Huomioita korruption kontrollointitason päätrendeistä maailmassa vuosina 1996–2016

Jari Kaivo-oja

Politiikka ei ole mahdollisuuksien taidetta. Politiikka koostuu valinnoista katastrofaalisten ja epämiellyttävien vaihtoehtojen välillä.
– John Kenneth Galbraith

Tässä blogiviestissäni esitän muutamia ajankohtaisia huomioita korruption kontrollitasoista maailmassa eri valtioissa. Kuten tiedämme, korruptiota pidetään eräänä keskeisenä ilkeänä ongelmana maailmassa. Korruptio on yleensä nähty eräänä huonon hallinnon piirteenä. Yleensä maksuhenkilöinä ja kärsijöinä voimakkaan korruption osalta ovat tavalliset veronmaksajat ja kansalaiset. Käsite korruptio on käsite, joka johdetaan latinan sanasta corrumpere (’turmelus, pahaan vietteleminen’), on julkisen toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun.

68 % maailman valtioista kärsii vakavasta korruptiosta

Korruptiossa esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva henkilö, kuten virka- tai luottamushenkilö, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti. Korruptio on julkisen toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Tässä mielessä on tärkeää kiinnittää huomiota korruptioon ilmiönä ja olla tietoinen ilmiöstä, ja sen laaja-alaisista negatiivisista vaikutuksista eri yhteiskunnissa. Kansantaloudelliset tappiot korruptiosta on mittavia.  Transparency International -järjestö arvioi, että 68 % maailman maista kärsii vakavista korruptio-ongelmista. Viime aikoina tehdyissä kyselyissä esimerkiksi yksi kolmesta toimitusjohtajasta Italiassa on huolestunut korruptiosta liiketoiminnan yhteydessä. Kyse on siis erittäin laaja-alaisesta ilmiöstä liiketoiminnassa ja yritysmaailmassa. Korruptio vaikuttaa pääosin kustannuksia lisäävästi yrityksissä. Kuluttajat kärsivät tästä ilmiöstä ja he joutuvat maksamaan ylimääräisiä kuluja siitä, että korruptoituneille henkilöille joudutaan maksamaan ylimääräisiä maksueriä. Korruptioon menevät rahat ovat pois muista kulutuskohteista. Näin yleensä korruption vaihtoehtoiskustannukset ovat mittavia, koska korruption myötä investoinnit kohdistuvat vääriin asioihin, joita veronmaksajat eivät yleisesti toivo rahoittavansa. Näiden kustannusten arviointi ei ole helppoa.

Tässä blogiviestissä käytän trendikehityksen arvioinnin perustana korruption kontrollitasoa. Tämä tärkeä Maailmanpankin muuttuja voidaan nykyisin esittää lähes kaikille maailman maille (ks. muuttujan visuaalinen esittely). Maailmanpankki on panostanut paljon resursseja korruption kontrollin seurantaan. Tämä indikaattori saa arvoja 0:n ja 100:n välillä. Arvo 100 on paras mahdollinen kontrollitaso.  Arvo 0 on taas heikoin mahdollinen kontrollitaso. Korruption kontrollitaso on eräs tärkeä globaalin hallinnan indikaattori, jota Maailmanpankki käyttää eri yhteyksissä omissa maa-arvioissaan. Maailmanpankin indeksin suora käännös on ”Korruption torjuntataso: Keskitaso (maassa), yläraja 90 % luottamusväli”. Viittaan tässä blogiviestissäni korruption torjunnalla korruption kontrolliin.

Korruptiokontrollin analyysi 20 vuoden ajanjaksolta

Esitykseni ei tässä yhteydessä luonnollisestikaan kata yksityiskohtaisesti kaikkia maailman valtioita, mutta mukana tarkastelussa ovat erikseen G7-maat, BRICS-maat, Pohjoismaat ja Baltian maat. Teen myös maailman kaikkia maita koskevan tilastollisen trendejä koskevan kokonaistarkastelun. Näin saamme riittävän kattavan yleiskuvan korruption kontrollitasojen kehityksestä maailmassa. Liitteessä 1 olen esittänyt myös kaikkien maailman maiden korruption kontrollitason muutoksien tiivistetyn informaatiodataraportin. Tämä esitetty informaatiodata-analyysi kertoo havainnollisesti siitä, missä maissa korruptio-ongelmat ovat pahentuneet tarkasteluajanjaksolla 1996–2016. Tarkasteluni perustuu tässä blogiviestissä Maailmanpankin tuoreimpaan dataan vuosilta 1996–2016. Näin trenditarkasteluajanjaksona on kahden vuosikymmenen aikajänne, jota voidaan ajallisesti pitää kohtuullisen hyvänä lähtökohtana korruptiokontrollitrendien tarkastelulle.

Kuvassa 1 on esitetty korruption kontrolliasteen kehitys maailmassa käyttäen indikaattoreina keskiarvoa, mediaania, keskipoikkeamaa, minimitasoa ja maksimitasoa vuosina 1996–2016. Tämä tarkastelu osoittaa, että maailmassa korruption kontrolliaste on tasoa 60. Paras taso on 100 ja heikon taso jää eräissä maissa peräti alle tason 10. Tällaisia mittavien korruptio-ongelmien maita ovat Afganistan, Uusi-Guinea, Guinea-Bissau, Libya, Somalia, Etelä-Sudan, Sudan, Syyria ja Jemen. Keskipoikkeama aineistossa on hieman yli 20. Kuva 1 osoittaa kiistattomasti, että maailmassa eri valtiolla on varsin isot erot korruption kontrollitasoissa.

Kuva 1. Korruption kontrolliasteen kehitys maailmassa, Keskiarvo, mediaani, keskipoikkeama, minimi ja maksimi, 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Jos tarkastelemme aluksi G7-maiden kehitystä korruption osalta, voimme nähdä ensiksi kuvassa 2 Yhdysvaltojen korruption kontrollitason kehityksen vuosina 1996–2016. Tämä visualisointi kertoo siitä, että Yhdysvalloissa korruption kontrolli on heikentynyt vuodesta 2004 lähtien, jolloin se oli vielä varsin korkealla tasolla. Viimeisin havainto vuodelta 2016 asettui tasolle 91.3 kun se oli vuonna 2004 vielä 97.1.

G7-maista Italiassa on ollut pahin korruptiokontrollin ongelma, mutta muissakin G7-maissa ongelmia on

Kuva 2. Korruption kontrollitaso Yhdysvalloissa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kontrollitason heikkeneminen tapahtui pääosin vuosina 2004–2008. Sen jälkeen dramaattinen heikentyminen saatiin pysähdytettyä. Barack Obama toimi Yhdysvaltojen presidenttinä vuosina 2009–2017. Loppukautenaan hänen hallintonsa sai kehityksen kääntymään astetta parempaan suuntaan. Sitä ennen Yhdysvaltojen presidenttinä toimi George W. Bush kaksi kautta eli vuodet 2001–2008. Mielenkiinnolla voimme odottaa tämän kriittisen korruptiokäyrän kehitystä presidentti Donald Trumpin presidenttikaudella, vuosina 2017–2021. Saako hänen hallintonsa kääntymään korruptionkontrollikäyrän ylös vai alas? Tähän trendiarvioon voimme palata keväällä 2021.

Kuvassa 3 on esitetty korruption kontrollitason kehitys Japanissa vuosina 1996–2016. Japanissa on käyty määrätietoista kamppailua korruption kitkemiseksi ja selkeitä tuloksiakin korruption vastaisessa kamppailussa on saavutettu. Trendi on ollut selvästi nouseva korruption kontrollin osalta. Alimmillaan kontrollitaso oli Japanissa vuonna 2002, jolloin se saavutti tason 85.3. Vuonna 2002 Japanin pääministerinä oli Junichiro Koizumi, joka veti kolmea eri hallituskoalitiota erittäin vaikeissa taloudellisissa olosuhteissa vuosina 2001–2006. Hänen hallintonsa myös käänsi kehityksen korkeammalle korruption kontrollitasolle tämän pohjakosketuksen jälkeen.

Kuva 3. Korruption kontrollitaso Japanissa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kuvassa 4 on kuvattu korruption kontrollitason kehitys Kanadassa. Vielä vuonna Kanadan taso oli paras mahdollinen eli 100.  Kanadan politiikassa nähtiin selkeä käänne, kun maan karismaattinen johtohahmo Jeon Chrétien jäi eläkkeelle 2003. Hän toimi yhtäjaksoisesti pääministerinä marraskuusta 1993 joulukuuhun 2003. Pääministerinä Chrétien joutui kokemaan värikkäistä poliittisia skandaaleja vuosina 2000–2003. Paul Martin seurasi häntä sekä liberaalipuolueen johdossa, että pääministerinä. Hyvin pian tämän jälkeen liberaaleja alettiin epäillä lisää korruptiosta. Liberaaleja syytettiin jopa 74 miljoonan dollarin antamisesta mainosalan yrityksille Quebecin itsenäisyyttä vastustaneeseen toimintaan. Kuten trendikäyrä kertoo, vuodesta 2000 lähtien Kanadassa alkoi ilmetä selkeitä ongelmia korruption kanssa, vaikka ryhtiliikkeitäkin esiintyi vuosina 2004–2010. Vuonna 2014 korruption kontrollin tasoindeksi kävi alhaisimmalla tasolla 95.7, jonka jälkeen tasoindeksi taas nousi hiukan.

Kuva 4. Korruption kontrollitaso Kanadassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kuvassa 5 on esitetty korruption kontrollitaso Isossa-Britanniassa vuosina 1996–2016. Tämäkin kuva ilmentää, että maassa alkoi ilmetä ongelmia korruption osalta vuoden 2000 jälkeen. Tasoindeksi käväisi tasolla 93.8 vuonna 2010. Sen jälkeen Iso-Britanniassa saatiin tasoindeksiä nostettua merkittävästi jo lähemmäs tasoa 98 joka on erittäin hyvä kansainvälisessä vertailussa. Pääministeri David Cameronin hallinto oli vallassa vuosina 2010–2016, joten häntä voidaan ainakin osaksi kiittää tästä brittien korruption vastaisesta ryhtiliikkeestä. Heikentyneen ja luottamusta murentaneen kehityksen taustalla olivat Isossa-Britanniassa demokraattien Tony Blair pääministeri 1997–2007) ja tämän jälkeen Gordon Brown.  Erityisesti Gordon Brownin hallinto leimautui korruptoituneeksi, koska tämän hallinnon useat viranhaltijat jäivät kiinni eritasoisista taloudellisista rikkeistä. Itse Gordon Brown säilytti henkilönä vahvan arvostuksen politiikassa johtuen talouskriisin taitavasta hoidosta Isossa-Britanniassa. Hän otti myös etäisyyttä George W. Bushin hallintoon, jonka aikana Yhdysvaltojen korruptio-ongelmat laajenivat.

Kuva 5. Korruption kontrollitaso Isossa-Britanniassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

G7-maista Ranskalla on ehkä ollut viime aikoina (vuodet 2011–2015) paljon erilaisia ongelmia hallinnon korruptiossa. Kehitys Ranskassa on ollut vuoristoratamaista kuten kuva 6 osoittaa. Korruption kontrollitaso on ollut keskimäärin kontrollitason 92 tuntumassa, joka taso on aika lähellä Japanin nykytasoa. Ranskassa on ollut aika monia poliittisia skandaaleja, joissa on myös ilmennyt korruptiota. Jacques Chirac (1995–2007), Nicolas Sarkozy (2007–2012), Francois Hollande (2012–2017) ja Emmanuel Macron (2017–) ovat kaikki saaneet kohdata omia pieniä ja isompiakin poliittisia skandaaleja, joissa on ollut korruption piirteitä kuten epäselvyyksiä puolueiden vaalirahoituksessa ja julkisten rahojen käyttöä yksityisluonteisiin kuluihin.

Kuva 6. Korruption kontrollitaso Ranskassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kuvassa 7 on esitetty korruption kontrollitaso Saksassa vuosina 1996–2016. Saksassakin kontrollitaso oli paras mahdollinen eli 100 vielä vuonna 1996, mutta sen jälkeen erilaisia ongelmia on ilmennyt. Suurimmat korruptio-ongelmat ovat liittyneet puolueille tehtyihin lahjoituksiin Saksassa. Medioissa on epäilty myös Saksassa eri puolueiden olevan liian läheisissä taloudellisissa yhteyksissä Saksan autoteollisuuteen. Hienoista paranemista trendikäyrällä on nähtävissä vuosina 2007–2016. Vuosina 2003–2007 kehitys oli vielä heikkenevä. Viimeaikainen liiketoimintojen korruptioindeksi Saksassa on varsin vahva ja isoimmat ongelmat sen osalta näyttäisivät olevan väistymässä. Saksan autoteollisuuden skandaalit ovat kuitenkin merkittävästi heikentäneet yleistä luottamusta Saksan autoteollisuuden uskottavuuteen myös korruptionvastaisessa kamppailussa. Saksan autoteollisuuden maine on pahasti kärsinyt jatkuvista paljastuksista ja skandaaleista. Myös viimeaikaiset tuoreemmat uutiset autokartellista eivät ole olleet omiaan lisäämään yleistä luottamusta sen osalta, että korruptiokontrolli toimii tehokkaasti Saksassa.

Kuva 7. Korruption kontrollitaso Saksassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

G7-maiden osalta vakavimmat korruptiokontrollin alhaisuuden ongelmat ovat tunnistettavissa Italiassa. Ongelmien kontrollitaso on nykyisin jotakuinkin maailman keskitasolla, mutta trendikehitys on ollut selkeästi laskeva vuosina 2000–2016. Transparency International-järjestön mukaan Italia on ollut pitkään Euro-alueen korruptoitunein valtio, jossa hyvin erilaiset tahot syyllistyvät korruptioon. Korruption taloudellisen haittatason on arvioitu olevan noin 60 miljardia euroa Italiassa, joka on 4 % maan bruttokansantuotteesta. Tutkimusten mukaan korruptio on vahvinta Etelä-Italiassa sen paikallishallinnossa. Vuonna 2000 kontrollitaso oli tasolla 82.2, mutta vuonna 2016 oli laskenut jo tasolle 64.9 ja lähenee maailman keskitasoa 60. Italiassa Silvio Berlusconin hallitukset vuosina 1994–5, 2001–6, ja 2008–11 vahvistivat korruptiotrendiä. Tämä ei ole ollut erityisen lupaavaa trendikehitystä. Pudotus korruption kontrollitasossa on selvästi ollut huomattava Italian hallinnon tapauksessa.

Kuva 8. Korruption kontrollitaso Italiassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

BRICS-maista Venäjällä pahimmat ongelmat – vakavia ongelmia muuallakin

Kuvassa 9 on kuvattu korruption kontrollitasoa Venäjällä. Tilanne Venäjän tapauksessa on selvästi maailman keskitasoa heikompi. Venäjän keskiarvo korruption kontrollitasossa on 26.3 tämän Maailmanpankin tilastoaineiston perusteella. Paras luku eli kontrolliluku oli 35 vuonna 2003. Selvä tason lasku alkoi vuodesta 2005. Vuodesta 2008 lähtien kehitys on lähtenyt silti taas hienoiseen nousuun Venäjän korruption kontrollitasossa, mitä voidaan pitää ilahduttavana kehityksenä.

Kuva 9. Korruption kontrollitaso Venäjällä vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kuvassa 10 on kuvattu korruption kontrollitasoa Kiinassa. Korruption kontrollitaso on ollut Kiinassa alle 60. Se on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi Venäjällä. Ilahduttavaa on, että on nähtävissä hienoinen nouseva trendi korruption kontrollitasossa vuoden 2007 jälkeen.

Kuva 10. Korruption kontrollitaso Kiinassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kuvassa 11 on esitetty korruption kontrollitaso Intiassa vuosina 1996–2016. Tämä trendi on varsin vakaa ja mitään dramaattisia muutoksia ei korruption kontrollitasossa ole havaittavissa. Jos korruptionongelmia mitataan tällä indikaattorilla, Intiassa on alhaisempi korruption kontrollitaso kuin Kiinassa, mutta selvästi korkeampi kuin Venäjällä.

Kuva 11. Korruption kontrollitaso Intiassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Etelä-Afrikassa korruption kontrollitaso on ollut laskussa

Kuvassa 12 on esitetty korruption kontrollitaso Etelä-Afrikassa vuosina 1996–2016. Korruption kontrollitason trendi laskeva vuodesta 1996. Kun korruption kontrollia mitataan tällä Maailmanpankin indikaattorilla, Etelä-Afrikassa on ollut aikaisemmin keskimäärin huomattavasti korkeampi korruption kontrollitaso kuin muissa BRICS-maaryhmän maissa. Silti kehitys on alkanut mennä huomattavasti negatiivisempaan suuntaa viime vuosina. Tämä on luonnollisesti huolestuttava asia.

Kuva 12. Korruption kontrollitaso Etelä-Afrikassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Kuvassa 13 on esitetty korruption kontrollitaso Brasiliassa vuosina 1996–2016. Brasiliassa kontrollitason trendi on ollut laskeva tarkasteluajanjaksolla. Erityisesti vuoden 2011 jälkeen trendi on kääntynyt jyrkempään laskusuuntaan rikkoen jo tason 50. Se on jo huomattavasti maailman keskitasoa alhaisempi taso.

Kuva 13. Korruption kontrollitaso Brasiliassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

Pohjoismaissa vain vähäisiä ongelmia korruptiokontrollissa – silti heikkoja signaaleja ongelmista on ilmennyt erityisesti Islannissa

Viimeinen kuva 14 kuvaa korruption kontrollitasoja Pohjoismaissa ja Baltiassa. Tästä kuvasta voidaan tehdä seuraavia huomioita:

  • Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa esiintyy kova korruption kontrollitaso, joka on ollut lähellä tasoa 100.
  • Islannissa on esiintynyt pienoisia ongelmia korruption kontrollitason pitämisessä korkealla tasolla. Se on huippua maailman yleiseen tasoon verrattuna.
  • Baltian maissa korruption kontrollitasoa on asteittain nostettu. Virossa on korkein korruption kontrollitaso, kun taas Latviassa ja Liettuassa korruption kontrollitaso on alhaisempi. Latvia ja Liettua ovat huomattavasti korkeammalla korruption kontrollitasolla(,) kuin maailman keskiarvotaso.

Kuva 14. Korruption kontrollitaso Pohjoismaissa ja Baltiassa vuosina 1996–2016 (Datalähde: Maailmanpankki 2017).

G20-maat eivät ole kovin halukkaita läpinäkyvyyden lisäämiseen korruptiokontrollissa

Korruptio on ilmiönä eräs maailman ilkeistä ongelmista. Suomi on tässä kansainvälisessä vertailussa korkeimmalla mahdollisella kontrollitasolla, mikä on toivottavin mahdollinen tilanne. Se on myös merkittävä suhteellinen kilpailuetu, jota kannattaa pitää esillä, koska monissa muissa maissa korruption ongelma rehottaa ilkeänä yhteiskunnallisena ongelmana estäen tehokkaasti koko kansakunnan vaurastumista. Esimerkiksi Italiassa on G7-maiden pahimmat korruption kontrollitaso-ongelmat ja ne ovat koko ajan pahentuneet. BRICS-maissa pahimmat ongelmat esiintyvät Venäjällä, mutta mittavia ongelmia on nähtävissä myös kaikissa BRICS-maissa, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa.

Taistelu korruptiota vastaan ei ole helppoa. Tämän vuoden alussa Transparency International-järjestö julkaisi uutisen, jonka mukaan G20-maat eivät ole lisäämässä datan avoimuutta korruption vastaisessa toiminnassaan, mikä heikentää korruption kontrollia maailmassa.

Transparency International: säätelemätön lobbaus lisää korruption mahdollisuuksia Euroopassa

Eräs viime aikoina esillä ollut asia korruptiokeskustelussa on ollut säätelemätön lobbaustoiminta Euroopan Unionin jäsenmaissa. Transparency International-järjestö näkee erityisesti säätelemättämän lobbauksen lisäävän korruption mahdollisuuksia Euroopassa

Suomessa ja Pohjoismaissa ongelmat ovat edelleen vähäisiä, mutta heikkoja signaaleja pienistä ilmenneistä ongelmista on ilmennyt erityisesti Islannissa ja Norjassa – ja parina vuotena (2005 ja 2006) sekä jopa Ruotsissakin.

Nämä signaalit ovat nähtävissä Maailmanpankin tilastoista – ja ne voidaan nähdä heikkoina signaaleina potentiaalisista ongelmista. Baltiassa Viro on viime vuosina pystynyt jo nousemaan varsin korkealle korruption kontrollitasolle ja kehitys on ollut rohkaisevaa myös Latviassa ja Liettuassa. Toivottavaa olisi, että Baltian maat saavuttaisivat yhteisen korkean pohjoismaisen korruptiokontrollin tason.

Korruptiotutkimus etenee: Talouskasvun ja korruption suhde puhututtaa

Korruptiota koskeva tutkimus on hyvin laaja alue. Korruptio on kompleksinen ongelmakokonaisuus ja liittyy myös hallinnon rakenteisiin. Korruption yhteyttä talouskasvuun on tutkittu paljonkin ekonomistien keskuudessa. Tutkimusten mukaan korruptiolla ja talouskasvulla ei ole lineaarista suhdetta – vaan ei-lineaarinen U-käyrän muotoinen suhde. Korruptiolla onkin nähty nähty ”kahdet kasvot” näissä taloustieteen piirissä tehdyissä viimeaikaisissa tutkimuksissa. Sen on nähty olevan joko ”hiekkaa” tai ”öljyä” talouskasvulle ja tämä ajattelu on johtanut ekonomistit arvioimaan optimaalista korruptiotasoa maailmassa. Suomessa tämän alan tutkimuksessa ovat viime aikoina kunnostautuneet Tampereen yliopiston professori Hannu Laurila ja nuori Suomessa opiskeleva ekonomisti Kouramoudou Kéïta. He ovat laskeneet viime vuonna 2016 optimaalisen korruption tason maailmassa varsin kattavalla 117 maan datalla.

Näissä ekonomistien laskelmissa ajatus kulkee niin, että vähäinen korruptio voi jopa heikentää talouskasvua (”hiekka-analogia”), mutta liiallinen korruptio (”öljy-analogia”) ei ole sekään hyvä asia optimaaliselle talouskasvulle. Talouskasvun kannalta korruptio voi olla talouskasvua heikentävää, mutta erittäin vähäinenkin korruptiotaso voi olla huono asia talouskasvulle. Viimeaikaiset Laurilan ja Kéïtan empiiriset laajat tutkimukset tukevat selvästi ”Grease the Wheels” -hypoteesia. Esimerkiksi kaikkien liikelahjojen täydellinen kieltäminen ei varmasti ole viisasta korruption vastaista politiikkaa.

Korruption juurisyihin on kiinnitettävä lisähuomiota

Kriittinen kysymys on lopulta hallinnon laatutaso eri maissa. Hyvillä ja toimivilla hallinnollisilla käytännöillä voidaan suitsia liiallista korruptiota, mutta huonot hallinnolliset käytännöt tuottavat yleensä huonoja lopputuloksia myös talouskasvulle. Hallinnon parantaminen on tässä mielessä järkevää toimintaa. Jo John Maynard Keynes selitti ilmiötä ihmisten eläimellisillä vaistoilla (’animal spirits’). Hyvinä aikoina kavalle yhteiskunnassa yleensä paisuu, ja huonoina aikoina sitä saadaan pienemmäksi. Tämä seikka on hyvä tiedostaa korruptiokontrollin analyysissä. Yksityinen etu ei siis aina koidu kokonaisuuden hyväksi, vaikka markkinatalouden teoriassa näin yleisesti esitetäänkin. John Kenneth Galbraith kehitteli teemaa 1990-luvun lopulla ajatuksella, jonka mukaan markkinoilla on aina epärehellisyyttä ja yksityisiin taskuihin kasautunutta kavalletta (’bezzle’).

Korruption perimmäiset juurisyyt ovat erittäin vaikeasti poistettavissa, jos ne liittyvät ihmisten ahneuteen ja eläimellisiin vaistoihin. Sivistys ja demokratia voivat edistää aikaa myöten korruption vähentämistä – mutta siihen voi mennä ihmiskunnalta varmasti vielä hieman aikaa. Korruptio voi estää ihmiskuntaa kestävän kehityksen siirtymäjohtamisessa – erityisesti kehitysmaissa.

On vielä lopuksi hyvä muistuttaa, että tässä blogiviestissä on koko ajan puhuttu korruption kontrollitasosta – eikä sinänsä korruptiotoiminnasta. Korruptiotoiminnasta on olemassa omat tilastonsa. Laadukas korruption kontrolli on näin ollen myönteinen asia korruptiokontrollin ja sääntelyn kannalta. Ilman sitä ja tämän asian tarkempaa mittaamista ei ole realistisia toiveita löytää optimaalista korruptiotasoa talouskasvun osalta, koska tämä mittari liittyy suoraan hallintoon ja sen laadukkuuteen. On myös hyvä muistaa, että kansalaisten luottamus hallinnollisiin käytäntöihin ja instituutioihin vaikuttaa myös talouskasvuun ja erityisesti innovaatiokykyyn eri maissa. Myös tällä luottamustasoon liittyvällä muuttujalla on varsin iso merkitys tulevaisuudelle ja kehitykselle maailmassa.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Taustakirjallisuutta

Aidt, T.S., Dutta J. & Sena V. (2008) Governance regimes, corruption and growth: Theory and evidence. Journal of Comparative Economics, Vol. 36, s. 195–220.

Bardhan, P.K. (1997) Corruption and development: A review of the issues. Journal of Economic Literature 35, s. 1320–1346.

Kéïta, K. & Laurila, H. (2016a) Governance and corruption – Sand or grease in the wheels. Tampere Economic Working Papers 98. University of Tampere. Tampere.

Kéïta, K. & Laurila, H. (2016b) Efficient corruption? – Testing the hypothesis in African countries. Tampere Economic Working Papers 99. University of Tampere. Tampere.

Kurer, O. (1993) Clientelism, corruption, and the allocation of resources. Public Choice 77, s. 259–273

Mauro, P. (1995) Corruption and growth. Quarterly Journal of Economics 110(3), s. 681–712.

Light, D.W. (2013) Institutional Corruption and Countervailing Powers. March 8, 2013. The Edmond J. Safra Center for Ethics. Harvard.

Polner, M. & Ireland, R. (2010) Overview of Literature on Corruption. World Customs Organization. WCO Research Paper No. 7. Brussels.

Popov, S. V (2015). Decentralized bribery and market participation. The Scandinavian Journal of Economics, 117 (1), s. 108–125.

World Bank (2017) Control of Corruption: Percentile Rank, Upper Bound of 90% Confidence Interval. World Bank Database. 

 

Liite 1.

Kaikkien Maailmanpankin tietokannan maiden kontrollitason muutokset tarkasteluajanjaksolla, 1996–2016 (ellei toisin mainita).

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s