Suomalaisesta teknologiapuheesta

Juho Ruotsalainen

Suomalainen keskustelu teknologiasta on usein sisällötöntä iskusanojen toistelua. Alternative Futuresin Jari Koskinen ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Jari Kaivo-oja kritisoivat täkäläisen teknologiapuheen tyhjyyttä kirjoituksessaan siitä, miten tulevaisuus ei ole yhtä kuin digitalisaatio. Väitettään he tukevat Tech Castin teknologialistauksella, jossa kuvataan nousevia teknologioita energia- ja ympäristöteknologioista lääketieteeseen ja biogenetiikaan. Lisäksi Koskinen ja Kaivo-oja korostavat sosiaalisia muutoksia, kuten hierarkkisten organisaatioiden korvautumista itseorganisoituvilla, hajautetuilla verkostoilla.

Esimerkeillään Jarit kuitenkin asettavat väitteensä outoon valoon: kaikki heidän kuvaamansa muutokset liittyvät nimenomaan digitalisaatioon, tai tarkemmin digitaalisten teknologioiden erilaisiin sovelluksiin. Esimerkiksi itseorganisoituvat, hajautetut verkosto-organisaatiot ovat juuri digitaalisuuden mahdollistamia. Koskisen ja Kaivo-ojan kirjoitusta voikin tulkita retorisena vastauksena suomalaiseen teknologiadiskurssiin, jossa he joutuvat asemoitumaan osittain keinotekoiseen digitalisaatiokriitikon asemaan.

Väite ”tulevaisuus on muutakin kuin digitalisaatio” vastaa kutakuinkin sitä, että 1900-luvun alussa olisi väitetty, että ”tulevaisuus on muutakin kuin sähkö”. Molemmat väitteet ovat samaan aikaan itsestään selviä ja perusteellisen virheellisiä. Sähkö ja digitaalisuus eivät itsessään tee yhtään mitään, eivät edes ”tehosta” tai ”järkeistä”. Tässä mielessä tulevaisuus on paljon muutakin kuin niitä. Yleiskäyttöisinä teknologioina sähköä ja digitaalisuutta voidaan kuitenkin soveltaa käytännössä lähes kaikkeen, ja ne vaikuttavat joko suoraan tai epäsuoraan läpi yhteiskunnan. Myös analogiset järjestelmät, kuten ihmisen tietoisuus arvoineen, ovat niiden vaikutuspiirissä.

Koskinen ja Kaivo-oja osuvat oikeaan kritiikissään digitalisaatiopuheen löysyydestä. Digitalisaatio on buzzwordeista ehkä kulunein. Digitalisaation kritiikki pitäisi kohdistaa siihen, miten digitalisaatiosta – ja ylipäätään uusista teknologioista – Suomessa puhutaan. Digitalisaation, 3D-tulostuksen, esineiden internetin ja itseajavien autojen tarkoituksena on usein lähinnä osoittaa puhujan ”ajantasaisuutta”, eikä edes yrittää käsitellä syvällisesti sitä, mitä muutoksia uudet teknologiat voivat tuoda mukanaan. Ylen Kari Haakana kirjoittaakin MikroBitissä siitä, miten koko digitalisaation käsitteestä pitäisi luopua. Haakanan mielestä sen sijaan pitäisi puhua digitaalisuuden mahdollistamista konkreettisista ratkaisuista, sovelluksista ja tuotteista sekä niiden tuottamasta arvosta.

Teknologisia iskusanoja on turvallista toistella, kun taas teknologioiden todellisten vaikutusten pohtiminen johtaa helposti ajatuksiin, joihin emme ole tottuneet. Internet toimii Linux-käyttöjärjestelmän varassa ja avoimen lähdekoodin sovellukset ovat eri aloilla yhä yleisempiä. Tästä huolimatta Linuxin kehittäjästä Linus Torvaldsista, avoimesta lähdekoodista puhumattakaan, ei Suomessa juuri puhuta. Ehkä tämä johtuu siitä, että avoimessa lähdekoodissa itää jälkikapitalistinen tulevaisuus.

Esko Kilven Sitralle toimittama raportti Perspectives on New Work on suomalaisittain harvinainen poikkeus. Siinä Kilpi ja muut kirjoittajat avaavat perustellusti digitaalista tulevaisuutta, jossa muun muassa nykyisenkaltaiset yritykset ja organisaatiot ovat haihtuneet utuna ilmaan.

Kuva: Hondan Asimo-robotti

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s