Uusi tehokas työllisyyspolitiikka (Työttömän Työhakemus Viikottain = TTV)  

Jari Kaivo-oja & Ari Karppinen

Työttömät työllistämään välittömästi 5 150 henkilötyövuotta ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat häviävät?

Suomalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta työllisyyden ja työttömyyden hoito ovat onneksi erittäin keskeisiä Suomen hallituksen tavoitteita. Kuten Aisopoksen (n. 620–560 eaa.) sadussa ”Hiirien kokous” tavoite on kaikille selvä (kissalle asetettava kello kaulaan, jotta hiiret huomaavat ajoissa), mutta kukaan ei tiedä, miten sinne käytännössä päästäisiin (Svend Otto.S. 1985 Storken og reven). Asiantuntijat aiemmin sanoivat, ettei ole yhtä keinoa päästä työllisyys- ja työttömyystavoitteisiin. Nyt tämä yksi keino on vihdoin keksitty.

Toukokuun 2017 alussa hallitus antoi esitysluonnoksen työttömien aktivoimiseksi. Jotkin tahot ja asiantuntijat ovat äänekkäästi vastustaneet nimenomaan sitä aktivointikeinoa, jossa työttömiltä vaaditaan vähintään yhden työhakemuksen lähettämistä viikoittain. Tätä pidetään työttömien ”kyykyttämisenä”. Miksi vastustus tällä historiallisella yhden keinon hetkellä?

Hallituksen työllisyyspolitiikka tähtää vahvasti työn tarjonnan lisäämiseen. Kun on riittävästi tarjontaa, niin sille syntyy kysyntää. Hallituksen toiminnan periaatteella on ”ikiaikaiset” lähtökohdat taloustieteessä (Jean-Baptiste Say, 1767–1832). Tätä kutsutaan taloustieteessä Sayn laiksi. Viimeviikkoinen hallituksen esitys on tärkeä lisä työllisyystavoitteen ja Sayn lain näkökulmasta. Kuten eräs poliitikko hallituksen ehdotusta perusteli hienovaraisesti: työttömiä täytyy myös ”patistella” työn tarjonnan lisäämiseksi. Esityksellä siis luodaan edellytyksiä tarjonnan kautta lisätyöllistymiselle. Tietysti on epävarmaa, toteutuuko Sayn lain henki nyky-Suomen työmarkkinoilla.

Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että työttömien aktivointiesitys toteutuessaan lisää välittömästi ja varmasti työn kysyntää. Suomessa työttömiä työnhakijoita oli tämän vuoden maaliskuussa 317 000 (3/2017, TEM). Jos jokainen tekee tunnollisesti hallituksen toiveiden mukaan minimissään 52 työpaikkahakemusta vuodessa, niin kokonaisuudessaan hakemuksia tehdään 16,5 miljoonaa/vuosi. Hakemukset on luonnollisesti käsiteltävä työvoimahallinnossa ja yrityksissä niihin on reagoitava – ehkäpä vielä velvoittavien määräysten vuoksi.

Jos oletetaan maltillisesti, että työaikaa menee hakemusten käsittelyyn 15 min/hakemus sekä viranomaisilla että yrityksissä – jätetään kuitenkin huomiotta esim. postin kuljettaminen, käsittelytoiminnan organisointiaika, valitusten käsittelyaika ja epäselvyyksien käsittelyaika – niin työaikaa kuluu kokonaisuudessaan hakemusten käsittelyyn yhteensä 8,25 miljoonaa työtuntia vuodessa. Tämän päälle on tietysti laskettava työttömien hakemusten tekemiseen käyttämä aika, mutta se onkin yhteiskunnallisesti kustannuksetonta. Jos vuosityöajaksi lasketaan 1 600 tuntia (Tilastokeskuksen mukaan palkansaajilla se oli 1 574 tuntia vuonna 2015), niin hallituksen aktivointiesityksen välitön työllisyysvaikutus on 5 150 henkilötyövuotta. Työttömät omilla – hallituksen aktiivisesti ohjaamilla – aktiivisilla toimillaan siis työllistävät varsin merkittävästi Suomessa. Tämä merkitsee varmasti työn kysynnän lisäystä ja työttömyyden vähenemistä työntarjonnan eli hakemusten lisääntymisen kautta.

Hallituksen esityksen vaikutukset eivät suinkaan pääty tähän. Tilastot osoittavat, että työmarkkinoiden kohtaanto ei toimi Suomessa. Kohtaanto-ongelmat ovat moninaisia, mutta käytännössä on kyse alueellisesta ja rakenteellisesta kohtaannosta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 avoimia työpaikkoja oli keskimäärin 33 900 ja työttömiä siis reilut 300 000 henkeä (TEM). Kun hallituksen aktivointiesitys on otettu käyttöön, niin jokaista avointa työpaikka kohden tulee keskimäärin 487 kappaletta työhakemuksia aktivoituneiden työnhakijoiden tekemänä – näiden päälle on laskettava tietysti työhakemukset niiltä, jotka haluavat vaihtaa työpaikkaa, jotka tulevat koulutuksesta työmarkkinoille ja myös niiltä, jotka ovat erittäin aktiivisia työttömiä eli hakevat enempään kuin 52 työpaikkaan/vuosi. Tämä lisää yrityskohtaista työntarjontaa ja yritysten valinnan vapautta valita työntekijöitään. Merkittävä osa nykyisestä työllisyyden kasvusta syntyy kasvuhakuisissa PK- ja mikroyrityksissä ja tällainen ”valinnanvapauden” kasvu saattaa aiheuttaa omat ajankäyttöongelmansa rekrytoinnissa.

On varsin todennäköistä, että jokainen rationaalinen yritys/työllistäjä ei enää hae avoimesti työntekijöitä hakemustulvan takia. Vaikka Suomessa olisi edelleen reilut 300 000 työtöntä ja viranomaisilla ei ole lainkaan avoimia työpaikkoja, niin näkyvä julkinen työttömyyden rakenne- ja kohtaanto-ongelmat ovat poistuneet – ja ennen muuta suoraan hallituksen konkreettisen ja uudenlaisen aktivointipolitiikan seurauksena. Makrotaloutta hieman tunteva osaa päätellä, että jos ei ole rakennetyöttömyyttä, niin aktuaalisen työttömyyden aiheuttajana pitäisi olla mitä todennäköisimmin kokonaiskysynnän puute – työttömyys on tässä tapauksessa siis muuttunut suhdanneluonteiseksi.

Vastuullinen, työttömyydestä huolestunut hallitus tekee tietysti tällaisen työllisyyspolitiikan regiimin muutoksen eli perustavaa laatua olevan suunnanmuutoksen oman aktivointiesityksensä loogisena seurauksena. Tehokkain keino hoitaa työttömyyttä on ryhtyä harjoittamaan perinteistä keynesiläistä elvyttävää politiikkaa kokonaiskysynnän lisäämiseksi. Koska ei ole rakennetyöttömyyttä, niin rakennemuutospolitiikkaa jatkamalla aikaansaadaan vain lisätyöttömiä. Tätä pitäisi siis välttää, jos ajattelemme johdonmukaisesti.

Kun kohtaanto- ja rakenneongelma on poistettu, tulevaisuus näyttää erilaiselta Suomen työmarkkinoilla. Ei ole vielä huomattu korostaa, että tällaisen työllisyyspolitiikan regiimimuutoksen ainutlaatuisena liipaisinpolitiikkana (trigger policy) toimii juurikin viime viikolla annettu hallituksen esitys työttömien aktivoimisesta. Nyt on siis löytynyt viimein se kauan kaivattu yksi ja ainut keino työllisyys- ja työttömyystavoitteisiin pääsemiseksi. Tosin sanoen yksistään tämä merkitsee työttömien laittamista aktiivisiin ”hätäaputöihin” työttömyyskorvaustaan vastaan.

Työllisyyspolitiikkamuutos rakennepolitiikasta elvytykseen kääntänee Suomen työttömyysastetrendin kohden täystyöllisyyttä (vrt. Kaivo-oja 2017) ja ennen muuta hallituksen työllisyystavoite täyttynee. Tämä onkin vanha keino, mutta ennen toki hätäaputyöt tarkoittivat ojan kaivamista. Nyt se tarkoittaakin työhakemusten tekemistä. Ehkäpä tässä on digitaalisen ajan uusi ratkaisu perinteiseen ongelmaan, joskin suo-ojankaivuun tulokset olivat konkreettisia, mutta nykytietämyksen mukaan vahingollisia? Työhakemukset eivät saa pysyviä muutoksia Suomen luontoon, erityisesti jos ne tehdään sähköisesti. Hakemusvelvoitteen ”kyykyttävyyteen” voidaan puuttua motivoinnilla. Periaatteessa tämä hakuvelvollisuus voidaan toteuttaa universaalina velvollisuutena eli jokaisen suomalaisen täytyy hakea viikoittain työpaikkaa riippumatta siitä, onko töissä vai ei, ikäraja voisi olla perinteinen 15–74 -vuotta.

Miksi siis pitäisi vastustaa TTV-politiikkaa (Työttömän/Työllisen Työhakemus Viikottain -politiikka)? Työllisyystavoite saavutetaan, kun työttömät/työlliset vain osallistuvat reagointia vaativiin hakemustalkoisiin, johon talkoisiin viranomaiset ja yritykset sitoutuvat vastaamaan omilla konkreettisilla toimillaan, ja hallitus omalta osaltaan osallistuu rakennetyöttömyyden poistumisen jälkeisiin elvytystalkoisiin? Olisiko tämä nykyajan nelikantaa, jossa myös työttömät olisivat joukkovoimalla mukana työmarkkinaneuvotteluissa? Se, kannattaako luopua TTV-politiikasta – vai jatkaa rakentavaa rakenneuudistuspolitiikkaa – jää lopulta hallituksen mietittäväksi?

Ratkaisuna työhakemusten käsittelytulvaan esitämme hallitusohjelman mukaista digitalisaation hyödyntämistä. Työttömille, yrityksille ja työvoimahallinnon viranomaisille täytyy tarjota yhteinen työnhakurobotti, joka hoitaa kunkin työttömän (yhden) hakemuksen lähettämisen, työvoimahallinnon käsittelyn ja yritysten valinnan keinoälyn tekemänä.  Tällaisia järjestelmiä on maailmalla suunnitteilla ja tämä järkevöittää työnhaun käsittelyprosesseja.  Ilman sitä työllistämme vain byrokratiaa. Se on yksi älykäs keino työttömyys- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi, muttei tietystikään kuitenkaan niin varma ja välitön kuin nyt suunniteltu älytön keino: yksi fyysinen hakemus/viikko/työtön.

Digitaalisuutta korostavan hallituksen täytyy tarttua robotisaatioon työttömyyden hoitamisessa, muutoin palaudumme Aisopoksen ”Hiirien kokoukseen”. Se ei liene toivottavaa tulevaisuuden kehitystä.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti, HTT, YTM
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,
Turun yliopisto

Ari Karppinen
Yliopisto-opettaja, YTM

 

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliin ”Uusi tehokas työllisyyspolitiikka (Työttömän Työhakemus Viikottain = TTV)  ”

  1. Camarada, descobri este site e também me tornei seu fâ,ocorre que estou
    deliberado a efetuar a compra de uma arma de pressão, recentemente estive
    vendo nas lojas e fiquei encantado com os modelos que mercado oferece, no meio de elas a BAM B 30-1, a padrão HUNTER EXTREME -GAMO-, e também por ultimo a padrão da CBC NITRO
    X 1000, mas estou em dúvida em relação a esta carabina da CBC, li tantas materias relativamente dos
    problemas desta arma, mas tenho interesse em adiquirir
    uma pátrio, até mesmo pela assistencia técnica. http://co.l.o.r.ol.f.3%40Gal.EHi.Nt.on78.8.27@www26.tok2.com/home/moomuss/yybbs/yybbs.cgi?list=thread

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s