. Perinteisesti vallinnut ajattelu, jossa toimittajat erottavat itsensä yleisön ulko- ja yläpuolelle, alkaa murentua. Yleisö otetaan vakavasti esimerkiksi ottamalla heiltä entistä enemmän vastaan juttuideoita ja kuuntelemalla heitä juttujen tekovaiheessa. Toimittajien ja yleisön välinen yhteys vahvistuu ja toimittajista tulee ”yhteyden rakentajia”, kuvaa Andrew Haeg. Tässäkin kehityksessä on taustalla mainostulojen korvautuminen tilaus-, jäsenyys- ja tapahtumatuloilla, ja uudet mediayritykset ovat sen edelläkävijöitä:

We are taught not to be part of the public, but to stand apart from the public. To paraphrase Edna St. Vincent Millay, journalists can love humanity, but hate people. This year, a meaningful number of journalists will understand that their deeply encoded aloofness to the public is really the mutation that’s afflicting journalism — and they will begin to rethink and recode their work as both reporters and relationship-builders. Business imperatives will require it. The momentum will continue to rapidly shift away from ad-based models for supporting journalism to memberships and subscriptions. Each piece of content we create, then, becomes less a bid for eyeballs and more an opportunity to create trust, loyalty, and a feeling of being served by journalism.

Rationaalisuutta perinteisesti korostaneen uutiskulutuksen sijaan vahvistuu affektiivinen suhde uutisiin ja niitä tuottaviin medioihin. Yleisön ja toimitusten välinen suhde muuttuu “emotionaaliseksi” ja yhteisölliseksi, kirjoittavat Millie Tran ja Stine Bauer Dahlberg:

We know from research one of the primary reasons people pay for news now is for coverage of a specific topic they care about. In 2018, the reason people pay for news will be less transactional and less about the tangible exchange of goods, but instead based on the ~emotional~ relationship a news organization has with its audience. And that emotional connection is built on trust, transparency, and community. People are increasingly spending money with companies and organizations that are radically transparent, that they connect with, want to belong to, or align with the world they want to live in. And younger people who pay for news are more motivated than older news payers by a desire to support to a news organization’s mission and purpose. If this year was about transparency of the journalistic process and how we do our job, next year it will be about transparency of values and why we do our job.

Kaiken kaikkiaan toimitusten ja yleisön väliset, vuorovaikutteiset kytkennät (feedback loop) vahvistuvat. Tämän seurauksena toimittajat tuntevat yleisönsä entistä paremmin, ja toisinpäin.

Juho Ruotsalainen
Väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

– – – – –

[i] Tarkkaan ottaen kyseessä eivät ole ”ennusteet”, sillä kirjoittajat eivät voi tietää, edes karkealla todennäköisyydellä, toteutuvatko heidän ennusteensa vai eivät. Koska NiemanLab kuitenkin kutsuu tekstejä ennusteiksi (predictions), käytän termiä myös tässä kirjoituksessa. Tulevaisuudentutkimuksessa puhutaan ennustamisen sijaan ennakoinnista: kartoitetaan useita mahdollisia tulevaisuuksia sen sijaan että ennustettaisiin yhtä tulevaisuutta (vrt. sääennusteet, talousennusteet).

[ii] Suurin osa kirjoittajista on kuitenkin yhdysvaltalaisia, joten myös ennusteissa on Yhdysvallat-painotus.

[iii] Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa olemme aiemmin tehneet journalismin ja median heikkojen signaalien keruuta ja luokittelua 2015 päättyneessä Medeia-hankkeessa (hankkeen loppuraportti löytyy täältä). Tutkimuksessa muodostamamme luokat muistuttavat yllättävänkin paljon NiemanLabin ennusteista tekemiäni. Kolme vuotta sitten ennakoimme, että 1) erikoistunut niche-journalismi yleistyy, 2) mediat tekevät entistä enemmän yhteistyötä ja journalismi hyödyntää verkon ”joukkoälyä”, 3) uutismedioiden ja alustojen yhteisöt yleistyvät, 4) toimittajat työskentelevät entistä useammin muilla toimialoilla ja tuovat näihin journalistista osaamista, 5) Facebookin ja The New York Timesin kaltaiset verkon keskukset keräävät koko ajan suuremman osan verkkoliikenteestä itselleen, ja 6) journalismin kulutusta ja tuotantoa määrittää yhä enemmän yksilöiden identiteetit ja identiteetinrakennus.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s